perjantai 22. kesäkuuta 2018

Informaatiosotasyyllisyysoikeudenkäynti - Naton ja EU:n tulevaisuus

Kaksi vuotta sitten Joel Harding - jenkki informaatio-operaatioiden erikoismies - ennakoi oikeudenkäyntiä, jota on käyty parhaillaan juhannuksen alla Helsingissä MV-lehden perustajaa Ilja Janitskinia, MV-median muutaman videolähetyksen moderaattoria sekä mukaan sekoitettua Johan Bäckmania vastaan.

Kuvakaappaus Hardingin jutun alusta 

Joel Harding on kirjoittanut lukuisia postauksia ja kommentteja, joissa on ylistänyt Jessikka Aron kyvykkyyttä vaikka Yhdysvaltain armeijan erityisjoukkoihin ja moittinut ankarasti Aroa arvostelleita tahoja.

Tällä kertaa Joel Harding tukeutuu Karl Boden juttuun, jossa esitellään Jessikka Aroa. Tuokin juttu on kaksi vuotta vanha. Vastaavia kertomuksia on puhuttu yhtä paljon näissä sotilaspiireissä kuin poliittisilla foorumeilla nämä vuodet, mutta silti neiti Aro tai hänen edustajansa ei ole näiden kiireisten kohuvuosien aikana yhtään kertaan ottanut yhteyttä kehenkään edellä mainittuun syytteessä olevaan henkilöön tai MV-lehteen väitettyjen virheiden korjaamiseksi!

Kaksi vuotta vanhassa jutussa toistuu kiinnostava pointti. Tavallinen herjaus Putinin maksamista trolleista saa lisää vakavuutta väitteestä, että nyt olisi kyse jopa Naton ja EU:n säilymisestä.

Neiti Aroa vastaan esitetty kritiikki ja hänelle hihittäminen uhkaavat Natoa ja EU:ta. Sitä ei totea ainoastaan jenkki infosoturi Joel Harding ja Karl Bode  vaan myös STT:n johtaja jutun sitaatissa.

STT:n Mika Pettersson näkee Aroon kohdistuvan kritiikin uhkaksi Natolle ja EU:lle. Kuvakaappaus Hardingin sivulta. 

Helsingin käräjäoikeudessa on käyty juhannuksen alla 2018 infosotasyyllisyysoikeudenkäyntiä Naton ja EU:n turvaamiseksi. Kyse ei ole tavanomaisesta sananvapauden rajojen määrittämisestä avoimessa kansalaisyhteiskunnassa, vaan "sotatilassa" sananvapauden määrittämisestä. Itse tahtoisin elää todellisuutta ja vapautta huomattavasti leppoisammin.

Lähde: Joel Harding

Kirjoittaja:

Juha Molari,
osa-aikainen siivooja 




sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Turpo-hysteerikot moittivat: "Tykkää venäläisistä"

Suomessa on nopeasti leivottu valtakunnan vihollisia epämääräisellä syytöksellä, että nämä maanpetturit "tykkäävät venäläisistä".

"Tykkää venäläisistä" on ilmaistu monissa eri muodoissa, mutta yhtäläisesti näissä kaikissa on, että (1) ne ovat väitteitä, joita ei ole edes viitsitty tarkemmin analysoida; (2) väitteen varassa katsotaan oikeaksi jopa huikeat julkiset herjaukset ja viranomaistoimet noita venäläismielisiä vastaan; ja (3) julkisten herjausten arvostelu ja kiistäminen "houreena" tai "salaliittoteorioina" on katsottu ylittävän rikostutkinnassa törkeän kunnianloukkauksen tuntomerkit. Salaliittoteoriassa "venäläismielisyys" liitetään myös kaikkeen kriittisyyteen haittamaahanmuuttoa ja monikulttuurisuuden fantasiaa vastaan. Kaiken takana olisi Putin ja hänen kätyrit.

Eli jos et hyväksy herjoja itseäsi tai MV-lehteä vastaan, vaan moitit, että herjojen esittäjä edustaa noissa väitteissään houreita ja salaliittoteorioita, niin joudut itse rikoksesta epäillyksi! Kommentointi tulee rikokseksi - vainoamisen rikokseksi.

Suomen valtakunnan pahikseksi on jo vuosikymmenen ajan Helsingin Sanomissa ja muualla herjattu virkaheittoa dosenttia Johan Bäckmania, jota vastaan saa esittää mitä tahansa salaliittoteorioita.

Itse vieläkin pahempana virkaheittona ja osa-aikaisena siivoojana olen päässyt vähän vähemmällä,  mutta poliisin poliittisen linjauksen mukaan minuakin vastaan saa luvata murhia ja luvata julkisesti rahaa tapostani eikä poliisi tutki asiaa lainkaan kymmenien (satojen) vastaavien tappoilmoitusten jälkeenkään. Ei sittenkään, vaikka tätä on jatkunut yli puolivuosikymmentä! Sanottakoon selvyydeksi, että en hyväksy vastaavaa vihatoimintaa myöskään vastustajiani vastaan.

Johan ja osa-aikainen siivooja ovat tietenkin turvallisuusriskit siinä määrin, että mahdolliset "yhteydet" ovat myös tutkinnan alaisia. Suomen Puolustusvoimien sotilastiedustelun vastavakoilu sai jopa kyselyn siitä, miten vaarallinen agentti tuo osa-aikainen siivooja on!

Äskettäin on käynyt ilmi, että MV-lehti on joutunut kyyläyksen kohteeksi. Lehteä tukevan ihmisen kotiin poliisi iski 7 poliisin voimalla ja vei IT-välineitä. Poliisi oli kiinnostunut kaiketi silloinkin salaliittoteoriasta, mikä rooli olisi Johan Bäckmanilla ja tällä osa-aikaisella siivoojalla.

Kun verrataan suomalaisen Mikael Storsjön kustantaman, YK:n turvaneuvoston Al Qaida - pakotelistan terroristisivuston Kavkaz Centerin saamaan poliisin ja poliittisen koneiston kohteluun, niin Ilja Janitskinin MV-lehti on merkillisesti kansalaismediana järeämpien toimien kohteena. Kavkaz Centerin serverit ja administraatio oli Suomessa, kun sivusto julkaisi törkeän valheellisia juttuja minua vastaan. Toki sivusto oli myös osallinen vaaralliseen kansainväliseen terrorismiin jopa niinkin konkreettisesti, että sivuston kustantaja järjesti laittoman maahantulon terrorismiin linkittyville henkilöille, päätahojen partnereille ja perheenjäsenille.

MV-lehden kustantaja ei ole asunut Suomessa eikä lehti ole suomalainen yritys, myöskään serverit eivät ole Suomessa. Suoranaisesti tappokehotuksia julistava Kavkaz Center saa kuitenkin myötätuntoa Suomen valtamediassa ja poliittisessa koneistossa.

Kun keväällä 2011 RT-kanava teki Helsingissä jutun terroristisivuston Kavkaz Centerin takia, niin sekä Heidi Hautala että Eva Biaudet tekivät rikosilmoitukset minua vastaan! Hautala lähetti poliisille linkin RT-kanavan juttuun. Sen hän laati yhdessä Mikael Storsjön ja tämän apurin Kerkko Paanasen kanssa. Storsjö jopa omassa rikosasiassaan nimesi alkuaan todistajakseen Hautalan, jota ei kuitenkaan sittemmin tarvittu. Biaudet tiedotti rikosilmoituksensa julkisuuteen Hautalan, Storsjön ja Paanasen yhdistyksen kautta jo ennen kuin minulle poliisi oli asiasta soittanut. Sanottakoon, että sen enempää Biaudetin kuin Hautalan asiat eivät edenneet käräjille, vaan ainoastaan näin minut saatiin epäiltynä potkittua pois kirkkoherran virasta.

Ilja Janitskin on tunnetusti ollut sallittua riistaa kaikelle herjaukselle ja jopa voimakeinoille, vaikka häntä vastaan ei ole vielä ensimmäistäkään syytettä. Tuomiot voidaan nyt lynkata etukäteen, koska hän on MV-lehden avulla ärsyttänyt vallaseliitin median papit ja papittaret. Toimittajina esiintyvät henkilöt kirjoittelevat jo rajuja twiittejä onnellisuudessaan, kun "rikollinen" Ilja on kiinni. Täysin epäselvää on todellisuudessa, onko edes mitään rikosta tapahtunut niin että asia menisi oikeuteen ja tulisi siellä tuomituksi.

MV-median Juha Korhonen ei ole tiettävästi itsekään päässyt ihan vähällä, vaikka Pasilassa poliisilaitoksen edessä hän oli avoimesti osoittamassa mieltä Iljan puolesta.

Tolkullisuus vaikuttaa kadonneen ja psykiatrian piiriin kuuluvat houreet voittaneen valtaoikeudet tilanteissa,  joissa ulkomailla viettämäni perheloma koetaan kuitenkin mahdolliseksi salaiseksi juonikkaaksi vainon yritykseksi tai pelkkä ilmoittautuminen julkiseen konferenssiin median edustajana koetaan niin vaaralliseksi uhkaksi että se ajaa osallistujia lääkärin luo, kognitiiviset häiriöt valtaavat tajunnan ja poliisin on alettava tutkimaan rikollista vaarallisuuttani!

Kun Suomessa turvallisuuspoliittinen ja maahanmuuttopoliittinen keskustelu on näin kieroutunut ja "asiantuntijat" hysteerikkoja, niin kansalaisoikeudet ja perusoikeudet tulevat loukatuksi helposti. Sivistys ja lukeneisuus ovat kadottaneet jo paljon aiemmin.

Mitä tulee siihen väitteeseen, että "tykkää venäläisistä", niin noin juuri luin tänä aamuna erään sivuston jälleen kerran esittävän. En vain ymmärrä merkitystä. En halua olla rasistikaan tai sortava mitään kansallisuutta vastaan. Kaikista yksilöistä en tietenkään pidä, kaikkia aatteita en tue.  En pidä edes jokaisesta detaljista Vladimir Putinin toimissa - hänen johtama Venäjä on aivan liian passiivinen ulkomaisilla areenoilla.

Olen moittinut 4 vuotta sitten, että Putin ei hyväksynyt minua mahtavaan trolliarmeijaansa, jos sellainen väitetään olevan Suomessa. Tämäkin moite Putinia vastaan "otetaan itseensä" suomalaisten turpo-salaliittoteoreetikkojen ja poliisin keskuudessa niin pahasti ja vakavasti, että sen katsotaan loukkaavan jopa törkeästi rikollisella tavalla kunniaa - ei kuitenkaan Putinin!

Kuvassa allekirjoittanut hölkkää hiekasta lipsuvalla tiellä keväällä 2018.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)



tiistai 10. huhtikuuta 2018

Päätoimittajien vetoomus: valtamedian toimittajista sotilasviranomaisia

Suomalaiset päätoimittajat samaistavat toimittajat eräänlaisiin sotilasviranomaisiin poikkeuslain tilanteessa ja kutsuvat toimittajiin kohdistettua tarkkaavaisuutta ”vainoksi”. Päätoimittajat kutsuvat kansalaisten pahoja toimia ”painostukseksi” ja ”suoranaiseksi uhkailuksi”, mutta vaikenevat Ilja Janitskinin ja Juha Korhosen kohtaamasta vainosta.

Yli 80 päätoimittajan vetoomus


Suomalaiset päätoimittajat nostavat esille Turun Sanomien/Lännen Median Rebekka Härkösen sekä Ylen Jessikka Aron. Näihin kohdistuneet kritiikit olisivat päätoimittajien mukaan ”hybridivaikuttamista ja informaatiosodan keinoja”.

Päätoimittajien mukaan toimittajien kritiikki synnyttäisi ”itsesensuurin”. Päätoimittajien ratkaisu on päinvastoin kieltää kaikki valtaeliitin valheiden kritiikki.

Yli 80 päätoimittajaa eivät lainkaan muistaneet vetoomuksessaan Ilja Janitskinin ja Juha Korhosen kokemaa vainoa. Janitskin on ollut syyttömänä, pelkkien merkillisten rikostutkintapyyntöjen jälkeen vangittuna jo toista vuotta. Päätoimittajien nimilistaa on jo ennätetty kutsua Nato-trollien listaksi.

Helsingin Sanomissa päätoimittajien vetoomus on yhdistetty toimittajan juridisen aseman määrittelyyn eräänlaiseksi sotilasinformaatikoksi. Kun aiemmin lainsäätäjän ja eurooppalaisen oikeuden mukaan juuri ”julkiselle areenalle” astuvan ihmisen tuli tietää saavansa kestää enemmän kritiikkiä kuin yksityisihmisen, niin nyt haetaan syytesuojaa viranomaisille, jollaisiksi myös toimittajat tehdään.

Toimittajan valeuutisten kritisoinnista tehdään viranomaisen väkivaltaista vastustamista. Tällaista menettelyä itse asiassa jo eräissä keskeneräisissä rikostutkinnoissa tavoitellaan. Kansalaisyhteiskunnan toiminta ja mediakriittinen aktiviteetti estetään vaatimuksella. Media ja kansalaiset alistetaan poikkeustilaan.

Päätoimittajien menettelyä voi pitää yrityksenä vaikuttaa oikeuslaitoksen toimintaan, kun Jessikka Aron puolesta on esitutkinta saatettu syyteharkinnan jälkeen odottamaan käräjäoikeuden käsittelyä.

Ketä oikeasti mustamaalataan?


Päätoimittajat ovat kehitelleet sanallisen taitonsa huippuunsa eikä tähän ole vastaansanomista:

”Emme hyväksy suomalaisen yhteiskunnan muuttumista sellaiseksi, jossa kuka tahansa julkisuudessa esiintyvä ja avoimuutta osoittava henkilö voidaan altistaa kiusaamiselle ja mustamaalaukselle ilman keinoja siihen puuttua”.

Kauniin virkkeen yhteydessä olisivat päätoimittajat voineet arvioida hiukan terävämmin sitä, kuka ja ketkä ovat olleet Helsingin Sanomien ja muiden medioitten mustamaalauksen kohteen vuosikaudet ja jopa vuosikymmenet.

Rebekka Härkösen tapauksessa päätoimittajat unohtavat sen, ettei rikostutkinnassa havaittu rikosta, jonka mahdollisesti Härkönen olisi tahtonut löytää Jussi Halla-ahon Facebook-päivityksestä tai MV-lehdestä, joissa ei edes hänen nimeään mainittu. Poliisi ei halunnut viedä tutkintaa eteenpäin, kun Rebekka Härkönen ei kyennyt tuomaan selkeitä näyttöjä väittämistään rikoksista.

Päätoimittajat näyttäisivät tahtovan uuden lain, jonka aikana ei enää huonoja toimittajia ja huonoa journalismia sekä Nato-trollausta saisi arvostella. Myös ”poliittisesti korrekti” maahanmuuttomyönteisuus ja islamilainen monikulttuurinen ihanuus kuuluvat aihepiireihin, joista kirjoitettuja valtamedian juttuja ei saisi arvostella.

Päätoimittajat vaativat, että valtamedian infosotaa harjoittavia toimittajia koskisivat eri lait kuin kansaa, joka on tympääntynyt propagandaan. Kaikki kritiikki ja kyseenalaistaminen tulisi lopettaa. On jopa vainoa, jos ”väärän median” tai ”valemedian” edustaja osallistuu tai pelkästään ilmoittautuu tilaisuuteen, jossa viranomaisen asemaan kohonneet asiantuntijat kertovat infosodasta.

Miten Rebekka Härkönen suututti suomalaiset?


Rebekka Härkönen suututti suomalaisia tukemalla Turun terroristia epärealistisella jutullaan ”Terrorismion inhimillisyyttä”. Turun Sanomat ovat jatkanut järkkyttävällä linjallaan 10.4.2018, kun lehdessä julkaistiin neljännessivun suuret kuvat Turun puukottajasta ikään kuin tämä olisi suurikin ihmisoikeussankari. Puukottaja nauttii myös selvästi julkisuudesta, jota Turun Sanomat palvelee.

Rebekka Härkösen eräät käsitykset eivät vastaa suomalaisten moraalitajua.


Jessikka Aro on twitterissä kiittänyt päätoimittajia näiden vetoomuksesta. Hän myös toistaa ehdotuksensa eduskunnalle, että kovemmat rangaistukset, yleinen syyte käyttöön, poliiseilta ja syyttäjältä tuki ”vihan uhreille”. Jessikka kävi esittämässä viime vuoden keväällä näkemyksensä Eduskunnan hallintovaliokunnassa.

Jessikka Aro muistuttaa eduskunnassa esiintymisestään.


Jessikka Aro on eräs näkyvä julkkis oudossa kampanjassa, joka ei kuitenkaan nauti läheskään kaikkien ymmärrystä. Iivi Anna Masso kirjoittaa nasevasti:

”Toimittajat itse ovat kuitenkin harrastaneet vainoamista, puolustaneet toisiaan niin tehdessään, päätoimittajien suostumuksella ellei heidän käskystään. Koskeeko kannanotto heitä itseään? Nimimerkki ”kokemusta kohteena”.
Iivi Anna Masson kritiikki päätoimittajien vetoomusta kohtaan on hyvin perusteltu.

Saako enää edes reagoida?


Jessikka Aro kävi juuri äskettäin luennoimassa Norjassa, jossa hän Natolle palveluksia antavan everstiluutnantin Keir Hagen Karlsenin vieressä julisti, miten kauhean paha MV-lehti on. Videossa Aron esitelmöinti alkaa puolen tunnin jälkeen.  MV-lehti olisi jopa suuri turvallisuusriski. Sellaista sanomaa Aro kiertää maailmassa puhumassa toistamiseen, mutta ei tunnetusti hyväksy, jos hänen esitystään ei pidä totuuden kuvauksena.

Jessikka Aro puhui Norjassa lukeneiston edustajana.


Mikäli MV-lehti tai joku nimeltä mainittu henkilö pelkästään reagoi Aron esittämään edellä mainittuun väitteeseen, tätä reagointia – olipa kuinka asiallinen ja hillitty tahansa - pidettäneen vainoamisena tai törkeänä kunnianloukkauksena.

Jessikka Aro ja everstiluutnantti vaativat rajuja toimia "disinformaatiota" vastaan.


Jessikka Aron mukaan turvallisuusriski olisi MV-lehti siinäkin, että hänen varoituksiaan eräät yliopistoihmiset eivät kuuntele, vaan lukeavat ja levittävät MV-lehden sisältöä. Ylioppilas Jessikka Aro ilmoittaa ihmettelynsä ”meidän lukeneiston” (Jessikka Aron käyttämä ilmaisu) puolesta, kun pelkästään moukat eivät ammenna MV-lehdestä.

Kirjoittaja: Juha Molari, juhamolari@gmail.com

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Liikuntasalikortti päättyi – tilinpäätöksen ja välisaldon aika

Syksyllä 2017 hankin Helsingin kaupungin liikuntapaikkojen kausikortin, jonka turvin kävin Liikuntamyllyssä keskimäärin jokainen arkiaamu tähän päivään saakka.
Torstaisin en käynyt Liikuntamyllyssä, koska silloin paikka on varattu. Tänään oli kausikortin viimeinen käyttöpäivä. On tilinpäätöksen aika, mikä ei ole kuitenkaan sellainen suuri kansallinen kysymys kuin Matti Heikkisen päätös jatkaa loistavaa uraansa uudessa tallissa yms.

Kunto ei ole kehittynyt puolen vuoden aikana


Tietysti poikkeuksia Liikuntamyllyssä käyntiin tuli nuhan ja lihaskramppien parantelun tähden. Yleisesti ottaen voin kuitenkin todeta, että jokainen arkiaamu kävin Liikuntamyllyssä juoksemassa.

Lisäksi kävin kaksi kertaa viikossa iltapäivällä lasten yleisurheilutreeneissä valmentajana. Tällöin myös liikuin aivan hyödyllisesti. Esimerkiksi eilen torstaina 5.4.2018 juoksin useita pikajuoksulähtöjä ja jopa aivan täydellä vauhdilla (annoin lapsille etumatkaa), tein lihaskunto- ja koordinaatioliikkeitä sekä venyttelin vähintään sen verran, kuin lapset tekivät. Lapset olivat pääasia, mutta sain itsekin hyötyä.

Liikuntamyllyssä kuntoilun ohessa olen lähes jokainen päivä iltapäivisin tai iltaisin kuntoilut  kotioloissa. Tänään kotoisa kuntoilu jäi valitettavasti puoleen tuntiin kuntopyörällä parvekkeella. Poljin hyvällä intensiteetillä ja isolla vastuksella, mutta olisin polkenut paljon kauemmin, mikäli naapuri ei olisi aloittanut parveketupakointia.

Usein käyn kotioloissa juoksemassa suhteellisen reippaasti joitakin kilometrejä, aika pitkälle intervallivoittoisasti. Tänään en halunnut juosta, koska lähikadut ovat hiekoituksen jälkeen pesemättä ja kenkä lipsuu pahasti. Juoksen sen verran kovalla vauhdilla, että lipsuminen on tyypillinen ongelma. Tämä lipsuminen rasittaa akillesjännettä (ja "hermoja"). Lisäksi muutama hiihto- ja luistelukerta on perheen tarpeisiin. Aika monta kertaa olen polkenut huonolla säällä kuntopyörällä parvekkeella varsin tehokkaat treenit.

Tänään oli liikuntaviraston kausilipun viimeinen käyttöpäivä. Aamulla oli melko voimatonta harrastaa liikuntaa. Yöuni jäi huonolaatuiseksi ja lyhyeksi, kun herätyskin oli kello 4:15. Lisäksi valitettavasti tätä ennen en voinut nukkua laadukkaasti. Siivouksen jälkeen tulin Liikuntamyllyyn ja hölkkäsin pari kierrosta (ehkäpä noin 3.30-3.40 min/km-vauhtia), minkä jälkeen päätin etsiä kehoon vetreyttä juoksemalla paria aitaa (91,4 cm) kymmeniä kertoja. En ottanut nyt tavanomaisia 4-6 aitaa juostavaksi. Lihakseni tarvitsivat verryttelyä ja venyttelyä, akilles puolestaa tarvitsi varovaisuutta. Tämän jälkeen juoksin parikymmentä kertaa 80 m suoralla kävelypalautuksella ja pari kertaa 200 metriä radan ympäri. Näissä tasamaajuoksuissa ajatuksena oli hymyillä näkyvästi ja juosta ryhdikkään rennosti ikään kuin jaksaisin juosta tällä tavalla päkiöillä pitkät matkan kauemmin. Haluan luoda itselleni teknisiä sekä lihashermojärjestelmän valmiuksia tällä harjoituksella.

Nuo 200 metrin juoksuni olivat vain oman uteliaisuuteni vuoksi: juoksentelin vähän matkan päässä perässä, kun M60-sarjan SM-mitalisti veti treenejä. Helposti pysyin vauhdissa ja tavoitinkin, kun lähdin jäljessä. Hän kuitenkin teki kovat treenit toistaen noita vetoja todella useita ja lyhentäen myös 150 metrin vetoihin.

Enempää en halunnut juosta ympyräradalla, koska tänään akillesjänteen tendinoosi teki kipeää erityisesti kaarrejuoksussa. En kovin hyvin edes ollut vireessä tänään. Suoralla pikajuoksuradalla akilleksen ongelma oli pienempi, vaikka juoksu nousi päkiöille saakka. Edes aitajuoksu ei tehnyt niin pahasti kipeää, kuin kaarteen väännöt hitaassakaan hölkässä.

Kaarrejuoksu voi tehdä kipeää akillekselle. Kuvassa 200 metrin vauhti on alle 30 sekunnin, mikä on tavoitteellista 800 metrin vauhtia. Tuolla kertaa juoksin lenkkareissa Pietarissa.

Juttelin tämän M60-sarjan mitalistin ja erään ikätoverini kanssa, joka on selvästi laadukas keskimatkojen juoksija, luultavasti ikäluokkani mitalistitasoa kansallisesti. Olin murheellinen siitä, että kunto ei ole kehittynyt tämän puolen vuoden aikana, jona olen käynyt Liikuntamyllyssä radalla keskimäärin jokainen päivä.

Kehittymättömyyden vanha ongelma


Tällä kertaa kohtaamani ongelma kehityksen puutteesta ei ole uusi.

Vuoden 2017 alussa hankin Helsingin kaupungin Kontulan kuntosaliin kortin, jossa kävin jokainen viikonpäivä kesäkuun 2017 ensimmäiselle viikolle saakka, paitsi sali oli kiinni muutaman kerran (pääsiäinen, vappu). Joskus kävin kaksi kertaa päivässä salilla. Lisäksi kävin joskus illalla ulkona juoksemassa. Kävin myös tuolloin kaksi kertaa viikossa lasten yleisurheilutreeneissä, joissa en tuolloin liikkunut yhtä aktiivisesti.

Kontulan kuntosalissa säännöllinen vierailu alkoi aina juoksumatolta. Juoksin lämmittelyhölkkää kiihtyvällä vauhdilla: 16 km/h, 17,5 km/h, 19 km/h ja 20 km/h. Kutakin nopeutta juoksin 400-800 metriä. Välissä venyttelin pari minuuttia. Juoksumaton paras nopeus oli 20 km/h, mitä nopeutta toistin sitten alkulämmittelyssä useamman juoksun (3-6 kpl).

Juoksumaton jälkeen siirryin lihaskuntoharjoituksiin ja lopulta palasin uudelleen juoksumatolle, jossa tein aivan saman kuin alkulämmittelyn, mutta nyt loppujäähdyttelynä. Joskus jalkaprässin jälkeen tuntui jännittävältä kokea, miten jalat toimivat heti juoksumatolla, mutta aina yllätyin myönteisesti.

Juoksumaton koin ongelmalliseksi, koska siinä nopeus oli rajoitettu vain 20 km/h eikä voinut siis juosta nopeasti. Ikäihmisenä olisin tarvinnut juuri nopeuden palauttamista ja uudelleenoppimista, enkä junnaavaa vauhtikestävyyttä.

Kontulan kuntosali ja juoksumatto eivät valitettavasti tuoneet oikeastaan mitään edistystä fyysisellä puolella. Ainoastaan leuanvetotulos parani seitsemästä toistosta viiteentoistoon. Vuoden 2016 joulukuun painokilot 82 kg:sta tippuivat kevään aikana 77 kg:aan, mikä oli aika pieni lasku. Vaimo väitti, että selässä ym. lihakseni olisivat kasvaneet, mistä ei ole kuitenkaan juoksun puolesta mitään hyötyä. Juoksukunto ei lainkaan parantunut jokapäiväisestä kuntoilusta huolimatta.

Lopulta kesä 2017 meni surkeasti, kun akillesjänteen tendinoosi romutti juoksemisen kesä- ja heinäkuussa. Ongelma ei ole korjaantunut senkään jälkeen, vaikka kivut eivät ole enää yhtä pahat kuin kesällä 2017.

Näillä näkymillä alkoi syksy 2017 ja Liikuntamyllyssä kuntoilu. Akillesjänteen korjaamiseksi oli aina ajoittain pidettävä viikon tai pari taukoa, mutta tauko ei parantanut mitään. Epätietoisuus siitä, miten ongelman voisi korjata, oli kiusallisinta.

Joulukuussa 2017 painokiloja oli pahimmillaan 82 kg, mikä on mielestäni liikaa 176 cm:n mittaiselle miehelle. Minulla on aika kevyet luut. Kilot nousevat aina silloin, kun sairastan nuhaa tai kuumetta. Tällaisia tilanteita on ollut syksyn 2017 ja talven 2018 aikana useampia, toisin kuin yleensä.

Liikuntamylly on hyvä paikka


Tänään perjantaina 6. huhtikuuta 2018 oli Liikuntamyllyn kausikorttini viimeinen käyttöpäivä eikä tilinpäätös ole järin myönteinen. Liikuntamylly on sinänsä erinomainen paikka. Palvelu on loistava. Radalla juokseminen on aivan eri tavalla ”aitoa” kuin hölkätä juoksumatolla, jossa juoksun ponnistus ei tule täydelliseksi eikä edes vauhtia saa riittäväksi.

Liikuntamyllyssä suurta iloa tuotti myös mahdollisuus etsiä vanhaan kehoon vetreyttä juoksemalla aitoja. Joskus käytin myös piikkareita, mikä tehostaa jalan lihasten ja nivelten toimintaa.

Kriittinen seikka on jälleen siinä, että juoksukunto ei juuri lainkaan kehittynyt. Paino näytti tänään 72 kg, mikä on 10 kg vähemmän kuin joulukuussa 2017. Tämä kehitys lupaisi parempaa. Ehkä pientä kehitystä pahimpaan tilanteeseen joulukuussa 2017 näkyy siinä, kun ulkona hölkkään lämmittelyksi varsin vaivattomasti alle 4 minuutin kilometrivauhtia. Se on luonnollinen kiireetön lämmittely, jossa ei yhtään hengästytä. En sano, että jaksaisin hölkätä tuota kevyttä vauhtia koko maratonin. Kyse on energiavarastojen riittävyydestä tuolloin. Joulukuussa oli hölkkä hiukan ”raskaampaa”. Ero lyhyemmän matkan suorituskyvyssä on kuitenkin minimaalinen.

Miten löytyisi kehitystä?


Kiinnitän enemmän huomiota (1) painokiloihini. Kilot eivät tarkoita samaa kuin voima.

Olen aina ollut voimatasoltani jaloistani melko vahva. Kontulan kuntosalilla käytin monissa telineissä maksimipainoja eivätkä nämä olleet tarpeeksi. Kun painokiloni olivat tuskin yli 60 kg nuorena miehenä, niin kuntosalilla jalkalihasliikkeissä isot mörssärit kauhistelivat, kun pieni poikanen käyttää suurempia painoja. Näin on käynyt edelleen vanhana ukkosena: järeä iso mies ärjyy jalkaprässissä, minkä jälkeen pistän levyjä lisää ja teen liikkeet huutamatta.

Tulkitsen niin, että juoksua varten voimat riittävät ja itse asiassa tärkeää olisikin voimakestävyys ja suorituskyky suhteessa painokiloja kohti. Äskettäin tein iltapäivälehden esittämän etunojapunnerrustestin, paitsi tein oikealla miehen tekniikalla polvet ylhäällä: sain tulokseksi puolessa minuutissa yli 50 toistoa. Tämä on ikäiselleni miehelle ihan kelvollinen tulos etunojapunnerruksessa puolessa minuutissa, kun kuitenkin kädet eivät ole treenien kohteena. En ollut yhtään harjoitellut käsiä tämän puolen vuoden aikana. Leuanvetotulos on valitettavasti taas tippunut alle 10, kun en ole sitäkään harjoitellut enää. Leuanveto on ollut aina minulle vaikea paikka – akilleen kantapää.

Painokilot tippuvat monen tekijän avulla. Niiden kilojen toivon tippuvan alle 60 kg:n. Ensinnäkin pitää kiinnittä järeästi huomiota siihen mitä syö ja jättää yhä enemmän iltapäivästä alkaen ruoat pois. Vatsa saa tuntua tyhjältä ja ”painua sisään”. Jo nykyään aamuisin en syö mitään ennen siivoukseen lähtöä kello 4:15, minkä jälkeen menen heti tyhjällä vatsalla Liikuntamyllyyn, jossa juoksen nopeusvoittoisen aamuverryttelyn.

En aio muuttaa nopeusvoittoista aamuverryttelyä ”kestävyysvoittoisaksi rasvanpolttoharjoitukseksi”. Juoksussa suorituskykyni ongelma on iän myötä yhä enemmän (2) hiipuva nopeus. Kun teinipoikana innokkaasti lähti juoksukisaan, niin 400 metrin väliaika saattoi olla alle 60 sekuntia. Se ei ollut ”liian nopeaa”, kun jalat olivat vetreät ja keho nuori. Kunto ei tietenkään kestänyt tuota vauhtia. Nykyään tekee mahdottoman kiirettä juosta vastaavaa vauhtia. On luonnollista, että 800 metrin ja 1500 metrin ikämiesjuoksuissa ei ole toivetta menestyksestä ja ennätyksistä, jos 400 metriä ei mene helpon rennosti ja reilusti alle 60 sekunnin. Nopeutta ja sen mukaista juoksutekniikkaa pitää etsiä jokapäiväisesti!

Kuntoiluni ja myöhemmin harjoitteluni toteutuu melkoisen päinvastaisesti, kuin oikeaoppinen suomalainen kestävyysjuoksuharjoittelu, jossa hiljaisen peruskuntoharjoittelun (pk) jälkeen seuraa toinen maltillinen pk-kausi, lopulta siirrytään enemmän vauhti- ja nopeuskestävyyteen. Minulla on koko ajan mukana hapenottokyky korkean intensiteetin juoksun avulla ja ennen kaikkea lähestyn juoksemisen haasteita nopeuden ongelmasta käsin. Iän myötä nopeus on kadonnut. Se asettaa rajoitteet, jotka tulee poistaa.

Hölkätä jaksan ilmeisen hyvin, kuten 2 vuotta sitten havaitsin, kun 5 arkityöpäivänä viikossa hölkkäsin töihin ja kotiin aamuyöllä tyhjällä vatsalla. Tämä oli päivittäin reppu selässä hölkkää 30 kilometriä, kuukaudessa kertyi 700 kilometriä. Myös sittemmin olen hölkännyt työmatkoja, jopa tänä keväänä muutaman kerran.  PK-hölkkä ei anna mitään kehittävää impulssia. 30 kilometrin hölkästä saa ehkä kauniita merkintöjä tarinoihinsa, mutta hölkätä tuo matka ei ole yhtään minkään arvoinen harjoituksellisesti ainakaan itselleni. Olen tehnyt sen satoja kertoja. Nyt on tähdellisempää etsiä nopeutta vanhaan kehoon.

Melko usein arkiaamuisin verryttelyyn kuuluu aitajuoksua.

Nopeuden etsiminen ei ole pelkästään puhtaan nopeuden etsimistä, vaan myös juoksutekniikan etsimistä tuolle vauhdille. Juoksumatolla ja hölkkälenkeillä ei tietenkään löydä sopivaa tekniikkaa, jota vaaditaan päkiöiden ja varpaiden kautta ponnistaessa keskimatkojen juoksussa. Niin olenkin tehnyt päivittäin aitajuoksua, tänäänkin muutaman kymmenen kertaa 80 metrin reippaita juoksuja aitajuoksujen jälkeen jne.

Iltapäivisin voi juosta myös kadun varrella, vaikka toistaiseksi hiekotut reitit lipsuvat pahasti kengän alla.
Kuvassa hölkkään kesällä 2017. Pääsy taas metsään nostaa upeasti kuntoa. Tien varsi on vastenmielisin lenkkiympäristö, mitä tunnen.


Painokilojen tippumista varten tarvitsen iltapäiväksi kestävyysvoittoista liikuntaa rasvojen polttamiseksi. Järjestys on tietysti tämä, että ensin nopeus ja vasta iltapäivtällä pitkäkestoiset suoritukset. Aamulla akilles saattaa ärtyä sen verran, ettei iltapäivällä aina kykene juoksemaan eikä edes kunnolla kävelemään. Myönteinen seikka on siinä, että akilles on vähemmän kipeä nyt kuin mitä se oli puoli vuotta sitten. Tämä antaa toiveita jatkaa samalla linjalla. Akilleksen patti on valitettavasti yhtä paha ja näkyvä. Akilles on pääsääntöisesti myös yhä edelleen kosketusarka. Juuri akilles on ollut ratkaiseva tekijä, että kunto ei ole kehittynyt toivotulla tavalla: kaikki "treenit" ovat tapahtuneet akilleksen rajoissa ja nämä rajat ovat olleet liian matalat.

Kesän tultua tietenkin pitkät maastojuoksut viikonloppuisin ja lyhyemmät arki-iltoina ovat rasvojen polttamiseksi prioriteettina korkealla. Näissä ei tehot aina tarvitse nousta valtaviksi, sillä tehojen olleessa maitohappoa tuottavalla tasolla voi häiriintyä aamun nopeusvoittoinen harjoitus.

Pitkien juoksulenkkien lisäksi pyrin useamman kerran viikossa polkemaan kuntopyörällä noin 1000 kalorin tai raskaamman ”treenin”. Siinä lihakset saavat hyvää treeniä ja kalorit myös kuluvat. Akilles ei kuitenkaan vammaudu kuntopyörällä.

Tilinteon kolmas tehtävä – ruokavalion ja treenien lisäksi – on (3) ravintolisät. Aion kokeilla bodaajien rasvojen poltossa käyttämiä tekniikoita muutaman kuukauden ajan. Mikäli liiat rasvat ja kilot lähtevät pois, varmasti hapenottokyky suhteessa kehon painoon myös on entistä vahvempaa keskimatkojen juoksua varten.

Hapenottokyky ei ole heikoimpia ominaisuuksiani. Tästä kyvystä saanen kiittää jo lapsuuttani hiihtoladuilla ja isoja ylämäkiä, joista pidin kovasti. Myös tapani lenkkeillä erittäin vauhdikkaasti verrattuna suomalaisiin tapoihin näkyy keuhkojen ja sydämen kehittymisessä. Tämä ominaisuus on tärkeä keskimatkojen juoksussa. Siksi painokilot saavat tippua nykyisestä 72 kilosta 58 kiloon. Vielä on paljon aikaa vuoden 2019 alkuun mennessä.

Unen laatu


Tilinteon neljäs haaste on (4) uni. Luulen uneen liittyviä vaikeuksia ehkä suurimmaksi syyksi, miksi kunto ei ole juurikaan kehittynyt. Minulla on 10 euron päivätyötä varten herätys kello 4:15. Tämä itsessään tekee keholle stressin, joka ei ole eduksi rasituksesta palautumiseen ja kehittymiseen. Uni on erittäin tärkeää urheilullisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen merkitys ei ainakaan vanhene ikämiehellä.

Valitettavasti tuo lyhyt yöuni ei itsessään sekään ole ollut häiriötön. Asia täytyy järjestellä lyhyen unen laatua parantaen.

Ehkä kunto ei enää nouse


Keskustelin tänään Liikuntamyllyn kassan kanssa. Heille kelpaa Kelan työmarkkinatukipäätöksen printtaus myös internetistä. Olin kadottanut postissa saapuneen maaliskuun päätöksen. Niin printtaan uusimman päätöksen ja saan alennuksella aktiviteettia tämän työttömän elämään vielä huhti- ja toukokuuta varten. Ostan maanantaina kausikortin kahdelle kuukaudelle. Kesäkuussa menen kuukaudeksi Kaukasukseen, jossa olot ovat toivottavasti lämpimät painokilojen pudottamista ja juoksukunnon kohentamista varten.

Teinipoikani sanoi, että ehkä kunto ei vain enää nouse, vaan voin vain säilyttää nykyisen tasoni. Tämäkin ikävä mahdollisuus on pidettävä mielessä. Tunnen, että olen melko lähellä ikämiesten kilpajuoksijoiden tasoa, mutta en vielä tarpeeksi lähellä: lähellä, mutta silti liian kaukana. Tätä lähenemistä ei tapahdu riittävällä vauhdilla, joten lähellä oleva tuntuu kaukaiselta, vaikka kiire alkaisi olla.

Olen seuraillut monien miesten palkintojensa esittelyä ja postaamiaan kuvia, joissa jopa nuoret aikuiset miehet riemuitsevat 10 kilometrin kisojen tuloksista, jotka ovat hädin tuskin alle 50 minuutin. Olen iloinen, että miehet (ja naiset) kokevat riemua. En lähde tuollaiseen "kilpailemiseen" mukaan. Se ei anna mitään minulle. 14 vuotiaana poikana en ollut hölkännyt yhtään yli 4 kilometrin lenkkiä ja voitin Sulkavan 10 km:n juoksun ikäluokassani tasan 40.00 ajalla. Sellainen vauhti oli siis lasten juoksentelua. Tällöin lapset voivat riemuita vanhempiensa kanssa hyvästä elämäntavasta. Minua yhtäaikaa lähellä ja kaukana oleva tavoitekunto on huomattavasti parempi.

Omaa tavoitekuntoani varten käyn Liikuntamyllyssä juoksemassa 80 metrin ja 200 metrin reippaita pyrähdyksiä kymmeniä ja kymmeniä toistoja päivittäin kuukaudesta toiseen ensi vuoden alkuun saakka. Pienempikin matematiikka kertoo, että tammi, helmi, maalis, huhti, touko, elo, syys, loka, marras ja joulukuu tarkoittaa noin 200 arkipäivää treenata tavoitenopeutta, mikä tarkoittaa noin 6000 toistoa tavoiteltua vauhtia. Kai siinä oppii tekniikkaakin hiukan? Joskus se matka ei ole enää 80 metriä tai 200 metriä 30-45 sekunnin kävelypalautiksilla, vaan piikkarit jalassa ja sortseissa 14 kiloa keveämmälle miehelle kerta suorituksena 800 metriä tai 1500 metriä. Sitä ei juosta enää heräten aamulla kello 4, vaan hyvin verrytellen ja hyvän yöunen jälkeen.

Kuvassa allekirjoittanut hölkkää hiekasta lipsuvalla tiellä keväällä 2018.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Hallintovaliokunta käsitteli tiedustelulakia ja perustuslain muutosta vaihtoehtoismedian valvonnan kiristämiseksi

Hallintovaliokunnan asiantuntijoiksi 13.3.2018 kutsutut kolme henkilöä Saara Jantunen, Katri Pynnöniemi ja Hanna Smith eivät ole oikeusoppineita. Jokaisen kutsutun ”asiantuntijan” toimintaa luonnehtii salaliittoteorioihin saakka villiintynyt pyrkimys mustamaalata kansalaisten keskustelut ikään kuin vaihtoehtoismediat olisivat Venäjän informaatiovaikuttamista.

Eduskunnan hallintovaliokunta käsittelee julkisen sektorin hallintoasioita koskevia lakiesityksiä. Nyt tiedustelulainsäädännön yhteydessä on myös esillä perustuslakimuutos, joten sananvapaus ja kansalaiskeskustelu tulisivat olla maksimissaan. ”Asiantuntijoiden” Jantusen, Pynnöniemen ja Smithin esitelmiä ei eduskunta ole kuitenkaan julkaissut julkisesti arvioitaviksi.

Saara Jantunen toimi Eduskunnan hallintovaliokunnan asiantuntijana tiedustelulain ja perustuslain muutostarpeista.

Tiedustelulain karu totuus


Terrorismista ”asiantuntijat” eivät puhu sanaakaan, kun eivät ole islamistien ja terrorismin asiantuntijoita. Itse asiassa Jantunen suuttui huhtikuussa 2016, kun Edward Snowden puhui suomalaisille tiedustelulainsäädännön tehottomuudesta terrorismin torjunnassa.

Hallintovaliokunnan kokoomuslainen jäsen Mari-Leena Talvitie julisti tammikuussa 2018, että tiedustelulainsäädäntö toisi ”Suomen uudelle turvallisuuden aikakaudelle”. Hänen mukaansa tiedustelulainsäädännön tehtävänä olisi turvata ”vakaa ja demokraattinen yhteiskunta”. 

Tiedustelulain karuksi totuudeksi jää vähemmän kansanedustaja Talvitien julistama ”vakaa ja demokraattinen yhteiskunta”, kuin yritys etsiä törkyä henkilöistä, jotka tuovat totuutta esille vallankäyttäjistä ja heidän verkostoistaan. Näin itse asiassa on jo ennätetty Hybridikeskuksen puolesta ilmoittaa erääksi tarkoituksekseen tehdä ”paljastuksia”.

Tiedustelulainsäädännön perustuslaillisia muutostarpeita hallintovaliokunnassa esitellyt sotatieteen tohtori Saara Jantunen tulee ex-valtakunnansyyttäjän veljen eversti Vesa Nissisen johtamalta Puolustusvoimien tutkimuslaitokselta, jonka tiedetään jopa pyytäneen KRP:n ja sotilastiedustelun vastavakoilun apua MV-lehden avustajien ja verkostojen selvittämiseksi. Venäjä-verkostoja ei kuitenkaan löydetty!

Sotilasaikakauslehdessä 10/2016 Saara Jantunen kirjoitti nimenomaan sosiaalisen median ”poliittisista vaikutuskampanjoista, vihapuheesta, häiriköinnistä ja disinformaatiosta”. Tuossa yhteydessä hän nimesi Venäjän johtamaksi vaikuttamiskampanjoiksi Suomessa sekä MV-lehden että Suomi Ensin -liikkeen. 

Jantunen on nimennyt myös aiemmin MV-lehden Suomen yhteiskunnalle vaaralliseksi informaatiovaikuttamisen välineeksi.


Tiedustelulainsäädännön kehittäminen ja markkinointi ovat jättimäinen kansan petkutus, kusetus, jolla kymmenet miljoona eurot vuodessa tahdotaan lisää rahoitusta tietynlaisten virkamiesten palkkaukseen valvonnan kiristämiseksi.

”Asiantuntijoiden” vauhtisokeus


Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Timo Haapala esitteli syksyllä 2017 Turvallisuuskomitean pahamaineisen salaperäisen ”asiantuntijaverkoston” outoja touhuja ”vauhtisokeuteen hurahtamisesta”. Timo Haapalan kolumneja vastaan hyökättiin hyvin rajusti ikään kuin kokenut toimittaja ei olisi saanut ihmetellä ”asiantuntijaverkoston” loihtimia vauhdikkaita uhkakuvauksia.

Hyökkäykseen Haapalaa vastaan osallistuivat myös sotatieteen tohtori Saara Jantunen ja Maanpuolustuskorkeakoulun perustaman Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemi. Nämä molemmat olivat nyt maaliskuussa 2018 hallintovaliokunnan ”asiantuntijoita” tiedustelulainsäädännön perustuslain muutostarpeista!

Joulun aatonaattona 2017 omalla tavallaan maineikkaan everstiluutnantti Torsti Sirénin tunteiden purkaukseen MV-lehteä ja lehden avustajaa vastaan liittyi myös Katri Pynnöniemi monen muun ohessa.

Katri Pynnöniemi oli äskettäin toinen kirjoittajista Naton julkaisussa. Siinä hän julisti Suomen pitkää kärsimyksen historiaa Venäjän naapurina. Hän esitti suomalaisten ja Suomen puolesta hätähuudon Natolle Venäjän hybridivaikuttamisen uhkan tähden. Uhkiksi Naton julkaisussa esitettiin Suomessa pysyvästi asuva suuri venäläisvähemmistö, pakolaistulva Venäjältä Suomeen sekä ydinvoimalan rakentaminen.

MV-lehdessä kysyttiin tuolloin Pynnöniemen kirjoittaman hätähuudon takia:

”Suomalaistutkijat ovat nyt esittäneet hätähuudon koko Suomen puolesta Naton julkaisussa. Kuuleeko Nato? Rientääkö Nato pelastamaan Suomen hirvittävän katalalta Venäjän hybridivaikuttamiselta?”

Sosiaalinen media ja vaihtoehtoismedia valvonnan tähtäimessä


Saara Jantunen ja Katri Pynnöniemi toimivat myös Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan turvallisuusasiantuntijoina syksyllä 2016.

30.9.2016 Tulevaisuusvaliokunnan kuulemista varten Saara Jantunen esitteli näkemyksiään ”tiedolla manipuloinnista ja informaatiosodankäynnistä”. Esitelmässään Jantunen väitti:
Maahanmuuttoteemoissa on ”viime aikoina nähty useita kampanjoita, joissa mobilisoidaan ihmisiä väärällä tiedolla manipuloiden”.
Niin ikään on ääneen todettu, että Suomeen kohdistuva ja myös Suomen sisällä tuotettu väärä tieto ja aggressiivinen toiminta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa vaikeuttavat poliittisen johdon ja viranomaisten työtä. Lisäksi ne uhkaavat kansalaisten oikeuksia ja joissakin tapauksissa myös turvallisuutta.”
Katri Pynnöniemi väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistossa vuonna 2008 Venäjän liikenneverkostoista. Väitöskirjassaan hän kiittimyös aviomiestään Arseniy Svynarenko, jota on pidetty ukranilaisena banderistina , koska tukee niin voimakkaasti Ukrainan uutta hallintoa ja hyökkää Venäjää (venäläisiä ja ”venäläismielisiä”) vastaan.

Pynnöniemi esitteli Ulkopoliittisen instituutin tutkijana 11. toukokuuta 2016 kiellettyjen sanojen listan. Nuo sanat olisivat sopimattomia, koska ne eivät noudata amerikkalaista narratiivia ulko- ja turvallisuuspoliittisessa kielenkäytössä. Hän on myös esitelmöinyt ”putinismista”, jonka mukaisesti tulkitsee esitellyt väärät sanat putinistiseksi uhkaksi. Saara Jantunen auttoi pahojen sanojen listan laadinnassa.  Jantunen liittyi myös Pynnöniemen kanssa tarpeeseen tutkia ”näkymättömiä paikallisia agentteja Suomessa”, jotka olisi tunnistettavissa osittain Venäjän presidentin administraation hallitsemasta kielenkehittelystä.

Naton hybridikeskus eduskunnan asiantuntijana perustuslain muutostarpeista


Kolmantena asiantuntija hallintovaliokunnassa kuultu Hanna Smith toimii Naton ja EU:n hybridikeskuksen tutkimusjohtajana, jossa ominaisuudessaan hän 8. syyskuuta 2017 julisti hybridikeskuksen keskittyvän vaihtoehtoismediaan.

Smith tarkensi, että valtamedian rahoitusta ja verkostoa Naton ja EU:n hybridikeskus ei tahdo selvittää, koska katsoo, että valtamedialla on korkea länsimainen etiikka. Sitä vastoin lainvalvonnan ulkopuolelle jätetty, syytesuojaa nauttiva Naton hybridikeskus keskittyykin vaihtoehtoismediaan:

”Miten rahoitetaan vaihtoehtoismedioita tai valemedioita – miten halutaankaan sanoa – tää on ehkä sellainen kohta, jota harvemmin ajatellaan näin päin. … Täytyyhän nettisivujen pyöriä jollakin rahalla. … Se on enemmänkin meidän keskusten tehtävä tuoda ymmärrystä tähän kokonaisuuteen”.




Mainittu Hanna Smith ”jankuttaa mustamaalaavia ja halventavia väitteitä Venäjän lukuun propagoivista nettitrolleista Suomessa”, Suomi24 -keskustelussa arvosteltiin jo joulukuussa 2014. Ilkka Luoma on kirjoituksessaan 19.9.2017 arvioinut kriittisesti hybridikeskuksen johtajan Hanna Smithin osaamista ja keskuksen sidonnaisuuksia:

”Olisiko oikea hybridi- ja kybertekniikoiden tutkimuskeskus valinnut mieluummin puolueettoman lähestystavan, nyt ollaan läntisen taistelukoneiston osapuoli tälläkin sektorilla…”, Ilkka Luoma analysoi.

Näillä edellä kerrotuilla perusteilla Suomessa on ”tarve” tiedustelulainsäädännön ja perustuslain muutoksiin.


Juha Molari
juhamolari@gmail.com

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Sergei Skripalin myrkytys on iso informaatio-operaatio

Sergei Viktorovitš Skripalin tapaus ei ole ilmeisemmin päätepiste, vaan valitettavasti vasta eräs vaihe pahenevien operaatioiden ketjussa. Siksi tapaus ansaitsee pohdiskelua, jota ei suomalainen iltapäivälehdistö ja valtavirran media juurikaan edusta, koska tuo media palvelee lännen informaatiosotaa.

Sergei Skripalin myrkytys on lännessä valtava informaatio-operaatio.

Jeltsinin kauden agentti


Suomalainen Wikipediakin kertoo riittävästi lyhyessä tarinassaan Skripalin elämästä, että hän on ollut entinen venäläinen sotilastiedustelu-upseeri, joka toimi kuitenkin myös kaksoisagenttina Iso-Britannian tiedustelupalvelun hyväksi. Mediassa kerrotaan vähemmän noiden agenttitarinoiden vanhasta historiasta.

Nuo agenttitouhut tapahtuivat Boris Jeltsinin ollessa Venäjän presidentti 1990-luvulla ja aivan 2000-luvun alussa Vladimir Putinin ensimmäisen presidenttikauden aikana, jolloin Venäjän FSB pidätti hänet joulukuussa 2004. Miehen oikeudenkäynti oli itse asiassa vuonna 2006, jolloin hänelle tuomittiin 13 vuoden vaikeusrangaistus toiminnastaan MI6 hyväksi. MI6 oli maksanut venäläismiehelle 100 000 dollaria informaatiosta.

Skripal tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen, mutta Venäjä vapautti hänet vuonna 2010 osana vankien vaihtoa, jossa Yhdysvalloissa kiinni jäänteitä venäläisiä väitettyjä vakoojia palautettiin Venäjälle. Skripal asettui asumaan Isoon-Britanniaan. Dmitri Medvedevin ollessa Venäjän presidentti heinäkuussa 2010 Skripal sai lähteä Venäjältä vankeudesta ja Yhdysvalloista Anna Chapman pääsi Venäjälle.

Läntisessä uudessa mediakohussa on kehitelty juttua kiintanalaisesta Novichok-kemikaalista, jota on Neuvostoliiton väitetty kehitelleen ja josta kaavat on tarjottu julkisuuteen lännessä asuvien kemistien kirjoituksissa. 

Venäjän agentit on ainakin uusissa tarinoissa kuvattu sen verran tyhmiksi  että he käyttävät Neuvostoliiton nimeen liittyvää myrkkyä ja jättävät näin ikäänkuin passinsa koko maailmalle syyllisyyden näkemiseksi. Viekkaamman venäläisagentin olisi luullut käyttävän tuossa tilanteessa lännen käyttämiä myrkkyjä  

FSB ei tappanut Skripalia


Lännessä on muistettu vahvasti, miten tylyjä tuomioita venäläisessä mediassa lausuttiin petturin Skripalin toimista, kun hän jäi kiinni ja sai tuomion. Miestä ei kuitenkaan koskaan tapettu FSB:n hallussa vuodesta 2004 ja sitten Venäjällä vankeudessa heinäkuuhun 2010 saakka. Silloin olisi voinut sattua mitä tahansa, jos hänet olisi nähty aiheelliseksi surmata.Tämä jälkimmäinen unohtuu uusissa kertomuksissa.

Skripalin tietämys 1990-luvun sotilastiedustelusta koettiin FSB:n käsityksen mukaan jo menettäneen sen verran merkittävyyttä tilanteiden muutoksen ja päivitysten takia, että Venäjä ei kokenut liian vaaralliseksi edes vapauttaa miestä heinäkuussa 2010.

Sinänsä kiinnostava detalji, että Iso-Britannian hyväksi toiminut kaksoisagentti vapautettiin vaihtokaupassa Amerikan Yhdysvaltojen kanssa, vaikka muodollisesti Iso-Britannian ja Amerikan Yhdysvaltojen tiedustelu eivät olisi samoja asioita.

Heinäkuussa 2010 Venäjä katsoi, että Sergei Skripal on muodostunut vaarattomaksi vapauttaa läntisten isäntiensä luo. Epäselväksi jää, mihin perustui Venäjän arvio. Oliko järjestelmiä päivitetty sillä tavalla, että Skripal ei ole enää riski? Oliko Skripal edelleen agentti, joka sai kerätä tietoa läntisistä isännistään Venäjän hyväksi vapautuksensa jälkeen? Ainakaan Venäjä ei nähnyt riskiksi häntä, kun vapautti.

Lännessä myrkytetty Skripal tulee strategiseksi nappulaksi


Venäjän presidentinvaalien aattona läntinen media ja poliittinen peli sai uutta vauhtia, kun tämä Sergei Skripal muodostui nyt suorastaan strategiseksi henkilöksi. 7,5 vuotta vapautuksensa ja 17,5 vuotta kiinniottonsa jälkeen mies olisikin muodostunut jopa sellaiseksi uhkaksi Venäjälle, että Venäjä olisi päättänyt kaasuttaa hänet juuri presidentinvaalien alla. 

Kukaan ei ole vastannut, miksi hän ei olisi ollut 20 vuotta vanhojen tietojensa kanssa tapettava riskitekijä jo aiemmin pitkien vuosien aikana.

Tietenkin herää monia kysymyksiä ajankohdasta. Miksi kaasutukselle olisi valittu mahdollisimman suuresti mainetta häiritsevä ajankohta, jolloin voisi Venäjän presidentin vaalit ja niiden vaalivoitosta onnittelut pilaantua? Miksi nämä lukuisat pitkät vuodet vapautuksensa jälkeen eivät olisi sopineet paremmin kaasuttamiseen? Miksi vankeuden vuodet eivät olisi sopineet paremmin surmaamiseen, jos hänet koettiin kuoleman vaaralliseksi riskiksi? Tai miksi ylipäätänsä vapauttaa mies, joka olisi niin mahdoton riski, että hänet pitää myrkyttää 7,5 vuotta myöhemmin Venäjän presidenttivaalien aattona?

Myrkyllisen Venäjän” myyttiä rakennetaan


Mediassa ja politiikan foorumeilla esitettyjen reaktioiden näkökulmasta on pidettävä varteenotettavana seikkana, että itse asiassa informaatiosodan näkökulmasta Sergei Skripalin myrkyttämisen objektina olisivat EU:n kansalaiset ja päättäjät: eurooppalaisiin mieliin halutaan provosoida Venäjä-vihamielisyys tiettyjen EU:n ja Naton hankkeiden helpottamiseksi. Näihän tässä on käynyt ja varmasti myrkyttäjä on osannut tämän laskelmoida.

Tietyt johtajat tahtovat rakentaa vihamielistä valtiorengasta tässä tilanteessa, kun eurooppalaiset olivat laajasti jo tympääntyneet kaikkiin Venäjä-sanktioihin. Kaikki eurooppalaiset eivät suinkaan tahdo tuota vihan henkeä. Yhä lisääntyvässä määrin Euroopassa on voittoa saaneet poliittiset uudet tekijät, jotka rakentavat rauhanomaista yhteistyötä Venäjän kanssa. Nämä uudet nousevat johtajat ovat selvä uhka lännen isolle agendalle.

Sotilasjohtajien, poliittisen eliitin ja heitä seuraavan median käytössä Skripalin myrkyttäminen on saanut samanlaisen informaatiopsykologisen sodan tehtävän, kuin aiemmin amerikkalaisten operaatioissa Georgiassa ja Ukrainasa amerikkalaisten agenttien harjoittamat provokaatiot ja vastakkainasettelut.

Informaatiopsykologian tunnettujen lainalaisuuksien mukaisesti tahdotaan rakentaa eurooppalaisiin ja myös suomalaisiin – suomalaiset mediat ovat näet lähinnä kopioita englanninkielisistä kertomuksista – tunteisiin uhkakuva Venäjästä ja Vladimir Putinista arvaamattomaksi ja pelottavaksi. 

Jos riittävän suuri väkijoukko menee paniikkiin ”myrkyllisen Venäjän” takia, tätä eurooppalaista kansanjoukkoa on helppo hallita. Tällä tavalla poliittinen ja sotilaallinen johto varmistelee seuraajiensa tottelevaisuuden. Kukapa tietäisi, valmistautuuko Yhdysvallat, EU ja Nato uuteen sotaan, kun paniikkia rakentavat tarinat ovat suorastaan niin rakenteellisessa osassa kansainvälistä politiikkaa EU:ssa ja Suomessa. Skripalin myrkytyksen tilaaja olisi tällöin hyvin läntisissä intressiryhmissä.

Skripalin myrkytyksen ratkaisemista olisi luonnollista etsiä rauhallisesti perinteisen diplomatian keinoilla ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen, vaikka myrkytys onkin järkyttävä asia. Totuuden puolella on varaa maltillisuuteen ja asioiden tasapainoiseen tarkasteluun. Nyt ei tähän perinteiseen tapaan ole selvästikään tahtoa.

Kun informaatiosodan osana Skripalin myrkytystä vertaa Etelä-Ossetian sotaan, niin voi muistella, kuinka silloin aiemmin Yhdysvallat yritti Georgian hyökkäyksen ja sen jälkeisen infosodan avulla pakottaa Venäjää hyväksymään Yhdysvaltojen kannan Irakista. John McCain jopa esitti Tshetshenian itsenäisyyden tunnustamista ja Pohjois-Kaukasuksen kiistämistä. Kansainvälinen yhteisö laittoi välittömästi tuolloin syrjään Kosovon, Irakin ja Afganistanin kysymykset, joissa Yhdysvallat oli tahrinut kätensä vereen. Joka tapauksessa tuolloin Georgian aggressio oli tekosyy Yhdysvalloille aloittaa massiivinen psykologinen sodankäyti Venäjää vastaan. Tuolla sodankäynnillä oli myös tunnetut agenttinsa Suomessakin, erityisesti Alexander Stubb.

Georgiassa suoritetusta informaatiosodasta alkaen erityisen näkyvästi Yhdysvallat on harjoittanut yhä uusia myynninedistämiskampanjoita, joissa Venäjä esitetään uutena aggressiivisena uhkana. Niin eurooppalaisille yleisemmin kuin myös suomalaisille esitetään pelotteluja, jotta nämä ihmiset etsisivät saalistavia Yhdysvaltoja ja Natoa auttajakseen.

Skripalin myrkyttäminen vaikuttamisen työväline Euroopassa


Skripalin myrkyttäminen on parhaillaan elävä vaikuttamisen työväline, jolla lännessä tietyt tahot tahtovat vaikuttaa vastustajiin, neutraaliin ympäristöön ja yleisesti yleiseen mielipiteeseen - sekä mahdollisesti myös omien agenttiensa työtarmoon. Mikäli yritys oli vaikuttaa myös Venäjän vaaleihin, niin venäläiset eivät ainakaan uskoneet Vladimir Putinin syyllisyyteen, joten sikäli lännen agentit laskivat väärin. 

Tekniikka on organisoitu keskitetysti jo hyvissä ajoin ennen myrkytystä koordinaatiokeskuksessa, joka on varannut valtavasti valtaa ja resursseja informaatio-operaation suorittamiseksi kohun aikana. Myrkytyksen ilmeinen tarkoitus on vasta kehkeytymässä informaatio-operaatioiden suunnitelmien mukaisesti, kun EU:n päättäjät saadaan yhteen rintamaan.

Ennen kuin mitään oikeudenkäyntiä on käyty tai yhtään todistusaineistoa on arvioitu, ennen kuin pisaraakaan myrkkyjäämistä on saapunut Venäjän laboratoreihin analysoitaviksi, on Venäjä jo hävinnyt informaatiosodan Skripalin myrkytyksestä. Länsimaisille kansalaisille on tehty poliittisesti selväksi, että Venäjä ei ole rauhantekijä, vaan vaarallinen myrkyttyjä, joka hyökkää myrkkyineen jopa läntisen Euroopan ytimessä. Nämä mielikuvat ovat rakennettu siitäkin huolimatta, että yhtään näyttöä Venäjän osallisuudesta Skripalin myrkytykseen ei ole analysoitu objektiivisesti ja avoimesti.

Totuudenmukaisen rekonstruktion saamiseksi Sergei Skripalin myrkytyksestä pitääkin kysyä: kuka hyötyisi tuosta hyökkäyksestä vapaalle jo useita vuosia sitten päässyttä ex-agenttia vastaan, mitä seurauksia syntyisi aggressiosta?

On selvää, että myrkyttäjä ei juuri saanut hyötyä vanhan agentin vaientamisesta, ellei myrkyttäjällä ollut pelättävää, että tämä mies kertoo lännen uusia asioita Venäjälle yhä edelleen. Hyöty olisi laskettava jostain muusta, kuin itsestään myrkytetystä miehestä. Hyöty olisi informaatio-operaatiossa myrkytyksen jälkeisessä tilanteessa. Venäjä oli jo vapauttanut hänet ja nähnyt merkityksettömäksi. Yli 20 vuotta vanhat tiedot olivat menettäneet merkityksensä eikä niitä enää edes aktiivisesti muistettu.

Onkin ollut laskelmoitavissa, että lännessä tietyt poliittiset ja sotilaalliset piirit voisivat kohun avulla saada poikkeuksellista etua ja mahdollisuutta puuttua Venäjän ulkopoliittisiin ja sisäisiin asioihin. Informaatiosodan puitteissa menetelmä on siis hyvin sama, kuin Georgian hyökättyä Etelä-Ossetiaan. Iso-Britanniassa on varmasti löytynyt niitä, jotka ovat kokeneet myrkkyjen lamaannuttavan ex-agentin antavan jopa erinomaisen tilaisuuden psykologisten menetelmien käyttöön, jotta voidaan hoitaa Euroopan yleistä mielipidettä.

Suomessa Janne Riiheläinen on twiitannut Suomen tärkeästä paikasta kumppanuudelle ja liittolaisuudelle Britannian kanssa, jotta Suomikin karkottaisi venäläisdiplomaatteja. Jarmo Koponen yhtyy EU:n syytökseen Venäjää vastaan ”ainoana uskottavana selityksenä”.  YLE on uutisoinut tämän EU:n päätöksen ”ainoasta uskottavasta selityksestä”, joka kehkeytyi harvinaisella nopeudella, kun myrkytetty henkilö vasta käpristelee vaivoissaan.  Kohujulkkis Jessikka Aro levittää Tommi Parkkosen kovasanaista juttua Venäjän rikollisesta luonteesta. Vesa Häkkinen kertoo itsensä DisInfo-sivuston hyökänneen Venäjää vastaan, koska lännessä on saatu varmuus, että totuus on jo löydetty. 

Lännen myrkyttämä Skripal on myös vakava viesti niille omille agenteille, jotka uhkaavat uskotella asemansa henkilökohtaiseksi ansiokseen. Sellainen agentti haluaa itsenäisyyttä. Hän uskoo olevansa erityinen persoonallisuus. Myrkyttäminen antaa näille omille vaikuttaja-agenteille ja muille omille agenteille viestin, että kloonit on vaihdettavissa, tarpeettomaksi käyneet saavat kuolla. Jokainen ryssävihalla maineensa rakentanut tarpeettomaksi käyvä lännen agentti ja nousukas vapisee tällä hetkellä pelossaan, koska he kokevat suuren paineen osoittaa jatkuva nöyrä hyödyllisyys. He tietävät, että hyödyttömät kuolevat. Vain typerimmät ja kiihkeimmät russofobit toistavat vilpittömästi lännen tarjoaman informaatio-operaation mukaisen agendan.

Naton operaatio Gladio ei ole turha vertailukohta. Vanhimmat tiedustelujärjestöjen asiantuntijat muistavat omasta nuoruudestaan voimallisesti eurooppalaisten tajuntaan vaikuttaneet väkivaltaiset iskut, jotka Nato suoritti, mutta onnistui vierittää julkisuudessa syyn iskuistaan Neuvostoliitolle ja sen liittolaisille. Ero on kuitenkin siinä, että ensimmäisellä kertaa Gladio onnistui pitkän aikaa uskottelemaan Neuvostoliiton terroritekojen tekijäksi. Nykyisellä kertaa ”Gladio” ei onnistu aidosti uskottelemaan, vaan ainoastaan pakottaa ikään kuin uskomaan, mikäli ei tahdo olla seuraava Skripalin jälkeen.

 Kuvassa allekirjoittanut tammikuussa 2018 Tikkurilassa Paavo Väyrysen vaalitilaisuudessa.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Arto Luukkanen passasi debaatin Venäjän vaaleista

Maanantaina 19.3.2018 käytiin mielenkiintoinen episodi. Radio Dein toimittaja löysi minut ”teologian tohtorin”, kuten hän puhutteli kunnioittaen, jotta tulisin keskustelemaan keskiviikkona Venäjän vaaleista Arto Luukkasen kanssa. 

Oma pieni kosketukseni Venäjään


Tarkennin, että minua saa toki puhutella ”teologian tohtoriksi”, mutta olen myös suorittanut 180 opintoviikon verran tradenomin tutkinnon, joka keskittyi Venäjän liiketoimintaan. Olen opiskellut myös Pietarin valtiollisessa finanssi- ja ekonomiyliopistossa. Vaikka olen Arto Luukkasen tavoin teologian tohtori, niin olen toki myös liiketalouden näkökulmasta tutustunut opinnoissani Venäjään. Lisäksi toimin vuosikymmenen verran Venäjän kauppaan erikoistuneessa talouslehdessä.

Energinen suurmies Arto Luukkanen halusi valita sopivan intellektuellin keskustelutoverin, kun aiheena on Venäjän vaalit.


Radio Dein kutsu ilahdutti minua kovasti. Toimittaja oli yllättynyt myönteisesti, kun kerroin, että tunnen Arto Luukkasen jo yli 40 vuoden ajalta! Muistan Arton ”isona” provokaattorina jo Savonlinnan Talvisalon koulusta, kun olimme rinnakkaisluokilla.

Ja toimittajaa kiinnosti informaatiosodan näkökulma, sillä olihan minulla lähempi kokemus Venäjän RT-kanavaan kuin Artolla tai oikeastaan useallakaan suomalaisella: kirjoittelin RT-kanavan poliittisia kolumneja 2011-2012 tiimissä, johon kuului myös presidentti Dmitri Medvedev, Dmitri Rogozin ja muutama muu henkilö. 

Sen jälkeen olen kirjoittanut muutaman artikkelin myös Venäjän hallituksen viralliseen lehteen. Blogissani on tuhat medialeikettä, joissa Venäjän media on muistanut minua. Paria tutkimustakin olen ollut julkaisemassa Venäjän presidentin alaisessa hallintoakatemiassa muutama vuosi sitten. Niin on kai joku näkökulma muodostunut. Venäjän turvallisuusneuvoston jäsen, professorimies, kunnioitti minua nimeltä mainiten jopa omassa väitöskirjassaan, joka käsitteli informaatiosotaa.

Kirjoitin artikkeleita ja jopa RT-kanavan kolumnin edellisten vaalien yhteydessä vuoden 2012 alussa CIA:n tarpeisiin luodun, Yhdysvaltojen budjetin rahoittaman NED:n tukemista Aleksei Navalnyista ja vaalien arviointiin erikoistuneesta Golos - järjestöstä. Navalnyi itse ja hänen kannattajansa tunnetusti suutahtivat jutusta. Tänä päivänä Navalnyi ja Golos ovat jälleen esillä. Joku kokemus on päässyt minullekin muodostumaan.

Nämä kokemukset ovat kertyneet ihan kuin itsestään  kun samanaikaisesti tiedostan ja tunnustan avoimesti  että minulla ei ole mitään ammatillista ja järjestöihin liittyvää Venäjä-linkkiä  Olen vain pieni itsenäinen suomalaismies, joka näkee ja ajattelee muutakin kuin Hesari ja Yle antavat agendaksi. 

Arto Luukkasen "väsähtänyt Putin"


Luin jo valmiiksi, mitä Arto Luukkanen kirjoitti 19.3. ”Kuolleista sieluista” Venäjän vaalien yhteydessä. Hänen ensimmäinen lause oli ”väärennökset ja vaalivilpit”. Arton mukaan Venäjän vaaleissa valheen avulla esiteltiin kansan ”suurta lojaalisuutta”. Todellisuudessa Vladimit Putin olisi ”väsähtänyt” ja vaalikansakin ”väsynyt”.

Tietenkin mielellään olisin keskustellut noista viimeisistäkin lauseista, kertooko ”väsähtyneisyys” Arton omaa kokemusta elämään vai todella Vladimir Putinin elämänkokemusta. Minulla on epäilys, että Arto heijastelee enemmän omia tuntemuksiaan a eurooppalaisen unelman väsyneisyyttä, kuin kuvaisi Venäjän oloja, joissa on toki haasteita. 90-luvun Venäjällä luottamus politiikkaan oli joka tapauksessa surkea, mutta Putinin kaudella venäläisten  luottamus on vahvistunut omaan valtionsa. 

Siitäkin olisin mielellään keskustellut, miten tuo Venäjän informaatiosota todella toimitetaan RT-kanavan kautta, kun informaatiosota olisi toimittajan mukaan ollut keskustelun aiheena. Rohkenen uskoa, että RT-kanavan johtajien kanssa päivittäin puhelin tai sähköpostiyhteyksissä neuvotellen vuoden ajan tunnen kanavan toiminnasta jotain sellaistakin, mitä Helsingissä ei yliopiston työhuoneessaan Arto Luukkanen ole oivaltanut eikä edes Lontoossa tms. matkustaessaan saanut tietää.

Datshalla söin saslikia ja juttelin Krimin vihreiden miesten päällikön sekä Putinin KGB:n aikaisen kenraalin kanssa.


Arto Luukkanen on kirjoittantu Putinin ”sekurokratiasta”. Siitäkin olisin voinut keskustella, kun olen tavannut Putinin KGB-aikaisen KGB-kenraalin, olemme syöneet yhdessä saslikia ja olen muodostanut ihmisenä näkökulman, jota ei seikkailutarinoita kehittelevistä kirjoista oikein löydy. Olen tavannut kesämökkeillessä ihan perhetuttavuuden piiriin kuuluvan arvovaltaisen upseerin, jonka joukot olivat Krimiä vapauttamassa vihreinä rauhanpuolustajina. Ehkä joku näkökulma on täten muodostunut.

Suomalainen debaatti


Mutta Radio Dein toimittaja lähetti viestin, kun Arto Luukkanen kauhistui minun saapumistani keskustelemaan hänen kanssaan:

Hei Juho. Valitettavasti Luukkanen halua studioon tutkijan. Eli joudun passaamaan debatin sinun osaltasi” (19.3.2018 kello 17:17).
Arto Luukkanen tahtoo sopivat keskustelijat.

Suomalainen laadukas debaatti on tietenkin sellainen, että siinä samanmieliset keskustelevat. Arto löytänee sopivan tutkijan, joka voi olla kenties Jessikka Aro, Saara Jantunen, Janne Riiheläinen, Hanna Smith, Mika Aaltola, Katri Pynnöniemi, Sinikukka Saari. Heillä kaikilla on myös sopivat näkemykset.

Jon Hellevig tiivistää ytimekkäästi faktat, joista suomalaiset "asiantuntijat" visusti vaikenevat:

"Putin sai 84.95% ulkovenäläisten äänistä, mikä on enemmän kuin 76.6% itse Venäjällä. - Tämä jos mikään osoittaa virheelliseksi Suomen valtamedian valehtelu kampanjan millä pyritään väittämään, että vaalit Venäjällä ei olleet vapaat, mm. siksi että media suosi Putinia tai että heidät "pakotettiin äänestämään". Nythän nuo kaikki ihmiset, jotka asuu lännessä ja saa sieltä tietonsa ja voivat vapaasti valita äänestävätkö vai ei, silti äänesti Putinia, vai vielä enemmän."

Kuvassa allekirjoittanut ilmeisesti "teeskentelee" putinistin tavoin, ettei olisi väsähtäneen oloinen. Varmaa on, että Arto ei "teeskentele" tällä tavalla aitajuoksua harrastaen.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha