keskiviikko 14. marraskuuta 2018

"Minä Putinin trolli?! 2000-luvun lyhyt trollihistoria" ilmestyy 2019 alussa

Kirjoitan elämänkerrallisen kirjan "Minä Putinin trolli?! 2000-luvun lyhyt trollihistoria".



VKontaktessa julkaistava pdf-tietokirja käy läpi trollihistoriaa 2000-luvun alusta nykyiseen trollivainoon saakka. Ilmestyy vuoden 2019 alussa. https://vk.com/wall157941374_2704 

 Tietokirjasta paljastuu uusia asiakirjoja, seikkoja ja seikkailuja monien tapahtumien, kirjoitusten, kontaktien ja jopa oikeusprosessien taustoista.

 Moni julkisuudesta tuttu nimi pääsee esille myös lyhyessä trollihistoriassa. Kaikenlaista on tällä vuosituhannella jo nähty ja koettu.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Mustamaalatuksi Daniel Sallamaan ja yliopiston raportissa: Äärioikeisto 2010-luvun Suomessa


Daniel Sallamaan kirjoittama raportti on metodologisesti levoton ja heikko.

Helmikuussa 2017 menin aamuyöllä siivoamaan vessoja Rautatieaseman laitamille. Siinä vaiheessa tuntipalkkani oli hiukan yli 9 euroa. Aamuyöllä näin, että muuan ulkomaalaismies makasi siivouspaikan tuntumassa. Lopulta vartija saattoi miehen pois.

Siivousvuoron päätyttyä varhain aamulla lähdin silmäilemään torin suuntaan, jonne ulkomaalaismies oli mennyt. Näin matkalla Marco de Witin, James Hirvisaaren ja Rautatietorin Suomi-Maidan -leirin. Pysähdyin muutamaksi minuutiksi, kun ensimmäistä kertaa oli mahdollista nähdä nämä tunnetut de Wit ja Hirvisaari. Sen jälkeen en ole heitä nähnyt. En ole vain aktiivinen toimija. Näitä edellä mainittuja miehiä vastaan en ole mitenkään "taistelemassa", mutta en ole myöskään mikään Venäjän tuen kantaja heille!

Mikäpä siinä, että aamuyön siivooja kotimatkallaan silmäilee paria julkisuudessa ollutta henkilöä. Jatkoin sitten metrolle ja kotiin. Ei olisi pitänyt eksyä leirin alueelle, sillä jouduin yliopistolliseen raporttiin!

En olisi uskonut tieteellisistä tutkimuksista tunnetun Helsingin yliopiston julkaisuksi, kun minulle täysin tuntematon maisteri Daniel Sallamaa kirjoittaa valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisemassa raportissaan äärioikeiston ”ulkomaisista yhteyksistä” sen argumentin varassa, että kävin tuolla Rautatientorilla (nuo muutamat minuutit).

Sallamaa kirjoittaa asiatekstiä, joka ei ole kuitenkaan akateemisesti vastuullista ja rehellistä.

Sivulla 31 maisteri Sallamaa kehittelee suhteita: ”Venäjä-yhteyksistään tunnettu Juha Molari puolestaan vieraili Rautatientorin Suomi-Maidanilla helmikuussa 2017” (s. 31). Kohta on monella tapaa yliopistolliseksi julkaisuksi ongelmallinen.

PT-media on jo 26.10.2018 omasta näkökulmastaan aiheellisesti ja ansiokkaasti arvioinut Sallamaan läpyskää.

Ensiksi, ”Venäjä-yhteyksistä tunnettu” on propagandistinen väite, jota ei ole mitenkään subtanssin puolesta määritelty. Minulla on venäläinen anoppi ja appi, jonka luona oheisessa valokuvassa olen savesta vuoraamassa taloa etelä-Venäjällä. Jalkani ovat uponneet syvälle talon pihan savialtaaseen, Venäjän maaperään, mutta kotiin palattua tuo savi on pesty jo pois. Ei minulla ole ”Venäjä-yhteyksiä”. Raportin kielenkäytössä ”Venäjä-yhteyksistä tunnettu” viittaa valtiolliseen, poliittiseen tai sotilaalliseen agendaan ja administraatioon, johon minulla ei ole mitään linkkiä. 

Juha Molarin jalat syvällä Venäjän savessa, mutta silti ei pitäisi kirjoittaa poliittisessa raportissa "Venäjä-yhteyksistä". Savi ei luo noita yhteyksiä.


Toiseksi, ”Venäjä-yhteyksistä tunnettu” on raportissa lause, jolla määritellään valheellisesti ja harhauttavasti sekä minua itseäni että suhdettani de Witin johtamaan Suomi-Maidan leiriin ja näiden suhdetta Venäjän valtioon. Eihän minulla tai Venäjän valtiolla (!) muodostunut mitään yhteistyösuhdetta Suomi-Maidan leiriin minun siivoustyön jälkeisen kotimatkan perusteella, jos ei myöskään mitään negatiivista vastakkainasettelua. Leirillä on käynyt sadat muutkin ihmiset.

Kolmanneksi, ”Venäjä-yhteyksistä tunnettu” on tyhjiä sanoja, joita ei tulisi olla yliopistollisessa raportissa. Sanojen määrittämiseksi kirjoittaja ei ole tehnyt mitään tutkimuksellista työtä. Esimerkiksi vakavasti otettava maisteri olisi haastatellut osallisia ja muodostanut oppineen näkemyksen tämän jälkeen.

Jälkimmäinen kritiikkini toistuu valitettavasti yhä uudestaan uusien ”tutkimusten” arvioissa, joita on tehty köykäsen metodologisen laiskuuden ja aatteellisen kiihkon vallassa. Muistan toisenlaistakin menetelmää: Gustav Strömsholm – huolimatta mahdollisista erilaisista omista ajatuksistaan – otti aikoinaan yhteyttä, haastatteli ja vasta sen jälkeen muodosti näkemyksensä tutkimuksiinsa.  Olen arvostellut, että uuden ajan ”tietäjinä” Saara Jantunen Infosota-kirjassaan kehitti salaliittoteorian suhteistani kysymättä koskaan mitään minulta asioiden oikeasta tilasta. Jessikka Aro näyttää nimeäni Nato-konferensseissa kailottaen kaikenlaista villiä ja sekavaa, mutta ei ole koskaan itse varmistanut asioiden todellista tilaa tutkijan tavoin. Toki Arolla ei ole tutkijan koulutusta, joten hänen taitamattomuudesta suuri osa mennee huonon lukeneisuutensa piikkiin. Mistä johtunee Sallamaan löperösti kehitellyt lausahdukset raportissa?

Hiukan myöhemmin sivulla 69 Daniel Sallamaa ”määrittää” MV-lehden ”yhteydet Venäjää kannattaviin toimijoihin”, mitkä sanat itsessään ovat epämääräiset. Mitä tarkoittaa ”yhteydet”, mitä tarkoittaa ”Venäjää kannattava” ja mitä tarkoittaa ”toimija”?

Edelleen nuo ”yhteydet Venäjää kannattaviin toimijoihin” on määritelty raportissa sivulla 69 sillä, että ”Bäckmanin lähipiiriin kuuluva Juha Molari on laatinut osan kirjoituksista,...”. Mitä tarkoittaa ”Bäckmanin lähipiiriin kuuluva”, kun olen ollut vain satunnaisesti some-yhteydessä dosenttiin useiden vuosien aikana enkä ole vuosikausiin edes tavannut – paitsi ehkä pari kertaa julkisessa tapahtumassa, joissa ei ollut juuri sijaa keskustelulle? Mikä substanssi on ilmaisulla ”lähipiiri”? Miten Johan Bäckmanin nimi liittyy laatimiini kirjoituksiin ja miten kirjoitukseni liittyisivät ”yhteyksiin Venäjää kannattaviin toimijoihin”?

Lukiessa lauseita saa vaikutelman, että yliopistollinen metodologinen kurinalaisuus on erittäin heikkoa tai sitten yliopistossa on jouduttu tiedettyä pahemman paranoian/propagandistisen agendan kouriin. Minulla on osa-aikaisena vessojen siivoojana näkemyksiä, joissa en liity pelotteluohjelmiin, joita länsimaiset ostetut toimittajat ja Natoa ihannoivat turpo-tietäjät esittelevät suurelle yleisölle, mutta tämä viileyteni ei tarkoita, että olisin ”Venäjää kannattava toimija”. Olen vain ihminen.

Helsinki City -maratonin tiedot vuodelta 2012 kertovat, että vuonna 1984 syntynyt Daniel Sallamaa olisi ”kävellyt” tai ”hölkännyt” maratonin ajassa 5:02:04. Julkaistu uusi raportti ei valitettavasti osoita, että Daniel olisi sen parempi tutkijanakaan kuin maratoonarina. Tietysti osa kritiikistä pitää kohdistaa hankkeen johtajaan Leena Malkkiin, mutta silti noin 34 vuotta vanhan Danielin pitäisi kuitenkin pystyä itsekin jo vuonna 2018 aikuisena ihmisenä parempaan raportin kanssa.

Helsingin yliopiston sivusto kertoo, että maisteri Daniel Sallamaa on omistautunut terrorismin ja ääriliikkeiden pohdiskeluihin, itse asiassa näissä on jopa verinen etuliite ”väkivaltainen” ääriliike. Tuollaisen maisterin tutkielman tai raportin sivuilta en tietenkään tahtoisi löytää nimeäni, koska en liity mitenkään ”väkivaltaiseen” ääriliikkeeseen, olen kaikkialla vastustanut väkivaltaista poliittista liikehdintää. En edes tiedä kenenkään tuttuni liittyvän sellaiseen. En myöskään näe Venäjän mitenkään minun nimeni kautta tai ilman nimeäni liittyvän väkivaltaisen liikehdinnän tukemiseen. 

Uudessa Suomessa Daniel Sallamaa jopa spekuloi, että mainittu äärioikeisto voi ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin. Sallamaa käsittelee raportissa lukuisia tahoja, joilla ei ole mitään pyrkimystä väkivaltaisuuteen, vaan pikemmin ovat joutuneet antifan väkivaltaisten hyökkäysten uhreiksi. 

Sinänsä Daniel Sallamaa on vasta opintojaan suorittava henkilö, jota ei voi pitää pätevöityneenä tutkijana. Tässä vaiheessa vastuu on osittain ohjaajalla. Sallamaan kirjoittama raportti on Äärioikeisto 2010-luvun Suomessa (SFÄÄRI) -tutkimusprojektista, jonka vastuullinen tutkija on Leena Malkki. Oudoista terrorismiin liittyvistä lausahduksistaan suurelle yleisölle tunnettu Leena Malkki on koulutukseltaan tohtori. Hänen olisi pitänyt valvoa vastuullisesti, että maisteri Sallamaan kirjoittama raportti olisi laadukas julkaistavaksi.

Tässä on silmäys vain yhteen salaliittoteoriaan, jota Daniel Sallamaan raportti yrittää viritellä "äärioikeistosta". Muilta osin raportti on tuskin yhtään laadukkaampi.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Näin Naton hybridiuhkien keskus toimii: suurinkvisiittorin, jesuiittojen ja demonologian paluu!

Karjalainen-lehdessä Terhi Nevalaisen kolumni (23.10.2018) Naton ja EU:n hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtajan Matti Saarelaisen mietteistä ja venäläismielisistä trolleista, joiden ”intresseissä on aiheuttaa hajaannusta Suomessa”, ei olisi itsessään ansiokas, mutta kolumni yltyy alistamisen markkinoinnissa sellaiseen hurmokseen, että uskonnolliset mielleyhtymät 1500-1600-luvun jesuiittojen analogisiin hankkeisiin ja argumentteihin syntyvät aivan väistämättä. Jesuiitoilla ja ”Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksella” on samanlaiset argumentit ja logiikka.

Naton hybridikeskus kehittelee Helsingissä demonologiaa ja pelottelee "hajottavista voimista", jos kansalaiset muodostavat itse havaintoja todellisuudesta ja kirjoittavat havainnoistaan.

Olen virittänyt pohdiskelua Terhi Nevalaisen kolumnista myös twitterissä, jossa voi myös kommentoida toisin kuin tässä blogissani.

Naton hybridikeskuksen hyökkäys vaihtoehtoismediaa ja kansalaisvapauksia vastaan ei ole suinkaan uusi tapaus laitoksen puolesta, vaan heti tuoreeltaan tammikuussa 2018 Hanna Smith esitti laitoksen päätehtäväksi torjua vaihtoehtoismedian toimintaa. Tämän toiminnan laitos tekee tietysti ilman mitään lain antamaa vastuuta syytesuojankin takana.



Sevillan inkvisiittori


Parempi ottaa historiallinen yhtymäkohta analogiseen ”väärän median” vaientamiseen.

Fjodor Dostojevski kirjoitti Karamazovin veljeksissä viidennessä kirjassa tarinan suuinkvisiittorista. Tarinassa eletään 1500-luvulla Espanjanssa Sevillan inkvisitiossa. Kristus on ilmestynyt Sevillan kaduille. Kristus itse astuu kidutetun ja kärsivän kansan luo. Hän ojentaa kätensä ihmisiä kohti, siunaa heitä. Hän jopa herättää pienen kuolleen tytön Sevillan katedraalin portailla. Tuo tyttö oli äitinsä ainoa tytär. Pieni tyttö istahtaa, hymyilee, käsissään kimppu valkoisia ruusuja. Kansakin alkaa hämmästellä, itkeä ja nyyhkyttää, mutta silloin tuomiokirkon aukiolle saapuu kardinaali inkvisiittori, vanha mies, jonka silmissä on tulinen kipinä. Inkvisiittori katselee hetken kaukaa ja synkistyy nähtyään elpyneen tytön. Niin inkvisiittori ojentaa sormensa ja ohjaa vartijat pidättämään Jeesus. Inkvisiittorille kuuliaiset ja nöyrät ihmiset olivat tottuneet tähän valtaan, he siirtyvät välittömästi pois. Yleisö yhtenä joukkona kumartaa päänsä alas vanhalle inkiviittorille, joka siunaa sen jälkeen nöyrtyneet ihmiset.

Inkvisiittori astuu pimeään vankilaan Jeesuksen luo ja arvostelee, että Jeesuksen sanat pitäisi olla kirkon omaisuutta, kirkko ei enää tarvitse itse Jeesusta. Inkvisiittorin mukaan kolmen voiman avulla voitetaan heikkojen kapinallisten omatunnot: ihmeen, mysteerin ja viranomaisauktoriteetin. Mysteerillä tarkoitetaan, että sitä on noudatettava sokeasti.

Jeesuksen menettely kohdella yksilöä yksilönä, vapaana ja vastuullisena, ei sopinut lainkaan. Suurinkvisiittori kertoo Jeesukselle, että ihmiset ovat laumasieluja, joiden pitää yhdessä kumartaa. Vankina Jeesus vaikenee. Lopulta vanhus inkvisiittori avaa oven ja sanoo Jeesukselle: Mene pois äläkä tulee enää – älä tule koskaan takaisin.

Sääli oman aikamme mediakritiikin ja poliittisen pelin ymmärtämisen kannalta, että uskonpuhdistuksen siunauksista ja vapauksista eläneessä Suomessa on jo 1500-1600 -luvulla suureksi valtataisteluksi yltynyt vääntö paavillisesti hyväksytystä ”oikeasta mediasta” ja kansalaisten omasta vapaudesta jäänyt tuntemattomaksi.

Bellarmine, Gretze, Stapleton ja monet muut jesuiitta-polemiikot marssittivat suuren määrän omia kirjoituksiaan kaikkia luterilaisia vapauksia vastaan. Kysehän oli siitä, saako kansa itse lukea Raamattua ja etsiä totuutta. ”Asiantuntijat” tahtoivat sanoa ja alistaa, että kansan pitää seurata epäilemättä paavillisesti sopivia pappeja.

Nykyään on marssitettu kansalaisten omatoimista totuuden etsinnän vapauksia vastaan suuri määrä kolumnisteja ja ”turvallisuuspoliittisia asiantuntijoita” (kaikki maksettuja puhujia, ostettuja mielipiteitä, jotka saavat kirjoituksillaan rahaa), jotka varoittavat ”meitä ihan tavallisia kansalaisia”, kuten Terhi Nevalainen itsekin kirjoitti kolumnissa varoituksen sanan - minua ja sinua varten.

Kun olen ihan tavallisista kansalaisistakin niitä kaikkein vähäisimpiä, aamuyöllä työskentelevä osa-aikainen siivooja, niin rohkenen arvioida korkeapalkkaisen media-ammattilaisen välittämää Naton hybridikeskuksen ohjetta meille tavallisille kansalaisille. Sanottakoon, että Naton hybridikeskus nauttii syytesuojasta eikä heitä ei voi Suomessa syyttää mielipiteiden esittämisestä, toisin kuin meitä tavallisia kansalaisia sosiaalisessa mediassa lausutuista mielipiteistä.

Jesuiittojen valtapoliittinen logiikka


Jesuiittojen ratkaisu totuuden löytämiseen oli valtapoliittinen: Raamatun arvovalta olisi peräisin kirkolta.

Sitä vastoin luterilaisena dogmaatikkona Abraham Calovius (1612-1686) sanoo teoksessaan Systema, että Raamatun ohelle ei pidä vaatia jotain muuta vakuuttamaan meidän Raamatun arvovallasta ja jumalallisesta alkuperästä. Calovius ei sinänsä poista kirkkoa tarpeettomana, mutta Raamatun arvovaltaa ei todeta kirkon perusteella (propter quad), vaan vaan kirkon kautta (per quod) Jumala voi vahvistaa uskon syntymisen.

Paavin kirkko kielsi 1600-luvulla maallikkoja lukemasta Raamattua. Jesuiitat olivat ensimmäisinä varoittamassa Raamatun epäselvyydestä, suorastaan vaarallisuudesta antaa maalikkojen luettavaksi. Luterilaiset eivät pelänneet totuutta etsivää maallikkoa, vaan puolusti kaikkien lukutaitoisten oikeutta ja tarvetta lukea Raamattua. Jopa itse Jumala hyväksyy jokaisen, joka lukee Raamattua (2 Tim. 3:15). Uuden testamentin kirjeet oli jo kirjoitettu tavallisesti kokonaisille seurakunnille, ei pelkästään papistolle. Luterilainen dogmaatikko Calovius kysyykin, mikä paha henki on käskenyt paavin asettaa kiellettyjen kirjojen joukkoon pyhän Raamatun, joka on annettu kaikkien ihmisten luettavaksi?

Tiettyjen privilegioidensa ja hämärän ansaintansa suojaamiseksi paavilaiset raivosivat, että Raamattu on epäselvä, maalikkojen on vaikea itse ymmärtää totuutta: tarvittaisiin kirkko tulkitsemaan Raamattu maallikolle. Tietyt jesuiitat 1500- ja 1600-luvuilla ottivat äärimmäisen kannan ja opettivat, että maallikon on vaarallista ja jopa vahingollista lukea Raamattua. Niin raivosivat myös 1930-luvulla jopa itse pyhäksi kanonisoitu professori arkkipiispa Roberg Bellarmine (1542-1621), professori Thomas Stapleton ja professori Thomas Harding. Raamatun antaminen maallikkojen luettavaksi olisi vahingollista uskolle ja moraalille.

Jesuiittojen kontrolli- ja alistamisvaatimuksiin vastasi saksalainen luterilainen puhdasoppisuuden ajan teologi, Wittenbergin yliopiston teologian professori Johann Andreas Quenstedt (1617-1688), että Raamatun lukemisella maallikoille itse asiassa annetaan oikeus kontrolloida sitä, mitä julkisesti saarnataan ja opetetaan. Roberg Bellarmine intti vastaan paavillisen määräysvallan puolesta, että maallikoille ei ole tällaista oikeutta, heidän pitäisi välttämättä seurata pastoriaan.

Naton ja EU:n hybridikeskus manasi demonologian takaisin


Terhi Nevalainen haastatteli Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtajaa Matti Saarelaista. Tuo Naton ja EU:n organisaatio sai Suomessa lainlaatijalta eduskunnassa jopa täyden syytesuojan ja koskemattomuuden. Sellaisen organisaation johtaja määrittelee ”nykyajan tärkeimmäksi hybridiuhkaksi” kansalaisten mielipiteet ”valemedioissa ja sosiaalisessa mediassa”. Hänen mukaansa noissa medioissa tarkoituksella levitetään valheellista tietoa, jotta kansalaisten luottamus heikentyisi viranomaisiin.

Terhi Nevalainen täydentää Saarelaisen listaa valemedian kehittämillä salajuonilla. Tuo pirullinen salajuoni ilmenisi siellä, missä puheissa moititaan valtamediaa: ”On ilmeistä, että keskustelun takana on halu rapauttaa kansalaisten luottamus suomalaista riippumatonta, kansainvälisesti verrattuna erittäin luotettavaa tiedonvälitystä kohtaan”, kolumnisti selostaa ylivoimaiseksi ja erehtymättömäksi todistettua suomalaista journalismia, jota ei sen ylivoimaisuutensa arvon johdosta tavallisten kansalaisten tulisi myöskään kyseenalaistaa tai täydentää omalla totuuden etsinnällään.

Trollit ja valeuutisten tehtailijat käyttävät ovelasti hyväksi suomalaisen yhteiskunnan heikkouksia”, kirjoittaa aiemmin Kokoomukseen sitoutuneen Karjalainen-lehden kolumnisti. Lehti kuuluu Pohjois-Karjalan Kirjapainon viestintäalan konserniin, jonka liikevaihto oli pelkästään vuoden 2018 alkupuolella jo 43,1 miljoonaa euroa. Liikevaihdon kymmenet miljoonat eurot asettavat tietyn varauksen sille merkitykselle, mitä kolumnisti tarkoittaa sanoilla valeuutisten ”tehtailijat”.

Ilman että kolumnisti Nevalainen tai hybridijohtaja Saarelainen olisi tuonut ensimmäistäkään näyttöä ”vieraan vallan agendan edistämisestä” väitettyjen valeuutisten avulla Suomessa, puhumattakaan yhä kadoksissa olevista ruplasalkuista, niin Nevalainen luonnehtii toimintaa ”maanpetolliseksi” ja jatkaa kansalaismielipiteen soimaamista:

”Härskeintä on, että osa näistä tahoista haluaa esiintyä leimallisen isänmaallisina”.

Tuskin 1500- ja 1600- luvun kielellisesti taiturimaiset jesuiitat olisivat voineet pelotella paholaisella yhtään taitavammin, kuin Nevalainen kolumninsa loppuvetoomuksessa:

”Meidän on nyt herättävä. Osa netissä möyhäävistä pelon lietsojista voi olla pelkkiä hyödyllisiä idiootteja, mutta heidän levittämänsä viesti on tarkoituksella rakennettu.
Tätä hässäkkää aiheutetaan aivan tietoisesti, ja sen tarkoituksena on lisätä turvattomuudentunnetta ja hajaannusta Suomessa.”

Lisättäköön, että paholaista tarkoittava kreikkalainen sana Uudessa testamentissa ”diabolos” tarkoittaa sananmukaisesti juuri ”sekaisin heittäjää”, ”hajottajaa”, joten tämän päivän poliittinen kieli on palannut syvästi uskonnollisille juurille. Demonologia on manattu takaisin! Nato teki sen meille.

Uskonnollisen demonologian manaus ei ole yksittäistapaus


Ulkoministeriön ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö Vesa Häkkinen on twitterissä jakanut ja mainostanut suurin sanoin Karjalaisen juttua: ”Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta”.

Mukana tykkäämässä ovat myös mm. jonkinlainen hybridiproffa Jarno Limnéll, Suomen Pankista Iikka Korhonen, Suomen suurlähettiläs Latviasta Riitta Korpivaara, ulkoministeriön Eurooppa- ja lähialueviestintäyksikön päällikkö Ville Cantell, pakolaisbisneksessä mukana oleva Pia Lindfors, pakolaisavun asiantuntija Ida Schauman, pakolaisfirman UNHCR:n lakimies Thomas Bergman, Länsi-Savon päätoimittaja Timo Laitakari ja Iltalehden toimittaja Nina Järvenkylä.

Kremlin tavoitteiden mukaisesta hajaannusta ja sekasortoa lietsovasta propagandasta” on myös twiittaamassa käräjäoikeuden tiedottaja Ilmar Metsalo, joka on tässä demonologisessa hajoamisen ja sekasorron pelossa twiitannut pitkällä aikaa useamman kerran.

Oma suurmiehensä on tässä teemassa tietysti joensuulainen tietäjä ja taitaja Janne Rysky Riiheläinen, jota seuraavat ja kiittävät asiaa koskevan Karjalaisen kolumnin varoituksen jakamisesta esimerkiksi maineikas Alpo Rusi, Naton HybridCoEn tiedottaja Päivi Tampere ja historian tutkijana esiintyvä Oula Silvennoinen sekä moni muu.

On tietenkin "hajottavia voimia" pelkääviä uusia turpo-inkvisiittoreita aidosti kauhistuttava seikka, että kesällä 2018 meikäläinen osa-aikainen siivooja vietti varomattomasti kokonaiset neljä viikkoa Venäjällä. Tuosta ajasta suuren osan vietin jopa ilman paitaa kuuman aron laidalla ja rakensin vaimon veljen perheen kanssa hänen talonsa ulkoverhoilua savesta. Tuon saven kaivoimme lapiolla pihan vesi-savi -altaasta. Demonit eivät kuumentaneet kehoani, vaan varjossa oli lämpöä yli 40 C ja niin syntyi miehen omaa hikeä. Se oli ihan normaalia metaboliaa (jota ei aina ymmärretty vielä pimeällä keskiajalla synkimmissä piireissä). 

Tässä ei ole robotti tai trolli, vaan ihminen: Juha Molari heinäkuu 2018
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)


maanantai 22. lokakuuta 2018

Sotasedän riemunpäivä

En ollut tietoinen enkä aavistanut, miten suurta tyydytystä sotasetä Torsti Siren sai niin kutsutun käräjäoikeuden tuomiosta erityisesti Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin tapauksissa.

Sain sotasedän Facebookin sivulta kivan kopion, jossa hän viittaa minuunkin. Joku mustan maan Mordorin pinttymä on jämähtänyt sotasedän aivoitukseen, enkä osaa selittää hänen avaustansa mitenkään. Hänellä on tunnetusti erikoiset fantasiansa.

Minun vaikeneminen tuottaa iloa sotasedässä. On totta, että minulla ei ole mitään mediaa, johon kirjoittaisi, kun nyt MV-lehti on myös hiljaa. Myös kyse on resursseista: en halua enää uhrata aikaani vapaaehtoisuuden nimissä aivan ylettömästi,  kun tahdon panostaa urheiluun. Jokainen juttu vie yhden hyvän juoksulenkin.

Kenties joskus jossain ilmestyy taas julkaisu, joka säälimättömästi iskee sotasetien ja satutätien tarujen arviointiin...



Mikäli minua kutsutaan "MV-lehden asiassa" niin kutsuttuun käräjäoikeuteen, joka on todellisuudessa lähinnä poliittisen teatterin paikka, niin menen ilman juristeja sinne ja tietysti puhun suoremmin kuin Iljan,  Johanin ja Astan juristit. Tavoitteena on saada linnatuomio, jotta valtio maksaa kokonaan elantoni.

Nykyään herään kello 4 siivotakseni 10 e päiväpalkkaa varten. Niin kuusi päivää viikossa  paitsi lauantaisin palkka menee firman hyväksi kiky-sopimuksen täyttämiseksi.  Se linnatuomio ei olisi yhtään pahempi. Eikä se tukkisi suutani yhtään millään tavalla.

Infosotahuijareita kutsun myös jatkossa huijareiksi eikä heidän huijauksista tulee "tutkimuksen" arvoisia edes käräjöinnin avulla.


tiistai 9. lokakuuta 2018

Helsingin Jyryn junioreiden juoksukoulu

Olen puolivuosikymmentä seurannut läheltä Helsingin Jyryn junioreiden juoksukoulua. Vuosikymmen sitten en seurannut läheltä, kun tytär oli mukana Jyryn junioreissa. Nyttemmin hän on hankkinut ammatin ja menestyksen toisen kovan urheilulajin parissa.

Helsingin Jyry tuli minulle tutuksi jo vuonna 1999, jolloin bensa-asemalla vietetyn yövuoron jälkeen suoraan kiirehdin autolla Vihtiin yleisurheilukentälle SM-viestijuoksuihin, joissa minusta huolimatta voitimme pronssia 4x400m juoksussa. Jo silloin Juhani Meskanen tuli tutuksi minulle.

Puolenvuosikymmenen aikana olen nähnyt Helsingin Jyryn junioreiden treenejä läheltä, kun nykyään jo yli minun pituuden teinipojaksi kasvanut poikani osallistui satunnaisesti treeneihin, joissa olin avustamassa. Silloin Juhani Meskanen ei ollut vielä treenien vetovastuussa.

Helsingin Jyryn lasten ja nuorten valmennuksessa on vahva laadullinen ammattitaito. 


Junioreiden ohjauksessa tapahtui merkittävä laadullinen kehitys vuosi sitten, kun Juhani Meskanen tuli vastuuseen junioreiden treeneistä. Tämä näkyy myös myönteisesti osallistujamäärissä, jotka ovat jälleen alkaneet kasvaa.

Tärkeintä treenien kehityksessä on ollut laadullinen osaaminen. Juhani osaa itse juosta. Hänellä on laaja omakohtainen juoksu kokemus aikuisurheilun Suomen mestaruusmitaleihin saakka. Tuskin pahaksi on myöskään Juhanin oman isän kokemus huippujuoksijana.

Olen usein hämmästellyt ihaillen, kuinka laaja tuntemus Meskasella on urheilukenttään. Nämä verkostot ovat vahvuuksia. Hän on valmentanut ja tukenut useita huippujuoksijoita aina olympiatason juoksijoihin saakka ym.

Lapsia ja nuoria riittää treeneihin niin paljon kuin valmentajat kykenevät ohjaamaan. 

Nykyään nuorin poikani osallistuu Helsingin Jyryn yleisurheilutreeneihin maanantaina ja torstaina Liikuntamyllyssä Myllypurossa kello 17:30. Tämän lisäksi poikani käy painitreeneissä tiistaisin ja perjantaisin uintitreeneissä.

Valmennukseen ja ohjaukseen osallistuu myös osaavia muita aikuisia, jopa mestaruustason urheilijoita. Pidän henkilökohtaisesti arvokkaana, että junioreiden valmentajalla itsellään on perhe ja omaa kokemusta vanhempana kuin myös omaa urheilullista osaamista. Kaikkea ei papereista osaa - vielä vähemmän papereita katsoen kenttien laidoilla silloin kun pitää katsoa lapsiin.

Minulle henkilökohtaisesti osallistuminen Helsingin Jyryn junioreiden yleisurheilutreeneihin antaa useita asioita.

(1) Vähätellä en voi omaa liikunnallista aktivismia, jota saan aikaihmisenä lasten treenien avulla - oheistuotteena, lahjana. Aamuisin teen maanantaisin ja torstaisin kovat henkilökohtaiset treenit ja joskus vielä päivälläkin. Iltapäivällä on antoisaa keholle, kun osallistun hyppien, juosten ja venytellen lasten ja nuorten liikuntaan. Toisin kuin yllättävän monessa seurassa, joissa valmentajat eivät itse ole juurikaan liikuntakykyisiä, Jyryssä valmentajat hyppivät, juoksevat ja venyttelevät rinnatusten lasten kanssa! Tämä on eräs vanha perintö, jonka muistan omilta juniorivuosilta Savonlinnasta, kun yhteislenkeillä Orvo Paatero ja Leevi Seppänen valmentajina - ja hyvin menestyneinä - juoksivat meidän mukana, juttelivat ja kasvattivat. Siksi liian usein nähty paperivalmennus ei näytä hyvältä, jossa valmentaja paperit kädessä seisoskelee ja lähettää lapset yksin juoksemaan. Kyllähän osaavan valmentajan pitää olla mukana, opastaa lapset juttelemaan lenkeillä, hillitä liikaa vauhtia ja antaa teknistä ohjausta. Näin kaikissa seuroissa ei kyetä.

Muistan ilolla viikko sitten Liikuntamyllyssä, kun pienimmät lapset juoksivat 2x2x100m kovaa ja hölkkäsivät 200m sadan metrin välissä sekä sarjojen välissä venyttelivät. Isommat tekivät kolme sarjaa. Niin myös valmentajat juoksivat kummankin ryhmän mukana, kannustaen ja ohjeistaen. Kokemus siirtyi tartanilla aidosti juosten nuoremmille.

(2) Ajattelen nuorinta poikaani, joka ei ole juoksussa ainakaan lyhyemmillä matkoilla kilpailukykyinen, mutta erityisen kimmoisa hän on. En painosta tässä tilanteessa kilpailuihin. Painimolskilla hän saa otella lapsi lasta vastaan ihan riittävästi - ja hyvin menestyy treeneissä. Joskus juoksutreeneihin lähtö ei ole ollut iloista, mutta treeneistä on tultu kotiin terveesti liikuntaa kokeneena. Se näkyy myös valoisasta reippaasta mielestä, joka on erilainen kuin jos olisi raivonnut puhelimen, tietokoneen tai Xboxin pelien ja videoiden kanssa!

Jopa teinipoikani oli silmiinpistävästi reipas ja iloinen, kun hän otti osaa peruskoulun ohjelmaan kuuluvan työelämään tutustumisen puitteissa lasten ja nuorten valmennukseen Jyryssä.

(3) Olen nyt kilpailuhenkinen ja voitonhaluinen, kun treenaan veteraanien urheilua varten. Nämä treenit eivät ole sen vuoksi ihan leikinlaskua. Tavoitteena on niinkin hurja, kuin Suomen ennätykset 800-1500m juoksuissa. Kenties en ikinä pysty niihin, mutta yritän. Kehitys vaikuttaa vähintäänkin lupaavalta. Jopa 2 minuutin alitusta en pitäisi poissuljettuna 800m juoksussa ensi vuoden puolella. Se olisi kova minun ikäiselle. Vauhtia on tullut toki lisää, kun yhtään ylimääräistä rasvaa ei ole kehossa ja treenaan monta kertaa päivässä.

Oman urheilun takia näkökulma on kokemuksellinen myös pienten ja isompien lasten urheiluun. Tiedän heidän nuoren iän - se ei saa unohtua. Heiltä ei saa puristaa irti kilpailuvaatimuksia vielä ennen teinivuosia ja nuoruutta! Minun ei "tarvitse" elää liian varhain tehtyjen lapsitulosten perusteella, koska itse haluan tehdä omat tulokseni. Annetaan lasten turvallisesti kasvaa. Tämän turvallisen kasvun tarjoaminen on minun yhteiskunnallinen vastuuni - kiitollisuuteni elämälle ja urheilulle.

 Toki muistan elävästi yhä edelleen, kun teinivuosina pidin juoksukisoja vanhempieni talon pihalla. Koko kesän juoksimme. Loppukesästä pieni naapuripoika meni kisoihin kentälle ja juoksi ikäluokkansa Suomen ennätyksen 60m juoksussa. Minä itse en vielä tuona kesänä ottanut osaa juoksukisoihin, kun kelloni mukaan olisin hävinnyt luokkakaverille Harri Hämäläiselle, joka juoksi 1000m piirin ennätyksen. Seuraavana keväänä Harri kävi voittamassa TUL:n maastojuoksun Suomen mestaruuden. Silloin lähdin yllättäen kisoihin ja itse voitin Savonlinnan Riennon maastojuoksukisat ylivoimaisesti (sekä myöhemmin kesällä Savonlinnan mestaruuden poikien 1000m juoksussa). Myös koulun Cooperin testissä TUL:n Suomen mestari hävisi minulle reippaasti.

Näin kokemusta on kertynyt pienestä pojasta alkaen ja kokemuksia rakennetaan koko ajan. Tämä kokemuksen ääni ei pakota lapsia kisoihin ennenaikaisesti. Urheilen kiitollisuudesta elämälle - ja muistaen hyviä esikuvia, joita minulla on ollut urheilussa alkaen vanhemmistani.

Ensimmäisen kirjallisen harjoitusohjelman sain, kun Sulo Repo kirjoitti sen minulle. Seurasin ohjelmaa tunnollisesti koko syksyn. Repo oli paremmin tunnettu Marja-Liisa Hämäläisen valmentajana. Silloin itsekin hiihdin kilpaa. Saavutin muistaakseni kauden päätteeksi palkinnon TUL:n Saimaan piirin parhaana juniorihiihtäjänä. Yhteyden pito päättyi Repoon tuon kirjoitetun paperin jälkeen, jota tunnollisesti seurasin.

Sitten siirryin yllättäen juoksun piiriin ja sain harjoitusohjelmat Orvo Paaterolta, joka toimi samassa tiimissä Leevi Seppäsen ja hänen "lössinsä" kanssa. 14 vuotiaana kesän päätteeksi kävin voittamassa Sulkavan juoksussa 10 km maasto- ja maantiejuoksussa sukset. Kisaan osallistui useita kymmeniä juoksijoita, hiihtäjiä, suunnistajia ja jalkapalloilijoita. Aikani oli mäkisessä maastossa tasan 40.00, mikä oli liki minuutin parempi kuin toiseksi tulleen aika enkä tarvinnut yrittää parastani.

Muutaman vuoden kärsin rasitusvammoista eikä kehitystä tapahtunut.  Ex-mestarihiihtäjä Viljo Vellonen oli isälle läheinen tuttu ja ex-kilpakaveri. Niin kävin isän kanssa Viljon luona ja sain ohjeet kesän ja syksyn treeneihin. Runsas kävely alkoi lopulta tylsistyttää ja jossain vaiheessa pistin juoksuksi. Savonlinnassa Aholahden metsissä 20 km juoksin 16- tai 17- vuoden iässä kuitenkin alle 1.10, millä tuloksella olin toinen. Ihan surkeaksi kunto ei sittenkään vajonnut. Myös hiihdin maakuntaviestissä Savonlinnan kakkosjoukkueessa ilman erityistä hiihtoharjoittelua lukiolaispoikana, paitsi joskus talvisin iltapäivällä kävin hiihtämässä Aholahden valaistulla ladulla 50km, minkä kaupungin urheilupäättäjät pistivät merkille. Samalla ladulla hiihteli myös muuan suurjuoksija Antti Loikkanen, Leevi Seppäsen valmennettava, joka valmistautui EM- ja MM-mitaleihin sisähallijuoksuissa. Pentti Tyni kirjoitti treeniohjelman armeijan aikaa varten, kun armeijassa ohjelman noudattaminen oli hiukan haasteellista.

90-luvulla kiireisenä nuorena pappina tein tuttavuutta Viipurin Urheilijoiden ja Matti Salosen kanssa, mutta "kutsumustyö" söi edellytykset oikeaan treenaamiseen, vaikka halua ja uhoa oli. Muistan hyvin, kun Salonen esitteli Visa Ortenvuoren hyviä näkymiä jo ennen kuin tämä oli päässyt huipulle. Katsoin myös miehen keveää askelta. Matti itse moitti erään vetoharjoituksen jälkeen loppuverryttelyssä, johon hän otti osaa, että pidin verryttelyssä alle 3,20/km-vauhtia, mikä oli hänen mukaansa aivan liian kovaa. Valitettavasti kirkko söi edellytykset kisoihin ja harjoitteluun, koska en ollut tarpeeksi itsekäs. Nykyään askel ei ole enää yhtä vauhdikas.

Vasta nyt yli viisikymppisenä olen löytänyt takaisin kadotetun aarteeni - liikunnallisen ilon ja säännöllisen aktivismin. Toki nykyään on iän tuomat rajoitukset, nivelet voivat olla kipeitä, akilles vaivaa. Silti ei kovin pahaa minun ikäiselle.

Juoksun ohessa omissa treeneissä käytän myös kuntopyörää ja käyn kuntosalilla ym. 

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)





perjantai 28. syyskuuta 2018

Anonyymit anarkistit käyvät ”keskustelua” ryssäboteista


Näin monet elävät salaliittoteorioiden uskomuksissa "ryssäboteista", mutta todellisuus ei ole aivan tämän näköinen.

Anonyymeihin anarkisteihin liitetty Ylilauta-sivusto käy keskustelua ryssäboteista, Venäjän valtiohallintoa palvelevista roboteista, jotka touhuaisivat Suomen edun vastaisesti.

Ylilauta-sivusto yrittää rakentaa jäynää ja harhaluuloja.

Anonyymien kirjoittelu on sinänsä harhaista eikä ole edes älyllisesti erityisen rehellistä kutsua eri tavalla ajattelevia nimeltä mainittavia ihmisiä boteiksi, kun itse kirjoittelee herjoja anonyymisti. Tällä kertaa Ylilauta-sivuston anonyymi mainitsi myös minun nimeni, joten omasta ja vain omasta puolestani uskallan vakuuttaa, että en ole botti enkä robotti.

Pojan lukukirjassa oli kertomus hölmöläisistä, jotka näkivät ison laivan kyljessä pikkuveneen ja päättivät ostaa pikkuveneen, kun sen sai halvalla. He odottivat, että pikkuvene kasvaisi isoksi laivaksi. Hölmöläiset eivät tajunneet, että pikkuvene ei kasva, vaikka sen asettaisi rehevään heinikkoon. Anonyymit anarkistit eivät tajua myöskään, että roboteilla ei ole neljää lasta, robotit eivät hikoile siivoustyön ja urheilun parissa, vaan kyllä olen ihan oikea ihminen. Tämä on Ylilauta-sivutolle ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, enkä vaadi tässä suhteessa enempää.

”Anonyymien anarkistien”, kuten Otto Uotila maisterin tutkielmassaan luonnehti Ylilauta-sivuston toimijoita, ajattelussa ei ole muutoinkaan suurta yritystä totuuteen. Sivuston omistajiksi kerrotaan Sopsy eli Aleksi Kinnunen ja Sami Kieksi.

Sivuston anonyymi kirjoittaja leimaa nimeltä mainittuja Suomen kansalaisia boteiksi – ”ryssäboteiksi”. Merkitys leimaamisessa jää hämäräksi, kun botti-sana on kuitenkin mukautettu englannin sanasta bot, joka on lyhennysmuoto robotista. Botti tarkoittaa yleiskielessä ”tietokoneohjelmaa, joka toimii sille määriteltyjen toimintaohjeiden mukaan”. 

Kiistän ehdottomasti, että olisin tietokoneohjelma. Janus Putkosen olen nähnyt vain kerran elämässä vuosikymmen sitten, enkä siinä valossa tiedä, että oliko hän robotti vai ihminen, mutta mielestäni monet vakavat seikat tukevat myös hänen ihmisyyttä. Johan Bäckman on niin supertehokas, että hän lienee se nk. supertietokone, johon vähäisemmät robotit on yhdistetty.

Anonyymien anarkistien ryssittely on myös loukkaavaa. Jos esittäisin, että Saara Jantunen ja Jessikka Aro ovat ”Natobotteja”, niin saisin kutsun ainakin rikoskuulusteluihin, vaikka ilmaisulle olisi paljon enemmän perusteita, kuin suomalaisen osa-aikaisen siivoojan kutsumista ”ryssäbotiksi”. Kun nuo julkisuuden henkilöt Jantunen ja Aro käyvät jopa sotilasliiton konferensseissa ja tilaisuuksissa esiintymässä, niin meikäläinen käy vain aamuyöllä siivoamassa vessoja 10 euron tuntipalkalla ja muutoin juoksentelee rahattomana oman kuntonsa kehittämiseksi metsissä (ilman ”vihreitä asuja”). Ihmettelenkin, millainen susi on "anonyymien anarkistien" vaatteissa, kun he eivät tunnista eikä kukaan muukaan välitä kirjoitella edellä mainitusta merkillisyydestä: Nato-kokouksissa kiertävistä suomalaisista "asiantuntijoista".

En kuitenkaan kutsu Jantusta ja Aroa ”natoboteiksi”. Tämä vertailu paljastaa kaiken kaikkiaan huomattavan kieroutuneisuuden kansalaisilmapiirissä, jota Ylilauta on omalla osallaan vääntämässä entistä enemmän kieroon. Nykyään Suomessa näyttää olevan täysin häpeilemättömän vapaata mustamaalata nimeltä mainittavia suomalaisia ”ryssäboteiksi” ilman aiheellista perustetta.

Minusta ei tule edes ”venäläismielinen” sillä perusteella, että minulla on venäläinen anoppi useiden satojen kilometrien päässä. Vielä vähemmän minusta tulee tahdoton, epäitsenäinen Venäjän ohjaama toimija. En ole mitenkään velvollisuussuhteessa Venäjään, jonka valtiollisen johdon suhteen olen toki maltillisempi kuin kiihkeät länsimaiset sanktiokiivalijat.

Venäjä ei ole tarjonnut minulle mitään narratiivia. Joskus vuosikymmen sitten kysyin Venäjältä narratiivia, kun kirjoitin juttua, mutta en saanut mitään vastausta silloinkaan. Venäjä ei ole mitenkään minun palvelujeni tarpeessa!

Pakolaiskriisiin kriittisesti suhtautuminen ei edellytä Venäjältä mitään ohjausta sen enempää Bäckmanin, Putkosen tai minun suhteeni eikä edellytä meiltä mitään metamorfoosia (anonyymit anarkistit voivat katsoa sanakirjasta, mitä tuo sivistyssana tarkoittaa). Dekonstruktiivisen ja aggressiivisen Venäjä-suhteiden hoidon sijasta konstruktiivista ja rauhanomaista suhdetta edistävä asennoituminen ei ole koskaan aiemminkaan tarkoittaa epäisänmaallisuutta ja epälojaalisuutta Suomea kohtaan, pikemminkin Natoa ja CIA:ta lähellä liikkuvien piirien, esimerkiksi Alexander Stubbin kaltaisten henkilöiden, suhteen on aiheellista tarkkaavaisuuteen epälojaalisuudesta.

Minulla ei ole minkään eduskuntapuolueen tai eduskunnan ulkopuolisen ryhmittymän suhteen sidonnaisuutta. Ei ole ”porukoita”, joihin myöskään yrittäisin ”päästä”, vaan on vain mielipiteeni kussakin maailman tilanteessa.

Ken tuntee paremmin, tietää perehtyneisyyteni Koraaniin jo 1980-luvulta alkaen. 1990-luvun alussa pidin muutaman luennon, jossa käsittelin Koraanissa olevaa vihapuhetta. 1990-luvulla oli hanke kahden suomalaisen virallisen lähetysjärjestön kanssa, että olisin lähtenyt muslimitutkimustyöhön Istanbuliin, mutta nämä neuvottelut kariutuivat.

Islamofobian sijasta haluan realistista riskianalyysiä, jossa ei rakenneta päätelmiä herkkäuskoisen intomielisyyden varaan. Vuonna 2011 olin tuonut esille vähintään moraalisia ja eettisiä riskejä, mutta myös turvallisuusriskejä, kun Al-Qaidaan nimetyistä ryhmistä tuotiin laittomasti Suomeen ja Helsinkiin henkilöitä pakolaisiksi. Evankelisluterilaiselle kirkolle tuollaisen pakolaisten maahantuonnin kritisointi oli ”rasismia”. Tuolloinen kritisointi ei ollut ”ruplarahoitteista agendaa” niin kuin pakolaisuuden varjolla tapahtuvan tyhmyyden ja vääryyden kritisointi ei ole myöhemminkään ”ruplarahoitteista agendaa”.

Anonyymeille anarkisteille on terveen järjen käyttö ruplarahoitteista agendaa: siellä, missä löytyy järkeä, ovat varmaan ruplat ohjaamassa agendaa. Enempää en voi murehtia Ylilauta-sivuston ajattelin epämääräisyyttä. Joskus ihmisillä on vain mielipide, mutta tämä mielipide ei suinkaan tarkoita, että Kreml on sen ohjelmoinut robotteihinsa. Ihmisillä on oma älykäs mielipide, joka ei välttämättä tyydytä kaikkia Ylilauta-sivustollakaan.

On tietenkin anonyymejä anarkisteja ja oikeita Natobotteja aidosti kauhistuttava seikka, että kesällä 2018 vietin kokonaiset neljä viikkoa Venäjällä. Tuosta ajasta suuren osan vietin ilman paitaa kuuman aron laidalla, kun rakensin vaimon veljen perheen kanssa hänen talonsa ulkoverhoilua savesta. Tuon saven kaivoimme lapiolla pihan vesi-savi -altaasta. Siinä ei todellakaan tuntunut Kremlin johtama ruplarahoitteisuus elämässäni! Se oli ihan miehen omaa hikeä, ei mitään robotin kuumenemista, kun lämpöä oli varjossakin yli 40 C.

Tässä ei ole robotti, vaan ihminen: Juha Molari heinäkuu 2018
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Hybridi-isku Turun saaristossa - presstituutti ei pese rahoja

Turun saaristossa on tiettävästi isketty ja ainakin näyttävästi yritykseen, joka ilmeisemmin on ollut huonosti menestynyt liiketoiminnassaan. Samanaikaisesti valtioneuvosto ja eduskunta on jakamassa presstituutin tarpeisiin miljoonia euroja rahoitusta. Jälkimmäinen ei ole poliisi- ja sotilasoperaation vaativaa rahanpesua, mutta Turun saaristossa epäillään sellaista. Siellä on jopa nähty väitettyjen epäiltyjen omistajien ostaneen Suomen armeijan romua haltuunsa huutokaupasta.

Vihapuhetta ja hybridivaikuttamista


Suomen valtioneuvoston kanslian koordinoimalla valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toimintakäytäntöjen tueksi. Tätä kautta jaetut rahat eri kavereiden taskuihin eivät tietenkään määritelmänsä mukaan ole hybridi- tai informaatiovaikuttamista, vaikka presstituutti saisi huiputtaa ja huijata kansalaisia oikein hyvin rahoitettuna. Nämä ovat tiedolla johtajia, asiantuntijoita – juuri oikein valittuja.

Valtioneuvosto hyväksyi torstaina 20. syyskuuta yleisistunnossaan valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimussuunnitelman vuodelle 2019. Suunnitelma kuuluu ministeri Anu Vehviläisen alaisuuteen, esittelijänä toimi alivaltiosihteeri Timo Lankinen. Moninaiseen selvitystoimintaan jaettiin 10,5 miljoonaa euroa. Aineistosta käy ilmi, että presstituutti pistetään asiantuntijoina todistamaan, miten kauheasti vihapuhe uhkaa yhteiskunnallista päätöksentekoa ja demokratiaa. ”Vastakkainasettelua” kehitellen ”pyritään heikentämään” ”päätöksenteon uskottavuutta”, ”kyseenalaistetaan viranomaisten luotettavuus”. Vihapuheen kohdistuminen ”tutkijoihin ja toimittajiin” heikentää näiden sananvapautta. Kun sopivaksi valittu presstituutin asiantuntija saa taskuihinsa 100 000 € rahaa vuodelle 2019, niin päättäjät voivat kohdentaa toimenpiteensä oikeisiin uhkiin – nämä uhkatekijät vaientaen.

Valtioneuvoston tunnistama hybridiuhka tulee Venäjältä ja noiden trollien kyyläämiseen presstituutin edustaja saa 150 000 € tutkimusrahaa vuodelle 2019. Valtioneuvoston muistiossa viitataan ihmisten mediakäytöstapojen muutokseen, johon liittyy riski ”Venäjän valtiollisesta strategisesta viestinnästä”, jonka kohteena on myös Suomi. Kotimainen presstituutin uskottu asiantuntija tahdotaan rahoittaa tukevasti vuodelle 2019, jotta tämä voi paljastaa venäläisperäisen disinformaation (valeuutiset).

Valtioneuvoston päättämät yli 250 000 € tunnetaan suomalaisten asiantuntijoiden nimien mukaan myös kansanomaisesti ”jessisminä” tai ”ryskyttämisenä” alansa tunnettujen edustajien mukaan – kyseenalaistamatta näiden asiantuntijoiden nauttimaa suurta kansallista ja kansainvälistä arvostusta.

Vielä toistaiseksi ei tiedetä julkisuudessa konkreettisesti, kenen taskuihin nuo rahat menevät. Kansainvälisenä tähtenä Ylen tutkiva journalisti – ainakin Forbesin mukaan oikein Ylen mandaatilla – esiintyi äskettäin Ranskan ministeriön isännöimällä Le Napoleons -foorumilla. Forbes kuvailee vauhdikkaasti: ”journaliste finlandaise d’investigation Jessikka Aro, victime d’une cabale en line”, "online salaliiton uhri" (Forbes.fr 18.8.2018)

Ylioppilaiden Jessikka Aro ja Janne Riiheläinen tutkimustoiminta informaatiovaikuttamisen ja vihapuheen tunnistamiseksi on saanut merkittävää näkyvyyttä ja tukea valtaeliitin keskuudessa. Siitä on tietysti kyse myös Ranskan ministeriön tukemassakin tuoreessa foorumissa, jonne neiti Aro tuskin osallistui omaa kukkaroaan tyhjentäen ja viimeiset euron jämät uhraten vakaumuksensa äänen kuuluttamiseksi. Mahdollisesti kansainvälinen ja kotimainen asiantuntija voisi saada nyt valtioneuvostolta tuntuvan avustuksen keskeytyneiden opintojensa päättämiseksi, pro gradun saattamiseksi valmiiksi ja maisterin papereiden ansaitsemiseksi.

Yhtälailla asiantuntijoiden joukkoon voisivat näissä kysymyksissä kohota myös mielikuvituksellisiin teorioihin intoutuneet Marko Enqvist, Saara Jantunen ja Jarmo Limnéll, vaikkakin ainakin kahdella jälkimmäisellä lienee jo kuukausipalkkainen asiantuntijuus. Sopivien rahoitettavien asiantuntijoiden luettelo on pitkä, kun Suomessa on tätä osaamista, jota erityisesti Yle ja Sanoma ovat popularisoineet suuren kansan tajuntaan.

Suomessa toimii lisäksi myös mm. Naton hybridikeskus, joka kerää ja analysoi dataa itse määrittämien tarkoitustensa mukaisesti – harjoittaa tiedustelutoimintaa – täydellisen syytesuojan turvin.

Kun nämä mainitut järjestelmät ja monet muut vastaavat sekä sopivat asiantuntijat saavat eritasoista rahoitusta palkkoina, palkkinoina, luentokorvauksina, hotellimaksuina ja matkakorvauksina ym, niin kyse ei tietenkään ole ”rahanpesusta”, vaikka rahat menisivät henkilöiden yrityksille tms. Kyse on presstituutin tarpeiden mukaisesta tuesta, joka tulee ihan budjetista tili- ja kirjanpidon säädösten mukaisesti.

Mitä Turun saaristossa tapahtui?


Joensuulainen turvallisuuspoliittinen huipputietäjä Janne Rysky Riiheläinen on luonnollisesti sanonut painavan näkemyksensä tuoreeseen hybridi-iskuun, joka on tapahtunut Turun saaristossa.  Vielä toistaiseksi ei ole toki selvitetty oikeudellisesti kestävällä tavalla, onko hybridi-isku tutkittavan yrityksen tekemä, suomalaisen KRP:n ja puolustusvoimien yhteisisku suomalaismedian kanssa suomalaisten tajuntaan vai onko hybridi-iskua lainkaan. Joka tapauksessa Riiheläinen on löytänyt selvyyden tutkinnan ensimmäisenä päivänä.

Herra Riiheläinen kertoo Airiston Helmi –nimisen matkailuyrityksen tiloja ratsatuksi yli sadan viranomaisen voimin Turun saaristossa. Yritys on tehnyt tappioita useita vuosia, mutta yrityksen tilat sijaitsevat tärkeiden laivareittien varrella. Herra Riiheläinen muistuttaa, että yrityksen harjoittama myynti- ja markkinointitoiminta on ollut olematonta:

”Törkeä talousrikos on laillinen syy tehdä ratsia, mutta itse uumoilisin että taustalla on myös kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tavoitteita”.

Herra Riiheläinen kytkee tapaukseen Danske Bankin ja miljarditolkulla pestyt venäläiset rahat: ”It´s hybrid baby!”, joensuulainen asiantuntija päättää analyysinsä, joka saa valtavasti kiitosta ja kommentteja. Kritiikkiäkin herra Riiheläinen saa osakseen.

Fibenin vientipäällikkö Johanna Kylä-Lassila, Suomen Meripuolustussäätiön jäsen ja Suomen Kanadan suurlähetystön kaupallinen sihteeri Seppo Vihersaari, sotatieteen tohtori Saara Jantunen, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n johtokunnasta ja Washingtonin Suomen suurlähetystön ex-rahoitusneuvos Tapani Kaskeala, Suomen ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola, everstiluutnantti Torsti Sirén ja demari lakimies Sakari Timonen sekä pari sataa muuta ihmistä ovat puhjenneet suosionosoituksiin ja kiitokseen herra Riiheläisen oppineen analyysin johdosta.

Janne Riiheläisen Facebook-keskusteluissa ennätetään jo manata esiin ”venäläismielisiä suomalais-hörhösaitteja”, joiden ”reagointia” odotetaan. Ilmeisesti epäileviä kysymyksiä voisivat esittää ”hörhöt”.

Kaikesta huolimatta kokoomuksen Sampo Lindgren teki terävän kommentin, jonka viekkautta eivät kaikki ehkä ymmärtäneet – Airiston Helmi -nimisen yrityksen toimintaanhan näitä asioita oli julkisuudessa liitetty:

”Jos haluaa pestä rahaa mahdollisimman huomaamatta missä tahansa maassa, niin varmasti kannattaa keskittyä aseiden hankintaan ja strategisilla paikoilla sijaitsevien tonttien ostoon niin että kaikki vielä huomaa sen”.

Jarmo Lius muistuttaa keskustelijoita Ylen uutisen antamista tiedoista, että poliisin mukaan kotietsinnät kohdistuvat osakeyhtiöön, joka on rekisteröity Suomeen ja jonka omistus on toisessa EU-maassa. Venäjä ei ole EU-maa. Lius arvelee, että herra Riiheläinen ”vetää vahvasti ennakkoluuloon perustuvia spekulaatioita”.

Lius katsoo, että on naurettavaa jahdata muutaman miloonan rahanpesijöitä sadan poliisin, ilmavoimien ja merivartioston voimin: ”Suomen Valtioneuvoston jäseninä on veroparatiisien johtohahmoja. Millä tavalla Viro ja Danske Bank liittyy venäläisiin”, Lius jatkaa kysyen.

Lius ei pistäisi myöskään suurta sotilaallista painoarvoa Suomen armeijan ylijäämäveneille, jotka on poistettu käytöstä vanhentuneina.

Liittyykö tiedän kauhistelut jotenkin tuohon väitteeseen, että venäläisten Suomessa omistamat kiinteistöt ovat uhka Suomen turvallisuudelle, koska niissä voi piileskellä venäläisiä agentteja ja jopa sotilasyksikköjä”, Lius valaisee kirkkaammin fobioiden ydinkysymyksen ja sinänsä pitää hyvänä, että asioita tutkitaan.

”Olen samaa mieltä kuin Rysky – käynnissä on hybridioperaatio, mutta oletettavasti tässä informaatiosodan ja taloussodan rintamassa Venäjä on lännen hyökkäyksen kohde. Rikokset ovat tapahtuneet EU:n alueen pankeissa, joten vaikea nähdä kovin suoraviivaista polkua venäläisiin”.

Merikapteeni Tapio Tuomiosto epäilee, että nyt on liikaa luettu Ilkka Remestä, sillä venäläisetkin talousrikolliset ovat kyllä ihan tavallisia roistoja eikä Turun saaristossa majaileva venäläinen sulje yhtään väylää Suomessa vanhalla käytöstä poistetulla armeijan kalustolla. Suomen puolustusei nyt ihan niin hanurista sentään ole... eivät sentään olleet pukeutuneet avaruuspukuihin, siellä olisi voinut Airistolla olla vaikka novotkin-hermomyrkkytehdas”.

Turkulainen Tomi Ketola muistuttaa, että huutokaupalla myytävä sotalaitoksen kalusto on ”totaalista romua, jolle ei järkevää käyttöä löydy”.

Tutkinnan kohteeksi väitetyllä yrityksellä on kumulatiivisesti tappioita yli 5,2 miljoonaa euroa, mikä sinänsä ei ole valitettavasti aivan poikkeuksellista yritysmaailmassa. Kassassa oli rahaa viime tilikauden lopussa enää 6000 euroa, joten tänä vuonna maksut ovat venyneet. Summat viittaavat pikemmin pikkuvarakkaisiin kuin oikeisiin äverikköihin. Erkki Snellman arvioi:

”Jos kyse on omista ja kavereiden lomapaikoista, ei yhtiöiden ole tarkoituskaan tuottaa. Jos sitten alkaa olla vaikeuksia rahojen kanssa, niin se viittaa omistajien talousahdinkoon”.

Turun saaristossa tehdyllä näyttävällä iskulla on saatu ainakin tenhoa uuden tiedustelulain tulevaan käsittelyyn eduskunnassa. Hybridi-iskuksi operaatio muodostuu joka tapauksessa, vaikka tutkittavasta yrityksestä ei löytyisi itsessään hämäryyksiä. Uusi siviili- ja sotilastiedustelulaki merkitsisi 20 miljoonan euron siirtoa vuosittain sopiviin kukkaroihin ”väärän tiedon” jahtaajille. Presstituutti tarvitsee tukensa – nämäkään 20 miljoonaa euroa ei ole rahanpesua, kun ne jaetaan aivan budjetin ja vallankäytön sääntöjen mukaisesti.

Omasta puolestani katson, että on aivan oikein ottaa kiinni talousrikolliset - olivat ne lähempänä Moskovaa, Helsinkiä, Brysseliä tai Washingtonia. Köyhä siivooja ei tykkää talousrikollisista. Silti en uskottele, että venäläiset erikoisjoukot tekisivät kavalan militaarisen operaation kätkeytymällä ensin joillekin kesämökille ja sen jälkeen tuhoten suomalaisen yhteiskunnan.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)