maanantai 3. huhtikuuta 2017

Ylilauta spekuloi minua hiukan ontuen



Ylilauta-sivustolla kirjoittajat kehittelevät puoleen jos toiseen spekulaatiota, kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut  blogiani. Vastaan siis tähän hätään nyt ensimmäiseksi.

En ole todella kirjoittanut blogiani vuoden 2017 puolella, koska olen keskittynyt enemmän liikunnan harrastamiseen. Olen kuitenkin kirjoittanut twitterissä ja Facebookissa sekä muutaman kerran MV-lehdessä. Lisäksi olen antanut yhden haastattelun Venäjän televisiolle. Valmistelen myös tutkimusta Jessikka Aron, Saara Jantusen ja Janne Riiheläisen harjoittamasta propagandasta suomalaisia vastaan. Mahdollisesti Eurooppalainen hybridiuhkien tutkimuskeskus julkaisee sen jossain muodossa.

Jokainen aamu menen siivoamaan vessoja. Viime vuoden keväällä ja usein senkin jälkeen juoksin siivoamaan 15 km ja takaisin kotiin 15 km. Tässä iässä kolmenkymmenen kilometrin juoksun jälkeen olin jo niin väsynyt, että en viitsinyt kirjoitella mitään. Tämä juoksu oli jopa varhain aamuyöllä kello 5 aikaan ja ns. ”tyhjällä vatsalla”: en voinut syödä heräämisen jälkeen mitään ennen juoksuun lähtöä, koska ruoka olisi käynyt koskemaan vatsaan. 

Nyt keväällä 2017 en ole juossut työmatkoja, paitsi kerran tai pari. Sitä vastoin olen jokaisen aamusiivouksen jälkeen mennyt kuntosalille: 30 kertaa 30 päivän aikana. Kuntosalilla olen juossut juoksumatolla ja tehnyt lihaskuntoharjoituksia. Lisäksi olen muutaman kerran viikossa käynyt myös iltapäivällä juoksulenkillä. Parin viikon ajan olen harrastanut siis liikuntaa noin 10 kertaa viikossa.
Oman liikunnan lisäksi olen tietysti käyttänyt aikaa lasten liikuntaan viemiseen ja odottamiseen sekä heidän koululäksyihin sekä nuorimman pianotunteihin.

Mitä tulee yhteiskunnallisiin intresseihin, niin on tietysti totta sekin, että osa-aikaisena siivoojana tulee ”hapan” olo poliittisia teeskentelijöitä kohtaan, jotka haluavat taas huijata itseään äänestämään.

Valitan, että Ylilauta-sivuston kirjoittajat eivät huomaa, että vain kuukausi sitten Jessikka Aro vieraili oikeustieteen asiantuntijana Eduskunnan hallintovaliokunnassa ja ehdotti siellä myös sanktioiden alaisiksi Ylilauta-sivustoa niin kuin Hommaakin. Kun yhteiskunnan tukahduttavat toimenpiteet menevät tuolle spekulaation tasolle, niin meikäläisen osa-aikaisen siivoojan parjaaminen menee jotensakin ohi painoarvoisen kohteen.

Yhteiskuntamme kauneus ja kunniallisuus eivät ole aivan niin sinivalkoiset, kuin moni saattaa uskotella, jos ja kun hiukan kulissin takaa tarkemmin saa katsella.

Minun leimaaminen ”suomivastaiseksi” on tämän viimeisenkin kohdan johdosta surullista, kun ainakin ”suomalaisvastaisia” tahoja olisi ihan riittävästi liikkeelle mediassa ja muuallakin, että niitä voisi hyvästä syystä moittia.
Terveisin Juha Molari



Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

maanantai 13. helmikuuta 2017

Minäkin tahtoisin suojautua informaatiovaikuttamiselta



Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) järjestää 25.3.2017 informaatioturvallisuuden kurssin, jonne ilmoittautumiseni vahvistus on saapunut jo 8.11.2016. Hyväksyntää ei ole vielä tullut itse kurssille.

Minulle osa-aikaisena siivoojana ja muutoinkin marginaalissa elävälle ihmiselle olisi todella tärkeää saada ohjausta informaatiovaikuttamisen keinoista ja menetelmistä, jotta osaisin suojautua suomalaisena miehenä noilta katalilta juonilta. Enhän minulla ole varaa ostaa Helsingin Sanomia tai muita arvovaltaisia lehtiä, jotka opastavat suojautumaan valeuutisilta. Siksi on suuri riski, että vaaleissa äänestäisin väärin infovaikuttamisen uhrina.

MPK on ilmoittanut valitsevansa osallistujat kurssille.Ilmoittautuneita on jo niin paljon, että siitä syystä MPK on sulkenut ilmoittautumisen suuren aktiviteetin johdosta. Kurssivalinnat ilmoitetaan vasta helmikuussa myöhemmin. 

Voisinko itähelsinkiläisenä laitakaupungin miehenä ja siivoojana saada parempaa pääomaa suomalaisen identiteetin turvaamiseksi, kuin valtakunnan parhaiden asiantuntijoiden opastuksella suojautua informaatiovaikuttamista vastaan. Santahaminaan on saapumassa opettajiksi Saara Jantunen, Markku Mantila, Janne Riiheläinen, Minna Holopainen, Veli-Pekka Kivimäki ja Jarno Limnéll?

Olen lähettänyt 13.2.2017 sähköpostia uudestaan MPK:lle kertoakseni motivaatiostani, jotta he voisivat varmistaa osallistumiseni, sillä aamusiivouksesta minun täytyy kuitenkin anoa vapaapäivää, jotta pääsisin aamusta alkaen kuulemaan ja erityisesti aamulla Saara Jantunen puhuu tärkeistä asioista.

Ihan samasta suuresta tarpeesta voidakseni suojautua kauhealta informaatiovaikuttamiselta, olen ottanut osaa Eurooppalaisen hybriditutkimuskeskuksen yhdistyksen toimintaan.



Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

torstai 15. joulukuuta 2016

Ev.lut. kirkko ja Samuli Suonpää mustamaalaavat migrin ”uskonnolliseksi inkivisitioksi”



Suomen evankelisluterilaisen kirkon tiedotuskeskuksen suunnittelija ja pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymien lehden Valomerkin toimittaja Samuli Suonpää julkaisi seurakuntien virallisessa lehdessä – kirkollisverorahoilla maksetussa julkaisussa – erittäin mustamaalaavan jutun Maahanmuuttovirastoa vastaan.

Samuli Suonpään kirjoitus Valomerkissä


Samuli Suonpää leimasi Maahanmuuttoviraston nykypäivän inkvisiittoriksi. 


Suonpään mukaan olisi suorastaan tappamiseen verrattavaa kuulustelua, että turvapaikanhakijalta kysytään sitä, millaiseen Jeesukseen tämä sanoo uskovansa kristittynä. 

Suonpää kirjoitti hyvin tuohtuneena, että migri tekisi uskontoon liittyviä kyselyjä ”viidesläisen herätysliikkeen” vääristämässä ”oletko uskossa” –muodossa.
Inkvisition puolesta papit kuulustevat miestä tämän vääräuskoisten uskomusten johdosta.


Suomen evankelisluterilaisen kirkon tiedotuskeskuksen suunnittelija ilmoitti seurakuntayhtymien lehdessä Valomerkki näkemyksenään, että mitään uskontoon liittyviä kyselyjä ei pitäisi tehdä. Kaikki tulisi olla avointa ja vapaata. 

Inkvisitio piti maan puhtaana polttamalla vääräuskoiset.

Itse olen kerran tavannut teologian ylioppilas Samuli Suonpään, kun hän saapui kotiini tekemään juttua minun aikeestani tulla papiksi takaisin. Tuo aie ei koskaan toteutunut, huolimatta siitä että olen ollut yli 20 vuotta pappina ja koulutukseltani teologian tohtori. Irja Askolan ja Helsingin tuomiokapitulin saamien tietojen perusteella, joita he eivät koskaan kysyneet itseltäni, olisin vakaumukseltani sopimaton.

Suonpää ei todellakaan tehnyt yhtään uskoon liittyvää kysymästä edes tuossa tapauksessani, vaan olisi tahtonut keskustella vain poliittisista nimistä ja suhteista. Koin tilanteen vastenmieliseksi. Näkökulma vielä hiukan paheni, kun uskoon liittyvät vastaukset leikattiin pois radiojutusta. Olisiko Suonpään omassa tehtävässä ollut tuolloin ja senkin jälkeen hitunen ikvisitiota, mutta se poliittisesti määrättyä?

Suonpään kirjoitus nousee politiikasta, ei teologiasta


Valitettava epäluottamus Suonpään kirjoitusta kohtaan johti lopulta yhteydenottoon Maahanmuuttovirastoon asian johdosta. Mahdollisesti Samuli Suonpäätä ohjaa kirjoituksessaan sittenkin vähemmän teologiset ja kristilliset näkökohdat, kuin poliittiset päämäärät.

Samuli Suonpää lopettaa kirjoituksensa julistaen Migrin toiminnalle Jeesuksen julistaman tuomion kovuudesta (Matt. 25:31–46), kun Migri ei ota Suomeen kaikkia kodittomia.

Samuli Suonpään viittaus Tuomiosunnuntain evankeliumiin Matteuksen evankeliumin 25 lukuun ei nouse kuitenkaan evankeliumin itsensä sanomasta, vaan toimittajan ja teologian ylioppilaan omasta poliittisesta pyrkimyksestä. 

Matteuksen evankeliumin 24. ja 25. luvun tuomion kuvaukset vastaavat Jeesuksen kertomiin Voi-huutoihin lainopettajille ja fariseuksille sekä paatuneelle Jerusalemille, eikä siinä näkökulmana ole hitusen vertaakaan Maahanmuuttoviraston turvallisuuspaikkahaastattelut: 


”Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta! Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille” (Matt. 23:34–38).


”Paatunut Jerusalem” saa Tuomiosunnuntain evankeliumissa tuomionsa, koska se hylkäsi kodittomana, nälkäisenä ja köyhinä luokse saapuneet Jeesuksen seuraajat, jotka julistivat hyvää sanomaa. Tämä on kirkollisessa saarnaperinteessäkin ymmärretty toista vuosituhatta, mukaan lukien Martti Luther, mutta nyt omalaatuista poliittista viestiä välittävä evankelisluterilainen kirkko näyttää hukanneen yhteydet teologiseen traditioonsa.

Minua aidosti murehduttaa, että evankelisluterilainen kirkko antautuu niin politisoituneeseen asenteeseen jopa suomalaisia viranomaisia vastaan, jotka tekevät työtänsä virkavelvollisuuksien ja lakien mukaisesti. Politisoituneeseen asenteeseensa innostunut kirkko hukkaa omat yhteydet teologiseen traditioonsa ja evankeliumeihin. 

Samuli Suonpään vaikuttava asema ev.lut.kirkon tiedotuksessa hämmentää pohtimaan sekä kirkon omia tavoitteita että Samulin henkilökohtaista vakaumusta.
Miksi Samuli kirkon edustajana rakentaa epäluottamusta Suomen viranomaisia ja instituutioita vastaan? Miksi sinä Samuli teet näin?



Maahanmuuttovirasto


Maahanmuuttoviraston tiedottaja Kaisa Härkisaari kertoi 15. joulukuuta 2016 puhelimitse, että hän on tietoinen Samuli Suonpään kirjoituksesta.

Härkisaari ei nähnyt migrin toiminnassa sellaista ongelmaa, kuin Suonpää esittää. Itse asiassa uskontoon liittyvät kysymykset nousevat itsensä turvapaikanhakijan omasta ilmoituksesta. 

Viranomaisten työvelvollisuuteen kuuluu arvioida turvapaikanhakijan omaa kertomusta. Mikäli turvapaikanhakija on itse ilmoittanut tarpeen turvapaikalle uskonnollisista syistä, niin näitä seikkoja kuullaan häneltä. Jos hakija ilmoittaa tarpeen turvapaikalle seksuaalisen taipumuksensa johdosta, niin näiden kertomusten luotettavuutta tarkistetaan häneltä. 


”Turvapaikanhakija on itse ilmoittanut perusteensa hakemukselle, niin silloin migrin työhön kuuluu uskontoon liittyvät kysymykset”.
”Olennaista ei ole oikeauskoisuus vastauksissa, viranomaisten näkökulma asiaan on toisenlainen”.


Härkisaari kertoo myös viranomaisten selvittävän, miten todennäköistä on, että turvapaikanhakija joutuisi lähtömaassaan vainotuksi.  Hän muistuttaa Suonpään käyttämän menetelmän riskistä: henkilöiden itsensä kertomukset saattavat olla epätarkempia, tarkoitushakuisempia ja vauhdikkaampia, kuin viranomaisten asiakirjoissa tallennetut tapahtumien ja keskustelujen kuvaukset.


Kerroin Härkisaarelle, että en voi mitenkään uskoa Maahanmuuttovirastoa inkivistioksi, sillä olen itse nähnyt, miten terrorismin rikoksesta kansainvälisesti etsintäkuulutettu henkilö osallistui mielenosoitukseen minua vastaan. Jos migri sallii turvapaikan tällaisessa tapauksessa, niin migriä ei todella voi moittia rasismista!


Myöhemmin saan tutustua myös tarkemmin Maahanmuuttoviraston uskontoon liittyviin kysymyksiin ja tutkinnan johtoon.


Kirjoittaja viimeisimmän työpaikkansa tuntumassa muistomerkillä


Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha


lauantai 26. marraskuuta 2016

Katso eleitä ja ilmaisun eheyttä, kun arvioit propagandistia, poliitikkoa yms.



Kuulija saa enemmän arvioinnin perusteita ja ainakin mielenkiintoa esitelmöitsijästä (toimittajasta, papista, poliitikosta tai kenestä tahansa toisesta henkilöstä, jota pitää kuunnella), jos hän voi tehdä silmätysten havaintoja eleistä ja liikkeistä. Tämän lisäksi on myös aivan tekniikoita ja viitekehyksiä, joiden puitteissa voi tehdä arvioita puhtaasti verbaalisesta ilmaisusta.


Minulla on yli 20 vuoden ammatillinen kokemus sielunhoidosta, kun toimin pappina. Tämä ei anna tietenkään mitään erinomaista perustaa, ei mitään gurun ja kaikkitietävän erheetöntä asemaa, mutta luo joitakin totunnaisia tapoja, joita noudatan säännöllisesti.

Lisäksi sain hiukan alaan liittyvää koulutusta.

Pappina ei ollut tarkoitustakaan tehdä diagnoosia kuulijana ja keskustelukumppanina. Silti opin tekemään havaintoja, joita teen nykyään toimittajista, papeista, poliitikoista ja kaikista ihmisistä.

Väitöskirjassani pohdin psykohistorian ja psykoanalyysin asiantuntijoiden avulla kielen, mielen ja yhteisön välistä suhdetta. Siitäkin on ollut melkoisesti vaikutusta tavoilleni tarkkailla ja kuunnella esiintyjää.

Jaan tässä nämä käyttökelpoiset seikat kahteen pääkohtaan: ELEET ja RAKENNE.

ELEET

 


Vähän aikaa sitten Janne Rysky Riiheläinen moitti, että käyttäisin papin sielunhoidollista osaamista väärin, kun teen arvioita ihmisistä. Mahdollisesti tuossa tapauksessa kiinnitin huomiota joihinkin seikkoihin Jessikka Aron eleissä.

Esimerkiksi Jessikka Aron tapauksessa olen kiinnittänyt huomiota sellaisiin eleisiin, kuin pitkiin hetkiin, jolloin puhetta painottaakseen hän sulkee silmänsä. Puhtaasti silmien sulkemisella voi olla monia merkityksiä. Itse tykkään sulkea piilolasien käyttäjänä silmät siitäkin syystä, että silmissäni on kipua ja ikävää tunnetta. Tuolloin silmien sulkeminen ei liity puheeseen ja aiheeseen, jota käsittelen. Myös tosi kivuliaan asian yhteydessä voi ilmetä tehostuskeinona silmien sulkeminen. Erilainen tapaus on kyseessä, jos ja kun silmät suljetaan esimerkiksi valheen ja vakuuttelun tarpeissa.



Silmien tarkkaavaisuus ja levottomuus on ylipäätänsä kiinnostava, jopa jokaisen keskustelukumppanin luonnollinen arviointikohde. Usein teemme luonnostamme ilman koulutusta ja kokemusta arviointeja, jos toinen osapuoli levottomasti silmillään katselee ympäriinsä ja tarkkaavaisuus hänellä on herpaantunut. 

Mahdollisesti silmien levottomuus johtuu stressistä ja paineesta paeta pois tilanteesta. Ehkä häntä häiritsee jokin häpeä – tai todella toinen asia on jo tulossa, niin että tässä hetkessä on turhauttavaa kuluttaa aikaa.
Myös ylenmääräinen tuijottaminen harhailevien ja levottomien silmien vastakohtana on merkillepantavaa. Tiukka tuijottaminen ei ole aina merkki myös levottomien silmien vastakohtana totuudellisuudesta, vaan voi olla myös yritystä vakuuttaa ja peittää vilpillisyyttä. Valehtelija voi myös tuijottaa.

Silmien pupilleihin kiinnittävät huomiota myös tietyt poliisit. Silloin suuret pupillit hyvässä valossa ilmaisevat henkilön poikkeuksellista kiihottumista asiassa. Ne voivat ilmaista myös tiettyjen narkoottisten aineiden vaikutusta. Kärjistetysti on myös sanottu, että valehtelijan pupillit ovat suuret.


                          silmien sulkeminen
                          silmien liike
                          silmien pupillit


Pappina ja ihmisenä en ole katsonut vain silmiä, vaan myös henkilön muita eleitä. Miten hän saapuu ajoissa tai myöhässä paikalle, mihin hän istuu, mikä on hänen ryhtinsä, mikä on pukeutuminen ja yleinen siisteys (hygienia), millaisia käsien ja kasvojen sekä huulten tietoisia ja tiedostamattomia liikkeitä henkilöllä on puheensa aikana sekä välittömästi tätä ennen ja jälkeen.


                          saapuminen
                          seura
                          istuminen ja seisominen
                          ryhti
                          pukeutuminen
                          siisteys
                          kädet, kasvot ja huulet


Nämä ovat päällimmäisiä ulkoisia eleitä, joita teen arvioinnin avuksi jokaisen esiintyjän yhteydessä.

SISÄLTÖ

 


Puheen sisältöä arvioidessani olen kiinnostunut aina muutamiin keskeisiin tehtäviin hänen itsensä asettamien tehtävien lisäksi. Aivan asianmukaista on kysyä, miten esityksessä toteutuu de-individualisoiminen ja ryhmäajattelu (group thinking). Tämä kysymyksenasettelu on itse asiassa tyypillinen Alkan ja Özdemirin Naton osaamiskeskuksen vuonna 2008 julkaisemassa ryhmien psykodynamiikkaa arvioivassa monitieteellisessä tutkimuksessa. Äskettäin jopa Suomen Suojelupoliisin Supon esityksissä on omaksuttu poliittisen vihapuheen tyypillisiä retorisia keinoja, joita myös Massachusetin yliopiston psykologian professori Ervin Staub on tiukasti arvioinut. Missä määrin hallintakeinona ratkaisua esitetään vihollisuutta kehittelevät demonisoivat asenteet ja ilmaisut?

Yhdysvaltain hallinnossa työskennelleet Robert S. Robins ja Jerrold Post esittelivät runsaasti narsismiin ja paranoidisuuteen liittyviä prosesseja, kun arvioidaan johtajia ja mielipidevaikuttajia sekä seuraajien ja johtajien välistä suhdetta. Siinä tarkoituksessa kysyn aina puhujan minä-näkökulman painokkuutta ja luonnetta sekä vainon kokemusta. Sekä minän ja omakohtaisuuden ylenmääräinen häivyttäminen (piilottaminen) kuin myös korostettu minäkeskeisyys antavat aihetta lisäpohdiskeluun.

Ranskalainen post-strukturialismin ja psykonanalyysin legenda Jacques Lacan korosti tekstin yhtenäisyyden ja epäyhtenäisyyden ilmaisevan kirjoittajan tai puhujan identiteetin eheyttä.  Yhtenäisyyttä ja epäyhtenäisyyttä arvioitaessa ei pidä rajoittua vain kyvykkyyteen jäsentää koko esitystä, johon vaikuttavat myös keskeisesti henkilön osaamistaso ja kokemus, vaan myös yksittäisiä virkkeitä ja lauseita. Jo sielunhoitajana vuosikymmeniä sitten oli luonnollista valpastua, kun ja jos henkilö sekoittaa lauseen, nielaisee lauseen lopun pois, muodostaa käsittämättömyyksiä kunnes korjaa asian uudella aiheella. Tähän myös jo Sigmund Freud kiinnitti huomiota alkaen teoksestaan Arkielämän psykopatologia (1901)


                          de-individualisoiminen ja ryhmäajattelu
                          minä-keskeisyys ja vainonkokemus
                          lauseiden ja esityksen eheys


Bahtin ei tyytynyt kieleen pelkkänä abstraktina järjestelmänä, vaan arvioi kieltä dialogina, merkki on aktiivinen komponentti puheessa, kietoutunut osaksi sosiaalisia suhteita. Jokainen puheakti on tällä tavalla myös moniääninen ilmiö, jossa sanat kantavat aiempien sukupolvien taakkaa. Tietenkään kieli ei ole erheetön ikkuna individuaalien tietoisuuteen ja tiedostamattomaan. Nämä rajoitukset tietäen yksittäisen kielellisen merkin kuunteleminen on tarkoituksenmukaista. Tyytyminen pelkkään isoon juttuun ja sanomaan ei välitä riittävästi tietoa toisesta osapuolesta.

Monta kertaa pienen stimuluksen avulla henkilöstä saa irti reaktioita, joita hän ei tahtoisi edes paljastaa tavallisessa tilanteessa. Väitöskirjani johdantosanoihin kirjoitin Sigmund Freudin sanat: ”Jos en voi taivuttaa korkeampia voimia, minä riehaannutan alemmat syvyydet”. Laitoin johdantosanoiksi myös CIA:n psykiatrisen profilointikeskuksen Jerrold M. Postin sanat: ”Johtajat ovat toiveistaan ja teeskentelyistään huolimatta pelkästään lihaa ja verta luontokappaleina”. Postin kehittämää työskentelyä ja tutkimusta on kutsuttu ”Yhdysvaltojen diplomaattilaukuksi”. Vuonna 1895 Sigmund Freud löysi Nachträglichkeit-ilmiön, jonka mukaisesti myöhempi traumaattinen kokemus palauttaa spiraalimaisesti tietoisuudestakin torjutun muistikuvan. Tätä soveltaen sopiva stressi rikkoo psyykeä suojaavan ärsykesuojan ja herättää ylisuuren määrän psyykkistä energiaa, jota ei kyetä enää integroimaan muistityöskentelyllä. Uusi stressi laukaisee vanhan uhkakokemuksen voidakseen valmistautua (uuteen) onnettomuuteen. Henkilön defenssimekanismien tunnistaminen voi antaa tarvittavan kontekstin puhetapahtuman parempaa ymmärtämistä varten.

Melanie Kleinin kehittämä objektisuhdeteoria ja projektiivisen identifikaation käsite ovat erittäin keskeisiä viitekehyksinä politiikan ja sosiologian tutkimuksissa. Niin myös puhujaa on syy kuunnella arvioiden tämän depressiivisen position ja skitsoparanoidisen position keskinäistä suhdetta. Kaikki aikuiset, myös ei-psykoottiset henkilöt, säilyttävät dialektisen jännitteen psykoottiseen prosessointiin. Paranoidis-skitsoidinen positio muodostuu erityiseksi ongelmaksi puolustusmekanismin splitting (lohkoaminen) johdosta, kun egolla on tarve tulla toimeen elämän ja kuoleman viettien välisessä taistelussa. Kyse on erityisesti jaosta ja tarkkarajaisuudesta, jolla splitting ilmaistaan. Mitä tarkkarajaisempi jako splittingissä, sitä tuhoavammat impulssit, kateus ja vainoava ahdistus kumpuavat henkilön sisältä. Splittaukseen liittyy Melanie Kleinin viitekehyksessä myös kateus pilaamisena ja arvonalentamisena.


                          Kielen jokainen merkki aktiivisena komponenttina
                          Defenssimekanismit
                          Depressiivinen positio ja skitsoparanoidinen positio
                          Splitting


Jacques Lacan kehitteli psykoosin analyysia väitöskirjassaan De la psychose paranoїaque dans se rapports avec la personnalité (1932), jossa tutki postivirkailijan suorittaa tunnetun näyttelijän murhaa. Väitöskirja kehitteli ehdottomuuden ja vainoharhaisuuden käsitteitä. Jatkotutkimuksissaan Lacan toi esille, kuinka ihmisen itsensä lausuma omakuva on aivan vain illuusio. Hän toi esille nautinnon ja realiteetin periaatteet.  Yksittäisen kielen arviointi ei riitä, vaan tutkijan on selvitettävä, mikä on jokaisen ”artikulaation horisontin takana”, minkä ääressä ajattelija ajattelee, mikä häiritsee ja vaivaa häntä. Sanoissa sanotaan paralingvististen kielen ja näkymättömän yhtymäkohtien vuoksi todellisuudessa enemmän kuin se, mitä sanoja aikoi sanoa!

Lacanin analyysien mukaan ihminen elää identiteeteistä muodostuneessa maailmassa, jolloin tiedostamaton suuntautuu poissaolon, erojen ja kilpailun järjestämää symbolista Toista varten. Minä on vain oire, jonka lähtökohtana on imaginaarinen minä, malli, johon ihminen yrittää sopeutua. Halu syntyy puutteesta, jota varten etsitään omaa jatkuvuutta ja edistymistä. Narsistiset fantasiat lievittävät pelkoa uskottelemalla jatkuvuutta. Tätä arvioidessaan Lacan päätyi siihen, että ihminen ei ole oman pelinsä yläpuolella, vaan elää niissä, niitä ja niiden kautta artikuloiden itsensä. Subjekti ei ole eristetty, vaan symboliseen sidottu: siksi hän näkee itsensä toisessa ja yrittää toteuttaa itseään imaginaarisen hahmottamassa maailmassa.  Psykoottisessa ihmisessä symbolinen imaginarisoituu ja sanoista tulee asioita, puheesta metaforiaa, syntynyt lalangue tuottaa neologismeja ja välttää matemaattista kurinalaisuutta.  Pahimmillaan paranoidisessa harhassa Toiseen torjuttu signifioija vaatii hellittämättömästi tulla kuulluksi.

Lacanin mukaan artikulaatio ja ihmisen suhde haluun muodostavat mielenterveyshäiriöiden perusulottuvuuden.  Hänen mukaansa isä-kysymys on keskeinen tässä yhtälössä. Isän nimelle (Nom-du-Père)  ehdoitta alistunut neurootikko voi uskoa jopa hallusinaatioihinsa, mutta psykoottinen myös tottelee saatuja määräyksiään: isällinen funktio on poissuljettu, psykoottinen ei aseta todellisuuskysymyksiä omaa suurta Missiotaan vastaan. Lacanin mukaan Isän nimen kieltämistä seuraa psykoottisen ihmisen suuruudenhulluus ja vainoharhaisuus.


                          ehdottomuus
                          artikulaation horisontin takana
                          symbolinen Toinen
                          imaginaarinen minä
                          halu narsistisessa fantasiassa
                          reaalinen, imaginaarinen ja symbolinen rekisteri
                          mikä tahtoo tulla välttämättä kuulluksi
                          metaforisuus , poissulkeminen ja torjunta
                          halu ja artikulaatio
                          Missio, suuruudenhulluus, itsekriittisyys


Levi-Strauss ja Derrida pitivät tekstin rakennetta ehdottoman arvokkaana: teksti verhoisi sisäänsä rakenteen ja pelisäännöt. Siksi lukija ei sopisi toimia valitettavana ”Pelle Pelottomana”, kekseliäänä insinöörinä (ransk. bricoleur >apumies), joka ei kunnioita alkuperäistä struktuuria, vaan asettaa itsensä tekstin keskukseen. Derridan mukaan psykoanalyyttinen kirjallisuustutkimus asetti tekstiin ulkopuolelle pyrkiviä ikäviä tulkintoja, joiden avulla yritetään paljastaa kirjailijan sisimmät tunnot tekstin merkkien takaa. Analyytikon täytyisi ensin olla ehdottoman varma kielen ilmeisestä merkityksestä ja puhua samaa kieltä potilaansa kanssa, jotta hän voisi yrittää vasta sen jälkeen asettua latentteihin merkityksiin. Derrida moitti ”tekstille-ulkoisen” lähtökohdan tulkinnassa ja halusi dekonstruktiivista tekstin tarkkaa lukemista, jossa teksti puretaan siten, että teksti havaitaan sarjaksi epäselviä tai olemattomia merkityksiä. Derridan näkemyksissä on hyviä ajatuksia, kun tahdotaan paljastaa teksti sarjaksi epäselviä tai olemattomia merkityksiä, mutta se vaikenee ongelmallisesti siitä, minkä periaatteen avulla lukijana ja kuulijana saisin kokemuksen vieraudesta tekstin äärellä sekä loisin näin vaikutelman tekstin epäselvistä merkityksistä.


                          merkittyjen ja merkitsevien välinen kuviteltu yhteys
                          tekstin epäselvät ja olemattomat merkitykset


Jacques Semel on kehittänyt italialaisen psykologin Franco Fornanin ja Melanie Kleinin psykoanalyysien avulla viitekehyksen arvioida ”identiteettiyrittäjiä”, jotka esittävät uskomuksiaan itsestään ehkä ”historian uhreina”, ”kilpailevien voimien kurittamna” tai ”kohtaloon määrättyinä”.  Lawrence ja Voyer, Gould & Ford ovat arvioineet organisaatioiden ja yksilöiden dynamiikkaa fantasian ja varmuuden rakentajina. Goode ja Ben-Yehuda esittelivät sitä, kuinka huolet, viha, problematisoimattomuus ja arvojen määrittäminen nostetaan esille "sosiaalisen stressin" aikana, kun paniikin avulla ryhmä ja eliitti tavoittelee asemaansa. Ben-Yehuda kiinnitti huomiota "todellisen" ja "kerrotun todellisen" jännitteeseen. Vastaava kysymyksenasettelu oli itse asiassa keskeinen teologiassa UT:n eksegetiikassa, kun tekstien analyysia varten kehitettiin tunnetut historialliskriittiset tutkimusmenetelmät, erityisesti traditio- ja redaktiokriittinen menetelmä ja muotohistoriallinen metodi. Silloin arvioitiin tekstien muokkaamista ja muuttumista suhteessa kirjoittajan tilanteeseen ja tarkoitusperiin.

Staw, Sandelands ja Dutton esittivät psykoanalyyttisestä näkökulmasta käsin organisaatioiden vallankäyttöä. Uhkatilanteessa, tappiossa tai menetyksen pelossa, tiedonkuluun puututaan ja valvontaa vahvistetaan, reaktio jähmettyvät, joustamattomuus lisääntyy, vallankäyttö keskittyy, stereotypiat vahvistuvat.


                          uhrikuva
                          huolien painoarvo
                          vihan kuvaus
                          problematisoimattomuus
                          omien arvojen määrittämisen keskeisyys
                          tiedonkulun keskittyminen ja valvonta
                          joustavuus ja joustamattomuus
                          vallankäyttö
                          stereotyyppien vahvistuminen

Kuvassa kirjoittaja


Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha