Noam Chomsky: Media Control ja ”Venäjä-hirviö”

 

Luettavissa oli sujuvasti ja innostavasti kirjoitettu vanha teos, mutta kenties lukija saa kirjasta ajateltavaa myös meidän päiviimme, jolloin Yhdysvaltain ja Britannian informaatiovaikuttaminen ei ole suinkaan loppunut:

Noam Chomsky, Media control: the spectacular achievements of propaganda. 

 

Median valvontaa: Propagandan mahtavat saavutukset.

Esipuheen ensimmäisessä virkkeessä Chomsky kysyy: 

 

”Nykypolitiikka pakottaa meidät kysymään millaisessa maailma ja yhteiskunnassa me haluamme asua ja haluammeko tämän olevan demokraattinen yhteiskunta? - - - Vaihtoehtoinen käsitys demokratiasta on, että yleisöä on estettävä hoitamasta omia asioitaan ja tiedonvälitysvälineet on pidettävä ahtaasti ja tiukasti hallinnassa. Se saattaa kuulostaa oudolta käsitteeltä demokratiasta, mutta on tärkeää ymmärtää, että se on vallitseva käsitys”.

Propagandan historian esittelyn Chomsky aloittaa Woodrow Wilsonin hallinnon alaisuudessa toimineesta propagandaoperaatiosta. Väestö oli äärimmäisen pasifistista eikä nähnyt mitään syytä osallistua eurooppalaiseen sotaan, mutta Wilsonin hallinto oli sitoutunut sotaan. Niin he perustivat hallituksen propagandakomission Creel Commission, joka onnistui kuuden kuukauden aikana muuttamaan pasifistit hysteerisiksi, sotaa lietsovaksi väestöksi, joka halusi tuhota kaiken saksalaisen, mennä sotaan ja pelastaa maailma.

 Sodan jälkeen käytettiin samaa menestyksellistä tekniikkaa, kun tuhottiin ammattiliitot ja poistettiin sellaiset vaaralliset ongelmat kuin lehdistövapaus ja poliittisen ajattelun vapaus.

Wilsonin sotaan osallistui aktiivisesti ja innostuneesti ns. edistykselliset intellektuallit, John Deweyn-piiri, joka koki suurta ylpeyttä omista kirjoituksistaan, kutsuen itseään ”yhteisön älykkäimmiksi jäseniksi”, kun pystyivät ajamaan vastahakoisen väestön sotaan pelottelemalla heitä ja herättämällä ”jingoistista” eli liialliseen ennakkoasenteeseen omasta paremmuudesta perustuvaa äärimmäistä ulkopolitiikkaa.

 Chomskyn käyttämä käsite jingoistinen äärimmäinen ulkopolitiikka tulee G.W. Huntin ja G.H. MacDermottin laulusta brittipubeissa 1877-1878 Venäjän ja Turkin sodasta:

We don't want to fight but by Jingo if we do

We've got the ships, we've got the men, we've got the money too

We've fought the Bear before, and while we're Britons true

The Russians shall not have Constantinople!

Heikko Venäjä aiheena Alfa-televisiossa.

Sana Jingo ilmaisee valaa, jota ei ole mahdollisesti kirjallisesti missään dokumentoitu, mutta tämä vala korvaa Jeesuksen. Artikkelissa 23. lokakuuta 1895 The New York Timesissa Roosevelt totesi: 

"Jingolaisuudesta puhutaan paljon. Jos jingoisuudella tarkoitetaan politiikkaa, jota noudattaen amerikkalaiset vaativat päättäväisesti ja terveellä järjellä oikeuksiamme. jotta vieraat voimat kunnioittavat meitä, olemme jingoja".

Chomskyn mukaan Britannian propagandaministeriö sitoutui pyrkimykseen ”ohjata maailman suuriman osan ajatuksia”, missä pyrkimyksessään he halusivat hallita myös Yhdysvaltain intelligentin ajatuksia, jotta nämä levittäisivät sotapropagandaa ja muuttaisivat pasifistisen maan sodan mukaiseen hysteriaan. Chomsky toteaa esipuheessa: 

”Se toimi erittäin hyvin. Ja se antoi oppitunnin: Valtion propagandalla voi olla suuri vaikutus, kun koulutetut luokat tukevat sitä ja kun siitä ei saa poiketa”.

Wilsonin sotapropagandan onnistumiset tekivät vaikutuksen liberaalidemokraattien teoreetikkoihin ja johtaviin mediahahmoihin, kuten esimerkiksi Walter Lippmanniin, joka oli amerikkalaisten toimittajien dekaani, merkittävä ulko- ja sisäpolitiikan kriitikko ja myös liberaalin demokratian merkittävä teoreetikko. Lippmann oli itsekin mukana näissä propagandatoimikunnissa ja tunnusti niiden saavutukset. Hän väitti, että sitä, mitä hän kutsui "vallankumoukseksi demokratian taiteessa", voitaisiin käyttää "suostumuksen aikaansaamiseen" yleisemmikin. ”Vastuullisten miesten” erikoistuneen luokan tulisi tällä tavalla ohjata suurta yleisöä. 

 

Lippman tuki pitkälle kehitetyn progressiivisen demokratian teoriaa, jossa on erikoisluokka kansalaisia, joiden on otettava aktiivinen rooli yleisten asioiden hoitamisessa: tämä pieni prosentti analysoi, toteuttaa, tekee päätöksiä ja johtaa asioita. Sen sijaan suurin osa väestöstä on Lippmanin mukaan ”hämmentynyttä laumaa” ( "the bewildered herd"), jolta erikoisluokan vastuullisten miesten piti suojautua, jotta ”hämmentynyt lauma ei tallaa ja karju”. 

 

Hämmentyneen lauman tehtävänä on demokratiassa olla ”katsoja”, joskus he saavat sanoa, että ”haluamme sinut johtajaksemme”, minkä jälkeen tämä ei ole totalitaarinen valtio, vaan vaaleihin perustuva demokratia. 

Kaiken takana on pakottava moraalinen periaate suuren yleisön liiallisesta tyhmyydestä voidakseen ymmärtää asioita ja osallistua asioiden hoitamiseen, koska he vain aiheuttaisivat ongelmia. ”Meidän on kesytettävä hämmentynyt lauma, hämmentyneen lauman ei saa antaa raivota, tallata ja tuhota asioita. Et saa myöskään antaa kolmivuotiaan juosta kadun yli. Et anna kolmivuotiaalle sellaista vapautta, koska kolmivuotias ei osaa käsitellä sitä vapautta”. Niin hämmentynyt lauma on kesytettävä ”suostumuksen valmistamisella”, median, koulun ja populaarikulttuurin avulla. 

 

Todellisen vallan omaavat ihmiset omistavat yhteiskunnan, mutta heidän on juurrutettava uskomuksensa ja oppinsa sekä tarvittaessa käännettävä hämmentyneen lauman huomio johonkin muuhun. On varmistettava, että hämmentynyt lauma jää korkeintaan toiminnan katsojiksi, antaen tällä tavalla tukensa yhdelle tai toiselle todellisista johtajista. 

Teologi ja ulkopolitiikan kriitikko Reinhold Nieburh, George Kennanin guru ja Kennedyn intellektuellit sanoivat, että vain pienellä osalla ihmisiä on rationaalisuutta, kun taas useimpia ihmisiä ohjaavat vain tunteet ja impulssit: rationaalisen vähemmistön on luotava ”tarpeellisia illuusioita”, jotta naiivit yksinkertaiset ihmiset pidetään enemmän tai vähemmän oikealla kurssilla. Yhteiskunnan muuttuessa vapaammaksi ja demokraattisemmaksi, on käännyttävä tällä tavalla propagandan tekniikoiden puoleen.

Chomsky nostaa esille Yhdysvallat ”suhdetoiminnan” edelläkävijänä siinä, miten sitoudutaan hallitsemaan yleistä mieltä. Tämä opittiin Creel Comissionin onnistumisista ja Red Scaren luomisesta. Niin PR-alalla tapahtui valtava kasvu. Kongressin komiteat kuluttivat PR-toimialaan noin miljardi dollaria vuodessa 1930-luvulla. Koko ajan tehtävänä oli hallita yleistä mieltä. 1930-luvun lama aiheutti ylimääräisiä haasteita, koska hämmentynyt lauma toimi väärin ja sai lainsäädäntövoittoja. Ihmiset olivat onnistuneet sittenkin järjestäytyä. Nämä ihmiset oli hajotettava, eristettävä ja tehtävä yksinäisiksi. Ihmisten osallistuminen poliittiselle areenalle oli todella uhkaavaa. 

National Association of Manufacturers ja Business Roudtable ryhtyivät etsimään keinoja vastustaa demokraattisia ongelmia, joissa suuri yleisö käännetään kekseliäästi lakkoilijoita vastaan, esitetään lakkoilijat häiritsevinä, haitallisena yhteiselle edulle. 

 

”Haluamme olla yhdessä ja meillä on sellaisia asioita kuin harmonia, amerikkalaisuus ja yhdessä tekeminen. Sitten on noita huonoja hyökkääjiä, jotka häiritsevät ja aiheuttavat ongelmia sekä rikkovat harmoniaa ja rikkovat amerikkalaisuutta. Yrityksen johtajalla ja lattiaa siivoavalla miehellä on kuitenkin samat intressit. Voimme kaikki työskennellä yhdessä ja työskennellä amerikkalaisuuden puolesta harmoniassa, pitäen toisistamme”. 

 

Se oli pohjimmiltaan viesti, jonka esittämiseen panostettiin valtavasti. Ja se toimi erittäin tehokkaaksi: Mohawk Vallenyn kaava, ”tieteellisen lakonmurron menetelmä”, toimi yhä uudelleen lakkojen katkaisemiseksi.

Kuka voi olla amerikkalaisuutta vastaan. Kuka voi olla harmoniaa vastaan. PR-iskulauseiden, kuten ”tue joukkojamme”, tarkoitus on, että ne eivät tarkoita mitään. Haluat luoda iskulauseen, jota kukaan ei vastusta, ja kaikki tulevat olemaan puolesta, eikä kukaan tiedä, mitä se tarkoittaa, koska se ei tarkoita mitään. Olemme kaikki yhdessä, tyhjiä iskulauseita, liitytään mukaan. Tämä on tietysti huolellisesti harkittu. PR-alan ihmiset ovat tehneet työtä.

Chomsky kirjoittaa, että hämmentynyt lauma koetaan ongelmaksi. Heidän pauhunsa on estettävä, heidän huomionsa on saatava pois, vaikka katsomaan Superbowlia tai elokuvia. Sinun on pidettävä heidät myös melko peloissaan, jotta he pelkäisivät kunnolla ja pelkäisivät kaikenlaisia paholaisia, jotka tuhoavat heidät ulkopuolelta tai sisältä tai jostain. Tärkeää on häiritä hämmentyneen lauman huomiota ja marginalisoida heidät.

Chomskyn mukaan yleensä väestö on pasifistista, aivan kuten oli ennen ensimmäistä maailmansotaa. Yleisö ei näe mitään järkeä, että poika osallistuisi ulkomaisiin seikkailuihin, tappamiseen ja kiduttamiseen. Niin on pelotettava tätä väestöä.

Chomsky nostaa esille Edward Bernaysin (1891-1995), itävaltalais-yhdysvaltalaisen propagandan ja suhdetoiminnan kehittäjän, joka Sigmund Freudin sisarenpoikana sovelsi Freudin ajatuksia käytännössä. Hän oli Walter Lippmanin kanssa Yhdysvaltain hallituksen Committee on Public Information -toiminnassa, jossa tavoitteena oli saada amerikkalaiset sotaan. Sodan jälkeen Bernays markkinoi tupakkaa amerikkalaisyhtiön palveluksessa. Bernays johti United Fruit Companyn suhdetoimintaa vuonna 1954, kun Yhdysvallat ryhtyi kaatamaan Guatemalan kapitalistis-demokraattista hallitusta ja perusti murhanhimoisen kuolemanpartioyhteiskunnan.

Chomsky kirjoittaa pitkät analyysit Vietnamissa tehtyjen hirmutekojen kaunistamisesta – yleisölle esitettävällä kuvalla maailmasta oli vain kaukainen suhde todellisuuteen. Asian totuus on kuitenkin haudattu rakennuksen alle, joka on rakennettu valheista valheiden päälle. Näin tehdään vapauden olosuhteissa.

Chomsky nostaa esille dissidenttien toiminnan lännessä, jotka propagandasta huolimatta tahtovat itse hankkia kyvykkyyttä ja ajatella itse asioita. Skeptisyys valtaa kohtaan on kasvanut ja asenteet ovat muuttuneet monessa kohtaa, vaikka hitaasti.

Chomsky siirtyy lopulta puhumaan ”seuraavasta sodasta”, ”koska joskus on hyödyllistä valmistautua pelkän jälkikäteisen reagoinnin sijaan”. Chomsky kirjoittaa teostaan silloisessa tilanteessa, jonka jälkeen Yhdysvallat on jo käynyt monta sotaa, mutta Chomsky viittasi siihen, että Amerikan sisäisten ratkaisemattomien epäkohtien ja ongelmien johdosta johtajien ”täytyy ohjata hämmentynyt lauma muualle, koska he voisivat huomata ongelmat eivätkä he välttämättä pitäisi siitä, koska he kärsivät siitä”. Superbowlin katsominen ei enää riitä hämmentyneelle laumalle, joten väki on saatava pelkäämään vihollisia.

”1930-luvulla Hitler sai heidät pelkäämään juutalaisia ja mustalaisia. Sinun täytyy murskata heidät puolustaaksesi --- itseäsi. Meilläkin on tapamme. Viimeisten vuosikymmenien aikana on aina jokin suuri hirviö rakennettu niin, että meidän on puolustettava itseämme sitä vastaan. Ennen oli yksi, joka oli aina helposti saatavilla: Venäläiset. Sinä voisit puolustaa itseäsi aina venäläisiä vastaan”.

Chomskyn kirjoitustilanteessa oli venäläisten sijaan tullut vihollisiksi hetkellisesti kansainväliset terroristit, hullut arabit ja Saddam Hussein. Pelottele väestöä, niin että he pelkäävät liikaa jo matkustaakseen ja vaipuvat pelosta. Se on yksi tavoista, joilla voit pitää hämmentynyt lauma kiinnittämässä huomio tahtomallasi tavalla ja pitää heidät ohjattuina sekä hallinnassa.

Lopuksi Chomsky opastaa lukijansa huomaamaan, että Yhdysvaltain harjoittama mielipiteiden hallinta ei ole Saddam Husseinin uutisoinnissa aivan erilaista kuin vanhassa Creel-komissiossa, kun se muutti pasifistisen väestön raivoisiksi hysteerikoiksi, jotka halusivat tuhota kaiken saksalaisen pelastuakseen heiltä, jotka repivät kädetkin irti belgialaislapsilta. Tekniikat ovat vain yhä kehittyneempia. 

 

Kunnioitettu johtaja saavutuksiaan esittämässä.

 

”Ongelma ei ole mielestäni vain disinformaatio ja Persianlahden kriisi, vaan ongelma on paljon laajempi: kyse on siitä, haluammeko elää vapaassa yhteiskunnassa vai haluammeko elää totalitarismin muodon alla, jossa hämmentynyt lauma on syrjäytetty, ohjattu muualle kauhuissaan, henkensä puolesta pelkäävänä ja ihaillaan kunnioitettua johtajaa, joka pelastaa hämmentyneen lauman tuholta. Päädymme palvelemaan palkkasoturivaltiota toivoen, että muut maksavat meille maailman murskaamisesta. Nämä ovat valintoja. Se on valinta, joka sinun on tehtävä. Vastaus näihin kysymyksiin on erittäin paljon sinun ja minun kaltaisten ihmisten käsissä”, lopettaa Chomsky teoksensa.

 

 

Terveisin Juha

Juha Molari,
pitkäaikaistyötön, entinen osa-aikainen wc-siivooja
juhamolari@gmail.com

GSM +358 40 684 1172