keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Miten voisi vastustaa vihapuhetta? Miten vapautua suomalaismedian harhoista?

Ihmettelen itsekin, miten tähän nykyiseen tilanteeseen on tultu.

Tarkoitan tilannetta, että minut leimataan epäisänmaalliseksi Suomen vihaajaksi ja toivotetaan poistumistani Venäjälle. Toisten moitteissa olisin stalinisti, toisten natsi.

On toki totta, että olen vihastunut ja alkanut kyseenalaistaa tietynlaista ”rakkautta” Suomea kohtaan etenkin satojen julkisten ja ei-julkisten henkilööni kohdistuvien herjojen jälkeen. Niin ei pitänyt käydä, että vihastuisin.

Isänmaalliseksi syntynyt

Lapsuudestani ja nuoruudestani muistan, miten kyyneleet tulivat onnesta silmiin, kun näin Juha Väätäisen tai Lasse Virenin voittavan Suomelle mestaruuksia. Suomen lipun nousu ja Maamme-laulu näkyivät ja kuuluivat kauniilta.

Kouluvuosina vastasin isovanhemmilleni, että en koskaan mene töihin ulkomaille: olen suomalainen. En edes opiskellut kieliä innolla, koska uskoin suomaisuuteeni. Olin sinivalkoinen suomalainen. Onnellinen hyvästä elämästäni Suomessa ja kodissani.

1990-luvun lopulla alkoi toki tulla säröjä Suomi-kuvaani, kun sain kuunnella usein kadulla ja muualla suomalaisten lausumia moitteita siitä, että vaimoni puhui venäjää.

Erään kerran olin menossa erään venäläisen mustan vyön judokan, maan pronssimitalistin, syntymäpäivänä ravintolaan aterialle, jolloin kovasti suomalaiset miehet ja naiset lausuivat pilkkapuheita meitä vastaan, kun olimme tulossa syömään.

 Venäläiset tekisivät myös ravintolan ruoan pilaantuneeksi, jos saapuvat samaan ravintolaan!

Venäläiset ystäväni eivät onneksi ymmärtäneet, millaista pilkkaa nämä suomalaiset puhuivat näiden nenän edessä, koska ystäväni osasivat vain venäjää ja alkeellisesti englantia. Minua loukkasi mainittu käytös.

Vielä pahemmin loukkaannuin, kun viranomaisilla vaikutti olevan ihan yhtä ennakkoluuloinen käsitys venäläistä kuin ravintolajonon suomalaisella väestöllä. Häpeän kertoa suomalaisten viranomaisten puolesta, miten hulluja pelkoja nämä kertoivat minulle vakavaksi varoitukseksi venäläisistä. En tarkoita tässä edes sitä erästä poliisia, jonka kanssa konfliktini yltyi jopa suuremmaksi.

90-luvulla koin itsekin supisuomalaisena miehenä epävarmuutta matkustaessani Venäjällä, koska en tuntenut kieltä enkä kulttuuria. Lisäksi olin elännyt täysin suomalaisen median luomassa harhassa niin kuin nyt jälkikäteen osaan nimetän silloisen totuuden harhaksi.

 Vuonna 1999 sain kuulla vakavia nuhteita, ettei Venäjälle saa matkustaa uudeksi vuodeksi, koska siellä voivat räjähtää ydinpommit.

Kaikesta huolimatta nämäkään merkillisyydet eivät virittäneet minussa mitään Suomi-vihaa. Maailmani avartui toki nyt laajemmaksi. Siinä ei ollut mitään revanssihenkeä tai rajansiirtämisen tahtoa. Olin syntynyt 60-luvulla ja varttunut koulussa 70-luvulla. Minua ei ollut kukaan neuvostoliittolainen tai venäläinen mitenkään koskaan sortanut. Minulle ei edes juolahtanut mieleen, että minulla olisi joku suomalaiskansalliseen identiteettiin kuuluva oikeus ja velvollisuus tuntea venäläiskammoa.

2000-luvulla työskentelin ja opiskelin pääasiassa Pietarissa sen ohessa, mitä opiskelin Suomestakin käsin Venäjän taloutta. Elin pääasiassa liikemiesten ja ekonomien maailmassa opintojeni ohessa. Näillä oli hyviä liikesuunnitelmia, käytännöllistä tahtoa ratkaista liike-elämään luonnollisesti liittyviä ongelmia. Mitään olemuksellisesti pahaa Venäjää ei näkynyt missään. En ollut edes tietoinen sellaisesta.


Suomessa törmäyksiä mustavalkoisen maailman kanssa


Kun palasin Suomeen kesällä 2004, aloin käydä myös suomalaisissa poliittisissa konferensseissa, joissa käsiteltiin Venäjää. Aloin lukea suomalaisia sanomalehtiä ja katsoa televisiota, joissa kuvattiin Venäjää. Se oli melkein kulttuurishokki, koska nyt sain yhä uudestaan kuulla olemuksellisesti pahasta Venäjästä, joka saattaa jopa uhata pientä Suomea. Mitään pahaa ja uhkaavaa en ollut kuitenkaan nähnyt Venäjällä.

 Ainoa kerta, kun vähän pelästyin Venäjällä, oli pietarilainen sauna, jossa Johan Bäckmaniksi itsensä esitellyt suuri suomalainen mies kertoi tuntevansa minut ja tahtoi jutella enemmän kanssani. Sillä kertaa pakenin nopeasti saunasta, koska en erityisemmin viihtynyt suomalaisten parissa.

Mitään muuta pelkoa en kohdannut Venäjällä. Edes venäläiset aseet eivät säikyttäneet, kun menin erääsen paikkaan liikeneuvotteluihin hyvässä saattuessa.

Suomessa alkoi paljastua merkillinen toinen maailma suomalaisesta omasta sielusta. Identiteetimme ja poliittisen ansiokkuutemme merkilliseksi perversiksi tuntomerkiksi ilmaantui yhä enemmän kaikenlainen huolestunut ja paha puhe Venäjästä. Siksi lopetinkin joksikin aikaa suomalaisten sanomalehtien lukemisen, koska ne tekivät pelkästään vihaisiksi.

Lopulta päätin, että kerron avoimesti paremmista kokemuksistani suomalaisille lajitovereilleni. Alusta alkaen vastareaktiot olivat kuitenkin pöyristyttäviä: minulle toivotettiin menoa paratiisiin Venäjälle, jos erehdyin kertoa, että sittenkin Venäjän taloudessa menee hyvin eikä kaikki kärsi nälästä, vaan Moskovassa on enemmän miljonäärejä kuin Suomessa pääkaupunkiseudulla.

En vain hyväksynyt sitä yleistä surkeaa kuvaa, joka näytti olevan niin tärkeä suomalaisten lajitovereittemme identiteetille.

En kiistä sitä, ettenkö olisi itsekin loppujen lopuksi vihastunut ja muuttunut varsin pilkalliseksi suomalaista yleistä ilmapiiriä vastaan. Valehtelematta sain monta sataa yksityistä ja julkista parjausviestiä alkaen stalinistista entistä pahempiin herjauksiin.

Kun aloin vastata russofobia-sanalla takaisin, sain toki entistä enemmän myös uhkaavia tekstejä ja viestejä. Minua loukkaa nykytilanteessa erityisesti se, että suomalainen isänmaan rakkauteni tulee ikään kuin heitettyä lokaan ja kyseenalaistettua pelkästään tuolla argumentilla, jos iloitsen ja voin hyvin Venäjällä ja sen poliittisen johdon linjoilla.

Miksikö minä olisin muka huono suomalainen vain sillä perusteella, että Venäjän hallitus ja maan suurin puolue vaikuttavat toimissaan päteviltä ja hyviltä? Tämä virittää juuri vihani, että polarisaation mustavalkoista mallia sovelletaan minua vastaan tuolla perusteella, kun matkustan Venäjällä ja solmin mutkattomasti suhteita sikäläisiin ihmisiin.

 Koko ajan olen itse kokenut, että rakennan myönteistä Suomi-kuvaa: muistan hyvin 90-luvun puolivälin jälkeen, kun eräs venäläismies, sittemmin tutuksi tullut pietarilainen oppinut mies,kertoi vaimolleni, että en näytä ollenkaan samanlaiselta kuin yleisesti suomalaiset, ”nelijalkaiset ystävämme”.

Olin kaikissa tilanteissa raitis, pidin seurueesta huolta vastuullisesti, en hermostunut, en tupakoinut, urheilin, pukeuduin siististi, harrastin kulttuuria.

Käytännön elämälläni annoin paremman kuvan suomalaisista kuin monet venäläisistä olivat saaneet siihen mennessä.

Ylipäätänsä kerroin monissa tilanteissa, että suomalaista elämäntapaakin on moneksi. Suomalaisten ystävieni parissa useimmat ovat raittiita, ahkeria työssään ja rehtiä elämässään, harrastavat kulttuuria ja ovat saaneet akateemisen koulutuksen. Kaikki suomalaiset eivät vietä iltojaan kapakoissa ja öitään katuojassa tai putkassa.

Valitettavasti Pietarissa elämänmeno oli ollut kai aika hurjaa 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, kun suomalaiset tekivät matkojaan sinne…

Anopin kanssa sain useita kertoja keskustella ekologiasta ja ympäristöstä, sillä suomalaisena koin mahdottomaksi tottua pietarilaiseen jätehuoltoon ja katujen likaisuuteen yms.

Missään määrin en elänyt utopiassa Venäjästä, sillä näin myös juoppojen ongelmia, vaikka nämä eivät juopotelleet julkisilla paikoilla. Koin myös perheeni kukkarossa venäläisten eläkeläisten pienet ansiot, vaikka myös näiden häikäilemättömän tavan vedota ahneudessaan sukurakkauteen.


En alistu vihalle

Viha juontuu biologisesta tarpeesta puolustaa ja suojata itseään, kun on joutunut hyökkäyksen tai tunkeilun kohteeksi.

Vihaa ei tarvitse opetella poliittisissa suhteissa ja historian perusteluissa, kun taas huomattavasti vaikeampi haaste on kyetä torjumaan vihaa tukevat ratkaisumallit.

Haluan paljon ja entistä enemmän työskentelyä oman mielen monimuotoisuuden kanssa.

Kun sadat (en liioittele!) viestit toivottavat itseäni tai jotakin toista henkilöä poistumaan Suomesta, ei ole mahdotonta, että ainakin tiedostamatta syntyy tunne ”yksinäisyydestä”, ”arvottomuudesta”, ”loukatuksi ja hyväksikäytetyksi” joutumisesta, tuskin edes olemassaolon oikeus enää jää selväksi. Sellaisessa tilanteessa kukin yksilö reagoi omien psyykkisten erityispiirteittensä mukaisesti, mutta kukaan ei ole yli-ihmisenä ulkopuolinen, kun kohtaa loputtomia loukkausia.

Tämän vuoksi on hyvä tiedostaa tunnettuja erilaisia mielen mekanismeja, jotka alkavat mainitussa tilanteessa toimia jopa uhkaavalla ja haavoittavalla tavalla.

Jotku henkilöt taistelevat ehkä em. tuntemuksia vastaan pitkään olemalla ylikiltti, kuuliainen ja hiljaa, tekemällä kovasti työtä ja hakemalla hyväksyntää toisilta. Ajan myötä kuitenkin ”nationalistien” nimimerkkien herjaukset saavat satuttaa ja henkilö antaa periksi vihalle.

Minä haistatan ”paskat” loppujen lopuksi herjaajien uhkauksille, koska en tahdo olla enää hiljaa ja antaa periksi. Pahimmassa tapauksessa ylikiltti isänmaallinen suomalainen ja Venäjää-arvostava henkilö aloittaa jopa voimallisen kostamisen, haluaa antaa samalla mitalla takaisin. Ylikiltistä miehestä tai naisesta voi tulla hyökkäävä ja kiukkuinen.

 Sinikka Auvinen, Sari Saarenpää, Tiina Salo ja Kaija Salonen kirjoittivat mielenkiintoisesti vuonna 2007 Kognitiivisen psykoterapian verkkolehdessä vihasta artikkelissaan ”Vihan ilmeneminen kognitiivisessa psykoterapiassa”.

 Esimerkkitapaus ylikiltin miehen vihastumisesta voisi saada selityksensä heidän artikkelinsa valossa siitä, että tätä henkilöä oli alusta alkaen mitätöity ja tukahdettu. Riittämättömyyden tunteisiin liittyy myös häpeä itsestä, ehkä uudet loukkaukset jopa provosoivat jotakin alitajuista varhaista häpeää.

 Tämä teoreettinen tapaus ei ole kuitenkaan ainoa reagointitapa, sillä ihmismielet ovat voineet rakentua myös toisin.

Nationalististen russofobiset hyökkäykset saattavat myös haavoittaa konstruktiivista – rakentavaa – Venäjä-suhdetta kannattavaa ihmistä toisenlaisen prosessin kautta. Tällöin asianosaisen kärsijän sisälle padottu vihaisuus, joka on voinut tulla myös muista syistä elämän aikana, yhtäkkiä voimakkaasti purkautuu ikään kuin vieraan asian johdosta. Jälkeenpäin syntyy nyt häpeä omasta käytöksestä ja syyllisyyttä siitä, kun on pahoittanut toisen mielen kovilla sanoilla ja toimilla.

 L.S. Greenbergin ja S.C. Paivion (1997; Working with emotions in psychotherapy. New York: The Guilford Press.) mukaan ilmaisematon viha on ongelmallista silloin, kun se kasautuu ajan kuluessa ja liittyy kohtaamattomiin tarpeisiin esimerkiksi pätevyyden, identiteetin ja läheisyyden alueilla.

Haluan toisenlaista poliittists asennetta, jossa pyrkimyksenä on vihan rakenteiden purkaminen ja luottamuksellisten suhteiden vahvistaminen, on psykologisesti tällä tavalla erityisen haasteellinen, koska siinä joutuu kovin helposti provosoiduksi ja sekaantuneeksi polarisaatiota vahvistavaan vihamentaliteettiin, koska prosoivat tilanteet virittävät asianomaisen oman psyykeen tiedostamattomia tai heikosti tiedostettuja tunteita.

Siinä onkin juuri nationalistien suuri valitettava voimavara rehellisiä ihmisiä vastaan, koska jälkimmäisten pitäisi kyetä hoitamaan oman sielun vihan tunteet taidokkaasti voidakseen rakentaa kaikissa tilanteissa pikemmin parempia suhteita kuin huonoja suhteita. Rehellisten ihmisten tulisi kyetä puhumaan suoraa ja julkisesti, mutta rakentavasti. Johanneksen evankeliumissa on ilmaistu tämä tunnettu vaikeus sanaparilla: ”rakkautta totuudessa” tai ”totuutta rakkaudessa”.

Riitta Hyrck kirjoittaa Psykoterapia-lehden numerossa 28 (3/2009) häpeäalttin narsistisen potilaan persoonallisuuden rakenteesta ja haavoittuvuudesta, mutta artikkeli on kasvattava ihmistuntemusta varten myös yleisemmin kuin vain ahtaasti ”potilaan” näkökulmasta.

Yleensäkin psykologian tapaukset ovat jossakin määrin yleisiä kaikille ihmisille, toisilla korostuneempia kuin toisilla. Hyrch palauttaa häpeästä selviytymisen pohdintoihin häpeän alkulähteestä. Ehkä sellaisen pohdiskelun käyminen olisi tarpeellista itse kullakin, jotta kykenisi kehittymään diplomaattisen kestäväksi kaikkia tilanteita varten.

Hyrck viittaa Herbert Rosenfeldin kliinisiin havaintoihin, joiden mukaan itsetuntonsa vaurioittanut henkilö pitää itseään muita huonompana ja jättäytyy herkästi seurassa ulkopuoliseksi. Sellainen hauras itsetunto saattaa murentua moitteista, koska hän tuntee olevansa mitätön myös muiden silmissä. Luultavasti kovin moni on niin murentunut itsetunnoltaan, ettei hän edes uskalla asettaa omaa nimeään alttiiksi esimerkiksi puolustaen parempia Venäjä-suhteita kuin vihaan, panetteluun ja uhkakuviin rakentuvaa vallitsevaa suomalaista linjaa.

Miksi sitten vihastuminen häpeän ja huonommuuden tähden voivat saada liian määräävän aseman ihmisen elämässä? Hyrck viittaa lapsen ja äidin suhteeseen, äidin hyväksyntään ja iloon lapsen olemassaolosta. Aina ei käy niin onnellisesti, että lapsi olisi saanut kokea tuota hyväksyntää ja iloa sopivassa suhteessa.

Persoonallisuuden varhaisessa, integroitumattomassa vaiheessa lapsi lohkoo hyvän ja pahan erilleen toisistaan sekä sisäisessä että ulkoisessa maailmassa. Hän heijastaa mielessään pahan mahdollisimman kauas hyvästä, ettei tämä pääsisi vahingoittamaan hyvää. Hyvä on pienen lapsen mielessä samaa kuin täydellisyys.

 Aggression taustavoimana voi olla primitiivinen turhautuminen. Sellainen lohkominen ja primitiivinen turhautuminen sopivat valitettavan ongelmattomasti nationalistien eetoksen taustavoimiksi, mutta rehti ihminen ei voi saavuttaa voittoa tuon saman voiman avulla.

60 kommenttia:

  1. "Miten voisi vastustaa nationalistista vihaa?"

    Jos nyt vaikka aloittaisit itsestäsi ja lopettaisit nuo typerät näennäispsykologiset selitykset ja suomalaisten mollaamisen sekä Suomessa että Venäjällä. Kaivat vain verta nenästäsi kun tulkitset historiaa pahimpien neuvostonäkemysten tavalla.

    Olet kaverisi Bäckmanin kanssa tärvelemässä juuri niitä asioita, joita väität puolustavasi. Voisit esimerkiksi rehdisti pyytää anteeksi tekemisiäsi tapaus Salosen suhteen ystäväsi tavoin. Teidänlaisenne jästipäät eivät näytä näytä ymmärtävän mitään ennen kuin vievät hölmöytensä katkeraan loppuun saakka.

    VastaaPoista
  2. Juha hyvä. Minun ystäväpiirissäni ei ole yhtään russofobia, en ole sellainen itsekään. Olen asunut 7 vuotta Venäjällä useassa eri kaupungissa ja seuraan päivittäin venäläistä mediaa.

    En kuitenkaan koe tarpeelliseksi huutaa ja mesota ympäriinsä, kuinka tyhmiä ja ilkeitä suomalaiset ovat. Olenhan itsekin suomalainen eivätkä omat ystäväni ole tyhmiä tai ilkeitä.

    Sinä sen sijaan tsuhnittelet meitä muita, yleistät rajusti, syytät russofobiksi kaikkia niitä, jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä Venäjän valtiojohdosta. Olen omalle lapselleni selittänyt aina, ettei kansa ja sen johtajat ole sama asia. Eli ei saa leimata koko kansaa sen vuoksi, että jonkin maan johto käyttäytyy huonosti.

    Etkö ymmärrä sitä, että haukkumalla kaikki meidät muut Venäjää rakastavat pataluhiksi itse asiassa aiheutat russofobiaa. Minä en missään tapauksessa halua samaistua sinun russofiiliyteesi, sillä rakastamme näemmä eri Venäjää. Minä kieltä, mukavia ja rohkeita, älykkäitä ihmisiä ja kauniita, rähjäisiä, mutta eläviä kaupunkeja, sinä Putinia. No, vaimoasi tietysti myös, mikä on toki hieno asia.

    Pyydän vielä kerran: älkää enää yrittäkö kaikin keinoin riitauttaa maitamme keskenään!

    VastaaPoista
  3. Bäckmanin blogissa: Wednesday, October 21, 2009

    "Johan Bäckmanin julkinen anteeksipyyntö Paavo Saloselle

    Olen syvästi pahoillani kaikesta siitä mielipahasta, harmista, pelosta ja ahdistuksesta, jota olen omalla typerällä, lapsellisella ja ajattelemattomalla käytökselläni aiheuttanut Paavo Saloselle, Anton-pojan isälle. Haluan pyytää sitä häneltä anteeksi ja samalla lupaan olla mitenkään puuttumatta Paavon ja Rimman asioihin enää vastaisuudessa."

    Irtoaako vastaava lausunto myös Molarilta, joka on osallistunut yhtä innokkaasti paskanheittoon kuin Bäckman?

    VastaaPoista
  4. Missään tapauksessa minulla ei ole mitään anteeksi pyytämisen tarvetta Paavo Saloselta tai keneltäkään Rimma Salosen tapauksessa, koska en ole tehnyt asiassa mitään väärää. Olen arvostellut diplomaattien ja Paavon toimintaa tuoda lapsi rajan yli laittomasti. Arvostelun olen tehnyt lyhyesti. Lisäksi olen tuonut tarkemmin kuin muut osapuolet esille venäläistä kansalaisuuslainsäädäntöä. Lisäksi olen korostanut TV-haastattelussa, että yksilöiden erimielisyyksien tähden ei pitäisi ryhtyä sen enempää valtiollisiin ylilyönteihin kuin kirkkokuntien vastaiseen leimaamiseen. Kyllä Suomella riittää tässä asiassa anteeksi pyydettävää. En tiedä mitään vielä aamulla nimimerkin viestistä ja sen sisällöstä.

    VastaaPoista
  5. Bäckmanilla on tainnut karata mopo käsistä, ja Moskovasta on tullut käsky lopettaa. Käsky koskenee muitakin Putinin kätyreitä, joten aika rauhoittua, Molari.

    VastaaPoista
  6. Kommenttisi alkuosa oli jopa hellyttävän rehellinen ja uskottava kuvaus mielesi pohjavireistä. Heikommille jäille joudut sitten - kuten yleensäkin - alkaessasi psykodynaamisen käsiteviidakon viljelyn ja "namedroppingin" vailla syvempää ymmärrystä kliinisestä työstä. Papeille tämä onkin jossain määrin tyypillistä eli psykologiset termit otetaan vain pinnallisesti käyttöön ja niitä heitellään yksittäisten ilmiöiden muka-teoretisointeina oman mutun ja ennakkokäsitysten tukemiseksi.

    Surullinen osuus on sitten tämä jälkimmäinen puolisko jossa käännät huomiosi oman itsesi tutkailusta jälleen kerran vihaamiesi (kyllä, sinä vihaat heitä) ihmisten pilkkaamiseen (kyllä, et analysoi vaan pilkkaat). Splitting ja projektiivinen identifikaatio oikein loistaa poissaolollaan, jostain syystä, mistähän?

    Jos ihan oikeasti haluaisit tehdä itsellesi selvemmäksi vihasi rakenne ja dynamiikka niin suosittelisin psykoterapiaa. Tuon asteinen narsistinen loukkaus ja vielä vaimoosi liittyneenä voi saada pahaa aikaan elämässäsi vielä pitkään. Luultavasti olet siirtämässä sitä myös omiin lapsiisi jolloin sen vaikutukset tulevat näkymään vielä liki vuosisadan verran.

    VastaaPoista
  7. En ole ollut tähän saakka enkä ole tästäkään lähtien kenkään kätyri tai kenenkään käskyläinen, joten teen itse johtopäätökseni oman käytökseni suhteen, jossa en todellakaan näe mitään moitittavaa mm. Anton-pojan tapauksen johdosta. Ks. esim. tv-haastatteluni: http://www.youtube.com/watch?v=IRGOTjokOys&eurl

    Jälkimmäinen anonyymi kirjoittaja on yksi tyypillinen parjaaja: se ei ole kritiikkiä, vaan parjausta, koska henkilö ei kerro, mikä on muka väärää, vaan hän kertoo vain, ettei tykkää yleisesti.

    Russofobian psykologista kuvaa voi ja tulee saada arvioida - ja arvioin myös jatkossa julkisesti suomeksi ja venäjäksi. Jos joku nimimerkki ei ole "muka" kokenut russofobiaa Suomessa, on kyse joko epärehellisestä ihmisestä tai epäanalyyttisestä nimimerkistä: en anna muita mahdollisuuksia, sillä ilmiö on aivan ilmeinen. Amnesty on todennut; Helsingin sosiaalipsykologit ovat todenneet russofobian elävän ja voivan (liian) hyvin Suomessa jne. On mahdollista, että en osaa vähentää fobiaa, koska fobian syy saattaa olla sekä primitiivinen että poliittinen laskelmointi moraalisen hysterian mallin mukaisesti. Tällöin on edullista syyttää meikäläistä ja muita russofobiaa arvostelevia ihmisiä siitä, että ongelman paljastaminen on ikään kuin sen luomista! Mieleen tulee Epiktetoksen (ja Lutherin) kertomus potilaasta ja lääkäristä: nyt on käynyt toki päinvastoin niin hullusti eri tavalla, että potilas haluaa lääkäriltä hauskoja juttuja, jotta lääkäri ei paljastaisi sairautta ja parantaisi potilasta. Unelma Venäjään ja venäläisiin rakastavista ja arvostavasti suhtautuvista suomalaisista ei tule puheitteni sisällöksi sen epärehellisyyden tähden.

    VastaaPoista
  8. "Jos joku nimimerkki ei ole "muka" kokenut russofobiaa Suomessa, on kyse joko epärehellisestä ihmisestä tai epäanalyyttisestä nimimerkistä: en anna muita mahdollisuuksia, sillä ilmiö on aivan ilmeinen. "

    Jos Tutkija törmää havaintoihin jotka eivät sovi hänen teoreettisiin lähtökohtiinsa, hän tarkastelee lähtökohtiaan ja pyrkii korjaamaan oletuksensa sellaiseksi että uudet havainnotkin sopivat siihen.

    Jos mieleltään järkkynyt henkilö törmää samaan ongelmaan, hän kieltää havaintonsa.

    VastaaPoista
  9. Useita satoja lauseita, joissa ryssitellään venäläisiä ja heihin myönteisesti suhtautuvia ihmisiä, on minulle ihan ryyttävä aineisto. Lisäksi koettu elämä ja tieteellisesti pätevä aineisto, jota on tarjolla esim. Helsingin yliopiston tutkijoiden kirjassa "Virolainen, Venäläinen, Suomalainen", kertovat, ettei voi silmiä ummistaa tosiasiallisilta ilmiöiltä. En osaa nyt arvailla kaikkia niitä syitä, miksi "joku" saattaa muka väittää, ettei Suomessa suomalaiset kokisi Venäjä- ja/tai venäläisvihaa. Sekä arkikokemus että tieteelliset tutkimukset osoittavat jopa suomalaisen valtaväestön suhtautuvan Venäjään sangen negatiivisesti. Mitään päinvastaista pätevää tutkimustulosta ei ole ilmaistu, vaikka nyt "joku" anonyymikirjoittaja esittää vain oman "tuntemuksensa" todisteeksi!

    VastaaPoista
  10. Bäckman joutuu tämänpäiväisen Aamulehden jutun mukaan ilmeisesti tarkasteltavaksi maanpetoksellisesta toiminnasta. Onko Molariin oltu vielä yhteydessä näissä merkeissä?

    VastaaPoista
  11. Molari: "Olisiko nyt aiheellista, että puna-armeijan vaatteissa ystävämme kokoontuvat 29.9.2009 Tampereen oikeustalon luokse, jotta tuomarit ja lautamiehet saisivat turvallisesti toteuttaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ilman suomalaisten poliittisia Venäjä-vastaisia intressejä?"

    "Juha Molari kirjoitti...
    Anonyymi voi arvailla ihan vapaasti tai katsoa itse sitten joskus paikanpäällä, miten tässä käy...
    17. syyskuuta 2009 2:29"

    Joko Molarin dna-näyte on poliisin arkistossa? Ainakin sietäisi olla.

    VastaaPoista
  12. Hei Molari, mistä luulet Johan Bäckmanin Paavo Saloselle tekemän nöyrimmästä nöyrimmän anteeksipyynnön johtuvan?? Onko hän saanut soiton Tehtaankadulta vai oliko poliisilla sittenkin erittäin pätevä syy ottaa Johanilta dna-näyte?

    Mutta koska Johan on ollut Safkan valovoimaisin ja älykkäin jäsen, niin sinunkin kannattaisi kerrankin kuunnella hänen sanojaan:

    "
    Toivon, että Venäjä ei vaatisi Paavo Salosen luovutusta, vaan antaisi hänelle anteeksi. On totta, että suomalaisten diplomaattien käytös on ärsyttänyt monia, eikä vähiten minua. Mutta ehkä hekin ovat kärsineet jo tarpeeksi ja heillekin voisi antaa jo anteeksi. Sitä paitsi, Paavo Salonen ei voi olla vastuussa suomalaisten diplomaattien teoista."

    "Nyt kaikki on kuitenkin mennyt överiksi, sillä keskustelu Suomen ja Venäjän välillä on jo Mainilan laukausten asteella. Tunteet vellovat enemmän kuin koskaan historiassa, ja maidemme välille on muodostunut melkeinpä suurin kriisi sitten toisen maailmansodan. Nyt pitää lopettaa!"

    Koska Bäckman on teistä älykkäin, hän sentään ymmärtää jo, että on toimillaan aiheuttanut suurta vahinkoa maidemme ja kansojemme välille. Milloin sinä Juha ymmärrät, että mustavalkoisilla toisia herjaavilla kirjoituksillasi VAIN JA AINOASTAAN lisäät sitä russofobiaa, jota vastaan väität taistelevasi.

    VastaaPoista
  13. Minuun ei ole tietenkään otettu yhteyttä, sillä ei kai Suomessakaan viranomaiset eläisi niin suuressa vainoharhassa ja sitä paitsi sellaiset yhteydenotot eivät vaikuttaisi mitenkään käytökseeni.

    VastaaPoista
  14. En ole oikea henkilö spekuloimaan Bäckmanin motiivista, vaan kunnioitan hänen päätöstään.

    Oma linjani pysyy johdonmukaisena yhä edelleen niin kuin ilmaisin aiemmin televisiossa: Ks. esim. tv-haastatteluni: http://www.youtube.com/watch?v=IRGOTjokOys&eurl

    Jos "joku" muu lukee muita sisältöjä sisälle tavoitteisiini, se on tämän "jonkun" muun ongelma, jota en täysin voi poistaa.

    VastaaPoista
  15. "Toivonkin, että Suomessa ja Venäjällä kaikki ihmiset, jotka saavat kuulla näistä sanoistani, tekevät kaikkensa, jotta Rimma ja Paavo voisivat sopia asiansa. Mikään muu ei olekaan heitä siinä häirinnyt kuin minä ja tapauksen ympärillä vellova valtava häly."

    Johan Bäckman

    Toivottavasti sinäkin Juha otat vaarin näistä Johanin viisaista sanoista. Siinä mielessä Johan on itsekäs, että jättää sinun nimesi mainitsematta. Todellisuudessahan Johanin lisäksi juuri sinä olet ollut häiritsemässä Rimman ja Paavon sovintoa. Milloin sinä ymmärrät pyytää anteeksi ANTONILTA?

    VastaaPoista
  16. Luultavasti Molarin mieli kääntyy kun on samassa tilassa idolinsa Bekmanin kanssa: ilman työtä, säästöjensä ja vaimonsa tulojen varassa. Hyvin pian siis. Tiedän päivänkin, tiedätkö sinä?

    VastaaPoista
  17. Hei Juha, pari päivää sitten ehdotit, että Venäjä voisi kiristää puutulleilla Suomea luovuttamaan kolme henkilöä Venäjälle. Luepas tämän päivän Hesarista, kuinka Venäjä noista tulleista on tähän mennessä hyötynyt!!


    Venäjä hölmöili itselleen puupulan

    Jyrki Iivonen

    helsingin sanomat

    Venäjä hölmöili itselleen puupulan

    Suomen ja Venäjän pääministerit Matti Vanhanen ja Vladimir Putin tapaavat ensi sunnuntaina Pietarissa metsähuippukokouksessa, jossa käsitellään muun muassa Venäjän määräämiä raakapuun vientitulleja. Asialistalla on jälleen sellukoivu, jonka vientiä Venäjä uhkaa rangaista peräti 50 euron vientitullilla.

    Pari vuotta sitten Suomen teollisuus piti tariffia lähes maailmanlopun veroisena katastrofina, joka uhkasi 20 000 työpaikkaa Suomessa.

    Tilanne on muuttunut täysin, sillä suomalaiset puunjalostajat ovat mukautuneet elämään ilman venäläistä raaka-ainetta. Sopeutumisessa on tosin auttanut se, että metsätuotteiden kysyntä on muutoinkin laimeaa, jolloin kotimaisen raakapuun tarjonta riittää tyydyttämään kotimaisen kysynnän.

    Nyt venäläisillä puunjalostajilla on syytä huoleen. Venäjän oma teollisuus tarvitsisi järeää koivutukkia, mutta siitä on ankara pula. Esimerkiksi UPM:n Venäjällä toimivat laitokset kärsivät raaka-aineen puutteesta, vaikka niiden ympärillä on kymmeniä tuhansia hehtaareja koivumetsiä.

    Kun metsää kaadetaan, sieltä lankeaa koivutukin ohella runsaasti koivukuitua. Taannoin kuitu myytiin Suomeen, jossa se jalostettiin selluloosaksi.

    Venäjällä ei ole omaa koivuselluteollisuutta, joten koivukuidulle ei ole riittävästi ostajia. Siksi metsään ei kannata mennä lainkaan, sillä sieltä ei voi poimia vain tukkeja. Tilanne on älytön maassa, jolla on maailman suurimmat koivuvarat.

    Mistä pääministerit voisivat sopia? Vuosi sitten Putin lykkäsi tulleja muutamalla kuukaudella, mutta siihen Suomi ei enää tyydy. Koivukuidulle ei riitä edes nollatulli, vaan Venäjän pitäisi oikeastaan maksaa Suomelle siitä, että se suostuu ottamaan kuitua vastaan.

    Venäjän tullipolitiikan ideana oli pakottaa länsimaat sijoittamaan Venäjän metsäteollisuuteen. Seikkailun lopputuloksena ei ollut kriisi lännessä vaan idässä.

    VastaaPoista
  18. Ei pidä sekoittaa Bäckmanin hyvässä harkinnassaan tekemäänsä anteeksipyyntöä minun toimintaani. Hän tietää tilanteensa ja toimintansa sekä voimavaransa parhaiten. Olen sitä mieltä, että valtaosin hänen toimintansa oli erittäin tarpeellista, sitähän ei kokonaisuudessaan pidä katua, vaan ainoastaan asioiden kehittymistä pahaan suuntaan: kaikista voimallisista tavoista en ole ehkä olisi varma koska persoonina olemme erilaisia, tietämys on sinänsä hieno asia.

    Pyydän anteeksi Anton-pojan ja Rimma-äidin puolesta vain sitä typeryyttä, että suomalaiset sosiaaliviranomaiset mitä ilmeisemmin yhä kieltävät lasta ja äitiä puhumasta äidinkieltään (venäjää) keskenään. Pyydän siis anteeksi Luojalta tuollaista syntiä, jos sellaista tapahtuu yhä Suomessa!

    Tuen aina sovintoa - niin olen tehnyt aina - mutta en tue alistamista, enkä politiikkaa jossa alistamalla suoritetaan integroiminen, koska sellainen johtaa aina joskus jossakin aikana, jota en tiedä, vakavampiin yhteentörmäyksiin, joita ei kyseinen tapaus vielä ole ollut.

    Kuten sanoin aiemmin: kannattaa katsoa se televisiohaastattelu ja kuunnella mitä sanoin siinä. Niistä sanoista en ota yhtään pois.

    Lisäksi olen sanonut toistuvasti, että tiedän lukuisia syrjittyjä ja pieksettyjä venäläisiä äitejä, jotka eivät saa Suomessa viranomaisten tähden oikeuksia, kun vastapuolena on suomalainen isä. Tämä yleinen tilanne on syytä tietää Suomessa.

    Moskovaan pari päivää sitten lähtenyt esitelmäni sai siellä kovasti kiitosta. Se päättyi hyvin profeetallisiin sanoihin, jonka saa kääntää se, joka osaa: "Андрей Манойло сделал чрезвычайно грамотные и правильные выводы. Ученый считает, что информационно-психологическая пропаганда, направленная против России, опирается на страхи финнов, полагающих, будто Россия ”является новым агрессором и несет угрозу”. Напуганные люди легко впадают в панику, пытаясь отыскать какого угодно спасителя и защитника. Финские жители даже не догадываются, что на них испытывают технологию ”политической поляризации”, основанную на конфронтации (столкновении) черного и белого, воздействующую таким образом на глубинные сферы подсознания. ”Влияние идет через активизирование существующего архетипа, например, ужаса, связанного с финско- русской (Зимней) войной”. На мой взгляд, люди, дружественно настроенные по отношению к России, должны понимать, насколько неразумно сейчас поддаваться на дешевые провокации, укрепляя ”политическую поляризацию”, которая является главной целью противоположной стороны. Доброжелательно воспринимающий Россию финн должен стать на своей родине, в Финляндии, образцом разумного и позитивного человека, желающего всем людям физического и духовного блага, спокойствия и взаимного уважения друг к другу."

    VastaaPoista
  19. Bekman heitti pyyhkeen kehään ilmeisesti koska taustajoukot ovat kieltäneet lisäriehumisen. Putin haluaa kaasuputkelle elinmahdollisuudet ja elvytettyä solmuun ajamansa puukaupan ja hyväntahtoisille hölmöille ei enää ole käyttöä. Toivottavasti Molarikin tajuaa sen ajoissa eikä pure vanjan ruokkivaa kättä.

    Nyt puuttuu enää Molarin potkut kirkkoherran pallilta, sekä Isä Aleksein ja Vammalan ortodoksilahkon saamat tuomiot kidnappaukseen yllyttämisestä niin asiat alkaa olla järjestyksessä ja voidaan palata normaalielämään venäläisten ystävien kanssa.

    VastaaPoista
  20. Hei Molari, keksin lopultakin, mikä voisi olla todellinen idea SAFKA:n ja vastaavien toiminnassa.

    Venäjä on joutumassa väestökriisiin, syntyvyys on pieni elinajanodote alhainen. Jos vielä työvoima muuttaa paremman elämän toivossa naapurimaihin, tilanne on tosi paha. Siksi pitää antaa naapurimaiden asukkaille riittävästi syytä uskoa, että venäläiset maahanmuuttajat ovat turvallisuusriski ja viides kolonna. Tähän tarvitaan sopivia ääriryhmiä, jotak muka puolustavat venäläisiä tavoilla, jotka tekevät venäläiset niin vihatuiksi, että paluumuutto alkaa tuntua houkuttelevalta.

    Mieti nyt ihan hetki, mikä olisi mahtanut olla reaktio, jos venäläiset olisivat oikeasti hakeneet Anton Salosen maahanlaskujoukkojen avulla.
    Tulisiko venäläisistä yhtäkkiä rakstettuja? Tekisikö mieli puhua venäjää julkisella paikalla? Eikö pikemminkin alkaisi tehdä mieli rodinaan?

    Joku Moskovassa on sitten kuitenkin tainnut tehdä kustannus-hyöty -analyysin ja viheltänyt pelin poikki.

    VastaaPoista
  21. Parahin Juha.

    Kirjoitit

    "Pyydän anteeksi Anton-pojan ja Rimma-äidin puolesta vain sitä typeryyttä, että suomalaiset sosiaaliviranomaiset mitä ilmeisemmin yhä kieltävät lasta ja äitiä puhumasta äidinkieltään (venäjää) keskenään. Pyydän siis anteeksi Luojalta tuollaista syntiä, jos sellaista tapahtuu yhä Suomessa! "

    Perspektiivisellä ajattelulla ymmärtää monia asioita toisin ja edelliseen kirjoitukseesi viitaten tarkoitan, että jospa ne valvojat eivät ymmärrä venäjää ja siksi ovat sitä "kieltäneet" käytettävän. Olisiko heillä ennäkkoluuloja, että lapsen ja äidin välillä voisi tulla keskustelua, joka olisi isää vastaan. Kiellolla vaan halutaan sulkea pois (ennalta ehkäistä) mahdollisia väärin käsityksiä.
    Eikö valvojien tule tietää mitä päivässä tapahtui ja mistä keskusteltiin? Tämän kait oikeus on heille velvoitteekseen määrittänyt.

    En maalaisi tuollaisia mustanpuhuvia kuvia suomalaisista sosiaaliviranomaisista. Jotensakkin tuntuu, että näissä Venäjään ja venäläisiin liittyvissä asioissa on nykyisin tullut muoti-ilmiöksi (hypeä?), että annetaan mopon karata käsistä?

    Eikö olisi aika jo lopettaa?

    Pidän tavastasi, jota teet Venäjän kauppatien toimittajana ja tässä kun se on suhteita rakentavaa ja edistävää. Tälläinen työ on erittäin suositeltavaa kiihkotonna.

    Ystävällisesti

    Pekka Sivonen

    VastaaPoista
  22. Tuomiokapitulilla ei ole mitään laillisia edellytyksiä antaa minulle potkuja kirkkoherran virasta. Olenkin sanonut provosoidusti, että kapitulista lähtee valtaosa väestä ennen minua. ProKarelian toiminta on ollut kritiikkini kohteena ja heidän halunsa levittää The Soviet Story -filmin sanomaa. Se keskustelu The Soviet Story -elokuvaa vastaan jatkuu myös muiden taholta, kun osallistun Moskovassa historian väärentämistä vastustavaan seminaariin. On tärkeää, ettei historiaa vääristelen luoda vihamielisiä assosiaatioita propagandistisesti manipuloitujen hirmutekojen ja nykyisten valtiojohtajien välille.

    Toimintani ei synny ruokinnasta eikä toimintani vaikene painostamisella: olen alusta alkaen moittinut Venäjä-vihamielisyyttä, jota pidetään Suomessa liki pyhänä toimintana. Moitteeni on kova ja säilyy kovana, koska Venäjän kuvaaminen stalinistiseksi vihavaltioksi on kammottava vääryys. Pidän tärkeänä, että Venäjä-vihamielisyyden eri vivahteet tulevat avoimesti kerrottua myös venäjäksi: toisille Venäjä-viha on olemuksellista kammoa, toisille se on Venäjän nykyisen valtiojohdon parjaamista, toisille menetelmä on joku toinen.

    VastaaPoista
  23. Parahin Pekka Sivonen!

    Spekulaatiosi sosiaaliviranomaisten motivaatiosta voi olla oikea, mutta se ei ole puolusteltava. Kuinka moni sosiaaliviranomainen istuu Paavon kotona illat, kun tämä puhuu vaikka mitä pojalleen? Sitä paitsi motivaatio on varsin vainoharhainen. Tunnen samanlaisen tilanteen opiskeluvuosilta kun tein raporttia maahanmuuttajien työoloista. Haastattelussa kävi ilmi työpaikkoja, joissa venäläiset työtoverit eivät saaneet keskenään lausua venäjäksi mitään, koska suomalaiset työtoverit epäilivät näiden puhuvan jotakin pahaa heistä! Kielen rajoittaminen ei saa syntyä huonosta itsetunnosta tai epäluuloisuudesta, vaan pikemmin monikielisyyttä sopii vain kehittää.

    Omassa kodissani toki havaitsen, että joskus perhe-elämän tavallisen dynamiikan mukaisesti äiti saattaa lausahtaa epäkauniisti meikäläisestä niin kuin huolimattomasti kaikissa perheissä puhutaan. Sekään ei anna oikeutta rajoittaa kieltä sellaiseksi, jota minä tai joku muu voisi täydellisesti valvoa!

    VastaaPoista
  24. Olen samaa mieltä Pekka Sivosen kanssa siitä, että rauhallinen elämä on parempi kuin mopon karkaaminen käsistä. On tarpeellista nähdä, että en ole vienyt yhtään juttua asian johdosta Apu- Hymy- tai paikallislehtiin tai valtakunnallisiin lehtiin tai minnekään. Kyllä ne toimittajat ovat olleet aika innostuneita itse kuuntelemaan ainakin yhtä osapuolta ja joskus vähän toistakin. En ole välittänyt juttua kummaltakaan puolelta. Se, että olen Bäckmanin tuttu, ei tee minusta tietenkään asian operaattoria enkä sen vuoksi tietenkään voi myöskään tarkemmin kommentoida asiaa hänen puolestaan.

    VastaaPoista
  25. Kyllä sinä olet ollut Bätmanin, vai pitäsikö sanoa Badmanin kanssa järjestämässä Rimma Salosen tiedotustilaisuutta. Teidän sanomanne on perustunut yksipuolisesti Rimma Salosen kertomaan versioon asioiden kulusta. Oikeus on kuullut molempia osapuolia, te ette.

    Rimman kertomuksessa on todistettavasti ollut valheita. Johan Bäckman jo katuu nöyrimmästi omaa sekoiluaan asiassa ja osallistumistaan Rimma Salosen propagandakampanjaan. Olisi sinunkin aika tehdä oikeat johtopäätelmät.

    Siunausta ja rauhaa riivatulle sielullesi.

    VastaaPoista
  26. Hyvä Juha

    Jos lapsi saa synnyinlahjaksi mahdollisuuden oppia kaksikeliseksi, niin sehän on aivan erinomainen asia.

    Tämä ikävät mittasuhteet saanut perhetragedia ei saa enää paisua.
    Sen ympärillä ja sen johdannaisena on riittävästi käyty monenpuolista ilkeämielistä, erikansalaisuuksia herjaavaa ja kaiken asteista rasistista keskustelua (mm. ikärasismi), että asiat eivät saa enää tarkoiuksellisesti ja tarkoituksettomasti mennä huonompaan suuntaan. Nyt lienee strategisilla osapuolilla kurssin korjauksen aika, joka toivon mukaan ilmenee konstruktiivisena ja ratkaisuja tuovana tahtotilana ja johtaa hedelmälliseen ja rauhaisaan päämäärään - onnen satamaan. Tähän on saatava positiivista energiaa ja mielialaa.
    Positiivista halihalia moninpuolin.

    Can we? Obama Barack ja Martti Ahtisaari on asian puolesta jo vastannut. Yes we can. Se on tahdonasia.


    Yst.

    Pekka Sivonen

    VastaaPoista
  27. Niin se Johan vaan tyrmättiin täydellisesti. Mites te muut safkalaiset ovat reagoineet miehen nöyrääkin nöyrempään anteeksipyyntöön ja omien tekojensa katumiseen?

    Saiko Johan puhelisoiton Tehtaankadulta, jossa käskettiin lopettamaan Venäjän ja Suomen välien turmeleminen ja pyytämään tekojaan anteeksi vai oliko Suomen poliisilla sittenkin arvattua suurempi syy ottaa Johanilta dna-näyte?

    VastaaPoista
  28. Kuten aiemmin kirjoitin, Molarista on eniten hyötyä Kremlille marttyyrina. Niinpä hänen annetaan jatkaa mesomistaan, joka johtaa viran menetykseen sekä suureen poruun kuinka "kuuluisa" suomalainen pappi kärsi venäläisen vaimonsa takia yms. Eiköhän Manollo sepitä tästä jonkin "informaatiopsykologisen" teesin sitten joskus.

    Bäckman on sen sijaan vielä hyödyllinen FSB:lle, sillä hänellä on jonkinlainen taju suomalaisesta oikeusjärjestelmästä, titteli yliopistossa ym. Niinpä häntä ei kannata vielä syödä loppuun vaan pitää toistaiseksi säästössä. Kyläpappimme on sen sijaan pelkkä kulutushyödyke, vähän kuten BB-julkkikset.

    VastaaPoista
  29. Hyvä että on tullut otettua noita screen captureja blogista kaiken aikaa talteen kun Pekmanni yrittää peitellä rikkeidensä jälkiä. Sama tehdään tietenkin molarismeista.

    VastaaPoista
  30. Hei,

    tässä hyvä kirjoitus venäläiseltä, joka rakastaa aidosti omaa maataan ja toivoo sen tekevän avointa yhteistyötä ulkomaailman kanssa sen sijaan, että käpertyisi itseensä ja omaan "suvereeniin" demokratiaansa. Teksti on hyvin maltillista verrattuna presidentti Dmitri Medvedevin tekstiin "Eteenpäin Venäjä". Se, että Molari leimaa tämänkin kirjoittajan russofobiksi, kertoo paljon Molarista itsestään.


    Vieraskynä: Venäjän ja lännen talousyhteistyö tarvitsee selvät pelisäännöt

    Venäjän johto lähetti viime kuussa merkittävän ja ilmeisen yksiselitteisen viestin. Sen sanoma oli, että talousyhteistyö länsimaiden kanssa on maalle ratkaisevan tärkeää.

    Ensin julkaistiin presidentti Dmitri Medvedevin ohjelmallinen kirjoitus "Eteenpäin, Venäjä!". Kirjoituksessa todetaan, että suhteiden harmonisointi lännen demokratioiden kanssa ei ole makuasia eikä siinä ole kyse tiettyjen poliittisten ryhmien omista mieltymyksistä, sillä maan taloudelliset resurssit eivät nykyisin riitä kohentamaan venäläisten elintasoa aidosti.

    Sitten pääministeri Vladimir Putin kosiskeli maailman suurimpien energiayhtiöiden johtajia Pohjois-Uralilla sijaitsevalle, kaasuvaroistaan tunnetulle Jamalin niemimaalle. Hän kehotti osapuolia yhteistyöhön ja sanoi takaavansa henkilökohtaisesti, että Venäjästä tulee maa, joka noudattaa avointa ja vapaata talouspolitiikkaa.

    Molemmat ovat hyviä uutisia. Se, että Venäjän poliittinen eliitti myöntää maan tarvitsevan länsimaista teknologiaa ja investointeja kehittyäkseen, edistää paremmin kansainvälisiä suhteita kuin tuttu retoriikka energiasupervallasta.

    Avaukset viilentävät toivottavasti niitä kuumakalleja, joiden mielestä Venäjällä on yhä varaa avoimeen geopoliittiseen riitelyyn - ellei peräti uuteen kylmään sotaan – lännen kanssa. Puhe yhteishankkeista on paljon lupaavampi lähtökohta kuin etupiirivaatimukset.

    Huonot uutiset liittyvät siihen, ettei Venäjän johto suostunut ymmärtämään tai myöntämään ilmiselviä asioita todeksi ennen kuin maa sukelsi talouskriisin syövereihin. Kriisi osoitti kaikille, ennen kaikkea mahdollisille investoijille, kuinka epävakaalla pohjalla Putinin vauraudeksi kutsuttu menestys on ollut.

    Venäjän bruttokansantuote pieneni tämän vuoden toisella neljänneksellä lähes 11 prosenttia verrattuna viime vuoden toiseen neljännekseen. Suoritus on teollisuusmaiden G20-ryhmän heikoin. Maailman talousfoorumin vuosittaisessa kilpailukykyvertailussa Venäjän sijoitus laski vuodessa sijalta 51 sijalle 63.

    Merkille pantavaa on, että samaan aikaan Venäjän öljytulot olivat paljon suuremmat kuin vuosina 2003-2004, jolloin maan talous vielä kasvoi reippaasti.

    On vaikea uskoa, ettei Venäjän johto olisi ennen kriisiä tiennyt maan tilanteesta sitä, minkä kaikki alan tutkijat ja asiantuntijat tiesivät: korruptio lisääntyi, inhimillistä pääomaa hukattiin, ja infrastruktuuri rapautui. Kaikki tämä vaikutti kielteisesti kansainvälisten yritysten haluun toimia Venäjällä. Jos maan johto taas oli tietoinen asioiden oikeasta laidasta, se teki vielä suuremman virheen levittäessään kuvaa omahyväisestä ja itsevarmasta Venäjästä.

    Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jos Venäjä haluaa nyt palata avautumisen tielle, tilaisuus kannattaa hyödyntää. On kuitenkin muistettava, että vain sellaisesta yhteistyöstä, joka pohjautuu kansainvälisesti hyväksyttyihin pelisääntöihin, voi tulla kestävää.

    VastaaPoista
  31. Ja jatkoa edelliseen, eli jutun loppuosa:


    Osa ongelmista juontaa juurensa siitä, että Venäjällä toimivat länsimaiset yritykset ovat katsoneet suosituksia sormien läpi, tyytyneet läpinäkyvän ja kattavan säännöstön sijasta erillissopimuksiin ja sopeuttaneet toimintansa paikallisiin vaatimuksiin.

    Tällainen toiminta – olipa se tietoista tai ei – on osaltaan pitänyt järjestelmää koossa. Se on kostautunut ulkomaisille yrityksille, koska venäläiset ovat aina voineet muuttaa tehtyjä sopimuksia. Se on kostautunut myös Venäjälle itselleen, joka on ajautunut yhä kauemmas nykyaikaisen liike-elämän käytännöistä.

    Pallo on nyt Kremlillä. Sen on ratkaistava monta kysymystä, jos se haluaa vakavissaan helpottaa taloudellista kanssakäymistä länsimaiden kanssa.

    Venäjän kannattaisi elvyttää kiinnostuksensa Maailman kauppajärjestöä WTO:ta kohtaan. Kysymys ei ole niinkään vienti- ja tuontikaupan yksityiskohdista kuin halusta kuulua aidosti joukkoon ja luopua vapaamatkustusajattelusta, jonka varjolla maa on muutellut tariffipolitiikkaansa mielensä mukaan.

    Venäläisten pitäisi myös tasoittaa markkinoillaan tietä sekä kotimaiselle että kansainväliselle kilpailulle. Nykyinen tapa luoda "kansallisia voittajia" eli suuryhtiöitä, joille syntyy jonkinlainen erityissuhde valtioon, on yhä selvemmin osoittautumassa tehottomaksi. Aito kilpailu ei yksinkertaisesti toteudu niin kauan kuin valtio tukee tiettyjä yhtiöitä tai jopa pelastaa ne kuilun reunalta.

    Lisäksi Venäjän kannattaisi arvioida uudelleen lainsäädäntöään, joka koskee niin sanottuja talouden strategisia sektoreita ja rajoittaa voimakkaasti investointeja. Sen kaikki osaset eivät ehkä enää ole ajan tasalla, sillä rahaa ei riitä jokaisen sektorin kehittämiseen.

    Toistaiseksi lienee liian aikaista sanoa, olisiko Kreml valmis menemään näin pitkälle. Osa venäläisistä odottanee yhä uusia energian hintapiikkejä; toiset taas ovat hyvin tarkasti laskeneet, kuinka paljon rahaa he menettävät, jos heidän monopoliasemansa heikentyy.

    Vastalauseita on siis varmasti odotettavissa. Kukaan ei voi silti päättää Venäjän puolesta sen talouspolitiikasta, sillä kyse on suvereeniuden piiriin kuuluvasta asiasta.

    Länsimaat voivat kuitenkin päättää yhteistyön ehdoista ja pitää niistä kiinni. Näin vuorovaikutusta on mahdollista ohjata suuntaan, joka hyödyttäisi molempia osapuolia. Lännen täytyy vain ymmärtää mahdollisuutensa, määritellä tavoitteet ja sitoutua niihin.

    ARKADI MOšES

    VastaaPoista
  32. Juuri saamani tiedon perusteella Johan Bäckmanin suun tukkivat venäläiset itse. Bäckman on toimillaan tehnyt karhunpalveluksen Venäjälle ja sen intresseille.

    Milloin on Molarin vuoro joutua puhutteluun? Tiedän päivän, tiedätkö sinä?

    VastaaPoista
  33. Tietenkään minua vastaan ei ole mitään puhuteltavaa, koska ei ole puhuttelijaa. Lähetin Moskovaan tulevaa esitelmääni varten viikko sitten informaatiopsykologisen tilanneanalyysin vallitsevista suomalaisista oloista ja korostin tuossa esitelmärungossa, että antifasistien pitäisi etsiä rakentavia, isänmaallisia tapoja, mutta varottava talvisodan kauhujen ja myyttien provosoimista suomalaisessa tajunnassa, koska jälkimmäinen vaihtoehto hyödyttäisi vain russofobista pahatahtoisuutta. Mielestäni näkemykseni on erittäin kunnioittava. Korostin, että provosoitumista on varottava mainitusta syystä. Myös kaikissa yhteyksissä olen korostanut tätä samaa periaatettani samanaikaisesti kun haluan puolustaa maahanmuuttajien oikeuksia Suomessa. Tiedostustilaisuudessa viestini on ollut tämän suuntainen.

    VastaaPoista
  34. "Miten voisi vastustaa nationalistista vihaa?"

    Vaikea kysymys. Mutta ehkäpä vastaus löytyy Idästä. Osaatko sanoa miten tämä on ratkaistu/ratkaistaan Venäjällä?
    Viimeisimmän tilaston mukaan yksin vuonna 2008 tehtiin viranomaisten arvioiden mukaan Venäjällä yli 100 rasistista murhaa/tappoa. Tai siin näin monta ainakin tilastoitiin.

    Mutta onneksi oikeuslaitos suhtautuu asiaan tarvittavalla jämäkkyydellä:

    Mm vuonna 2004 joukko "Venäjä venäläisille" huutavia nuoria puukotti kuoliaaksi 9 vuotiaan Khursheda Sultonovin Pietarissa. Vuonna 2006 tekijät tuomittiin - ei murhasta tai taposta, vaan "huliganismista". Kovin tuomio oli 5,5 vuotta ehdotonta vankeutta - maksimirangaistuksen huliganismista ollessa 7 vuotta. Eli "lievää huliganismia" puukottaa kuoliaaksi 9 vuotias tadjikki-tyttö.

    Mites se menikään...:

    "Venäjällä ei ole mitään erityistä tai yleistä ihmisoikeusongelmaa, demokratia täyttää hyvin korkeat eettiset ja oikeudelliset vaatimukset." Erityisesti "oikeudelliset vaatimukset".

    Tokihan asiat ovat monin verroin huonommin täällä russofobisessa Suomessa, jossa fasistit mellastavat vapaasti hallitusta myöten (mm pahamaineinen KokoomuSS). Ja jotkut ovat peräti sitä mieltä että Talvisota oli Neuvostoliiton syytä.

    VastaaPoista
  35. ANONYYMIN viesti mahdollisesta kommentistani 1.8.2009 14.29 on puutteellinen. On totta - niin kuin nähtiin - että Rimman oli vaikea saada kohtuullista tuomiota, joten vapauttaminen olisi ollut avuksi, mutta en kirjoittanut sen enempää hetken kiihkossa, vaan siinä oli myös jatko, ettei Venäjä toki harjoita tuollaisia menetelmiä, jotka olisivat suomalaisille ilmeisen tyypillisiä tapahtuneen valossa. Olen nimenomaisesti toistuvasti kirjoittanut, ettei Venäjä ryhdy kaikesta huolimatta tuollaisiin bandiittimaisiin tekoihin, joita suomalaiset näyttävät toivovan. Lisäksi olen korostanut, että Venäjä harjoittaa sivistynyttä kanssakäymistä oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Tietysti katkaistu viesti näyttää kummalta.

    Sinänsä en pidä vääränä, jos Venäjä päättäisi noudattaa lainsäädäntöään omien kansalaistensa auttamiseksi, esim. Suomessa, mutta sehän ei ole minun päätettävissä eikä spekuloitavissa.

    VastaaPoista
  36. "Toivottavasti suunnitelmat eivät jää suunnitelmiksi, vaan tämä myös toteutuu."

    itse asiassa kommenttisi löytyy netistäkin.

    VastaaPoista
  37. Olen kirjoittanut monissa yhteyksissä tuosta "Venäjä venäläisille" -porukasta ja sen vuoksi Venäjän viranomaiset ovat puuttuneet mainittuun toimintaan. Esim. Rodina ei saanut ottaa osaa vaaleihin vastaavien provokaatioiden tähden. Kiivasmielinen nationalismi on myös turvallisuuspalveluiden valvonnassa. Valitettavasti on aina mahdotonta estää väkivaltaisia ylilyöntejä, joita ihmiset tekevät vihassaan toisiaan vastaan, mutta olisi väärin sanoa, että kuvatut vihahuudot ovat Venäjän valtiollinen ihmisoikeusongelma yhtä vähän kuin rasistinen skinheadi-toiminta olisi ollut Suomen valtiollisten viranomaisten tahtomaa toimintaa!

    VastaaPoista
  38. "Olen kirjoittanut monissa yhteyksissä tuosta "Venäjä venäläisille" -porukasta ja sen vuoksi Venäjän viranomaiset ovat puuttuneet mainittuun toimintaan."

    Eikös sinun pitänyt olla vain pieni kyläpappi, jolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia Venäjän johtoon. Nyt paljastatkin, että Venäjän viraomaiset puuttuivat rasistien toimintaan sinun kirjoitustesi ansiosta. Aikamoinen ristiriita puheissasi!

    VastaaPoista
  39. Mitä ja keneltä pitäisi pyytää anteeksi?

    Minulla ei ole mitään anteeksi pyytämisen tarvetta tässä asiassa.

    ON TOTTA, että mainitussa blogivastauksessa ajatuskulku ei ole selkeä, kun ensin toivon kerron että pitäisi "suunnitella" ja sitten "toteuttaa", mutta lopulta vedän kaikki pois. Tuo loppuosa koko ajan "siivotaan pois" kriitikkojeni teksteistä - mistäköhän syystä? Toki toteuttamista se tarkoittaisi, jos Venäjä olisi samanlainen toimintatavoissaan kuin Suomi oli, mutta tietenkin Venäjä ei ymmärtääkseni tahdo luoda konfliktia, koska tärkeintä on ihmisen kuunteleminen. Jos Rimma tahtoo rauhaa eikä häntä mikään uhkaa, niin mitä "pelastajaa" hän tarvitsisi.

    Olen lukuisia kertoja toistanut Putinin vierailun yhteydessä antamaani kunniakasta YLE-televisiohaastatteluani, jossa kerroin ne asiat, joiden tähden katson, että syyllisyyden tunnustaminen on suomalaisella osapuolella sikäli kuin nämä ovat herjanneet Venäjää asioiden hoidosta ja valehdelleet Venäjän lainsäädännöstä.

    VastaaPoista
  40. >>>kuvatut vihahuudot ovat Venäjän valtiollinen ihmisoikeusongelma yhtä vähän kuin rasistinen skinheadi-toiminta olisi ollut Suomen valtiollisten viranomaisten tahtomaa toimintaa!<<<

    Ei toki. Mutta ajattelin että voisit ottaa myös nämä ilmiöt huomioon, kunpohdit "miten voisi vasustaa nationalistista vihaa". Näkemyksesi tässä tuntuu olevan äärimmäisen yksipuolinen kun maalaat kauhukuvia suomalaisesta nationalismista, joka on kuitenkin melko harmitonta pipertämistä tällaisiin viharikoksiin verrattuna. En nyt ihan heti muista kuinka moneen murhaan suomalaiset skinit tai muut "äärinationalistit" olisivat Suomessa syyllistyneet. Paljon parjaamasi ProKareliakin on loppujen lopuksi mitätön harrastelukerho, jolla ei ole käytännössä mitään vaikutusvaltaa Suomessa. Paljon melua kyllä. Eli samassa hörhö-luokassa kuin SAFKA.

    Mutta käsittelet varmaan tätäkin puolta esitelmässäsi.

    Siksi toisekseen nationalismin vastustaminen ei ilmeisesti ole kovin tehokasta Venäjällä kun ottaa huomioon miten paljon siellä on tapettu ihmisiä rasistisin motiivein. Eikä se näytä olevan laantumassa.

    Lisäksi em tapaus asettaa Venäjän oikeuslaitoksen erittäin huonoon valoon. Syyttäjähän ei edes vaatinut tuomiota taposta tai murhasta vaan huliganismista. Ei voi välttyä näkemykseltä, että julkinen valta ei suhtaudu vakavasti äärinationalismiin ja/tai rasisimiin.

    >>>Olen kirjoittanut monissa yhteyksissä tuosta "Venäjä venäläisille" -porukasta ja sen vuoksi Venäjän viranomaiset ovat puuttuneet mainittuun toimintaan<<<

    "sen vuoksi"?! Eli luetko nämä Venäjän viranomaisten toimet omaksi ansioksesi? Onko nyt ymmärrettävä niin että ilman suomalaisen "kyläpapin" kirjoituksia Venäjän viranomaiset eivät olisi puuttuneet mainittuun toimintaan? Eipä herätä kovin suurta luottamusta sikäläisiin valtaapitäviin.

    Vai oliko tuossa kyse vain narsistisesta lipsahduksesta?

    VastaaPoista
  41. Jos Halla-aho sai kontekstistaan irtireväistystä retorisesta heitosta tuomion, niin Molarille ei ole mitään juridista vaikeutta heilauttaa suoraan vastaava. Sinun tekstisi on paljon suorempaa laitonta väkivallalla uhkailua. Mutta sekin varmaan sinun mielestäsi on ihan normaalia kirkkoherran puhetta.

    VastaaPoista
  42. Miksi et suosittele
    blogisi etusivulla Johan Bäckmanin http://antonfree.blogspot.com/ sivustoa luettavaksi, kuten taisit aikaisemmin tehdä? Mistähän tämä mahtaisi johtua? Onko anteeksi pyytäminen sinusta vähemmän suositeltavaa luettavaa?

    Kaikkea hyvää ja ennen kaikkea omantunnon ääntä meille kaikille...
    Anon. Syytt.

    VastaaPoista
  43. Poistin linkin sille sivustolle, koska sivusto on käytännöllisesti katsoen nyt tyhjä.

    se on hänen anteeksipyyntönsä ja tehty hyvässä harkinnassa. Kunnioitan sitä.

    Sillä ei ole mitään tekemistä minun toimintani kanssa, koska olen itsenäinen ihminen.

    Venäjällä tapahtuvista rasistisista rikoksista olen kirjoittanut. Ymmärrän myös täysin Venäjän viranomaisten huolen tuollaisten pahojen tekojen tähden.

    VastaaPoista
  44. Molari: "Sillä ei ole mitään tekemistä minun toimintani kanssa, koska olen itsenäinen ihminen."

    Videomateriaalin mukaan olit Tampereen tiedotustilaisuudessa jakamassa Paavo Salosen vastaista herjamateriaalia.

    VastaaPoista
  45. Juha hyvä,

    Onko sinusta Johanin anteeksipyyntö ja sitä seuraava anteeksianto "käytännöllisesti katsoen tyhjiä" asioita? Pidätkö samalla tavoin uskomme keskeisiä sisältöjä (katumus ja anteeksianto) käytännöllisesti katsoen tyhjänä puheena? Onko sinusta käytännöllisesti katsoen vähemmän tavoiteltavan arvoista se, että viimeisenä päivänä niin sinun kuin minunkin velkaluettelo on mieluummin tyhjä kuin täysi? Omilla teoillamme, ajatuksillamme Suomen tai Neuvostoliiton sotaan syyllisten rankaisemisesta tai rankaisematta jättämisestä se kirja ei puhdistu.

    Ymmärrän toki, että olet itsenäinen ihminen, kuten me muutkin, etkä jäsennä elämääsi Johan Bäckmanin toiminnan kautta, emme mekään niin tee. Mielenkiintoisen blogin pitäjänä kirjoituksiasi, linkkejäsi, linkkaamatta jättämisiä ja linkkien poistoakin seurataan ja niistä tehdään luonnollisesti myös erilaisia tulkintoja... Minusta on vain outoa, että anteeksipyynnön sisältävä sivusto putoaa linkkilistasi sen "vähäpätöisyyden" vuoksi pois.

    Tunnustan tässä myös oman kyynisyyden syntini. Minun on valitettavasti vaikea uskoa Johanin anteeksipyynnön vilpittömyyteen. Mutta toivon, että näin on.

    Reippaita lenkkejä toivotellen
    Anon. Syytt.

    VastaaPoista
  46. Anonyymi syyttäjä kääntää luonnollisesti pirullisella tavalla vastaukseni ikään kuin väheksyisin Bäckmanin ratkaisua. En suinkaan: hän tietää sivistyneenä ja oppineena ihmisenä täysin hyvin päätöksensä. Hän on varmasti viisas ratkaisussaan.

    Sitä vastoin poistin linkin, koska blogi oli jo tyhjentynyt. Sen anteeksipyyntötekstin jälkeen en näe tarpeelliseksi tehdä linkkiä blogiin, koska siinä ei ole enää muuta aineistoa.

    VastaaPoista
  47. En ollut Tampereella jakamassa mitään aineistoa, vaan otin valo- ja videokuvia.

    VastaaPoista
  48. Hyvä Juha,

    Bäckmanin mukaan hänen oma käytöksensä on ollut typerää, lapsellista, ajattelematonta ja ilkeää.

    Hänen mielestään Paavo Salonen on erinomaisen raitis, tervehenkinen ja rehellinen ihminen.

    Hän toivoo myös, ettei Venäjä vaadi Paavo Salosen eikä häntä auttaneiden suomalaisten luovuttamista.

    Miten on Juha, oletko samaa mieltä Bäckmanin kanssa? Itse olen tällä kertaa 100 % samaa mieltä Johanin kanssa.

    VastaaPoista
  49. En aivan kirjoita yhtä kauniisti Paavosta niin kuin en kenestäkään ihmisestä kuin Johan, mutta hän onkin kirjallisesti lahjakas.

    Olen keskittynyt moitteissa suomalaisten viranomaisten toimiin, joiden ei pitäisi sekaantua yksityisten ihmisten tunnemaailmaan, joka tunnetusti käy kovilla kierroksilla tällaisissa tilanteissa. En ihmettele ollenkaan, että isät ja äidit ovat innostuneita, vihastuneita, heillä on kaikenlaisia tunteita.

    Olen kuitenkin sanonut ja toistan vielä, että Moskovan patriarkan alaisen ortodoksisen yhteisön vastainen kirjoittelu on ollut ollut sopimattoman villiä ja sanoudun sellaisesta panettelusta irti, olipa panettelija yksityishenkilö julkisuudessa tai julkisuuden henkilö julkisuudessa. Luonnolisista asioista ei pitäisi vihassaan, tietämättömyydessään ja epäluulossaan tehdä loukkaavasti hämäriä hommia, koska sillä tavalla loukataan uskonnollisen yhteisön toimintakykyä aivan liikaa. Sen sanon aivan kokemuksesta: olen nähnyt miten suuren synnin panettelijat ja pahan juoruajat ovat tehneet vääristäessään ja liioitelleessaan juoruja esimerkiksi minua vastaan. Noilla pahoilla puheilla vaurioitetaan seurakunnan toimintaa, mielestäni nuo pahat puheet ovat Perkeleen tekoa Jumalan valtakunnan työtä vastaan. Luther sanoi oikein, että minne Jumala rakentaa Henkensä ja sanansa avulla kappelin, sinne viereen Perkele rakentaa jo pian temppelinsä. Niin tapahtuu panettelun avulla enkä suo sellaista pahaa puhetta Vammalan uskonnollista yhteisöäkään vastaan, vaikka itse olen luterilainen pappi.

    VastaaPoista
  50. Ihan kiva kuulla, ettet väheksy Bäckmanin ratkaisua. Tunnustan oman kyynisyyteni synnin myös siinä etten usko sinua tässä asiassa.

    Toivottavasti olen väärässä - sinähän olet henkilökohtaisen julistuksesi mukaisesti aina oikeassa. Kiistät ja väistät joka ikisen itseäsi kritisoivan kommentin. Toivottavasti minä olen tässäkin väitteessä väärässä.

    Te molemmat, Juha ja Johan olette mielestäni tehneet, hyvästä tarkoituksestanne huolimatta, enemmän hallaa suomalaisten ja venäläisten maineelle toistensa silmissä kuin on tarpeen. Toinen näyttää, syystä tai toisesta vilkaisseen peiliin kriittisellä silmällä, mutta sinulle se ei tulevan edes mieleen. Toivottavasti joskus tulee.

    "Luonnollesti pirullisella tavalla"
    t: Anon. Syy.

    VastaaPoista
  51. Venäläisen median valossa katson niin, että Rimma on itse pyytänyt toimittajia vaikenemaan asiasta, jotta hän saa sopia asiat rauhassa Paavon kanssa. Tämä on mielestäni tausta anteeksipyynnölle, mutta se on vain arvaukseni. Nesterenko ilmoitti kuitenkin sen jälkeen, että asian käsittely ei ole vielä lähellekään valmis. Anteeksipyyntö ja vaikeneminen eivät tarkoita, että tapaus on käsitelty vielä valtiollisesti ja oikeudellisesti lopullisesti.

    Minua voidaan ehkä syyttää, että olisin tuonut jotain pahaa, mutta en tietenkään hyväksy syytöstä. Pikemmin on niin, että olen vanhan lääkärin tavoin paljastanut potilaan olemassaolevan sairauden sen sijaan että olisin kätkenyt sitä. Tuo sairaus, josta olen kirjoittanut, on moni-ilmeinen Venäjä-vastainen vihapropaganda, jota harjoitetaan Suomessa monilla eri foorumeilla ja tasoilla. Luultavasti tuntuisi helpommalta, jos saisimme harjoittaa vihapuhetta ilman että kohde saa kuulla siitä: kävisi niin kuin juorutessa selän takana, mutta silmien edessä olisimme söpön ystävällisiä.

    Venäläisessä mediassa olen kertonut, että ProKarelian vihamielinen agenda on todella paha niin kuin Venäjällä on jo aiemmin oikein tehty arvioita. ProKarelian kanteluiden tähden olen vaikeuksissani pappisvirassa. Itse asiassa tätäkään en kertonut medialle, vaan media poimi sen tästä blogistani omatoimisesti.

    Lisäksi olen kertonut venäläiselle medialle sen tosiseikan, että olen tavannut lukuisia pieksettyjä venäläisiä äitejä, jotka eivät uskalla pyytää apua Suomessa oleskeleluvan menettämisen pelossa, koska suomalainen mies uhkailee. Olen antanut näille kuitenkin neuvoksi, että konsulaatin kanssa pitää keskustella, he antavat oikeusapua, lapsille on syytä hakea alusta alkaen kansalaisuus.

    Lisäksi olen tehnyt analyysin venäjäksi suomalaisten keskeisten poliittisten vaikuttajien ja tutkijoiden venäjälausunnoista. Toki samalla kerroin myös tuhansista hyvistä yrittäjistä, joilla ei ole vihamielisyyttä. Jos noilla toimillani on Suomen maine pilaantunut, silloin on ollut aihetta pilaantua, koska maine ei ole perustunut tekoihin, vaan valheisiin.

    Venäjän maineen kannalta jotkut suomalaiset kokevat välttämättömäksi, että Venäjän poliittista johtoa pitäisi kovasanaisesti arvostella, jotta sen jälkeen Venäjä ei tuntuisi enää niin pahalta! Sellaista mysteeriä en hyväksy periaatteekseni. Olen toistuvasti sanonut suomeksi, että Suomen valtioneuvoston raporteista alkaen Venäjä kuvataan valheellisesti isovenäläiseksi aggressiiviseksi uhkaksi naapurivaltioilleen. Jos suomalaisten kielteisten Venäjä-käsitysten kritisoiminen on Venäjä-maineen pilaamista, en ainakaan voi parantaa puheitani tässä suhteessa.

    En helpompi elää totuudessa, kuin suomalaisessa sinivalkoisessa kaksinaismoralistisessa Venäjä-keskustelussa.

    VastaaPoista
  52. Hyvä Juha,

    kysymykseni koski ennen kaikkea tätä alkua.

    Bäckmanin mukaan hänen oma käytöksensä on ollut typerää, lapsellista, ajattelematonta ja ilkeää.

    Olen tällä kertaa 100% samaa mieltä Johanin kanssa. Hänen käytöksensä on myös minun mielestäni ollut typerää, lapsellista, ajattelematonta ja ilkeää. Toisin kuin Johanin mielestä, minun mielestäni hänen pitäisi pyytää anteeksi myös monilta monilta muilta ihmisiltä. Hän voisi pitää lehdistötilaisuuden jossa pyytäisi nöyrimmin anteeksi mm. Sofi Oksaselta ja Imbi Pajulta ja koko Viron kansalta. Sitten hän voisi luvata korvata myös rahallisesti kaiken mielipahan.

    VastaaPoista
  53. Aiotko muuten Juha itse jatkaa tuota free Anton kampanjaa?

    VastaaPoista
  54. Heh heh ja vielä kerran heh, ei tämä herra Molari tosiaankaan näe malkaa omassa silmässään!

    VastaaPoista
  55. Minulla ei ole ollut Free Anton -kampanjaa, mutta tarpeen vaatiessa teen myös jatkossa kommentteja asian johdosta ja seuraan tilannetta mahdollisuuksien mukaan. Muistutan vielä, että venäläisten sanomalehtien mukaan aloite lienee aika pitkälle pojan vanhempien, jotka tahtovat etsiä keskinäistä sopua lapsen parhaaksi: se on täysin hyväksyttävää ja tuettava. Asiat eivät tietenkään ole vielä ratkaistu tässä vaiheessa.

    VastaaPoista
  56. Muuten, vaikka en ole ikinä ollut Karjalaa palauttamassa (en edes pullo kerrallaan), hiemna ihmetyttää lausuntosi Pro-Kareliasta. Voisitko selittää hieman, millä perusteella kutsut sitä venäläisessä lehdistössä natsijärjestöksi?

    VastaaPoista
  57. En ole sanonut venäläisissä lehdissä ProKareliaa natsijärjestöksi, mutta olen havainnut, että joissakin lehdissä on käytetty kovempaa kieltä minun nimissäni kuin itse olen käyttänyt.

    VastaaPoista
  58. Näinköhän on. Jos sanojasi on väännelty, sylttytehtaan osoite löytyy sitaatin jälkeen.

    "---- Нацистская, реваншистская организация «Про-Карелия» ведет на меня самую настоящую охоту, добиваясь от руководства лютеранской церкви изгнания меня с должности пастора. Реваншисты уже добились того, что, было начато церковное судопроизводство с предъявлением обвинений, основанием для которых служат моя любовь к России и открытые дружеские симпатии русским людям».

    http://historyfoundation.ru/news_item.php?id=648

    VastaaPoista
  59. Kirjoitin blogissani, että etsin töitä Venäjältä (Я ищу работу; http://juhamolari.blogspot.com/2009/08/blog-post.html). Tämä pyyntö on edelleen avoin. Katselen myös tuota mahdollisuutta tulevaisuuttani varten, jos löytäisin töitä.

    Muutama tunti blogikirjoitukseni jälkeen kaksi venäläistä toimittajaa soitti minulle, toinen Interfaxista. Toistin heille blogini viestin. Nämä kirjoittivat tämän mukaisesti uutiset.

    Tämän jälkeen syntyi erilaisia variaatioita blogiteksistäni ja mainituista uutisista. Venäläisen näkökulman mukaan on oikein kutsua revansistista, rajojen siirtoa etsivää ja Hitlerin sotaliittolaisten sotasyyllisyystuomion kumoamista tavoittelevaa järjestöä uusfasistiseksi, vaikka nämä henkilöt eivät eläisi "fasistista" (mitä lienee?) elämää tällä hetkellä. Ehkä johtopäätös on täten kohtuullinen.

    Historiasäätiöön olen ollut suorassa kommunikaatiossa vasta myöhemmässä vaiheessa - en tuota juttua varten ja he viittaavatkin toisen median välityksellä minuun - ja suhde jatkuu tämänkin päivän jälkeen vielä tulevaisuudessa. On erittäin hyvä, että säätiö kiinnitti tähän valitettavaan suomalaiseen ilmiöön huomiota, kun tähän saakka on tarpeettomasti elätelty kuvitelmia, että Suomessa kaikki on niin Venäjä-ystävällisiä. Muuttunutta todellisuuttamme aletaan nyt tarkastella Venäjällä seikkaperäisemmin.

    VastaaPoista