Taktiikan avulla toivotaan, että luottavaiset jäsenet seuraisivat tunneriippuvuudessa ja henkisen alaikäisyyden tilassa Kavkaz Centerin viitoittamaa ryhmää.
Joukkokäyttäytyminen on regressiota yksilökehityksen varhaisvaiheisiin. Ryhmässä vallitsevat voimat olivat alitajuisia ja irrationaalisia, kuten tulee ilmi Kavkaz Centerin sananvalinnoista ja eetoksesta.
Vainoharhainen tarinointi nousee Kavkaz Centerillä toisaalla myös sen rappeutuneesta uskonnollisesta eetoksesta, johon jo ideologian tasolla kuuluu maltillisten muslimien tuomitseminen luopioiksi ja vastustajien leimaaminen ”vihamielisen” valtion agenteiksi.
Psykopatologia, taktiset yritykset ryhmäorjuuden säilyttämiseksi ja uskonnollinen eetos luovat yhdessä tuon pahan kolmiyhteyden, jonka voimassa Kavkaz Center syyttää esimerkiksi maltillisia tšetšeeni- ja inguušipakolaisia KGB-terroristeiksi.
21. marrakuuta 2010 kello 23:42 Kavkaz Center julkaisi sensaatiota herättäen artikkelin ikään kuin Andrei Soldatovin (Андрей Солдатов) näkemyksiä siteeraten. Kavkaz Center väitti nuo julkaisemansa näkemykset löydetyksi moskovalaiselta Agentura- sivustolta (Агентура).
Mainittu Soldatov on nuori 4.10.1975 syntynyt toimittaja, valmistunut Moskovan yliopistosta. Syyskuussa 2000 hän loi muutaman samanhenkisen muun toimittajan kanssa Agentura-sivuston. Tätä ennen hän oli työskennellyt myös mm. Izvestija-lehdelle. Oman kertomansa mukaan marraskuussa 2002 kirjoitetun reportaasin jälkeen hänen mediansa joutui FSB:n aloittaman rikostutkimuksen kohteeksi, jopa tietokone ja palvelin takavarikoitiin, koska Soldatovin pelättiin paljastaneen valtiosalaisuuksia.
Joulukuussa 2002 FSB palautti palvelimen ja sittemmin myös tietokoneen. 20. marraskuuta 2008 Novaja Gazeta päätti lopettaa Agenturan kanssa yhteistyön. Kavkaz Center ei kerro näitä em. taustatietoja.
Jo Kavkaz Centerin otsikko 21.11.2010 kello 23:42 räväytti epäluulon Kaukasiasta saapuneita pakolaisia vastaan, mikäli nämä pakolaiset haluavat integroitua länsimaiseen yhteiskuntaan, elää maltillista elämää ja vetäytyä syrjään taisteluasetelmista. Otsikko on karu moite näitä ihmisiä vastaan: ”Venäläisiä vakoojia. Venäjältä ja Kaukasiasta saapuneista pakolaisista useat ovat FSB-agentteja”.
Otsikon tarkoituksena on luoda pelotteluun perustuvaa kyttäämistä pakolaisten keskuuteen, jottei kukaan luopuisi separatismista.
Otsikko provosoi epäiltyä ihmistä "todistelemaan", että hän kuuluu oikeasti pahojen separatistien joukkoon, eikä ole mikään lainvalvontaviranomaisia palveleva agentti!
Otsikko ilmaisee myös Kavkaz Centerin pettymystä, koska "useat pakolaisista" eivät sittenkään tahdo liittyä Kavkaz Centerin edustamaan militanttiin jihadismiin!
Artikkelissa juttu jatkuu hurjana: ”Eurooppaan saapuneiden pakolaisten keskuudessa on myös venäläisiä vakoojia. En näe mitään syytä, miksi Venäjän salainen palvelu (normaalikielellä FSB – KC) ei yrittäisi värvätä näitä ihmisiä”.
Lähde: Kavkaz Center 21.11.2010 kello 23:42 (logo on manipuloitu)
Herää kysymys, mikä on Kavkaz Centerin taktinen tarkoitus kuvatun epäluulon virittämisessä pakolaisia vastaan.
Kavkaz Center tahtoo säilyttää Kaukasian pakolaiset ryhmäorjuudessa
Vuonna 2003 psykoanalyytikko Kristina Saraneva vertasi vaikuttavasti omaa maata ja kulttuuria ”äidin kohtuun”, jossa ei tarvitse kyseenalaistaa identiteettiään, mutta ihminen kokee jo syvää avuttomuutta, turvattomuutta ja rajojen epäselvyyttä (egon disintegraatio), jos hän menettää elintärkeän ”äidillisen säiliön” (maternal containing object), oman maan ja kulttuurin.
Vuonna 2004 julkaistiin Belgradissa, Laplje Selossa ja Chicagossa tehty tutkimus, josta ilmeni, että 43 % Bosnian pakolaisista koki syvää masennusta (DSM-IV –kriteerit) vielä kolmen vuoden kuluttua itse traumaattisista kokemuksesta, kotinsa ja kulttuurinsa jättämisestä. Toinen seurantatutkimus 1358 henkilölle entisen Jugoslavian alueelta maaliskuun 2000 ja heinäkuun 2002 välisenä aikana paljasti, että huomattavalla osalla tutkituista oli vielä kahden vuoden kuluttua itse tapahtuneesta vakavia trauman jälkeisiä oireita, pelkoa elämän hallinnan menettämisestä, riittämätöntä luottamusta ihmisten hyvätahtoisuuteen, elämän merkityksen kadottamista.
Nämä ihmiset ilmaisivat uskonnolliset uskomuksensa hyvin mustavalkoisesti ja vainoharhaisesti, käyttivät ns. coping-keinoja.
Kavkaz Center haluaa hallita salaliitoilla, epäluulolla ja pelolla näitä Kaukasiasta saapuneita pakolaisia, joiden alistamiseksi salaliitot ja vainoteoriat ovat hyvin tehokkaita keinoja vallitsevassa psykologisessa tilassa.
Länsimaiseen vapauteen ja moni-ilmeisyyteen tottuneen ihmisen silmissä nuo Kavkaz Centerin tarinat ovat täyshulluja, mutta sitä vastoin ne tarinat uppoavat "kuin kuuma veitsi voihin", jos kuulijana on egonsa disintegraation kanssa kamppaileva pakolainen.
Kavkaz Centerin taktiikan paholaismaisuus on hyvin tutkittu
Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja lahkojen psykodynamiikkaa.
Aihetta käsitteleviä tutkimuksia ovat esim. Miczek, Klaus A., Thompson, Michael L. & Tornatzky, Walter 1990. ”Short and Long Term Physiological and Neurochemical adaptation to Social Conflict”. Sivut 15-36 teoksessa: Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of Stress. NATO Science Series. Kluwer Academic Publishers. Roy, M.J. 2006. Novel Approaches to the Diagnosis and Treatment of Possttraumatic Stress Disorder. NATO Security through Science Series: Human and Societal Dynamics, 6. IOS Press: Amsterdam. Finklestein, M. & Dent-Brown, K 2008. Psychosocial Stress in Immigrants and in Members of Minority Groups as a Factor of Terrorist Behavior. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics, 40. IOS Press: Amsterdam. Sharpe, M. (toim.) 2008. Suicide Bombers: the Psychological, Religious and Other Imperatives. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics. IOS Press: Amsterdam.
Turkin Ankarassa toimiva Natoon terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, toimitti vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen. Itse artikkelit perustuvat pääasiassa lokakuussa 2007 Makedonian Skopjessa NATO:n harjoitusleirillä pidettyihin esitelmiin.
Tässä julkaisussa Charvatin (2008:24) mukaan yhteiskunnassa koettu häpäisy ja nöyryytys ovat yleisimpiä keinoja, joiden avulla yksilöitä ajetaan terroristiorganisaatioon. Samassa julkaisussa Alkan ja Özdemir (2008) kiinnittävät
huomiota ryhmädynamiikkaan. Äärimmäishenkinen ryhmä riistää pois individualismin. Yksilöt voidaan uhrata organisaation korkeimman hyvän puolesta. Johtajia ei sovi arvostella: johtajana on äiti, isä, veli tai Jumala.
Seurauksena on, että jäsenet menettävät persoonallisuutensa ja identiteettinsä. Tätä havaintoa soveltaen on pääteltävissä, että Kavkaz Centerin salaliittoteoriat ja syytökset maltillisia tšetšeeni- ja inguušipakolaisia vastaan on juuri yritys riistää pakolaisten individualismi, keino uhrata pakolaiset Kavkaz Centerin ja sen vihaorganisaatioiden hämäriin pyrkimyksiin.
Nuoren jäsenen ei sovi enää ajatella äärimmäisessä lahkossa mitään muuta kuin mikä on kyseisen lahkon omat päämäärät ja ihanteet. Hänet leimataan jo pian ”luopioksi” tai ”vakoojaksi”.
Sotilasliitto Naton tutkija Sütalan (2008a, 2008b) käsittelee em. julkaisussa äärilahkon ymmärtämiseksi motivaatioteorioita. Hänen mukaansa yksilötason selitykset ovat törmänneet ongelmiin, tuskin ilmiö selittyy ainakaan kokonaisuudessaan yksittäisen kirjoittajan psykopatologisilla ongelmilla.
Sen sijaan ryhmätason selitykset ja motiiviteoriat ovat perusteltuja. Sütalan viittaa CIA:n tutkijaan Jerrold Postiin.
Yksilö on ehkä joutunut liikkeeseen syystä tai toisesta, mutta tässä ryhmässä hän määrittää sosiaalisen asemansa ryhmän hyväksynnän avulla. Ryhmän identiteetti määrittää ääriryhmälle tyypillisen ryhmäajattelun (group thinking) ja eristäytymisen yhteiskunnasta. Leimaamisen, uhkakuvien ja salaliittoteorioiden avulla tuota yksilöä halutaan pitää ääriryhmälle tyypillisessä ryhmäajattelussa.
Massachusetin yliopiston psykologian professori Ervin Staub on tuonut ilmi 2000-luvulla tutkimuksissaan sodan ja vihan ilmiöitä sekä holokaustin ja sotien traumoja. Hänen mukaansa ”de-individualisoituminen” Staub (2003: 388) tapahtuu, kun ryhmän päämäärien mukaisesti yksilöllisen persoonan tilalle asetetaan korvaava identiteetti (”compensatory identity”; Staub 2003: 357).
Staub on kuvannut näitä prosesseja kirjassaan:The Psychology of Good and Evil. Why Children, Adults, and Groups Help and Harm Others. Cambridge University Press.
Kokemukset kaaoksesta ja järjestyksen menetyksestä uhkaavat turvallisuuden tunnetta, maailmasta tulee vaikeasti ymmärrettävä ja ratkaisuksi astuvat vihollisia demonisoivat lahkot (Staub 2003: 375–376, 384, 387).
Monikulttuuriseen, uskonnollisestikin varsin liberaaliin ja jopa ateistiseen Eurooppaan saapuneet Kaukasian pakolaiset tuntevat jo luonnostaan hämmennystä järjestyksen menetyksestä, mistä syystä vihollisia demonisoiva Kavkaz Center astuu ratkaisuksi tyypillisten äärilahkojen tavoin.
Yhdysvaltojen hallinnossa työskentelevät Robert S. Robins ja Jerrold Post kirjoittivat tutkimuksensa Political Paranoia vuonna 1997. Tällöin he määrittivät äärimmäishenkisten lahkojen vallankäyttöä ja paranoidisuuden piirteitä.
Psykiatrit hyödynsivät Melanie Kleinin psykoanalyyttisia havaintoja. Teosta on luonnehdittu ”Yhdysvaltojen diplomaattilaukuksi” (US diplomatic bag). Robins on toiminut psykologian konsulttina Yhdysvaltojen presidenttihallinnossa. Post toimii Washingtonin yliopiston poliittisen psykologian professorina. Hän oli eräs alullepanijoista CIA:n profilointitutkimuskeskukselle (US Government’s Center for the Analysis of Personality and Political Behavior), jota hän myös johti alkuaan. Post on laatinut Carterille Camp David –neuvotteluja varten Anwar Sadatin ja Menachem Beginin psykologiset profiloinnit sekä haastatellut al-Qaidan terroristeja kymmeniä tunteja.
Jerrold Post selvitti myös mm. tutkimuksessaan Leaders and their followers in a dangerous world (2004) narsistisia ja paranoidisia psykologisia prosesseja, jotka luovat seuraajien ja johtajien välille karismaattisen siteen.
Henkilökohtaista psykopatologiaa ei voi tuomita merkityksettömäksi
Psykiatrit Robins ja Post eivät kuitenkaan vähättele ääriliikkeiden johtajien henkilökohtaisenkaan psykopatologian merkittävyyttä, vaikka henkilökohtaisella psykopatologialla ei voi selvittää koko lahkon toimintaa.
Patologiset epäilyt viriävät jo siitä erikoisesta ilmiöstä, joka voidaan hyvin yksityiskohtaisesti todeta, että eräskin Kavkaz Centerin toimintaan läheisesti liittyvä henkilö tai tämän puoliso on kotinsa kakkoskoneelta (?) tutkinut blogiani koko lauantain aamuyön, jo pian päivällä lauantaina, vielä illalla lauantaina sekä lopuksi sunnuntaina keskiyöllä.
Sinänsä blogin lukeminen ei ole outoa, mutta intomielinen yöllinen kiivailu asian johdosta on jo erikoista. Tällä kertaa hän tuli blogiini ilmeisesti kotinsa kakkoskoneelta, jossa oli vanhempi Firefox 3,5 selain, kun yleensä hän käyttää konetta, jossa on uudempi 3,6 selain. Erityisen merkillistä oli taas kerran, että mainittu vimmattu tutkimustyö blogissani tapahtui lauantain aamuyöllä kello 2:19 -6:38 välillä ja uudelleen lauantaina päivällä 13:03-19:46 sekä sunnuntaina keskiyön jälkeen 1:30 alkaen.
Jos ja kun tekee opinnäytetyötä tai kirjaa, silloin saattaa intensiivisen työskentelyn vaiheessa päivät jatkua yöhön. Sitä vastoin oheisessa kuvassa on vain pieni leike toistakymmentä sivua pitkästä lataus- ja selaushistoriasta, jossa Googlen hakutietojen perusteella yöllisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vain Kavkaz Centerin vähäisen kriitikon Juha Molarin ”kotia”, ”kotiin” tai vastaavia yhteyksiä!
Kun lisäksi mainittu levottomuus näyttää keskittyvän hyvin johdonmukaisesti yölliseen aikaan, ei voi sulkea pois henkilökohtaisten psykopatologisten seikkojen osuutta kaikenlaisen vainoharhaisuuden ja salaliittoteorioiden vaikuttavana tekijänä.
Hyvin nukuttu yö kertoo paljon myös mielen vakaudesta ja henkisestä kunnosta.
Kuva: tässä on vain pieni osa yölliset unensa menettäneen Kavkaz Centeriä lähellä olevan tyypin surffailusta blossani
Ääriliikkeet ovat sinänsä yleisiä ihmiskunnan historiassa. Nämä ryhmät ”tarvitsevat vihollista” ja ”kollektiivista apokalypsia” (Robins – Post 1997: 89–190).
Vihollisen ”tarvitsemisessa” on kyse ääriliikkeen yrityksestä hallita omaa yhteisöä: jos ei ole viholliskuvaa, ihmiset alkavat irtaantua ääriliikkeestä!
On kuitenkin liian sinisilmäistä uskotella, että kaikki on vain "taktiikkaa".
Juuri edellä kuvatun kaltaiset yölliset harharetket toisen ihmisen kodin selvittämiseksi vaikuttavat enemmän psyykkiseltä oireelta kuin poliittiselta juonelta.
Viholliskuvia esiintyy kaikissa yhteiskunnissa kaikkina aikoina. Post haastatteli al-Quida terroristeja ja päätyi siihen johtopäätökseen, että bin Laden ja hänen seuraajansa menettivät vuonna 1989 vihollisen Neuvostoliiton vetäydyttyä Afganistanista. Bin Laden matkusti Sudaniin vuonna 1993 ja löysi Yhdysvallat vihollisekseen.
Postin mukaan ”karismaattisen johtajan voima syntyy kyvykkyydestä suunnata viha yksittäistä vihollista vastaan”.
Tämän jälkeen bin Laden puhui Jumalan auktoriteetilla. Jos katsotaan tšetšeeni- ja inguušipakolaisia Suomessa ja muualla läntisessä Euroopassa, niin heille täytyy ”keksiä” ja ”selittää” vihollinen Kavkaz Centerin ja muiden vastaavien toimijoiden avulla, sillä muutoin nämä ryhmät hajaantuvat, kukin ihminen ottaa itsenäisen aikuisen roolin.
Joku jättää puukkonsa kotiin ja ryhtyy rauhanomaiseksi bussikuskiksi, toinen menee töihin varastolle jne. Kavkaz Center lakkaa olemasta ja menettää ”asiakkaansa” ilman ryhmäorjuuteen alistavia viholliskuvia.
Robins jaPost antavat kovan leiman vainoharhaisten lahkojen johtajille: paranoid personality disorder. Nämä vainoharhaiset johtajat eivät voi tulla toimeen oman pahuutensa kanssa. He kieltävät pahuutensa.
Post liittyy Sigmund Freudin ja Melanie Kleinin kuvauksiin minän defenssimekanismeista. Hänen mukaansa lohkominen (splitting) on yksilön puolustusmekanismina tuhoutuneen minäkäsityksen merkki.
Lohkomiseen tukeutuva henkilö tarvitsee ulkoisen vihollisen. Hän synnyttää ”destruktiivisen karismaattisen mekanismin” (Post 2004: 129).
Narsismia destruktiivisen karismaattisen johtajan tavoitteleva ja haaveileva ihminen voi korostaa erityislaatuisella vaatetuksellaan ja puheillaan.
Narsismikuvauksessaan Post liittyy Heinz Kohutin, Otto Kernbergin ja Vamik Volkamin käsitteisiin. Kernberg tulkitsi narsismin lapsuuden varhaiskehityksessä syntyneeksi psykologiseksi vammaksi, kun taas Kohut hyväksyi myös ”terveen” narsismin. Post seuraa Kernbergin ja Volkamin käsityksiä, vaikka käyttää myös runsaasti Kohutin ilmauksia.
Destruktiivisen karismaattisen johtajan synnylle voi olla patologisena syynä esimerkiksi kurinpidosta tunnettu ankara isä, kun perheessä on ollut samanaikaisesti muita lapsia kutsumuksellisella innolla hoitava äiti. Niin narsistinen persoonallisuus syntyy tyypillisesti, kun minän kehitys on tuhoutunut äidin riittämättömän vanhemmuuden tähden: äidit ovat olleet kylmiä, kieltäneet lapsensa, alistaneet heidät ivalle ja halveksunnalle. Ankara isä on lopulta sallinut demonin laskeutua rikotun, haavoitetun lapsen sieluun.
Narsistinen yksilö kehittää idealisoidun hyvän minän ja halveksitun pahan minän. Hyvä ja huono eivät ole integroituneet realistiseen minäkäsitykseen persoonan omiksi aspekteiksi, vaan halveksittu minä on kiistetty lohkomisen
avulla. Postin mukaan tämä lohkominen on kriittinen tekijä, kun arvioidaan narsistista poliittista johtajuutta.
Erityisesti psykologiset tutkimukset terroristeista osoittavat narsistisen persoonallisuuden rakenteen yleisyyttä anarkististen ideologisten lahkojen johtajissa tai johtajuuteen pyrkivissä henkilöissä.
Tiedän hyvin, että Robins ja Post ovat saaneet moitteita tukeutumisestaan Kleinin ”täysin spekulatiiviseen prosessiin psyko-biologisesta kehityksestä”.
Esimerkiksi Richard Webster on arvostellut vuonna 1998 kirja-arvostelussaan: History and hatred. Political Paranoia: The Psychopolitics of Hatred by Robert S. Robins and Jerrold M. Post. Yale University Press. Kirja-arvostelu julkaistu: Times Literary Supplement, 10. April 1998.
Kritiikistään huolimatta yksittäisiin toimijoihin liittyvän psykopatologisen tai psyko-biologisen kehityksen kriittistä läsnäoloa ei pidä kiistää ikään kuin mahdottomana tai sopimattomana kysymyksenä, kun on kyse kuitenkin ääriliikkeestä, jollaisena terroristijärjestöä ja sen tukijärjestelmiä on pidettävä.
Ääriliikkeen ”ryhmäidentiteettiä” hallitaan vainoharhojen avulla
Jo edellä kuvattujen kiistanalaisten yksilötason selvitysten rinnalle Post on tuonut myös ryhmätason selitykset, jotka ovat saaneet suosiota.
Erityisesti merkitystä on ollut näkemyksellä, jonka mukaan yksilön jo jouduttua äärimmäishenkiseen ryhmään, hänelle kehittyy ryhmäidentiteetti (group identity). Ryhmässä hänen statuksensa on riippuvainen ryhmän hyväksynnästä (Sütalan 2008a:8-9.).
Paranoidisen syndrooman 7 tuntomerkkiä (Robins – Post 1997: 7.)
1) Epäluuloisuus (suspiciousness)
- Ennakoivia ajatuksia siitä, että ”tietää totuuden”, ”kaikki tapahtuu suunnitelmien mukaisesti”,
kyvyttömyys sietää ambivalenttisuutta.
- Ulkoisen ilmiön takana uskotaan olevan kätkettyjä motiiveja.
- Säilytään edelleen lähellä epäilyttävää maailmaa.
2) Keskuksena oleminen (centrality)
- Asianomainen tai ryhmä kokee itsensä vihamielisten aikomusten kohteeksi.
- Kaiken uskotaan viittaavan itseen.
- Paranoidinen maailma on täynnä vihamiehiä ja asianomainen itse on kaikkien näiden huomion keskus.
3) Grandioosi
- Itsekeskeisyyteen liittyy läheisesti grandioottinen tunne omasta merkittävyydestä.
- Henkilö itse tietää totuuden.
- Asianomainen ei siedä argumentointia, vaan epäily johtaa suhteiden rikkoutumiseen.
- Projisoitu kuva maailmaan.
4) Vihamielisyys (hostility)
- Ei pelkästään salaliitto tai vainoteoria, vaan myös paranoidinen vihasuhde maailmaa kohtaan
- Paranoian sisäisen vihan intensiteetti on niin suuri, että asianomainen on valmis kieltäymyksiin
- Asianomainen joutuu usein vaikeisiin suhteisiin.
- Kokee olevansa vierailulla vaarallisessa maailmassa.
5) Autonomian menettämisen pelko
- Jatkuva valmiustila, varuillaolo.
- Aina valmiina hätätilaan.
- Paranoidinen henkilö tai ryhmä laittaa itsensä vaaraan.
- Pelkää heikkoutta ja pehmeyttä.
- Jatkuvassa sodassa sekä todellisten että kuviteltujen vihollisten kanssa.
6) Projektio
- Projektio on perusmekanismi, jossa sisäiset mielikuvat heijastuvat ulkoiseksi todellisuudeksi.
- Ilmentää kyvyttömyyttä sietää kivun tunteita.
7) Deluusio
- Ilmenee äärimmäisessä projektiivisessa ajattelussa.
- Kuviteltu suuruuden hullu oma rooli.
Kuva: Poliittisen paranoian oireyhtymä (löydettävissä väitöskirjastani: Juha Molari 2009).
Kavkaz Centerin ”identiteettiyrittäjien” tarve säilyttää ryhmäorjuus
Paranoidinen kiihko saattaa suojella ryhmän olemassaoloa. Salaliittokulttia ilmenee yleismaailmallisesti. Nämä seikat eivät kuitenkaan todista, että kollektiiviset kokemukset salaliitoista ja vainoharhoista eivät olisi koskaan yhteydessä jäsenyksilöiden psykopatologiaan.
Ryhmän stressikokemuksissa voivat purkautua jäsenten psykopatologiset muistot.
Yhteisöjen tavoissa kokea vainoharhaisuutta on myös ilmeisiä eroja. Lahkojen jäsenissäkin on saattanut tapahtua kyseenalaista valikoitumista.
Pariisilaisen kansainvälisten suhteitten tutkimuskeskuksen (Centre d'études et de Recherches Internationales, CERI) johtaja, politiikan tutkimuksen professori Jacques Semelin (2007) on selvittänyt kansanmurhia. Hänen mukaansa ääriryhmien johtajat esittävät uskomuksen, että he olisivat “historian uhreja”, ”kilpailevien voimien kurittamia” ja ”määrätty kohtaloon”, joka saattaa sisältää myös taistelua.
Semelinin mukaan johtajat saavat mahdollisuuden kehittää deluusion mukaisia fantasioita aidon kriisin aikana, kun heillä on jo kuulijoita. Huolet tekevät näistä johtajista ”identiteettiyrittäjiä” (”identity entrepreneurs”, Semelin 2007: 24–32, 54; teoksessa Semelin, Jacques, 2007. Purify and Destroy: The Political Uses of Massacre and Genocide. New York: Columbia University Press).
Semelin (2007) turvautuu määrittelyissään italialaiseen psykologiin Franco Fornaniin, joka rakentaa mallinsa Melanie Kleinin psykoanalyysiin. Heidän mukaansa vainoharhaisuuden alkuperä piilee lapsuuden kokemuksissa, joissa kehittyivät luokittelut hyvään ja huonoon sekä ystävään ja viholliseen.
Toiset analyytikot korostavat enemmän lapsen suhdetta äitiin, mutta toiset suhdetta isään, esimerkiksi kovaa kuria pitävään isään.
Cohenin (1972; 2001) mukaan moraalinen paniikki on yhteiskunnallinen prosessi, jonka aikana jokin toiminta esitetään erityisen haavoittuvaksi, jotta moraaliyrittäjät voisivat vaatia jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi. Paniikissa reagointi on kohtuuttoman voimakasta suhteellisen pieniinkin tapahtumiin (ns. deviancy amplification spiral). Valhe esitetään totena, huhu evidenssinä ja huolestuneisuus tukee demonisointia. Voimakkaimmillaan syntyy täysipainoista demonologiaa, jossa syntipukit leimataan pahuuden personifikaatioksi.
Yksittäisten tapausten ja yhteiskunnan laajemman rappion välille esitetään paniikissa sosiaaliset merkityssuhteet, turvaudutaan stereotypioihin, defenssi- ja coping -keinoihin.
Päämääränä on sosiaalisen valvonnan vaatimus uhkien poistamiseksi.
Stanley Cohen on esittänyt näitä tutkimustuloksiaan erityisesti kahdessa tunnetussa teoksessaan: 1972 ”Folk Devils and Moral Panics. The Creation of the Mods and Rockers”. London: MacGibbon and Kee (Kolmas painos 2002. Routledge) ja 2001 “States of Denial: Knowing About Atrocities and Suffering”. Cambridge: Polity Press.
Moraalipaniikin taktisuuden Furedi ilmoittaa sanoilla: ”Jotkut henkilöt pelkäävät
muutosten tähden kontrollinsa menettämistä”.
Erich Goode ja Nachman Ben-Yehuda (1994. Moral Panics. The Social Construction of Deviance. Oxford: Blackwell. 2002 reprinted) määrittävät moraalisen paniikin tuntomerkeiksi huolen (concern), vihan (hostility), problematisoimattomuuden ja arvojen määrittämisen. Nämä muodostuvat tunnusomaisiksi erityisesti sosiaalisen stressin aikana, jolloin ahdistus suunnataan irrationaaliseen pelkoon.
Moraalisen paniikin avulla kukin ryhmä tavoittelee itselleen hyötyjä: eliitti tavoittelee asemaansa liittyviä intressejä ja materiaalisia etuja, keskiluokka maksimoi moraalista paremmuuttaan ja tavoittelee statukseen liittyviä etuja ja aktivistit havittelevat moraalista esimerkillisyyttä.
Ben Yehuda on arvioinut poikkeavuutta myös osana laajempaa sosiaalista prosessia. Hän huomauttaa, että media ei heijasta todellisuutta, vaan luo todellisuuden.
Yehuda kiinnittää huomiota todellisen (reality) ja kerrotun todellisuuden (reporting about reality) jännitteeseen.
Staw, Sandelands ja Dutton (1981) ovat selvittäneet psykoanalyyttisestä näkökulmasta käsin, miten yhteisöllä on taipumus toimia, kun se joutuu uhkatilanteeseen. Tällaisena uhkatilanteena voidaan pitää esimerkiksi Kaukasian emiirikunnan perustamista tavoittelevan yhteisön vision toteutumattomuutta ja pettymyksiä kasvutoiveissa, uhkana voi olla aiemman ryhmäidentiteetin hiipumista, kun ensinnäkin Kaukasiaan jäänyt muslimiväki tahtoo pitäytyä rauhanomaisessa elämäntavassa ja torjuu terroristijärjestön väkivaltaiset ratkaisutavat, ja pakolaisiksi lähteneissä entisissä kiivailijoissakin on tapahtunut höltymistä ja vanhojen visioiden hukkaamista.
Pettymyksiä ovat myös koettu halveksunta, vaino ja vastarinta. Uhkatilanteissa yksilöt, ryhmät ja järjestöt reagoivat usein joustamattomasti (ks. kuvio). Huomiokyky kaventuu, tietoa yksinkertaistetaan myös aivan taktisista syistä, vallankäyttö ja vaikuttaminen voivat keskittyä. Coping-keinot otetaan käyttöön, stereotypiat vahvistuvat ja uhkakuvia suositaan.
Poliittisen paranoian tutkimukset viittaavat vastaavalla tavalla ryhmän menettelyyn uhkatilanteissa.
Kuva: Uhka- ja jähmettymiskierre ääriliikkeen psykodynamiikkana (enemmän: Juha Molarin väitöskirjassa 2009).
Kavkaz Centerin taktiikka valvoa Kaukasian pakolaisten ryhmäorjuutta vakoilijamoitteiden avulla ja leimata yksittäisiä pieniä suomalaisia uhkaaviksi fsb-agenteiksi (!), syntyy kuvatun psykoanalyyttisen prosessin mukaisesti ääriliikkeessä valtaa ja ansaintaa saaneiden ”identiteettiyrittäjien” tarpeita varten.
Tuon taktiikan avulla ei suojella Kaukasiasta tulleiden ihmisten yksilöllistä identiteettiä ja vapautumista itsensä määrittämiseen laillisen yhteiskunnan puitteissa, vaan ”identiteettiyrittäjien” tarvetta säilyttää ryhmäorjuus vallan (ehkä narsistisen vallan) tai taloudellisen ansainnan säilyttämiseksi.
Ääriliikeelle luonteenomainen psykologinen prosessi liittyy erottamattomasti Kavkaz Centerin sivustolla ilmaistavaan aatteelliseen ohjelmaan, ns. ideologiaan.
Sivustolla esiintyy häiritsevän usein ilmaus ”luopio” niitä muslimeita vastaan, jotka toimivat rauhanomaisesti laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja sen lainvalvontaviranomaisten kanssa.
Lisäksi olen kiinnittänyt poikkeuksellisen rajuihin ilmaisuihin, joissa kirjoittajat katsovat oikeudekseen julistaa minut ”epäuskoiseksi”, teeskenteleväksi papiksi. Sitä vastoin valtavirran muslimit kunnioittavat kirjauskontoja juutalaisia ja kristittyjä, myös luterilaisia pappeja.
"Luopioksi" ja "epäuskoiseksi" julistaminen tarkoittaa islamilaisessa laissa takfirin julistamista, islamista luopumisen merkitsemistä toiselle muslimille. Hänet saatetaan julistaa ”epäuskoiseksi” (kafir).
Tuollainen leimaava julistaminen on tyypillistä eräälle pahamaineiselle islamistiselle ryhmittymälle, jonka tähden heitä on alettu kutsua takfiriläisiksi. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat terrorismia vastustavat lainvalvontaviranomaiset käsitelleet runsaasti aihetta.
Perjantaina 19.11.2010 oli myös myöhään illalla TV:ssa sarja kanadalaisista rajavalvontaviranomaisista. Ohjelmassa esiintyi myös käsitteet takfiriläiset ja wahhabilaiset.Suomenkielinen aineisto puuttuu asiasta liki täysin, vaikka ilmiö koskettaa myös Suomessa tiettyjä asuvia tunnettuja islamistisia soluja.
Anwar al-Awlaki – Kavkaz Centerin suurpiru
Takfiriläisten ääriryhmien elämäntapa tulee myös mieleen, kun tarkastelee Kavkaz Centerin suurimman opettajan Anwar al-Awlakin elämänhistoriaa.
Terroristisivusto on julkaissut Anwar al-Awlakin opetuksia enemmän kuin kenenkään toisen opettajan. Hän liittyy todella moniin hirmutekoihin ideologisena opettajana ja innoittajana. Häntä ei kylläkään parran ja aseman vuoksi juurikaan luetella takfiriläiseksi, mutta opetuksen ja monien paheiden vuoksi voisi hyvin määritellä - niin kuin eräitä muitakin Kavkaz Centerin yhteydessä tunnettuja henkilöitä. Myös Suomessa tunnetaan muslimien keskuudessa takfiriläisiä, vaikka asiasta ei julkisemmin mainosteta sattuneesta syystä.
Kavkaz Centerin artikkelissa 16. marraskuuta 2010 (Шейх Анвар аль-Авлаки: «Вы должны разъяснять людям, а не скрывать») tämä kansainvälisesti etsitty opettaja herättää muslimiopiskelijan omassatunnossa epävarmuuden sille, onko kuninkailla, prinsseillä ja presidenteillä todellakaan oikeutta johtaa ummaa, islamilaista maailman järjestystä. Hänen mukaansa heillä ei ole edes oikeutta johtajaa lampaiden laumaa, puhumattakaan miljardeista muslimeista.
Anwar al-Awladi kyseenalaistaa täydellisesti yhteiskunnallisen järjestyksen olemassaolon ja oikeutuksen, kun moittii, ettei kuninkailla, prinsseillä ja presidenteillä ole oikeutta edes johtaa yrityksiä, myydä kiinteistöjä – ja vielä vähemmän johtaa valtioita tai valvoa tärkeitä kauppareittejä.
Erityisen tuomitseva Anwar al-Awlaki on valtion viranomaisia vastaan, jotka ovat tutkineet amerikkalaisten tarpeita varten maassa majailevia terroristeja.
Sitä vastoin hän ylistää Somaliassa toimivaa Al-Shabab –ryhmän ja Afganistanin parhaita talebaneita, jotka tuhoavat amerikkalaisia.
Anwar al-Awlakin teologia rakentuu sille, että Islam on totus, jolloin kaikki muut ovat epäoikeudenmukaisia sortajia. Taistelu käydään erityisesti Israelia ja Amerikkaa vastaan. ”Meidän on elvytettävä islamilaisen Ummahin jihad-henki. Vaarana on, että vääräuskoiset poistavat tämän: ”Taistelkaa Jumalan tiellä. Olet vastuussa vain itsestäsi, rohkaise myös uskovia. Ehkä Jumala kääntää epäuskoisten vihan pois. Jumala on väkevin”.
Anwar al-Awlakin kehottaa marraskuussa julkaistussa artikkelissa, että vain mujahedissa – islamistisissa jihad-taistelijoissa – on toivoa.
”Ne ovat viimeinen pelastuksen osa amerikkalais-sionistista kampanjaa vastaan, joka hyökkää koko ummahia vastaan”.
Kavkaz Centerissä 16. marraskuuta 2010 julkaistusa Anwar al-Awlakin opetuspuheessa kehotetaan suoraan tappotoimiin, joten on erikoista, jos CIA ja SUPO eivät vaadi jo tällä perusteella Kavkaz Centerin siistimistä ja sulkemista! Näin Anwar al-Awlaki: ”Älä kysy keneltäkään lupaa tappaa amerikkalaisia. Taistelu saatanan kanssa ei vaadi lakia. Se ei vaadi kuulemisia. Se ei vaadi mitään siunausta. He ovat saatanan puolue. Taistelu heidän kanssaan on ajan kysymys: joko me tai he. Olemme kaksi vastakohtaa. - - Tästä tulee kova taistelu. Mooseksen ja faaraon välinen taistelu. Se on totuuden ja valheen taistelu” (Вторая проблема: не спрашивайте разрешения ни у кого на убийство американцев. Сражение с сатаной не требует юриспруденции. Не требуется консультации. Оно не нуждается в благословении. Они являются партией шайтана, и сражение с ними вопрос времени: либо мы, либо они. Мы как две противоположности, - - - Это будет ожесточенной битвой. Битвой между Моисеем и Фараоном. Это битва истины и лжи).
Korostettakoon, että olen julkaissut edellä mainitun tekstin ja referaatin, koska Suomen kansalaisten ja viranomaisten on syytä olla tietoisia, millaista vaarallista – mielestäni rikollista - opetusta Suomesta tarjottavilla informaatioteknologian ja viestinnän resursseilla Kavkaz Center välittää ”muslimiopiskelijoille” ympäri maailmaa.
24. huhtikuuta Kavkaz Center julkaisi Anwar al-Awlakin opetuksen otsikolla ”Шейх Анвар аль-Авляки: «Мусульманин ради неверных». Kuvassa Venäjän presidentti Dmitri Medvedev tapaa muslimijohtajan. Artikkelissa julistetaan takfir – eli luopiotuomio – niille muslimeille, jotka eivät ota osaa islamististen ääriryhmien jihad-taisteluun (mujaahid).
Anwar al-Awlakin vastaa todelliseen tai kuvitteelliseen kirjeeseen, jossa muslimi perustelee, että islam on rauhan uskonto, mutta opettaja muistuttaa vääräuskoisista.
Vilpitön muslimi tahtoo miellyttää pikemmin Jumalaa kuin miellyttää muita ihmisiä eli pohtia rauhaa kaikenlaisten vääräuskoisten ja luopioiden kanssa.
Erityisen tyrmäävä Anwar al-Awlaki on sellaisia muslimeita vastaan, jotka ”puhuvat veljiään vastaan, vakoilevat toisia muslimeita ja ilmoittavat heistä viranomaisille”.
Anwar al-Awlak kertoo 16.4.2010 julkaistussa Kavkaz Centerin opetuskirjoituksessa, että ”Yhdysvallat on tyrannia ja tyrannien loppu on historian mukaan aina huono” (Шейх Анвар аль Авляки: США – это тиран, а тираны в истории всегда плохо кончали). Hänen mukaansa amerikkalaiset elävät demokraattisessa järjestelmässä, mikä tarkoittaa, että amerikkalaiset ovat vastuussa politiikasta – ja terroritekojen kohteeksi oikeutettuja.
Suomesta käsin ylläpidettävä Kavkaz Center julkaisee enemmän al-Awlakin opetuksia kuin kenenkään toisen opetuspuheita. 1. marraskuuta 2009 opetuksen aiheena oli otsikon mukaan sydänten ja mielten taistelu (Шейх Авлаки: «Битва сердец и мыслей»).
Artikkelissa tuomitaan ”maltillinen, edistyksellinen islam”, joka ”uskoo demokratiaan ja demokraattiseen järjestelmään” (умеренный мусульманин это тот, кто верит в демократию и в демократическую систему).
Niin Kavkaz Center listaa opettajan ihanteet, joista tärkeimpänä: demokratia ei ole islamilainen järjestelmä, islam on luonut täysin erilaisen järjestelmän (Демократия не исламская система, ислам принес нам совсем другую систему.)
Hizb ut-Tahririn haastattelussa Kavkaz Centerin artikkelissa 12. tammikuuta 2009 Anwar al-Awlakin vaatii muslimeita sitoutumaan kalifaatin palauttamiseen.
Hänen mukaansa muslimien ei pitäisi osallistua epäislamilaisen demokratian vaaleihin, vaikka toki demokratiaa voisi – periaatteessa - käyttää ja väittää olevansa demokraattisen järjestelmän seuraajana, vaikka itse sisäisesti uskoisi demokratian valheeksi ja petokseksi.
Anwar al-Awlakin mukaan petos on jopa nimenomaisesti hyväksyttävissä vihollista vastaan, kun muslimit ovat sodassa heitä vastaan (Использовать демократию и утверждать, что являешься последователем демократической системы, в то время как не веришь в неё (демократию) является ложью и обманом. Надо отметить, что обман приемлем против врага, если мусульмане находятся в состоянии войны с ним).
Hän ei kuitenkaan usko, että demokraattisen järjestelmän kanssa olisi aiheellista menetellä takfiriläisen valheen tavoin.
Lopulta Anwar al-Awlaki päätyy vain yhteen mahdolliseen näkemykseen, kun hän uskottelee: ”Jihad on ainoa tapa luoda kalifaatti, jonka rehellinen muslimi on velvollinen hyväksymään”.
Hän täydentää, että tämä tarkoittaa ”totaalista sotaa, jota käydään myös sydänten ja mielten taistelukentällä”.
Anwar al-Awlaki on vaikuttanut laajasti luennoitsijana, viimeksi Jemenissa. Yhdysvallat on liittänyt hänet erääksi etsityimmistä ja vaarallisimmista terroristivaikuttajista, ”Internetin Bin Laden”. Itse asiassa hänet on saatu kiinni aiemmin kuulusteluja varten ja muistakin asioista, muttei ihan viime aikoina.
Hänet on katsottu erääksi al-Qaida –kouluttajaksi. Barack Obama hyväksyi huhtikuussa 2010, että al-Awlaki voidaan tappaa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusneuvoston luvalla. Yhdysvalloissa opiskeluvuosina 1991-2002 hän joutui pidätetyksi elokuussa 1996 San Diegossa kanssakäymisestään ilotyttöjen kanssa ja huhtikuussa 1997 ostoaikeista prostituoidun luona. Hän myönsi syyllisyytensä päästen AIDS-koulutusohjelmaan ja maksaen 400 dollarin sakot.
Toisella kertaa hän sai kolmen vuoden ehdonalaisen tuomion ja 240 dollarin sakot sekä 12 päivän yhdyskuntapalvelun.2002 hän oli jälleen pidätetty prostituoitujen parista, tällä kertaa Washingtonissa: mies oli kuljettamassa ilotyttöjä moraalittomia tarkoitusperiä varten osavaltioiden välillä. Juuri ennen pidätys al-Awlaki lähti Jemeniin maaliskuussa 2002. Tällä hetkellä myös Jemenin viranomaiset etsivät miestä.
"Terrorist No. 1, in terms of threat against us.” — Representative Jane Harman, (D-CA), Chairwoman of House Subcommittee on Homeland Security. Yhdysvaltojen mukaan terroristi numero 1 vaarallisuudessaan on siis Kavkaz Centerin suurimman opetuskokoelman pääpiru.
Takfiriläiset julistavat luopioiksi
Islamilainen tuomioistuin ja uskonnollinen johtaja edellyttää yleensä hyvin tiukkoja todisteita ennen kuin antaisivat oikeudellisen tuomion fatwan siitä, että joku henkilö tai ryhmä on luopio (takfiri).
Sunnalaisen suuntauksen mukaan edes syntien katsota riittävän näytöksi sitä, että voisimme julistaa henkilö luopioksi.
Sitten on kuitenkin ääriliikkeitä keskiajan kharijiteeteista oman aikamme Takfir wal-Hijraan ja GIA:an, jotka melko omatekoisesti julistavat valtaenemmistön muslimeista luopioiksi. Kun muslimien juristit pitävät välttämättömänä perustella tuomiota islamilaisen sharia lain avulla, niin ääriryhmät katsovat pelkän henkilökohtaisen vakaumuksen riittävän tuomion julistukseen ja fyysisten hyökkäysten oikeuttamiseen niitä ryhmiä vastaan, jotka eivät aktiivisesti taistele esimerkiksi Yhdysvaltojen, Israelin tai Venäjän hallituksia vastaan.
Kun Ajatollah Khomeini julisti Salman Rusdien kafiiriksi, epäuskoiseksi, Salman Rusdie joutui piileskelemään käytännöllisesti katsottuna tappotuomiota.
Kavkaz Center on yltynyt villiin omavaltaiseen jumalallisen oikeuden käyttöön ja lausunut jopa minut – pienen, hiljaisen ja tietämättömän kyläpapin – Salman Rusdietakin pahemmaksi, koska olen arvostellut Kavkaz Centerin paholaisen vallassa kumpuavaa toimintaa.
Koraanin mukaan syytöksiä epäuskosta ei saa tehdä kevyesti. Tämä menettely on yhtäällä ideologisesti johdonmukaista vaarallisen taustayhteisönsä kanssa mutta toisaalla kyse on Kaukasiasta saapuneiden pakolaisten ja ääriryhmää sympatisoineiden muiden äärihenkilöiden alistamisesta ryhmäorjuuteen erilaisten moraalista paheksuntaa, henkilökohtaista pelkoa tai muuta uhkaa kertovien tarinoiden avulla.
Huikeat vainoharhaiset tarinat sopivat erittäin hyvin takfiriläiseen rappeutuneeseen ”islamistiseen” maailmankatsomukseen ja toimintatapaan.
Takfir wal-Hijra on 1960-luvun Egyptissä syntynyt islamistinen ryhmä, eräs sivuhaara muslimiveljeskunnasta, joka on julkisesti hyväntekeväisyysjärjestö.
Nykyään Takfir wal-Hijran kannattajia on useissa maissa ja se on saanut erilaisia itsenäisiä uusia sovellutuksia.
Espanjasta tunnetaan jopa nimeltä ryhmittymä ”Marttyyrit Marokkoa varten” (Martyrs for Morocco).
Takfiriläiset ovat tuomitsemassa muut muslimit luopioiksi, mutta he katsovat, ettei heitä itseään sido tavalliset uskonnolliset standardit.
He voivat esiintyä taktisista syistä ilman partaa, sulautua väkijoukkoon täysin, juoda alkoholia ja sianlihaa pettääkseen vihollisia, jos tämä on suotuisaa esimerkiksi Pohjoismaissa ja Euroopassa.
Pettäminen on taktinen keino, tarkoitus pyhittää valheen. Hyvin useita tapauksia tiedetään, että takfiriläinen muslimimies on ollut tehokas naisten kaataja: hän selittää ystävilleen, että naiset ovat sotasaalista, heidät saa kaataa sänkyyn miehen henkilökohtaista tyydyttämistä varten.
Luopiomuslimin tai vierasuskoisen tappaminen voidaan perustella jopa velvollisuudeksi, koska länsimainen yhteiskunta tuomitaan Takfir wal-Hijran suuntauksessa pakanalliseksi. Yhteiskunta on poikennut islamin oikeasta opetuksesta, jolloin kafir-yhteiskunta on epäuskoinen.
Takfir wal-Hijran jäsenten on velvollisuus erottautua yhteiskunnasta, juonitella sitä vastaan, tuhota ja valloittaa.
Sosiaaliturvan väärinkäyttö on aivan takfiriläisen aatteen mukaista, koska heidän mukaansa pahan yhteiskunnan varoja sopii käyttää omavaltaisesti.
Uus-khawarijien ideologia on on radikaalein ryhmittymä, salafikoulukunnan sivuhaara, kun valtavirran salafit tuomitsevat khawarijit.
Takfir wal-Hijran puhuu ja ymmärtää vallitsevan elämän ”taisteluksi”. Siksi taistelua varten he hyväksyvät myös aseellisen taistelun juutalaisia, kristittyjä ja luopiomuslimeita vastaan, jotta kalifin johtama, sharian sääntöjä noudattava ummah, islamilainen maailman järjestys, tulisi palautettua.
Sotatilanteessa tämä ryhmän jäsenet ovat velvollisia peittämään todelliset periaatteensa oman uskonsa suojelemiseksi. Takfir wal-Hijran tietyt tyypit peittivät tarkoitusperiään jopa piirtämällä murhasuunnitelmia Osama bin Ladenia vastaan.
Uskottavuuden voittamiseksi epäuskoisten silmissä nämä julistivat Talebanin liikkeenkin uskottomaksi.
Maatalousinsinööri Shukri Mustafa tuli liikkeen johtoon vuonna 1977. Monet naiset hakeutuivat liikkeeseen. Ryhmä päätti kidnapata muslimin opettajan, mutta tuo taistelu epäonnistui. Ryhmä yritti Anwar Sadatin murhaa. Tämän egyptiläisestä Muslimiveljeskunnasta erottautuneen ryhmän ideologia vaikutti merkittävästi myöhempien Takfiriläisten ryhmien syntyyn.
Takfir wal-Hijra on tullut hyvin tunnetuksi Algeriassa tapahtuneiden iskujen johdosta. Vuonna 2000 Sudanissa ryhmän jäsenet tappoivat moskeijassa 20 henkeä. Vuonna 2003 ryhmän jäsenet tekivät tappolistan tunnettuja paikallisia poliitikkoja ja toimittajia vastaan.
Syksyllä 2004 Espanjassa paljastui terroriverkosto, joka oli yhteydessä Takfir Wal-Hijraan. Ryhmän johtajista Ayman al-Zawahiri on Al-Qaidan johtajia. Syyskuun 11. päivän 2001 iskusta syytetty Mohammed Atta oli takfiriläinen. Ayman al-Zawahiri vaikutti Al-Qaidan päällikkönä myös Pohjois-Kaukasiassa.
Al-Qaidan vaarallinen takfiriläinen Ayman al-Zawahiri on myös Kavkaz Centerin opettaja
Ayman al-Zawahiri eli Abu Muhammad, ”Abu Fatima”, ”Muhammad Ibrahim” syntyi 19 kesäkuuta 1951 Kairossa. Koulutukseltaan hän on lastenlääkäri. Hän puhuu sujuvasti arabiaa, englantia ja ranskaa. Hänen isänsä oli huomattava kemian professori yliopistossa.
Monien raporttien mukaan Ayman al-Zawahiri on toiminut al-Qaidan jäsenenä sen perustamisesta alkaen. Usein häntä kutsutaan Osama bin Ladenin ”luutnantiksi”.
Ayman al-Zawahiri liittyi 14 vuoden iässä Muslimiveljeskuntaan. Hänelle kehittyi elämänkutsumukseksi kaataa Egyptin hallitus ja rakentaa islamistinen valtio. Al-Zawahiri oli yksi sanoista pidätetyistä Sadatin murhaan.
Oman todistuksensa mukaan häntä kidutettiin vankilassa. Hän sai sittemmin kolmen vuoden tuomion laittomasta aseiden hallussapidosta. Pakistanissa hän työskenteli lääkärinä Punaisen Puolikuun sairaalassa.
Sairaalassa hän tutustui kanadalaisen tuttavuuden avulla islamistiseen jihadiin ja maassa pakoilevien militantteihin. Peshawarissa hän tapasi Osama bin Ladenin 90-luvun alussa, kun tämä oli perustamassa Maktab al-Khadamat –järjestöä. Al-Zawahiri matkusteli väärennetyillä passeilla Malesiassa, Taiwanissa, Singaporessa ja Hong Kongissa.
1. joulukuuta 1996 Al-Zawahiri matkusti Ahmad Salama Mabrukin ja Mahmud Hisham al-Hennawin kanssa Tšetšeniaan, jossa heidän pyrkimyksensä oli vahvistaa jihadia, johon valtaväestö ei tahtonut lähteä mukaan.
Matkan julkinen tarkoitus oli” edistää kaupankäyntiä ja lääketiedettä”. Venäjän alueella seurue pidätettiin ja vietiin viideksi kuukaudeksi Makhachkalan vankilaan oikeudenkäyntiä varten. Kolmikko esitti syyttömyyttään ja moitti huonoa ylläpitoa.
Venäjän parlamentista Nadyr Hachilaev (Надиршах ”Надыр” Мугадович Хачилаев) vetosi pikaisen vapauttamisen puolesta. Mainittu on toiminut johtajana dagestinalaisessa rahastossa ja Venäjän muslimien unionissa (Союза Мусульман России), jota Venäjän oikeusministeriö on määritellyt ääriliikkeiksi.
Nämä ryhmittymät ovat järjestäneet häiriöitä Venäjällä, syyllistyneet aseiden laittomaan hallussapitoon. Joulukuussa 1996 hän voitti Makhachkalan alueellisen piirin nro 11 vaalit. Tämä parlamentin jäsen oli myös syytettynä tammikuussa 2002 terrorismista. Lopulta hänet murhattiin 12. elokuuta 2003 kotinsa ovella, kun hän nousi ulos Toyota Land Cruiser –autostaan. Yksi luoti osui vasempaan olkapäähän, toinen sydämeen.
Al-Zawahirin vapautumisen puolesta vetosivat myös Ibrahim Eidarous ja Tharwat Salah Shehata. Al-Zawahiri tuomittiin kaikista vetoomuksista huolimatta kuudeksi kuukaudeksi.
Alexander Litvinenko on tunnetusti ollut vauhdikas tarinoiden kertojana: hänen tarinansa mukaan Al-Zawahiri olisin ollut FSB.n koulututtama. Al-Zawahiri sai sittemmin turvapaikana Afganistanista. Jo hyvin pian Venäjältä vapautumisensa jälkeen Al-Zawahiri julkaisi yhteisen fatwan Osama bin Ladenin kanssa 23 helmikuuta 1998 ”Maailman islamistinen rintama juutalaisia ja ristiretkeläisiä vastaan”.
Fatwan mukaan Allahille uskollisten muslimien tulee tappaa amerikkalaiset ja heille liittolaiset siviili-ihmiset sekä sotilaat. Tämä tuomio tulee suorittaa missä tahansa maassa, jossa se on mahdollista tehdä. 9/11 terrori-iskujen tutkintakomitea on käyttänyt juuri tätä tekstiä todisteena Osama bin Ladenin, Ayman al-Zawahirin ja Al-Qaidan yhteyksistä.
Al-Zawahiri liitettiin 10. lokakuuta 2001 FBI:n luetteloon maailman etsityimmistä terroristeista, hän on siellä numero 22. Kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin, on epäilty Al-Zawahirin paenneet Pakistaniin.
Kavkaz Center on vuoden 2006 aikana julkaissut useita tämän äärettömän vaarallisen terroristijohtajan opetuspuheita. Eräässä puheessa Ayman al-Zawahiri – Kavkaz Centerin ”tohtori” – moittii Roomalaiskatolisen kirkon johtajaa (”paavia”), eräs toinen kirjoitus on julkaistu tarkoituksellisesti terrori-iskun muistopäivänä 11. syyskuuta (vuosi on 2006).
Siinä Kavkaz Center julkaisee Al-Qaidan multimedia-tuotantoyhtiön tekemän haastattelun Ayman al-Zawahirille. Videohaastattelu oli tehty myöhään illalla 10. syyskuuta, mutta se oli julkaistu Kavkaz Centerillä jo seuraavana aamuna terroriteon muistoksi. Videon nimi on ”kuumia kysymyksiä” (hot issues).
Kavkaz Center kertoo Zawahirin kehotuksesta Somalian muslimeille, jotta nämä hylkäisivät amerikkalaisten ristiretken maahan.
Haastattelussa takfiriläinen al-Qaida opettaja kehottaa käyttämään "kaikki tilaisuudet kostaakseen Amerikalle sekä taistelemaan nykyajan sionistista ja ristiretkeläistä toimintaa vastaan".
Mielestäni edellä mainittujen esimerkkien valossa on pääteltävissä jo hyvin toteen näytetyksi, että Kavkaz Centerin eetos, teologia ja viestintä palvelee Saatanaa, paholaista, ihmisvihaajaa.
Kuva: tervetuloa mielenosoitukseen Nevski Express -junaa vastaan tehdyn terroriteon muistapäivänä lauantaina 27.11.2010 klo 16, osoite Bulevardi 2.
- - - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti