torstai 6. tammikuuta 2011

Andrei Kontšalovsky, Pähkinänsärkijä ja rottakuningas (antifasistinen jouluelokuva)


Minua epäillään puolueelliseksi. Tällä kertaa yhtä hyvin lapset kuin aikuiset pitivät tästä elokuvasta, jonka ohjaaja on palkittu ja tunnettu venäläinen Andrei Kontšalovsky (Андре́й Серге́евич Михалко́в-Кончало́вский).

Kävin Pietarissa katsomassa uutuuselokuvan Pähkinänsärkijä ja rottakuningas (Щелкунчик и Крысиный Король).

Yhdysvalloissa tämä elokuva ei ollut lähtenyt myyntiin toivotulla tavalla. Kritiikki on ollut jopa murskaava. Natsimetsästykseenkin intoutunut elokuva-arvostelija Robert Ebert kirjoitti 23. marraskuuta 2010 ilkeän kysymyksen, mistä pimeästä yöstä sieluun on voinut syntyä tuo kurja idea Pähkinänsärkijästä. Toronto Life –päätyy aivan yhtä tylyyn tuomion: ”Pähkinänsärkijä on luultavasti huonoin jouluelokuva kautta aikojen”. Nämä tuomiot ovat hyvin vaikeasti ymmärrettävissä! Vuosi sitten kävin katsomassa perhe-elokuvaksi luvatun Charles Dickensin Saiturin joulu, joka oli aidosti järkytys lapsille – ja minullekin herkkämielisyyteni vuoksi. Dickensin elokuvaa saattoi pitää hyvästä syystä sairaana. Globe and Mail –arvostelu kutsui Pähkinänsärkijä-elokuvaa ”raskaaksi” (!), mikä ei voi tarkoittaa muuta kuin kriitikon poikkeuksellista pinnallisuutta ja heitukkamaisuutta. Erityisesti kiinnitän huomiota siihen, että mainitussa arvostelussa ei pidetty rottakuninkaan luomasta mielleyhtymästä Hitleriin. New Jersey Star oli myös loukkaantunut natsi-allegoriasta, jossa iskujoukot polttavat nukkeja uunissa ja muuttavat taivaan mustaksi. Sitä vastoin Pietarissa Pähkinänsärkijä-elokuva otettiin vastaan ystävieni ja lasten parissa suurella kiitollisuudella ja innolla. Ja minä en ole mikään moittimaan, jos lapset rakastavat tätä elokuvaa! Ystäväperheeni rouva soitti välittömästi elokuvan päätyttyä ystävättärelleen ja kehui elokuvaa parhain mahdollisin ilmauksin. Äiditkin pitävät elokuvasta!

Kansainvälinen projekti

Elokuva on syntynyt kansainvälisenä 3D-projektina, jonka toteuttamiseen osallistuivat sekä amerikkalaiset että eurooppalaiset. Venäläinen Vnesheconombank (Внешэкономбанк) rahoitti huippukalliin elokuvan, jossa käytetään ällistyttävästi erikoistehosteita Hollywoodin ammattilaisten taidokkuuden ansiosta. Elokuvan budjetti oli huikeat 90 miljoonaa dollaria. Kommersantin mukaan em. pankkirahoituksen lisäksi Venäjän hallitus ja Vladimir Putin myönsivät elokuvalle 11 miljoonaa dollaria. Tämä on mielenkiintoista senkin vuoksi, kun tiedetään Andrei Kontšalovsky mm. elokuvan Hullujen talo (House of Fools; Дом дураков , 2002) ohjaajaksi: tuossa kiistellyssä elokuvassa kuvattiin kiroilevia, alastomia psykiatrisia potilaita ja taistelijoita ensimmäisen Tšetšenian sodan ajalta. Kontšalovsky on syntynyt Moskovassa 20. elokuuta 1937. Hän valmistui Moskovan musiikkikonservatoriosta vuonna 1957. Hän jatkoi pianonsoiton opintoja Moskovan konservatoriossa vuodesta 1957 vuoteen 1959. Kontšalovsky debytoi vuonna 1961 lyhytelokuvallaan, joka jopa palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla. Tämän jälkeen hän on ohjannut lukuisia palkittuja elokuvia. Kontšalovsky on palkittu Venäjän Federaation Kansantaiteilijan ansioristillä sekä Elokuvataiteen ja –tieteen kansallisen akatemian ansiomerkillä. Elokuvan ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 24. marraskuuta 2010 ja Venäjällä 1. tammikuuta 2011.

Retrofuturistinen antifasistinen taistelu

Elokuva kertoo Wienistä 20-luvulta. Kansainvälinen ”Punainen Wien” joutui talousvaikeuksien ja poliittisen radikalisoitumisen uhriksi, jotka vuoden 1927 väkivaltaisuuksien seurauksena veivät lopulta 1930-luvulla Engelbert Dollfussin johtamaan austrofasismiin (austrofascism). Wienin pormestariksi valittu kristillissosiaalisen puolueen poliitikko Karl Leuger (s. 1844, k. 1910) oli kovan sortin antisemitisti: hän oli syyttänyt juutalaisia Wienin taloudellisista ongelmista, herätti väkijoukkoja juutalaisvastaiseen kiihkoon. Wienin toinen kova antisemitisti oli tuolta ajalta Georg Schonerer, jotka molemmat vaikuttivat merkittävästi Adolf Hitlerin sairaaseen vakaumukseen. Ignaz Seipel ja Engelbert Dollfuss jatkoivat Wienin antisemitistä politiikkaa Leugerin ja Schonererin jälkeen. Katolinen pappi Seipel toimi Itävallan liittokanslerina 1922-1924 ja 1926-1929. Seipel yritti ”hillitä” sosialistien valtaa ja antoi avoimesti tukea puolisotilaallisille kodinturvajoukoille Heimwehr, jotka yltyivät jopa verilöylyyn 15. heinäkuuta 1927. Elokuvaohjaaja on kutsunut elokuvaa ”retro futurismiksi”, nykyaikaisen tietokonegrafiikan ja visuaalisten tehosteiden luomat fantastiset mallit eivät ole täysin abstrakteja.





Rottakuningas tahtoo tuhota lapsuuden

Yhdeksän vuotta vanha Maria (jota näyttelee El Fanning) asuu kodissaan, joka on täynnä kauniita leluja ja tavaroita. Silti tyttö tuntee itsensä yksinäiseksi. Max-veli pelaa omia pelejään. Vanhemmat rakastavat lapsiaan, mutta eivät kiireidensä vuoksi ennätä aina keskittyä lapsiin. Jouluaattona Maria saa Albert-sedältä puisen nuken, pähkinänsärkijän, joka elvyttää tytön mielikuvituksen. Pieni sankaritar Maria tanssii lumihiutaleessa ballerinana, joulukuusen lelut heräävät eloon, kuusi kasvaa osaksi maailmankaikkeutta. Pähkinänsärkijä tulee itse prinssiksi (Shirley Henderson).










Elokuva käsittelee myös tuskallisia asioita, sillä maailma ei ole vain ihanteellinen. Hullujen rottien laumaa johtaa rottakuningas (John Turturro). Heidän käytössään on aivan uusin teknologia. Lopulta rottakuninkaan johdolla rotta-armeija miehittää kaupungin, alistavat kaupunkilaiset ja julistavat yleisen tuhon kaikille leluille. Venäläisessä versiossa rottakuningattaren äänenä oli Alla Pugacheva (Алла Пугачёва).

Marian saama pähkinäsärkijänukke herää eloon ja ystävykset aloittavat taistelun rottia vastaan. Tämä klassikkosatu kertoo hyvän ja pahan taistelusta. Elokuva antaa arvoa rakkaudelle, rohkeudelle ja myötätuntoiselle suhtautumiselle muita kohtaan.
Elokuvaa ei pidä sekoittaa nimestään huolimatta Pjotr Tšaikovskiin, vaikka suuresta säveltäjästä onkin muistoja elokuvassa. Tämä joulusatu tuo mieliin muistoja natsi-Saksasta ja fasismista: natsien järjestämistä kulkueista ja lopulta holokausista. Itseään Hitleriä muistuttava rottakuningas, jolla ei ollut toki viiksiä nenänsä alla vaan visuaalisesti niitä erehdyttävästi muistuttavat hampaat, halusi tuhota lasten lelut.

Interfaxin elokuva-arvostelussa kiinnitettiin myös huomiota rottakuninkaan antropomorfismiin ja natsi-Saksaan. Myös Komsomolskaja Pravda viittaa elokuva-arvostelussaan Pähkinänsärkijän ilmeisiin viittauksiin yhtä hyvin Napoleoniin, Albert Einsteiniin, Hitleriin kuin natsien jengiin. Molemmat edellä mainitut elokuva-arvostelut ovat myös aika tylyjä.

Venäjällä tunnistetaan korkea kulttuuri

Luotan poikani ääneen, kahden muun pikkupojan ääneen sekä erään pariskunnan makuun. Ehkä he ymmärsivät paremmin sen, että lapsen oikeuksien loukkaaminen on fasismia. Luultavasti amerikkalaisille kriitikoille pitäisi kertoa tarkemmin, miten fasistiset rotat etsivät yhä valtaa lapsista. Vladimir Putin, Vnesheconombank ja ennen kaikkea Andrei Kontšalovsky tiesivät sen, että antifasistista retrofuturismia tarvitaan jälleen. Tämä jouluelokuva on epäilemättä antifasistinen. Se sopii koko perheelle.

Pietarissa opitaan jo aivan pienestä lapsesta alkaen kauneutta, historiaa ja kulttuuria. Tämä kulttuurinen aarreaitta luo sellaisia edellytyksiä jo pienelle lapselle elokuvan katsomista varten, mitä degeneroitunut länsimainen toimittajakunta ei voi saavuttaa edes sen inspiraation turvin, jonka toimittaja voi ehkä saada joulukaljojensa avulla.




Jälleen tänä vuonna uuden vuoden jälkeen oli Eremitaasin aukiolla upea laser-show, jota lukuisat pietarilaiset perheet olivat saapuneet katsomaan. Kaupungissa uusi vuosi ja joulu tuntuvat kauneutena, jouluvalot leikkivät jokaisella kadulla ja puistossa. Suomessahan ei ole jouluvaloja, joten tuota kokonaistunnelmaa ei voi ymmärtää kokematta itse Venäjää.














- - - -

Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti