Vuosina 1992–94 hän selvitti Moskovassa talousrikoksia. Lopulta vuonna 1995 hänet nimitettiin erään poliisilaitoksen tutkintaosaston apulaispäälliköksi. Vuonna 1998 hän jäi eläkkeelle.
Kasparovin sivuston tietojen mukaan joulukuussa 2000 hänet kutsuttiin jälleen poliisitehtäviin, vuonna 2003 hänet nimitettiin Murmanskin alueella Montšegorskin (Мончего́рск), Norilsk Nickelille tärkeän, kaupungin sisäministeriön päälliköksi.
Kasparovin sivusto esittelee eversti Ustrahaovin elämän tarinaa taas uudestaan marraskuussa 2010. Hän on varttunut Kazakstanissa, isänsä puolesta hän on tšetšeeni ja äitinsä puolesta kreikkalainen. Hän kertoo laajasti yhteistoiminnastaan Norjan poliisin kanssa.
Eräiden tietojen mukaan hän on väittänyt jopa itseään Norjan kansalaiseksi. Kertomuksen mukaan miehellä olisi ollut ongelmia Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n kanssa vuoden 2010 aikana: ongelmat liittyivät jollakin tavalla miehen ja vaimon suunniteltuun luvattomaan matkaan Suomeen Rovanniemen kautta.
Ustrahanovin kertoman tarinan mukaan FSB olisi halunnut ”tuhota” hänen elämänsä, ja nyt hänet otettaisiin kiinni kaikilla raja-asemilla. 20. lokakuuta 2010 Ruslan Ustrahanov haki turvapaikkaa Suomesta.
Venäläinen media paljastaa everstin Ruslan Ustrahanovin erikoisia toimenpiteitä: hän on kirjoittanut vääristellyn sotahistorian Petsamon ja Kirkkoniemen alueita varten.
Lisäksi hän on aktiivisesti spekuloinut Suuren isänmaallisen sodan merkityksestä.
Eversti karkasi elokuussa 2010 pois Venäjältä ja lähetti erokirjeen Venäjän poliisille. Marraskuussa 2010 oli Murmanskissa jälleen skandaali, kun tämä eversti päätti julkaista oman arvionsa Mursmanskin alueen puolustuksesta ja Neuvostoliiton käymien taistelujen vapauttavasta luonteesta Norjaa vastaan.
Everstin artikkeli julkaistiin kavkasia.net –sivustollla, «Кавказ Online»jossa hän kutsui pikemmin Norjasta saapuneita natsi hyökkääjiä vapauttajiksi.
Apulaisprofessori Denis Beljajev on arvioinut hyvin seikkaperäisesti everstin outoja näkemyksiä, jotka yhä kuohuttavat mieliä. Eversti oli erotettu tehtävistään elokuussa 2010 sisäisten tutkimusten tähden everstin omasta tahdosta. Hän oli rikkonut kielto matkustaa ulkomaille ilman kirjallista lupaa (Аргументы и факты).
Kuka maksoi Ruslan Ustrahanoville artikkelista helmikuussa 2011?
Suomeen pakenemisensa jälkeen eversti Ruslan Ustrahanov haki täältä turvapaikkaa.
Eläkevuosien viettäminen Suomessa on kieltämättä Venäjällä eläneiden monien ihmisten uskomusten mukaan tavoiteltava asia. Sitä varten voi yrittää kehittää jopa ”vainotarinoita”.
Suomessa eläminen tulee myös hyvin kalliiksi virkansa menettäneelle poliisieverstille, joten rahan tarpeesta kalliissa Suomessa ex-korruptiotutkija kirjoittaa tällaisia huikeita fantasioita Bäckmanin ja Molarin salaisista suhteista ja liiketoimista.
Nyt siis eversti Ruslan Ustrahanov näyttäytyy julkisesti ensimmäistä kertaa sitten edellisten konfliktiensa jälkeen.
Tällä kertaa helmikuussa 2011 Ruslan Ustrahanov on tekemässä henkilökohtaisia ansioita Suomessa: hän kirjoittaaa "Baltic Review" (Балтийское Обозрение) –lehden ”toimittajana”, mutta kirjoituksen aihe ja synty ovat erikoiset entiselle korkealle poliisieverstille.
Poliisiupseerina on velvollisuus tutkia tosiasiat ja tehdä harkittu analyysi, mutta nyt palkkaansa ansaitsevana toimittajana hän kirjoittaa hämäriä ajatuksia virittävän kirjoituksen ”Johan Bäckmanin ja Juha Molarin venäläisestä bisneksestä” (БАЛТИЙСКОЕ ОБОЗРЕНИЕ 3.2.2011: Российский бизнес Йохана Бекмана и Юха Молари).
Kuva: Tässä arvosteltava artikkeli ja linkki, БАЛТИЙСКОЕ ОБОЗРЕНИЕ 3.2.2011: Российский бизнес Йохана Бекмана и Юха Молари
Eversti kertoo, että Venäjän media on kovasti arvostellut suomalaisen poliisin päätöstä, ettei Kavkaz Center –sivustoa tunnusteta terroristisivustoksi.
Juttuun on löytynyt kuvitukseksi ison kaksipäisen kotkan ja Venäjän symbolien jälkeen kuva jopa suomalaisen pienen kylän tavallisesta papista, jonka eversti sekoittaa kuitenkin huolimattomasti tarpeettoman isoihin kuvioihin.
Tämä sekoitus on todella ikävää, sillä entisenä poliisieverstinä ja herrasmiehenä Ruslan Ustrahanovin olisi sopinut tarkistaa uskomustensa todenperäisyys ennen kuin virittää epäluuloja Molarin ja Bäckmanin tulonlähteistä.
Tähän olisi sitäkin tärkeämpi vastuu, kun Ruslan Ustrahanov on ollut nimenomaisesti hyvin korkea poliisiupseeri mainittujen asioiden selvittämiseksi Venäjällä.
Bäckmanin Putin-näkemysten esittelyn jälkeen everstin juttuun on laitettu kuva Bäckmanista ja hänen Pronssisoturi-kirjastaan.
Eversti kirjoittaa tarpeettoman suurta odotusta ja epäluuloa virittäen kahdesta suomalaisesta mielipidekirjoittajasta ja ihmisoikeusaktivistista
”Johan Beckman - sosiologisten ja poliittisten tieteitten tohtori, Helsingin yliopiston oikeussosiologian apulaisprofessori. Juha Molari – toimittaja, talousanalyytikko, teologian tohtori, Raaseporissa luterilaisen kirkon kirkkoherra. - - - Meillä on tässä kaksi Venäjän ulko- ja sisäpolitiikan virallista äänitorvea - - - Pastori Juha Molarin, kuten myös Johan Bäckmanin, idoli on Vladimir Putin ja Venäjän yhtenäisyys-puolue. Ja he molemmat puolustavat Venäjän viranomaisia, niin entisiä kuin nykyisiä. Negatiivinen asenne on kaikkia Venäjän oppositiovoimia vastaan, olipa se Kavkaz-Center tai Solidaarisuus-liikkeen johtaja Boris Nemtsov. - - - Molempien suomalaisten putinisti-ideologien elämänkerroissa on tärkeä yksityiskohta. Molemmat asuivat ja ovat usein Venäjällä. Molari vuodesta 2002. Hänellä on venäläinen vaimo ja lapsia, joilla on Venäjän kansalaisuus. ”Venäjä herätti minut uudestaan elämään” – vakuuttaa Molari. Bäckmanin tieteellinen työ on vuodesta 1994 alkaen vienyt hänet Pietariin ja pitkänaikaiseen oleskeluun siellä. Hänen vaimonsa liittyy myös Venäjään, so. venäjän kielen ja kirjallisuuden kääntäjä. Kuka muutti Molarin mielen ja kuka on vastuussa Bäckmanin tieteellisestä toiminnasta Pietarissa? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat Pietarissa Liteini prospektin (FSB:n keskus) raskaissa kassakaapeissa. - - Varmasti Venäjä-rakkaus on liiketoimintaprojekti. Herra Bäckmanin pääliiketoimi on Venäjällä. Vuonna 2000 Venäjän viranomaisten ansiosta avautui 29-vuotiaalle Johan Bäckmanille julkaisemista ja tutkimusta varten mahdollisuus Johan Beckman Insituuttiin. Kuka järjestää ja rahoittaa tätä kallista toimintaa – voit arvata itse. Pappi- ”toimittajan” liiketoiminnalliseen toimintaan kuuluu työskentely venäläissuomalaisen aikakausijulkaisun kanssa. - - - Nyt nämä kaksi kaveria ovat mukana kaikissa Venäjän ja sen hallituksen virallisilla tietoalueilla. Ja nyt he vain selittävät asioita, jota varten heidät on maksettu. Se on vain liiketoimintaa. Ei mitään rehellistä toimintaa. Johan Bäckman sai Neuvostoliiton marsalkka Govorovan kirjallisuuspalkinnon Pietarissa vuonna 2004, yhdessä FSB:n veteraanin Ivan Leonovin kanssa. Olen varma siitä, että hän on erittäin ylpeä siitä” (suomennos everstin kirjoittamasta venäjänkielisestä kielestä, tiivistelmä laajemmasta tekstistä).
Todellisuudessa hyvin yksinkertainen pieni elämä!
Ruslan Ustrahanov ei ole ollut koskaan yhteydessä minuun. Hän on lukenut kotisivujeni biografian varsin hätäisesti.
Hänellä ei ole käytössään mitään venäläisiä viranomaislähteitä. Itse asiassa olen ollut enemmän Pietarissa kuin Ustrahanov tietää johonkin venäläiseen lehteen tukeutuen: En tietenkään ole ollut säännöllisesti Pietarissa vasta vuodesta 2002, josta alkaen elin siellä pääsääntöisesti, vaan erityisesti vuodesta 1997 ihmissuhteiden tähden.
Vuodesta 1997 alkaen olen ollut vähintään kerran kuukaudessa tai useammin Pietarissa. Minun elämäni on toteutunut kuitenkin hyvin pienissä piireissä: pyykkiä on pitänyt pestä, kaupassa käydä leivän ostossa eikä paljon muuta. Köyhää anoppia on pitänyt auttaa sikäläisten pienten eläkkeiden tähden.
Ei siis mitään salaperäistä, vaan tavallista perhe-elämää. Ja juuri tavallisen elämän puitteissa uudistuin ihmisenä entistä enemmän Venäjän valtiota ymmärtäväksi ja kunnioittavaksi suomalaiseksi mieheksi.
Kun muutin Pietariin vuonna 2002, elämäni oli köyhän savolaistaustaisen pikkukaupungista lähteneen miehen hiljaista opiskelijaelämää. Piti tehdä opinnäytetyötä huonekalukaupan kilpailustrategiasta Pietarin markkinoilla, opiskella liiketaloutta Pietarin ja Helsingin opinahjoja varten, hoitaa perhe-elämää ja työskennellä Venäjän kauppatie –lehdessä.
Kaikki ”Liteinin Prospektin raskaat kassakaapit” – eversti tarkoittaa kadun varrella olevaa FSB:n valtavaa rakennusta ja muita siihen liittyviä toimitiloja lähikortteleissa – ovat olleet aina aivan tuntemattomia minulle niin kuin koko rakennuskin.
Ei outo pieni suomalaismies uskalla sellaisiin valtaviin rakennuksiin ja järjestelmiin!
Pietarissa suurin kohtaaminen oli aivan sattumalta, kun yliopiston opiskelijoiden kanssa lähdin syksyllä 2003 Pietarin keskustassa venäläiseen yleisen saunaa ja siellä tapasin ensimmäistä kertaa Johan Bäckmanin. Häntä jututin sen jälkeen pari kertaa lehtijuttua varten kevään 2004 aikana.
Elämäni oli silloin erittäin köyhää opiskelijan elämää, toimeentuloni oli KELA:n opiskelijarahan varassa.
Matkat Suomesta Venäjällä ja takaisin tein halvimmalla mahdollisella venäläisellä turistibussilla.
Pappisvirassakaan en ole saanut ansaintaa Venäjän avulla, mikä kieltämättä jossakin määrin joskus ärsyttää, koska toimeentuloni on ollut tavattoman niukkaa.
Haluan kuitenkin elää aidosti omantuntoni ja sydämeni mukaan.
Minun käy sääliksi entistä poliisieverstiä ja herrasmiestä, jos hän kirjoittaa tällaisia rumia juttuja minua ja ystävääni vastaan rahan tarpeesta. Ymmärrän toki, että Suomi on kauhean kallis maa elää.
Toivoisin, että miehen asiantuntemusta voisi käyttää jalosti ja kunnioittaen, jotta poliisieversti olisi ottanut suoraan yhteyttä esimerkiksi allekirjoittaneeseen pikkukylän pappiin ja tehnyt rehellisen jutun suomalaisesta Venäjä-ystävästä, joka on ystävällinen Venäjää kohtaan puhtaasti suomalaisen miehen isänmaallisuustunteen innoittamana.
Minä luotan kuitenkin entisen poliisieverstin ja herrasmiehen Ruslan Ustrahanovin tulevaisuuden opetuksiin Suomessa ehkä jopa "kantapään kautta": jossakin vaiheessa hän näkee, etteivät nuo juttujen saalistajat rakasta häntä, vaan he tahtovat ainoastaan hänen avullaan vahvistettavaa russofobiaa ja vihapropagandaa.
Ex-poliisiupseeri tuntee jossakin vaiheessa nuo touhut likaisiksi - juuri sellaiseksi pahaksi, jota vastaan hän oli tehnyt elämäntyönsä korruption vastaisissa kamppailuissa.
Siinä vaiheessa Ruslan Ustrahanov oivaltaa älykkäänä miehenä, ettei sielua kannata myydä tsuhnien russofobisille projekteille muutamasta sadasta eurosta.
- - - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti