Laitan tähän alle mukaan erään venäläisen keskustelukanavan villiä fantasiaa. Monet kirjoittajat keksivät moninaisia syitä tähän kopioidun aloituskirjoituksen jälkeen, miksi olisin vaihtanut luterilaisesta kirkosta Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.
Jotta villi mielikuvitus ei jäisi johtoajatukseksi, luettelen tässä vielä arkisia ja hengellisiä syitä ratkaisuuni. Valitettavasti nämä luonnolliset syyt unohtuvat kovin usein villissä mielikuvituksessa.
(1) Koin Suomen evankelisluterilaisen kirkon uskon eetokseen, käytäntöön ja oppiin kohdistuvat muutokset vastenmieliseltä - klassisen, apostolisen kristinuskon näkökulmasta pilkanteolta. 20 vuotta sitten evankelisluterilainen kirkko piti edelleen homoseksuaalista suhdetta synnillisenä häiriönä, vaikka ei lausunut asiaa enää johdonmukaisen selvästi. Kun arkkipiispa Vikström lausahti asiasta homomyönteistä, tästä syntyi valtava kirkon sisäinen kohu ja prosessi, jossa vakuuteltiin parhaan mukaan, ettei oppi ole muuttunut. Ja vähän aiemmin minä kommentoin Helsingin Sanomissa professori Palon homomyönteisiä vaatimuksia kirkkoa kohtaan ja viittasin apostoli Paavalin pysyvään opetukseen kirkon teologian perustana. Kirjoitukseni jälkeen homojen etujärjestöstä Seta:sta muutama henkilö kanteli Helsingin tuomiokapitulille. Seta:n entisen puheenjohtajan Tarja Halosen valinta Suomen tasavallan presidentille on entisestään vahvistanut homoseksuaalisuuteen liittyvän eettisen ymmärryksen romahdusta, vaikka hän ei ole itse enää julkisesti esiintynyt aktiivisesti asiassa. Kun minuun liittyvä kantelu oli ajankohtainen 1990-luvun alussa, Halonen oli vielä siinä vaiheessa aktivisti asiassa.
Silloisen kantelun tapauksessa piispa Eero Huovinen ei vienyt asiaa kuitenkaan tuomiokapitulin käsittelyyn, vaan veti tapauksen henkilökohtaiseksi keskusteluksi. Ilmeisemmin tuomiorovasti Mikko Heikka olisi halunnut asian käsittelyn tuomiokapitulissa vakavammalla foorumilla. Vuonna 2010 valtaosa piispoista kirjoitti jo homopareille sallittavan rukouksen, joka voitaisiin toimittaa kirkon alttarillakin.
Tietenkään homokysymys ei ole ainoa, vaan vastaava eettinen ja opillinen inflaatio - suoranainen romahdus - ilmenee kaikkialla evankelisluterilaisen kirkon käytännöissä. En voi unohtaa sitä, että Helsingin nykyisen piispan Irja Askolan edessä Tallinnassa, minun vieressäni, istui Espoon hiippakunnan eräs kirkkoherra, joka toistuvasti ilmoitti, ettei usko Jumalan luomistyöhön, Jeesukseen Kristukseen ja sovitukseen, syntien anteeksiantoon, Pyhään Henkeen. Tämä ei jäänyt vain pöydässä ilmoitettuun ilmeiseen epätunnustukseen, vaan toistui myös muualla. Sittemmin kyseinen kirkkoherra - ilman mitään erityisempää raamattuteologista akateemista pätevöitymistä tai koulutusta - pyydettiin Espoon hiippakunnan synadaalikokouksen raamattuteologisen teeman johtoryhmään, jopa Espoossa pidettävän kokouksen alustajaksi koko hiippakunnan papiston opetukseksi. Samanaikaisesti Kavkaz-Centerin ja Pro-Karelian kantelujen takia tuomiokapituli keksi mahdottomia villejä selityksiä, miksi olisin sopimaton pappi. Ateismi evankelisluterilaisessa kirkossa on se vastenmielinen voima, jonka tähden halusin mennä todelliseen kristilliseen kirkkoon, jossa on uskovaisia pappeja ja seurakuntalaisia.
Teologia ilmenee käytännöissä - niin myös ateismi ilmenee käytännöissä. Evankelisluterilaisessa kirkossa synnintunnustaminen on jo näivettynyt papin lausumaksi loruksi - joskus vain runoksi. Evankelisluterilaisen kirkon koulujumalanpalveluksissa pelätään erityisesti syntientunnustamista, koska tietyt opettajat saattavat moittia jo pienestäkin sanasta, että nyt synnin maininta masensi opettajat ja oppilaat. Venäjän ortodoksisessa kirkossa pienestä lapsesta alkaen koko seurakunta käy lauantain vigiliassa tai sunnuntain jumalanpalveluksessa henkilökohtaisesti, yksityisesti ripittäytymässä papille syntiensä johdosta. Seurakunta ottaa myös vastaan synninpäästön henkilökohtaisesti, minkä jälkeen seurakunta voi mennä lapsista alkaen ehtoolliselle.
Pienet tytöt, nuoret naiset - nuo kaunottaret -, keski-ikäiset ja vanhemmat naiset laittavat kaikki yksimielisesti huivin päähän, kun saapuvat kirkkoon Venäjän ortodoksisessa seurakunnassa. Apostoli Paavalin ilmoittama käytäntö on kadonnut Suomen evankelisluterilaisesta ja ortodoksisesta seurakunnasta. Venäjän ortodoksisessa kirkossa miehet ja naiset tekevät kirkkoon saapuessa ristinmerkin, niin myös poistuessaan. Olen nähnyt hyvinkin halpa-arvoista saapumista evankelisluterilaiseen kirkkoon, jonka seurakunta ei enää tunne käytäntöjä eikä uskoa. Käytäntö ei ole sinänsä johtoasia, mutta käytäntö heijastaa epäilemättä uskon ymmärrystä.
Venäjän ortodoksinen kirkko oli minulle käytännöllinen valinta, luonnollisempi kuin Suomen ortodoksinen kirkko, vaikka myös teologinen johdonmukaisuus tuki valintaa Venäjän ortodoksisen kirkon hyväksi. Minulla ei ole juuri erityisiä yhteyksiä Suomen ortodoksiseen kirkkoon, olen jopa kuullut silminnäkijöiden puheita sen kovasta maallistumisesta. Sitä vastoin minulla on ystävä- ja perhesuhteiden vuoksi yhteyksiä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, joka on myös läheisempi aina silloin, kun matkustan Venäjällä. Näin ollen valintani Venäjän ortodoksisen kirkon suhteen oli luonnollinen seuraus siitä teologisesta murroksesta, jonka läntiset kirkot ovat kokeneet. Minulla ei ollut enää hengellistä kotia läntisten kirkkojen parissa.
Tässä ALLA siis venäläistä fantasiaa, joka voi olla myös villiä, mikäli kirjoittajat eivät ole itse kovin läheisesti sisällä Venäjän ortodoksisen kirkon uskossa ja käytännöissä. Oikean vastauksen saamiseksi suosittelen luettavaksi EDELLÄ ollut pitkähkö selvitys - todellisuudessa vain tiivistelmä - Venäjän ortodoksiseen kirkkoon liittymisen syistä.
Странная история... Миша Рамендик навёл. (24th-Nov-2011)Ankh & Morpork Observer (since 1969)
- - - - - - -
No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/
RT blogi: It's time, my friend: it's time
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)
СМИ и Юха Молaри (коллекция)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti