maanantai 28. toukokuuta 2012
Köyhälle heteromiehelle paistaa sama aurinko kuin Pekalle ja Nexar Antoniolle Kulosaaressa
Vietin aurinkoisen päivän lauantaina Kulosaaressa ja Mustikkamaalla. Saman auringon lämpöön on myös Pekka Haavisto muuttamassa Kulosaareen – Yhdysvaltain sotilasattasean entiseen residenssiin.
Pekka Haavisto tuli kaapista ulos
Vihreiden presidenttiehdokkaana menestynyt Pekka Haavisto osti yli 400-neliöisen miljoonatalon Kulosaaresta Yhdysvaltain suurlähetystöstä. Talossa asui aiemmin CIA:n mies, Yhdysvaltain sotilasattasea.
Iltalehden uutisessa ei ole arvioitu, missä määrin kauppahinta on alakanttiin. Iltalehden haastattelema anonyymi kiinteistövälittäjä arvioi Haaviston tontin maapohjan arvoksi jo puolet maksetusta kokonaishinnasta. Hänen mukaansa hienokuntoisesta talosta on maksettu kohtuullinen hinta. ”Oikeaa” hintaa emme kuitenkaan tiedä julkisten tietojen perusteella, koska maksuehtoja ja korkoa ei ole rekisteröidä mihinkään julkisiin asiakirjoihin. Jännityksellä nähdään Haaviston seuraava veroilmoitus, jos siellä näkyisi lainoja Yhdysvaltain sotilasattasean asunnon ostoa varten. Tuskin amerikkalaiset ainakaan rankaisivat Haavistoa värivallankumouksen edistämisestä.
Ylioppilas Haavisto, myös ilman ammattitutkintoa ja korkeakoulukoulutusta, on selvinnyt hyvin elämässään, joten talon oston johdosta ei ole sopivaa vajota kateuteen ja syyttää häntä amerikkalaisesta dollarirahoituksesta ja korruptiosta. Hänellä on ollut rehellisiä taloudellisia ansioita Nato-akatemian luennoitsijana (Oberammergaun NATO-koulun vieraileva luennoitsija), toimittajana, ministerinä ja kansanedustajana, joten hän voi hyvin ostaa asunnon Yhdysvaltojen valtiolta omilla ansiotuloillaankin ilman mitään lahjankaltaista etuisuutta.
Sinänsä sopii kysyä, miksi Haavisto ja Yhdysvallat toimivat noin häpeilemättömän läpinäkyvästi. Yhdysvallat mahdollisesti tahtoivat antaa viestin, että kavereista pidetään huolta. Viestillä on laajempikin moraalinen arvo Yhdysvaltain hyväksi. Suomessa on vain muutama harva tyyppi, jolle on edes mitään väliä sillä, tuleeko Haavisto kaapistaan ulos vai säilyttääkö hän salasuhteensa Amerikan suurlähetystöön. Olisin odottanut monipuolisempaa peittelyä amerikkalaiselle palkinnolle. Liekö CIA edes vienyt kuuntelulaitteitaan (entisen) sotilasasiamiehensä asunnosta?
Sinänsä Haaviston kauppa on esimerkillinen, sillä voisin nyt ilman moraalista julkista paheksuntaa ja epäluuloa suunnitella Venäjän suurlähetystön entisen agentin residenssin ostamista halvalla venäläisellä velkarahalla, jos sellaista olisi tarjolla. Enhän ole ollut koskaan missään yhteydessä mihinkään agenttiin, kauppa on kauppa, kuten Haavistoakaan ei nyt Suomessa leimata CIA-mieheksi kaupan tähden. Tehdäänkö kaupat jo kesäkuussa? Toisin kuin kouluja käymättömällä Haavistolla, minulla on useita loppututkintoja ja olen ollut vuosikymmenet (koko elämäni kaikki työsuhteet) ei-poliittisissa palkallisissa työsuhteissa.
Mielikuvitukselliset ulkomaiset salaisuuksien kaapit
Kuka kertoi Haavistolle, että nyt Yhdysvallat myy kiinteistönsä? Tätä kohdetta ei näkynyt Huoneistomarkkinoiden listalla. Keskustan kenttä palkitsi Väyrysen loistavasta menestyksestä äänestämällä hänet suosituimmaksi puheenjohtajaehdokkaaksi. Vihreiden palkinnot tulevat Yhdysvaltain suurlähetystöstä. Missä määrin muiden valtioiden edustustot palkitsevat julkisesti ja ei-julkisesti ystävällismielisiä suomalaisia?
Olen kuullut köyhien miesten tarinoina ilkeämielisiä uteliaita ja kateellisia juoruja Venäjän mahdollisesti antamasta tuesta, mutta mitään näyttöä minulla ei ole todenperäisyydestä. Olen nähnyt, että Venäjällä ulkoministeriö ja muut henkilöt osoittavat sanallista moraalista tukea, olen itsekin saanut mediassa moraalista tukea, mistä on kuitenkin erittäin pitkä matka tuen taloudellisiin kannustimiin ja toteutumiseen, kuten yleensäkin Venäjällä on erityisen pitkä matka kauniiden sanojen ja reaalisen toteutumisen välillä. Useimmiten sanat eivät saa vastinetta todellisuudessa.
Itse en ole koskaan saanut mitään rahaa elämiseen mistään muualta kuin virallisesti verotuksen alaisesti virallisilta työnantajilta, joita on ollut elämässäni tosi vähän ja kaikki on tarkistettavissa. Vaasan matkan bensakuluja en maksanut kokonaisuudessa (osa jäi käytännössä maksettavakseni), vaan suomalainen vauraampi antifasistiystävä maksoi bensaostoksen huoltoasemalla ilmeisesti oman sukunsa rikkauden turvin.
Olen sinänsä pettynyt, jos kävisi ilmi, että vieraat valtiot – Yhdysvallat, Saksa, Venäjä, Kiina ja muutkin valtiot - ylipäätänsä kantavat rahaa myös joidenkin suomalaisten ihmisten toimeentuloa varten ja yhteisöjen toimintoja varten, mutta tuo rahoitus ei ole läpinäkyvää ja verotuksen alaista. Olen sitäkin enemmän pettynyt, jos olen ollut ilmainen vapaaehtoinen toiminnassa, jossa toiset ihmiset ihmiset ovat saaneet rahoitusta. Tuollainen kateellinen juoruaminen myrkyttää vapaaehtoisuutta ja tuhoaa elämän iloa. Siksi en ole erityisemmin pahoillaan, että puhelimeni on jälleen tuhoutunut. Juoruilua ei ole syytä kuunnella.
Haaviston amerikkalainen talo avaa kateellisen, ahneen mielikuvituksen salaisuuksien kaappiin: kuinka moni kaappi on ehkä vähemmän pelättävien luurankojen kaappi, mutta enemmän hävettävien aarteiden ja vaurauden lähde. Kuinka monta kaappia on kätkössä? Kuinka monet eivät tule koskaan kaappinsa kanssa julkisuuteen? Tuota kaikkea pohtiessaan kadottaa omassa köyhyydessään silmäyksen rikkauteen, josta on kuitenkin koko ajan osallinen.
Pekka Haavisto – jota en sattuneista syistä äänestänyt presidenttivaalien ensimmäisellä enkä toisella kierroksella - otti vauhdilla tarjotun asunnon eikä halunnut edes peitellä suurlähetystöön yhteyttänsä. Haavistosta tuli halunsa kanssa niin piittaamaton ja ahne, että hän ei voinut enää vältellä haluansa: Haavisto tuli kaapista ulos, jos vaikka saisi julkisesti cia-leiman.
Sama aurinko paistaa rikkaille ja köyhille
Haaviston naapurina on Vietnamin konsulaatti ja edustusto, jonka pihalla oli lauantaina kaksi diplomaattiautoa ja muu kiiltävä suomalaisrekisterissä ollut auto. Minä kävelin lasteni kanssa lauantaina tuon talon ohi juuri tuolta kohtaa, kun vietimme aurinkoisen päivän Kulosaaressa ja Mustikkamaalla. En tiennyt Haaviston kaupasta mitään siinä vaiheessa. Pikkupoikani alkoi arvioida tätä mainittua taloa ja sitä millaisia remontteja hän tahtoisi ulkoisesti tehdä siihen. Laskimme leikkiä talon ostolla ja opetimme pojalle, ettei näitä taloja osteta tavallisella palkalla, vaan ainoastaan korruptiolla. Löysimme kuitenkin Kulosaaresta vielä kauniimpia taloja. Haaviston talon synkät ikkunat eivät innostaneet.
Pian Haaviston talon sivuttamisen jälkeen istuin Helsingin Mustikkamaan hiekkarannalla keskellä aurinkoista lauantaipäivää toukokuun 26. päivänä 2012. Lapset leikkivät hiekalla. Minä itse olin syrjässä varjossa pahimmalta kuumuudelta. En ollut ottanut shortseja mukaan. En ajatellet, kun en asiasta mitään tietänyt, että pian lähituntumassa myös Pekka ja Nexar Antonio voivat istua kotipihalla saman auringon alla vaikka ilman shortsejaan, jos tahtovat. Sama aurinko paistaa rikkaille ja köyhille.
Köyhyys tekee auringon paisteesta sittenkin erilaisen
Tuhansille ihmisille kovin luonnollinen lauantain vapaus meren rannalla on minulle yhä edelleen ihmeellistä. Kaksikymmentä vuotta menetin toukokuun kaikki lauantait varhaisesta aamusta myöhäiseen iltapäivään. Ensi kesä on yhä ainutlaatuinen: voin olla ulkona lasten kanssa silloin kun tahdon, koska kesä on näillä näkymin ”vapaata” (työttömyyttä). Mitään työlupausta ei ole tullut mistään. Tällaisessa tilanteessa osaan ihastella ja ihmetellä sellaisia kokemuksia luonnollisesta elämästä tärkeimpien ihmisten rinnalla, mitä vuosikymmeniin en enää muistanut enkä kaivannut. Köyhyydessä on myös rikkautensa. Köyhyys tekee samasta auringon paisteesta sittenkin vähän erilaisen.
Luonnollisesti köyhää miestä riipaisee pienet taloudelliset tappiot kovemmin kuin mitä olisi edes tarpeellista. Perjantaina vietin unelmallisen päivän pojan jalkapalloturnauksessa yhdessä myös kaksi vuotiaan nuorimman poikani kansa, joka lopulta nukahti lempeästi syliini. Tätä köyhän miehen rikkautta ei Pekan kodissakaan voida tuntea.
Perjantain kauneuden kääntöpuolena oli kuitenkin epäonnekas muovipussi, jossa pidin sekä markkinoiden parasta älypuhelinta että avattua sokerista pillimehua. Lopulta kalliin älypuhelimen ja sokerisen mehun pitkäaikainen yhdistelmä merkitsi loppua vasta pari viikkoa vanhalle kännykälleni. Olin ollut ilman puhelinyhteyttä ja siksi hankin yhteyden kanssa hyvän puhelimen. Puolisen tuhatta euroa olisi varakkaammalle miehelle vain taskuraha, joka ei riittäisi edes hulppean asunnon käsirahaksi, mutta minulle tuo velkasumma on enemmän kuin koko kuukaudessa saatavat rahat toimeentuloani varten. Sitten oivalsin, että enhän minä menetä oikeasti rahaa, jos en nyt osta mitään uutta älykännykkää vanhan tilalle. Olkaamme siis taas pääsääntöisesti ilman gms-yhteyttä. Työtä voi tarjota myös sähköpostitse!
_ _ _ _
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/
EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti