keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Suomalaismies puhui Venäjän akatemiassa Venäjän Federaation presidentin administraatio varten




Tiistaina 23.4.2013 akatemian finanssi- ja ekonomitiedekunnan dekaani A.P. Isaev avasi konferenssimme. Hänet olen tavannut jo aiemmin muutaman kerran. Tämä akatemia on – mikäli sen nimi jotenkin mukaillen kääntäisi suomeksi  – ”Venäjän akatemia kansan taloudenhoitoa ja valtiollisia virkatehtäviä varten Venäjän Federaation presidentin administraatiossa”.

Dekaani A.P. Isaev
Akatemia on valtava oppilaitos BBA- ja MBA-opintoja (tai vastaavia) sekä jatko-opintoja varten erityisesti valtiollisille viranomaisille. Esimerkiksi raja- ja tulliviranomaiset saavat koulutustaan siellä tiettyjä opintojaan varten, mutta niin saavat myös monet kunnalliset ja valtiolliset virkailijatkin ja tutkijat.

Akatemiassa on meneillään Venäjän vallitsevan modernisaation mukaisesti annettavan opetuksen ”länsimainen” uudistus, jonka tähden siellä halutaan kuulla myös runsaasti länsimaisia kokemuksia korkeamman asteen opintojen suorittamisesta. Monet venäläiset kyselevät myös sitä, miten vanhaa ja uutta tutkintoa voi verrata toisiinsa, kumpi on parempi. Minun mielestäni aina opiskelijan on paras suorittaa silloinen tutkintonsa parhaalla mahdollisella tavalla. Se on tärkeämpää hänelle kuin pohtia, olisiko toinen parempi kuin toinen.

Mikäli olen tulkinnut oikein, niin lisäksi akatemia haluaa löytää partnereita ja yhteistyötahoja esimerkiksi Suomesta korkeamman asteen oppilaitosten keskuudesta mahdollisten erilaisten yhteishankkeiden luomiseksi. Näissä puitteissa minäkin olin kertomassa suomalaisen ääneni.

Olen jo aiemmin osallistunut vastaavaan konferenssiin samassa akatemiassa osittain samojen henkilöiden kanssa: silloinen esitelmäni julkaistiin akatemian puolituhatta sivua paksussa tutkimusjulkaisussa. Myös tämä tiistaipäivän esitelmä julkaistaneen vastaavassa tutkimusjulkaisussa akatemian sarjassa.


Tällä kertaa otin osaa monipäiväisen konferenssin avauspäivän ensimmäiseen jaksoon. Konferenssi oli asiantuntijakonferenssi, jossa meidän esitelmöitsijöiden lisäksi oli paikalla kuuntelemassa parikymmentä muuta asiantuntijaa. Kokoonnuimme akatemian tiloissa Pietarissa Ligovskin metroaseman suunnalla. Vasilin saaren tiloissa on ollut joskus myös kokoontumisia. Kun tulin venäläisellä mikrobussilla Pietarista Suomeen tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, niin vieressäni istunut vanhempi rouva tunsi hyvin akatemian Vasilin saaren toimitilat niin kuin paljon muutakin. Akatemia on tällä tavalla varsin tunnettu paikka.

Konferenssin aikataulu ei tyypilliseen tapaan pitänyt, mutta ilmapiiri oli hyvä. Lounaaksi sain hyvää venäläistä saslikkia, vaikka tunnin verran aikataulun jälkeen. Oma esitelmäni oli heti professori Djatlovin jälkeen pienten muutosten johdosta. Koin, että sain olla poikkeuksellisen hyvässä seurassa, mistä olen kiitollinen tietyille henkilöille tuossa akatemiassa, että he tekivät mahdolliseksi osallistumiseni. Vapaa-ajalla sain muutamia ihmetteleviä kyselyjä Suomen poikkeuksellisen kylläisistä työmarkkinoista, kun Heidi Hautalan ”arkkiviholliset” eivät kelpaa Suomessa töihin tai virkoihin (toistaiseksi).


Ylpeänä ja kiitollisena kävelen jo Helsingissä Myllypurossa, kun käyn köyhänä miehenä noutamassa sosiaalisesta leipäjonosta ilmaista ruokaa: nyt minulla on tällainen upea Venäläisen akatemian muovikassi, minkä sain konferenssimateriaalina. Tuo muovipussi palauttaa mieleen kauniit tunnelmat ja ystävälliset ihmiset, joita tapasin akatemian entistä kauniimmissa tiloissa. Tietysti kaipaan sinne uudestaan!


Akatemian alakerran aulassa odotti meitä tietysti akatemian lippu ja Venäjän lippu. En enää muista sitä, että pysähdyinkö tehden asennon lippujen edessä, mutta ainakin kunnioitin hetkeä ottamalla valokuvan ikiaikuiseksi muistoksi.

Akatemian ala-aulassa oli myös Venäjän presidentin akatemian mittavuutta osoittava kartta. Tiesin, että olen nyt tällaisessa tärkeässä akatemiassa luennoitsijana jo totuttuun tapaan. Minun esitelmäni koski tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä korkeamman asteen koulutuksen ja liike-elämän välistä kumppanuutta Suomessa. Minulla ei ollut tarjolla upeaa karttakuvaa mahtavasta suomalaisesta akatemiasta, mutta esitin suomalaisen toimintatavan eräänä esimerkkinä muiden ohessa Haaga-Helian ammattikorkeakoulun, jossa yli 10 000 opiskelijaa suorittaa BBA- ja MBA-tutkintoja.  Tämän oppilaitoksen ala-aulassa on firmojen esittelypisteitä.



Professori V.A. Kurzenev kertoi maahanmuutosta ja työvoiman tarpeesta Venäjällä. Kuuntelin tietysti aihetta erityisellä mielenkiinnolla senkin vuoksi, kun Suomessa ei koeta erityistä mielenkiintoa kolmea eri koulutustani, monipuolista osaamistani ja vaikuttamisverkostoani kohtaan niin että Suomessa saisin työllistymisen edellytyksiä edes alhaisimman tason suorittavan tason tehtäviin etenkään sen jälkeen kun Suomen kehitysministeri Heidi Hautala on paljastanut julkisuuteen suuret ”arkkivihollisensa”. Venäjällä etsitään kehitystä sen varassa, että työvoima tulisi olla tehokkaasti ja hyödyllisesti käytössä. Professori arvioi myös työperäisen laillisen maahanmuuton tarvetta eri toimialasektoreilla. Venäjällä työvoiman tarpeeseen liittyvät pyrkimykset herättävät myös pelkoa ja epäluuloa maahanmuuttokriittisten keskuudessa.




Pietarin valtiollisen finanssi- ja ekonomiyliopiston professori  Sergei Alekseevits Djatlov esitteli Euraasian Unionin prosessia. Hän lupasi lähettää aiheesta materiaalia minullekin, jotta saan kirjani Euraasian Unionista valmiiksi voitonpäivään 2013 mennessä. Hänkin pohti jossakin määrin samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia Euroopan Unionin pitkään syntyprosessiin ja rakenteeseen, mutta ei vetänyt mielleyhtymiä Neuvostoliittoon. Siksi kirjoitan vielä edelleen Euraasian Unionista, en Euraasian Liitosta.
 
Professori Sergei Alekseevits Djatlov



Professori Vladimir Aleksandrovits Plotnikovin esitelmästä kerron mahdollisesti enemmän lähiaikoina. Kyse on tietysti myös luoda sosiaalisekonomisesti otolliset olot Venäjälle kehityksen säilyttämiseksi. Kaiken kaikkiaan ei pienelle suomalaismiehelle jäänyt epäselväksi, vaan sain ihastella sitä intohimoa, millä tavalla Venäjän kaikilla tasoilla – älymystö mukaan lukien – ahkeroidaan voimakkaasti, jotta Venäjän kehitys jatkuu ja vauhdittuu. Miten Venäjä siirtyy entistä voimakkaammin kehityksen innovatiiviselle tielle?
 
Professori Vladimir Aleksandrovits Plotnikov





Kauppaoikeuden dosentti Valentina Petrovna Esenova esitteli äskettäin säädettyjä uusia venäläisiä lakeja, joiden avulla tuetaan kaupankäynnissä rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä korruptoituneisuuden haasteita ja uhkia vastaan. Hänen kanssaan sain lausua lyhyet tervehdykset myös ruokapöydässä.
 
Dosentti Valentina Petrovna Esenova




Taloustieteen dosentti Petr Mihailovits Kolovangin piti antaumuksellisen – jota voisi herkempi suomalainen ihminen sanoa jopa kiivaaksi - esityksen Venäjän korruptio-ongelmasta. 
Dosentti Petr Mihailovits Kolovangin









Kun kuuntelin ja katselin dosentti Kolovanginin voimakasta viestiä puoli tuntia pitkän esitelmän ajan, niin suomalaisena miehenä ei jäänyt minulle epäselväksi, että Venäjällä ei katsella sinisilmäisesti ikään kuin oman järjestelmän viattomuuteen horjumattomasti uskon ja sitä kaikessa tilanteessa puolustellen ja selitellen, vaan tutkijoista kansan syviin riveihin Venäjällä nähdään monissa epäilystä herättävissä kanssakäymisen tavoissa ja yhteiskunnallisissa toimissa väärämielisyyttä ja korruptoituneisuutta. Ja se kritiikki lausutaan julki! Korruptio linkittyy vakavasti Venäjältä ulosvirtaavaan pääomaan, jota uudenlainen nomenklatuuri hallinnoi. Tietysti kaipaisin, että Suomen valtioneuvoston ministerit järjestäisivät vastaavia kriittisiä tehokkuutta vaativia korjauspuheenvuoroja myös Suomen korruption ja hyvä veli -järjestelmän poistamiseksi, mutta käyttäisivät nuo tilaisuutensa vähemmän "arkkivihollisten" nimeämiseen, sillä eihän se ole "arkkivihollisten" vika, jos kiinnijäänyt ministeri itse on tehnyt tyhmyyksiä.

Kolovangin käytti esitelmässään apuna myös länsimaisia kovia Venäjä-kriittisiä lukuja, jopa Transparency Internationalin jokavuotisia arvioita, Venäjän korruption mittavasta määrästä. Itse en olisi niin rohkeasti käyttänyt Transparency Internationalin lukuja, jotka ovat enemmän poliittinen mielipide kuin oikeaan dataan perustuva tieto. Hänen esityksensä mukaan korruption määrä ei olisi sittenkään vähentynyt. Venäjän pääsyyttäjän Aleksandr Buksmanin kovat arviot korruption määrästä ja vaikutuksista Venäjän federaation budjettiin olivat vaikuttavia asian vakavuuden ymmärtämiseksi. Vuonna 2011 sosiologinen tutkimus osoitti, että 86  % Venäjän kansalaisista koki antikorruptiopolitiikan tulokset tilanteen parantamiseksi niukoiksi. Erityisesti byrokratiaan oltiin tyytymättömiä. Uudistukset eivät ole sittenkään poistaneet korruptiota. Itse asiassa Pietarissa tehty tutkimus yrittäjille osoitti, että valtaosa yrittäjistä ei edes halunnut päästä eroon korruptiosta! Tämä tekee tietysti valtiollisille viranomaisille tilanteen haasteelliseksi. Kolovangin muisti myös edesmennyttä Boris Berezovskia. 

Ruokailun yhteydessä juttelin Kolovangin kanssa ja kysyin mitä hän ajattelee niiden rahojen kohteesta ja alkuperästä, jotka Berezovskin läheinen kaveri Andrei Nekrasov (ministeri Heidi Hautalan miesystävä, joka on jotenkin liittynyt myös Kavkaz-Centerin kustantajan Mikael Storsjön kanssa) tahtoi salata vuosikymmeniksi saksalaiselta pankkitililtään Suomen käräjäoikeuden päätöksen avulla. Kestäisikö tuo rahaliikenne läpinäkyvyyden vaatimukset?





. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

klo