 |
| Serafim Sarovilaisen ikoni kotini pöydältä |
Suomessa ei ole juurikaan käyty kärsivällisyyden hyveen puolesta
kirkollista keskustelua. MTV 3 kertoi taloustutkimustuloksen 17.10.2013, jonka
mukaan kärsivällisyys palkitaan paremmalla terveydellä ja taloudella.[9]
Koillissanomat kertoivat 31.10.2013, että kiekkokansan kärsivällisyys oli
koetuksella, koska Kuusamoon jääkiekkohallin saaminen oli viivästynyt.
Suomalaiseen hengelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ei kuulu
kärsivällisyyden hyveellisyys – eikä ilmeisemmin juuri kärsivällisyyden ymmärtäminen
sisällöllisesti ja hengellisesti. Muuta keskustelua kärsivällisyydestä saakin jo etsimällä etsiä Suomesta kuin paitsi mitä tulee jääkiekkoon ja liike-elämään.
Kärsimättömyys purkautuu raivokkaasti esille siellä, missä ihminen on
menettänyt toivon, hän on vajonnut epätoivon vakavaan syntiin. Kun ja jos
ihminen ei jaksa syystä tai toisesta enää luottaa ja toivoa, hän ei kärsivällisesti
odota, niin pahimmillaan hän riehuu voimansa ja intohimonsa mukaan
sairaalloisesti ja väkivaltaisesti. Jumala varjelkoon meidät epätoivoiselta
kärsimättömyydeltä! Suomalaiset kristilliset kasvattajat eivät ole
merkittävämmin paimentaneet kärsivällisyyden jalouteen.
Uskovaisten kärsivällisyys ilmenee liturgiassa ja
rukouksessa
Venäjän ortodoksisen kirkon liturgia ohjaa uskovaista synnillisestä
epätoivoisesta kärsimättömyydestä synnintunnustamiseen ja rukoukseen.
Uskovainen rukoilee ja laulaa kymmeniä kertoja yhä uudestaan ja uudestaan
liturgiassa: Herra, armahda, Господи, помилуй. Ortodoksisessa
liturgiassa korostuu ex- luterilaisen ex-kirkkoherran silmin uskovaisen
nöyryys, luottamus ja kunnioitus Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan edessä: ortodoksit
eivät näytä keskisormea Jumalalle, Raamatusta ei tule myöskään ortodokseille
leikkaa-liimaa-muokkaa- paperikokoelmaa, jota itse kukin oman mieltymyksensä
mukaan sovittaisi euforiaa tavoittelevien intohimojensa ja mielihalujensa
tarpeisiin. Nöyryyttä ja turvautumista Pyhä Kolmiyhteisen Jumalan armoon
korostaa lukuisia kertoja toistuva pyyntö ”Herra, armahda”. Ortodoksista uskoa ja liturgiaa
värittää consensus patrum, uskollisuus pyhien isien perimätiedolle.[15]
Kun kirkkoisä Augustinus lausui, että kristityn tulee nauttia Jumalasta ja käyttää maailmaa, niin maallistunut nykyihminen menettelee epäluottamuksessaan ja kärsimättömyydessään juuri päinvastoin. Ortodoksisen uskon mukainen elämä Kristuksessa ei ole ajanmukaisten mieltymysten tavoittelua, vaan teologi Vladimir Losskyn ja Georges Florovskyn sanojen mukaan suuntautumista ”Eteenpäin – isien luo”. Elämä Kristuksessa on isien yksimielisyyttä opinkappaleiden peruskysymyksissä, consensus patrum, uskollisuutta pyhien isien perimätiedolle tässä maailmassamme, kun vastaamme nykypäivän ihmisten polttaviin kysymyksiin. Ortodoksisen uskon dogma perustuu ja ilmenee liturgiassa, joka on todellinen rukouskoulu, jossa ihmisen mieli ja sydän uppoutuu syvyyteen, kohtaavat Jumalan. Tämän vuoksi jokaisen rukouksen sana ja kieli kuvastaa todellisuutta, joka piilee siinä ja sen takana. Rukous ei voi alkaa ilman vaikenemista; so. sydämen, järjen, huulten ja tunteiden sekä aistien mykistymistä. Piispa Kallistos lausui, että ”vaikeneminen on kaikkein vaikeinta ja tärkeintä rukouksen taidossa”.
Kun kirkkoisä Augustinus lausui, että kristityn tulee nauttia Jumalasta ja käyttää maailmaa, niin maallistunut nykyihminen menettelee epäluottamuksessaan ja kärsimättömyydessään juuri päinvastoin. Ortodoksisen uskon mukainen elämä Kristuksessa ei ole ajanmukaisten mieltymysten tavoittelua, vaan teologi Vladimir Losskyn ja Georges Florovskyn sanojen mukaan suuntautumista ”Eteenpäin – isien luo”. Elämä Kristuksessa on isien yksimielisyyttä opinkappaleiden peruskysymyksissä, consensus patrum, uskollisuutta pyhien isien perimätiedolle tässä maailmassamme, kun vastaamme nykypäivän ihmisten polttaviin kysymyksiin. Ortodoksisen uskon dogma perustuu ja ilmenee liturgiassa, joka on todellinen rukouskoulu, jossa ihmisen mieli ja sydän uppoutuu syvyyteen, kohtaavat Jumalan. Tämän vuoksi jokaisen rukouksen sana ja kieli kuvastaa todellisuutta, joka piilee siinä ja sen takana. Rukous ei voi alkaa ilman vaikenemista; so. sydämen, järjen, huulten ja tunteiden sekä aistien mykistymistä. Piispa Kallistos lausui, että ”vaikeneminen on kaikkein vaikeinta ja tärkeintä rukouksen taidossa”.
Leo Tolstoi, Anna Karenina: Lyhyen euforisen
intohimon tragedia
Ortodoksinuorison keskusteluportaalissa Samaran
alueella foorumin vierailija kuvailee vallitsevaa maailmaa rajusti: ”Nykyään
sellaiset synnit kuin viha ja ärtyneisyys ovat valitettavasti hyvin yleisiä.
Jopa syvästi uskonnolliset ja kirkolliset ihmiset eivät kykene hillitsemään
mielenrauhaansa jokapäiväisessä elämässä, vaan emotionaalinen ärtyneisyyden
aalto, kuten raivokohtaukset, kaappaavat heidät kokonaan ja he joutuvat syvälle
synnin valtakuntaan riitoihin ja kiistoihin”.
UT:n Jaakobin kirja kertoo epävakaasta ihmisestä, että tämä horjuu kahtaalle, hän on epävakaa kaikessa mitä tekee (Jaak. 1:8). Kärsimättömyydelle voidaan keksiä monia selityksiä katkeruudesta, masentuneesta mielestä, surusta, pettymyksistä, kateudesta ja kaunasta pahansuopaisten ihmisten tähden. ”Tunteet saattavat ilmetä varsin spontaanisti, mutta tunteitakin voi hallita”, kirjoittaa nuorisosivun henkilö. Erityisesti väkivaltainen raivoaminen ilmentää poikkeuksellista riittämätöntä itsehillintää. Intohimoissa ei ole tulevaisuutta, olipa intohimo tupakkaan, raha-automaatteihin tai kasinoihin. Ne vievät henkilön voimat ja tunteet, mutta eivät anna vastineeksi mitään, paitsi lyhyen aikavälin euforian.
UT:n Jaakobin kirja kertoo epävakaasta ihmisestä, että tämä horjuu kahtaalle, hän on epävakaa kaikessa mitä tekee (Jaak. 1:8). Kärsimättömyydelle voidaan keksiä monia selityksiä katkeruudesta, masentuneesta mielestä, surusta, pettymyksistä, kateudesta ja kaunasta pahansuopaisten ihmisten tähden. ”Tunteet saattavat ilmetä varsin spontaanisti, mutta tunteitakin voi hallita”, kirjoittaa nuorisosivun henkilö. Erityisesti väkivaltainen raivoaminen ilmentää poikkeuksellista riittämätöntä itsehillintää. Intohimoissa ei ole tulevaisuutta, olipa intohimo tupakkaan, raha-automaatteihin tai kasinoihin. Ne vievät henkilön voimat ja tunteet, mutta eivät anna vastineeksi mitään, paitsi lyhyen aikavälin euforian.
Ortodoksinuorison keskusteluportaalissa painotetaan lyhyen euforian valheellisuutta ja traagisuutta, kun muistutetaan myös kirjallisuuden klassisesta intohimoisesta kertomuksesta, joka päätyi
traagisesti: Leo Tolstoin kirjoittama lemmentarina Anna Kareninan ja kreivi
Aleksei Kirollovits Vronskin väillä. Kaiken tragedian ja intohimon jälkeen Anna
huomaa, että suhde Vronskin kanssa ei olekaan niin onnellinen. Annan jatkuva mustasukkaisuus ja katkeruus johtaa
riitoihin Vronskin kanssa, jonka tähden hän oli hylännyt miehensä. Annan
turhamaisuus kasvaa ja hän lähtee rakastajansa luota, päätyy juna-asemalle,
jossa hän miettii kuinka helppoa olisikaan päättää kaikki.
Ortodoksisen nuorisoportaalin kirjoittaja lausuu, että
tunteita on voitava valvoa, muuten tunteet hallitsevat ihmistä. Hän viittaa
Raamatun Sananlaskujen viisauteen: ”Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi,
maltti enemmän kuin kaupungin valtaus” (Snl. 16:32). On hyvin tarpeen torjua
intohimon emotionaaliset ulkoiset ilmentymät viha (ilmenee ärtyneisyytenä,
kyvyttömyytenä sietää toisten puutteita), epätoivoinen ja masentunut suru,
haureus jne. Uskova on kärsivällinen, ei loppujen lopuksi edes itsensä ja
kulttuurin tai tahdikkuuden vuoksi, vaan Jumalan vuoksi. Ortodoksi on
Kristuksen käskyjen edessä, pyytää Häneltä apua, puhdistautuu ja turvautuu
armonvälineisiin – katumukseen ja sakramenttiin: Jumala vahvistaa ja antaa
kärsivällisyyttä.
Moskovan ja koko Venäjän
patriarkka Kirill
Venäjällä ortodoksinen kirkko on kokenut, että oman aikamme yhteiskunnan
eräs vakavimmista uhkista on uskon menetys. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka
Kirill lausui tämän uhkatekijän haastattelussaan Interfaxille Venäjän kirkon
suurena juhlapäivänä jouluaattona 6. tammikuuta 2013.[11] Kirill pohti
haastattelussa, mitä pitäisi ajatella siitä, että meidän aikanamme on ollut
kaikenlaisia hyökkäyksiä kristillisiä symboleita vastaan – pyhäkköjen
tuhoamista ja häpäisemistä sekä uskovien tunteiden loukkaamista. Ateisteille ja
ihmiskunnan vihollisille olisi hyödyllistä nähdä, että kirkko vaikenisi
synnistä, vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta niin että jäljelle jäisi vain
merkityksettömyys.
Kirill ei suostu siihen, että kirkko jäisi eräänlaiseksi kansallisen elämän eksoottiseksi sisustukseksi: Venäjän ortodoksinen kirkko ei luovuta hyökkäysten johdosta: ” Syntiin paatuneet ihmiset ovat tottuneet saamaan hyötyä ja saavuttaa intohimonsa ilman seurauksen pelkoa. Mutta kirkon on toistuvasti vedottava kaikkiin, ennen kaikkea tietysti niihin, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, jotta he muuttavat mielensä ja tekevät parannuksen. - - - ”Venäjän tärkein uhka on mielestäni uskon menetys: kansan tietoinen luopumus. Se ei ole pakosta niin kuin oli Neuvostoliiton aikana, vaan vapaaehtoista halveksuntaa taivasta vastaan turhamaisuudessa ja maallisen valtakunnan näennäisessä vetovoimaisuudessa. Valitettavasti on jo merkkejä tästä prosessista. Mukavuuden ja mielihyvän vuoksi ihmiset kieltäytyvät noudattamasta moraalin mukaisia normeja. Vähitellen hämärtyy synnin ja vanhurskauden rajat. Nopeasti rakennetaan kelvottomuus: humalajuominen, huumeriippuvuus, aviorikos, prostituutio, homoseksuaalisuus. Yhteiskunnassa on aina ollut tuska moraalisista heikoista, mutta meidän aikanamme, kuten Rooman ja muiden sivilisaatioiden tuhoutuessa, niitä pidetään sosiaalisesti hyväksyttyinä. Tämän seurauksena rikotaan perinteisen perheen toiminta. Miesten synnin juuret ovat intohimon voimassa, hän ei halua enää kuulla Kristuksen sanaa, koska evankeliumin käsky vaatii häntä uudenlaiseen käytökseen, muuttumaan. Todellinen riski on ortodoksisen kristinuskon hylkääminen”.[11]
Kirill ei suostu siihen, että kirkko jäisi eräänlaiseksi kansallisen elämän eksoottiseksi sisustukseksi: Venäjän ortodoksinen kirkko ei luovuta hyökkäysten johdosta: ” Syntiin paatuneet ihmiset ovat tottuneet saamaan hyötyä ja saavuttaa intohimonsa ilman seurauksen pelkoa. Mutta kirkon on toistuvasti vedottava kaikkiin, ennen kaikkea tietysti niihin, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, jotta he muuttavat mielensä ja tekevät parannuksen. - - - ”Venäjän tärkein uhka on mielestäni uskon menetys: kansan tietoinen luopumus. Se ei ole pakosta niin kuin oli Neuvostoliiton aikana, vaan vapaaehtoista halveksuntaa taivasta vastaan turhamaisuudessa ja maallisen valtakunnan näennäisessä vetovoimaisuudessa. Valitettavasti on jo merkkejä tästä prosessista. Mukavuuden ja mielihyvän vuoksi ihmiset kieltäytyvät noudattamasta moraalin mukaisia normeja. Vähitellen hämärtyy synnin ja vanhurskauden rajat. Nopeasti rakennetaan kelvottomuus: humalajuominen, huumeriippuvuus, aviorikos, prostituutio, homoseksuaalisuus. Yhteiskunnassa on aina ollut tuska moraalisista heikoista, mutta meidän aikanamme, kuten Rooman ja muiden sivilisaatioiden tuhoutuessa, niitä pidetään sosiaalisesti hyväksyttyinä. Tämän seurauksena rikotaan perinteisen perheen toiminta. Miesten synnin juuret ovat intohimon voimassa, hän ei halua enää kuulla Kristuksen sanaa, koska evankeliumin käsky vaatii häntä uudenlaiseen käytökseen, muuttumaan. Todellinen riski on ortodoksisen kristinuskon hylkääminen”.[11]
”Jos synnin ja häpeän todellisuus katoaa ihmisen
sydämestä, silloin mikään yhteiskunnallinen laki ei suojele ihmistä. Ihmisestä,
joka menettää moraalin ja käyttää vapauttaan pahuuteen, tulee omien
intohimojensa orja”, sanoi Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill
tiistaina 21.5.2013 tapaamisessa Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn
Jaglandin kanssa Danilovan luostarissa: ”Ihmiskunnan elämässä kriisin syyt ovat
moraalissa. - - - Valitettavasti viime aikoina on moraalinen ulottuvuus
kadonnut, kun moderni ajattelu on korostanut moraalin suhteellisuuden ajatusta.
Tämän seurauksena meillä on edessämme erittäin suuri ongelma” [12]
Pyhän Liturgian lopussa 24.3.2012 lausuessaan arvion
anarkistiryhmän Pussy Riot toimittamasta kirkon häpäisystä, Patriarkka Kirill
kutsui kristittyjä kärsivälliseen rukoukseen: "Olemme kaikki käyneet
paaston aikaan. Paholainen nauraa meitä kaikkia vastaan, luo monia ongelmia
näihin päiviin, kun meidän pitäisi päästä tämän maailman huolista ja upota
rukoukseen, tyyntyä paastoon ja parannukseen omista synneistämme. Mutta ehkä,
Herra vie meidät läpi näitä tutkien pyhään paastoon, jotta me kaikki olisimme
tietoisia vastuusta maatamme kohtaan, Pyhän Venäjän hyväksi, ortodoksisen uskon
hyväksi. Ortodoksinen kristitty ilmaisee vastuunsa ensinnäkin rukouksessa Jumalalle.
Sitä vastoin nuo ihmiset eivät usko rukouksen voimaan. He uskovat propagandan
voimaan, valheiden ja panettelun voimaan, Internetin voimaan,
tiedotusvälineiden voimaan, rahan ja aseiden voimaan. Me uskomme rukouksen
voimaan. Ja minä kehotan koko Venäjän kirkkoa kuumaan ja ahkeraan rukoukseen
meidän maamme hyväksi, meidän uskomme hyväksi, meidän kansamme hyväksi,
jotta Herra antaa meille anteeksi meidän syntimme ja jälleen nojautuisi meitä
kohti armossaan, antaen armosta Pyhän Henkensä voiman. Niin Jumala saattaisi meidät
kiusaustenme ja koettelemustemme läpi niin että pääsisimme niistä pois
puhdistettuina, vahvoina ja pystyisimme rakentamaan tulevaisuutta Jumalan
säädösten ja ihmisen omantunnon mukaisesti"[13]
Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on
luonnehtinut modernille ajalle valitettavaksi piirteeksi ”moraalisen tunnon
tuhoutumisen”: ”Kukin yksilö uskoo, että hän on itselleen oma totuutensa”.
Tällaisessa maailmassa sosiaaliset verkostot manipuloivat ihmisten
tietoisuutta, luovat illuusion ja tuhoavia riippuvuuksia poliittisen
propagandan, viihdeteollisuuden ja mainosten kiusausten avulla. Arkkipappi
Vsevolod Chaplin käyttää värikästä ilmaisua ”sosiaalisen netin hamsterit”,
jotka yllyttävät ja manipuloivat ihmisiä.[14] Kokonaan toisenlainen on
ortodoksisen uskon mukainen ihanne uskovaiselle ihmiselle: kärsivällinen rukous
ja toivon säilyttäminen kaikissa tilanteissa.
Kärsimätön epätoivo on vakavin synneistä
Valamon luostarin vanhin Mikael Pitkevich kehotti, että ole kärsivällinen
ja kestä kaikki – kaikki kärsivät panettelua ja muuta, mutta ennen kaikkea
pelkää epätoivoa, joka on vakavin synti.[5]
Athos-vuoren vanhin Paisios opettaa, että Jumala sallii ihmisille erilaisia koetuksia, sairauksia ja vammojakin, jopa kunnianloukkauksia, mutta meidän pitäisi ottaa ne kärsivällisesti ilman häiriötä, koska saamme Jumalan siunauksen. Kun joku kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti, meidän pitäisi iloita ja säilyttää luottamus, sillä tästä epäreilusta ihmisestä tulee suuri hyväntekijä.
Glinskin vanhempi Serafim (Romancev) lausuu, että henkiset rikkaudet hankitaan juuri kärsivällisyydellä. Arkkimandriitta Sergein (Shevich) opetti, että olemme tässä maailmassa juuri kärsimässä vaivaa ja kantaen ristiämme.[5]
Athos-vuoren vanhin Paisios opettaa, että Jumala sallii ihmisille erilaisia koetuksia, sairauksia ja vammojakin, jopa kunnianloukkauksia, mutta meidän pitäisi ottaa ne kärsivällisesti ilman häiriötä, koska saamme Jumalan siunauksen. Kun joku kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti, meidän pitäisi iloita ja säilyttää luottamus, sillä tästä epäreilusta ihmisestä tulee suuri hyväntekijä.
Glinskin vanhempi Serafim (Romancev) lausuu, että henkiset rikkaudet hankitaan juuri kärsivällisyydellä. Arkkimandriitta Sergein (Shevich) opetti, että olemme tässä maailmassa juuri kärsimässä vaivaa ja kantaen ristiämme.[5]
Apostoli Paavali opastaa Toisessa kirjeessään tessalonikalaisille (2. Tess.
3:5) suomalaisen luterilaisen uudemman käännöksen mukaan: ”Herra ohjatkoon
sydämenne rakastamaan Jumalaa ja odottamaan kestävinä Kristusta”. Vanhassa 1700-luvun Bibliassa jae käännettiin suomeksi ”Herra ojentakoon teidän
sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen”.
Kreikankielisessä alkutekstissä ilmaistaan Kristuksen kärsivällisyyttä kreikankielen ύπομον –sanan avulla. Kärsivällisyyttä
ja ”kestävää odotusta” voidaan pitää synonyymeina, mutta kreikankielinen teksti
niin kuin vanha Biblia painotti enemmän myös uskovaisen kärsivällistä hyvettä,
osallisuutta Kristuksen kärsivällisyyteen, kun taas uusi suomennos odottaa vain
tulevia tapahtumia. Venäjänkielinen Raamattu noudattaa samaa sisältöä ja
rakennetta kuin vanha suomalainen Biblia: Господь же да управит сердца ваши в
любовь Божию и в терпение Христово", ”Herra ohjatkoon sydämenne Jumalan
rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen."
Ortodoksinen päiväkalenteri [6] kertoo sen johtopäätöksen, että Herra Jeesus antoi meille oman esimerkkinsä jumalallisesta kärsivällisyydestä, minkä tähden ortodoksi rukoilee: ”Herra ohjaa sydämemme Jumalan rakkauteen ja osaksi Kristuksen kärsivällisyyttä”. Rukoilemme ja etsimme oppimista kestääksemme epäonnistumiset työssä, säilytämme rohkeutemme, pelkäämättä kiireen haittaa teemme myös hyvää sekä muistamme senkin, että ennenaikaisesti revityt raa’at hedelmät eivät ole riittävän voimakkaita ja maukkaita.[6]
Ortodoksinen päiväkalenteri [6] kertoo sen johtopäätöksen, että Herra Jeesus antoi meille oman esimerkkinsä jumalallisesta kärsivällisyydestä, minkä tähden ortodoksi rukoilee: ”Herra ohjaa sydämemme Jumalan rakkauteen ja osaksi Kristuksen kärsivällisyyttä”. Rukoilemme ja etsimme oppimista kestääksemme epäonnistumiset työssä, säilytämme rohkeutemme, pelkäämättä kiireen haittaa teemme myös hyvää sekä muistamme senkin, että ennenaikaisesti revityt raa’at hedelmät eivät ole riittävän voimakkaita ja maukkaita.[6]
Venäjän ortodoksisen kirkon perhekasvatuksen uutiset kertoivat 11.9.2013,
että rakkaus asuu siellä, missä on myös kärsivällisyyttä. Isä Konstantin
viittasi Anton Tšehoviin, jonka mukaan perheessä ei edes rakkaus ole perustava
asia, vaan kärsivällisyys. Rakkaus on korkein hyve, jonka Jumala antaa
kärsivällisyyden kautta. Jos ei opita sietämään, ei koskaan voi rakastaa
aidosti. Vahva perhe on mahdollista vain silloin, kun puolisot kuuntelevat
toisiansa. Tuossa samassa haastattelussa Isä Konstantinin vaimo Elena
Pantiukhova ymmärtää perheen kiireitä: isät viettävä paljon aikaa töissä ja
vanhemmuuden asioita täytyy sopia puhelimessa tai myöhään
yöllä.
Marina Zhurinskaya opettaa kärsivällisyydestä
Moskovan valtionyliopistosta valmistunut semantiikan ja kielitieteen asiantuntija
Marina Zhurinskayan (Марина Журинская),
joka toimii myös ortodoksisen lehden Alfa ja Omega kustantajana ja
päätoimittajana, artikkeli Ortodoksi ja maailma ("Православие и мир") –julkaisussa 27.10.2011
käsitteli länsimaissa valitettavasti unohdettua hyvää elämää
kärsivällisyydessä. Hänen artikkelinsa nimi oli ”Kärsivällisyys” (Терпение).[1]
Me tiedämme ilmeisemmin kaikki, että Kristus kärsi
lopulta myös ristinkuoleman Golgatalla. Marina
Zhurinskaya jatkaa selitystä Raamatun esimerkein valitettavasti liian
usein unohdettuun kärsivälliseen elämänasenteeseen, jossa Kristuksen
kärsivällisyys on mallina ja voimana. Jeesus Kristuksen kärsimys ilmeni myös
hänen ”kenoosiksessaan”, kuten teologiassa määritellään kreikankielistä sanaa
toistaen se, miten Raamatussa ilmaistaan Jumalan Pojan tyhjentyminen kuninkuudesta ja
inhimillinen oleskelu ihmisten keskuudessa.
Zhurinskaya kirjoittaa: ”Ja jos me kristityt tahdomme kestää Kristuksen tavalla, on meille tärkeää kärsivällisyys – kärsivällisyys langennen maailman oloissa ja itsessämme”.
Zhurinskaya kirjoittaa: ”Ja jos me kristityt tahdomme kestää Kristuksen tavalla, on meille tärkeää kärsivällisyys – kärsivällisyys langennen maailman oloissa ja itsessämme”.
Apostoli Paavali kirjoitti Kirjeessä filippiläisille
Kristuksen nöyryydestä ns. Kenoosis-hymnissä: ”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen
rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä
ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja
olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.
Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja
pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa
etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka
Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt
oikeudestaan olla Jumalan kaltainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan
muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän
alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti”
(Fil. 2:1-8).
Kärsivällisyys on hyve – universaali hyve. Marina
Zhurinskaya kuvailee, että kuumana päivänä pientä janoista lasta ei ole
mahdollista rohkaista kärsivällisyyteen, vaan hänelle on annettava juoda:
kärsivällisyyden vaatiminen olisi kiduttamista. Älykäs äiti ei heti rankaise
lasta, joka käyttäytyy mahdollisesti huonosti vaatien vettä. Kärsivällisyyden
kouluttaminen vaatii kypsempää ikää. Aikuisten pitäisi sietää ei ainoastaan
fyysisellä tasolla, vaan myös epäoikeudenmukaisuutta ja nöyryytystä. Zhurinskayja pitää kuitenkin kristillisen kärsivällisyyden
erillään väärinymmärretystä askeettisuudesta, joka menee jo lähelle
psykopatologiaa. Kärsivällisyydessä kamppaillaan hyveellisyyden puolesta meidän
omaa itsepäisyyttä ja kyvyttömyyttä vastaan tulla toimeen ihmisten kanssa.
Kärsivällinen ihminen ei loukkaa heitä.
Ilman kärsivällisyyttä on mahdotonta opetella mitään
ammattiakaan, koska useimmat ammatit vaativat taitoa ja kärsivällistä
harjoittelua. Musiikkikouluissa opiskelu vaatii kärsivällisyyttä, joka päivä
useita tunteja opiskelua. Kaikki hienot ballerinat harjoittelevat useita
tunteja päivässä. Perhe-elämässäkin tarvitaan valtavasti kärsivällisyyttä.
Marina Zhurinskaya kertoo, että Tšehov (Чехов) piti kärsivällisyyttä
tärkeimpänä, jota häneltä vaaditaan. ”Hyvin suuri osa meidän avioeroistamme
syntyy kärsivällisyyden puutteesta. Ihmiset luovat odotuksia kauniissa
mekossaan, epäpyhissä luxus-häissään ja siitä alkavissa jatkuvissa mainoksissa,
mutta aloitusrutiinien jälkeen tulee järkytys, kun rakkaan olennon lähempi
tarkastelu herättää kysymyksiä ja jopa jossain mielessä protestin. Ja täytyisi
kestää, sopeutua ja myöntyä, oppia rakastamaan elävää henkilöä, joka ei ole
oman mielikuvituksemme haavekuva. Jos tämä on sellainen asia, että siitä ei voi
antaa periksi, niin meidän on toimittava rakkaudella ja rukouksessa. - - - Valtavasti tarvitaan kärsivällisyyttä myös
lasten kasvatuksessa; ja ainoa tapa vähentää perheessä vaikeuksia on rakkaus,
joka muuttaa elämän niin, että kaikesta arjesta tulee juhla. Mutta se on myös
hengellistä työtä”.
Marina Zhurinskaya tarkastelee myös hengellisessä
elämässä vaadittavaa kärsivällisyyttä. Rukouksessa vaaditaan kärsivällisyyttä.
Valitettavasti meillä ei ole riittävää kärsivällisyyttä edes alkeellisiin
hengellisiin harjoituksiimme, joka olisi aiheellista itsetuntemuksemme
syventämistä varten. Jokaisen ihmisen olisi ymmärrettävä, miten synti on hänen
persoonallisuutensa osa ja loinen. Pääsääntöisesti ihmisellä ei ole edes
kärsivällisyyttä. Meillä on vain ulkokuoreksi kärsivällisyyttä, kun elämme
langenneessa maailmassa.
Kärsivällisyys synnyttää nöyryyttä: huomaat yhä selvemmin, että et pidä itseäsi ylivertaisena aarteena muihin nähden. Itsensä sietäminen kristillisessä merkityksessä ei tarkoita rentoa hemmottelua, jossa puolustaudutaan ja selitellään ”että olen mikä olen, mitä sitten”, vaan kristitty todella kärsii itse siitä, kun hänelle on syntynyt jo jonkinlainen käsitys omasta elämästä sellaisena kuin se on. Uskovainen tunnustaa kärsimättömyytensä eli kärsivällisyyden puutteensa. Kuinka usein ihmiset luovat ihanteellisen kuvan itsestään, vaikka aito kärsivällisyys merkitsee ensisijaisesti kykyä katsoa itseä Jumalan silmissä ja tarttua haasteisiin: kuinka Hän loi minut? Mitä varten? Kuulenko Hänen äänensä kutsuvat minut vapaaksi synnin vallasta?
Kärsivällisyys synnyttää nöyryyttä: huomaat yhä selvemmin, että et pidä itseäsi ylivertaisena aarteena muihin nähden. Itsensä sietäminen kristillisessä merkityksessä ei tarkoita rentoa hemmottelua, jossa puolustaudutaan ja selitellään ”että olen mikä olen, mitä sitten”, vaan kristitty todella kärsii itse siitä, kun hänelle on syntynyt jo jonkinlainen käsitys omasta elämästä sellaisena kuin se on. Uskovainen tunnustaa kärsimättömyytensä eli kärsivällisyyden puutteensa. Kuinka usein ihmiset luovat ihanteellisen kuvan itsestään, vaikka aito kärsivällisyys merkitsee ensisijaisesti kykyä katsoa itseä Jumalan silmissä ja tarttua haasteisiin: kuinka Hän loi minut? Mitä varten? Kuulenko Hänen äänensä kutsuvat minut vapaaksi synnin vallasta?
Kärsivällisyys ei ole epätoivon lähde tai ilmaus, vaan
kärsimys liittyy luottamukseen Jumalaan. Ilman uskoa kärsivällisyys on
haitallista. Todellinen kristillinen kärsimys edellyttää henkilön tietämystä
sen puolesta, että Jumala rakastaa häntä.
Piispa Panteleimon opettaa
kärsivällisyydestä
Piispa Panteleimon vastasi Ortodoksi ja
maailma ("Православие и мир")
–julkaisussa 9.11.2010 [2]kysymykseen, miksi kärsivällisyys ei ole pelkästään
hyve, vaan myös välttämätön edellytys kristillisessä elämässä. Kärsimys
koskettaa sinänsä kaikkia ihmisiä, myös niitä, jotka eivät usko Jumalaan.
Kärsimys on luonnollinen tila ihmiselle, joka elää ajassa eikä vielä
ikuisuudessa. Usein emme voi muuttaa asioita, vaan meidän on siedettävä.
Kuitenkin jotkut ihmiset kärsivät kärsimättömässä vihassa ja epätoivossa, kun
taas toiset kärsivät kärsivällisesti toivoen ja sisäisessä rauhassa.
Kristinuskossa kärsivällisyys on luoteeltaan erilainen.
Piispa Panteleimon ei samaista kärsivällisyyttä
passiivisuuteen. Ihminen voi kärsivällisesti käsitellä pelkoa, surua ja syntiä,
mutta tämä kristillinen kärsivällisyys ei tarkoita passiivisuutta. Sellainen kärsivällisyys
on aktiivisuutta. Kärsivällisesti voi nousta yhä uudestaan ylös kohtalon kovien
iskujen jälkeen ja mennä taas taisteluun! Kärsivällisesti voi rakentaa ja luoda.
Kärsivällisyys ei ole sama asia kuin menetys ja passiivisuus.
Piispa Panteleimon ei pidä avaimena ihmisen pyrkiessä parempaan sitä, että tämä ihminen menisi jonnekin Eurooppaan tai Venäjälle tai johonkin erityiseen maahan, vaan sen pitää olla ”itseensä menemistä, sisälle sydämeen”. Piispa Panteleimon viittaa paholaisen tarjoavan vapautta ilman rakkautta: paholaisen vapaus tukahduttaa muiden vapautta, paholainen ei voi rakastaa koska hän ei halua kärsiä. Liian monet ihmiset eivät tahdo uskoa Jumalaan, koska ”he eivät halua vapautta, joka on rakkaudessa. He eivät halua oppia rakastamaan, vaan haluavat olla hallitsijoita ja tyranneja maailmassa, haluavat olla olemassaolon keskellä”.
Piispa Panteleimon ei pidä avaimena ihmisen pyrkiessä parempaan sitä, että tämä ihminen menisi jonnekin Eurooppaan tai Venäjälle tai johonkin erityiseen maahan, vaan sen pitää olla ”itseensä menemistä, sisälle sydämeen”. Piispa Panteleimon viittaa paholaisen tarjoavan vapautta ilman rakkautta: paholaisen vapaus tukahduttaa muiden vapautta, paholainen ei voi rakastaa koska hän ei halua kärsiä. Liian monet ihmiset eivät tahdo uskoa Jumalaan, koska ”he eivät halua vapautta, joka on rakkaudessa. He eivät halua oppia rakastamaan, vaan haluavat olla hallitsijoita ja tyranneja maailmassa, haluavat olla olemassaolon keskellä”.
Kristuksen kärsivällisyyteen perustuu suuri
kristillinen kulttuuri, Venäjä luotiin mahtavaksi Venäjäksi, syntyi Venäjän
kulttuuri ja kirjallisuus. Vapautuminen jumalattomuuden ikeestä liittyy
Venäjällä marttyyrien kärsimykseen: nämä uhrasivat henkensä ateismin takia,
tuon kauhean harhan tähden, joka vallitsi Venäjällä (Neuvostoliitossa).
G. Szymanski opettaa
kärsivällisyydestä
Ortodoksisen kirkon lahjakas tiedemies ja kirjalija G.
Szymanski (1915-1970) on selvittänyt pamfletissaan kristillisen
kärsivällisyyden hyvettä. Ortodoksisen kirkon virallinen sivusto Православие.Ru julkaisi 16.5.2012
tiivistelmän tästä esitelmästä.[3]
Szymanski käsittää kärsivällisyyden UT:n kreikankielen
ύπομον avulla: filologisesti sana tarkoittaa vastarintaa paineessa. Latinaksi
kirkon opettajan käyttivät ilmaisua patientia: kärsivällisyys oli kykyä ja
taitoa kuljettaa ja siirtää kärsimyksen aiheet, kuten Pyhä Johannes Krysostomos
selitti. Pyhä isät liittävät kärsivällisyyden hyveen nöyryyteen: nöyryys on
kärsivällisyyden lähde. Pyhä Serafim Sarovilainen opettaa kristillisen ”katumuksen
vaativan kärsivällisyyttä ja anteliaisuutta. … Kärsivällisyys tekee sielun
ahkeraksi. Kärsivällisyys vie rakkauden työhön”.
Ortodoksisen kirkon pyhät isät määrittävät "kärsivällisyyden" hyväksi johdonmukaisuudeksi, sielun lujuudeksi ja rohkeudeksi, kun elämässä kohdataan vaikeuksia, surua ja kiusauksia. Kirkon pyhät ihmiset osoittavat, että kärsivällinen ihminen ei suinkaan ole ahdistuksista täysin välinpitämätön, vaan päinvastoin hän ymmärtää kärsimyksensä, vastoinkäymiset, surut ja muut ahdistukset ilman vihaa ja hämmennystä, hän sietää päättäväisesti ja iloisesti.
Ortodoksisen kirkon pyhät isät määrittävät "kärsivällisyyden" hyväksi johdonmukaisuudeksi, sielun lujuudeksi ja rohkeudeksi, kun elämässä kohdataan vaikeuksia, surua ja kiusauksia. Kirkon pyhät ihmiset osoittavat, että kärsivällinen ihminen ei suinkaan ole ahdistuksista täysin välinpitämätön, vaan päinvastoin hän ymmärtää kärsimyksensä, vastoinkäymiset, surut ja muut ahdistukset ilman vihaa ja hämmennystä, hän sietää päättäväisesti ja iloisesti.
Lähteet:
[1] Marina Zhurinskaya (Марина Журинская), "Православие и мир"
27.10.2011 (№19 -35-, 2011). ”Kärsivällisyys” (Терпение).[ http://www.pravmir.ru/terpenie/
[2] Piispa Panteleimon (Shatov) (Епископ
Пантелеимон (Шатов)). "Православие и мир" 9.11.2010. ”Kärsivällisyydestä ja
kärsimyksestä” (О терпении и страдании). http://www.pravmir.ru/terpet-ili-net/
[3] Hermogenes Szymanski (Гермоген Шиманский).
Православие.Ru 16.5.2012. ”KÄRSIMYKSESTÄ” (О ТЕРПЕНИИ)
[4] Ortodoksinuorison keskusteluportaali Samaran alueella. Портал православной молодежи Самарской областиСамарская епархия РПЦ 28.5.2010. ”O терпении” http://pmd-samara.ru/forum/?PAGE_NAME=read&FID=16&TID=245
[5] C. Devyatova (Девятова C.).
”Hengellinen majakka: XX vuosisadan ortodoksien vinkkejä kärsivällisyyden
puolesta” (Духовный маяк: советы православных
подвижников XX столетия: О терпении) Православие.Ru http://www.pravoslavie.by/page_book/o-terpenii
[6] 25. päivä: Anna Herra kärsivällisyyttä (25 день Дай, Господи, терпение) http://kladovay.ucoz.ru/publ/pravoslavnye_mysli/25_den_daj_gospodi_terpenie/167-1-0-1347
[7] ”Ortodoksinen perhe: rakkautta on siellä missä on kärsivällisyyttä”. Православная семья: любовь живет там, где есть терпение. Kasvatus ja ortodoksinen usko (Образование и Православие.
11.9.2013. http://www.orthedu.ru/eparh/7913-pravoslavnaya-semya-lyubov-zhivet-tam-gde-est-terpenie.html
[8] Venäjän ortodoksinen kirkko. Prologi: Ortodoksinen kalenteri vuodelle
2012. Русская Православная Церковь. Пролог: Православный календарь на 2012 год с чтениями на каждый день,— М.:
Благовест, 2011.
[9] MTV 3, 17.10.2013. Lehti: Kärsivällisyys palkitaan paremmalla
terveydellä ja taloudella. http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/lehti--karsivallisyys-palkitaan-paremmalla-terveydella-ja-taloudella/2370760
[10] Koillissanomat 31.10.2013. Kiekkoväen kärsivällisyys koetuksella. http://www.koillissanomat.fi/paakirjoitus/kiekkov%C3%A4en_k%C3%A4rsiv%C3%A4llisyys_koetuksella_6620930.html
[11] Juha Molari 21.1.2013. Patriarkka Kirill: Venäjän suurin uhka – uskon
menetys. http://juhamolari.blogspot.fi/2013/01/patriarkka-kirill-venajan-suurin-uhka.html Alkuperäislähde: Interfax 6.1.2013.
Главная угроза для России - утрата веры. http://www.interfax-religion.ru/?act=interview&div=370
[12] Juha Molari 22.5.2013. Kirill: kirkko ei koskaan tunnusta ”homo-avioliittoja”,
vaan julistaa ne synniksi. http://juhamolari.blogspot.fi/2013/05/kirkko-ei-koskaan-tunnusta-homo.html Alkuperäislähde: Православие.Ru 21.5.2013. Патриарх Кирилл напомнил генсеку Совета Европы о
греховности однополых "браков". http://www.pravoslavie.by/news/patriarh-kirill-napomnil-genseku-soveta-evropy-o-grehovnosti-odnopolyh-quotbrakovquot
[13] Juha Molari 25.3.2012. Patriarkka Kirill (24.3.2012): Meillä ei ole
tulevaisuutta, jos alamme pilkata suuria pyhyyksiä. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/03/patriarkka-kirill-2432012-meilla-ei-ole.html
[14] Juha Molari, 14.1.2012. Western shock
headlines misrepresent Patriach Kirill. Russia Today. http://rt.com/op-edge/western-media-patriarch-kirill/
[15] Juha Molari 11.8.2012. Venäjän ortodoksinen kirkko, liturgia ja
rukous. Consensus patrum, Lex orandi lex est credendi. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/08/venajan-ortodoksinen-kirkko-liturgia-ja.html
. . . . . . . .
Juha Molari Юха Молaри
GSM+358 40 684 1172
Työtön Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)