Patriarkka Kirill toivottaa arkkipiispa Kari Mäkiselle joulurauhaa ja kutsuu kirkkoja moraalisesta kriisistä totuudellisuuteen

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on 25.12.2013 onnitellut lukuisia kirkkoja, joissa vietetään joulua gregoriaanisen kalenterin mukaan.[9][10] Patriarkka Kirill rukoilee ja toivoo näille kristityille joulun valoa ja iloa. Kirill lähetti joulutervehdyksensä myös erityisesti mainiten Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispalle Kari Mäkiselle. ”Vapahtajan tulo maailmaan avasi historiassa uuden aikakauden, koska ihmisille paljastui sanomaton Jumalan armo: ’Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus’ (Matt. 4:16).[9][10] Patriarkka Kirill muistuttaa joulutervehdyksessä ”poliittisista ja taloudellisista mullistuksista, joiden aikana moderni ihmiskunta on kokenut myös syvällisen moraalisen kriisin. Siksi kirkon on kehotettava ihmisiä seuraamaan Kristusta, joka on ’tie ja totuus ja elämä’ ”(Joh. 14:6).[9][10]

Klassisessa ja ortodoksisessa teologiassa ”kuoleman varjon maa” ja kansan ”pimeys” on aina viitannut henkiseen ja moraaliseen syvälliseen kriisiin, johon kirkkojen, kirkon paimenten ja kristittyjen ei tule mukautua, vaan johon on Kristuksen valon annettava loistaa: Kirkolla on erityinen ilmoitus, jota epäuskoisella maailmalla ei ole. 

Sellainen haaste on kristityillä ympäri maailmaa, ei vähiten arkkipiispa Kari Mäkisen evankelisluterilaisella kirkolla, jonka tietyt teologiset ja eettiset linjanvedot ovat syleilleet enemmän kristinuskosta etääntynyttä modernia ihmiskuntaa kuin rakentaneet yhteyttä apostoliseen kirkkoon ja pyhien yhteisöön. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill ei määrittele yksilöidysti modernin maailman syvällisen moraalisen kriisin tuntomerkkejä, jotka haastavat ja vaurioittavat kirkkojakin, mutta tunnetusti suomalainen evankelisluterilainen kansankirkko on seikkaillut kummallisissa teologisissa ratkaisuissaan homoseksuaalisuuden ja naispappeuden puolesta, mitkä suuri yleisökin tietää median paineesta, mutta myös Raamattu-teologia, sovitusoppi, opetus laista ja evankeliumista, synnistä ja armosta ovat etääntyneet kauas niin luterilaisen uskonpuhdistuksen kuin apostolisen kirkon yhteisestä perinnöstä.

Venäjän ortodoksinen kirkko juhlii Jeesuksen syntymää 7. tammikuuta. Tuo juhla ei ole kaupallinen. Kristillisessä kirkossa on 200-luvulta alkaen muistettu Kristuksen syntymää loppiaisena, 6.-7. tammikuuta: noin vuonna 200 Klemens Aleksandrialainen mainitsee tämän käytännön.  Juhlan yleistyminen 25. joulukuuta liittyy 300-luvulla koettuun kirkolliseen haluun syrjäyttää Rooman valtakunnassa suosittu pakanallinen kulttijuhla, jota vietettiin 25. joulukuuta.[8] Venäjän, Jerusalemin, Serbian ja Georgian ortodoksiset kirkot sekä eräät muut kirkkokunnat juhlivat joulua 25. joulukuuta juliaanisen kalenterin mukaan (”Vanhan tyylin mukaan”, joka vastaa 7. tammikuuta modernissa gregoriaanisessa kalenterissa). Konstantinopolin (ei aivan kokonaisuudessaan), Antiokian, Aleksandrian, Kyproksensa, Bulgarian, Romanian ja joidenkin muiden alueiden ortodoksiset kirkot juhlivat 25. joulukuuta uuden tyylin mukaan. Armenian kirkossa joulua vietetään 6. tammikuuta.[8]  Kristuksen syntymän juhlapäivän pyhittäminen tapahtui viimeistään 300-luvun puolivälissä tai aikaisemmin Rooman kirkossa. Nikeassa kirkko alkoi juhlia joulua 25. joulukuuta paavi Juliuksen aikana (337-352 jKr.).[2] Antiokiassa Pyhä Johannes Krystomos kirjoitti vuonna 386 jKr, että muutaman päivän kuluttua 25. joulukuuta vietetään joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa. Pyhän Hippolytuksen patsaassa oli Roomassa joulupäiväksi merkitty 25. joulukuuta. Roomassa joulua on vietetty 25. joulukuuta jo ennen vuotta 354 jKr. 25. joulukuuta oli myös Mithras-epäjumalan juhlapäivä, jota roomalaiset sotilaat levittivät kaikkialla Rooman valtakunnassa. Roomassa juhlittiin 17-23. joulukuuta myös Saturnaliaa pakanajumalien Saturnuksen ja Kronoksen kunniaksi.[2]

Taivas ja maa (Небо и земля)

http://www.youtube.com/watch?v=w-ddilDq3gU

Eräs varhaisimmista ikonografisista joulukuvista, Roomassa katakombeista löydetty kuva, jossa kapaloitu pikkulapsi makaa, neitsyt Marialla on antiikkinen asu. Profeetta Jesajan mukaisesti kuvassa on härkä ja aasi (Jes. 1:3), sillä härkä ja aasi tuntee omistajansa, mutta Israel ei tunne.

Venäjän katoliset ja protestantit ovat juhlineet tänäkin vuonna joulua 25. joulukuuta läntisen gregoriaanisen kalenterin mukaisesti. Venäjänkielinen Pravoslavie-sivusto kertoo Antiokian ja koko idän patriarkan Johannes X:n joulun sanomasta, jonka lausui arabian kielellä muistaen myös Syyrian, Libanonin, koko idän ja koko maailman vainottuja kristittyjä: ”Me uskovaiset ihmiset maan päällä olemme rauhan lähettiläitä, rakkauden lähettiläitä. Ja niin nousemme yhä alttarille”.[7] ”Betlehemin luola on meidän sydämemme, sielumme ja henkemme kuva, koska meidät niin kuin hänet on tehty nöyryyden merkiksi, vahvistumaan kärsivällisyydessä, antaen itsemme Jumalaiselle Vastasyntyneelle, jotta hän asuisi meissä ja valaisi elämämme”.[7] Johannes X korosti joulun sanomassaan useamman kerran, että uskovaisten tehtävä on toimia sanansaattajina maailmassa, ”osoittaa maailmalle rakkauden pulssi etäisemmälle naapurin naapurillekin, jotta he eivät hukkuisi laittomuuden äänten voimistuessa maailmassa”. ”Rauhan viesti ei ole antautumisen viesti, vaan meidän on kutsuttu korottamaan tärkeämpi ääni”.[7]

Joulun kirkko suostuu totuudessa nöyryytykseenkin tässä pimeässä maailmassa

Ortodoksinen teologian on aina tiennyt, että kirkkojen ja yksittäisten kristittyjen suostuminen mukautumiseen epäuskoisen maailman vaatimuksiin on vastoin ortodoksista joulun sanomaa: Kristus nimenomaisesti tuhosi ihmisvihaajan voiman siinä, että hän suostui altistui orjuuttaviin nöyryytyksiin ja kärsimyksiin menettämättä Jumalan kunniaa. Joulun kirkko tuntee kunnioittaen ja uskollisesti myös marttyyrien voiman epäuskoisten ihmisvihaajien maailmassa.

Moskovan patriarkaatin arkkimandriitta Matteus on määritellyt, että Kristuksen syntymän ydin on Kristuksen ilmestyminen lihassa. Varhaisimmassa kirkossa eivät kristityt keskittyneet sillä tavalla syntymäpäiviin eli menneisyyteen kuin pakanat juhlivat jumaliensa ja kuuluisten ihmisten syntymäpäiviä.[2] Kirkkohistoriasta kirjoittanut Eusebius kertoo Kirkkohistoria-teoksessaan kirjeestä Smyrnan kristityille ja Pyhän Polykarpoksen marttyyrikuolemasta (167 jKr), että kristityt juhlivat marttyyrikuoleman päivää iankaikkisen elämän syntymäpäivänä.[3] Arkkimandriitta muistuttaa ortodoksisesta teologiasta, että ”Kristuksen tuleminen lihaan tuhosi ihmisvihaajan voiman, palautti liiton enkelten kanssa ja avasi pääsyn pyhien joukkoon. Kiitos Kristuksen inkarnaation, koko ihmiskunnan kansojen toiveet ovat palautuneet todelliseen Jumalan palvontaan ja sitä kautta sovintoon”[2].

Jumalan Poika alentui inkarnaatiossa äärimmäiseen köyhyyteen ja nöyryyteen, kuten Pyhä Johannes Krysostomos sanoo: ”Kristus tiesi ettei nöyryytys voi vähentää mitään hänen kunniastaan, koska kunnia ei ole tullut lainaksi, se ei ole varkaudella hankittu, se ei ole vierasta tai epätavallista hänelle, vaan luonnostaan totta. Niin hän otti orjan muodon”[2]. Ottaessaan ”orjan muodon” Kaikkivaltias paransi paholaisten aiheuttamat syvimmät haavat ihmisiin: Jumalan Pojan kautta ihmisluonto nostetaan yli sen luonnollisen rajan ja tuodaan elämän porteille. Jouluevankeliumin sanat Luukkaan evankeliumista ”Kunnia Jumalalle ja maan päällä rauha ihmisille, joita Hän rakastaa” ilmentää enkelten lauluna jouluyönä ortodoksisen palvonnan ja teologian.

Kristus ei häpeä nöyryytettyjä ja riistettyjä seuraajiaan

Rovasti Alexander Shargunov on selittänyt hartaudessaan Matteuksen evankeliumin jouluevankeliumiin, että jouluilon syy on siinä, kun ”meidän Herramme syntyi tuhoamaan synnin j kuolemaan. - - Syntiset voivat riemuita, kun heitä kehotetaan ottamaan vastaan anteeksianto. Olkoon vaikka tunne siitä, että Jumala olisi jo heittänyt ulos epätoivoon, mutta heidät kutsutaan elämään”.[4] ”Suurimpien ja jaloimpien ihmisten toimet eivät voi pakottaa Jumalaa alas taivaasta, vaan voimme vain hyväksyä hänen armonsa, kun meille tarjotaan”.[4]   ”Itämaan tietäjät toivat Herralle lahjoja – kultaa, pyhää savua ja mirhamia, mutta he saivat paljon suurempia lahjoja itse Kristuksessa. He tulivat täyteen hänen totuuttansa, he oppivat rukoilemaan Häntä ja liittyivät hänen iankaikkiseen elämään. Me yritämme tuoda köyhyydessämme Herralle kaiken, mitä meillä on. Ja mikä tärkein – hyvän tahtomme, meidän tahtomme tehdä hyvää huolimatta saatanan yrityksistä turmella ja tuhota hänen tulemisensa meidän maailmamme.”[4]

Metropoliitta Antoni Suroshki (1970) liittää Jumalan ilmestymisen nöyryytetyssä Kristuksessa siihen, että Hänestä tuli yksi meistä eikä hän häpeä meitä: Hän ei tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan etsimään ja rakastamaan syntisiä. Edes meidän nöyryyttämisten ja riistämistemme jälkeen Hän ei häpeä meitä.[5]

Kirkko on kutsuttu muuttamaan maailmaa

Pappismunkki, filosofian tohtori Simeon kuvailee, että joulu on ihme, jota ei voi verrata mihinkään.[6] ”Kristuksen syntymämysteeri on aina innostanut ja tulee aina innoittamaan ihmiskuntaa. - - - Nykyään kaikki eivät ole valmiit myöntämään, että elämässämme olisi salaisuuksia, joita ihmismieli ei voi selittää. Mielestäni tällaiset salaisuudet rikastuttavat elämäämme ja auttavat kääntymään Jumalan puoleen. Me ortodokseina tunnustamme dogmin, että Neitsyt Maria oli neitsyt ennen Kristuksen syntymää ja pysyi neitseenä Kristuksen syntymän jälkeen”. Pappismunkki, filosofian tohtori Simeonin mukaan kristillinen joulu on korvannut pakanallisen festivaalin, kirkko on pyhittänyt ja muuttanut kansanperinnettä, tehnyt perinteeseen muutoksen ja käännökseen tiettyyn syvyyteen, sillä kirkko aina muuttaa maailmaa ympäristössään.[6]

Jouluna muistamme Kristuksen todellisuuden

Kristus ei ole pelkkä idea tai "henki". Joulu ei ole vain ajatus pienestä lapsesta ja rakkaudesta.

Kun kristittyjen vaino päättyi, kirkko halusi myös oppia kunnioittamaan maallisen elämän alkua.[2] Kristuksen syntymän muistaminen kehittyi merkittäväksi myös sen tähden, että harhaopit eivät tunnustaneet Kristuksen todellista kehollisuutta.[2] Pyhä Johannes Teologi kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa” (1 Joh. 4:2-3).

Klemens Aleksandrialaisen aikana joulun juhlalla oli enemmän teologista sisältöä kuin nykyään. Joulun juhla liitti yhteen Kristuksen syntymän ja kasteen Jordaniassa siitä syytä, että erän harhaopin mukaan Kristus olisi ollut Jumalan Poika vasta Jordanin kasteen jälkeen. Pyhän Johannes Krystostomoksen mukaan Vapahtajan kaste oli tärkeää ihmisten edessä, koska tästä hetkestä alkoi Jeesuksen julkinen toiminta.[2]

Hiljainen yö, pyhä yö Ночь тиха, ночь свята

 http://www.youtube.com/watch?v=r1Ue2qw0boQ

[1] РОЖДЕСТВО ХРИСТОВО http://www.pravoslavie.ru/put/28884.htm

[2] Архимандрит Матфей, преподаватель МДА

Журнал Московской Патриархии , № 1, 1985 г., ЭОРТОЛОГИЯ И БОГОСЛОВИЕ РОЖДЕСТВА ХРИСТОВА Журнал Московской Патриархии , № 1, 1985 г.  http://www.pravoslavie.ru/put/1989.htm

[3] Эортология и богословие Рождества Христова. Часть 2. http://www.pravoslavie.ru/put/1995.htm

[4] Протоиерей Александр Шаргунов 7.1.2008. Толкование Евангелия на каждый день года. Рождество Бога и Спаса нашего Иисуса Христа. http://www.pravoslavie.ru/put/3897.htm

[5] Митрополит Сурожский Антоний 1970. Слово в день Рождества Христова. http://www.pravoslavie.ru/put/1837.htm

[6 ] Иеромонах Симеон (Томачинский). Рождество – это чудо, которое нельзя сравнить ни с чем. http://www.pravoslavie.ru/smi/50878.htm

[7] Рождественское послание Патриарха Антиохийского и всего Востока Иоанна Х (Йазиджи). http://www.pravoslavie.ru/news/67017.htm?utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter

[8] В более чем 100 странах мира христиане отмечают Рождество. 25.12.2013. http://kharkov-online.com/news/n246373.html

[9] Патриарх Кирилл поздравил глав инославных церквей, празднующих Рождество Христово по григорианскому календарю. 25.12.2013. http://www.pravmir.ru/patriarx-kirill-pozdravil-glav-inoslavnyx-cerkvej-prazdnuyushhix-rozhdestvo-xristovo-po-grigorianskomu-kalendaryu/

[10] Рождественское поздравление Святейшего Патриарха Кирилла главам инославных церквей, празднующих Рождество Христово по григорианскому календарю  http://www.patriarchia.ru/db/text/3479264.html


Kirjoittaja:

Kuvassa kirjoittaja ex-kirkkoherra, ex-luterilainen Pohjan kirkon edustalla sotien muistomerkin edustalla
Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.

GSM+358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html