Ihan ihmeelliset ”putinistit” nähtävissä Ylellä Venäjä-illassa tiistaina!

Iltasanomien toimittaja Arja Paananen ei ole paranoidinen, kun hän on tämän päivän Iltasanomissa löytänyt huutomerkkien ja lööppien kanssa ihmeen: Bäckman ei ole ainoa, vaan eräät muutkin suomalaiset tukevat Putinia! Niin Iltasanomat kertoivat 14.4.2014. http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288677252260.html

Tiistaina 15.4.2014 Ylellä nähtävä A2 Venäjä-ilta antaa Paanasen mukaan ”katsojille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua lukuisiin suomalaisiin, jotka kannattavat ja jopa ihannoivat presidentti Vladimir Putinia”. Paanasen tiedossa ei ole, että Johan Bäckmanin seurue järjestää Venäjä-illan jälkeen koko Suomen kiertueen, jossa nämä tanssivat ripaskaa ja laulavat kalinkaa.  Sitten koko Suomi saa ihmetellä näitä suomalaisia, jotka ihailevat presidentti Vladimir Putinia. Nähtävyytenä BB-talon julkkis vetoaa myös nuoriin naisiin.

Tänään minä kohtasin ihan oikean paranoidisen ihmisen. Poikani on kärsinyt jalkaterään sattuneesta potkusta, minkä tähden tänään hän ei mennyt futistreeneihin, vaan teimme lihasvoimaharjoitukset kotona ja sitten hän lähti Itäkeskuksen uimahalliin uintitreeneihin. Uinti sallii jalkaterän tervehtymisen paremmin kuin jalkapalloilu. Mutta huomenna olemme jo futiskentällä verryttelemässä jalkapallon kanssa. Joka tapauksessa siinä olin noutamassa Itäkeskuksen uimahallissa poikaani, joka istui juomassa jotain hallin kahviossa. Minä istuin toisella puolella ja katsoin poikaani. Vähän ajan kuluttua kaksi tai kolme metriä poikani takaa hypähti ylös äkäinen monikulttuurinen rikkaus, jota ei Suomessa saa kutsua neekeriksi. Tuo mies oli todella roteva ja iso mies. Hän pauhasi kovalla äänellä englanniksi, että olisin joku KGB-agentti, joka vahtii ja kyttää häntä. Minä en noussut ylös penkiltäni, vaan vastasin englanniksi, että ”oletko sinä paranoidinen? Syö pillerisi, syö lääkkeesi ja rentoudu?” Minun piti vastata tuo kehotus syödä lääkkeet useamman kerran, kunnes hän istuutui alas – nyt selkä meitä kohti. Vähän ajan kuluttua hänen kavereitaan tuli lisää miehen pöydän luo ja nämä kaikki katselivat ihmeissään minua, kun mies selitti heille, että ”KGB-agentti kyttää häntä Itäkeskuksen uimahallissa”.

Olen kohdannut kaksi kertaa aiemmin paranoidisen ihmisen. Useampi vuosi sitten Pietarissa menin erääseen baariin välipalalle ja tilasin coca colaa, mikä ei virittänyt Venäjällä kenenkään epäilyä, että olisin amerikkalainen agentti. Sitä vastoin – ilmeisemmin joku Aleksei Navalnyin kannattaja – yllättäen hyppäsi kauempaa baaria ylös ja alkoi riehua, että minä olisin vakooja, joka tuli häntä häiritsemään. Baarin järjestysmies ohjasi tuon paranoidisen miehen ulos, jotta sain syödä rauhassa.

Sitten olen tavannut paranoidisen ryhmäkunnan, kun kohtasin Mikael Storsjön seurueen, joka toimittaa paranoidisia juttua Kavkaz Center –sivustolle. Niitä juttuja en halua enää tarkemmin kerrata, mutta aina on ollut hyvä neuvo, että vainoharhaiselle on syytä antaa muistutus syödä lääkkeet paremmin.

Tästä polku vain kapenee, mutta tätä metsäpolkua
poliisi ajeli autolla perässäni, kun kävin
juoksulenkillä.

Tietysti yksittäiset sattumat saattavat ihan tavallisessa terveessä kansalaisessakin herättää ihmetystä ja moninaisia pohdintoja, vaikka ne eivät mitenkään liittyisi häneen itseensä. Muistan sen ajan, kun aloitin kesällä 2011 kirjoittaa presidentti Dmitri Medvedevin ja Dmitri Rogozinin sekä muutaman muun rinnalla RT-kanavan blogia. Tietysti tunsin, että olisin hyvässä seurassa, kun niitä blogien kirjoittajia ei ollut kovin monia!  Sitten kävi heti sen jälkeen Vesalan metsässä juoksulenkillä outo tilanne, kun juoksin ylös ja alas erästä mäkeä juoksukunnon parantamiseksi. Nimittäin suomalainen poliisiauto eksyi minun perässäni tuolle vaikeasti kuljettavalle metsäpolulle. Tai itse asiassa se tuli minua kohti jonkin aikaa minun perässäni, kun yllättäen käännyin takaisin alas mäkeä juostakseni sen mäen uudemman kerran ylös. Mietin, että olenko minä niin tärkeä, kun poliisi ajaa perässäni metsäpoluillakin. Mutta sitten minä ymmärsin maltillisesti, että kaikki ei suinkaan minuun liity.

Pitkäaikaistyöttömänä itähelsinkiläisenä proletaarina minulla on erityisesti tänään ilo ja kunnia kertoa, että olen tavannut ja kohdannut - ainakin joskus - nämä kaikki  erityisen ihmeelliset ”putinistit” jo ennen kuin Suomen kansa saa tiistaina 15.4.2014 mahdollisuuden tutustua heihin ja tietää sellaisista nähtävyyksistä. Ainoastaan BB-talosta julkkiseksi noussut Antti Kurhinen on minulle ihan tuntematon nimi.

Arja Paananen esittelee jutussaan ”Putinia kannattavan lakimiehen” Jon Hellevigin. Hänestä olen jo melkein kymmenen vuotta sitten tehnyt lehtijutun. Muistan silloin tavanneeni hänet Lappeenrannassa, jossa haastattelin häntä. Senkin jälkeen olen vaihtanut ainakin puhelimessa tai sähköpostissa muutaman ajatuksen hänen kanssaan.

Koen melkein etuoikeutetuksi syrjäytyneestä pitkäaikaistyöttömyydestäni huolimatta, että olen kohdannut myös pari kertaa Arja Paanasen esittelemän toisen henkilön: Evgenia Hildén-Järvenperän, ”Putinia kannattavan demarin”, kuten Paananen määrittää.  Siinä yhteydessä Paananen muistaa jopa mainita ”ex-pappi Juha Molarin”, joka olisi joskus vuonna 2011 puhunut jossain tilaisuudessa Moskovassa, jossa Evgenia olisi tulkannut häntä. Proletaari on melkein olemassa, kun Paananen mainitsee hänet nimeltä Iltasanomien jutussa – vaikka ei sen tarkemmin ryhdy esittelemään.

Sami Hyrskylahden olen myös tavannut kerran Pietarissa, ja muutamia kertoja Facebookissa käynyt depaattia hänen kanssaan, koska kirkollisissa asioissa ajattelen melkoisesti eri tavalla kuin hän, myös erotiikan asioissa olen patakonservatiivi ortodoksikristitty.

On se vaan huikean ihmeellistä, että minä olen saanut pienen mahdollisuuden tutustua jopa etukäteen näihin salaperäisiin nähtävyyksiin: suomalaisiin putinisteihin, joita Arja Paananen ja Iltasanomat esittelevät Suomen kansalle huutomerkkien kanssa. En voi tietenkään kerskua sellaisella perusteellisella tuntemuksella, joka Paanasella on mahdollisesti tutkimustensa avulla, mutta silti minäkin olen jotain kokenut ja nähnyt. Jos lasken oikein, niin olen muutaman kerran tavannut kasvotusten myös itsensä kohudosentti Johan Bäckmanin. Niin pieni Suomi on! Ja niin ihmeellinen on elämä!

Minä itse en ole putinisti. Suhtaudun Vladimir Putiniin niin kriittisesti ja yhdenveroisesti rakastaen kuin kaikkiin lähimmäisiini.

Arja Paananen käytti suurenomaisesti energiaa tutkien näitä ihmeellisiä suomalaisia, jotka kunnioittavat edelleen Vladimir Putinia.  Odotan suurella mielenkiinnolla niiden perin kummallisten suomalaisten esittelyä, jotka tahtovat ”natottaa” Suomen, vaikka mikään ei pakottaisi Suomea luopumaan itsenäisyydestään sotilasliiton hyväksi. Eikä mikään pakottaisi meitä russofobiaan - ei edes kremlfobiaan. Niiden perin kummallisten suomalaisten tähden tarvitaan todella paljon pohdintaa, mitä kriittinen journalismi voisi auttaa: toimivatko nuo perin kummalliset suomalaiset ihan vilpittömästi omasta tahdostaan isänmaamme vahingoksi vai toimivatko he rahoittajansa lähettiläinä. Sitä selitystä Arja Paananen ei ole vielä julkaissut, kun nyt aluksi keskittyi ihmeellisiin ”putinisteihin”. Suomi on niin pieni maa, että noiden perin kummallisten ”natottajien” elämäntapahtumien yksityiskohdat kulkeutuvat yllättävän nopeasti itse kunkin silmiin ja korviin, joten tietysti tyyppien käytöksestä ja rahoittajista on muodostunut minulle  tietty henkilökohtainen käsitys.

Writer:

 Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.

GSM+358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html