Mustallamerellä paistaa yhtä lämmin ihana aurinko kuin Neuvostoliiton aikoina

Mustameri on enemmän kuin nostalgiaa

Lapseni saivat kuulla äidiltään, miten tämä oli lapsena ja nuorena viettänyt aina kokonaisen kuukauden Krimillä – tai vaihtoehtoisesti Sotshissa. Isä oli vienyt junakyydissä perheensä Krimille, jossa näitä vastassa oli rautatieasemalla iso joukko babushkoja, jotka tarjosivat asuntojaan lomalaisten käyttöön. Dieduskat odottivat autossa ja veivät lomalaiset mökille meren tuntumaan. Mustanmeren rannalla ei ollut sellaista liiketoimintaa kuin nykyään, mutta pientä syömistä sielläkin paikalliset ihmiset kiersivät ihan luvallisesti tarjoamassa rannalla makaileville lomalaisille. Mustalaiset möivät luvattomasti myös värikkäistä vaatteita, vaikkakin muuttivat heti huutonsa vihannesten myynniksi, jos näkivät miliisin lähestyvän rantaa.

Lomamatkat Krimille tehtiin siihen aikaan junalla. Kolme päivää junassa oli jo itsessään tunnelmaa. Junan pysäkkien babushkat olivat kehittäneet itselleen pienen ansainnan lomamatkalaisista. He olivat keittäneet tuoreet perunat, tillit ja broilerit junan asemapysähdystä varten niin että lomalaiset saivat pikaisesti ostaa matkaevästä. Lapset tahtoivat aina heti syödä hyvin tuoksuvat ruoat, kun juna lähti asemalta eteenpäin.

Nykyään kapitalistisena aikana köyhänä suomalaisena ihmisenä en voinut kustantaa Mustanmeren matkaani, mutta perheeni sai säästettyä ja järjestettyä velaksi rahaa kahden viikon lomaa varten. Yhtenä päivänä päätin säästää ruokakuluissa ja söin vain kaksi aprikoosia koko päivänä: tämä oli kuumassa helteessä kova kuormitus keholleni, kun kävin myös kahdesti juoksulenkillä. Niin olin illalla aivan uupunut juoksulenkin jälkeen.

Mustallamerellä aurinko paistoi aivan yhtä lämpimästi ja kauniisti kuin Neuvostoliiton aikana. Miksi väitetään, että Neuvostoliitossa kaikki olisi ollut niin ikävää ja synkkää? Meri oli myös yhtä tunnelmallinen. Mustanmeren nimi periytyy jo antiikin matkailijoilta, koska meri on huomattavasti tummempi kuin Välimeri. Erityisesti illalla Mustameri näytti tumman värinsä upeasti. Kaiken kaikkiaan Mustameri ylittää tai vähintään saavuttaa kaiken sen, minkä Välimeri voisi tarjota köyhän matkailijan tarpeisiin, jos ja mikäli arkeologiset muistoesineet eivät ole matkan tärkein tarkoitus.

Lauantaina 26. heinäkuuta 2014 Saksan radiokanava 1 tuli luokseni ja kysyi, mitä minä pidän Mustastamerestä. Tämä oli ihan sattuma eikä mitenkään valmisteltu juttu. En halunnut vastata asiaan radiokuulijoita varten, koska olen muutenkin yksityisihminen, jopa ihan syrjäänvetäytyvä ja hiljainen pitkäaikaistyötön mies. Niin perustelin saksalaisille toimittajille, että minun venäläiset ystäväni voivat puhua paljon enemmän Mustastamerestä. Toimittaja kysyi, onko kiinnostuksen syy nostalgia. ”Ei suinkaan, vaan täällä kaikki on niin kaunista ja hienoa: hinnat ovat edulliset, meri on kaunis, ilmasto ja lämpö hyvä, ihmiset ystävällisiä, myös venäjäksi tulee hyvin toimeen”. Mielestäni vastaus oli hyvin onnistunut, sillä läntiselle medialle ei pidä antaa ymmärtää, että Neuvostoliitossa syntyneet ihmiset menevät Mustallemerelle nostalgisten muistojen tähden ja kaipaavat nostalgian takia Neuvostoliittoa takaisin. Nyt eletään ihan toista aikaa. Nykyiset ihmiset nauttivat hyvistä oloista ja kauniista säästä, joka on aivan tässä ulottuvilla edullisesti. Toimittaja kysyi myös kiinnostusta ostaa kiinteistö, mihin ystäväni vastasi myönteisesti, vaikka ei ollut itse ostanut, vaan ystävän ystävä oli jo ostanut.

Ulkoilua ja liikuntaa

Minulle ja perheelleni Mustameri oli luonnollista ulkoilua, tällä kertaa ei mitään ”tosi urheilua” ja ”harjoittelua”. 

Poika kävi aamuisin äitinsä kanssa juoksulenkillä ja oli iloisesti yllättynyt, miten hyvin äiti jaksoi juosta reippaasti 4 kilometriä. Juoksulenkin aikana hän teki muutaman kovan 50 metrin mittaisen pyrähdyksen. 

Minä juoksin myös aamulenkin, mutta jonkin verran vauhdikkaammin. Askeleeni oli kuitenkin yllättävän raskas, mihin varmasti syynä oli myös kuuma sää. Kuntoni on myös huono. 

Meren rannalla poikani löysi Stepan-nimisen venäläisen pojan, joka oli saapunut myös lomalle. Tämä poika oli vain vuotta nuorempi, 10 vuotta vanha, ja harrastukset olivat varsin samansuuntaiset: Stepan oli ikäluokkansa hopeamitalisti Venäjän Federaation sambo-painikilpailuissa. Stepan-pojan valmentaja on kolminkertainen sambo-painin maailmanmestari!

Niin pojat näyttivät painiliikkeitä toisilleen sekä painivat useat kerrat omat treeninsä laiturilla (jossa hävinnyt lensi mereen) tai hiekalla. Stepan oli epäilemättä taitava, mutta vuotta nuorempana ja yli 30 kiloa painavana poikana hän oli vielä heikompi yli 40 kiloa painavalle pojalleni, joka oli myös runsaasti pitempi. Lisäksi he saivat sukeltaa rapujen ym. etsien. 

Uintivalmentaja keskustelee poikani kanssa

Eräs iltapäivä oli myös hyvin onnekas liikunnallisesti jo loman alussa, kun muuan uintivalmentaja havaitsi, kun poikani ui itsekseen uima-altaassa. Hän kiinnitti huomiota siihen, että poikani osaa kilpauinnin taidot ja vauhdin. Hän ei suinkaan tullut jututtaa kaikkia lapsia ja heidän vanhempiaan. Mutta tällä kertaa hän saapui luoksemme. Niin hän tuli juttelemaan oman laji-innostuksensa tähden! Hän ei esittänyt mitään valmentamisen tarjousta, mutta pyysimme, että tämä uintivalmentaja antaisi yksityisesti uintivalmennusta pojalleni päivittäin. Lopulta loman jälkeen hän jätti yhteystietonsa, jotta voimme kertoa kehitykestä. Päivittäin tunnin ohjattu treeni yksityisvalmennuksessa oli hyvin tehokas. Yleensä tämä uintitreeni oli aamupäivällä tunti tai pari juoksulenkin jälkeen. 

Poikani uimaan hyppäämisen taito kilpauinnin lähdössä sekä käännös ovat olleet täysin kehittymättömät. Kilpauintilähtöjä (hyppyjä) poikani sai nyt hypätä ainakin pari sataa, mikä on enemmän kuin muuten hän saisi vuodessa tai kahdessa harjoitella Suomessa tavanomaisesti valmentajan ohjauksessa. Toki harjoituksiin kuului muutakin kuin hyppäämistä: esimerkiksi pojan piti sukeltaa uimaan lähdön jälkeen altaan mitta. Helsingissä valmentajalla on isompi ryhmä eikä hän ennätä katsoa tarkkaavaisesti jokaista lasta erikseen. Niin lopulta harjoittelusta tuli siis kiitos: sekä startit että käännökset alkoivat vihdoin sujua. 

Toki meillä oli jalkapallokin mukana, mutta vain muutamia kertoja poikani kävi pomputtelemassa palloa jalallaan. Mitään sopivaa jalkapallokenttää ei ollut lähettyvillä.

Viimeinen hälytys Venäjälle

Tulin Mustaltamereltä Suomeen ja lähetin sähköpostissa matkakuvia ystävälle. Gmail sulki sähköpostini ”poikkeuksellisen käytön” vuoksi: ilmeisesti liian monta kuvaa liian nopeasti ei sopinut sähköpostirobotille.  

Tuskin mitään vakavampaa, vaan kuvamäärä laukaisi robotin. Onneksi minulla oli toinen gmail-sähköposti, jonka kautta sain lähetettyä loput kuvistani. Niin tästä vähemmän käyttämästäni sähköpostista löysin myös Moskovan valtiollisen M.V. Lomonosovin yliopiston valtiotieteiden professorin A.V. Manoilon lähettämän upean sähköpostin, jossa oli kaksi samansisältöistä nerokasta analyysiä Ukrainan tilanteesta. Sinänsä onni onnettomuudessa, että avasin vanhan sähköpostini! Olin kertonut hänelle, että Norton-ohjelma oli aiheettomasti varottanut vakoiluohjelmasta, jos luen hänen kotisivujaan. Hän vastasi, että varoitus on todella aiheeton.

Professori A.V. Manoilon ensimmäinen analyysi varottaa Venäjää Ukrainan kapinan johdosta: ”Aseellinen kapina Ukrainassa – viimeinen hälytys Venäjälle” (Вооруженный мятеж в Украине – последний тревожный сигнал для России).Toinen analyysi oli samansisältöinen mutta toisella otsikolla ”Ukrainan kriisi ja ’hallittu kaaos’: Arabikevään värivallankumouksen jäljet” (Украинский кризис и «управляемый хаос»: след цветных революций «Арабской весны»).

Professori Manoilon mukaan ”julmuus ja peräänantamaton taistelu sekä huligaanien yhteenotot poliisin kanssa johtivat aseelliseen kapinaan”, jota tulee käsitellä myös ”osana Venäjän kansan erottamatonta historiallista kohtaloa”.

Ukrainan nationalistit aiheuttivat yhteentörmäyksen hallituksen kanssa: ”tapausta on kutsuttu vallankumoukseksi, mutta sitä voidaan itse asiassa pitää ainoastaan aseellisena vallankaappauksena, joka tunnetaan myös värivallankumouksena” (Manoilo).

Ukrainan tapahtumissa on havaittavissa niitä merkkejä, joita tunnemme myös Georgian alueen ja Keski-Aasian värivallankumouksissa sekä arabikevään vallankumouksissa. Manoilo vertaa myös Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vallankumouksiin sekä toteaa ”liian monta yhteensattumaa: nämä alkavat ikään kuin levottomuuksina, mutta kärjistyvät mellakoiksi, joita ohjaavat hyvin organisoidut protestiliikkeet ja puolisotilaalliset taistelijat, kuten Ukrainassa nationalistit, joita oli koulutettu kaikki nämä vuodet leireillä ja opetettu taktiikkaa kaupunkiolojen taisteluja varten”.

Strateginen ja elintärkeä infrastruktuuri kaapataan vallankaappauksessa järjestelmällisesti. Toimintaan liittyy laajamittainen informaatiosota. Kapinallisten huolto oli hyvin organisoitu: nämä saivat erityislaitteita, vaatteita, ruokaa ja rahaa. Taisteluja mainostettiin julkisesti kansallisina vapautusliikkeinä, kapinallisten ihmisten toimintana rikollista hallintoa vastaan.  Professori pistää merkille kummallisen tilanteen, jossa amerikkalaiset löysivät muita maita jopa maksamaan amerikkalaismieliset vallankumoukset toisiin maihin, jotka liittyvät kuitenkin kieleltä, kulttuurilta ja suvultaan aivan toisaalle.

Moskovan valtiollisen yliopiston professorin mukaan ”Venäjän on Ukrainan kokemusten perusteella syytä varautua siihen, että Venäjä on seuraava kohde anglosaksisessa värivallankumousten kohdeluettelossa”. Tältä osin tärkeää on Venäjän johdon ponnistelut sitouttaa intohimoiset nuoret, jotka ovat liikkeellepaneva voima värivallankumouksissa. ”Amerikkalaiset etsivät vain Ukrainan vallankumouksessa lähestymistapoja Venäjälle”, varottaa Manoilo. Lopulta tällainen lähestymistapa on nyt löytynyt: ”Ukraina on viimeinen kenraaliharjoitus tällaiseen vallankumoukseen sellaisessa maassa, jossa on samanlainen mentaliteetti, kulttuuri ja sivistyksellinen identiteetti”.

Ukrainan tapahtumien analysoinnissa ei voi sivuuttaa Yhdysvaltain politiikkaa alueella. Presidentti Obama on ollut erittäin huolestunut Venäjän ja slaavilaisten suhteiden tiivistymisestä. USA:n määräämät poliittiset pakotteet ovat ensisijaisesti moraalisten häväistysten aalto. Venäjän kanssa Amerikan Yhdysvallat yrittää hahmottaa ironiaa, kaksinaismoraalia universaalin moraalin valvojana, mutta ”tämän seurauksena amerikkalaiset poliitikot altistavat itsensä naurunalaiseksi”, toteaa Moskovan yliopiston professori. Barack Obama pelotteli Kremliä sillä, että Venäjän karkotetaan G 8-maiden joukosta, mikä tapahtui lopulta ”vihdoin 19. maaliskuuta”, kuten professori toteaa, ”mutta tämä ei tarkoita heti poliittista eristymistä”. Venäjä on löytänyt toisen valttikortin: BRICS ja SCO. Viime vuosina USA on pelännyt G20-maiden roolin vahvistumista.

Barack Obaman Venäjä-politiikka perustuu maailmantalouden pakotteisiin, ”täsmälleen samaan kuin Napoleonin yksi toive oli saattaa Englanti polvilleen”, toteaa valtiotieteen professori: ”Nyt Brittiläisen imperiumin sijasta kohteena on Venäjä, Ranskan sijasta uuden maailman hegemoniaa harjoittaa Yhdysvallat”. Moskovalaisen valtiotieteen professorin mukaan ”EU on kokonaisuudessaan samassa asemassa kuin Napoleonin aikana joukko pieniä Saksan osavaltioita”. Napoleonin Ranska kävi sotaan Venäjää vastaan, koska Napoleon toivoi Venäjän keisarin pakottavan keisari Aleksandrin lopettaa kauppa Englannin kanssa. Kaksisataa vuotta myöhemmin Obamalla – huonosti historian koulun opiskelleena – on kiire toistaa Napoleonin polkua.

Professori Manoilo huomauttaa, että ”ei ole mikään sattumaa, että Yhdysvaltain uudeksi suurlähettilääksi Moskovaan on nimitetty Ukrainan ja Georgian vallankumousten johtaja”. Venäjän värivallankumous voidaan pyrkiä aloittaa muutamalla eri tavalla, esimerkiksi aloittaa ”alueellisen separatismin tarpeilla ja tältä osin on tarpeen kiinnittää huomiota Kaukasuksen, Siperian ja Kaukoidän alueiden ongelmiin”. ”Venäjän on kehitettävä oma malli torjua värivallankumouksia”, kehottaa valtiotieteen professori Moskovassa valtioyliopistossa.

Valko-Venäjällä oli ”ruiskukka vallankumouksessa” tyylikäs tapa: salainen palvelu ei häirinnyt mielenosoittajia, vaan vei telttoja ja ruokaa. Uzbekistanissa värivallankumous tukahdutettiin toisella tapaa: asevoimin. On tärkeää järjestää toimenpiteitä, jotka auttavat vähentämään värivallankumouksen riskiä: ensinnäkin on tarkoitus havaita ja estää protestiliikkeiden rahavirrat. Toiseksi on tunnistettava sosiaalinen perusta, jossa aktivoidaan 18–35 –vuotta vanhoja nuoria. Kolmanneksi on luotava toimenpiteet, joilla yhteiskunta lieventää höyryventtiilistä jännitteitä. Kerääntynyttä energiaa ei käytetä yhteiskunnalliseen räjähdykseen. ”Venäjän presidentin ja hallituksen olisi perustettava valtakunnallinen järjestelmä, joka estää värikumouksia”, Moskovan yliopiston professori vaatii analyysinsä johtopäätöksenä.

Mustallamerellä paistaa kaunis ja ihana venäläinen aurinko

Mustanmerenrannalla totean onnellisena, että Krimin väestön saama mahdollisuus itsemääräämisoikeuteensa - tähän perustavaan oikeuteen ja arvostukseen ihmisinä - ja historialliseen paluuseen kotiin Venäjän yhteyteen olivat onnistunut toimi estää tai ainakin hidastaa Venäjää vastaan rakennettuja värivallankumousoperaatioita ja geopoliittisia likaisia pelejä. Venäjän presidentin ja hallituksen suosio on Venäjän kansan keskuudessa ja jopa globaalisti suurempi kuin koskaan ennen. Minulla ei ole mitään nostalgiaa Mustallamerellä, mutta aurinko paistaa lämpimästi ja merituuli virvoittaa: helppo on ajatella kaunista tulevaisuutta.  Mustanmerellä paistaa kaunis ja ihana venäläinen aurinko. Nämä ihmiset eivät vihaa Venäjää, vaan rakastavat ja tuntevat yhteenkuuluvuutta. 

Jälkikirjoitus

Ihan juuri samalla kellonlyömällä kun äskettäin myöhään lauantai-iltana 26.7.2014 vastasin Mustanmeren päällä viestiin, jonka Jussi Parviainen oli minulle lähettänyt, niin toisaalla juuri sillä hetkellä Suomessa Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksen johtajan Torsti Sirénin Facebook-profiilissa korkea-arvoisa Pauli Saarinen määritteli minut jälleen uudemman kerran niin tarkasti, että oikein sieluuni sattuu muistella entisiä menestyksen päiviä: Saarinen informoi, että minusta tuli aivan hyödytön idiootti sillä hetkellä (huhtikuu 2011), jolloin menetin kirkkoherran viran. Niin kävin tarpeettomaksi Bätmanille (millä hän tarkoittaa dosentti Johan Bäckmania) ja niin minä "sain mennä" (siis joutua unohduksiin). Tuota ihmeellisen tarkkaa analyysiä Yrjö Lipasti, Antti-Jussi Räihä, Juhan-Ville Kaarnakari ja Jukka Mallinen tykkäävät.

Olenkin ollut ihan hyödytön ihminen jo yli kolme vuotta. Niin kirkkoherran liperit tekivät minutkin ihan ihmisarvoiseksi, kun taas nyt minulla ei ole tuotakaan arvoa tukena. Niin kukaan ei enää muista minua. Minä vain lepään Mustanmeren hiekalla auringon alla ja lepään tässä turhassa elämässäni. Tosi raskas on kohtaloni! Miten voi vanha sieluni sietää niin tuskaisan romahduksen täyteen olemattomuuteen, niin ettei ajatuksilla ole enää mitään kysyntää, kiinnostusta ja kosketuspintaa mediaan. Elämäähän ei ole ilman median palstamillimetrejä.

Ainoa seikka, mikä tässä Pauli Saarisen viestissä on epäasiallista ja sopimatonta, on soimata Johan Bäckmania, jonka toiminta on ollut esimerkillistä ja tehokasta niihin tarpeisiin joita Donetskin kansantasavallan edustusto Suomessa ja RISI tarvitsevat. Mielestäni hän ei ole mitenkään sortanut minua huhtikuun 2011 jälkeen, kun romahdin työttömien suureen merkityksettömään väestönosaan Suomessa. En ole toki sen hetken jälkeen sanonut mitään Suomen tai Venäjän mediassa, mutta syyttää ei saa suinkaan Bäckmania. En kai täysi-ikäisenä ihmisenä ole mitenkään sen varassa, että toinen täysi-ikäinen ihminen taluttaisi minua esille ja auttaisi voittamaan muutaman palstamillimetrin mediassa? Ymmärtääkseni Johan Bäckman on dosentti, hän ei ole mikään lastenohjaaja täysi-ikäisiä ihmisiä varten! Tässä blogissani minä kerron karusta nykyisestä elämästäni, niin kuin näen asian Mustanmeren kuuman auringon alla:http://juhamolari.blogspot.fi/2014/07/mustallamerella-paistaa-yhta-lammin.html


Kirjoittaja on suomalainen mies , jolle Mustanmeren aurinko ei loista julmana ja pahana, vaan lämpimänä ja ihanana.

Juha Molari, D.Th, BBA.

GSM+358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN profile