tiistai 11. marraskuuta 2014

Sauli Niinistö ei tiedä, että kasakat ovat ”vartioita”, kasakat eivät ”varasta”


Presidentti Niinistö keksi Maanpuolustuskurssin avajaisissa oudon kasakkavertauksen: ”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni” ("Казак берет то, что плохо лежит"). Hänen mielestään tuo olisi opettavainen venäläinen sananlasku, joka opettaisi meitäkin huolehtimaan maanpuolustuksesta entistä tarkkaavaisemmin.

Sen enempää venäläinen hakukone Yandex kuin venäjänkielisin hakusanoin Google eivät tunne Niinistön kasakkasanontaa. Niinistön olisikin hyvä selvittää, mistä noin outo ja leimaava kasakkasanonta on tullut, jota kukaan venäläinen henkilö tai mikään venäläinen hakukone ei tunne. 

Onko ehkä odotettavissa, että Itsenäisyyspäivän puheeseen Niinistö sepittää ruotsalaisen sananlaskun, jonka mukaan suomalaisten avioparien on pidettävä toisistaan kiinni paremmin, jotta ruotsalaishomo ei vie sulhasta sinulta? Tai Niinistö poimii Hommaforumilta tuollaisen "aidon" ruotsalaisen sananlaskun, jos ei itse osaa sepittää? Keksiikö Niinistö Uudenvuoden puheeseen sanonnan tshetsheeneistä ja arabeista terroristeina, virolaisista huorina tai jotain muuta vastaavaa? Ehkä hän keksiikin sanonnan, jonka mukaan kaikki työttömät ovat juoppoja ja MT-potilaita?

Tekikö Niinistö hyväntekijästä pahantekijän?

Venäjällä on paljon opettavia sananlaskuja kasakoista, mutta ei Niinistön mainitsemaa.  Onko Niinistö ehkä poiminut jonkun kasakkavertauksen ilman ymmärrystä, että siinä on kerrottu kasakan roolista Robin Hood -hyväntekijänä, joka erityisoloissa veisi rötösherralta ja antaisi köyhälle kärsivälle ihmiselle? 

On arveltu, että Niinistö olisi poiminut sananparren Hiljaa virtaa Don -teoksesta, jossa myönteisesti kerrotaan kasakasta, joka vie kotiin turvaan kaiken, mikä on huonosti kiinni. Niinistön puheessa kuitenkin sananparsi - mistä lienee poimittu - on kielteisessä merkityksessä. 

300-vuotta vanha propaganda herätetty uudestaan käyttöön?

Olisiko Niinistö ehkä löytänyt sananparren "kasakoiden terrorin ja varastelun" kuvauksista Suomesta, kuten on myös väitetty? Silloin kyseessä ei olisi "venäläinen sananparsi", vaan "suomalainen" tai oikeammin sanottuna ruotsalainen ryssävihan ja russofobian (tässä erityistarkoituksessa kasakkavihan) kuvaus. Sellaisena se kertoisi enemmän suomalaisten mielenmaisemasta kuin kasakoista. 

Ns. isovihan aikaa elettiin Ruotsin itäisessä osassa 300-vuotta sitten, kun myös rutto hävitti suomalaisia. Tietysti aika oli kovaa - ja suomalaiset ja ruotsalaiset olivat keskenäänkin julmia oman väkensä vähempiä vastaan jo ennen sotia. Suomea ei ollut olemassa: oli vain iso Ruotsi, joka miehitti myös Baltian aluetta. Puheet isovihan väkivaltaisuudesta ja siihen liittyvät tarinat olivat myös liioittelevaa propagandaa, jota monet tarinat palvelivat siihen aikaan. Kuukausi sitten julkistetussa tutkimuksessa pappismunkki Siluan Nikitin tuo esille lukuisia legendoja ja tarinoita venäläisten joukkojen väitetyistä hirmuteoista Suomessa: ”Erityisesti ruotsalaiset historioitsijat, joista monet olivat luterilaista papistoa, ovat olleet merkittävässä roolissa säilyttäessään noita legendoja, joiden tarkoituksena on luoda mielikuva venäläisistä barbaareina”. Lue koko tutkimus suomalaisten harjoittamasta ryssävihasta teoissa ja propagandassa: Силуан (Никитин), иеромонах, 17 октября 2014 г. Финляндия в ХХ веке: политика и Церковь. Богослов

Kyseinen ns. "Isoviha" oli osa Suurta Pohjan sotaa, joka alkoi, koska Ruotsin ylivalta ahdisti Itämeren valtioita, Ruotsi myös kontrolloi ja verotti Venäjän ulkomaanliikennettä Itämerellä. Lopulta Uudenkaupungin rauhassa Inkeri, Viro, Liivinmaa, Käkisalmen lääni ja iso osa muuta Karjalaa vapautettiin Ruotsin ylivallasta. 

1700 -luku oli hurjaa niinkuin tiedetään pelkästään "suomalaistenkin" keskinäisistä väleistä. Muistan entisen seurakuntani Pohjan historiasta, miten kirkkoherravainaan leskeä syytettiin käräjillä epäiltynä noituudesta, tai miten arvon rouvat kävivät tappeluun kirkon sisällä jumalanpalveluksen aikana jossa oli tarkat istumajärjestykset. Nythän ongelma ei ole 300 vuotta vanhan elämän hurjuus, sillä sitä riitti omastakin takaa, vaan Niinistön virhe nimetä mahdollinen suomalainen/ruotsalainen propagandalause venäläiseksi sananlaskuksi, jos edes koko sananpartta löytyy jostain. Venäläinen sananparsi siitä ei tule sillä, että sananparren käännättää venäjäksi. Sananparsi ilmentää ruotsalaista ("suomalaisuudesta" ei voi oikeastaan puhua) mielenmaisemaa. Ja 300 vuotta vanhaa mielenmaisemaa ilmaiseva silloinen propagandalause loukkaa nykypäivän kasakkojen toimintaa, joka liittyy keskeisellä tavalla viranomaistoimintaan, vartiotoimintaan ja järjestyksenvalvontaan. Voiko sitä ottaa opiksi enää yhtään mihinkään? Kuka muka veisi Suomelta yhtään mitään sittenkään, jos Suomi ei tarkasti käytä kaikki satoja miljooniaan maanpuolustukseen?

Pitäisikö Niinistön viestiä tulkita siis niin, että säilyttäkäämme Itämeri vapaana sotilasliittojen tukahduttavasta otteesta, jotta saamme olla rauhassa Suomessakin? 

Kasakoiden toimintaa pitäisi tietysti arvioitava 2000-luvulla nykyisen elämän mukaan, ei myöskään Suomeen liittyviä turvallisuusjärjestelyjä, niin kuin suomalaisiakaan ei voi kuvata enää 1700-luvun metsäläisinä, joilla ei ole lukutaitoa eikä muutakaan sivistystä. Monessa kylässä koko väki kieltäytyi myös rokotuksista tuohon aikaan, kun rokotuksia pidettiin modernina vitsauksena. Niin suomalaisten keskuudessa siihen aikaan.


Pyrkisikö Niinistö tuolla esimerkillä, mikäli kyse olikin viittaus "Isovihan" tarinoihin, palauttamaan ennakkoluulot Suomessa asuvaa venäläistä väestöä vastaan?

Venäläiset opettavat kasakan kunniakkaasta toiminnasta

Venäläiset opettavat toisenlaisia vertauksia. Kasakka itse kärsii nälkää, mutta syöttää hevosensa. Kasakka on hiljainen, mutta tietää kaiken. Kasakat ovat armeijan silmät ja korvat. Kasakka on kärsivällinen. Missä kasakat, siellä on kunnia. Kasakalle on kunnia enemmän kuin raha. Kasakka ei satuta siviileitä. Kasakan silmä näkee kauas. Loukkaus yhtä kasakkaa vastaan, on loukkaus kaikkia vastaan. Kasakat sopivat sopimuksen kädenpuristuksella, taputtavat käsiään samalla, mutta eivät tiedä että olisi tehtävä paperitöitäkin. Ataman (kasakkapäällikkö) sovittelee riidat ja pyytää heitä polvillaan tekemään rauhan: ”Antakaa anteeksi toisillenne Kristuksen tähden”.

Presidentti Niinistön lausahdus noin merkittävällä paikalla kaiken valmistelun jälkeen on erityisen merkillistä senkin vuoksi, että kasakat ovat symbolisesti tärkeä osa Venäjän historiaa. Nykyään Venäjällä noin 100 000 henkilöä ilmoittaa väestönlaskennassa itsensä kasakaksi. Suomen tunnetuin kasakka Viktor Klimenko on kertonut, että presidentti Vladimir Putin on kasvattanut ympärilleen kasakoita ja perustanut kasakkakouluja. 1300-luvulla kasakka-sanalla tarkoitettiin yksiselitteisesti ”vartijoita”.

Kesällä vietin paljon aikaa monien muiden kiinnostavien ihmisten ohessa myös erään kasakkapäällikön kanssa. Tämä kasakka on ahkera, isänmaallinen mies, joka on kutsunut myös kasakkajärjestönsä oman kaupunkinsa siisteydestä ja ekologiasta huolehtimiseen. Kun kannoin koko ajan pientä laukkuani mukanani (itselleni tuntemattomien ihmisten joukossa), tämä kasakka kysyi, miksi sinä aina kannat tavaroitasi. Sanoin, että siellä on minun ja perheeni dokumentit sekä rahat. Kasakkapäällikkö sanoi minulle, että täällä kukaan ei varasta. Niinhän se on itse asiassa: kasakat ovat ”vartioita”, ei ”varkaita”. Niin jätin majapaikkaani – jossa ovet olivat auki – nämä tavarat. Kasakat asuivat samassa talossa. Ja mistä kasakat puhuivat: rakkaudesta! Ja isänmaasta!

Tämä kesä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun olen ollut läheisesti keskusteluissa kasakoiden kanssa. Itse asiassa useamman kerran olen sopinut asioita kasakoiden kanssa. Mielestäni jokainen kerta on osoittanut, että kasakka tahtoo hoitaa asiat kunnian ja isänmaan hengessä asiallisesti ja luotettavasti. 

Mielestäni presidentti Niinistö itse asiassa käänsi valitettavalla sananparrellaan kasakoiden oman itseymmärryksensä ja arvomaailman aivan päinvastaiseksi – ikään kuin kasakat olisivat vaanivia varkaita. Tämä on hyvin loukkaavaa, kun ajattelin näitä itselleni läheisiä kasakoita, joita olen tavannut vuosien aikoina.

Kasakoita on ollut Ukrainassa suojaamassa järjestystä sikäli kuin ovat pystyneet sen jälkeen, kun natsijunttakaappauksessa intoutuneet voimat ovat yrittäneet toteuttaa venäläisväestön kansanmurhaa säälimättä edes sairaita, vanhuksia ja lapsia. Niinistön olisi pitänyt tietää, miten keskeistä tehtävää kasakat ovat hoitaneet myös Krimin järjestyksen turvaamisessa. Kysymys on ollut nimenomaan yhteiskuntarauhan ja ihmisten turvallisuuden suojaamisesta. 

Niinistön vertaus onkin vallitsevassa tilanteessa erityisen epäonnistunut: se leimaa yhtä kansanryhmää varkaiksi ja petollisiksi, vastoin tuon kansanryhmän omia jaloja vaatimuksia kunnian ja kristillisen uskon puolesta.  Myös nykyisessä tilanteessa kasakat ovat olleet nimenomaisesti huolehtimassa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten edellytyksistä saada apua ja suojaa.

Reilu viikko sitten 3.11.2014 kirjoitin kasakoiden saavuttamasta kunniasta Toisessa maailmansodassa, Suuressa Isänmaallisessa sodassa.  Kahdessa laulussa liittyy yhteen kasakat ja rakkaus.


Vuonna 1945 Ts. Solodar (Цезарь Солодарь  ) sanoitti ja D. Pokrass (Покрасс Д.) sävelsi laulun ”Kasakat Berliinissä” («Казаки в Берлине»).  Solodar on kertonut, että Berliinissä varhain aamulla 9.5.1945 kello yksi hän oli Berliinin eräässä kaikkien vilkkaimmassa risteyksessä: ”Yhtäkkiä siellä kuului hevosen kavioista kolinaa”: ”Näimme lähestyvän ratsuväen. Nämä olivat kasakkaratsuväen joukko”. Runoilija näki, että liikenne pysähtyi ja avoimesti hymyilevä tyttö huusi kasakoille: ”Tulkaa ratsuväki! Älkää viipykö!” . Komentaja antoi kasakoille käskyn kiirehtiä, mutta komentaja kuitenkin kääntyi ja vilkutti hyvästiksi tuolle tytölle. 

Kahden tai kolmen tunnin kuluttua Solodar lensi Moskovaan ja jo armeijan kuljetuskoneessa hahmotteli ensimmäiset rivit laulua ja runoa varten. Samana päivänä myöhemmin hän luki runot säveltäjäveljeksille Daniel ja Dmitri Pokrassille, jotka rakastivat runoa. Säveltäjien ehdotuksesta reippaaksi kertosäkeeksi vahvistettiin: ”Kasakat, kasakat – mennään, mennään Berliiniin. Meidän kasakat” (Казаки, казаки; Едут, едут по Берлину; Наши казаки.) 

Itse laulu kertoo neidon rakkaudesta ja sotilaan kaukaisesta kodista.


Puna-armeijan esittämänä eräs toinen kasakkalaulu lienee kuitenkin yksi niistä kauneimmista lauluista, joita maailma tuntee:  alkuaan syksyllä 1939 syntynyt «Моя любимая» (Minun suosikkini), joka tunnetaan myös laulun ensisanojen perusteella nimellä Казаки-казаченьки. Sen on säveltänyt  Matvei Isaakovits Blanter (Матвей Исаакович Блантер; 28.1.1903-27.9.1990), kuuluisa neuvostoliittolainen kansantaitelija ja säveltäjä. Laulun on sanoittanut Evgeni Dolmatovsky (Евге́ний Аро́нович Долмато́вский, 1915–1994 ) ja Vladimir Lugovskoy (Влади́мир Алекса́ндрович Луговско́й, 1901-1957 ), jotka osallistuivat puna-armeijassa sotaan läntisessä Valko-Venäjässä. Alkuvuodesta 1941 Dolmatovsky korjasi laulun sanoja.

Tämäkin laulu on rakkauslaulu. Se kertoo, miten kylässä viipyvät kasakat tekevät tytöt hilpeiksi. Tytöt pyytävät  kasakoita kotiin: ”tule käymään luonamme, punaiset sotilaat. Tule käymään luonamme, kauan emme ole nähneet. Kaksikymmentä vuotta olemme odottaneet sinua”. Kasakat vastaavat, että ”Menemme tänään taisteluun, hevoset eivät ole väsyneitä. Tänään menemme taisteluun, miekkamme on terävä. Palaamme tytöt”.

Säveltäjä M. Blanter (Матве́й Исаа́кович Бла́нтер) syntyi 1903. Ensimmäisen maailmansodan edellä hänen perheensä muutti Kurskiin, jossa hän opiskeli pianon ja viulun soittoa. Vuosina 1917–1919 hän opiskeli Moskovan filharmonian draamakoulussa viulunsoittoa ja sävellystä. Hänen ensimmäiset teoksensa oli kirjoitettu tanssimusiikin tyyliin, mutta 1930-luvulla hänen tyylinsä muuttui sosialistisen realismin ihanteiden mukaiseksi. Silti kaikissa hänen teoksissaan näkyy impulsiivisuus, avoimuus, huumorintaju ja optimismi. Blanter kuului Neuvostoliiton antisionistiseen komiteaan. Hän kuoli 27.9.1990. Kaikki tuntevat Blanterin Katjushan («Катюша» ), mutta häneltä on myös tänä kaunis laulu Казаки-казаченьки, joka on tullut tunnetuksi erityisesti Puna-armeijan kuoron loistavista esityksistä.

Laulun sanoittaja Evgeniy Dolmatovsky syntyi 22.4.1915 Moskovassa. Hän opiskeli kirjallisuustiedettä. Evgeniyn isä pidätettiin 28.3.1938 ja teloitettiin 20.2.1939 osallisuudesta vastavallankumoukselliseen järjestöön.  Evgeni Dolmatovsky toimi vuosina 1939–1945 Puna-armeijan sotakirjeenvaihtajana. Hän oli NKP:n jäsen vuodesta 1941.  Hän on sanottanut lukuisia merkittäviä lauluja.

Laulun sanoitukseen osallistui myös Vladimir Lugovskoy, joka syntyi 18.6.1901 Moskovassa. Hänen äitinsä oli menestynyt laulaja. Ensimmäisestä maailmansodasta palattuaan Vladimir Lugovskoy työskenteli rikostutkijana ja suoritti opintoja Sotapedagogisessa yliopistossa ja työskenteli sittemmin Venäjän toimeenpanevassa keskuskomiteassa. Vuodenajan (1935–1936) Lugovskoy työskenteli komennuksella Ranskassa. Vuonna 1937 hän sai Neuvostoliiton hallitukselta tuomion joitakin runojaan vastaan, jotka tuomittiin poliittisesti haitalliseksi. Niin Lugovskoy joutui ilmaisemaan julkisen katumuksen runojensa tähden. Tämän jälkeen runoilijan luova kriisi kesti 1950-luvun puoliväliin saakka.  Kuitenkin tämä kaunis laulu syntyi tänä aikana. Hän kuoli 5.6.1957 Krimillä Jaltalla (Neuvostoliitossa).



Казаки-казаченьки
Музыка: М. Блантер Слова: Е. Долматовский, В. Луговской

Казаки, да казаки, ай да казаченьки
Проходили поутру села-деревеньки,
Проходили поутру деревеньки-села,
Выходили девушки к казакам веселым.

"Казаки, да казаки, просим вас до хаты,
Заходите в гости к нам, красные солдаты!
Заходите в гости к нам, долго не видались,
Двадцать лет мы ждали вас, наконец дождались!"

Казаки, да казаки лихо отвечали:
"Мы идем сегодня в бой, кони не устали.
Мы идем сегодня в бой, шашки наши остры,
Мы вернемся, девушки, дорогие сестры!"

Казаки, да казаки у ворот прощались,
За родную Беларусь в бой они помчались.
За родную Беларусь мчались эскадроны,
Развевались по ветру красные знамена!

Казаки, да казаки, ай да казаченьки
Проходили поутру села-деревеньки,
Проходили поутру деревеньки-села,
Выходили девушки к казакам веселым.

Kirjoittaja tukee itsenäistä Suomea. Tahdon EU:n ja Suomen riippumattomuutta USA:n hegemoniapyrkimyksistä. Tuen luonnollisen hyviä suhteita Venäjään:



 Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

klo