Juha Molari Юха Молaри: Professori Panarin: Kamppailu kansallismielisten ja lontoolaisten globalistien kesken

Kaksinkertainen tohtori, professori ja akateemikko Igor Panarin kävi Tampereella Lenin-museossa.

Venäläinen akateemikko ja professori Igor Panarin päättää tuoreimman, massiivisen teoksensa ”Hybridisodat – historia, teoria ja käytäntö” (Johan Bäckman Publications, 2019) mielipiteitä ja vapauksia kunnioittaen:

”Lukijat saavat olla samaa mieltä tai eri mieltä esittämieni hypoteesien ja päätelmien kanssa. Se on jokaisen oikeus” (s. 375).

Igor Panarin on psykologian ja valtiotieteen tohtori, akateemikko ja professori, joka on julkaissut 15 teosta.

Tuoreimman teoksen kääntäminen suomeksi on varmasti ollut Carelia-lehden päätoimittajalle Armas Mashinille ja Johan Bäckmanille valtava työ. Professorin huomattavasta tunnettavuudesta huolimatta suomennos on vasta ensimmäinen käännös Panarinin teoksista.

Panarin muistuttaa teoksessaan venäläis-suomalaisten suhteiden erityisestä luottamuksellisuudesta: minkään muun ulkovallan johtaja ei ole koskaan osallistunut Venäjän turvallisuusneuvoston istuntoon, paitsi Suomen presidentti Sauli Niinistö. Tämänkin vuoksi Panarin pitää oikeana, että hybridisotaa käsittelevä kirja ilmestyy suomeksi.

Nato-trollit käärmeissään

Akateemikko Panarinin teoksen sensuuria yritettiin järjestellä Suomessa monella tavoin heti, kun tieto teoksen suomennoksesta tuli julkisuuteen.

Everstiluutnantti Torsti Sirén oli käärmeissään ja aloitti teoksen julkistamistilaisuuteen osallistuvien ihmisten mustamaalauksen ”nilviäisiksi” ja ”maanpettureiksi”. Näitä kahta sanaa Sirén on toistanut useammassa yhteydessä, ottamatta kuitenkaan mitään kantaa osallistuneiden ihmisten esityksiin tai itse teoksen sisältöön.

Joensuulainen kokemusasiantuntija Janne Rysky Riiheläinen reagoi teokseen jo ennen kuin oli edes nähnyt teosta. Hän viritti salaliittoteorian Putinin johtamasta operaatiosta, kenties hän kuvitteli teoksen jonkinlaiseksi Putinin viestiksi Suomelle. Teoksen julkistamistilaisuuden jälkeen Rysky on kohdentanut hyökkäykset Johan Bäckmania, Paavo Väyrystä ja Ilja Janitskinia vastaan, joista kaksi jälkimmäistä eivät todellisuudessa mitenkään kuitenkaan liittyneet edes kirjan julkistamiseen. Rysky ei antanut faktojen häiritä: vauhdikas teoria oli taas tarve vuodattaa lukijoille.

Kirjan julkistamistilaisuudessa puhunut Jarmo Ekman toi esille vaalivaikuttamisen valtamedian – johon suomalaiset edelleen mittavasti uskovat – toimittajien avulla ja kyseli, missä määrin nuo lähinnä kokoomukseen tai vihreisiin suuntautuneet toimittajat ovat tiedostamattaan tai tietoisesti toimittamassa tiettyä agendaa.

Rysky ei kertonut mustamaalausjutussaan mitään Ekmanin em. esitelmän sisällöstä, vaan pelkästään mollasi muutoin Ekmania. Mahdollisesti Rysky ei ymmärtänyt esitelmän tärkeää sisältöä. Panarinin kirjan julkistamistilaisuuteen osallistuneiden henkilöiden kanssa pohdiskeltiin yksityisluontoisesti sitäkin, olisiko Rysky mahdollisesti näitä henkilöitä, jotka ymmärtämättömyyttään tuottaa salaliittoteorioita, joihin hän itse jopa uskoo. Ryskyn teorioissa on aina yhdenlainen suuri huipennus: ”Kaikki hänen [Bäckmanin] verkostonsa ovat tahallaan tai tahattomasti osa Venäjän valtion vaikuttamistoimintaa Suomessa”. Ja tähän Rysky uskoo ilmeisen aidosti.

Omalla tavallaan säälittävintä hysteriää ilmensi tietokonettaan vasaroineena toimittajana tunnetuksi tullut Laura Halminen (Hesari), joka on jo aiempina vuosia vaatinut mitä erilaisia voimakeinoja eritavalla ajattelevien ihmisten toiminnan rajoittamiseksi. Tällä kertaa Halminen otti yhteyttä Otavaan, jotta Panarinin kirjan tiedot täytyy poistaa Otavan luettelosta. Lisäksi Halminen vaati, että Bäckmannin kaikkien teosten tiedot täytyy poistaa luettelosta.

Otava liittyi Hesarin toimittaja Halmisen sensuurihankkeeseen, joka ei enää jäänyt salaisuudeksi. Lauran voitonilo jäi kuitenkin lyhyeksi. Pian hän syytti twitterissään ”kunnianloukkauksen” mittaiseksi rikokseksi, ”raukkamaisuudeksi” ja ”härskiydeksi” sitä, että hänen oma aktiivisuutensa sensuurihankkeessa oli tuotu julki.

Helsingissä toimivan Naton hybridisotakeskuksen viestintäpäällikkö Päivi Tampere osallistui Laura Halmisen rinnalla teoksen levitystietojen penkomiseen ja koki teoksen ilmeisemmin uhkaksi Naton vaatimalle narratiiville.

Igor Panarinin teoksen vetoomusta lukijoiden omalle ajattelulle on myös kunnioitettu tasapainoisemmin toisaalla. Isänmaallinen mies Markku Siira on esitellyt 11.3.2019 Panarinin henkilön ja teoksen sisällön laajassa blogikirjoituksessaan. Siira tekee päätelmänsä teoksen merkityksestä bloginsa lopussa:

”Hybridisodat tarjoaa viidensadan sivun verran kiehtovaa luettavaa: historiaa, nykyaikaa, geopolitiikkaa, salaisia ja vähemmän salaisia operaatioita, vaikuttaja-agentteja, idän ja lännen välisiä poliittisia ja sotilaallisia konflikteja, informaatiosotaa, sekä Panarinin omia mietteitä tästä kaikesta. Mieleenpainuva lukukokemus, joka kyseenalaistaa lännen narratiivin ja herättää uusia ajatuksia aikamme politiikasta sekä siitä, mitä tapahtuu kulissien takana.”

Venäjä-tuntijoina toistuvasti julkisuudessa esitellyt kääntäjä Jukka Mallisen ja toimittaja Jarmo Koposen reaktiot ovat olleet tasapainoisempia ja itsenäisempiä, kuin käärmeissään olevien Nato-trollien. Molemmat herrat osallistuivat Helsingissä kirjan julkistamistilaisuuteen. Mallinen kirjoittaa Facebookissa pitkän skeptisen päivityksen kokemuksensa ja teoksen perusteella.

Mallinen tekee myös lyhyet viittaukset Darja Skippari-Smirnovin, Pirkko Turpeinen-Saaren ja Jarmo Ekmanin esitysten sisältöihin (ei vain persooniin, toisin kuin Rysky). Kun maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen emeritusprofessori Alpo Juntunen ja ex-strategialaitoksen ex-johtaja everstiluutnantti Torsti Sirén ryhtyivät naljailemaan ”sekopäistä”, ”nilviäisistä” ja ”Venäjä-johdetuksi propagandaksi”, niin Koponen halusi hiukan rauhoitella kiivaita sotasetiä:

”Darja oli kääntänyt ihan järkeenkäypää tekstiä, jossa maailma on omamme peilikuva. Ei se mihinkään katoa jos sen kieltää. Arvelivat tilaisuudessa, että jos joku kirjoittaa tai kertoo, mistä oli kyse, ollaan ensimmäiseksi esittämässä, että tilaisuudella on ulkoapäin ohjattu agenda.” (J. Koponen).

Jarmo Ekman päätti esityksensä kiinnostavaan vetoomukseen, jonka Journalistiliiton puheenjohtaja Maria Pettersson kirjoitti 31.1.2019. Siinä Pettersson harvinaisen häpeilemättä ja tiedostavasti ilmoittaa vaalivaikuttamisen journalistin tehtäväksi: ”Me vaikutamme, mistä vaaleissa puhutaan”. Kukaan kommentaattoreista ei ole valitettavasti tohtinut kauhistella ja analysoida Petterssonin journalisteille antamaa vetoomusta. Tätä Ekman ihmettelee.

Ex-kansanedustaja, psykiatri Pirkko Turpeinen-Saaren voimakasta moitetta "mediapoolia" vastaan, joka alistaa kaiken valtavirran median yhteistyössä huoltovarmuuskeskuksen ja Naton hybridisotakeskuksen kanssa, ei ole sosiaalisen median kommenteissa toistaiseksi huomattu.

”Lontoo romahtaa, alkaa uusi kansallisvaltioiden aika”

Professori Igor Panarin arvioi massiivisen teoksensa ja historiakatsauksen jälkeen globaalia hybridisotaa käytävän hyvän ja pahan välillä:

”yhtäältä kansallismielisten valtion etua ajavien ja toisaalta lontoolaisten trotskilaisten globalistien kesken” (s. 372).

”Globalismin ideologit haluavat jatkaa liberaalin kolonialismin kuolinkouristuksia vielä muutaman vuosikymmenen ajan. He ovat syöksemässä maailmaa yhä uusien konfliktien ja kriistine kuiluun hybridisodan menetelmiä käyttäen” (s. 372).

Panarinin teos hybridisodista antaa lukijoille haastetta useiden satojen sivujen ja satojen vuosien verran.

Professori Igor Panarin ei säästele sanoja, kun hän kuvaa sotilasliitto Naton veristen tekojen historiaa. Nato on globalistien hanke, jossa pyrkimyksenä on myös kansallisvaltioiden murskaaminen. Tässä tarkoituksessa on jaettu jopa rahaa Afrikan ja Lähi-idän nuorille miehille, jotta nämä pääsevät Eurooppaan ”pakolaisiksi”.

Professori Igor Panarin määrittelee informaatiosodan ”merkitysten taisteluksi”. Itse hybridisota syntyi käsitteena vuonna 2005, kun yhdysvaltalainen kenraali James N. Mattis käytti sitä kirjoituksessaan ”Tuleva sodankäynti: hybridisotien esiintulo”. Tuolloin tuleva puolustusministeri Mattis komensi joukkoja Irakissa. Siitä alkoi käsitteen kehittely aggressiivisen sotilasliiton Naton piirissä. Vuonna 2014 Walesin Nato-huippukokouksessa hybridisota nousi sotilasliiton agendalle entistä perustavemmin.

Panarinin teoksen hyvää antia ovat seikkaperäiset katsaukset Naton piirissä tehtyyn hybridisota-käsitteen määrittelyyn sekä Venäjän reagointiin tähän uhkaan (s. 27-31). Niin alkoivat myös Natoa palvelevien hybridisotakeskusten perustamiset Tallinnaan, Riikaan ja lopulta Helsinkiin. Varsovassa vuoden 2016 Naton huippukokouksessa hyväksyttiin salainen hybridistrategia, jonka sisältöä akateemikko Panarin hahmottaa Operaatio Gladion avulla.

Operaatio Gladio oli alkuaan koodinimi, joka tarkoitti Naton niin sanottua ”stay behind” -verkostoa, jonka avulla Nato toteutti terrori-iskuja erityisesti Italiassa ja Saksassa, mutta vyörytti syyllisyyden Neuvostoliiton ja sitä mahdollisesti tukevien poliittisten ryhmien mustamaalaamiseksi. Kyse oli ”harhautusterrorismista”.

Panarinin mukaan Operaatio Gladio ei kuitenkaan täysin loppunut paljastusten ja oikeudenkäyntien jälkeen, vaan Gladio-hanketta jatkettiin Afganistanissa, kun lännen Neuvostoliittoa vastaan käymän hybridisodan tärkein ideologi, vannoutunut Venäjän vihollinen Zbigniew Brzezinski sai neuvostoarmeijan puuttumaan tilanteeseen. MI6 ja CIA perustivat kansainvälisen islamistisen liikkeen ja näin sai alkunsa Al-Qaeda (s. 26).

Afganistan antoi lännelle arvokasta oppia ja selkeän toimintamallin: 1) mikäli maa ei alistu läntisiin pelisääntöihin, siellä aloitetaan aluksi värivallankumous; 2) mikäli hallitus antautuu, määrätään tilalle länsimielinen hallitus; 3) mikäli hallitus ei anna periksi, ryhdytään voimankäyttöön, esim. tukien hallituksenvastaisia kapinaliikkeitä (s. 27). Samaa kaavaa käytetiin myös Syyrian kriisin kehittelyssä. Hybridisodan tavoitteina on valtion täydellinen tai osittain disintegraatio, valtion sisä- tai ulkopoliittisen linjan olennainen muuttaminen, valtiojohdon vaihtaminen lojaaliseen johtoon.

Menetelmällisesti ja ideologisesti hybridisotaa oli jo ennen käsitteen kehittelyä: esim. Panarin liittää Kominternin perustajiin kuuluvan Lev Trotskin brittitiedustelu MI6:n merkittävimmäksi agentiksi bolševikkien keskuudessa (s. 80, 136). Trotski sai myös tämän mukaisesti rahoitusta. Juuri proletaarinen internationalismi oli trotskilaisen maailmanvallankumouksen tärkein periaate.

Uusi Gladio 2 uudessa hybridistrategiassa voi olla toisinajattelijoiden vainoamista. Panarin viittaa Helsingissä kuultuihin sosiaalisessa mediassa toimivien itsenäisten toimittajien kokemiin uhkailuihin, joiden uhkailujen taustalla on Naton hybridiuhkien strategia. Keskusteluissa tuli ilmi myös EU parlamentin 14.10.2016 antama EU:n strategia viestinnästä, jossa on tarkoituksena voimistaa median ja puheen valvontaa. Vaihtoehtoinen media on haastanut propagandatehtaiden monopolin.

Igor Panarin kävi sunnuntaina 10.3.2019 Tampereella Lenin-museossa, jossa on tamperelaisen sanomalehtimies Yrjö Mäkelinin tyrmän ovi. Mahdollisesti on tulossa jälleen aika, jolloin mielipiteiden tähden suljetaan vankeuteen. Se sopisi Naton hybridisodan strategiaan.

Igor Panarin muistuttaa toistuvasti Naton toimittamasta raa'asta terrori-iskusta Italiassa Bolognan päärautatieasemalla 2.8.1980. Naton suorittamassa terrori-iskussa keskellä Eurooppaa kuoli 85 ihmistä ja yli 200 haavoittui. Kyseessä oli CIA, MI6 ja Naton ohjaama isku. Julmuus ei ole poistunut Naton työkalupakista!

Julmuus tulee jälleen esille Naton tukemassa huumekaupassa Afganistanissa, jonka seurauksena kymmenet tuhannet eurooppalaiset lopulta kuolevat. Huumekauppa on Naton valvonnassa viisinkymmenkertaistunut. Nykyisestä Kosovasta on tullut Europan tärkein keskus huumeiden leviämiselle Eurooppaan. Tämäkin on tapahtunut Naton valvonnassa.

Naton harjoittamassa hybridisodassa on kyse lontoolaisten globalistien sodasta kansallisuuksia ja valtioita vastaan. Britannian imperiumi oli jo hybridisodan ideologian kehittelyn tärkein aloittaja. Näillä on taistelu tällä hetkellä presidentti Donald Trumpia vastaan, joka tahtoisi vapauttaa Yhdysvallat lontoolaisten pankkiirien ja FED:n kontrollista. Myös Kennedy yritti vapauttamista, mutta hänet murhattiin.

Panarin tekee teoksessaan seikkaperäisen katsauksen Pyöreän pöydän perustamaan Ulkosuhteiden neuvostoon (Council on Foreign Relations) New Yorkissa ja Chatman Houseen Lontoossa. Nämä palvelevat globalistien hybridisodan tehtäviä.

Vuosien aikana on tapahtunut paljon hybridisodan kentällä ja Nato on siirtynyt hybridisodan teoreettisesta käsittelystä myös hybridisotanäkemyksen käytännön soveltamiseen (s. 247). Myös Naton Eurooppa-joukkojen komentaja kenraali Philip M. Breedlove on korostanut Naton joukkojen valmentamista ”uudentyyppiseen sodankäyntiin”. Hybridisota on Naton Varsovan huippukokouksessa hyväksytyn patoamisstrategian tärkein osa.

Panarin sanoo suoraan, että esimerkiksi Isis-järjestö on länsimaiden MI6:n ja CIA:n luomus, jolla on pyritty epävakauttamaan Lähi-itää. Toisaalta Venäjä tuhosi Isis-järjestön Syyriassa. Turkin, Iranin ja Venäjän yhteistyö Lähi-idässä on tasapainottamassa maailmaa.

”Terrorin käyttö hybridisodan erikoismenetelmänä sai alkunsa Naton salaisesta projektista, jonka brittiläinen tiedustelu MI6 ja CIA käynnistivät toisen maailmansodan jälkeen” (s. 278).

Panarin viittaa Tshetshenian päämies Ramzan Kadyroviin, joka puhui ensimmäisenä Naton ja ISIS:n välisistä yhteyksistä 7. helmikuuta 2016. Kadyrov kertoi Lähi-idässä toimivista wahhabiittien valmennusleireistä, joiden kouluttajat olivat Nato-maaista. Tällöin ISIS ei ollut vielä olemassa. Kadyrov moitti:

”Poikiamme valmennettiin Naton koulutusleireillä ja lähetettiin sieltä Syyriaan” (s. 283).

Panarin liittyy asiantuntijalausuntoihin siitä, että ISIS on ennennäkemätön, tarkkaan järjestetty globaali projekti. Yhtä paljon eurooppalaisia jihadisteja ei ole koskaan aikaisemmin osallistunut mihinkään sotaan – ei Afganistanissa, ei Irakissa 1990-luvulla eikä Somaliassa (s. 288). Panarin moittii yksilöidysti, että Iso-Britannia on tärkein kansainvälinen keskus, josta radikalismin leviämistä ohjataan. Britannia harjoittaa salaista toimintaa, ja sinne on perustettu useita säätiöitä (s. 292). Nato kontrolloi nukkuvia jihadistisoluja gladio-operaatiossaan.

Muutoksen vuosi

Panarin arvioi maailmassa elettävän muutosten vuotta. Brexit-kriisi on Iso-Britanniassa. Yhdysvalloissa vastakkainasettelu syventyy ja sisällissodan syttyminen tulee todennäköisemmäksi.

”Vuosi 2020 voi olla iso murros. Lontoo romahtaa, alkaa uusi kansallisvaltioiden aika. Trump voittaa vaalit. Shangain öljypörssi on alkanut toimia jo Kiinan valuutassa, mikä ennakoi öljydollarijärjestelmän romahdusta. Nato lakkaa olemasta”.

Panarin pitää Putinin ja Trumpin kohtaamista Helsingissä äärimmäisen tärkeänä. Juuri tuota huipputapaamista vastaan Lontoo teki kaikkensa, tahtoen estää myös uudet tapaamiset.

Suomalaiset ovat Euroopan Nato-vastaisin kansa: viime vuosina tehdyissä mielipidekyselyissä 70-80 %:a suomalaisista ei kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Panarin viittaa siihen, että suomalaiset luottavat Venäjän valtionjohtoon, joka suhtautuu arvostavasti Suomeen (kirjan esipuhe).

Allekirjoittanut sai osallistua vapaasti professori Igor Panarinin teoksen julkistamistilaisuuteen Helsingissä ja Tampereella. Samanaikaisesti Hesarin toimittaja Laura Halminen ja Naton hybridisotakeskus blokkasivat tämän kansalaisen Twitteristä.