Tiedustelulainsäädäntö voimaan – tavallisen suomalaisen huoleton elämä

Tiedustelulait tulivat tänään kiireellisinä voimaan. Sosiaalisessa mediassa näkyy, että monet kansalaisaktivistit ovat kokeneet huolestuneisuutta, koska pelkäävät joutuvansa epäasiallisen kyyläyksen kohteeksi. Tietenkin ihminen tuntee normaalisti vähintäänkin vaivautuneisuutta, jos on kyyläykseen maalitettu. Tai jos hän on tunteeltaan niin herkkä, että kokee edes epäilyä asiassa. Pääasiassa huolestuneisuus on kuitenkin aivan aiheetonta.

”Viranomaiset saavat turhaan etsiä minua”

Tietenkin huolestuneisuus on aiheetonta, sillä viranomaisilla ei ole oikeasti mitään resursseja tavallisen kansalaisen seurantaan. 

Resurssit riittävät vain hyville tyypeille maksettaviin palkkoihin, joka on uuden lainsäädännön perimmäinen tarkoitus. 

Oikeita agentteja lainsäädäntö ei tietenkään tavoita, minkä kansalaiset ymmärtävät hyvin: tiedustelulainsäädäntö tarjoaa vain työvälineitä kansalaisaktivistien seurantaan. 

Jopa viekkaampi aktivisti voi hankkia anonyymin prepaid-liittymän, käyttää sitä erityiskäyttöön hankitussa erillisessä puhelimessa ja tietokoneessa vpn-liittymän kautta esimerkiksi venäläisessä sähköpostiohjelmassa, jota ei ole mitenkään rekisteröity tai nimetty henkilön nimeen, ei tavallisella tietokoneella ja kännykällä. Vielä parempi, jos näitä yhteyksiä ei käytä kotona eikä vakiokännykän läheisyydessä. Myös muut järjestelyt näiden lisänä sekoittavat täysin viranomaisten kyvyn kyylätä aktivistia, jos hän tahtoo kätkeytyä.

Ymmärrettävästi tavallinen kansalainen kokee nuo moninaiset järjestelyt turhan vaikeaksi ja rahakkaiksi. Itse asiassa useimmat ymmärtävät lopulta, että heillä ei ole mitään salattavaa.

Helsingin Sanomat ei kertonut tänään kesäkuun alussa mitään tiedustelulainsäädännön voimaantulosta. Sitäkin laajempi oli turpo-kokemusasiantuntijan Jessikka Aron haastattelu, jossa oli pahan edustajiksi maalitettu iso joukko suomalaisia kansalaisaktivisteja. Näillä kansalaisaktivisteilla voi olla hyvä syy tuntea joutuvansa tiedustelulainsäädännön mukaisen kyyläyksen kohteeksi. Jos nimi löytyy Hesarista pahisten joukosta, silloin kyyläystä voi pelätä syystä.

Vuosi sitten kesällä 2018 olin etelä-Venäjällä äärimmäisen kuuman aron laidalla. Niissä tunnelmissa vaihdoin Juha Vainion lauluun ”Käyn ahon laitaa” ainoastaan yhden sanan ”Käyn aron laitaa”.

Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt
Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä
Mut' minä nautin kesästä

[Chorus]
Käyn ahon laitaa
Minä ilman paitaa
Ei estä kukaan kun matkaa teen
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen
Se ottaa mukaan mun uudelleen

Viranomaiset saa mua turhaan etsiä
Vielä riittää sentään jonkin verran metsiä
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
Sen raatikaisen tuutista

Vakavasti ottaen olen eräitä kertoja joutunut torjumaan viranomaisten ja yksityisten kansalaisten huolestuneisuutta tunnelmista, joissa epäillään seurantaa ja kyyläystä. Yhtä levollinen voi tavallinen kansalainen olla Suomessa yhä edelleen, kuin kaukana suomalaisten viranomaisten tavoittamattomissa kuuman aron laidalla ilman paitaa.

Puolustusvoimien tiedustelulaitos

Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen apulaisjohtajan paikalta eläkkeelle jääneen eversti Martti J. Karin haastattelu Etelä-Suomen Sanomissa 10. tammikuuta 2018 oli jännittävä. Hänen laitokseensa liittynyt tietovuoto Helsingin Sanomille oli tullut KRP:n rikostutkinnan kohteeksi. ESS:n haastattelussa eversti evp. Kari varoitti Venäjää vastaan: ”Me olemme liian sinisilmäisiä”.

Sisällöllisesti ESS:n haastattelu oli varsin köyhä. Se antoi kuitenkin kiinnostavan pilkahduksen siitä paranoidisuudesta ja salaliittoteorioiden villistä kehdosta, joka mahdollisesti vallitsee Puolustusvoimien tiedustelulaitoksella, joka vastaa käytännössä tiedustelulainsäädännön mukaisesta valvonnasta.

Karin mukaan Suomen valtiollisen johdon ”mahdollisia Venäjä-kytkentöjä” ei ole riittävästi aikoinaan selvitetty. Itse tiedustelulainsäädäntöä eversti evp. Kari kommentoi ESS:n haastattelussa kuitenkin levollisesti:

”Turha stressata, ellet olet vakooja tai terroristi”. ”Tavallisen kansalaisen sähköpostiviestit poistetaan, jos ne tarttuvat seulaan”.

Eversti evp. Karin levollista huomautusta ”tavallisesta kansalaisesta” ei pidä mitenkään väheksyä, vaikka tiedustelulaitos onkin tunnettu salaliittoteorioista ja aiheettomasti vainoharhaisuudesta. Suomessa on korkeatasoinen viranomaisten sisäinen valvonta. Se huolehtii, että esimerkiksi meikäläisen pappakuntoilijan sähköpostiviestit poistetaan aivan kiireellisinä, jos ne tarttuisivat johonkin seulaan. Jos vaikka Puolustusvoimain tutkimuslaitos olisi laittanut kyselyn aiheesta, se olisi torpattu mitä nopeimmin, koska tavallista kansalaista ei valvota.

Julkista mustamaalausta ja parjausta

Yleisradio ja suomalaiset sanomalehdet uutisoivat 1. marraskuuta 2016 hyvin laajasti saamansa tiedon mukaisesti, että Supo epäilee Venäjän ostaneen sotilailleen kiinteistöjä Suomesta. Supo oli toimittanut eduskunnan hallintovaliokunnalle julkisen lausunnon, jossa Supo antoi ilmi, että nimenomaan Venäjä on tehnyt Suomessa epäilyttäviä maakauppoja. 

 

Iltalehti on myös tämän esitetyn tulkinnan mukaisesti ymmärtänyt Suojelupoliisin yleisön keskuuteen saattaman viestin, että Venäjä valmistelisi jopa tunnuksettomien joukkojen majapaikkoja Suomesta maakauppojen avulla. 

 

Suojelupoliisin eduskunnan kautta julkisuuteen saattama viesti totesi sanatarkasti seuraavasti:

”Suomessa on havaittavissa sekä ilmiöitä, joissa voi olla kyse valmistautumisesta tulevaan vaikuttamiseen että suoranaisesta vaikuttamisesta. Toimenpiteitä, joissa saattaa olla kyse valmistautumisesta tulevaan vaikuttamiseen kriisitilanteessa, havaitaan jatkuvasti. Tällaisesta voi olla kyse maakaupoissa, joissa ei näyttäisi olevan liiketaloudellista tai kiinteistön tavanomaiseen käyttöarvoon liittyvää logiikkaa”.

”Vieraan valtion lukuun toimiva maanomistaja voi kuitenkin rakentaa kiinteistölleen rakennelmia, joita vieras valtio voisi kriisitilanteessa hyödyntää esimerkiksi liikenneväylien sulkemisessa tai tunnuksettomien joukkojen majoittamisessa.”

Mikäli valtiollisen turvallisuuden kannalta yleisön keskuuteen levitetyt em. tiedot, mielipiteet tai viestit olisivat jopa todella aidosti merkittäviä, niin siitäkin huolimatta Supon toimintatapa oli poikkeuksellisen julkisuushakuinen ja varmasti omiaan luomaan panettelua, solvausta ja epäluuloa venäläisiin kansallisen ja etnisen alkuperän johdosta.

Suomen rikoslaki (13.5.2011/511) määrittelee kiihottamisen kansanryhmää vastaan 11 luvussa:

"Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Supon lausuntoa seuranneet mediassa ilmaistut muukalaisvihamieliset teot loukkasivat ihmisoikeuksia ja uhkasivat oikeusvaltion periaatteita ja demokratian vakautta. Vuonna 2003 tehtiin Euroopan neuvoston tietoverkkorikoksia koskevaan yleissopimukseen (SopS 60/2007) rasistisia rikoksia koskeva lisäpöytäkirja (ETS 189) ja 28. marraskuuta vuonna 2008 tehtiin neuvoston puitepäätös rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS). Niiden tavoitteena on ollut lisätä eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä muukalaisvihamielisten lausumien leviämisen torjumiseksi. Suomessa SUPO ja media ovat kuitenkin lisänneet tuota vihamielisyyttä viime vuosina.

Niin kuin HE 317/2010 määrittää lainsäädännön ja käytännön nykytilan: 

”Kiihottamisrikoksessa yleisön keskuuteen levitetään lausuntoja tai tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää.”

Tuollaisen suorastaan rikollisen julkisen kiihotustoiminnan jälkeen tavallinen suomalainen saattaa joutua turhaan epäluuloon ja huolestua ikään kuin hän joutuisi myös kyyläyksen kohteeksi uuden lain nojalla, vaikka todellisuudessa hän ei vain hyväksy suomalaisen agendamedian ja Supon harjoittamaa länsiliittouman informaatiovaikuttamista, jossa kylvetään poliittisia ja sotilaallisia likaisia tarpeita varten vihaa ja epäluuloa Venäjää ja venäläisiä vastaan sekä viritetään samassa yhteydessä salaliittoteorioita kansallismielisestä kritiikistä haittamaahanmuuttoa vastaan. 

 

Tavallisen suomalaisen ei pidä kuitenkaan olla huolissaan yleisen ilmapiirin paranoidisuudesta huolimatta, sillä käytännössä viranomaistoiminta ja sen oikeudellinen valvonta ovat poliittisesti neutraalia sekä oikeudellisesti tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta suojaavaa. Supo huolehtii tiedustelulainsäädännön suomista tehtävistä tasapuolisesti, ei mitenkään kiinnostu tavallisesta suomalaisesta, jolla on mielipide. Supo on itse luvannut, että se ei ole niin vainoharhainen kuin sen julkiset esitykset medialle ja eduskunnalle antaisivat olettaa.

Viranomaisten ylilyönnit torpataan heti

Suomen Puolustusvoimien Tutkimuslaitos otti toista vuotta sitten yhteyttä eversti Karin johtamaan sotilastiedusteluun allekirjoittaneen pitkäaikaistyöttömän osa-aikaisen wc-siivoojan ja pappakuntolijan selvittämiseksi. Epäselväksi on jäänyt, oliko tehtävänä selvittää mahdollista cooper-testin suorituskykyä vai wc-pönttöjen lukumäärää siivoustyön jälkeen.

Martti J. Kari ei ole henkilökohtaisesti kiistänyt eikä vahvistanut, onko Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen kyseisen pyynnön jälkeen sotilastiedustelun vastavakoilu (sekä KRP, joka sai myös saman yhteydenoton) aloittanut sähköpostien ja muun tietoliikenteen kyyläämisen tai jotkut muut tiedustelutehtävät. Se tiedetään aivan varmasti, että tuloksena ei ole kuitenkaan ollut mitään ”löytöä”, koska mitään ei ole ”löydettävissä”. 

 

Melkein yhtä varmana voidaan olla, että viranomaisten keskinäinen omavalvonta on torpannut tavalliseen kansalaiseen kohdistetut epäluuloisuudet ja kyselyt. Jos yksittäinen viranomainen intoutuu, systeemi suojelee tavallista kansalaista siinä tilanteessa!

Esimerkiksi Suomessa Journalistiliitto ja Naton hybridilaitos tunnetaan vainoharhaisuudestaan. Molemmat ovat blokanneet pappakuntoilijan Twitterissä, vaikka heille ei ole koskaan mitään viestiä lähetetty. He varautuvat jo etukäteen. Suomalaisen systeemin hyvä omavalvonta näkyy siinä, että Journalistiliiton ja Naton hybridilaitoksen vainoharhaisuudella ei ole lopulta mitään merkitystä, kun tiedustelulain mukainen valvonta on kyseessä. Silloin tavallinen kansalainen ei ole kohteena, vaikka Journalistiliitto ja Naton hybridilaitos kokevat juuri tavallisen kansalaisen vihollisekseen. 

Martti J. Kari on ollut keskeinen henkilö tiedustelulainsäädännön laadinnassa. Tuossa laissa on kyse siitä, mitä oikeaa tulosta yli 20 miljoonan euron sijoittaminen tiedustelutoimintaan, ”väärän tiedon jahtaajille”, saa aikaan Suomesssa.

19.4.2017 julkaistut sivumäärältään massiiviset mietinnöt antavat erään ikävän näytteen tarkoitusperistä: Puolustusministeriön sotilastiedustelua varten mietintö 394 sivua ja Sisäministeriön siviilitiedustelua varten mietintö 452 sivua. Sisällöltään näissä on runsaasti päällekkäisyyksiä.

Massiivinen sivumäärä kätkee massiivisen määrän vastaamatta jätettyjä vakavia ongelmia, joista pienin on esitettävät noin 20 miljoonan euron vuosittaiset lisäkulut kaikenlaisen tiedustelun mahdollistamiseksi.

Sotilastiedustelun tarpeellisuus määritellään esityksen sivulla 12 ”informaatio-operaatioilla” ja ”hybridivaikuttamisella”. Sivulla 29 sotilastiedustelun mietinnössä todetaan ”sosiaalisen median” keskeisyys sotilastiedustelulle. 

 

Siviilitiedustelumietinnössä nähdään uhkien luonteeksi, että osallistujat ”kommunikoivat yli valtiorajojen”. Tätä varten tarvittaisiin ”uhkien taustalle olevien valtiollisten ja ei-valtiollisten tahojen tunnistamista”. Siviilitiedustelumietintö luonnehtii esityksen tavoitteeksi suojautua ”valemediaa” ja ”väärän tiedon levittämistä vastaan” (s. 127). 

 

Yksityiskohtaisissa perusteluissa painotetaan, että ”tiedustelumenetelmien käyttö ei olisi rikossidonnaista” (s. 182).

Tiedustelulainsäädännön mietinnön jälkeen on entistäkin selvempää, että ankarasti totuutta puolustavan vaihtoehtoismedian aktivistien ei tarvitse olla huolissaan. Heitä ei suinkaan kyylätä. Ongelmana on ”valemedia” ja sen aktivistit. Suomessa ei ole tiettävästi ”valemediaa”, jos agendamediaa ei lueta siihen. Lainsäädäntö on pikemmin varautumista tulevaisuuteen, jos tuollainen valemedia ilmaantuisi suomeksi.

Arkinen tavallinen pappakuntoilija

En tiedä, milloin minut olisi kutsuttu ja kuka olisi minut nimittänyt Kremlin trolliksi, koskapa oma kokemukseni elämästäni on ollut hyvin tavanomainen, jopa arkinen. En ole tavannut ketään merkittävää venäläistä tai muuta ulkomaista henkilöä, jolla olisi poliittinen tai sotilaallinen asema, en edes suuria mediapersoonia ole tavannut. Julkinen leikinlasku ja yksittäinen epäluuloisuus ovat eri asioita, kuin vakava harkinta ja sen mukainen viranomaistoiminta. Jälkimmäinen on lopulta tärkeää uuden lainsäännön voimaantulon jälkeen.

Venäläisen huippupoliitikon Vladimir Žirinovskin asiamies Suomessa George Paile piti aivan varmana 2000-luvun alussa aiemman kokemuksensa perusteella mm. eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa, että puhelintani ja sähköpostiani poliisi tulisi kuuntelemaan ja seuraamaan, vaikka poliisi ei ikinä asiaa tunnustaisi eikä ikinä käräjäoikeudelta kyselisi lupia. Tuollainen epäluuloisuuteen perustuva maailma oli ihan outo, koska mitään salaisuuksia ei ole puhelimessa tai sähköpostissa (eikä missään muuallakaan). Nykyään tiedetään viranomaisten toistuvista vakuutteluista, että epäluuloisuuteen ei ole todellakaan mitään perusteita – ei silloin muinoin, eikä nykyään tiedustelulainsäädännön voimaantulon jälkeen.

Minulta kysyttiin muutama vuosi sitten poliisin valvonnassa, onko mediassa tai kirjoissa kirjoitettu minusta, valvotaanko tai seurataanko minua. Miten koen asian? Siihen vastasin silloin, että mielestäni ei mitenkään poikkeuksellisesti ainakaan valvota – niin kuin eurooppalainen käytäntö, elämäni on rentoa ja kivaa. Lisäksi minun piti selittää, miten tulen toimeen taloudellisesti, kun jo vuosia aiemmin olisin romahtanut taloudellisesti kirkkoherranviran päätyttyä. Kerroin, että köyhäähän tämä elämä on. Uusia vaatteita en ole ostanut moneen vuoteen. Noiden vastausten jälkeen kaikki muutkin tunnustukseni, että RT-kanava löysi minut puhelinsoitolla ja Iranin suurlähettiläs löysi minut puhelinsoitolla, olivat vain ärsyttämässä lisää kyselijöitä. Olen näin täysin vilpitön ja avoin, koska en voinut nähdä mitään merkillistä siinä, jos joku ihminen löytää minut puhelimella.

Minulla ei ole mitään jännittäviä ja suuria rajojen yli ylittäviä suhteita eikä edes suomalaista poliittista aktivismia. Tilanne on varmasti toisenlainen ihmisillä, joilla on noita suhteita ja aktivismia. Kukaan ei Supossa tai ulkomaantiedustelussa enää ainakaan nykyään tunne nimeäni, missään rekisterissä ei ole nimeäni: Pappakuntoilija on ehkä innokas, mutta vain lenkkipoluillaan. Poliisi on jo kysynyt kerran seurannasta ja saanut riittävän vastauksen, että en tunne mitään seurantaa. Hullujen huoneelle joutaa jokainen tavallinen kansalainen, jos tuntee itsensä seuratuksi, sillä tiedustelulainsäädäntö ja viranomaiset ovat selvästi vakuuttaneet, että tavallinen kansalainen voi olla huoleton.

Johtopäätöksenä on kaikesta koetusta ja nähdystä helppous rentoutua, odottaa kesän helteitä, jotta Suomessakin voi ottaa kuumalla säällä paidan pois. Mikään viranomainen ei kyylää tavallista kansalaista. 

Terveisin, 

Juha Molari

pappakuntolija