sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua!

Elokuussa 2014 saavuin vaimoni ja kahden poikani kanssa Moskovan lähettyvillä olevalle alueelle, jossa meitä odotti vaimoni koulutoverin tyttären häät. Morsiamen eno oli alueen kasakkapäällikkö, ataman, joka oli virkatyönsä tehnyt laskuvarjojääkäreitä johtaneena upseerina. Asuimme samalla datshalla, jossa illan saavuttua ataman lauloi vaimonsa kanssa meille kasakkalauluja pelosta, hyvyydestä ja urheudesta. Keskustelimme myös suomalaisten turpo-asiantuntijoiden oudoista ja hysteerisistä kuvioista, joita ilmeni jo tuohon aikaan.

Silloin sain toistamiseen tutustua kasakkojen sotahistoriaan, kulttuurihistoriaan sekä tarinoihin. Kasakkoihin liittyvät monet historian vaiheet aivan nykypäivän Donbassin ja Krimin alueisiin saakka. Myös tämän atamanin miehet olivat puolustaneet Donbassin ja Krimin ihmisten vapautta. Harvemmin tiedetään, että suomalaiset upseerit ovat kirjoittaneet historiaa yhdessä näiden vanhojen aikojen kasakkojen kanssa 1800-luvulla.

Mietin tätä rukousta ja laulua kuunnellessani, miten moni suomalainen hysteerikko voitaisiin sijoittaa tuon Oisya-sanan paikalle: miten monet oulat, jessit, saarat, ryskyt, heidit ja muut ovat ryhtyneet säikkymään, aidosti tai vilpillisesti, kun kansalainen tahtoo vain totuudellisesti kuunnella. 

Mitä he pelkäävät, kun vapauden ja totuuden hyvissä joukoissa ei pitäisi pelätä? Pelkäävätkö he totuutta ja vapautta?

Useissa kasakkarukouksen esityksissä näytetään myös miekkojen ja veitsien sellaista taidokasta heiluttelua, että niitä ei rohkenisi levittää blogissa näytteille, sillä edellämainitut suomalaiset hysteerikot sekä kokonainen silakkaparvi voisivat pitää kulttuurisesti tunnettuja musiikkikappaleita laittomana uhkauksena ja joutua paniikkiin. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta tässä myös kasakkojen miekkatanssina tunnettu kasakkarukous esitettynä.




Vuorella seisoi kasakka – hän rukoili Jumalaa.
Vapauden puolesta, ihmisten puolesta hän kumarsi syvään.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Ja vielä kasakka pyysi totuutta Jumalalta.
Tulee totuus ihmisille – tulee myös vapaus.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Kasakka kysyi ystävistä – jotka olivat vieraalta maalta.
Ahneus ja ylpeys menivät sivusta.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Vaimot odottavat, myös isät ja lapset
Ne, jotka etsivät totuutta – äitiä valkoiseen maahan.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Ihmisille kasakka ruokoilee kyllä siunauksia,
että olisi leipää ja suolaa rauhaisissa kylissä.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Estääkseen veren vuodatuksen kotimaassa
estääkseen valheen elättämisen, hän rukoili Jumalaa.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Ja vielä kasakka pyysi totuutta Jumalalta.
Tulee totuus ihmisille – tulee myös vapaus.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Niin kasakka rukoili kotimaansa puolesta
jotta suru ja kyynel eivät koskettaisi.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Vuorella seisoi kasakka – hän rukoili Jumalaa.
Vapauden puolesta, ihmisten puolesta hän kumarsi syvään.

Marina Devjatova esittää videolla kasakkarukouksen.


Historiallisessa kasakkarukouksessa käytetään sanaa Oisya” ( "Ойся"). Harvat ihmiset tietävät, että sanalla ”Oisya” kasakat kutsuivat tšetšeenejä ja inguušeja. Tuossa sodassa suomalaiset upseerit saavuttivat hyvää menestystä kasakkojen kanssa islamistisia jihadisteja vastaan Kaukasiassa.

Varsinaisesti laulua kuullessa pitäisi kuvitella tšetšeenitaistelijoita, jotka pelkäsivät kasakoita niin, että kasakat joutuivat rauhoittelemaan näitä. Kasakkojen voima piilee Hengessä ja uskossa. Kasakan pääominaisuus on oikeus. Suomalaiset upseerit sotivat näiden kasakoiden rinnalla islamistista imaamikuntaa vastaan. 

Kaukasia on ollut inspiraation lähde monille arvostetuille venäläiskirjailijoille, joiden teosten ja kuvausten kautta Venäjällä on syntynyt näkemys Kaukasian kansoista villeinä ja sotaisina. Tietenkin noiden rukousten ja laulujen kuvaukset ovat kaunisteltuja ja dramatisoituja, oikea sota ei ole koskaan jaloa.

Moskovalaisten kasakkojen kuoro esittää kasakkarukouksen:



Kasakkojen rukous on oletettavasti kirjoitettu Kaukasian sodan aikana jo 1800-luvulla, kun 1817-1864 käytiin sota Venäjän keisarikunnan ja Kaukasian imaamikunnan välillä. "Kaukasian sota" on pisin Venäjän imperiumin sotilaallinen konflikti, joka vei lähes 100 vuotta ja johon liittyi raskaita uhreja sekä Venäjän että Kaukasian kansoilta. Suomalaiset upseerit ottivat osaa tuohon sotaan menestyksellisesti.

Moni Suomen Kaartissa palvellut upseeri osallistui tähän taisteluun. Suomalaisia osallistui Kaukasian sotaan eri aikoina Venäjän puolella noin 160 upseeria. Heitä tuli varsinkin suomenruotsalaisista aatelis- tai sotilassuvuista: von Essen, Carpelan, Tawaststjerna. Suomalaiset menestyivät ja kohosivat usein korkeisiin asemiin, jopa kenraaleiksi.

Eräs tunnetuimmista suomalaisista upseereista, husaari- ja kasakkajoukoissa palvellut Fredrik Aminoff (1805–1868) taisteli kymmenen vuotta Kaukasiassa. ”Tšetšeenien kauhuna” tunnettu Aminoff haavoittui vuonna 1839 vakavasti.

Yksi monista Tšetšenian kautta vallan huipulle kohonneista suomalaisista oli Johan Casimir Ehrnrooth  (1833–1913), joka osallistui strategisesti tärkeän Argunin solan valtaamiseen. Ehrnrooth haavoittui luodista 25-vuotiaana, ja tsaari palkitsi hänen urheutensa kultamiekalla. Kukistaessaan imaami Shamilin kapinaa, hänet palkittiin vuonna 1858 urhoollisuudesta kultaisella sapelilla ja everstiksi ylennettynä hän toimi Kaukasian 8. linjan kasakkaprikaatin komentajana 1846–1849. Vuonna 1859 Ehrnrooth ylennettiin everstiluutnantiksi, 1862 everstiksi ja 1868 kenraalimajuriksi. Kenraaliluutnantiksi kohottuaan Ehrnrooth toimi vuosina 1880–1881 Bulgarian sotaministerinä ja ministeripresidenttinä. Hän sai huomattavan vallankäyttönsä ansiosta liikanimen ”Bulgarian diktaattori”. 

Varvara eli Elena Vladimirovna Susova esittää kasakkarukouksen.


Venäjän islamilaisen väestön keskuudessa käytiin juuri tuolloin laajemminkin linjakeskustelua tiukasti perinteeseen sitoutuvan ja modernisaation tarpeen tunnustavan islamilaisen suuntauksen välillä. Englanti näki noissa islamisteissa mahdollisuuden horjuttaa Venäjän asemaa sekä tilaisuuden laajentaa brittiläistä imperiumia.

Vuoristokansojen ja imaamikuntansa muridiveljestön tunnetuin johtaja oli imaami Shamil, jonka nimi mainitaan myös tämän kasakkarukouksen joissakin versioissa. Venäläisten ylipäällikkönä toimi aluksi A P Jermolov, joka aloitti sotatoimet vuonna 1818 Tšetšenian alueesta ja perusti sinne Groznajan linnoituksen. Imaami Shamil ja hänen kannattajansa toimivat ulkomaisen tiedustelupalvelun hyväksikäyttäjien ja agenttien suojana. 

Shamil oli syntynyt nykyisen Dagestanin alueella Gimryn kylässä. Pyhiinvaelluksellaan Mekkaan vuonna 1828 Shamil tapasi Adbel Kaderin (1808-1883; myös Abd el-Kader tai Abdul-Qadir), jolta oppi sissisotataktiikoita. Shamil oli itse kääntynyt islamiin teini-ikäisenä.

Abdel Kader oli algerialainen uskonnollinen johtaja, joka johti vastarintaa Ranskaa vastaan vuosina 1832-1847. Abdel Kader julisti jihadin ranskalaisia vastaan, kun Ranskan armeija hyökkäsi nimellisesti Osmanien valtakunnan alaiseen Algeriaan vuonna 1830. Myöhemmin vuonna 1847 hän joutui antautumaan ranskalaisille ja Ranskan keisari antoi hänelle luvan matkustaa Bursan kautta Damaskokseen Syyriaan.

Kotiinsa palattuaan Shamil liittyi lapsuutensa ystävään Ghazi Mollahiin, joka oli Dagestanin ensimmäinen imaami ja aloittanut taistelun venäläisiä vastaan. Kun Ghazi sai surmansa, Shamil tuli johtajaksi. Taistelua varten Shamil vetosi voimakkaasti islamistiseen uskoon, kyse oli taistelusta vääräuskoisia vastaan, vaikka ei suoranaisesti kutsunut globaaliin kalifaattiin, vaan enemmän puolustussotana jihadiin.

Shamil onnistui yhdistämään monet riitaisat heimot Kaukasiasta taisteluun Venäjää vastaan. Hänen menestyksensä on ollut sekä karismassa että taitavassa uskonnollisessa vetoamisessa hurskauteen ja sharia-lain noudattamiseen. Shamilin edellytykset pitkään sotaan johtuivat myös merkittävässä määrin Turkin ja Britannian avusta taistelussa Venäjää vastaan. Shamil itse pisti enemmän toivoa Britannian, Ranskan ja Ottomaanien avulle, kuin toiveet onnistuivat lopulta toteutua.

Jo englantilainen astrologi, okkultisti, kuningas Elisabet 1:n neuvoantaja John Dee (1527-1608) oli aiemmin kehittänyt käsitteen brittiläinen imperiumi Englannin imperialistisen laajentumisen tukemiseksi. Venäjä oli käynyt useita sotia Turkkia vastaan 1700-luvulla ja joutunut poliittiseen vastakkainasetteluun myös Englannin kanssa, joka oli huolissaan siirtomaistaan ja tuki Turkkia. Venäjä oli 1700-luvun puolella saanut haltuunsa joukon Pohjois-Kaukasuksen alueita ja lujittanut asemiaan Taka-Kaukasiassa. Kansainvälinen Kaukasia-politiikka oli monimutkaistunut, kun Englanti puuttui siihen 1700-luvun lopussa: Englanti tahtoi Kaukasian omakseen.

Kaukasian geopoliittinen tilanne muuttui suuresti 1830-luvun alkuun mennessä. Kaukasian hallitseminen antoi Mustanmeren itäosan ja lähes koko Kaspianmeren Venäjän hallintaan. Venäjän oli hyvä edetä Keski-Aasiaa kohti. Iran myönsi Venäjän oikeudet ja väistyi, mutta Englanti pelkäsi Venäjän ekspansion leviävän etelään ja kaakkoon Intian suuntaan. Niin Englanti päätti taltuttaa Venäjän Kaukasiassa.

Englannille sopi hyvin, että Kaukasian islamistien sota sitoi Venäjän voimia ja auttoi täten Englantia, joka aloitti ”Venäjää vastaan hybridisodan”, kuten professori, akateemikko Igor Panarin on teoksessaan Hybridisodat – historia, teoria ja käytäntö (Johan Bäckman Publications, Helsinki 2019, s. 57) luonnehtinut nykyajan käsitteillä. ”Juuri englantilaiset rahoittivat Tshetshenian ja Dagestanin vuoristolaisia, joita avaari Shamil komensi. Hänen joukkonsa murskattiin lopullisesti Gunibin vuoristokylässä 1859” (s. 57).

Shamil joutui venäläisten vangiksi. Noin 500 000 vuoristolaisista muutti Turkkiin, jossa heidän olot olivat surkeat. Epäonnistuneen kapinan jälkeen vuoristolaiset pyysivät pääsyä takaisin Venäjälle ja heitä palasi noin 6 000 henkeä. Nämä palanneet vuoristolaiset siirtyivät ortodoksiseen uskoon.

Englantilainen valtiomies Henry John Temple eli varakreivi Palmerston (1784-1865) oli Kaukasuksessa tapahtuneen Venäjän vastaisen ”hybridisodan” tärkein organisaattori. Hän toimi vuorotellen ulkoministerinä ja pääministerinä 35 vuotta. Professori Panarin on luonnehtinut Palmerstonin, Euroopan mantereella ”sodanlietsojalordiksi” kutsuttua miestä, ytimekkäästi suomeksi ilmestyneessä tietokirjassaan. 

Palmerstonille oli Venäjä suuri harmitus, koska Venäjä ajoi itsenäistä ulkopolitiikkaa brittihallituksen tahdosta piittaamatta. Niin Palmerston tahtoi kurittaa Venäjää ja alkoi valmistella Krimin sotaa, kun samalla Englanti rahoitti imaami Shamilin komentamia vuoristolaisia jihadistiseen sotaan.

Vuosina 1817-1864 käydyn Venäjän keisarikunnan ja Kaukasian imaamikunnan sodan aikana Englanti kokosi rinnalle vahvan sotaliittouman Krimin sotaan 1853-1856, jossa Venäjää vastaan ryhtyivät Englanti, Ranska, Turkki ja Itävalta. Kaukasia yritettiin muuttaa jälleen purkurialueeksi Venäjän ja muslimimaiden välille. Krimin sota ulottui aina Ahvenmaalle, Kokkolaan ja Turkuun saakka, jonne englantilais-ranskalainen eskaaderi yritti tunkeutua.

Suomalaisia merkkihenkilöitä ei liity pelkästään vuosien 1817-1864 Venäjän keisarikunnan sotaan Kaukasian imaamikuntaa vastaan, vaan myös samanaikaisesti käytyyn Krimin sotaan 1853-1856, jonka tunnelmissa Zacharias Topelius julkaisi vuonna 1853 tunnetun runon Sylvian joululaulu. Myös Topelius asettui venäläisen linjan puolustajaksi Nikolai I:n puolelle.

Kun Englannin ja Ranskan sotalaivat ilmestyivät Suomen rannikkovesille keväällä 1854, oli täällä sotilaallinen tyhjiö. Venäläinen sotaväki suojasi suomalaisia. Nikolai I oli lähettänyt Suomen Kaartin Pietariin ja sieltä edelleen kukistamaan Puolan kapinaa. Venäläistä sotaväkeä lisättiin eri puolille Suomea. Suomalaiset ryhtyivät yhteisiin varustetöihin vihollisten torjumiseksi, tervaporvarit ja rannikkoseutujen asukkaat rakensivat yhteistyössä venäläisen sotaväen kanssa kenttävarustuksia, kivestä ja hiekasta koostuvia tykkipattereita mm Kokkolassa, Vaasassa, Tammisaaressa ja Porvoossa. Turussa tykkipattereita rakennettiin laivaväylien varteen Kalkkiniemeen ja Ruissaloon. Venäläiset rakensivat pattereita Haminan linnoituksen eteläpuolelle. Suomalaiset tukivat venäläisiä yhteistä vihollista vastaan.

Topelius vannoi uskollisuutta Venäjän keisarille Floran-päivän juhlissa Helsingissä 13.5.1848, jossa myös Maamme –laulu esitettiin ensimmäistä kertaa. Cygnaeus, Topelius, Pacius ja Runeberg johtivat kansallispoliittisen manifestaation, jotta ylioppilaista ei tulisi vallankumouksellisia. Topelius toisti Floran päivien juhlien lehtikirjoituksessaan ”Suomen lipusta” ajatusta, jonka mukaan Suomen kansallisvärit ovat sininen ja valkoinen – itse asiassa Venäjän laivaston värit, jotta sosialistinen punainen tai ruotsalais-liberaali punakeltainen eivät saisi kannatusta. Ylioppilaat lauloivat ensi kertaa Paciuksen säveltämän, Runebergin sanoittaman Maamme-laulun ”Suomen lipun” ympärillä; lipun olivat Helsingin naiset lahjoittaneet ylioppilaskunnalle.

Maamme-laulu ja ”Suomen lippu” syntyivät Topeliuksen ja hänen ystäviensä uskollisuusriittinä keisari Nikolai I:lle. Zacharias Topelius oli ehdottanut kauppa-alusten lipuksi väreiksi valkoista ja sinistä sekä ristiä. Sininen kertoisi Suomen järvistä, sinivalkoinen lippu ilmaisisi luonnonpuhtautta. Topelius välitti ajatuksen sinivalkoisesta lipusta lapsille kansakoulun välityksellä. Hän oli hyvin tietoinen myönteisestä yhteydestä Venäjän laivaston lippuun, joka oli valkoinen sinisellä vinoristillä eli Andreaksen ristillä varustettuna.

Vuonna 1854 Topelius nimitettiin hakemuksetta Keisarillisen Aleksanterin yliopiston ensimmäiseksi henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi. Oppialaksi tuli historia. Yliopistourallaan hän nousi lopulta rehtoriksi. Topelius asettui nimityksensä jälkeen runoissaan selvästi Venäjän kannalle Turkkia ja länsivaltoja (Britannia, Ranska, Sardinia) vastaan. Topeliukselle keisarin sota oli myös uskonsotaa islamia vastaan, niin kuin todellinen tilanne oli Kaukasiassa imaamikuntaa vastaan. Vastapuolella oli myös roomalaiskatoliset ja heidän intressinsä Israelin valloituksesta. Topelius piti Venäjän keisarin vihollisia myös Suomen vihollisina. Topeliuksen vaikutuksella oli osansa siihen, että Björkön pappina toiminut kalastaja rukoili vuonna 1854: ”Rukoilkaamme hänen majesteettinsa keisarin ja isänmaan puolesta; piru periköön kaikki englantilaiset!

1820-luvulla oli syntynyt muridismi (Murid on suufilaisuutta: opiskelija, aloittamisen ja henkisen itsensä parantamisen ensimmäinen vaihe). Islamistisen uskontulkinnan pääsaarnaajat Mullah Mohammed Yaraghi ja sitten Qasi-Mullah (1790-1832) levittivät Dagestanissa ja Tšetšeniassa pyhää sotaa uskottomia, etenkin venäläisiä vastaan. Heidän opetuksensa keskiössä oli, että jihadia ei syntyisi ennen kuin Kaukasian heimot seuraisivat shariaa täydellisesti sen sijaan, että seuraisivat islamilaisten lakien ja paikallisten perinteiden sekoitusta. 

Qasi-Mullah julisti, että avioliitot venäläisten kanssa mitätöidään, syntyneet lapset ovat ”äpäriä” (M.J. Akbar, 2003, The Shade of Swords: Jihad and the Conflict Between Islam and Christianity. s. 151). Qasi-Mullah julistautui vuonna 1829 imaamiksi Dagestanin Ghimryssä ja kutsui muslimit pyhään sotaan.

Vuosina 1828 tai 1829 Qasi-Mullah tuli useiden alueen kylien imaamiksi. Tämän tapahtuman katsotaan aloittaneen Dagestanin ja Tšetšenian imaamikunnan muodostumisen, josta tuli Venäjän keisarikunnan vastustaja.

Imaami Ghazi-Muhammad (eli Qasi-Mullah) kutsui muslimeita jihadiin venäläisiä vastaan. Hän velvoitti liittyneet yhteisöt vannomaan valan sharian noudattamiseen, paikallisista tavoista piti luopua ja katkaista kaikki suhteet venäläisiin. Imaamikunnan hallitsemista varten hän mestautti 30 vaikutusvaltaisinta muslimijohtajaa, koska piti heitä venäläisten ja tekopyhien islamin vihollisten kätyreinä. 
 
Qasi-Mullahia seurasi Shamil, joka harjoitti samaa islamistista politiikkaa kuin edeltäjänsä. Hänen alaisuudessaan Imaamikunnan valtiollinen rakenne vakiintui. Hänelle itselleen keskittyi paitsi uskonnollisten, myös valtuudet sotilastoimiin, toimeenpanovaltaan, lakin ja oikeuslaitoksen hallintaan. Shamil jatkoi kostotoimintaa Dagestanin feodaalihallitsija vastaan. 
 
Venäjän joukot saavuttivat 1837 ja 1839 Shamilin kodin Akhulgon vuorella. Shamil vetäytyi Tšetšeniaan. Englanti ei katsonut toimettomana sivussa, vaan Mustanmeren rannikolla Venäjän komentojen asemat heikentyivät vakavasti Englannin ja Ranskan laivastojen saavuttua Mustallemerelle ja Venäjän laivaston menetettyä määräävän asemansa merellä. Rannikon linnoituksia oli mahdotonta puolustaa ilman laivaston tukea. Anapan, Novorossiyskin ja Kubanin suun väliset linnoitukset tuhottiin, Mustanmeren rannikon varuskunnat vedettiin Krimille. 
 
6. syyskuuta 1859 Shamil antautui prinssi Baryatinskylle ja karkotettiin keski-Venäjälle Kalugaan. Hän kuoli vuonna 1871 pyhiinvaellusmatkallaan Mekkaan ja haudattiin Medinaan (Saudi-Arabia). Koillis-Kaukasiassa sota oli ohitse. 
 
Liittoutuneiden tappio Krimillä ja Venäjän menestys Kaukasiassa pakottivat länsiliittoutuneet neuvottelupöytään. Englannin Palmerston olisi tahtonut sodan jatkamista, mutta Napoloen III oli sotaa vastaan. Rauha tehtiin Pariisissa helmikuussa 1856. Pariisin kongressissa 1856 todettiin, että Kaukasian kuuluminen Venäjään kansainvälisoikeudellisesti pätevä. Pariisin sopimus loi ulkopoliittisia ja Kaukasian sodan päättyminen pian tämän jälkeen 1864 sisäpoliittisia edellytyksiä sille, että Kaukasia muuttui Venäjän erottamattomaksi osaksi. Tämä huolestutti yhä enemmän Lontoota.

Terveisin, Juha

36 kommenttia:

  1. Kasakoita romantisoitaessa on muistettava myös, että kasakat ovat aina osallistuneet julmiin verilöylyihin erityisesti Venäjän juutalaisia siviilejä kohtaan. Tietysti kasakkakomppaniat komennettiin myös tukahduttamaan mellakoita myös itsenäisyyttä edeltäneessä Suomessa ja he murhasivat suomalaisia siviilejä myös Ruotsin vallan aikaisissa konflikteissa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsalainen propaganda on merkittävässä määrin luonut julmia kasakkakauhukertomuksia, kun historia kertoo suomalaisten upseerien johtaneen kasakkajoukkoja, sotivat yhdessä rintamassa.

      Poista
  2. Tietenkin historian ikävät tosiasiat voi kuitata noin, jos haluaa sen position ottaa. Juutalaisiin kohdistuneet verilöylyt Ukrainassa ja etelä-Venäjällä ja esim. ison vihan aikaiset julmuudet Pohjois-Suomessa ovat kuitenkin faktoja, joita ei mikään muuksi muuta, kaikkein vähiten vessapastorin kotikutoinen propaganda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinkin jotkut kirjoittelevat. Aihepiiristä on myös vakavasti tutkimus erityisen ruotsalaisjohtoisen propagandan osuutta historian väärennöksessä

      Poista
  3. Epäilemättä propagandaa on aina käytetty puolin ja toisin. Uudemmat tutkijat, kuten esim. Kustaa J. Vilkuna, ovat perehtyneet isonvihan aikaan tuomiokirjojen, kirjeiden, erilaisten luetteloiden ja valitusasiakirjojen perusteella. Hänen mukaansa monet aikaisemmassa näkökulmassa liioitelluiksi väitetyt kuvaukset pitävätkin paikkansa ja muun muassa raiskauksia on eri syistä vähätelty.

    Juutalaisvainoista olet jostain syystä täysin hiljaa. Oletan vaitiolosi merkitsevän, että näyttö on niin kovaa ja yksiselitteistä ettei edes patamustin venäläispropaganda yritä sitä kieltää. Tai sitten olet yksinkertaisesti antisemitisti kuten monet venäläisortodoksitkin ovat aina olleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidä olettaa. En ole edes kuullut vainoista. Kiitän Jumalaa, että suomalaisten upseerien johdolla kasakat löivät Kaukasian brittiläis-jihadistisen liittouman. Kiitoksia myös, että kasakat suojelivat Donbassin ja Krimin väestöä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Olen tietoinen, että sellaisia hulluja on, jotka ryssävihassaan voivat ryhtyä ja ihannoida kansanmurhaa. Siihen sisältyy paljon muutakin outoa

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Minun uskontoni hengessä ei käyty sotaa. Kyllä Suomen johto ja NL:n johto olivat ihmisvihaajan vallassa. Kiitän usein, että ukkini ei suostunut upseerien käskyä tottelemaan eikä astunut rajan yli, vaan marssi yksin ase mukanaan pari sataa kilometriä Kerimäelle sotilaspiirin, jossa ilmoittautui, että ei astu rajan yli eikä tapa edes käskystä. Kiitän myös vaimoni ukista, joka oli NL:n historian eräs sankareista Moskovaa puolustaneena partisaanipäällikkönä. Hitlerin joukot eivät päässeet Moskovaan, mutta ukki marssi sittemmin voitonpäivän paraatissa Punaisella torilla. Niin kävi, että pahat hävisivät.

      Poista
    6. Sinun uskontosi nimissä on tehty hirvittäviä asioita koko historian ajan. Tätä ei mikään kiemurtelu muuksi muuta.

      Suomen johto teki kaikkensa välttyäkseen NL:n aggressiolta, mutta koska vaihtoehtoja ei ollut, teimme välttämättömän. Ja tämä osoittautui oikeaksi päätökseksi. Suomi pysyi itsenäisenä, kun taas hyökkääjä joutui maksamaan kalliin hinnan aggressiostaan.

      Tänään me olemme maailman onnellisin kansa, vauras ja vapaa, kun taas NL rämpi kurjuudessa ja ihmisoikeuksia polkien vuosikymmenet. Lopulta NL romahti omaan mahdottomuuteensa ja vei kansalaisensa pohjattomaan kurjuuteen.

      Suomi hävisi sodan, mutta voitti rauhan.

      Poista
    7. Sittenhän tilanne on oikein, kun olemme onnellisia 😊 hävityn sodan jälkeen. Maailma olisi kenties tullut hirveäksi, jos Suomi-Saksa olisivat voittaneet sodan.

      Poista
    8. Miksi emme olisi onnellisia? Venäläisten uhrit olivat sodassa 27 miljoonaa ihmishenkeä. Suomalaisten alle satatuhatta. Venäläiset eivät eläneet onnellisina NL:ssa vaikka kuolivat täysin turhaan Stalinin aggression vuoksi.

      Ota huomioon, että Stalin oli itsekin liitossa Hitlerin kanssa ja osallistui itsenäisten maiden tuhoamiseen täysin tietoisena Hitlerin perimmäisistä aikeista. Venäläiset saivat maksaa kovan hinnan tästä rikoksesta.

      Ja kyllä, jostain syystä venäläisiä muuttaa edelleenkin Suomeen enemmän kuin suomalaisia Venäjälle. Eli väittäisin meidän todellakin olevan onnellisempi maa. Itse tietysti iloitsen siitä, että täällä Venäjän propagandistit myös ohjataan vessojen siivouksen pariin.



      Poista
    9. Onneksi kuitenkin Suomi ja Saksa eivät onnistuneet toteuttaa julmia suunnitelmiaan. Suomen osa on jäädä hävinneiden puolelle, mikä on ollut siunaus suomalaisille ja maailman rauhalle etenkin Paasikivi-Kekkosen tuoman ymmärryksen johdosta. Sodassa Suomen osaksi jää toistamiseen tappio. Voitot on kerättävä muilla keinoilla, ns. pehmeästi.

      Poista
    10. Me olemme ainoa maa maailmassa, joka on menestyksellisesti vastustanut NL:n sotilaallista invaasiota. Siihen ei ole mikään muu valtio pystynyt. Sitä tosiasiaa eivät muuta edes sinunkaltaisesi pikku nilviäisen provokaatioyritykset.

      Me olemme pitkässä juoksussa onnistuneet kaikessa siinä, missä NL epäonnistui täydellisesti. Tiedän, että tämä jurppii sinua pahan kerran. Mutta yritä elää sen kanssa.

      Poista
    11. Kaikenlaisia itseensä liittyviä uskomuksia on tavattu suomalaisten(kin) keskuudessa, mutta nämä uskottelut palvelevat milloin mitäkin tarvetta tai puutetta. Kiitollisuutta Kaartin vanhoille upseereille, jotka yhdessä kasakkojen kanssa voittivat brittiläis-jihadistisen liittouman Kaukasian alueella. Sen jälkeen nuo Kaartista tulleet upseerit eivät olekaan voittoja niittäneet sotakentillä, kun liittolaisuus oli valittu poliittisesti väärin (natsi-Saksa).

      Poista
    12. Tuo on toki täyttä paskapuhetta, kuten niin moni muukin väite arvon vessatohtorin propagandassa. Suomi voitti useita taisteluita NL:aa vastaan valtavin murskaluvuin niin talvi- kuin jatkosodassa. NL:n voitto oli ns. Pyrrhoksen voitto, jossa voittajan tappiot olivat moninkertaiset häviäjään nähden. Siihen ylivoimaan nähden joka NL:llä oli, omien joukkojen tuhlaaminen oli lähinnä säälittävää.

      Muutaman suomalaisen kaartinupseerin osallistumisen Kaukasuksen taisteluihin on lähinnä historiallinen kuriositeetti ja alaviite, kun enimmäkseen suomalaiset ovat kunnostautuneet venäläisten lahtaamisessa. Toki Suomi ja Venäjä ovat aina voineet tehdä rauhanomaista yhteistyötä silloin, kun Venäjä on poikkeuksellisesti suostunut toimimaan sääntöjä noudattaen.

      Lopetan tältä illalta tähän. Kiitos hauskasta keskustelusta! Ja hauskaa viikkoa käymälöiden parissa.

      Poista
    13. Niin kuin Kaartin upseerien kuin myös Cygnaeus, Topelius, Pacius ja Runeberg osoittivat sellaista onnellista isänmaallisuutta ison naapurivaltion rinnalla, mihin onnellisuuteen trollikirjoittaja ei selvästikään kykene. Näyttäisi kiukkuiset sanat osoittavan rumalla tavalla jopa sitä, että se suuresti puhuttu suomalainen onnellisuus ole myöskään kohdannut. Niin on ylivoimaista sietää tunnustaa tappio tappioksi.

      Poista
  4. Russofobiseen tarinateatterin voi tutustua esimerkiksi tämän linkin kautta https://halezky.livejournal.com/70246.html Uudempaa tarinateatteria näkee ja kuulee, jos seuraa suomalaisia turpo-asiantuntijoita nykyään

    VastaaPoista
  5. Jaaha,kasakat hyviä ja ruotsalaiset pahoja. Isosta vihasta et tiedä mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ison vihan poliittispropagandistinen tarinointi ei ole erityisen antoisaa. Tietysti tiedän, että sora on julmaa ja rumaa. Tässä käsittelen suomalaisten (monet ruotsalaisista perheistä) sankarillista sotatoimintaa kasakkajoukkojen johtajina Kaukasian jihadistien kukistamisessa. Silloin syntyi tämä puhutteleva rukous sen hyväksi, että hyvisten ei tarvitse pelätä.

      Poista
    2. Hassua kuitenkin, että venäläiset ovat joutunee rukouksistaan huolimatta kärsimään niin kovin paljon. Mistäköhän se voisi johtua? Väittäisin, että jumala ei ole loppupeleissä kuitenkaan heidän puolellaan ;)

      Poista
  6. Stiv Gator, milloin talmudistit alkavat maksaa korvauksia kansanmurhaamilleen kansoille, eli noin 147 miljoonaa kristittyä suomensukuista ja venäläistä vv. 1917-1989 ; kymmeniä miljoonia keski - eurooppalaisia Napoleonin toimesta, toinen mokoma maailmansodissa ; yli sata miljoonaa natiiviamerikkalaista marranojen toimesta ; satoja miljoonia aitomuslimeita ja kristittyjä Lähi - Idässä sabbatealaisten toimesta ; satoja miljoonia Afrikassa ; satoja miljoonia Kiinassa ja Intiassa ja Vietnamissa ja Kambodzhassa ; suuri osa suomalaisista ja irlantilaisista ja skotlantilaisista saatanan synagogan aiheuttamissa sodissa ja nälänhädissä ; jne jne.
    Saatanan synagoga ne on kansanmurhannut yli miljardi ihmistä vain muutaman sadan vuoden aikana.
    Eikö jo vuolaat verivirrat riittäisi? Milloin aiotte korvata aiheuttamanne vauriot ja vahingot korkoineen? Olette niistä vastuussa aivan kuten saksalaisetkin talmudistijohtoisten natsien tekemisistä.
    T. Maria

    VastaaPoista
  7. Maria, olet mielisairas, hankkiudu hoitoon!

    VastaaPoista
  8. Stiv Gator eli Saara Jantusen ja Campbellien väki voisitte katsoa Isonvihankin osalta ihan vaan peiliin.
    Isoviha tapahtui 30-vuotisen sodan jälkeisinä, jossa sodassa Englannin ja katolisen valtakunnan mädättäneet talmudistit pitkälti taistelitte keskenänne, tuhoten Suomen ja Venäjän kansoja pelinappuloina.
    Isovihassa Epstein-Campbell-Maxwell-Rothschild-Goldstein-Schiff-Sachs-Jantunen-Satan - jne. sukunne talmudisti, vale skotti satanisti pedovore Douglas loikkasi suomalaisen kansan pettäen Venäjän joukkoihin kesken sodan ja aiheutti suuren suomalaisten kansanmurhan petoksellisuudellaan ja sittemmin sortovallallaan, tuhoten Suomen kansaa puolustaneet joukot.
    Aivan kuten Rothschildien pyöveli Napoleon tuhosi Ranskan parhaat sinisilmäiset vaaleat pojat, lähettämällä heidät kesävaatteissa Siperian pakkasiin, ja sillä aikaa teurastitte giljotiineillanne jopa lapsia ja raiskasitte naiset.
    Ja aivan kuin sittemmin talvisodassa lähetitte Ukrainan suomensukuiset Kainuun pakkasiin lahdattaviksi, kun olitte pakottaneet Suomen sotimaan lietsomanne kommunismin estämiseksi.
    Aivan kuin Irlannissa kansanmurhasitte nälänhätään ne, joita ette vieneet orjiksi Amerikkoihin marrano - sukulaistenne sorrettaviksi.
    Aivan kuten nyt olette tuoneet ISIS-terroristit ja Antifan katkomaan suomalaisilta päitä ja kyynärluita.

    Todelliset balttien kansanmurhaajat eivät suinkaan olleet kristittyjä vaan valekristittyjä talmudisteja, jotka myöhemmin olette ajaneet mm. poliittista siionismia.

    Jos Suomi olisi oikeasti onnellinen maa, ei täällä lapset ja vanhukset sotaveteraanit joutuisi noiden samojen sukujenne talmudistien/lubavichereiden omistamissa huostalaitoksissa tekemään joukkoraiskattuina itsemurhia samaan aikaan, kun tuomioistuinlaitos ei pysty mitään vauvoja sarjakuristavalle sukunne pedofiilijäsenelle, kas kun heidän aikansa menee siihen, että mädätätte piriprinsessan projisoivalla vainolla suomalaisia vastaan hömppäsyytöksillä, ja vaaditte polpon vihapuhepoliiseille sakkokorvauksia fyysisesti hengenvaarallisesti kiduttamiltaan naisilta.
    Stiv Gator, olette juuri sellaisia sortajia, jotka annatte orvot ja lesket joilla on yksi ja 0,1 euroa saaliiksi niille koronkiskojapedoille joilla on 120 ja 1200 euroa.
    Joudutte vielä maksamaan aiheuttamistanne vahingoista korkojen kera, ja syntinne painavat enemmän kuin lyijy, kun sydäntänne punnitaan höyhentä vastaan.


    VastaaPoista
  9. Sitä paitsi Suomi ei suinkaan "kyennyt vastustamaan" neuvostomiehitystä - päin vastoin neuvostokansanmurhathan suorastaan suunniteltiin, johdettiin ja rahoitettiin Suomesta käsin ja Suomen kautta.
    Eli Suomi oli vielä pahemmin alistettu ja uskoteltu ja erehdytetty Stiv Gatorin ja Jantus - Campbell - Maxwell - Schiff - Sachs - Pasternak - Goldstein - Satan - jne. sukuisen propagandan ja kansanpetoksellisuuden käsikassaraksi Venäjän suomensukuisia ja Rurikin aitokristillistä suomalaista ja aitoskotlantilaista vastaan.
    Te Douglas - Maxwell - Epstein - Campbell - jne väki olette aina vaan ja edelleen varkaita ja vieraita. Ja mikä pahinta, ihmisyyden ja kaikkivaltiaan Jumalan vihollisia pedovoreja.

    VastaaPoista
  10. Hauskaa Maria, että kirjoittelet tänne! Juha Molari ja sinä olette selvästi hengenheimolaisia. Teillä on paljon yhteistä ;)

    VastaaPoista
  11. Kovin erikoista tämä Juhan ihailu Venäjän hyökkäys- ja hävityssotiin osallistuneita suomalaisia kohtaan. Samalla väkivallan arvostamisen logiikalla hän varmaan kunnioittaa niinikään hyökkäys- ja hävityssotaan osallistuneita suomalaisia ss-joukkoja. Perin merkillisellä tapaa hän kirjoittaa tsetseenien sitkeästä vastarinnasta hyökkääjiä kohtaan, ikäänkuin oman maansa puolustamisessa raakaa miehittäjää vastaan olisi jotain väärää! Tsetseeneille venäläisten hyökkäys tarkoitti poltettuja kyliä, raiskattuja naisia ja lapsia, joukkomurhia, väestönsiirtoja ja julmaa mielivaltaa; niin 1800-luvulla kuin uudelleen 1990-2000-luvulla. He taistelivat epätoivoisesti olemassaolostaan, joten tietenkin sota oli heille pyhä sota, ja lohtua haettiin uskonnosta, kuten sodissa usein tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jihadistit itse raiskaavat vakaumuksen mukaan "sotasaaliit" ja "vääräuskoisten". Ortodoksi kasakat eivät vakaumuksen mukaan saa tehdä niin, kuten laulu kertoo rukouksesta hyvyyden puolesta. Tietysti oli hienoa, että Kaartin sotilaat olivat hyvyyden puolella jihadisteja vastaan, niin kuin nykyään on oikein torjua ISIS, jossa kantavina voimia on myös jihadistiset tshetsheenibandiitit. Kaikkein pahiten kärsijöitä ovat maltilliset tshetsheenit, jotka tuolloin menneisyydessä eivät halunneet alistua Shamilin sharia-lain tulkintaan. Niin jihadistit mestasivat omia maltillisia islamoppineita. Suomalaiset tulivat kasakkajoukkojen jopa johtajiksi ja vapauttivat Britannian rahoittaman jihadistien islamistisen vallankaappauksen.

      Poista
    2. Kirjoitin huonosti viimeisen lauseen, koska puhelimessa on hiukan vaikea näpytellä. Piti korostaa, että suomalaiset olivat kasakkojen kanssa vapauttamassa nuo Kaukasian kansat jihadistien hirmuvallasta, mikä on hyvin verrattavissa siihen, miten Irakin ja Syyrian alueella väestö vapautetaan ISIS-terroristien vallasta. Tietysti eräät suomalaiset romantisoivat ISIS-perheitä, mikä on järkyttävää

      Poista
  12. Stiv Gator: Tiesitkö että kommunismi on umpi juutalainen poliittis/sosiaalinen oppi. Suomen sota kommununistista neuvostoliittoa vastaan voidaan nähdä venäjän vapautus toimintana.

    VastaaPoista
  13. En tiennyt. Koska väitteesi on samaa antisemitististä höpöhöpöä kuin "Marian" sekopäiset houreetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa voisit hiukan kerrata historian kirjoista Leninin aikaista johtoryhmää, josta puolet oli juutalaisia. Minulla ei ole mitään vastaan ketään väestöryhmää, enkä kirjoita kommentteja sen johdosta. Kuitenkin tuo juutalaisuus ja kommunismi olivat tyypillisen leimallinen yhdistelmä, johon myös Hitlerin tunnettu politiikka tarttui. Samoja ääniä oli myös Suomessa.

      Tuon vielä ilmi, että itse olen rauhan, en sodan puolesta. Samanaikaisesti olen moittinut epäpätevyydestä suomalaisia turpo-infosota-kirjailijoita Saara Jantusta ja Jessikka Aroa, että he lausuvat kuitenkin tiukkoja näkemyksiään Donbassin alueesta ja Krimistä sekä siinä ohessa kasakoista, mutta näkemyksiään varten he eivät haastattele kasakkapäälliköitä, joiden joukot olivat alueella. En sano, että kasakkojen mielipiteitä pitäisi kopioida sellaisenaan, mutta pitäisi kuitenkin kuunnella ja kohdata.

      Minulle kasakkapäälliköiden kohtaaminen ei ole vastenmielistä, sillä olen iloinen autonomisen Suomen upeista upseereista, jotka rakensivat myös Suomen historiaa toimiessaan kasakkajoukkojen päällikköinä jihadistien vastaisessa sodassa.

      Poista
  14. Se on tullut tosin todistettua, että juutalaisviha elää ja voi hyvin niin ortodoksisella Venäjällä, niin kuin se oli NL:ssa (jopa natsihyökkäyksen aikana heitä ahdisteltiin Stalinin toimesta) kuin tänään venäjämielisten suomalaisten mielissä. Molari on päässyt arvoiseensa seuraan teidän kaltaisenne roskasakin myötä.

    VastaaPoista
  15. Niinpä niin, pedovore - suvun Stiv Gator ei edes yrittänyt kiistää sukunsa ja saatanan synagogaansa osuutta keskusteltuihin kansanmurhiin ja vastuitaan. Väistelee vain maksuvastuitaan sukunsa valtaisista vahingon teoista ja vetäytyy koulukiusaajatyyliseen osoitteluun - Miksi en saisi keskustella Juha Molari kanssa kiinnostavista asioista jos kerran sinäkin vastuusi pakoilija saat?
    Maria

    VastaaPoista
  16. Stiv Gator projisoi taas omaa kansanmurhaista harhaisen mytologiseen maanomistusnarratiiviinsa perustuvaa filistinealais- ja suomalaisvihaansa kuin muka "juutalaisvihaksi"., todennäköisesti vain jotta pääsisi luikertelemaan maksuvastuista sukunsa tekemien yli miljardin (sic!) ihmisen kansanmurhien osalta. Valheellista ja vastenmielistä uhriutumista maailmanhistorian pahimpia ja ihmisyyden ja Kaikkivaltiaan Jumalan vastaisimpia tekoja tehneeltä ja kihottaneelta väeltä.
    Ei ole Stiv Gatorilla näköjään houruissaan kykyä katsoa edes peiliin, ei sitten millään.
    tiedoksesi vain Jantus - Stiv, että INRI. Jeesud Kristus on kaikkien juutalaisten kuningas, jonka sinun sukusi kiduttamalla murhasi, kun teille ei kelvannut edes se mitä itse kaikkivaltias armossaan Jumala tarjosi.
    Sen sijaan olette antaneet ne lesket ja orvot joilla on yksi ja 0,1 euroa saaliiksi niille sukunne koronkiskojapedoille joilla on 120 ja 1200 euroa.
    Pahat tekosi painavat sydäntäsi kuin lyijy, kun sitä punnitaan höyhentä vastaan.
    Maria

    VastaaPoista