perjantai 11. marraskuuta 2011

Suomalainen maisteri ja ortodoksi parjaa Juha Molarin ortodoksista uskoa


Kuva: Juha Molari saa synninpäästön ortodoksisessa kirkossa

Suomi24 –keskustelukanavalla on eräs suomalainen ortodoksi kirjoittanut pitkän hyödyttömän parjauskirjoituksen minua vastaan.

Nimettömien tai epämääräisten nimimerkkien keskustelu tuntuu ala-arvoiselta, joten käytän nyt blogissani kyseisestä hyödyttömästä parjaajasta persoonallisesti ja kunnioittaen keksimääni nimitystä ”Maisteri Helena”. Mietin myös pitäisikö käyttää nimitystä "Nunna Helena", mutta en halunnut nunnien pyhää valintaa loukata sillä, että tässä kirjoitan kuitenkin hiukan kriittisesti Helenan näkemyksistä. Tuota valintaa olisi puoltanut se, että Helena kertoo epäilemättä olevansa hyvin tietävä ja harras uskossaan.

Jaksan Helenan kirjoituksesta huolimatta toivoa, että hänen näkemyksensä ei edusta laajemmin Suomen ortodoksista kirkkoa, jossa varmasti löytyy paljon myös minua sietäviä ihmisiä.



OLENKO SUOMI-SYÖJÄ?

Kommentoin kappale kappaleelta Maisteri Helenan kirjoitusta. Ensimmäisessä kappaleessa Maisteri Helana kertoo itsensä ”suomalaiseksi ortodoksiksi” ja tässä ominaisuudessaan hän sanoutuu irti ”tämän Suomi-syöjän ja mielestäni isänmaanpetturi Juha Molarin ajatuksista”.

Suomalaisen ortodoksin kristillisyys ja pyhä hartauden vietto näyttää sallivan käyttää näitä kovia sanoja suomalaisesta lähimmäisestään: ”Suomi-syöjä” ja ”isänmaanpetturi”. Maisteri Helena ei määrittele tässä kappaleessa tarkemmin, millaisen rukouksen ja hiljaisuuden aikana hän löysi mainitun viisauden minusta, sillä tiettävästi emme ole koskaan keskustelleet keskenämme.

VENÄJÄN ORTODOKSINEN KIRKKO?

Maisteri Helena kirjoittaa aivan oikean tiedon, että olen liittynyt Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, kun ilmeisesti valtaosa suomalaisista ortodokseista kuuluu Suomen ortodoksiseen kirkkoon.

Maisteri Helena on lukenut blogiani ja selvittänyt henkilötietojani, joten olen vähän surullinen ortodoksisisaren vihastumisesta. Miksi hän ei voisi edes yrittää lempeydellä ymmärtää jäsenyyttäni Venäjän ortodoksisessa kirkossa? Todellisuudessa on vähintäänkin luonnollista, että olen nimenomaisesti Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen, koska myös lapseni on kastettu Pietarissa Venäjän ortodoksisessa kirkossa. Miksi menisin Konstantinopolin pikkuruisen ortodoksisen yhteisön jäseneksi, kun maailmanlaajuisesti ja perheyhteyksien tähden läheisempi on Venäjän ortodoksinen kirkko? Lisäksi minun venäläiset ystäväni ja pappistutut kuuluvat poikkeuksetta Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Kun matkustan Venäjällä, on hyvin ihanaa osallistua Venäjän ortodoksisen kirkon palveluksiin. Miksi tekisin jonkun luonnottoman valinnan: minulla ei ole mitään matkustamistarpeita Konstantinopoliin? Minä pidän myös Venäjän ortodoksisen kirkon teologisesta ja eettisestä asenteesta.

Pidän aivan järkyttävänä Suomen evankelisluterilaisen kirkon homomyönteisiä ja -suvaitsevia linjanvetoja, joista tuorein on Helsingin seurakuntayhtymän päätös vetää pois kannatustuki tietyiltä lähestysjärjestöiltä, koska nämä lähetysjärjestöt ovat torjuvia homoseksuaalista suhdetta vastaan. Pidän kiinni Raamatun totuudesta, että homoseksuaalista suhdetta hyväksyvästi harjoittava henkilö ei peri Jumalan valtakuntaa, vaan Jumalan viha kohdistuu häntä vastaan. Myös Jumalan tuomio kohtaa niitä, jotka sallivat tuon jumalattoman elämänmenon. Luterilainen kirkko meni tässä ja monissa muissa muodonmuutoksissaan sen kaltaiseksi, että en voinut tuntea sitä enää hengelliseksi kodikseni.

Myös naispappeuteen olen enemmän Venäjän ortodoksisen kirkon kuin Suomen evankelisluterilaisen kirkon linjalla. Suomen ortodoksinen kirkko on maallistunut, vaikka ei vielä yhtä pahasti teologiassaan kuin evankelisluterilainen kirkko. Minun valintaani johti myös teologia ja oppihistoria.

MOLARI EI KESTÄISI SUOMEN ORTODOKSISESSA KIRKOSSA?

Maisteri Helena moittii, että ”Molari ei kestäisi olla Suomen ortodoksisen kirkon jäsen - - -”.

Jos Helena tuntee tuolla tavalla suomalaisena ortodoksina, miksi hän paheksuu ja ihmettelee, että en tullut tuolla tavalla poliittisesti käpertyneen suomalaisen kirkon jäseneksi, vaan menin suuremman kirkon jäseneksi, jossa saan tuntea itseni hyväksytyksi.

Mieleeni tulee rikoksesta tuomittu Raskolnikov Fjodor Dostojevskin romaanissa Rikos ja rangaistus. Raskolnikov yritti mennä erään kerran kirkkoon, mutta hän ei tuntenut paikkoja ja tapoja. Niin hänet ajettiin joukkovoimalla pois kirkosta. Ehkä minä saisin pahana suomalaismiehenä tuollaisen kohtalon maisteri Helenan seurakunnassa. Raskolnikov löysi uskon ja synnintunnustuksen syntisen Sonjan edessä. Tämä Sonja oli katunut ja tunnustanut syntinsä. Nyt Raskolnikov tunnusti ja sai tuntea Jumalan hyväksynnän.

Minä sain tuntea Jumalan hyväksynnän ja inhimillisen laupeuden Venäjän ortodoksisessa kirkossa, josta olen saanut myös papeilta tässä matkan varrella usein avointa moraalista tukea vaikeuksissani. Maisteri Helana mukaan saisin hänen seurakunnssan ”monen suomalaisen ortodoksin vihat” päälleni.

AIDOT VENÄLÄISET?

Maisteri Helena kertoo tuntevansa monia Suomessa asuvia venäläisiä, jotka eivät jaa näkemyksiään kanssani. Varmasti tuo voi olla totta. Tunnen myös useita Venäjällä asuvia venäläisiä ja monia Suomessa asuvia venäläisiä, jotka jakavat näkemyksensä kanssani.

Minun näkemykseni eivät tule minkään puolueen ohjekirjasta, vaikka ovat varsin lähellä Euraasian kansanrintaman ja Venäjän yhtenäisyyden puolueen näkemyksiä. Sikäli kuin ymmärrän, niin valtaosa venäläisistä tukee noita näkemyksiä – toki monin eri korostuksin puolueen sisällä.

Venäjällä on myös suurempia ja pienempiä oppositiotahoja, jotka eivät jaa näkemyksiä kokonaisuudessaan tai edes osittain kanssani. Sellainen tämä maailma on.

LOJAALISUUS SUOMEA KOHTAAN?

Maisteri Helena uskoo, että tulisin teloitetuksi jopa venäläisten taholta, koska en hänen mukaansa arvosta ”isänmaallisuutta ja lojaalisuutta omaa valtiota kohtaan”.

Suomalaisena ortodoksina maisteri Helena on omaksunut tunnetun suomalaisen mielikuvan demokratiasta, jossa kaikki ovat yksituumaiset suomalaisen valtioneuvoston linjauksia kohtaan. Moni-ilmeisyys ja mielipiteiden pluralismi ei kuulu suomalaiseen maailmaan. Missä asiassa olen siis loukannut lojaalisuuden omaa valtiota vastaan?

En epäilemättä ole lojaali Heidi Hautalan politiikalle. En epäilemättä suuremmin arvosta Martti Ahtisaaren poliittisia pyrkimyksiä. En epäilemättä tue Alexander Stubbin toimia. Tällaisia kriittisiä kohtia tulee, mutta miksi tämä suhtautumiseni nimetään maanpetturuudeksi, kun vastaavasti Suomessa kovaäänisesti vaaditaan julkisuutta Venäjän oppositiovoimille, jotka saavat toimia hyvin laillisesti Venäjällä.

Minun linjani on myös hyvien ja luottamuksellisten suhteiden puolesta, mutta epäilemättä lähempänä Paasikivi-Kekkosen linjaa kuin nykyistä Nato-optio –linjaa.

MYYRÄNTYÖ?

Maisteri Helana moittii minua ”myyräntyöstä omaa kansaansa vastaan”.

Ymmärsikö Helena sanojensa merkityksen?

Myyräntyö tarkoittaa kulissien takana tapahtuvaa petollista tietojen vaihtoa ja juoruamista. Minun toimintani on ollut sitä vastoin hyvin avointa ja julkista. Se ei ole myyräntyötä, vaan avoimuutta kansalaisyhteiskunnassa.

Sitä vastoin Ulkoministeriöstä ja Itä-Euroopan instituutista Hanni Hyvärinen kirjoitti Jukka Malliselle suositukseksi UM:n omaksuman linjan ”myyräntyöstä”, kun kommentoi Johan Bäckmanin ja minun aseman vaikeuttamista. Mainitussa instituutissa myös Eduard Hämäläinen selkärangottomien sanastospesialistina on kirjoittanut varsin häikäilemättömästi suomalaisia antifasisteja vastaan.

UM palkkasi myyräntyöhön jopa erään henkilön, joka kertoi joitakin aikoja sitten kyseisestä tehtävästään suomenruotsalaisella televisiokanavalla aika peittelemättömästi.

Olen jokaisessa tilanteessa tahtonut hyviä suhteita ja siksi olen varottanut kaksinaismoralismista, jonka turvin eräät suomalaiset uskovat selviävänsä venäläisten kanssa.

KERIMÄKELÄISTEN LOISTEN JÄLKELÄINEN?

Edelleen maisteri Helena kirjoittaa epäilynsä, että olisin rakentamassa ”pseudovenäläistä identiteettiä omista psyykkisistä tarpeistaan johtuen”, sillä minähän olen ”ilmoittanut olevansa kerimäkeläisen loissuvun jälkeläinen”.

Niin se vaan on jalo ortodoksisisar, maisteri Helena, että minä tulen vain pienistä, köyhistä piireistä. Myös sellaisissa mitättömissä oloissa jatkan elämääni.

Saattaa olla hyvin oikeaan osunut arvio jalo ortodoksi-sisareni, maisteri Helena, että tahtoisin joitain jalompaa kuin meidän kotimainen pieni olomme.

Helena mukaan minun tulisi jättäytyä kuitenkin kerimäkeläiseksi loiseksi, sillä kukaan tervehenkinen suomalainen ei ihannoisi Venäjän valtiota. Minun mielestäni Helenan asenne on ymmärtämätön, sillä nuorimmat poikani ovat nimenomaisesti Venäjän kansalaisia.

Miksi minä en saisi kunnioittaa Venäjän valtiota, jonka kansalaisia lapseni ovat? Miksi en voisi olla ylpeä Venäjän valtiosta, jonka hyväksi poikani mahdollisesti suorittavat isänmaallisen palveluksensa suojellen äitiään ja kotiaan?

Minun mielestäni Venäjän valtio ei ole mitään pois suomalaisuudestani, vaan ainoastaan jotain hyvää lisää tähän kerimäkeläisen loissuvun jälkeläisen pieneen elämään.

ONKO JUHA MOLARI TSUHNA?

Maisteri Helena kutsuu persoonaani "anti-venäläiseksi", "suomalaisugrilaisen tsuhnan" kaltaiseksi.

Tietenkään en ole venäläinen persoona - siinä maisteri Helena on osunut analyysissään oikeaan: olen suomalainen.

Äskettäin vastasin Interfaxille – ei ole vielä tullut julki tämä haastattelu – että olen nimenomaisesti suomalainen ja eurooppalainen.

Ortodoksisisarelleni maisteri Helenalle on minun siis vain nöyrästi myönnettävä, että ehkä tsuhnamaisuutta on minussa, kun olen juuriltani siis supisuomalainen kerimäkeläinen loinen.

Sitä toivoisin kuitenkin maisteri Helenan tunnustavan avoimesti, että hän ei kuitenkaan julistaisi Venäjän hallitusta, poliittista johtoa ja suurimpia puolueita anti-venäläisiksi, sillä sellainen määritelmä olisi jo aika epäuskottava.

MOLARIN FALSKI KRISTILLISYYS?

Maisteri Helena on suomalaisessa ortodoksisessa tuntemuksessaan ja jumalallistumisessaan epäilemättä edennyt pitkälle, enkä voi verrata itseäni hänen rinnallaan. Maisteri Helena on jo melkein pyhimys, vaikka hänestä ei ole vielä tehty ikoneita (tiettävästi).

Niin maisteri Helena julistaa kristillisyyteni ”falsiksi ja tekopyhäksi”, kun olen ruotinut entistä työnantajaani luterilaista kirkkoa. Maisteri Helena lupaa tehdä vanhurskaana ortodoksina ”ristinmerkin”, jos hän kohtaa minut, sillä hän tahtoo ”Jumalan varjelun pimeyden voimia vastaan”.

En voi mitenkään mitellä uskon kokemuksissa ja jumalallistumisessa maisteri Helenan kanssa, jonka kunniaksi kohta jo tehdään ikoneita. Ehkä hänellä itsellään on jo niitä luonnosteltu omassa pöytälaatikossaan?

Minä olen vasta nuori ortodoksi, joka ei suinkaan tiedän käytäntöjä, ei oppi-isien suuria nimiä, enkä paljon muutakaan. Tunsin hyväksi, että yksityisesti piti tunnustaa synnit ennen ehtoolliselle menoa. En tiedä, onko tämä Venäjän ortodoksisen kirkon käytäntö myös Suomen ortodoksisessa kirkossa.

Tunsin hyväksi, että jumalanpalveluksessa selvästi ja näkyvästi ilmaistaan toistuvasti ”Herra armahda”. Tämä rukous jättää minut - syntisen ihmisen – oppijan paikalle Jumalan valtakunnassa.

En ole Jumalan valtakunnassa vielä edes maisteri.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti