”Minun tieni ortodoksiseen kirkkoon” (Venäjän Federaation virallinen viikkolehti Rossiiskie Vesti)

Юха Молари: Мой путь к Православию («Российские Вести», 21 - 27 января 2013   № (2) 2110)  

Epävirallinen suomennos:

Juha Molari. Minun tieni ortodoksiseen uskoon

Suomalainen Juha Molari, politiikan tutkija, yhteiskunnallinen aktivisti, kertoo menneestä matkastaan luterilaisesta papista itsetietoisten venäläisten maamiesten luo ja kääntymyksestä ortodoksiseen uskoon. Miten tämä tapahtui, hän kertoo itse: "Lokakuussa 2011 liityin Moskovan patriarkaatin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, jossa miljoonat uskovat eivät ignoroi Pyhää Raamattua ja Pyhää traditiota. Tämä tapahtuma on hyvin tärkeä minulle.  Mielestäni, globaalisti puhuen, Venäjän ortodoksisella kirkolla on jumalallinen tehtävä tässä maailmassa, samalla kun Lännen kirkot ovat jo syvästi ignoroineet säännöt, pyhän tradition ja Raamatun.  Mielestäni Venäjän ortodoksinen kirkko on suuri pyhä yhteisö, koska kirkko uskoo todella Herran Jeesuksen, apostolit ja kirkon vanhan tradition. Totean, että myös lapseni kuuluvat Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Oma matkani ortodoksisuuteen oli pitkä. Se alkoi siitä, että olen jo pitkään nähnyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon syvästi ateistisen ja russofobisen tunnelman. Pappina 1980-luvun lopulla jouduin kohtaamaan luterilaisen kirkon kasvavan moraalittomuuden: kirkko muuttui julkisen panettelun ja pelottelun pesäpaikaksi.   Vuonna 1989 pappien koulutuspäivillä (pastoraalikurssi) meidän opettajat olivat hyvin sarkastisia kristinuskoa vastaan.  Kirjoitin muistiin heidän luentonsa ja julkaisin päiväkirjan keskusteluista. Päiväkirjani aiheutti valtavan keskustelun, minkä seurauksena luterilaisen kirkon ”vanhauskoiset” perustivat ”Suomen teologisen instituutin”, jonka instituutin hallituksen jäsenä toimin ja pidin luentoja teologian opiskelijoille ja julkaisin joitakin artikkeleita.  Kun vuonna 1992 suuri suomalainen sanomalehti julkaisi homoseksuaalien puolestapuhujan artikkelin, jossa tämä vaati kirkon teologisten asenteiden täyttä muutosta. Julkisesti arvostelin kirjoittajaa ja hänen ajatuksiaan. Vastaukseni jälkeen kirkon toimistoon alkoi tulla kirjeitä, joissa kirjoittajat toivoivat, että minut potkittaisiin pois kirkosta. Suomalainen gay-liike aloitti massiivisen hyökkäyksen: he valittivat tuomiokapituliin ja vaativat kirkkoa irtisanomaan minut. Gay-järjestöt olivat haluttomia avoimeen vuoropuheluun, vaan he jatkoivat vaatimuksiaan konservatiivista pappia vastaan.  Helsingin silloinen piispa piti kuitenkin kiinni kristillisestä vakaumuksesta. Sitä vastoin suomalaiset sanomalehdet tukivat homojärjestöjä. Lehtiotsikoissa huusivat, että sellainen kauhea pappi saa edelleen työskennellä kirkossa. Osa Suomen johtavista poliitikoista lausui myös tuomionsa minua vastaan. 2 huhtikuuta 1993 luterilaisen kirkon arkkipiispa John Wikström puolusti radiohaastattelussa homoseksuaalien oikeuksia: hän sanoi, että heidän ei pitäisi tuntea syntiä, kaikkien pitäisi elää omien halujensa mukaan.  Kyvyttömyys tarkastella etiikkaa teologisesti on kasvanut vuosi vuodelta luterilaisessa kirkossa ja muissa läntisissä kirkoissa. Länsimaisessa teologiassa Ernst Troeltschistä alkaen (1865-1923, saksalainen protestanttinen teologi) on "teologinen inflaatio" vahvistunut: Raamattua pidetään vanhentuneena, joka ei soveltuisi enää nykyoloihin. Uudessa maailmassa ei olisi enää asianmukaista puhua synnistä, Jumalan vihasta, Kristuksen uhrista ja lunastuksesta. Totean, että Venäjän ortodoksisessa kirkossa on todellinen henkilökohtainen synnintunnustus ja anteeksianto, kun valitettavasti luterilaisessa kirkossa rippi korvataan yksinkertaisesti merkityksettömillä, epämääräisillä runoilla tai rippi häviää kokonaan jumalanpalveluksesta. Yhä useammin suomalaisen joulun aikana pappien esitykset vääristyvät 1920-40 –lukujen suomalaisen militantti-ideologian mukaisiksi, ja yhä vähemmän ajatukset keskittyvät Jeesuksen  pyhään syntymään. Mielestäni suomalainen luterilainen kirkko pitää sopimattomia ystävällisiä suhteita revansistiseen Pro-Karelia –organisaatioon, joka ei tunnusta Pariisin rauhansopimusta ja joka teki valituksen minun pappisviranhoitoa vastaan keväällä 2009. Monet piispat kuuluvat tähän organisaatioon. Lopulta kirkon viranomaiset antoivat minulle virallisen varoituksen, koska heidän mukaansa olin liian "venäläismielinen". He väittivät muun muassa, että viisi vuotta aiemmin olin eräässä saarnassa antanut esimerkin Dostojevskin ”Rikos ja rangaistus” –teoksen loppukohtauksesta, jossa Raskolnikov meni kirkkoon. Suomalaiset papit kutsuivat tätä teosta ”heikosti tunnetuksi kirjaksi”.    Huhtikuussa 2011 suhteeni luterilaiseen kirkkoon tulivat erittäin kireiksi. 6. huhtikuu 2011 venäläinen tv-kanava «RT» julkaisi reportaasin "Kavkaz-Centerin" toiminnasta Helsingissä. Reportaasissa kuultiin myös minun kommenttini.  Tämän seurauksena suomalaisen ”yhteiskunnan” tietyt edustajat jättivät rikosilmoitukset minua vastaan poliisille, joka ei kuitenkaan löytänyt teoistani mitään rikosta. Mutta 14. huhtikuuta luterilaisen kirkon tuomiokapituli päätti, että nyt heillä on riittävä motivaatio pidättää pappi virasta. Tämän tuloksena jäin vaille työtä, minun oli pakko mennä työttömyysvirastoon, koska en olisi voinut ostaa edes leipää ja maitoa.  Sillä hetkellä sain moraalista tukea Venäjän ortodoksisesta kirkosta. Ja liityin ortodoksiseen uskoon. Teologian tohtorina ja pappina, jolla on laaja kokemus luterilaisesta kirkosta, tein valintani: Lännessä on nyt antikristillinen vallankumous, mutta Venäjän ortodoksinen kirkko on erityinen ja ainutlaatuinen. Venäjän ortodoksinen kirkko auttaa myös Euroopan sivilisaatioita säilyttämään hengelliset, moraaliset ja kulttuuriset arvot, jotka periytyvät menneisyydestä”.  Kirjoittaja: aineistosta valmistanut  Dmitry Ermolaev

. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри

GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284

Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen

Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html