Epävirallinen suomennos:
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
|
Suomalainen Juha Molari, politiikan tutkija, yhteiskunnallinen aktivisti,
kertoo menneestä matkastaan luterilaisesta papista itsetietoisten venäläisten
maamiesten luo ja kääntymyksestä ortodoksiseen uskoon. Miten tämä tapahtui, hän kertoo itse:
"Lokakuussa 2011 liityin Moskovan patriarkaatin Venäjän
ortodoksiseen kirkkoon, jossa miljoonat uskovat eivät ignoroi Pyhää Raamattua
ja Pyhää traditiota. Tämä tapahtuma on hyvin tärkeä minulle.
Mielestäni, globaalisti puhuen, Venäjän ortodoksisella kirkolla on
jumalallinen tehtävä tässä maailmassa, samalla kun Lännen kirkot ovat jo
syvästi ignoroineet säännöt, pyhän tradition ja Raamatun. Mielestäni Venäjän ortodoksinen kirkko on suuri pyhä yhteisö, koska kirkko
uskoo todella Herran Jeesuksen, apostolit ja kirkon vanhan tradition. Totean, että myös lapseni kuuluvat Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.
Oma matkani ortodoksisuuteen oli pitkä. Se alkoi siitä, että olen jo pitkään nähnyt Suomen evankelis-luterilaisen
kirkon syvästi ateistisen ja russofobisen tunnelman. Pappina 1980-luvun lopulla jouduin kohtaamaan luterilaisen kirkon
kasvavan moraalittomuuden: kirkko muuttui julkisen panettelun ja pelottelun
pesäpaikaksi.
Vuonna 1989 pappien koulutuspäivillä (pastoraalikurssi) meidän opettajat
olivat hyvin sarkastisia kristinuskoa vastaan. Kirjoitin muistiin heidän luentonsa ja
julkaisin päiväkirjan keskusteluista. Päiväkirjani aiheutti valtavan
keskustelun, minkä seurauksena luterilaisen kirkon ”vanhauskoiset” perustivat
”Suomen teologisen instituutin”, jonka instituutin hallituksen jäsenä toimin ja
pidin luentoja teologian opiskelijoille ja julkaisin joitakin
artikkeleita.
Kun vuonna 1992 suuri suomalainen sanomalehti julkaisi homoseksuaalien
puolestapuhujan artikkelin, jossa tämä vaati kirkon teologisten asenteiden
täyttä muutosta. Julkisesti arvostelin kirjoittajaa ja hänen ajatuksiaan.
Vastaukseni jälkeen kirkon toimistoon alkoi tulla kirjeitä, joissa
kirjoittajat toivoivat, että minut potkittaisiin pois kirkosta. Suomalainen
gay-liike aloitti massiivisen hyökkäyksen: he valittivat tuomiokapituliin ja
vaativat kirkkoa irtisanomaan minut. Gay-järjestöt olivat haluttomia avoimeen
vuoropuheluun, vaan he jatkoivat vaatimuksiaan konservatiivista pappia
vastaan. Helsingin silloinen piispa
piti kuitenkin kiinni kristillisestä vakaumuksesta. Sitä vastoin suomalaiset
sanomalehdet tukivat homojärjestöjä. Lehtiotsikoissa huusivat, että sellainen
kauhea pappi saa edelleen työskennellä kirkossa. Osa Suomen johtavista
poliitikoista lausui myös tuomionsa minua vastaan. 2 huhtikuuta 1993 luterilaisen
kirkon arkkipiispa John Wikström puolusti radiohaastattelussa homoseksuaalien
oikeuksia: hän sanoi, että heidän ei pitäisi tuntea syntiä, kaikkien pitäisi
elää omien halujensa mukaan.
Kyvyttömyys tarkastella etiikkaa teologisesti on kasvanut vuosi vuodelta
luterilaisessa kirkossa ja muissa läntisissä kirkoissa. Länsimaisessa
teologiassa Ernst Troeltschistä alkaen (1865-1923, saksalainen
protestanttinen teologi) on "teologinen inflaatio" vahvistunut:
Raamattua pidetään vanhentuneena, joka ei soveltuisi enää nykyoloihin. Uudessa
maailmassa ei olisi enää asianmukaista puhua synnistä, Jumalan vihasta,
Kristuksen uhrista ja lunastuksesta. Totean, että Venäjän
ortodoksisessa kirkossa on todellinen henkilökohtainen synnintunnustus ja
anteeksianto, kun valitettavasti luterilaisessa kirkossa rippi korvataan yksinkertaisesti
merkityksettömillä, epämääräisillä runoilla tai rippi häviää kokonaan jumalanpalveluksesta.
Yhä useammin suomalaisen joulun aikana pappien esitykset vääristyvät
1920-40 –lukujen suomalaisen militantti-ideologian mukaisiksi, ja yhä vähemmän
ajatukset keskittyvät Jeesuksen pyhään
syntymään. Mielestäni suomalainen luterilainen
kirkko pitää sopimattomia ystävällisiä suhteita revansistiseen Pro-Karelia –organisaatioon,
joka ei tunnusta Pariisin rauhansopimusta ja joka teki valituksen minun
pappisviranhoitoa vastaan keväällä 2009. Monet piispat kuuluvat tähän organisaatioon.
Lopulta kirkon viranomaiset antoivat minulle virallisen varoituksen,
koska heidän mukaansa olin liian "venäläismielinen". He väittivät muun
muassa, että viisi vuotta aiemmin olin eräässä saarnassa antanut esimerkin
Dostojevskin ”Rikos ja rangaistus” –teoksen loppukohtauksesta, jossa Raskolnikov
meni kirkkoon. Suomalaiset papit kutsuivat tätä teosta ”heikosti
tunnetuksi kirjaksi”.
Huhtikuussa 2011 suhteeni luterilaiseen kirkkoon tulivat erittäin
kireiksi. 6. huhtikuu 2011 venäläinen tv-kanava «RT»
julkaisi reportaasin "Kavkaz-Centerin" toiminnasta Helsingissä.
Reportaasissa kuultiin myös minun kommenttini. Tämän seurauksena suomalaisen ”yhteiskunnan”
tietyt edustajat jättivät rikosilmoitukset minua vastaan poliisille, joka ei
kuitenkaan löytänyt teoistani mitään rikosta. Mutta 14. huhtikuuta luterilaisen
kirkon tuomiokapituli päätti, että nyt heillä on riittävä motivaatio pidättää
pappi virasta. Tämän tuloksena jäin vaille työtä, minun oli pakko mennä
työttömyysvirastoon, koska en olisi voinut ostaa edes leipää ja maitoa. Sillä hetkellä sain moraalista tukea Venäjän
ortodoksisesta kirkosta. Ja liityin ortodoksiseen uskoon.
Teologian tohtorina ja pappina, jolla on laaja kokemus luterilaisesta
kirkosta, tein valintani: Lännessä on nyt antikristillinen vallankumous,
mutta Venäjän ortodoksinen kirkko on erityinen ja ainutlaatuinen. Venäjän
ortodoksinen kirkko auttaa myös Euroopan sivilisaatioita säilyttämään
hengelliset, moraaliset ja kulttuuriset arvot, jotka periytyvät menneisyydestä”.
Kirjoittaja: aineistosta valmistanut Dmitry Ermolaev
|
. . . . . . . .
Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen
Teologian tohtori, BBABlog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html