Mielestäni Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitoksen johtajan Torsti Sirénin lausunto Iltasanomissa
12. kesäkuuta 2014 siitä, miten Kreml olisi lähettänyt suomalaisen internetin keskustelufoorumeille ”haamukirjoittajia”, on samassa juonessa hänen ystävänsä Jukka Mallisen ”paljastavan” "vaikuttaja-agentti" –lausunnon kanssa: molempien tarkoituksena on tukahduttaa
demokraattinen mielipideilmasto sellaiseksi, jossa Nato-kriittiset ihmiset
eivät olisi enää uskottavia eivätkä myöskään uskaltaisi lausua mielipidettään sen
enempää omalla nimellä kuin nimimerkillä – ja tietysti olisi myös parempi Sirénin ja
Mallisen vakaumuksen mukaan, jos Nato-kriittiset alistuisivat täysin hiljaa washingtonilaisiin myynninedistämispuheisiin.
Tietysti ei pidä suostua Sirénin ja Mallisen pelotteluun: ei pidä alistua
tyrannille, sillä tyranni saa valtansa juuri leimaamisen ja pelottelun avulla sekä tätä seuraavan alistumisen avulla.
Iltasanomissa Antti Honkamaan haastattelussa
12. kesäkuuta 2014 Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitoksen johtaja,
everstiluutnantti Torsti Sirén ilmoitti uskomuksensa, että Venäjään linkittyvät
haamukirjoittajat olisivat voineet kohdistaa toimintaansa myös Suomeen. Hän
selittää, että ”sosiaalisessa mediassa näitä liikkuu. Kerran kommentoin jossain
verkkouutisessa turvallisuuspolitiikkaa. Kaksi ihmistä kommentoi kirjoitustani
venäläisellä propagandalla. Heistä toinen oli Pietarista. Mielestäni juuri nämä
ovat sellaisia tapauksia”. Lisäksi Sirén viittasi ”outoihin kaveripyyntöihin
Facebookissa”. Hänen mukaansa ”trollit ja haamukirjoittajat pyrkivät
vaikuttamaan kirjoituksillaan yleiseen mielipiteeseen”.[1]
Monet hälyttävät merkit osoittavat Suomen
ilmapiirin kärjistyvän yhä enemmän repressiiviseksi, johon kuuluvat demokratian
vastaiset tukahduttamistoimet, sorto- ja pelottelutoimet, toisinajattelijoiden
sortaminen, mielivaltainen ahdistelu Nato-kriittisiä ja Venäjä-myönteisiä yksilöitä ja ryhmäkuntia vastaan sikäli kuin näiden ilmaisemat mielipiteet eivät
miellytä Nato-lobbausryhmien intressejä.
Jo aiemmin Facebook-päivityksissään Torsti Sirén hehkutti
Jukka Mallisen lausumia ”paljastuksia” Venäjän vaikuttaja-agentteja vastaan,
joten Sirénin uusin esiintyminen ei ole yllätys siitä tietämyksestä käsin, että hänellä on jo pitempiaikainen projekti tukahduttaa Venäjästä ja Natosta käytävä keskustelu stigmatisoinnin avulla.
Merkillepantavaa on tässä stigmatisoinnissa se, että Torsti Sirén on erityisen
innokkaana NATO-aktivistina Maanpuolustuskorkeakoulun kybersodan ja
psykologisen sodankäynnin erityisasiantuntija, joka ilmoittaa jo käyvänsä tuota kamppailua internetin sosiaalisessa verkostossa. Missä määrin on edes
uskottavaa, että oikeasti ”vaikuttaja-agentit” ja ”haamukirjoittajat” olisi
noin näppärästi nimettävissä, jos he toimisivat vieraan vallan lähettäminä
toimijoina? Eikö pikemmin ole nyt kysymys siitä, että Sirén ja Mallinen ovat
löytäneet helpot objektit, joita voidaan käyttää julkisina esimerkkeinä yleisen
mielipideilmapiirin tukahduttamiseksi välittämättä lainkaan kuitenkaan
totuudellisuudesta ja rehellisyydestä?
Mitä tulee Torsti Sirénin ja Jukka Mallisen selityksiin,
niin niissä pistää silmään korostettu vainoharhaisuus. Voitaisiin hyvinkin
kysyä, mistä Sirén tietää, että hänen saamansa Facebook-kutsut olisivat oikeasti
Venäjältä ns. agenteilta. Eikö Sirénin kyseenalaisen julkisen
maineen tähden riittäisi ihan tavallinen uteliaisuus syyksi? Sitä paitsi Sirénin
Facebookin voi lukea, vaikka ei olisi hänen Facebook-kaverinsa, eikä siis mitään
Kremlin ”haamukirjoittajia” tarvita rekisteröitymään Sirénin Facebook-ystäviksi
hänen parempaa seuraamista varten.
Suomessa on jo kauan ollut tunnettua esimerkiksi ”Suomen sisulaisten” ja monien erilaisten ryhmäkuntien aktiivinen toiminta sosiaalisessa verkostossa sekä näiden innokas varsin yksituumainen ideologinen kommentointi aatteensa mukaisesti. Esimerkiksi Näkökulma-foorumilla nimimerkit Karjala takaisin, ROPO, PANU, klerk, Miss Ann Thrope, Perhonen, archieG, TAPANI ja LUCINDA sekä monet muut toimivat hyvin kiinteästi melkein yhteisrintamana näyttävällä tavalla, kun he käyvät käsiksi johonkin henkilöön tai asiaan, jos tämä objekti tuntuu heidän aatoksensa mukaan vastenmieliseltä[3]. Olisi liioiteltua otaksua ja väittää, että tällaiset sosiaalisessa verkostossa muodostuneet ryhmittymät olisivat jonkun valtiollisen toimijan palkallisia ”vaikuttaja-agentteja”, ulkovaltojen hyväksi suoranaisesti toimivia ”haamukirjoittajia”. Eikö ole luonnollisempana pitää, että sosiaalisessa verkostossa useamman henkilön kiinnostuminen Sirénin hyvin aggressiivisiin Venäjä-lausuntoihin on ihan tyypillistä uteliaisuutta? Ehkä nämä henkilöt suhtautuvat torjuvasti Sirénin näkemyksiä vastaan, mutta se ei tee vielä heistä "agentteja". Tietysti on hyvin luonnollista, että venäläiset yksilöt kiinnostuvat Sirenin puheista, koska nuo puheet ovat hyvin vihamieliset Venäjää ja venäläisiä vastaan. Ennen kaikkea Siren on luonut ryssävihaa tihkuvan salaperäisyyden ja pelon sinnekin, mikä on ihan tavanomaista sosiaalisessa verkostossa.
En jaksa edes uskoa, että Sirén ja Mallinen olisivat vilpittömiä edellä mainituissa huolen täyteisissä lausumissaan. Heitä seuraa toki myös erinäinen joukko panettelijoita (destractors), jotka eivät ole ehkä yhtä tietoisia tilanteen määrittelystä eivätkä koe tarpeelliseksi selväpiirteistä pohdintaa muutenkaan. Jotkut panettelijoista voivat olla ihan tosissaan siitä liioittelusta, jota Sirén ja Mallinen harjoittavat informaatiopsykologisen sodankäynnin oppikirjojen mukaisesti.
Paul Baker on vuonna 2001 tutkimuksessaan selvittänyt hyvin taitavasti moraalipaniikin kehittelyä, jossa pyrkimyksenä on yhteisön kokeman uhkan kuvailulla perustella moraalikontrolli jotain toista ryhmää vastaan. Paniikkiin kiihotetaan juuri tuossa tarkoituksessa: nämä henkilöt kokevat oikeudekseen määritellä moraalisen uhkan. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa onnistuttiin kehittää paniikki maahanmuuttajia vastaan niin vakavaksi, että keskustelu turmeltui liki täysin: tutkija luonnehti tilannetta jo ”hallitsemattomaksi neuroosiksi” (uncontrolled neurosis) ja ”kollektiiviseksi hermoromahdukseksi” (collective nervous breakdown).[10]
Suomessa on jo kauan ollut tunnettua esimerkiksi ”Suomen sisulaisten” ja monien erilaisten ryhmäkuntien aktiivinen toiminta sosiaalisessa verkostossa sekä näiden innokas varsin yksituumainen ideologinen kommentointi aatteensa mukaisesti. Esimerkiksi Näkökulma-foorumilla nimimerkit Karjala takaisin, ROPO, PANU, klerk, Miss Ann Thrope, Perhonen, archieG, TAPANI ja LUCINDA sekä monet muut toimivat hyvin kiinteästi melkein yhteisrintamana näyttävällä tavalla, kun he käyvät käsiksi johonkin henkilöön tai asiaan, jos tämä objekti tuntuu heidän aatoksensa mukaan vastenmieliseltä[3]. Olisi liioiteltua otaksua ja väittää, että tällaiset sosiaalisessa verkostossa muodostuneet ryhmittymät olisivat jonkun valtiollisen toimijan palkallisia ”vaikuttaja-agentteja”, ulkovaltojen hyväksi suoranaisesti toimivia ”haamukirjoittajia”. Eikö ole luonnollisempana pitää, että sosiaalisessa verkostossa useamman henkilön kiinnostuminen Sirénin hyvin aggressiivisiin Venäjä-lausuntoihin on ihan tyypillistä uteliaisuutta? Ehkä nämä henkilöt suhtautuvat torjuvasti Sirénin näkemyksiä vastaan, mutta se ei tee vielä heistä "agentteja". Tietysti on hyvin luonnollista, että venäläiset yksilöt kiinnostuvat Sirenin puheista, koska nuo puheet ovat hyvin vihamieliset Venäjää ja venäläisiä vastaan. Ennen kaikkea Siren on luonut ryssävihaa tihkuvan salaperäisyyden ja pelon sinnekin, mikä on ihan tavanomaista sosiaalisessa verkostossa.
En jaksa edes uskoa, että Sirén ja Mallinen olisivat vilpittömiä edellä mainituissa huolen täyteisissä lausumissaan. Heitä seuraa toki myös erinäinen joukko panettelijoita (destractors), jotka eivät ole ehkä yhtä tietoisia tilanteen määrittelystä eivätkä koe tarpeelliseksi selväpiirteistä pohdintaa muutenkaan. Jotkut panettelijoista voivat olla ihan tosissaan siitä liioittelusta, jota Sirén ja Mallinen harjoittavat informaatiopsykologisen sodankäynnin oppikirjojen mukaisesti.
Paul Baker on vuonna 2001 tutkimuksessaan selvittänyt hyvin taitavasti moraalipaniikin kehittelyä, jossa pyrkimyksenä on yhteisön kokeman uhkan kuvailulla perustella moraalikontrolli jotain toista ryhmää vastaan. Paniikkiin kiihotetaan juuri tuossa tarkoituksessa: nämä henkilöt kokevat oikeudekseen määritellä moraalisen uhkan. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa onnistuttiin kehittää paniikki maahanmuuttajia vastaan niin vakavaksi, että keskustelu turmeltui liki täysin: tutkija luonnehti tilannetta jo ”hallitsemattomaksi neuroosiksi” (uncontrolled neurosis) ja ”kollektiiviseksi hermoromahdukseksi” (collective nervous breakdown).[10]
Vainoharhaista leimaamista, jossa
nettikirjoittelijat nimetään ulkovaltojen hyväksi toimiviksi
vaikuttaja-agenteiksi tai haamukirjoittelijoiksi, on lähestyttävissä
moraalisen paniikin ja poliittisen paranoian tarkastelunäkökulmista käsin.[4]
Torsti Sirén edustaa tiettyä NATO-miesten intressi- ja lobbausryhmää, joka
toimii edellä kuvatulla tavalla hyvin tunnettujen ja tehokkaaksi havaittujen
propagandististen menetelmien mukaisesti.
En usko, että Mallinen ja Sirén vilpittömästi ja aidosti toimisivat uskonnollispoliittisten ääriliikkeiden johtajissa tavatun psykopatologian mukaisesti ja ”tarvitsisivat vihollista” siinä merkityksessä, vaikka sellaisen patologian pohtiminen olisi toki myös kiehtovaa (kumpikin herroista näyttää hyvin toistuvasti esiintyvän samanaikaisesti sekä sankarin että uhrin asemassa). Sirén tietää varmasti CIA:lle keskeiset psykologisen sodankäynnin tutkijat Robinsin ja Postin, jotka antoivat kovan arvion vainoharhaisten lahkojen johtajista: paranoid personality disorder.[5][6] Vuonna 2004 Post esitti psykologisen profiloinnin mallin ääriliikkeiden johtajille ja näiden seuraajien suhteille: hänen mukaansa kehitetyssä ryhmäidentiteetissä (group identity) yksiön status tulee riippuvaiseksi ryhmän hyväksynnästä, jota hallitaan tyypillisesti seitsemän paranoidisen syndrooman tuntomerkin mukaisesti.[7] Postin esittämät seitsemän tuntomerkkiä ovat tietysti jossain määrin hämmästyttävän yhtenevät Mallisen ja Sirénin NATO-lobbausryhmän aateveljien toiminnalle julkisuudessa ja sosiaalisessa verkostossa, mutta kuvaukseksi Mallisen ja Sirénin motivaatiosta se jäisi liian spekulatiiviseksi ja olisi vain osittain tyydyttävä.
En usko, että Mallinen ja Sirén vilpittömästi ja aidosti toimisivat uskonnollispoliittisten ääriliikkeiden johtajissa tavatun psykopatologian mukaisesti ja ”tarvitsisivat vihollista” siinä merkityksessä, vaikka sellaisen patologian pohtiminen olisi toki myös kiehtovaa (kumpikin herroista näyttää hyvin toistuvasti esiintyvän samanaikaisesti sekä sankarin että uhrin asemassa). Sirén tietää varmasti CIA:lle keskeiset psykologisen sodankäynnin tutkijat Robinsin ja Postin, jotka antoivat kovan arvion vainoharhaisten lahkojen johtajista: paranoid personality disorder.[5][6] Vuonna 2004 Post esitti psykologisen profiloinnin mallin ääriliikkeiden johtajille ja näiden seuraajien suhteille: hänen mukaansa kehitetyssä ryhmäidentiteetissä (group identity) yksiön status tulee riippuvaiseksi ryhmän hyväksynnästä, jota hallitaan tyypillisesti seitsemän paranoidisen syndrooman tuntomerkin mukaisesti.[7] Postin esittämät seitsemän tuntomerkkiä ovat tietysti jossain määrin hämmästyttävän yhtenevät Mallisen ja Sirénin NATO-lobbausryhmän aateveljien toiminnalle julkisuudessa ja sosiaalisessa verkostossa, mutta kuvaukseksi Mallisen ja Sirénin motivaatiosta se jäisi liian spekulatiiviseksi ja olisi vain osittain tyydyttävä.
Edellistä huomattavasti paremmin varsin osuvaksi osoittautuu Stanley Cohenin
tutkima ilmiö, kun arvioidaan Mallisen ja Sirénin intoa löytää ”Kremlin haamukirjoittajia”
ja ”vaikuttaja-agentteja”.[8][9]
Cohenin mukaansa moraalinen paniikki on yhteiskunnallinen prosessi, jonka aikana jokin toiminta esitetään erityisen haavoittuvaksi, jotta ”moraaliyrittäjät” voisivat vaatia jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi. Paniikissa reagointi on kohtuuttoman voimakasta (ns. deviancy amplification spiral). Valhe esitetään totena, huhu evidenssinä ja huolestuneisuus tukee demonisointia, kuten nyt on käynyt toistuvasti Iltasanomien artikkeleissa. Voimakkaimmillaan syntyy täysipainoista demonologiaa, jossa syntipukit leimataan. Yksittäisiä tapauksia etsitään julkisuudessa esittämistä varten, jotta paniikissa voidaan keksiä yhteiskunnan laajemmalle rappiolle tai sellaisen pelättävälle kehittymiselle sosiaaliset merkityssuhteet: niin stereotypiat, defenssi- ja coping-keinot ovat tehokkaassa propagandistisessa käytössä. Päämääränä on kuitenkin koko ajan taktisesti ja tarkoitushakuisesti sosiaalisen valvonnan vaatimus.
Cohenin mallissa moraalisen paniikin tuottajat ovat vallanpitäjiä: poliitikot, piispat, journalistit, jotka julistavat moraalisen paniikin avulla tuomionsa. Cohen ihmettelee tyypillistä kieltämisen eetosta, jossa ihmiset eivät näe eivätkä ymmärrä vääryyttä, vaan seuraavat tottelevaisesti tuolla tavalla viekkaasti toimivaa johtajaa, jonka vaatimuksia varten yksilön vastuu ja mielipidevapaus minimoituu.
Cohenin mukaansa moraalinen paniikki on yhteiskunnallinen prosessi, jonka aikana jokin toiminta esitetään erityisen haavoittuvaksi, jotta ”moraaliyrittäjät” voisivat vaatia jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi. Paniikissa reagointi on kohtuuttoman voimakasta (ns. deviancy amplification spiral). Valhe esitetään totena, huhu evidenssinä ja huolestuneisuus tukee demonisointia, kuten nyt on käynyt toistuvasti Iltasanomien artikkeleissa. Voimakkaimmillaan syntyy täysipainoista demonologiaa, jossa syntipukit leimataan. Yksittäisiä tapauksia etsitään julkisuudessa esittämistä varten, jotta paniikissa voidaan keksiä yhteiskunnan laajemmalle rappiolle tai sellaisen pelättävälle kehittymiselle sosiaaliset merkityssuhteet: niin stereotypiat, defenssi- ja coping-keinot ovat tehokkaassa propagandistisessa käytössä. Päämääränä on kuitenkin koko ajan taktisesti ja tarkoitushakuisesti sosiaalisen valvonnan vaatimus.
Cohenin mallissa moraalisen paniikin tuottajat ovat vallanpitäjiä: poliitikot, piispat, journalistit, jotka julistavat moraalisen paniikin avulla tuomionsa. Cohen ihmettelee tyypillistä kieltämisen eetosta, jossa ihmiset eivät näe eivätkä ymmärrä vääryyttä, vaan seuraavat tottelevaisesti tuolla tavalla viekkaasti toimivaa johtajaa, jonka vaatimuksia varten yksilön vastuu ja mielipidevapaus minimoituu.
”Vaikuttaja-agenttien” nimeltä mainitseminen
sekä näitä vastaan lausutut suoranaiset perusteettomat ja lainvastaiset
diskriminaatiovaatimukset, kuten Torsti Sirén on esittänyt moninaisia
vaatimuksia ettei ”putinistit” saa ikinä töitä Suomessa,[16] ovat poliittisen
repressiivisen tavoitteen mukaisia alistamis- ja pelottelukeinoja. NATO-lobbausryhmälle ei sovi, että Suomen
kansalaiset ilmaisevat avoimesti omalla nimellään moitteita washingtonilaisten
markkinamiesten propagandaa vastaan.
Jos vaikka Sirén ja hänen intressiryhmänsä eivät todellisuudessa voi vaientaa ja vaurioittaa nimeltä mainittujen ”putinistien” oikeudellista ja ammatillista selviytymistä Suomessa - tämän hetkisen oikeusvaltion ja kansalaisyhteiskunnan säilyessä - , niin nuo uhkaukset ovat kuitenkin jo sellaisenaan mahdollisesti tehokas viesti jollekin ulkopuoliselle, joka tahtoisi sanoutua avoimesti irti NATO-miesten pyrkimyksistä. Pelon avulla saadaan ihminen hiljaiseksi ja alistuvaiseksi.
”Vaikuttaja-agenttien” nimeämistä seuraa odotusten mukaisesti nimettömien ”haamukirjoittajien” ikään kuin "paljastaminen" valtavirranmediassa Sirénin ja NATO-lobbausryhmän tarpeita varten. Kun haamukirjoittajien "vaarallisuudesta" aletaan nostaa moraalista hysteriaa, niin tämä palvelee juuri ja nimenomaisesti systemaattisesti repressiota kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia vastaan.
Jos vaikka Sirén ja hänen intressiryhmänsä eivät todellisuudessa voi vaientaa ja vaurioittaa nimeltä mainittujen ”putinistien” oikeudellista ja ammatillista selviytymistä Suomessa - tämän hetkisen oikeusvaltion ja kansalaisyhteiskunnan säilyessä - , niin nuo uhkaukset ovat kuitenkin jo sellaisenaan mahdollisesti tehokas viesti jollekin ulkopuoliselle, joka tahtoisi sanoutua avoimesti irti NATO-miesten pyrkimyksistä. Pelon avulla saadaan ihminen hiljaiseksi ja alistuvaiseksi.
”Vaikuttaja-agenttien” nimeämistä seuraa odotusten mukaisesti nimettömien ”haamukirjoittajien” ikään kuin "paljastaminen" valtavirranmediassa Sirénin ja NATO-lobbausryhmän tarpeita varten. Kun haamukirjoittajien "vaarallisuudesta" aletaan nostaa moraalista hysteriaa, niin tämä palvelee juuri ja nimenomaisesti systemaattisesti repressiota kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia vastaan.
NATO-miehet eivät tahdo, että heidän
pyrkimyksiään edes kukaan arvostelisi anonyymisti sosiaalisessa verkostossa.
Siksi on taktisesti käyttökelpoista leimata anonyymit arvostelijat maksetuiksi
Krelmin agenteiksi! Todellisuus on kuitenkin juuri päinvastainen niin kuin Nato-collegessa
menestyksellisesti luentoja pitänyt Strategialaitoksen johtaja Torsti Sirén
täysin varmasti tietää: Pentagonin trolli jäi äskettäin
pahaksi onnekseen jopa kiinni heikon paikallistuntemuksensa tähden, kun hän
kommentoi Krimin tapahtumia.[12] Yhdysvaltain ulkoministerinä
Hillary Clinton ilmoitti helmikuussa 2011, että Amerikan Yhdysvallat sijoittaa
25 miljoonaa dollaria Internetin sosiaalisen verkoston, yli 10 000 nuoren hakkerin ja
kyber-aktivistin kamppailuun ”virtuaalisessa kilpavarustelussa”. Pentagonin
päällikkö William Lynn III kutsui tuota uutta oppia symbolisesti ”uudeksi
avaruuden puolustamiseksi”. RSA-konferenssissa
17. helmikuuta 2011 ilmaistiin myös kriittisiä huomautuksia Pentagonin
kyberkeskuksen päällikön Keith B. Alexanderin kyber-sodankäynnin jättimäisiä
tarvemääritelmiä vastaan: teknologiajohtaja Bruce Schneier epäili osuvasti,
että ”liioiteltu uhka on hyvä tapa hankkia virastoille rahoitusta”. Schneier
epäili myös, onko ”sota” oikea metafora kyber-konflikteille.[11] [13] NATO-lobbaustarpeen rinnalla on myös kyse tästä aivan samasta rahoitustarpeen perustelusta, kun lopetustuomion (”virtaviivaistamistuomion”)
saaneen Strategialaitoksen nykyinen - ja ilmeisesti sen viimeinen - johtaja Torsti Sirén liioittelee
vaikuttaja-agenttien ja haamukirjoittajien uhkaa kybersodassa ja
multimediaspektaakkelisessa sodankäynnissä. On muistettava, että Sirénin
johtama laitos on saanut jo lopetuspäätöksen. Tässä tilanteessa on tyypillinen
keino hankkia toiminnalle uutta rahoitusta, vaikka käytännössä Sirénin toiminta
on ollut todistettavasti ainakin viimeiset kuukaudet vain Internetissä Facebook-päivitysten
tekemistä ja eri blogien lukemista virka-ajalla. Kyse on ollut huhujen
levittämisestä, vaikka mitään todellista Kremlin kyberuhkaa eversti ei ole
todennut eikä osoittanut.
Jukka Mallinen ja Torsti Sirén tahtoisivat rakentaa suomalaista mielipideilmapiiriä entistä enemmän sellaiseksi, että russofobia ja suoranainen ryssäviha sekä derussofikaation tai ”ukrainisaation”
–nimillä kulkevat diskriminaatiota edistävät toimet vahvistuisivat jo Suomessa. Jo entuudestaan sellaiset menettelyt ovat kurjistaneet kansalaisyhteiskuntaa Virossa. Mallinen ja Sirén ovat toistuvasti mainostaneet yksituumaisesti
NATO-lobbausryhmän kanssa Viroa mallimaana sen suhteen, miten ”Kreml-henkisiin”
pitäisi suhtautua.
Viron tuomioistuin perusteli 4. kesäkuuta 2014 päätöstään kieltää venäläislasten äidinkielensä mukainen opiskelu ”valtavirtaistamisen” mukaan tapahtuvalla turvallisuuspoliittisella tarpeella ja ”ukrainisaation”-nimellä («украинизацию») tunnetulla politiikalla. Tallinnan hallinto-oikeus antoi tämän määräyksen Viron parlamentin edustajan Mihail Stalnuhin valitusta vastaan, kun tämä vaati Viron suojelupoliisia (KAPO) poistamaan nimensä maininta vuosikirjasta 2011. KAPO katsoi valtionvastaisiksi Stalnuhin tiukat toimet, kun Stalnuhin oli vastustanut venäläiskoulujen virolaistamista. Viron tuomioistuimen päätöksellä tuettiin KAPO:n ajatusta, jonka mukaan venäjänkielinen lukio-opetus rinnastetaan jopa terroristien ja separatistien kanssa samaan joukkoon, niin kuin jopa tuomioistuimen perustelussa lausuttiin kesäkuussa 2014. Venäläislasten ja heidän vanhempien toiveita ja oikeuksia puolustanut poliitikko leimattiin Viron turvallisuuspalvelun vuosikirjassa valtiolliseksi uhkaksi eikä oikeus suostunut poistaa nimen mustaamista![14]
Viron tuomioistuin perusteli 4. kesäkuuta 2014 päätöstään kieltää venäläislasten äidinkielensä mukainen opiskelu ”valtavirtaistamisen” mukaan tapahtuvalla turvallisuuspoliittisella tarpeella ja ”ukrainisaation”-nimellä («украинизацию») tunnetulla politiikalla. Tallinnan hallinto-oikeus antoi tämän määräyksen Viron parlamentin edustajan Mihail Stalnuhin valitusta vastaan, kun tämä vaati Viron suojelupoliisia (KAPO) poistamaan nimensä maininta vuosikirjasta 2011. KAPO katsoi valtionvastaisiksi Stalnuhin tiukat toimet, kun Stalnuhin oli vastustanut venäläiskoulujen virolaistamista. Viron tuomioistuimen päätöksellä tuettiin KAPO:n ajatusta, jonka mukaan venäjänkielinen lukio-opetus rinnastetaan jopa terroristien ja separatistien kanssa samaan joukkoon, niin kuin jopa tuomioistuimen perustelussa lausuttiin kesäkuussa 2014. Venäläislasten ja heidän vanhempien toiveita ja oikeuksia puolustanut poliitikko leimattiin Viron turvallisuuspalvelun vuosikirjassa valtiolliseksi uhkaksi eikä oikeus suostunut poistaa nimen mustaamista![14]
Venäläisväestön
opiskeluoikeuksien tuomitseminen osoitti, että Viron maallinen valta pönkittää KAPO:n autoritaarisia rakenteita Virossa. Viro niin kuin yleisemmin myös EU
tarvitsisi kuitenkin uudistuakseen nähdä venäläisväestö ja venäjänkieli upeaksi
voimavaraksi. Kerta kerran jälkeen on saanut ällistyä siitä,
miten kapeasti Suomen poliittisessa kentässä ja mediassa seurataan Viron ja
Baltian vaarallista kehitystä.
Sen sijaan Suomen media leimaa anonyymit NATO-kriittiset yksityisihmiset Kremlin haamukirjoittajiksi tai vaikuttaja-agenteiksi tai julistaa Suomessa asuvien venäläisten kaksoiskansalaisuuden jopa kansalliseksi turvallisuusriskiksi tai ”Viidenneksi kolonnaksi”, kuten professori Timo Vihainen on tehnyt julkisuudessa,[15] niin pitäisi ihan oikeasti puhua ihmisoikeusrikkomuksista Virossa – Suomen ”natottajien” ihannemaassa. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö voisi ottaa oikeusvaltiokysymykset ja ihmisoikeuskysymykset esille poliittisten johtajien tapaamisissa Viron kanssa ja pääministeri (kuka lienee Jyrki Kataisen jälkeen) Unionin puitteissa. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan ei pitäisi vaieta demokraattisten kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien tukahduttavista toimista, joita naapurissamme Virossa tapahtuu.
On absurdia, että on helpompi puhua Nato-hurmiossa "vaikuttaja-agentien ja haamukirjoittajien" uhkasta Suomen sosiaalisen internet-verkoston keskusteluissa kuin ihmisoikeuksista Viron kanssa. EU:lla on yhteiset, velvoittavat suuntaviivat ihmisoikeuspuolustajien auttamiseksi. Kyse on poliittisesta tuomiosta, kun Viro pakottaa valtavirtaistamisen nimissä venäläisen kouluopetuksen loppumiseen. On ilmeistä, että Viron tuomioistuin seurasi Kapon vaatimusta, koska tarkoituksena on saada pieninkin vapauden henki takaisin pulloon.
Torsti Sirénin ja Jukka Mallisen saama suomalainen mediajulkisuus tukee pyrkimyksiä saattaa suomalainen demokraattinen oikeus- ja hyvinvointivaltio repressiiviseen ”ukrainisaation” ja ”ryssävihan” tilaan. Iltalehden (4.3.2014) ja Venäjän tutkimuksen professorin Timo Vihavaisen mukaan on nimenomaisesti ”Ukrainan kriisin myötä noussut pintaan” Suomessa asuvien venäläisten kaksoiskansalaisuus. Vihavaisen mukaan ”Suomen tulisi luopua kaksoiskansalaisuuden mahdollistamisesta”. Myös Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan kansanedustaja Jussi Niinistön haastattelussa Iltalehdessä maaliskuussa 2014 erityisesti pisti silmään sanat Suomen tarpeesta ”sotaan valmistautumiseen” ja Ukraina-käsittelyn yhteydessä Niinistön nostama viittaus Suomen ”venäläisvähemmistöön”, jota hän kuvaili "kuitenkin vielä erilaiseksi”.[15] Kaiken kaikkiaan Sirénin, Mallisen, Vihavaisen ja Niinistön toiminta on ollut voimakkaasti yhtä kansanryhmää – tässä tapauksessa venäläisiä ja mahdollisesti heihin myötämielisesti liittyviä suomalaisia ihmisiä – stigmatisoivaa sekä täten avoimen kansalaisyhteiskunnan vastaista repressiota.
Sen sijaan Suomen media leimaa anonyymit NATO-kriittiset yksityisihmiset Kremlin haamukirjoittajiksi tai vaikuttaja-agenteiksi tai julistaa Suomessa asuvien venäläisten kaksoiskansalaisuuden jopa kansalliseksi turvallisuusriskiksi tai ”Viidenneksi kolonnaksi”, kuten professori Timo Vihainen on tehnyt julkisuudessa,[15] niin pitäisi ihan oikeasti puhua ihmisoikeusrikkomuksista Virossa – Suomen ”natottajien” ihannemaassa. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö voisi ottaa oikeusvaltiokysymykset ja ihmisoikeuskysymykset esille poliittisten johtajien tapaamisissa Viron kanssa ja pääministeri (kuka lienee Jyrki Kataisen jälkeen) Unionin puitteissa. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan ei pitäisi vaieta demokraattisten kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien tukahduttavista toimista, joita naapurissamme Virossa tapahtuu.
On absurdia, että on helpompi puhua Nato-hurmiossa "vaikuttaja-agentien ja haamukirjoittajien" uhkasta Suomen sosiaalisen internet-verkoston keskusteluissa kuin ihmisoikeuksista Viron kanssa. EU:lla on yhteiset, velvoittavat suuntaviivat ihmisoikeuspuolustajien auttamiseksi. Kyse on poliittisesta tuomiosta, kun Viro pakottaa valtavirtaistamisen nimissä venäläisen kouluopetuksen loppumiseen. On ilmeistä, että Viron tuomioistuin seurasi Kapon vaatimusta, koska tarkoituksena on saada pieninkin vapauden henki takaisin pulloon.
Torsti Sirénin ja Jukka Mallisen saama suomalainen mediajulkisuus tukee pyrkimyksiä saattaa suomalainen demokraattinen oikeus- ja hyvinvointivaltio repressiiviseen ”ukrainisaation” ja ”ryssävihan” tilaan. Iltalehden (4.3.2014) ja Venäjän tutkimuksen professorin Timo Vihavaisen mukaan on nimenomaisesti ”Ukrainan kriisin myötä noussut pintaan” Suomessa asuvien venäläisten kaksoiskansalaisuus. Vihavaisen mukaan ”Suomen tulisi luopua kaksoiskansalaisuuden mahdollistamisesta”. Myös Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan kansanedustaja Jussi Niinistön haastattelussa Iltalehdessä maaliskuussa 2014 erityisesti pisti silmään sanat Suomen tarpeesta ”sotaan valmistautumiseen” ja Ukraina-käsittelyn yhteydessä Niinistön nostama viittaus Suomen ”venäläisvähemmistöön”, jota hän kuvaili "kuitenkin vielä erilaiseksi”.[15] Kaiken kaikkiaan Sirénin, Mallisen, Vihavaisen ja Niinistön toiminta on ollut voimakkaasti yhtä kansanryhmää – tässä tapauksessa venäläisiä ja mahdollisesti heihin myötämielisesti liittyviä suomalaisia ihmisiä – stigmatisoivaa sekä täten avoimen kansalaisyhteiskunnan vastaista repressiota.
Ihmisoikeuksien nousu ja matka
demokraattiseen oikeus- ja hyvinvointivaltioon alkoivat toisen maailmansodan
lopputuloksena globaalisen poliittisen arkkitehtuurin muutoksena. Viimeaikainen
kehitys näyttää oikeusvaltion kääntyvän negaatiotaan kohti: valta keskittyy,
valtakoneisto harjoittaa systemaattista repressiota ja eräänlainen poliittisen
puhdistuksen henki voimistuu. Toimiva, aktiivinen ja avoin kansalaisyhteiskunta
sekä tämän mukainen vapautunut keskusteluilmapiiri olisi demokratian,
ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toteutumisen ehdoton edellytys myös Suomessa:
ihmisoikeuksien jakamattomuus ja universaalisuus olisivat välttämättömiä
demokratian edistämiselle.
Suomen määrittely julkisissa juhlapuheissa
demokratiaksi ei vielä riitä. Jos niin olisi, ymmärtäisimme demokratian muodostuvan
vain valtaeliitin itseään kehuvilla julistuksilla ja mainoksilla.
Perinteisemmin suomalaisen demokratian ytimeen on kuulunut se, miten
kansalaiset voivat vaikuttaa ja käydä keskustelua. Suomessa on ollut
perinteisesti ongelmana suoran demokratian kanavien kehittymättömyys, kun esimerkiksi Sveitsi on kehittänyt kansanäänestyksen suoran kansalaisdemokratian
keinoksi. Kun Suomessa olisi pitänyt kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi
lisätä tiedon avoimuutta ja päätöksenteon salailun vähentämistä, niin viime
aikoina ovat kuitenkin repressiiviset pyrkimykset vahvistuneet. Syynä tähän
kielteiseen kehitykseen on ollut erilaisilla NATO-aktiivisilla lobbausryhmillä.
Aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja osallistuva demokratia olisivat ihmisoikeuksien
ja oikeusvaltion toteuttamisen ehdottomat edellytykset: ilman niitä ei
Suomessakaan voi kehittyä valtaväestön luottamusta ja tukea maanpuolustuksemme
ratkaisuihin.
VIITTEET
[1] Antti Honkamaa, Iltasanomat 12.6.2014.
Asiantuntijat uskovat: Venäjä tekee salaisia iskuja Suomeen. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288700525644.html
[2] Ilkka Luukkonen, Verkkouutiset 21.5.2014.
Venäjän-tuntija: Näin Kreml soluttautuu hyväuskoiseen Suomeen. http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/venajan%20tuntija%20arvioi%20putinisteja-20757
[3] ”Vihakieli?” http://juhamolari.blogspot.fi/2009/09/vihakieli.html
[4] Juha Molari 2009. Q-evankeliumi ja
psykohistoria. Erityisesti sivulta 69
alkaen: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/21601/qevankel.pdf?sequence=2
[5] Post, Jerrold M. 2004. Leaders
and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. New York: Cornell University Press.
[6] Robins, Robert S – Post, Jerrold 1997.
Political Paranoia. The Psychopolitics of Hatred. New Haven, CT: Yale University Press.
[7] [4] Juha Molari 2009.
Q-evankeliumi ja psykohistoria. Katso
sivulta 71 alkaen: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/21601/qevankel.pdf?sequence=2
[8] Cohen, Stanley 1972. Folk
Devils and Moral Panics. The Creation of the Mods and Rockers. London:
MacGibbon and Kee. Kolmas painos 2002. Routledge.
[9] Cohen, Stanley 2001. States of Denial:
Knowing About Atrocities and Suffering. Cambridge: Polity
Press
[10] Baker, Paul 2001. Moral Panic and
Alternative Identity Construction in Usenet. JCMC 7 (1), October 2001.
[11]
Multimediaspektaakkelinen sodankäynti - Suomen kansakunnan
kohtalonhetki käsillä armonvuonna 2014 jKr
[13] USA ylivoimainen Ukrainan kriisin
psykologisessa sodankäynnissä. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/usa-ylivoimainen-ukrainan-kriisin.html
[14] Viron tuomioistuin voimisti ryssävihaa ja derussofikaatiota ”ukrainisaation” nimissä. Samanaikaisesti myös Suomessa ”Nato-miesten” ryssävihakirjoittelu voimistuu http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/viron-tuomioistuin-voimisti-ryssavihaa.html
[15]
Timo Vihavainen ja venäläislasten kaksoiskansalaisuus
Suomessa http://juhamolari.blogspot.fi/2014/03/timo-vihavainen-ja-venalaislasten.html
[16] Torsti Sirén uhkailee vastustajiaan kostolla ja ikuisella työttömyydellä Suomessa http://juhamolari.blogspot.fi/2014/05/torsti-siren-uhkailee-vastustajiaan.html
 |
Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html
|