Sotilasliitto Naton "territoriaaliset" ja "multimediaspektaakkeliset" sodankäynnin menetelmät eivät vastaa Suomen ja maailman todellisiin haasteisiin, vaan pikemmin Nato luo ongelmia rajallisten resurssien epäasiallisella suuntaamisella ja "ulkoisten uhkien" propagandalla.
Kirjoittaja on köyhä isänmaan ihminen niin kuin valtaosa maailman kansoja.
_ _ _ _
Suomen kansakunta ja sen etujoukko erityisesti pidätti hengitystään, kun seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamisesta ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vieraili Suomessa. Kansakuntamme ulkopolitiikan päättäjät olivat kokoontuneet Kultarantaan ja pohtivat, miten Suomi selviäisi Venäjän naapurina.
Vähemmän hengästynyt Suomen kansakunta oli kohtalonsa aattona, kun merkkipäivät alkoivat Barbarossan operaatiolle ja yhteistyössä Hitlerin Saksan kanssa toteutetulle Leningradin piiritykselle. Ne päivät sivuutettiin hyvin hiljaa.
Kirjoittaja on köyhä isänmaan ihminen niin kuin valtaosa maailman kansoja.
_ _ _ _
Suomen kansakunta ja sen etujoukko erityisesti pidätti hengitystään, kun seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamisesta ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vieraili Suomessa. Kansakuntamme ulkopolitiikan päättäjät olivat kokoontuneet Kultarantaan ja pohtivat, miten Suomi selviäisi Venäjän naapurina.
Vähemmän hengästynyt Suomen kansakunta oli kohtalonsa aattona, kun merkkipäivät alkoivat Barbarossan operaatiolle ja yhteistyössä Hitlerin Saksan kanssa toteutetulle Leningradin piiritykselle. Ne päivät sivuutettiin hyvin hiljaa.
Tämän suuren suomalaisen kohtalonhetkellä - eilen iltapäivällä - minä opetin pienimmälle pojalleni uuden suomalaisen
sanan: "Tule pyyhkimään". Hänen äidinkielensä on venäjä, mutta hän
oppii vähitellen suomalaisia sanoja. Hyvin innokkaasti hän käytti uutta sanaa
”tule pyyhkimään” myös sen jälkeen kun pyyhkimistä ei tarvinnut - ja myös
ymmärsi sanan! Sofi Oksanen oppi myös uuden sanan, kun kansakuntamme päättäjät
olivat pohtimassa selviytymistä kohtalonhetkellä.
Sohvi Oksanen ei osaa itse luoda uusia
käsitteitä, oivalluksia, näkökulmia ja ajatuksia, ei edes uutta ryssävihan
propagandaa, mutta hän on erityisen ansiokas liittymään toisen löydöksiin ja
voittamaan maineen.
Tosiasiallisesti professori Hiski Haukkala lausui "multimediaspektaakkelisen" sodankäynnin Kultarannan Venäjä-keskusteluissa, kun hän perusteli, että sen sijaan sotilasliitto Nato vastaa enemmän alueelliseen sodankäynnin uhkiin.[2]
Haukkala näytti vastaavan Jaakko Iloniemen ja Carly Salonius-Pasternakin puheisiin, joiden mukaan USA ja Nato puolustavat tunnollisesti liittolaistensa rintamalinjoja. Haukkala vei keskustelun vanhanaikaisesta rintamalinjataistelusta nykymaailmaan, jossa territoriaalinen uhka ei enää toteudu Venäjän ja Naton välillä.
VASTA PROFESSORI HAUKKALAN JÄLKEEN Sohvi Oksanen löysi uuden sanan, jota hän alkoi innokkaasti käyttää niin että itse presidentti Sauli Niinistö kiitti Sofia. En ole suinkaan varma vielä kiitosten jälkeen, missä määrin Sohvi ymmärsi käyttämänsä sanat ja käsitteet, vaikka hän on nopea omaksumaan uusia sanoja ja ilmauksia.
Ehkä Sohvi oli niin kuin lapsi, joka innostuneesti toisti uutta kuulemaansa jännää sanaa. Suomen valtion yleisradioyhtiö YLE antoi Sohville kunnian kansakunnallemme uuden uhkan keksimisestä.[1]
Tosiasiallisesti professori Hiski Haukkala lausui "multimediaspektaakkelisen" sodankäynnin Kultarannan Venäjä-keskusteluissa, kun hän perusteli, että sen sijaan sotilasliitto Nato vastaa enemmän alueelliseen sodankäynnin uhkiin.[2]
Haukkala näytti vastaavan Jaakko Iloniemen ja Carly Salonius-Pasternakin puheisiin, joiden mukaan USA ja Nato puolustavat tunnollisesti liittolaistensa rintamalinjoja. Haukkala vei keskustelun vanhanaikaisesta rintamalinjataistelusta nykymaailmaan, jossa territoriaalinen uhka ei enää toteudu Venäjän ja Naton välillä.
VASTA PROFESSORI HAUKKALAN JÄLKEEN Sohvi Oksanen löysi uuden sanan, jota hän alkoi innokkaasti käyttää niin että itse presidentti Sauli Niinistö kiitti Sofia. En ole suinkaan varma vielä kiitosten jälkeen, missä määrin Sohvi ymmärsi käyttämänsä sanat ja käsitteet, vaikka hän on nopea omaksumaan uusia sanoja ja ilmauksia.
Ehkä Sohvi oli niin kuin lapsi, joka innostuneesti toisti uutta kuulemaansa jännää sanaa. Suomen valtion yleisradioyhtiö YLE antoi Sohville kunnian kansakunnallemme uuden uhkan keksimisestä.[1]
Korjattakoon jo heti epäluuloisia syytöksiä vastaan: minä en
ihaile kritiikittömästi Venäjää – sellaiset väitteet ja ajatukset olisivat jo
loukkaavia!
Minulle Suomi on tämä ihana synnyinmaa, jonka koskemattomuutta ja itsenäisyyttä tahdon puolustaa! Minä olen suomalainen patrioottinen mies, jolle Suomi on isänmaa ja synnyinmaa, jota rakastan ja jonka hyvää tahdon, sen sijaan että kulkisin washingtonilaisten kaupparatsujen myyntipuheiden mukaan, vaikka nuo kaupparatsut olisivat pukeutuneet tyylikkääseen pukuun, jakkuun tai Sohvin tavoin mustiin.
Minulle Suomi on tämä ihana synnyinmaa, jonka koskemattomuutta ja itsenäisyyttä tahdon puolustaa! Minä olen suomalainen patrioottinen mies, jolle Suomi on isänmaa ja synnyinmaa, jota rakastan ja jonka hyvää tahdon, sen sijaan että kulkisin washingtonilaisten kaupparatsujen myyntipuheiden mukaan, vaikka nuo kaupparatsut olisivat pukeutuneet tyylikkääseen pukuun, jakkuun tai Sohvin tavoin mustiin.
Usein Sohvin brändin arvoa nostatetaan sillä,
miten hän virolaisena tietää Neuvostoliiton propagandan ja Neuvostoliiton
sorron alla kovat kohtalot. Mutta kyse on vain brändin luomasta imagosta:
ilmeisemmin Sohvi on vain Suomen kansalainen, hänellä ei ole edes Viron
kansalaisuutta.
On hyvin epärehellistä puhua Sohvin kokemuksesta "Neuvostoliiton sorron alla", sillä hän ei elänyt Virossa Neuvostoliiton aikana, vaan hän on Suomen kansalainen, joka syntyi ja kasvoi Jyväskylässä. Hänen virolainen ja neuvostoliittolainen kokemus on "brändin" luoma "imago": todellisuudessa alle kouluikäinen tyttö ei tiedä ja koe yhtään mitään naapurimaan yhteiskunnallisista oloista eläessään elämäänsä Jyväskylässä.
Jos Sohvi kävi Tallinassa 80-luvun lopulla vanhempiensa käsipuolessa, niin hänellä oli barbi-nukke kainalossa ja tikkukaramelli suussa. Sohvilla ei ole mitään kokemusta elää "Neuvostoliiton sorron alla". Sohvi syntyi ja kasvoi Jyväskylässä sekä kirjoitti ylioppilaaksi siellä. Hän oli pikkulapsi, kun Neuvostoliitto hajosi, mutta lapsuudenkin hän eli Suomessa.
Niin vähän Sohvi voi opettaa myös meille aikuisille ihmisille Neuvostoliiton propagandasta tai Venäjän multimediaspektaakkelisesta sodankäynnistä.
On hyvin epärehellistä puhua Sohvin kokemuksesta "Neuvostoliiton sorron alla", sillä hän ei elänyt Virossa Neuvostoliiton aikana, vaan hän on Suomen kansalainen, joka syntyi ja kasvoi Jyväskylässä. Hänen virolainen ja neuvostoliittolainen kokemus on "brändin" luoma "imago": todellisuudessa alle kouluikäinen tyttö ei tiedä ja koe yhtään mitään naapurimaan yhteiskunnallisista oloista eläessään elämäänsä Jyväskylässä.
Jos Sohvi kävi Tallinassa 80-luvun lopulla vanhempiensa käsipuolessa, niin hänellä oli barbi-nukke kainalossa ja tikkukaramelli suussa. Sohvilla ei ole mitään kokemusta elää "Neuvostoliiton sorron alla". Sohvi syntyi ja kasvoi Jyväskylässä sekä kirjoitti ylioppilaaksi siellä. Hän oli pikkulapsi, kun Neuvostoliitto hajosi, mutta lapsuudenkin hän eli Suomessa.
Niin vähän Sohvi voi opettaa myös meille aikuisille ihmisille Neuvostoliiton propagandasta tai Venäjän multimediaspektaakkelisesta sodankäynnistä.
Suomen siniristi-lippu on todella kaunis ja
olen ylpeä Suomen itsenäisyydestä, miten viisaasti Paasikivi ja Kekkonen
johtivat Suomea rauhan ja ystävyyden tiellä hyvään menestykseen:
Mutta Sohvi eikä moni muukaan ”natottaja” ole
muistanut kertoa, miten Hillary Clinton palkkasi useita tuhansia
vaikuttaja-agentteja toimintaan sosiaalisessa verkostossa.
Viimeistään toukokuussa 2009 tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi Amerikan Yhdysvaltoin "vaikuttaja-agenttien" toiminta sosiaalisessa mediassa, kun Hillary Clinton julisti aloitteen "kyper-diplomatian" puolesta.[4]
Helmikuussa 2011 Hillary Clinton ilmoitti taas lisäksi, että Yhdysvallat myöntää 25 miljoonaa dollaria Internetin ”toisinajattelijoiden” hyväksi.
Kun arabien kriisi oli kuumana, Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton vannoi George Washinton yliopistossa 15. helmikuuta 2011, kuten Jerusalem Post uutisoi asian, että ”internetin vapaus” on osa Yhdysvaltain strategiaa.
"Vapaudella" hän tarkoitti värivallankumousten edistämistä kybersodan avulla, ”multimediaspektaakkelisen sodankäynnin” avulla.
Clinton ilmoitti Yhdysvaltojen antavan 25 miljoonaa dollaria näiden toisinajattelijoiden toiminnan hyväksi, kun toisinajattelijat pyrkivät kiertämään kyber-rajoitteita! Clinton viittasi nimenomaisesti "Kiinan suureen palomuuriin", Iranin vaiennettuun sosiaaliseen mediaan, Kuubaan, Syyriaan, Vietnamiin ja Myanmariin.
Clinton ilmoitti, että hän myös laajentaisi cyber-hakkereiden toiminnan kiinaa, venäjää ja hindiä puhuvaa väestöä varten, jotta ”ihmisoikeudet ja demokratia laajentuisivat”. ”Uskomme, että hallitukset, jotka rakentavat esteitä internetin vapautta vastaan, olivatpa nämä teknisiä suodattimia tai sensuuria tai iskuja ilmaisu- ja kokoontumisvapautta vastaan, joutuvat lopulta itse paitsioon” (Clinton). ”Yhdysvallat auttavat ihmisiä internet-ympäristössä kiertämään suodattimet askeleen edellä sensuuria”.
Viimeistään toukokuussa 2009 tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi Amerikan Yhdysvaltoin "vaikuttaja-agenttien" toiminta sosiaalisessa mediassa, kun Hillary Clinton julisti aloitteen "kyper-diplomatian" puolesta.[4]
Helmikuussa 2011 Hillary Clinton ilmoitti taas lisäksi, että Yhdysvallat myöntää 25 miljoonaa dollaria Internetin ”toisinajattelijoiden” hyväksi.
Kun arabien kriisi oli kuumana, Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton vannoi George Washinton yliopistossa 15. helmikuuta 2011, kuten Jerusalem Post uutisoi asian, että ”internetin vapaus” on osa Yhdysvaltain strategiaa.
"Vapaudella" hän tarkoitti värivallankumousten edistämistä kybersodan avulla, ”multimediaspektaakkelisen sodankäynnin” avulla.
Clinton ilmoitti Yhdysvaltojen antavan 25 miljoonaa dollaria näiden toisinajattelijoiden toiminnan hyväksi, kun toisinajattelijat pyrkivät kiertämään kyber-rajoitteita! Clinton viittasi nimenomaisesti "Kiinan suureen palomuuriin", Iranin vaiennettuun sosiaaliseen mediaan, Kuubaan, Syyriaan, Vietnamiin ja Myanmariin.
Clinton ilmoitti, että hän myös laajentaisi cyber-hakkereiden toiminnan kiinaa, venäjää ja hindiä puhuvaa väestöä varten, jotta ”ihmisoikeudet ja demokratia laajentuisivat”. ”Uskomme, että hallitukset, jotka rakentavat esteitä internetin vapautta vastaan, olivatpa nämä teknisiä suodattimia tai sensuuria tai iskuja ilmaisu- ja kokoontumisvapautta vastaan, joutuvat lopulta itse paitsioon” (Clinton). ”Yhdysvallat auttavat ihmisiä internet-ympäristössä kiertämään suodattimet askeleen edellä sensuuria”.
En tietenkään vaadi, että jyväskyläistyttö Sohvi
Oksanen voisi suuren maailman informaatiosodasta kaikkia salaisuuksia ja
liitoksia paljastaa, kun Suomen paras kybersodan spesialisti
Maanpuolustuskorkeakoulusta, Strategialaitoksen johtaja tohtori everstiluutnantti
Torsti Sirén on myös ”natottanut” Suomea kykyjensä mukaan, mutta ei ole
tunnustanut avoimesti Amerikan Yhdysvaltojen ja Naton kybersodan aktiviteettien
suuruutta. Sitä vastoin Sirén on itse käynyt sotaansa SOME:ssa (sosiaalisessa
nettimaailmassa).[3]
Yhdysvallat ilmoittivat helmikuun alussa 2011
kutsun 10 000 nuorelle hakkerille ja kyber-aktivistille! Tämä oli kutsu ”virtuaaliseen
kilpavarusteluun”.
Pentagonin päällikkö William Lynn III kutsui uutta oppia symbolisesti ”uuden avaruuden puolustamiseksi”. Yhdysvaltojen olisi löydettävä kyberavaruudessa sama potentiaali taistelukentälle kuin sillä on jo maalla, merellä ja ilmassa.
Eikö USA saanut mitään aikaa tuon ison sijoituksen avulla, eikö Pentagon käytä tuota massiivista voimaansa Ukrainan kriisin kuvailussa – sekä Suomen ”natottamisessa”?
Kyllä käyttää, ja USA on ollut ylivoimainen Ukrainan kriisin psykologisessa sodankäynnissä niin kuin näkyy Suomen ja melkein koko läntisen Euroopan median kapeasta propagandistisesta näkökulmasta tilanteisiin.[5]
Pentagonin multimediaspektaakkeliset Suomi-operaatiot eivät suinkaan aktivoituneet vain Ukrainan kriisin mahdollisuuksien avulla, vaan toimintaa on ollut jo pitemmän aikaa: muistamme hyvin esimerkiksi sen detaljin, miten USA:n tiedustelupalvelu CIA operoi 3.-4.12.2012 Suomen eduskunnassa Venäjä-vihamielisessä mediakonferenssissa ”Vääristävät peilit”, jossa pääpuhujana oli Erkki Tuomioja.[6]
Pentagonin päällikkö William Lynn III kutsui uutta oppia symbolisesti ”uuden avaruuden puolustamiseksi”. Yhdysvaltojen olisi löydettävä kyberavaruudessa sama potentiaali taistelukentälle kuin sillä on jo maalla, merellä ja ilmassa.
Eikö USA saanut mitään aikaa tuon ison sijoituksen avulla, eikö Pentagon käytä tuota massiivista voimaansa Ukrainan kriisin kuvailussa – sekä Suomen ”natottamisessa”?
Kyllä käyttää, ja USA on ollut ylivoimainen Ukrainan kriisin psykologisessa sodankäynnissä niin kuin näkyy Suomen ja melkein koko läntisen Euroopan median kapeasta propagandistisesta näkökulmasta tilanteisiin.[5]
Pentagonin multimediaspektaakkeliset Suomi-operaatiot eivät suinkaan aktivoituneet vain Ukrainan kriisin mahdollisuuksien avulla, vaan toimintaa on ollut jo pitemmän aikaa: muistamme hyvin esimerkiksi sen detaljin, miten USA:n tiedustelupalvelu CIA operoi 3.-4.12.2012 Suomen eduskunnassa Venäjä-vihamielisessä mediakonferenssissa ”Vääristävät peilit”, jossa pääpuhujana oli Erkki Tuomioja.[6]
Jugoslavian sodan aikana Naton lentokoneet
ampuivat myös Kiinan suurlähetystöä Belgradissa, koska Kiina tarjosi
viestintäpalveluita Jugoslavian armeijalle. Tämän jälkeen Kiinasta tuli
joitakin voimakkaita verkkohyökkäyksiä Yhdysvaltain hallituksen sivustoja
vastaan.
Erityisesti Richard Clarke, Valkoisen talon entinen tietoturvaneuvonantaja, ilmoitti, että edessä on maailmanlopun skenaario, jossa viholliset voivat palkata hakkerin, joka murtautuu sotilaskoneille, kopioivat asiapaperit tai jopa järjestää räjäytyksiä. Yhdysvalloissa voimistui erityisen kova yritys kybertodellisuuden hallintaan. Tulokset nähdään jo nyt Ukrainan kriisin aikana.
Erityisesti Richard Clarke, Valkoisen talon entinen tietoturvaneuvonantaja, ilmoitti, että edessä on maailmanlopun skenaario, jossa viholliset voivat palkata hakkerin, joka murtautuu sotilaskoneille, kopioivat asiapaperit tai jopa järjestää räjäytyksiä. Yhdysvalloissa voimistui erityisen kova yritys kybertodellisuuden hallintaan. Tulokset nähdään jo nyt Ukrainan kriisin aikana.
19–20. tammikuuta 2011 Iso-Britannian
pääministeri David Cameron isännöi Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin,
Viron, Latvian ja Liettuan pääministereitä Itämeren ensimmäisessä
huippukokouksessa. Kokousta luonnehdittiin ”mini-Natoksi”, Pohjoismaiden ja
Baltian maiden sotilaallista rakenteellista suhdetta ”Skandinavian
mini-Natoksi”. Tuon ajatuksen oli esittänyt aiemmin Norjan entinen puolustus-
ja ulkoministeri Thorvald Stoltenberg (vuonna 2009). Tällöin hänen raporttinsa
nimi oli ”Pohjoismainen yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikassa”.
Huippukokouksen tärkeänä osana olivat tietoverkot ja cyber-puolustus.
Natoa vastustava analyytikko Rick Rozoff kirjoitti 8. joulukuuta 2010 osuvasti, että Nato kehittää sotilaallisia suunnitelmia ja vastakkainasettelua varten Venäjää vastaan Itämerellä. Rozoff viittasi Guardian-sanomalehdessä julkaistuun Wikileaks-paljastukseen Eagle-operaatiosta, jonka mukaan Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan rinnalla Nato-joukot Yhdysvalloista, Britanniasta ja Saksasta oli kaavailtu Venäjä-uhkaa vastaan. Wikileaks-dokumentit osoittivat Amerikan Yhdysvaltojen asiapapereiden perusteella, että Nato on nimenomaisesti suunnattu Itämeren alueella Venäjää vastaan. Naton ”humanitaarinen ja ekologinen työ” Itämeren alueella ja Suomessa jäisi ilmeisen vähäiseksi, sillä tuskin Naton sotakoneet ja sotilaat ovat pelastamassa Saimaan norppia.
Guardian-sanomalehden ja Wikileaksin paljastamien asiakirjojen suunnitelmat Eagle-operaatiosta tuo ilmi kaikessa rumuudessaan USA:n ja Naton sisäpiirien poliittiset tarpeet ja uskomukset. Salaisen päätöksen oli allekirjoittanut Hillary Clinton. Tämän kanssa on hyvin linjassa ohjuskilpisuunnitelma ja Yhdysvaltojen kybersodankäynnin järjestelmä sekä Viron poliittisen ja turvallisuusviranomaisten johdon käymät useammat keskustelut "Venäjä-ystävien" vaarallisuudesta.
Nato on ryssävihaa ja derussofikaatiota harjoittava ja tukeva vihamielinen sotilasliitto: kaikkialle minne Nato tulee, siellä alkaa venäläisten vaino valitettavan paranoidisen paradigman varassa, jonka varassa Nato myös kerää resurssinsa ja rakentaa skenaarionsa.
Joulukuun 3. päivänä 2010 Viron puolustusministeri Jaak Aaviksoo vieraili Virginiassa Naton tiedustelukeskuksessa ja Marylandissa USA:n kyberkeskuksen päämajassa sekä tapasi Pentagonissa puolustusministeri Robert Gatesin. Gates ilmoitti Yhdysvaltojen päätöksestä liittyä Naton kyberpuolustuksen huippuyksikköön Tallinnassa. Nämä valmistelut kertoivat kiistämättömästi niistä vihamielisistä asenteista, joissa Venäjä luokitellaan uhkakuvaksi ja viholliskuvaksi Naton strategisissa suunnitelmissa ja päätöksenteossa. Suomen pitäisi olla erossa tuollaisia viholliskuvia suosivista sotilasliitoista.
Viron hallitus järjesti asiantuntijaseminaarin
tammikuun lopulla 2011, jossa käsiteltiin informaatiosotaa ”Venäjä-ystäviksi”
määriteltyjä seminaarissa nimeltä mainittuja Suomen antifasisteja vastaan.
Presidentti Toomas Henrik Ilves oli keskeisesti esillä. Hän on Radio Free
Europan entinen työntekijä, Amerikassa koulutuksensa saanut, Ruotsissa syntynyt
voimakas vihapropagandan äänitorvi.
Tuossa Kapon ja Naton järjestämässä suljetussa kokouksessa eräs osallistuja viittasi Naton amerikkalaiseen tiedustelukenraaliin, DIRNSAn johtajaan Keith B. Alexanderiin, jonka mukaan olisi 100 % varma kyber-konflikti Naton ja liittouman ulkopuolisen valtion välillä seuraavan 5 vuoden aikana. Tällainen viesti tulkittiin Viron kaltaisessa maassa viittaukseksi Venäjään, vaikka Keith B. Alexander olisi ehkä katsonut maailmaa huomattavasti laajemmin.
Tuossa Kapon ja Naton järjestämässä suljetussa kokouksessa eräs osallistuja viittasi Naton amerikkalaiseen tiedustelukenraaliin, DIRNSAn johtajaan Keith B. Alexanderiin, jonka mukaan olisi 100 % varma kyber-konflikti Naton ja liittouman ulkopuolisen valtion välillä seuraavan 5 vuoden aikana. Tällainen viesti tulkittiin Viron kaltaisessa maassa viittaukseksi Venäjään, vaikka Keith B. Alexander olisi ehkä katsonut maailmaa huomattavasti laajemmin.
Kesäkuussa 2010 Pentagonin kyberkeskuksen
päällikkö Alexander kertoi Venäjän kanssa käydyistä neuvotteluista, että Venäjä
oli halunnut YK:n sopimusta kyber-aseiden käytöstä, kuten sellaisista
ohjelmistokoodeista, joilla voi tuhota vihollisen tietokonejärjestelmän.
Alexander myönsi Venäjän ehdotuksen harkinnanarvoiseksi, mutta käytännössä tämä
vastaus merkitsi kohteliasta torjuntaa ehdotukselle.
Pentagonin kyberkeskus työllistää tällä hetkellä jo toista tuhat ihmistä. Helmikuun alussa 2011 he ilmoittivat 10 000 nuoren tietokoneneron ("hakkerin") palkkaamisesta kybersotaa tai multimediaspektaakkelista sodankäyntiä varten.
Pentagonin kyberkeskus työllistää tällä hetkellä jo toista tuhat ihmistä. Helmikuun alussa 2011 he ilmoittivat 10 000 nuoren tietokoneneron ("hakkerin") palkkaamisesta kybersotaa tai multimediaspektaakkelista sodankäyntiä varten.
Venäjällä on ollut hyvä syy etsiä kansainvälistä säätelyä ”loogisia pommeja” ja vahingoittavia ”botnet”-järjestelmiä vastaan. Yhdysvallat on kieltäytynyt kohteliaasti tuosta rauhanomaisesta yhteistyöstä, mikä kieltäytyminen ei varmasti lisää Venäjän luottamusta myöskään sotilasliittoa Natoa kohtaan. Pentagonista William Lynn ilmoitti 14. helmikuuta 2011, että Yhdysvallat investoi 500 miljoonaa dollaria tutkimukseen kyber-tiedustelutoimintaa varten! San Franciscossa järjestettyyn konferenssiin osallistui myös ilmeiset partnerit, kuten Google, jotka ovat sittemmin Snowdenin paljastusten jälkeen havaittu NSA:n ja CIA:n tietolähteiksi kansainvälisessä massiivisessa vakoilussa. Erityiseksi pelon aiheeksi Yhdysvallat nimesi terroristiryhmät, kuten Al-Qaidan.
Ei ole kuitenkaan uskottavaa, että tällainen ryhmittymä olisi massiivista tuhoa aiheuttavien kyber-hyökkäysten suunnittelija, vaan Yhdysvalloilla näytti olevan omat maailmanlaajuiset projektit ja valtapyrkimykset, kuten jo siihen aikaan analyytikot totesivat. Yhdysvaltojen oma missio tuli lopulta ilmi julmalla tavalla Iranin ydinvoimalaonnettomuuden yrityksessä.
Naton tiedustelutoiminnan rinnalla Keith B. Alexander on ollut myös Bilderberg-ryhmän aktivisti: hän osallistui ryhmän keskusteluihin myös vuoden 2008 kokouksissa, kun siellä alkoi cyber-terrorismin käsittely sen rinnalla että teemana olivat Venäjä, islami ja USA-EU-suhteet. Tällöin Suomesta Bilderberg-ryhmän kokoukseen osallistuivat Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimies Erkki Blåfield ja Suomen pankista Seppo Honkapohja. Vuoden 2009 Bilderberg-kokoukseen osallistuivat Suomesta Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen.
17. helmikuuta 2011 Keith B. Alexander piti varsin haastavan pääpuheenvuoron RSA-konferenssissa. Pääviestinä oli ”yhteistoiminnan tärkeys” kyber-puolustuksessa. Valtiolliset turva-asiantuntijat ja tietokoneyritykset voisivat "työskennellä yhdessä loukkaamatta kansalaisten oikeusturvaa". Seminaarissa puhunut teknologiajohtaja Bruce Schneier uskalsi epäillä vallitsevaa intoilua: ”liioiteltu uhka on hyvä tapa hankkia virastoille rahoitusta”. Schneier epäili myös, onko ”sota” oikea metafora kyber-konflikteille.
Ilmeisemmin ei kuitenkaan ollut liian ankara metafora, kuten Alexander varmasti tiesi Stuxnet-tietokonemadon vaarallisuudesta: Yhdysvallat oli itse kyberuhka maailman rauhalle. Suomen koskemattomuutta rakastavana patrioottina kysyn, missä määrin Tallinnan Nato-keskus avustaa noissa kansainvälisissä kyberuhkassa ja Pohjoismaihin kohdistuvissa uhkissa?
Saksalainen tietoturvakonsultti,
SCADA-tietoturvaorganisaation kansainvälisen tutkimusjohtaja, myös Langner
Communications GmbH:n presidentti Ralph Langner analysoi heinäkuussa 2010
ensimmäistä kertaa havaittua Stuxnet-virusta. Virus löydettiin Valko-Venäjällä
toimivassa VirusBlokAda -laboratoriossa. Tämä virus oli suunniteltu
teollisuusjärjestelmiä vastaan. Sillä oli kyky ohjelmoida uudestaan PLC
(Ohjelmoitava logiikka, Programmable Logic Controller) ja piilottaa nämä
muutokset. PLC ohjaa automaatioprosesseja.
Alkuaan PLC oli keksitty amerikkalaisen autoteollisuuden tarpeisiin. Langnerin mukaan Stuxnet on "uuden aikakauden todellinen kyber-sodankäynnin väline, jossa tuloksena on suurta fyysistä tuhoa teollisille järjestelmille". Hän oletti, että Stuxnet 2,0 –kehitystyö on jo valmistumassa. Hän piti päivänselvänä, että Stuxnetin rakentamisessa eivät olleet taustalla yksityiset yritykset, yksityishenkilöt tai akateemiset tutkimusryhmät, vaan viruksen synty edellytti valtiollisesti rakennettua järjestelmää.
Langner viittasi Yhdysvaltojen ja Israelin vahvaan panokseen. Itse mato pääsi mahdollisesti voimalaan venäläisen laitetoimittajan mukana, mutta tämä laitetoimittaja ei ollut osallinen itse viruksen kehittämiseen.
Alkuaan PLC oli keksitty amerikkalaisen autoteollisuuden tarpeisiin. Langnerin mukaan Stuxnet on "uuden aikakauden todellinen kyber-sodankäynnin väline, jossa tuloksena on suurta fyysistä tuhoa teollisille järjestelmille". Hän oletti, että Stuxnet 2,0 –kehitystyö on jo valmistumassa. Hän piti päivänselvänä, että Stuxnetin rakentamisessa eivät olleet taustalla yksityiset yritykset, yksityishenkilöt tai akateemiset tutkimusryhmät, vaan viruksen synty edellytti valtiollisesti rakennettua järjestelmää.
Langner viittasi Yhdysvaltojen ja Israelin vahvaan panokseen. Itse mato pääsi mahdollisesti voimalaan venäläisen laitetoimittajan mukana, mutta tämä laitetoimittaja ei ollut osallinen itse viruksen kehittämiseen.
Virolainen kenraaliluutnantti Ants Laaneots
julisti marraskuussa 2008, että ”minulla on kunnia ja ilo ilmoittaa, että Viron alueella toimii nyt
Naton sotilaallinen organisaatio”. Johannes Kert lisäsi, että tämä on ollut hyvin kauan odotettu
hetki.
Ilmar Tamm arvioi, että lähitulevaisuudessa kyberkeskus löytää myös yhteistyösuhteet Natoon kuulumattomien Ukrainan, Georgian, Ruotsin ja Suomen kanssa. Keskusta esiteltiin jo sen syntyjuhlassa Naton vastaukseksi ”Venäjältä tehtyyn tietoturvahyökkäykseen”, joka tapahtui Pronssisoturikiistan aikana. Hyökkäystä ei ole kuitenkaan osoitettu Venäjältä lähteneeksi, vaan liikenne itse asiassa tuli valta osin muualta päin. Keskuksen rakentamismytologia lähti joka tapauksessa Venäjää voimakkaasti vastustavasta perustamistarinasta.
Todellisuudessa jo vuonna 2003 , siis ennen Viron liittymistä Natoon ja paljon ennen Pronssisoturipatsaaseen liittyvää kohua, Viro oli esitellyt ajatuksen ”kyberosaamisen keskuksesta”. Pronssisoturipatsasta käytettiin sittemmin propagandistisena todisteena ”Venäjän uhkasta”, kun suurelle yleisölle haluttiin selittää tai myydä suunnitelmaa, joka oli todellisuudessa kuitenkin jo huomattavasti vanhempi. Tallinnassa toimivan Naton kyberkeskuksen komentaja everstiluutnantti Ilmar Tamm työskenteli tätä ennen Saksan Heidelberissä Naton tehtävissä. Hän on työskennellyt aiemmin mm. puolustusvoimien pääesikunnan viestintä- ja tietetekniikkaosaston johtajana.
Ilmat Tamm valmistui Suomessa kadettikoulusta vuonna 1994. Hän kävi myös pataljoonan komentajan kurssin Suomessa vuonna 1998. Tamm on esiintynyt usein Suomessa eri tilaisuuksissa: esimerkiksi 2.11.2010 Tamm otti osaa Suomessa viestintäviraston ja CERT-FI:n CIP-seminaariin.
Ilmar Tamm arvioi, että lähitulevaisuudessa kyberkeskus löytää myös yhteistyösuhteet Natoon kuulumattomien Ukrainan, Georgian, Ruotsin ja Suomen kanssa. Keskusta esiteltiin jo sen syntyjuhlassa Naton vastaukseksi ”Venäjältä tehtyyn tietoturvahyökkäykseen”, joka tapahtui Pronssisoturikiistan aikana. Hyökkäystä ei ole kuitenkaan osoitettu Venäjältä lähteneeksi, vaan liikenne itse asiassa tuli valta osin muualta päin. Keskuksen rakentamismytologia lähti joka tapauksessa Venäjää voimakkaasti vastustavasta perustamistarinasta.
Todellisuudessa jo vuonna 2003 , siis ennen Viron liittymistä Natoon ja paljon ennen Pronssisoturipatsaaseen liittyvää kohua, Viro oli esitellyt ajatuksen ”kyberosaamisen keskuksesta”. Pronssisoturipatsasta käytettiin sittemmin propagandistisena todisteena ”Venäjän uhkasta”, kun suurelle yleisölle haluttiin selittää tai myydä suunnitelmaa, joka oli todellisuudessa kuitenkin jo huomattavasti vanhempi. Tallinnassa toimivan Naton kyberkeskuksen komentaja everstiluutnantti Ilmar Tamm työskenteli tätä ennen Saksan Heidelberissä Naton tehtävissä. Hän on työskennellyt aiemmin mm. puolustusvoimien pääesikunnan viestintä- ja tietetekniikkaosaston johtajana.
Ilmat Tamm valmistui Suomessa kadettikoulusta vuonna 1994. Hän kävi myös pataljoonan komentajan kurssin Suomessa vuonna 1998. Tamm on esiintynyt usein Suomessa eri tilaisuuksissa: esimerkiksi 2.11.2010 Tamm otti osaa Suomessa viestintäviraston ja CERT-FI:n CIP-seminaariin.
Mitä tulee Viron väitteisiin Venäjän
kybersodasta, niin Venäjän
presidentin tiedottaja Dmitri Peskov kertoi 17. toukokuuta 2007, etteivät
Venäjän valtiolliset instituutiot tee sellaisia hyökkäyksiä kuin Viroa vastaan
oli tapahtunut. Itse asiassa Venäjän federaation presidentin sivustot
altistuvat päivittäin sadoille hyökkäyksille. IP-osoitteiden valossa Viron
silloiset hyökkäykset tulivat ympäri maailmaa. Ensimmäisen kohun jälkeen jäi
hiljaisuuteen nämä varsinaiset tulokset: Viron kohtaamat hyökkäykset
analysoitiin itse asiassa lähteneeksi monesta eri maasta, myös Yhdysvalloista. Mahdollisesti uteliaita ja innokkaita Naton vastustajia on ympäri
maailmaa.
Naton kyberkeskus järjesti 2010 kiinnostavan
konferenssin ”kyberkonfliktista” (Cyber Conflict). Melanie Bernier ja Joanne
Treurniet esitelmöivät Kanadan omasta strategisesta kontekstista käsin
kyber-operaatioiden ymmärtämisestä (Understanding Cyber Operations in a
Canadian Strategic Context: More than C4ISR, More than CNO). He määrittelivät
vihollisten suorittamat mahdolliset kyberefektit (cyber effects): kineettiset
välineet (servereiden tuhoamiset), cyber spyware, elektroninen hyökkäys, PSYOPS
(esim. vahingollinen koodi) ja C4ISR toiminnot (raportit ihmisistä). Tämä
jälkimmäinen tehtävä oli kiinnostava myös yksityisyyden ja intimiteetin
kannalta. Kyse on vanhasta henkilöprofiloinnista kyber-operaatioiden
avustuksella.
Forrest Hare esitelmöi kyber-uhkasta kansalliselle turvallisuudelle (The Cyber Threat to National Security: Why Can’t We Agree?). Hän muistutti, että Obama määritteli 2009 kyber-informaation keskeiseksi taloudelliseksi ja kansalliseksi turvallisuusnäkökohdaksi. Virolaisen Rain Ottisin esitelmäpaperi, jota hän ei esittänyt kuitenkaan seminaariväelle, käsitteli ”isänmaallista hakkerointia” (patrioottista hakkerointia), kybersodankäyntiä: ”From Pitchforks to Laptos: Volunteers in Cyber Conflicts”.
Rain Ottisin teema oli hyvin linjassa sen kanssa, mitä Hillary Clinton oli ilmoittanut: kutsua hakkerit toimiin Yhdysvaltojen tarpeita varten. Hall pohti hakkereiden mahdollisuutta saada ”yhteisöllistä sponsorointia”, mikäli tilanne ei ollut sopiva kutsua näitä ihmisiä suoraan hallitukseen (- - not direct representatives of a goverment or commercial entity”). Hall esitteli tiiviisti koko patrioottisen kybersodan työvälinepakin, jota patrioottinen hakkeri voisi käyttää uhria vastaan (so. venäläismielisiä antifasisteja vastaan). Hän kirjoitti myös propagandaviestin luomisesta, joka ei vaadi edes tietokonetaitoja (Creating a propaganda message requires no computer skills - - -). Hän viitoitti tehtäviä vapaaehtoisille Nato-taistelijoille: ”The (ad hoc) volunteer cyber militia groups have played a visible role in many recent international conflicts by waging a parallel campaign in cyberspace”.
Jaak Tepandi, Gunnar Piho ja Innar Liiv käsittelivät esitelmässään kyberpuolustusta terroristien käyttäytymismallia vastaan (Domain engineering for Cyber Defence: A Case Study and Implications).
Scott J. Shackelford saapui Cambridgen yliopistosta esitelmöimään valtion vastuullisuudesta kyberhyökkäyksissä (State Responsibility for Cyber Attacks: Competing Standards for a Growing Problem). Hän rohkeni torjua myös paranoidisen russofobian, jonka avulla Tallinnan Kyberkeskuksen syntyhistoriaa oli selitetty propagandistisesti. Hän huomautti, ettei vuonna 2007 kyberhyökkäyksessä Viroa vastaan mikään valtiollisesti sponsoroitu järjestelmä ollut osallinen tapahtuneeseen. Se oli rohkeasti sanottua Tallinnassa!
Shackelford tukeutui erityisesti J. Davisin artikkeliin Wired Magazinessa (21.8.2007 s. 9) ”Hackers Take Down the Most Wired Country in Europe”. Viron kohdatessa kyberhyökkäyksen vuoden 2007 aikana, monet virolaiset nostivat esille jopa Naton artiklan 5. Tämä oli ensimmäinen kerta Naton historiassa, kun joku jäsen vaatii välitöntä apua digitaalisten omaisuuksien puolustamiseen. Viro sai rajoitetun avun tuossa tilanteessa.
Toinen kyberhyökkäys tapahtui Georgiaa vastaan, mutta Shackelford jälleen muistutti, ettei ole mitään kattavaa todistetta Venäjästä näiden hyökkäysten taustalla (there was also no conclusive evidence that Russia was indeed behind the attacks). Hän viittasi A.J. Schappsin artikkeliin Cyberlaw Edition – Cyber Warfare Operations, Development and Use Under International Law (Air Force Law Review 2009, 64:121)
Forrest Hare esitelmöi kyber-uhkasta kansalliselle turvallisuudelle (The Cyber Threat to National Security: Why Can’t We Agree?). Hän muistutti, että Obama määritteli 2009 kyber-informaation keskeiseksi taloudelliseksi ja kansalliseksi turvallisuusnäkökohdaksi. Virolaisen Rain Ottisin esitelmäpaperi, jota hän ei esittänyt kuitenkaan seminaariväelle, käsitteli ”isänmaallista hakkerointia” (patrioottista hakkerointia), kybersodankäyntiä: ”From Pitchforks to Laptos: Volunteers in Cyber Conflicts”.
Rain Ottisin teema oli hyvin linjassa sen kanssa, mitä Hillary Clinton oli ilmoittanut: kutsua hakkerit toimiin Yhdysvaltojen tarpeita varten. Hall pohti hakkereiden mahdollisuutta saada ”yhteisöllistä sponsorointia”, mikäli tilanne ei ollut sopiva kutsua näitä ihmisiä suoraan hallitukseen (- - not direct representatives of a goverment or commercial entity”). Hall esitteli tiiviisti koko patrioottisen kybersodan työvälinepakin, jota patrioottinen hakkeri voisi käyttää uhria vastaan (so. venäläismielisiä antifasisteja vastaan). Hän kirjoitti myös propagandaviestin luomisesta, joka ei vaadi edes tietokonetaitoja (Creating a propaganda message requires no computer skills - - -). Hän viitoitti tehtäviä vapaaehtoisille Nato-taistelijoille: ”The (ad hoc) volunteer cyber militia groups have played a visible role in many recent international conflicts by waging a parallel campaign in cyberspace”.
Jaak Tepandi, Gunnar Piho ja Innar Liiv käsittelivät esitelmässään kyberpuolustusta terroristien käyttäytymismallia vastaan (Domain engineering for Cyber Defence: A Case Study and Implications).
Scott J. Shackelford saapui Cambridgen yliopistosta esitelmöimään valtion vastuullisuudesta kyberhyökkäyksissä (State Responsibility for Cyber Attacks: Competing Standards for a Growing Problem). Hän rohkeni torjua myös paranoidisen russofobian, jonka avulla Tallinnan Kyberkeskuksen syntyhistoriaa oli selitetty propagandistisesti. Hän huomautti, ettei vuonna 2007 kyberhyökkäyksessä Viroa vastaan mikään valtiollisesti sponsoroitu järjestelmä ollut osallinen tapahtuneeseen. Se oli rohkeasti sanottua Tallinnassa!
Shackelford tukeutui erityisesti J. Davisin artikkeliin Wired Magazinessa (21.8.2007 s. 9) ”Hackers Take Down the Most Wired Country in Europe”. Viron kohdatessa kyberhyökkäyksen vuoden 2007 aikana, monet virolaiset nostivat esille jopa Naton artiklan 5. Tämä oli ensimmäinen kerta Naton historiassa, kun joku jäsen vaatii välitöntä apua digitaalisten omaisuuksien puolustamiseen. Viro sai rajoitetun avun tuossa tilanteessa.
Toinen kyberhyökkäys tapahtui Georgiaa vastaan, mutta Shackelford jälleen muistutti, ettei ole mitään kattavaa todistetta Venäjästä näiden hyökkäysten taustalla (there was also no conclusive evidence that Russia was indeed behind the attacks). Hän viittasi A.J. Schappsin artikkeliin Cyberlaw Edition – Cyber Warfare Operations, Development and Use Under International Law (Air Force Law Review 2009, 64:121)
Kun kansakuntamme on tällä tavalla joutunut
jälleen kerran kohtalonhetkiin, niin mina annoin Kelalle selvityksen
varallisuudestani (tai oikeasti varattomuudestani), jotta työmarkkinatukea
voisin saada myös seuraavat sadat ja tuhannet päivät.
Meidän kansakuntamme media ja poliittiset toimija ovat löytäneet ulkoisen vihan, vaikka minun pienen ihmisen näkökulmasta kohtalomme hetket ovat köyhyydessä – sekä henkilökohtaisessa köyhyydessä että kansantalouden epäonnistuneessa ulkomaankaupassa. Minä tarvitsen leipää, en Natoa!
Meidän kansakuntamme media ja poliittiset toimija ovat löytäneet ulkoisen vihan, vaikka minun pienen ihmisen näkökulmasta kohtalomme hetket ovat köyhyydessä – sekä henkilökohtaisessa köyhyydessä että kansantalouden epäonnistuneessa ulkomaankaupassa. Minä tarvitsen leipää, en Natoa!
VIITTEET
[3] ” Strategialaitoksen johtaja everstiluutnantti
Torsti Sirén ja hänen orwellilainen Nato-ohjelma” http://juhamolari.blogspot.fi/2014/05/strategialaitoksen-johtaja.html
; ” Torsti Sirén uhkailee vastustajiaan kostolla ja ikuisella
työttömyydellä Suomessa” http://juhamolari.blogspot.fi/2014/05/torsti-siren-uhkailee-vastustajiaan.html
; ” Venäjällä arvioidaan strategialaitoksen johtajan Torsti Sirénin ym.
sotasuunnitelmia Venäjää vastaan” http://juhamolari.blogspot.fi/2014/05/venajalla-arvioidaan-strategialaitoksen.html
; ym.
[4] vrt. Amerikan Yhdysvaltojen
toimeliaisuuteen käyttää sosiaalista mediaa ulkopolitiikan välineenä:http://www.state.gov/statecraft/overview/index.htm ja http://rt.com/op-edge/cuban-twitter-us-surveillance-121/ ja http://www.globalresearch.ca/social-media-as-foreign-policy-tool-failed-cuban-twitter-designed-by-u-s-government-contractors/5377299 ja http://wws.princeton.edu/news-and-events/news/item/changing-foreign-policy-through-social-media
[5] USA ylivoimainen Ukrainan kriisin psykologisessa sodankäynnissä
[6] Amerikkalainen CIA operoi Suomen
eduskunnassa: Venäjä-vihamielinen mediakonferenssi ”Vääristävät peilit” –
pääpuhuja ulkoministeri Erkki Tuomioja. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/11/amerikkalainen-cia-operoi-suomen.html
Kirjoittaja väittää, että sotilasliitto Naton territoriaaliset ja multimediaspektaakkeliset sodankäynnin menetelmät eivät vastaa Suomen ja maailman todellisiin haasteisiin, vaan pikemmin Nato luo ongelmia rajallisten resurssien epäasiallisella suuntaamisella ja "ulkoisten uhkien" propagandalla. Kirjoittaja on köyhä isänmaan ihminen niin kuin valtaosa maailman kansoja.
 |
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
|