sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Italian-, ranskan- ja englanninkielinen media kysyy: Koronavirusepidemia naula arkkuun globalisaatiolle?

Koronaviruksen takia ympäri maailmaa mediassa esitetään arvioita globalisaation muuttumiselle. Jäljessä on poimintoja englannin-, ranskan- ja italiankielisestä keskustelusta helmi- ja maaliskuulta 2020.


Venäläinen professori Aleksandr Dugin ei jää yksin pohtiessaan koronavirusepidemian jälkeistä maailmaa globalisaation loppuna. Hänen koskettavat analyysit arvioivat politiikan ja filosofian näkökulmista ihmiskunnan uutta asennoitumista.


Lahja kansallismielisille, tappaa globalisaation


Harvardin professorin, presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvoston johtajana toimineen Samuel Huntingtonin perustama, The FT Groupin omistama yhdysvaltalainen Foreign Policy on 12.3.2020 julkaissut brittiläisen taloustieteilijän Philippe Legrainin kirjoituksen. Legraine toimi Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson neuvonantajana 2011-2014.

Philippe Legrainen kirjoittaa yhdysvaltalaisessa Foreign Policyssä analyysinsä koronaviruksesta, joka ”tappaa globalisaation sellaisena kuin me sen tunnemme”. 

”Tautipesäke on ollut lahja nativistisille kansallismielisille ja protektionisteille, ja sillä on todennäköisesti pitkäaikainen vaikutus ihmisten ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen”.

Legraine huomauttaa, että vielä helmikuun lopussa suurin osa päätöksentekijöistä ja sijoittajista luuli virheellisesti koronaviruskriisin rajoittuvan lähinnä lyhyeksi aikaan Kiinaan. ”Nyt he ymmärtävät, että se aiheuttaa maailmanlaajuisen shokin, joka voi olla jyrkkä ”.

Legraine kysyy: ”Entä jos taloushäiriöllä on pysyviä vaikutuksia? Voisiko koronavirusepidemia olla naula arkkuun nykyiselle globalisaation aikakaudelle?”

Foreign Policyn artikkeli perustelee globalisaation loppua koronaviruskriisin paljastamilla kansainvälisen yhdentymisen haitoilla, jotka tukevat samalla ulkomaalaisten pelkoja ja antavat oikeutuksen maailmankaupan ja ihmisvirtojen kansallisille rajoituksille.

”Kaikenlaiset yritykset ovat yhtäkkiä tajunneet riskit monimutkaisissa globaaleissa toimitusketjuissa, jotka eivät ole ominaisia pelkästään Kiinalle”.

”Samaan aikaan kaikkien poliittisten suuntien hallitukset ovat kiirehtineet asettamaan matkustuskieltoja, lisäviisumivaatimuksia ja vientirajoituksia. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin 11. maaliskuuta ilmoittama useimpien Euroopasta saapuvien matkustuskielto on erityisen laaja, mutta kaukana ainutlaatuisesta. Kaikki tämä tekee taloudesta kansallisemman ja politiikasta nationalistisemman”.

Legraine tiedostaa päätöksentekijöiden vallitsevan arvion, jonka mukaan suuri osa tästä koronaviruskriisin häiriöstä voi olla väliaikaista: ”Mutta koronaviruskriisillä on todennäköisesti pysyvä vaikutus, etenkin se vahvistaa muita suuntauksia, jotka jo heikentävät globalisaatiota. Se voi antaa iskun pirstoutuneille kansainvälisille toimitusketjuille, vähentää globaalien liikematkustajien liikkuvuutta ja ruokkii poliittisia kansallismielisiä, jotka kannattavat suurempaa protektionismia ja maahanmuuton valvontaa”.

Legrainen mukaan länsimaiset yritykset havahtuvat monimutkaisten globaalien toimitusketjujen erityisen vaarallisuuden, kun myös Kiinan tuotannon kustannusetu on heikentynyt viime vuosina. Tätä riskiä Donald Trump korosti jo määrätessään Kiinalle rangaistavia tariffeja vuosina 2018 ja 2019, minkä seurauksena yritykset alkoivat etsiä vaihtoehtoja. Juuri kauppasodan rauettua koronavirus puuttui asiaan.

Kiinan tuotannolla on edelleen mittakaavan ja tehokkaan logistiikan edut, mutta koronaviruskriisi voi merkitä käännekohtaa, jossa monet yritykset investoivat joutavampaan ja paikallisempaan tuotantotapaan. Myös toimitusketjujen lyhentäminen voi tulla kyseen tai robotteihin investointi.

Koronaviruksen kestävänä seurauksena pidetään liikematkojen vähenemistä. Teknologian gurut olivat jo pitkään väittäneet videoneuvottelujen poistavan suurimman osan liikematkojen tarpeesta. Liikematkojen vähentyminen tapahtuu samana aikana, kun on jo kasvanut huolenaihe lentokoneiden päästöjen vaikutuksesta ilmastoon ja yritykset haluavat korostaa sitoutumistaan ympäristötietoisuuteen.

Legraine pitää ehkä kaikkein tärkeimpänä muutoksena sitä, että ”koronaviruskriisi pelaa peliä nationalistien puolesta, jotka kannattava maahanmuuton laajempaa valvontaa ja protektionismia. Viruksen leviämisen nopeus ja laajuus ympäri maailmaa ovat tuoneet esiin ihmisten haavoittuvuuden näennäisesti kaukaisten ulkomaisten uhkien johdosta”.

Globalisaation uudelleenarviointi


Professori Daniel W. Drezner kyselee yhdysvaltalaisen The Washington Postin artikkelissa 18.3.2020 tarvitseeko koronaviruksen johdosta globalisaation uudelleenarviointia. Professori luulee että nationalismi ja pandemian vastaukset kulkevat käsi kädessä.

Vuonna 2008 Yhdysvallat, Euroopan Unioni ja Kiina sitoutuivat globalisaatioon, mutta vuonna 2020 sitoutuminen globaalisaation on joutunut ongelmiin kaikissa kolmessa. Kiina on ollut Yhdysvaltojen mukana jo toimittajien karkottamisissa. Molemmat ovat asettaneet esteitä ulkomaalaisten pääsylle maahan. EU on luopunut Schengen-järjestelyistä.

Drezner huomauttaa jokaisen Trumpin hallinnon läheisen tarkkailijan tietävän, että hyökkäys globalisaatiota vastaan alkoi hyvissä ajoin jo ennen koronavirusta. Konservatiivit kommentaattorit ovat kehottaneet Trumpia omaksumaan täysin nationalistiset toimintatavat.

Drezner viittaa Rich Lowryn kirjoitukseen Politico-lehdessä, jonka mukaan rajat ovat ensimmäinen puolustuslinja sekä maiden sisällä että niiden välillä. Vastaavasti globalisaatio ja lisääntyneet yhteydet ovat olleet avainasemassa viruksen leviämisessä. Mutta näin eivät enää kirjoita vain konservatiivit, vaan myös Henry Farrell ja Abraham Newman Foreign-lehdessä ennakoivat ”valtavaa stressitestiä globalisaatiolle”. Talouden avoimuuden ja globaalin hallinnan eturintama asettaa vaihtoehdoksi globalisaation päättymisen.

Professori Drezner arvioi globaalin tavaratoimitusketjun merkittävyyden johdosta lääkehuollon vaikeuksia sulkeutuvien rajojen ja protektionismin johdosta. Hän päätyy puolustelemaan:

”Koronaviruksesta saatava oikea opetus ei ole se, että globalisaatio olisi syyllinen”. Silti professori pitää tarpeen yhdistää uuteen poliittiseen vastaukseen sekä nationalistit että kosmopoliitikot: ”Ajatus siitä, että koronavirus vaatisi nationalismin kaksinkertaistamista, on väärä opetus”.

 Globalisaation tulevaisuus, kohti suljetumpaa maailmaa


Tokion yliopiston professori Mie Oba kirjoittaa 18.3.2020 kansainvälisessä Diplomat-lehdessä, jonka pääkonttori sijaitsee Washingtonissa ja jolla on useita arvovaltaisia kumppanuuksia politiikan alalla. Professori Oba asettaa suoraan tarkasteluun ”globaalisaation tulevaisuuden” (the Future of Globalization). Hänen mukaansa pandemia voi pahentaa maiden nykyistä taipumusta kääntyä sisäänpäin.

Säälimättömän koronaviruksen ja nopeasti kasvavien kuolemantapausten johdosta maailma on siirtynyt kriisitilaan. ”Liberaalin kansainvälisen järjestyksen nousu on ollut merkittävä tekijä ihmisten kasvavalle liikkuvuudelle rajojen yli, mitä liikkuvuutta tapahtui toimitusketjujen, jakeluverkkojen, kansainvälisen rahoituksen ja rahavirtojen, työllisyyden, opiskelun ja matkailun johdosta."

Professori Oba näkee globaalisaation kolikon kaksi puolta. Positiivisena puolena on ihmisten, tavaroiden, rahan ja tiedon virtojen ylittäessä rajat, että syntyy uusia vaurauksia ja mahdollisuuksia. Negatiivisena puolena on maailmanlaajuisten erojen pahentuminen, kansainvälisen terrorismin mahdollisuudet, rajat ylittävä rikollisuus sekä lopulta taudin nopean leviämisen mahdollistaminen.

Koronavirusepidemia ei ole ensimmäinen, vaan myös SARS:n puhkeamisen yhteydessä vuonna 2003 oli havaittavissa riskit, mutta tämän jälkeen ihmisten liikkuvuus rajojen yli on lisääntynyt dramaattisesti.

Professori Oba näkee uuden tietoisuuden syntyneen ihmisten liikkumisen rajoittamisesta, vaikka rajoitukset poistettaisiin pandemian lieventymisen jälkeen. ”Tämän uuden tietoisuuden myötä jotkut saattavat välttää tulevia liike- ja vapaa-ajan suunnitelmiaan, jotka edellyttävät rajojen ylittämistä”.

”Erityisesti koronaviruspandemialla on tuhoisia seurauksia yrityksille, jotka ovat hyötyneet rajat ylittävien toimitusketjujen taloudellisesta keskinäisestä riippuvuudesta. - - - Monien maiden valmistus- ja matkailualan haaste on selvittää, missä määrin riippuvuutta Kiinasta ja kiinalaisista voidaan vähentää”.

Professori Oba näkee ”riskianalyysien seurauksena nopean suuntauksen siirtyä globaaleista hajaantuneesta tuotannosta takaisin kotimaisiin tuotantotiloihin. On tietysti epätodennäköistä, että matkailuala lopettaa ulkomaisten turistien etsimisen. Mutta monet teollisuuden alat joutuvat ehkä aloittamaan kotimaisen kysynnän lisäämisen ja kehittämisen”.

”Lyhyesti sanottuna kansalliset rajat saattavat muuttua vähemmän huokoisiksi teollisuudelle ja ihmisten liikkuvuudelle verrattuna koko kylmän sodan päättymisen jälkeiseen 30 vuotiseen globalisaatioon”.

Professori Oban mukaan uusi suuntaus vahvistaa ilmenneitä kansallisia pyrkimyksiä monissa maissa tilanteessa, jossa brexit, populismin nousu, ulkomaalaisvastaiset mielipiteet ja Trumpin hallinto ovat jo lisänneet taakkaa globalisaatiota vastaan. ”Seurauksena voi olla siirtyminen kohti suljetumpaa maailmaa, jossa kansalliset rajat rajoittavat sosiaalisen toiminnan laajuutta”.

Professori Oba jaksaa vaatia parempaa ja vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä, jotta tehokkaammalla kansainvälisellä yhteistyöllä voitaisiin reagoida poikkeuksellisiin oloihin ja palata normaalitilaan joutumatta ”lyhytnäköisen etnokeskisyyden uhriksi”.

Uusi tapa globalisaatiolle: kansainvälinen hallinto (International governance)?


Oxfordin yliopiston Herfordin laitoksen rehtori, brittiläinen taloustieteilijä William Hutton arvioi 18.3.2020 keskustavasemmistolaisessa The Guardian-lehdessä, että koronavirus ei lopettaisi globalisaatiota, mutta vaatii muutosta "parempaan suuntaan" . Hänen mielestään kollektiivinen toiminta voisi olla paras tapa pysäyttää taudin leviäminen.

William Hutton huomauttaa, että Iso-Britannia on erityisen haavoittuvainen, koska sillä ei ole omaa rokotteiden tuotantokapasiteettia. Hän näkee Britannian näkökulmasta tilanteen nationalismin ja ”valistuksen vastaisten arvojen” voitoksi koko maailmalle. 

”Silti Covid-19 ei säästä eikä jätä imaamia eikä kiinalaista lääkäriä eikä kunnioita mitään kansallista rajaa. Joten vaikka kansalliset johtajat turvautuvat atavistisiin kansallisiin vastauksiin, niin tieteen ja järjen sanamuotojen mukaan on vastattava, koska muuta tietä ei ole eteenpäin”.

William Hutton ei säästele sanojansa Boris Johnsonia vastaan tämän ”retoriikan kauhistuttavuuden” johdosta sekä epäilee, olivatko lääketieteen professorit Chris Whitty ja Sir Patrick Vallance edes raittiina Johnsonin lehdistötilaisuudessa, kun nämä tukivat Johnsonin ”populistisista nationalismia”. Hutton ilmoittaa, että Whitty ja Vallance ovat kuitenkin osa globaalia tiedeyhteisöä, vaikka kansalliset johtajat eivät olisi.

”Amerikan Yhdysvaltojen ongelmana ei ole vain se, että maata johtaa typerys ja lurjus, vaan myös se, että sen erittäin kallis yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä ei investoi kansanterveyden toimintakykyyn – kuten erityisvuoteita potilaille, joilla on tarttuva virus”.

Hutton elää viruskriisiä Britiannian sisäpolitiikan taisteluissa ja vetoaa siihen, että nyt pandemiassa kuolevian vapaamarkkinoiden ja globalisaation tilalle syntyisi 

”toinen muoto, joka tunnustaa keskinäisen riippuvuuden ja kollektiivisen toiminnan ensisijaisuuden. Tulee lisää pandemioita, jotka pakottavat hallituksia investoimaan julkisiin terveydenhuoltolaitoksiin ja kunnioittamaan edustamaansa tiedettä – samanaikaisesti ilmastonmuutoksen, valtamereten, rahoituksen ja kyberturvallisuuden kanssa. Koska emme voi tehdä ilman globaalisaatiota, on välttämätöntä löytää tapoja hallita ja johtaa globalisaatiota. - - - Tappavan viruksen johdosta työskentely muiden kanssa on elämän ja kuoleman kysymys. Tämä hätätilanne avaa tien enempään, ei vähempään: kansainväliselle hallinnolle” (International governance).

Musta joutsen


Charles Riley ja Julia Horowitz kirjoittivat CNN:n analyysissa 10.2.2020 koronaviruksen vahingoittavat maailmantaloutta sekä ennakoivat eri syitä, miksi siitä ”voi tulla todella pelottavaa”. Helmikuussa kirjoittajat totesivat, että tämä Kiinassa raivoava virus voi olla paljon vahingollisempi kuin aiemmin Kiinassa syntynyt SARS-virus, sillä Kiinasta on tullut välttämätön osa globaalia liiketoimintaa.

Tuossa tilanteessa helmikuussa koronavirusepidemian globaali levinneisyys ei vielä näkynyt, mutta CNN:n analyysissä ennakoitiin taudin aiheutavan ”vakavia taloudellisia ja markkinoiden siirtymiä”.

 Siinä vaiheessa tyydyttiin toteamukseen, että on mahdotonta ennustaa, kuinka hallitukset reagoivat viruksen leviämiseen. Huolena pidettiin, että kasvava nationalismi voi vaikeuttaa maailmanlaajuisen toiminnan koordinointia.

CNN:n jutussa helmikuussa 2020 ennakoitiin viruksen rikkovan toimitusketjuja ja häiritsevän yrityksiä. Ylellisyystuotteiden valmistajat kärsivät. Virus on myös uhka globaaleille toimitusketjuille. Maailman suurin älypuhelinten sirujen valmistaja Qualcomm (QCOM) oli varoittanut, että puhkeaminen aiheutti merkittävää epävarmuutta älypuhelimien ja niiden tuottamiseen tarvittavien tarvikkeiden saatavuudessa. ”Jos virus jatkaa leviämisestä, taloudellinen vahinko kasvaa nopeasti”.

CNN kutsuu vahingollista arvaamatonta tautia ”mustaksi joutseneksi”. Maailmanpankki oli vuonna 2013 arvioinut pandemioiden aiheuttamaa tuhoa raportissaan: ”Vakava pandemia muistuttaa globaalia sotaa äkillisessä, syvällisessä ja laajalle levinneessä vaikutuksessaan”.

Charles Riley ja Julia Horowitz kutsuvat tappioitakin tärkeimmäksi kuluttajien, yritysten ja hallitusten tapaa reagoida viruksen puhkeamiseen:

 ”Ihmiset jäävät todennäköisemmin kotiin viruksen puhkeamisen aikana välttääkseen sairastumista, pidättäytyvät matkustamisesta, ostoksista ja työstä. Näin rajoitetaan kulutustavaroiden ja energian kysyntää. Yritykset ja hallitukset päättävät sulkea kauppoja, tyhjät tehtaat rajoittavat tuotantoa. 'Tämän laajuus ja suuruus kasvavat jatkuvasti. Se voi olla lopulta todella, todella suuri ja todella, todella vakava'”, CNN:n kirjoittajat viittaavat William Reinschin sanoihin.

Riley ja Horowitz pitävät kriittisenä sitä, pystyvätkö hallitukset koordinoimaan vastauksiaan viruksen puhkeamiseen monikansallisten instituutioiden avulla. ”Koordinonti voi kuitenkin osoittautua vaikeammaksi yhä pilaantuneessa maailmassa, jossa nationalismia arvostetaan usein yhteistyön sijaan”.

Hälytyskellot paljastavat ylellisen turhuuden


Damon Linker kirjoittaa brittiläis-amerikkalaisessa The Week-uutislehdessä 10.3.2020 mahdollisesta Donald Trumpin henkilökohtaisesta taistelun menetyksestä koronaviruksen kanssa, mutta nationalistien kokonaisvoitosta sodassa.

Rahoitusmarkkinoiden vapaa pudotus ja syvän globaalin taantuman todennäköisyys kasvavat päivittäin. Tilannetta Linker pitää toki vaikeana Trumpin uudelleenvalinnalle, mutta juuri paha hetki on kuin räätälöity antamaan nationalistiselle trendille lisää vauhtia.

Linkerin arvion mukaan kansallismielisyys hallitsee ja näyttää valtaa tällä hetkellä ympäri maailmaa, koska se syntyi reaktiona globalisaatioon. Jonkin aikaa kaikki näytti menevän globalisaation suunnitelmien mukaan, jossa kasvu lisäisi taloudellisia mahdollisuuksia. Keskustavasemmistolaiset ja keskustaoikeistolaiset hallitukset viihtyivät verorahojen kanssa. Monikulttuurisuudesta tuli päivän järjestys, kun kaupungit muuttuivat ”erilaisuuden” leikkipaikoiksi.

Linker muistuttaa, että avoimuus ja optimismi saivat ensimmäisen vakavan iskun 11. syyskuuta 2001. Toisen kertaa isku kävi vuonna 2008 finanssikriisissä. Kolmas kriisi alkoi vuonna 2015 pakolaiskriisissä Euroopassa. Seurauksena oli antiliberaalin oikeiston nousu Euroopassa, Brexit Iso-Britanniassa ja Trump Yhdysvalloissa. Nykyään kansainvälinen antiglobalistinen nationalistinen liike on osoittanut voimansa Brasiliasta Unkariin ja sen ulkopuolelle.

Linkerin mukaan nationalismi on pelon ja uhkan politiikkaa. COVID-19 tuo tartunnan pelon ja uhkan. Sen sijaan, että se opettaisi meille muukalaisen ja ulkopuolisen mielenkiintoisuudesta ja kiehtovuudesta niin että houkuttelisimme häntä käymään kaupugissa ja toreilla, matkustamaan ja elämään uusia kokemuksia sekä omaksumaan monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta, niin pandemian pelko herättää epäilyä väkijoukkoja ja ”muita” vastaan. Kaipaamme turvallisuutta ja suojelua, puhtautta, kodin mukavuutta ja turvallisuutta.

Linker kirjoittaa, että ”tällä horisontin supistumisella on taloudellisia seurauksia. Kansainväliset toimitusketjut hidastuvat tai sammuvat, mikä johtaa tuotteiden pulaan. Matkailu ja liikkuvuus hidastuvat tai pysähtyvät, mikä johtaa öljyn hinnan romahtamiseen. Kulutus vähenee. Ihmiset työskentelevät, opiskelevat ja viihdyttävät itseään kotona, kaukana julkisista tiloista, joiden uudet vapaa-ajan työntekijät lomautetaan”.

”Vakava laskusuunta näyttää olevan väistämätön”.

”Nyt maailmalla on edessään syvä lama, mikä lisää tuntuvasti pelkoa ja haavoittuvuutta. Ja se johtaa metaforisten ja joskus kirjaimellisten muurien lisääntymiseen”.

Linkerin mukaan liberaalit voivat ja heidän pitäisi nähdä kehitys huolestuttavaksi, mutta heidän ei pitäisi vastata siihen inhottavasti. Ihmisten halukkuus omaksua avoimuus tulee olemaan aina vasta niiden arvioiden perusteella, että hyödyttääkö avoimuus ihmisiä. Hälytyskellot voivat paljastaa sellaisen ylellisyyden, johon meillä ei ole enää varaa ja jota meidän ei olisi koskaan pitänyt harjoittaa.

 Nationalismi ja geopoliittinen kilpailu kasvavat


Amerikkalainen kirjailija Robert David Kaplan, erityisen tunnettu vuodelta 1994 artikkelistaan ”The Coming Anarchy”, on 20.3.2020 arvioinut Bloombergin artikkelissa koronaviruken uhkaa globalisaatiolle. 

”Tervetuloa uuteen aikaan, jossa vapaakauppa ja globaali yhteistyö vähenevät, mutta nationalismi ja geopoliittinen kilpailu kasvavat”, Robert D. Kaplan tiivistää alkavan trendin. Hän nimeää koronaviruksen historialliseksi merkiksi geopoliittisen ja taloudellisen shokin ensimmäisen ja toisen vaiheen välillä.

Kaplan katsoo, että koronaviruksen aiheuttamilla prosesseilla on pitkät vaikutukset geopoliittisesti sellaisissa maissa kuten Iran, Irak, Venäjä, Nigeria ja Venezuela, joiden sosiaalinen rauha on perustunut öljyyn ja kaasun, joiden hinnat ovat nyt kuitenkin laskeneet jyrkästi. Tämän lisäksi koronavirus on voimistanut epäluuloisuutta Kiinan autoritaarisen hallinnon ja Yhdysvaltojen populistisen hallinnon välilllä, mikä syventää uusien toimitusketjujen luomista ja pahentaa suurvaltojen kilpailua edelleen.

Kaplan muistuttaa, että Yhdysvaltojen ja Kiinan keskinäistä kilpailua suurena riskinä, koska tämän jälkeen molemmilla valtioilla on pian enemmän liikkumatilaa harkita aggressiivisempaa sotilaallistakin toimintaa.

”Olemme todistamassa moniulotteista suurvaltakilpailua globaalien demoneiden – pandemiat, ilmastokatastrofit, kyberrikollisuus – aikakaudella”.

Kaplanin mukaan pandemian vaikutukset voivat jäädä pysyvästi koviksi, koska populistien ja nationalistien kehotuksista hallitukset löytävät edulliseksi rajoittaa ulkomaalaisten pääsyä maahan yhä edelleen. Sen sijaan että maailmassa valtiot yhdistyisivät globalisaation hengesä, pandemia vapauttaa erimielisyydet Yhdysvaltojen ja Kiinan välille, Trans-Atlantisen liittouman sisälle ja Euroopan Unioniin.

Kaplan arvioi, että koronavirus voi aluksi hyödyttää kansallismielisiä ja populisteja, mutta pitkällä tähtäimellä kenties auttaa edelleen globaalin tietoisuuden kehittymiseen. ”Mitä enemmän ihmiset ympäri maailmaa kokevat samoja traumoja, sitä enemmän he ovat psykologisesti samassa yhteisössä”.

 Huoli mahdollistaa "Toiseuden" rakentamisen


Los Angeles Timesin kolumnisti Frank Shyong kertoo 3. helmikuuta 2020 huolestuneisuutensa, että koronaviruksen "puhkeamisnarratiivi" lisää muukalaisvihaa ja rasismia. Shyong kiistää tuossa vaiheessa Los Angelesin yliopistolla viruksen vakavuuden ja toteaa huolestuttavaksi ”uudeksi normaaliksi” sen, kun ”huhusta tulee tosiasia” ja ”vaarallisesta tapahtumasta tulee yhdessä yössä viihde ympäri maailmaa”.

Frank Shyong ilmaisee surunsa, miten sosiaalisen median oudot tiedot aiheuttivat keskittymisvaikeuksia kiitospäivän päivällispöydässä. Hän toteaa joutuneensa raivoon, koska hänellä on sukulaisia lähellä Wuhania. Hän kasvattaa lukijoitaan ymmärtämään, että pelko ei oikeuta rasismiin eikä muukalaisvihaan. Vitsit luovat pelkoa ja paniikkia sekä väärää tietoa ympäristöstä: nuo väärät tiedot ovat vaarallisempia kuin itse tauti Shyong kirjoitti Los Angeles Times-lehdessä helmikuussa 2020.

Shyong tähdentää, että koronavirukseen kuolemien riski on vähäinen niille, jotka voivat käyttää nykyaikaista terveydenhuoltoa Yhdysvalloissa. Pahinta olisi sairauksien puhkeamiseen liittyvä narratiivi.

 ”Narraation sensaatiomainen populaarikulttuuri tuottaa romaaneja, zombie-elokuvia ja tartuntafilmeja. Ja houkutuksemme puhkeamiskertomuksiin voi johtaa liioitteluun tartuntataudin uhasta. Se kannustaa vähemmistöidentiteettien ja -käyttäytymisen leimautumiseen rasistisesti ja ennakkoluuloisesti”.

Frank Shyong kirjoittaa, että puhkeamisnarratiivi on vaarallinen erityiseksi uhkan todellisuuden johdosta. Aito kansanterveydellinen huoli mahdollistaa yhteiskunnallisen "Toiseuden" (Other) rakentamisen ja perustelee sen mukaista kohtelua. Hänen mukaansa kansalliset rajat eivät koskaan suojele taudeilta, vaikka kuinka korkean muurin rakentaisi.

 Valtion turvallisuus ei enää geopoliittinen


Ranskalaisessa sosiaalidemokratiaan kallistuneessa Le Nouvel Observateur -viikkolehdessä  Nathalie Funès kirjoittaa 21.3.2020 Bertrand Badien, politologin ja emeritusprofessorin, haastattelun, jossa hän kysyy, miten koronavirus kyseenalaistaa globalisaation. Badien mukaan globalisaatiosta puhutaan paljon tietämättä, mitä tarkoitetaan.

Badie tuo esille muutoksen, jossa valtiollinen turvallisuus ei ole enää geopoliittinen, vaan terveydellinen. Globalisaatio, valtiolliset painopisteet ja demokratia eivät enää välttämättä ole yhtäläiset koronaviruspandemian kanssa.

Badie tuo esille globalisaation oireilua, mutta ymmärryksen, että kaikki ovat samassa veneessä. Tätä seuraa kaikkien toimijoiden välille poikkeuksellinen solidaarisuus, ”vaikka emme ole vielä integroineet sitä”. Toiseksi oireeksi Badie nimittää keskinäisen riippuvuuden, joka on myös sosiaalinen, minkä ihmiset olivat jo unohtaneet.

 Integraation ja nationalismin ristiriita nousee esiin


Yhdysvaltalaisen liberaalisen Slate-verkkolehden ranskankielinen versio slate.fr Pariisissa toimivien toimittajien kanssa julkaisi 21.3.2020 Micha Cziffran kääntämän venezuelalaisen journalistin Moises Naimin artikkelin, jossa arvioidaan koronaviruksen paljastavan, kuka todella työskentelee yhteisen edun hyväksi ja kuka seuraa vain omia etujaan. 

”Vaikka pandemiat aiheuttavat vakavia kärsimyksiä, ne ovat erittäin opettavia: ne rikastuttavat tietämystämme biologiasta, epidemiologiasta ja lääketieteestä, mutta paljastavat lisäksi yksilöiden ja yhteiskuntien luontaiset piirteet. Olemmeko ihmiinä enemmän taipuvaisia altruismiin vai individualismiin? Onko maa avoin pikemmin kuin valtio joka sulkee rajansa? Luotammeko poliittisiin johtajiimme ja asiatuntijoihimme? Pitäisikö meidän perustaa käyttäytymisemme tunteisiin vai tosiasioihin?”

Moises Naim arvioi koronavirusepidemian nostavan arvioitavaksi yksinapaisen maiden välisen integraation ja monenvälisen nationalismin (protektionimin) ristiriidan. Naim nostaa esille myös ”orgaanisen globalisaation”, johon ihmiskunta joutuu määrittämään suhteensa. 

”Yhä useammat valtiot haluavat sulkea rajansa ja eristää eniten kärsineet kaupungit ja alueet estäen väestön vapaata liikkuvuutta. Täten todistamme reaaliajassa globalismin ja isolationismin vastakkainasettelun. Vaikka jotkut hallitukset ovat päättäneet sulkea kansalliset rajansa, he huomaavat myös, kuinka paljon he tarvitsevat muiden maiden tukea ja monenvälisten elinten, kuten Maailman terveysjärjestön ja Maailmanpankin apua”.

Moses Naim päättää nostaa koronavirusepidemian avaamaksi arviointipisteeksi myös suhtautumisen Donald Trumpiin ja kysyy, vieläkö Covid-19:n aikana individualismia vastustetaan, autetaan muita, mukaanlukien muukalaisia, omien etujen kustannuksella?

 Katastrofaalinen keskustelu voi kääntyä psykoosiksi


Ranskalaisessa liberaalissa päivälehdessä L'Opinion ranskalainen toimittaja Rémi Godeau kirjoittaa 24.2.2020 koronaviruksen palauttavan uudet hahmot rajoista. 

Tuoko talousvaikeuksien, jihadistiterrorin, ilmastokatastrofin ja diplomaattien hakkeroinnin jälkeen Covid-19 -virus globalisaation lopun?

Liberaalin L'Opinionin toimittaja Godeau pitää varmana, että nyt nationalistit kaikkialla hierovat käsiään. ”He toivovat homo coronaviruksen tulemista, joka tukee puhdasta ja kovaa suvereniteettia”.

Goudeau pitää nationalistista trendiä "älyllisesti vääränä", sillä musta surma ei odottanut 1400-luvulla globalisaation tuloa, vaan aiheutti jo silloin yli 25 miljoonan ihmisen kuoleman.

 ”Jos kaikenlainen kaupan vapauttaminen epäilemättä myötävaikuttaa taudin nopeaan ja maailmanlaajuiseen leviämiseen, se myös helpottaa tiedonsiirtoa, hoidon järjestämistä ja viime kädessä rokotteen kehittämistä. Jatkuva karanteeni ja yleinen eristäminen eivät ole vastaus”.

Goudeau varoittaa, jotta katastrofaalisella keskustelulla ei pilattaisi varotoimenpiteitä, jotka voivat pahimmillaan kääntyä psykoosiksi, ideologiseen manipulointiin. 

 Korona uhkaa maailmanhallintaa ja elämäntapaamme


Toimittaja Thierry Wolton arvioi 19.3.2020 pariisilaisessa konservatiivisessa sanomalehdessä Le Figaro , että koronaviruksen tuhoaminen leikkaa pitkälläkin aikavälillä vapautta.

Wolton muistuttaa, että valtioiden harjoittamat käytännöt maailmanlaajuisen pandemian torjumiseksi osoittavat niin kansallista poliittista käyttäytymistä kuin myös tiettyjen johtajien psykologiaa. Kiina loukkaantuu puhuttaessa ”kiinalaisesta viruksesta” osoittaa pahenevasta nationalismista, jota hallitus on käyttänyt korvaamaan vanhentunutta kommunistista ideologiaa mobilisoidakseen ihmisiä. 1900-luvun alussa Madrid ei kuitenkaan vastustanut, että ihmiset puhuivat ”espanjalaisesta flunssasta”.

Wolton väittää, että Pekingin hallinnoima terveyskriisi on suorastaan hyvä esimerkki totalitaarisen maan käytännöistä, jossa totuutta esittävät lääkärit neutralisoidaan, kaupungit ja alueet täydellisesti eristetään, vahvistetaan sensuuria, ulkomaiset toimittajat karkotetaan, jos nämä eivät ole tyytyväisiä viralliseen propagandaan.

Woltonin mukaan EU näyttäytyi aluksi ”sieluttomalta byrokratialta, ainakin ilman hyväntekeväisyyttä, koska ei vastannut italialaisten avunhuutoon”.

”Jos eurooppalaista solidaarisuutta ei ole, se on hajotettu, kukin valtio hallitsee kriisiä omalla tavallaan, jättäen huomiotta yhteisön säännön hätätilanteensa vuoksi. Edustajat ja hallitukset ovat vastuussa äänestäjilleen, he välittävät hyvin vähän yhteisten ratkaisujen toteuttamisesta naapurimaiden kanssa, vaan mieluummin jäävät takaisin vanhaan hyvään kansallisvaltioon kuin tukeutuisivat eurooppalaiseen ihanteeseen. Juuri tässä ihmiskokeilussa näkymä rauhanomaisten valtioiden liitosta – ainutlaatuinen tapaus historiassa – osoittaa rajansa”.

Ranskalaislehti toteaa, että vahvat hallintojärjestelmät eivät ole muita parempia viruksen tappamisessa, mutta teeskentelevät paremmin. Wolton arvioi monen eurooppalaisen johtajan kokevan kateutta vahvoille hallintojärjestelmille.

”Tämän terveyskriisin jälkiseuraukset eivät koske vain globalisaation järjestelmää, vaan luultavasti myös tämän maailman hallintaa, eikä välttämättä vapauden tuulen suuntaan. - - - Historiallinen kokemus osoittaa, kuinka harvinaista valtioiden on luopua hankituista valtuuksista. - - - Koronavirus uhkaa paitsi elämäämme, myös elämäntapaamme”.

 Globalisaation muutoshaasteet


Biologi ja tohtori Andrea Califo Data Science Instituutista kirjoittaa italialaisen säätiön julkaisussa 5.3.2020 tulevaisuuden kaupungista, onko globalisaatio vaarassa. Myös Califo viittaa ihmisten liikkumisvapauden rajoituksiin monessa eri yhteydessä: vapaasta liikkuvuudesta Schengen-alueella, turistien vangitsemisesta Milanossa, Kreikan rannikkovartioston väkivaltaisista kuvista. 

”Miksi sitten koronaviruksen tapauksessa monet ihmettelevät, onko kysymys globalisaatiosta, jos pakolaisille suljetut rajat eivät koskaan herättäneet tätä kysymystä? Mistä globalisaatiosta me puhumme?”

Califo arvioi globalisaatio keskustelujen luonteen tyypillisesti virheelliseksi. Hänen mukaansa globalisaatio ei palaa ja käänny taaksepäin, vaan väliaikaisten lisäesteiden johdosta uudistuu. 

”Globalisaatio ei ole vaarassa koronaviruksen kovista taloudellisista vaikutuksista huolimatta. Tietenkin globalisaatio on väline sekä viruksen ja sen vahingollisten vaikutusten leviämiselle, koska epidemiat ovat ihmiskunnan historian aikana aina levinneet maailman kolkasta toiseen. Analysoimalla, kuinka tämä viruksen leviäminen kiihtyi ja kuinka vakavat taloudelliset vaikutukset leviävät, ymmärrämme, että globaalin talousjärjestelmän juuret ovat syvät ja sisältävät pääasiassa muita tekijöitä – erityisesti tuottavia – jotka ovat myös enemmän kuin mitä turismi määrittelee maailmaa ja elämäntapaamme”.

Califo nimeää globalisaation perustekijäksi tuottavan integraation globaaleihin arvoketjuihin, joten on paljon tärkeämpää keskittyä välituotteisiin kuin kaupalliseen vaihtoon. Globalisaation todelliseen kriteeriin, pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, eivät vaikuta ylimääräiset toimenpiteet tartunnan hillitsemisessä. ”Voimme pitää globalisaatiota vaarassa vain silloin, kun pääoman liikkumista rajoitetaan voimakkaasti”.

Isku globalisaation sydämeen


Lorenzo Vita kirjoittaa 3.3.2020 italialaisella uutissivustollaan Inside Over ”iskusta globalisaation sydämeen”. Hänen mukaansa historian kulun muutos on tullut kyseen: koronaviruksella jälkeen on muuttunut globalisoituneen maailman havainnointi, joka ensimmäistä kertaa osoittautuu heikoksi näkymättömälle ja mahdollisesti tappavalle viholliselle.

Lorenzo Vita myöntää mahdolliseksi ja melkein varmaksi, että Kiinan valta uudestisyntyy viruksen jälkeen. Koronavirusepidemia ei ole erityisen hyödyllinen länsimaille, jotka ovat eläneet ja selvinneet globalisoituneen järjestelmänsä ansiosta.

”Oliko lepakko todella tarpeeksi vaarallinen iskeäkseen globalisaation? Vaikea sanoa varmasti. Mutta on varmaa, että virus on pysynyt vahingoittamaan Kiinan, globaalin maailman johtajan, imagoa. - - - On selvää, että jotain on muuttumassa ja on jo muuttunut. Kuva Aasian jättiläisen olennaisten osien takaperoisuudesta on liittynyt esi-isien pelkoihin, kun ihminen taas tällä kertaa tuntee olevansa epävarma siitä, mitä tapahtuu ja mitä saapuu maailman toiselle puolelle. - - - Koronavirus on osoittanut kaikki heikkoutemme, mutta myös ja ennenkaikkea globalisaation heikkouden”.

Isku sairaaseen globalisaatioon


Keskustavasemmistolaisessa, Italian toiseksi suurimmassa sanomalehdessä La Repubblica  Maurizio Ricci kirjoittaa 14.3.2020 koronaviruksen ”uudesta iskusta jo sairaaseen globalisaatioon”.

”Lyhyesti sanottuna, koronaviruksen jälkeinen maailma ei ole sama, mutta ei viruksen takia. Epidemia on vain kiihdyttänyt, ja ehkä tehnyt palautumattomaksi prosesseja, jotka ahdistivat jo yhtä globalisaation kolmesta pylväästä: tuotantoa. Kahden muun pylvään – viestinnän ja rahoituksen – deglobalisaatio oli jo käynnissä ennen epidemiaa”.

Rizzi kirjoittaa keskustavasemmistolaisessa italialaislehdessä, että epidemia on selvästi osoittanut suurille yrityksille, että tuotantoverkosto on ollut heidän valvonnan ulkopuolella. 

”He tajusivat, että monissa tapauksissa heillä ei ole aavistustakaan, kuka toimittaa kyseisen komponentin, missä helvetissä se on ja jatkaako materiaalin toimittamista vai ei. Erilaiset tapahtumat eri puolilla maailmaa (tsunami ja epidemia) voivat vaarantaa tämän hauraan verkoston. Lyhyesti sanottuna, globalisaatio toimii niin kauan kuin se toimii. Jos se jumittuu, se on kaaosta”.

Rizzi arvioi, että yritykset mukautuvat tulevina vuosina yksinkertaistamalla ja lyhentämällä näitä arvoketjuja, tuomalla tuotanto lähemmäksi kotia tai järjestämällä se uudelleen alueellisesti.



Kunnioittaen,

Juha Molari, 
lomautettu osa-aikainen siivooja, pitkäaikaistyötön
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti