Toista Tšetšenian sotaa ei ollut
Monikansalliset ja erityisesti Kaukasian emiirikunnan hyväksi tappavat terroristit ovat onnistuneet Venäjään vihamielisesti suhtautuvien länsimaisten kirjoittajien avustuksella ideologisessa propagandassaan, jonka luomuksena on syntynyt yleiseen kielenkäyttöön ilmaus ”
Toinen Tšetšenian sota”.
Toista Tšetšenian sotaa ei ole kuitenkaan koskaan ollut. Tämä ideologinen käsite on samankaltainen kuin yhä edelleen toistuvat huolimattomat kirjoitukset ja puheet kyseisen alueen ”
emiireistä”, ”
emiirikunnasta”, ”
Itškerian tšetšeenitasavallasta” ja sen ”
presidenteistä” tai ”
komentajista”.
Käsitteiden yleiskielisessä merkityksessä tulisi puhua Tšetšenian ja Itškerian paikallisista rikollisryhmistä, joiden tukena oli arabipalkkasotureita ja terroristiryhmän Al-Qaidan lähettämää väkeä.
Tšetšeniassa tunnettuja arabipalkkasotureita olivat Jordaniasta tullut ”Khattab”, Saudi-Arabiasta Abu al-Walid, Abu Hafs al-Urdani, Abu Kuteib, Abu Umar, Abu Dzeit, Muhannd ja Sudanista Yasser.
Tšetšeniassa ei ollut näin ollen ”Ensimmäistä” eikä ”Toista” sotaa, vaan alueella on laillinen esivalta suorittanut enemmän tai vähemmän tehokkaita terrorismin vastaisia viranomaistoimenpiteitä.
”
Sodalla” tarkoitetaan yleiskielisessä merkityksessä valtioiden välisiä sotia, joissa toinen puoli kieltää valtion suvereniteetin julkisen vallan käyttöön valtion alueella Jo Cicero ja Hugro Grotius määrittelivät sodan ”
valtioiden tai valtioiden osien kamppailuksi, jossa käytetään väkivaltaa”.
Suomi liittyi 9. kesäkuuta 1922 Haagin toisen rauhankonferenssin kansainvälisiin sopimuksiin: artikla 8 kuvailee nimenomaisesti ”
valtioita, joitten välillä on syntynyt vakava, rauhaa uhkaava erimielisyys”.
Tšetšeniassa ei ole käyty sotaa sanan varsinaisessa ja juridisessa merkityksessä, minkä tähden esimerkiksi toimittajien huolettoman ja virheellisen kielenkäytön tähden jopa
Suomessa Korkein Oikeus sortui joulukuussa 2010 käsittämättömyyksiin antaessaan terroristille turvapaikan Suomessa, vaikka Venäjä oli vaatinut terroristia oikeuslaitoksensa tutkittavaksi.
”
Sisällissodalla” viitataan poliittisen ja järjestäytyneen yhteisön, yleensä valtion sisällä käytävään sotaan, jossa mukana voi olla myös valtion ulkoisia osapuolia auttamassa jompaakumpaa osapuolta.
Myöskään sisällissodasta ei voida puhua Tšetšenian tilanteen yhteydessä, koska alueen väestö oli hyvin johdonmukaisesti – yleisten arvioiden mukaan noin 90 % - Venäjän puolella. Tšetšenian väestö ei ollut keskenään sodassa, vaikka aseelliset toimet koskivat merkittävästi Tšetšenian aluetta.
FBI toteaa, ettei ole mitään yksityistä universaalisti hyväksyttyä määritelmää ”
terrorismille”, mutta määrittää silti terrorismin ”
voiman tai väkivallan käytöksi henkilöitä tai omaisuutta vastaan, tarkoituksena pelotella tai pakottaa hallitusta, siviiliväestöä tai niiden osaa poliittisten tai sosiaalisten tavoitteiden ajamiseksi” (“
the unlawful use of force and violence against persons or property to intimidate or coerce a government, the civilian population, or any segment thereof, in furtherance of political or social objectives” (28 C.F.R. Section 0.85).
Kansainliitto sopi vuonna 1937 yleissopimuksen terrorismista: ”
Kaikki rikokset, jotka kohdistuvat valtiota vastaan ja pyrkimyksenä on luoda kauhun tila tiettyjen henkilöiden, ryhmän jäsenten tai suuren yleisön mieliin”.
Venäjän Federaatiossa Pohjois-Kaukasuksessa toteutettiin erityisen voimakkaasti 30. syyskuuta 1999 alkaen
terrorisminvastaisia toimia, joita oli edeltänyt terroristien moninaiset iskut eri puolilla Venäjän Federaatiota.
Nämä terrorisminvastaiset toimet jatkuivat varsin intensiivisinä 16. huhtikuuta 2009 saakka, jolloin terroristiryhmittymien merkittävin voima uskottiin kukistetuksi ja laillinen esivalta saattoi keventää viranomaistoimia alueella.
Venäjän Federaation Pohjois-Kaukasian lainvalvontaviranomaiset tarvitsivat Federaation tukea rikollisryhmien valvontaa ja oikeuteen saattamista varten. Venäjän liittovaltion laki ”
terrorismin torjunnasta” (
Федеральный закон "О противодействии терроризму") määrittää 3 artiklan 1 kohdassa terrorismin ”
väkivallan ideologiaksi ja vaikuttamiskeinoksi viranomaisten, paikallishallinnon tai kansainvälisten järjestöjen päätöksentekoon pelottelemalla väestöä ja/tai muun laittoman väkivallan avulla” (терроризм - идеология насилия и практика воздействия на принятие решения органами государственной власти, органами местного самоуправления или международными организациями, связанные с устрашением населения и (или) иными формами противоправных насильственных действий).
Itse terroristitoiminta sisältää sekä terrorismin täytäntöönpanon, rahoituksen, koulutuksen, suunnittelun että yllyttämisen terrorismiin. Terroristitoimintaa on myös rekrytointi, yllyttäminen ja koulutus terrorismia varten sekä tiedottaminen ja muu avunanto suunnittelussa, valmistelussa ja terrorismin toteuttamisessa (3 artikla, kohta e: информационное или иное пособничество в планировании, подготовке или реализации террористического акта).
Venäjän terrorismin torjuntaa määrittävän lain 3 artiklan kohdan f mukaan Mikael Storsjön ja Adam Tumsoevin (Islam Matziev) sekä muiden Kavkaz Centerin toiminnan edistämiseen suoranaisesti vaikuttavien henkilöiden menettelyä olisi mahdollista arvioida suoranaisesti terrorismina: пропаганду идей терроризма, распространение материалов или информации, призывающих к осуществлению террористической деятельности либо обосновывающих или оправдывающих необходимость осуществления такой деятельности (
harjoittaa propagandaa terrorismin ajatusten puolesta levittämällä sellaista materiaalia tai tiedotusta, edellyttäen terroritoiminnan täytäntöönpanoa tai perustelemalla tällaisen toiminnan tarvetta).
Boris Berezovski teki isoa bisnestä terroristien suorittamien sieppausten avulla
Tšetšenian rikollisryhmät olivat välttäneet rikosoikeudelliset rangaistukset lukuisista sieppauksista, panttivankien ottamisesta (Tšetšeniassa työskennelleitä Venäjän virallisia edustajia otettiin panttivangeiksi), öljyputkista tehdyistä huomattavista varkauksista, huumeiden salakuljetuksesta, väärennettyjen rahojen tuotannosta ja jakelusta sekä suoranaisista terrori-iskuista alueelle.
Venäjällä oli kokonaisuudessaan ongelmia oikeusvaltion rakentamisessa ja viranomaismenettelyssä, eikä Jeltsinin aika tuonut menettelyyn riittävää tehokkuutta. Paikallisesti ja alueellisesti ongelmat saattoivat olla huomattavan villejä, jos eivät metropolit Moskova ja Pietari olleet nekään esimerkillisessä kunnossa.
Nuoria muslimimiehiä saapui eri alueilta Venäjää ja perusti Tšetšeniaan laittomia koulutusleirejä, joiden kouluttajat – erityisesti arabipalkkasoturit - tulivat ulkomailta, ohjasivat miinojen käsittelyä.
Laillinen esivalta ei kyennyt paikallisin voimavaroin saattamaan järjestykseen ulkomaisen koulutuksen ja rahoituksen turvin tapahtunutta rikollistoimintaa Tšetšeniassa, Dagestanissa, Karatšai-Tšerkessiassa ja Kabardi-Balkariassa. Tämä oli mahdollista pienemmän ja suuremman väärennetyn rahan avulla, jonka vaikutusta kiristämiset ja uhkailut vahvistivat.
Tavallinen pieni virkamies ajatteli hiljaista elämää perheensä hyväksi ja otti väärää rahaa sulkien silmänsä rikollisilta, joilta hän sai ohuen virkamiesleivän rinnalle tukevan ylläpidon. Tietenkään kaikki virkamiehet eivät olleet ostettaviksi.
Maaliskuun alussa 1999 Groznyin lentoasemalla terroristit sieppasivat kenraalimajuri
Gennadi Špigunin (Геннадий Николаевич Шпигун), sisäministeriön täysivaltaisen edustajan Tšetšeniassa.
Miehen ruumis löydettiin vasta 31.3.2000 Itum-Kalen kylän lähettyviltä. Gennadi oli syntynyt Dagestanissa. Kun 5.3.1999 hän saapui Groznyin lentoasemalle, kiitotielle tuli kaksi tummanvihreää ajoneuvoa, kaksi tuntematonta miestä hyppäsi takakontista ja tuli koneeseen naamioituna: Gennadi pistettiin käsirautoihin ja vietiin koneesta kello 15:50. Špigunin tarkoitus oli lentää Moskovaan Groznyin lentoyhtiön koneella Tu-134.
Sisäministeriön mukaan sieppauksesta oli vastuussa Shamil Basajev ja Abdul-Malik Mezhidovin jengi, joka vaikutti toimivan kuitenkin yhteydessä Boris Berezovskiin.
Tšetšenian lainvalvontaviranomaisten ja RIA Novostin tietojen mukaan
Doku Umarov oli itse suoranaisesti osallinen tässä sieppauksessa. Sieppaajat vaativat kenraalin vapauttamiseksi 15 miljoonaa dollaria, mutta eivät saaneet rahoja.
Kuva:
Gennadi Špigun
Sittemmin Špigun haudattiin kesäkuussa 2000 Moskovaan tunnetulle Kirkastumisen hautausmaalle (Преображе́нское кла́дбище), niin kuin sinne on haudattu myös Puna-armeijan yli 10 000 sotilasta ja päällikköä sekä muita kansallissankareita.
Špigunin kuolema koettiin suureksi ”
tappioksi kaikille monikansallisille dagestanilaisille ihmisille”. Toki Špigunin ei ollut ainut siepattu ihminen, vaan terroristien syntilistaan kuului muutaman edellisvuoden ajalta noin 1300 panttivankia: naista, lasta, sotilasta, virkamiestä ja kenraalia.
Venäjällä myös maksettiin jonkin verran korvauksia siepattujen ihmisten vapauttamiseksi. Syksyllä 1996 italialainen valokuvaaja siepattiin ja Italian hallitus maksoi kidnappaajille 300 000 dollaria, mutta tämän jälkeen hinnat nousivat rajusti 2-3 miljoonaan dollariin henkilöltä.
15.12.1996 Salman Radujev (Салман Радуев) kidnappasi 22 venäläistä poliisia, Boris Berezovski meni tehokkaasti 18.12.1996 Radujevin luo neuvotteluihin ja sai poliisit vapaiksi.
Berezovski oli julkisesti kiitetty pelastaja kaikissa iltauutisissa. Vangit kehuivat vapauttajaa. Kenraali Lebed oli kuitenkin kyyninen pohatan poliittista peliä kohtaan. Tammikuussa 1997 oli jälleen panttivankikriisi, Lebed ei onnistunut vapauttaa neuvottelujen avulla, jolloin Lebed kertoi julkisesti moitteena, että nimenomaisesti Berezovski oli maksanut Tšetšenian tietyille militanttikomentajille, jotta nämä eivät vapauttaisi panttivankeja liian nopeasti.
Berezovski kehui myös julkisesti toimiaan, esimerkiksi keväällä 199 hän kertoi uhranneensa miljoonia dollareita Tšetšeniassa sementtitehtaan rakentamiseen.
Elokuussa 1997 hän kehui luvanneensa maksaa 2 miljoonaa dollaria kolmen radiotoimittajan vapauttamiseksi.
Berezovskin suhde Kavkaz Centerin perustajan
Movladi Udugovin kanssa oli hyvin luottamuksellinen. Udugov oli yksi keskeinen hahmo koko militanttien terroristien kaappausyrityksessä ja kaiken lisäksi Mashadovin hallituksen varapääministeri. Mashadov kutsui kuitenkin Udugovia sanoilla ”
jihadin saarnaaja” («проповеднику джихада»).
Boris Berezovski osallistui lunnaiden maksuun muutamien henkilöiden hyväksi, mutta rahat eivät tulleet hänen henkilökohtaisesta omaisuudestaan: Berezovski oli mukana lunnaiden maksussa helmikuussa 1997 ORT:n kirjeenvaihtajan Roman Perevezentsevin ja Vjatšeslav Tibeliusan puolesta, keväällä 1997 ”Radio Venäjän” ja ITAR-TASS:in neljän toimittajan vapauttamiseksi, syksyllä 1998 brittiläisten Camilla Carrin ja Joe Jamesin vapauttamiseksi.
Berezovski kohosi jopa maaliskuussa 1997 Tšetšenian asioita ratkaisevan Venäjän Federaation komission jäseneksi ja toukokuussa 1997 hän osallistui rauhansopimuksen allekirjoitukseen Venäjän ja terroristiyhteisön ”Itškerian tšetšeenitasavallan” välillä, kun Venäjä yritti saavuttaa rauhaa neuvottelujen avulla terroristien kanssa, joiden muodollisena johtajana oli Aslan Alijevitš Mashadov (Асла́н Али́евич Масха́дов).
Joulukuussa 1999 Berezovski valittiin duumaan, mutta vuoden 2000 lopulla hän pakeni Lontooseen, jossa hän loi ”
Kansalaisoikeusyhteisön” (Civil Liberties Foundation, pääpaikka New York City), jonka tarkoituksena on herättää ”ihmisoikeushämmennystä” Venäjää vastaan.
Berezovskin järjestö on osallistunut toistuvasti näkyvästi myös Ukrainan parlamenttivaalien ohjailuun ”stipendien” avulla.
Berezovskin säätiötä johtaa Moskovan valtion yliopistosta valmistunut biokemisti ja mikrobiologi
Alexander Goldfarb, joka sittemmin sai Israelin kansalaisuuden ja on toiminut New Yorkissa Columbian yliopistossa apulaisprofessorina. Hän toimi Soroksen säätiön palveluksissa vuodesta 1993 vuoteen 1997 ja vuonna 2001 siirtyi Berezovskin säätiöön. Juuri Goldfarb oli laatimassa Marina Litvinenkon kanssa seikkailutarinaa “
Death of a dissident: the poisoning of Alexander Litvinenko and the return of the KGB” (2006).
Epäselväksi ei jää lainkaan kirjan kustantajan ja Goldfarbin “isännän” panos kirjan sisältöön. Litvinenko sai Alexander Goldfarbin avustuksella lentolipun Istanbul-Lontoo-Moskova, mutta pyysi turvapaikkaa Heathrowin lentokentällä.
Goldfarb ja Litvinenko tapasivat toisensa jo aiemmin myöhään 90-luvulla venäläisessä Lefortovon vankilassa, kun Goldfarb työskenteli George Soroksen rahoittaman Venäjän vankilaoloja kehittävän projektin johtajana.
Goldfarbin läheinen työtoveri oli
John Henry, tunnettu kliinisen toksikologian (myrkkyaineiden) asiantuntija Lontoosta St. Maryn sairaalasta. Tämä säätiö on maksanut tiettävästi
Ahmed Zakajevin oleskelun Lontoossa.
Kidnappauksilla rahoitettiin terroristeja
Vremja Novostei (Время новостей) -lehdessä 6.3.2002 Radujev (Радуев) esittää varsin suorasukaisesti, että Shpigun kidnapattiin itse asiassa Berezovskyn pyynnöstä, vaikka toteuttajana olivat Doku Umarov ja eräät muut terroristit.
Yhtenä tärkeänä perusteena oli, että tuohon aikaan Berezovsky oli vielä valtansa huipulla, mutta Špigun oli hänen kovia arvostelijoita. Valtakunnansyyttäjävirasto julkisti myös 5.3.2002 luettelon aineistosta, jonka perusteella Boriz Berezovskia todella epäillään itse asiassa separatistien rahoittamisesta kokonaisuudessaan ja tietyissä yksityistapauksissa näiden sieppausten avulla. Kaikkein suorin moite Berezovskia kohtaan tulee Gennadi Shpigunin sieppauksesta.
Juuri Berezovskilla on ollut oma erityisen pitkä kiinnostuksensa Tšetšeniaa kohtaan.
Venäjän valtakunnan syyttäjävirasto pääsi vihille siitä, että Berevoski rahoitti terroristeja maksamalla rahaa sieppausten vapauttamiseksi. Berezovskin motivaatiota lisäsi kahden öljyjalostamon osto alueelta.
Berezovski käytti rahojen siirrossa myös likaisia välikäsiä: hän teki Moskovassa suoranaiset liiketoimet kahden tšetšeenirikollisjengin kanssa, joita johtivat
Hož -Ahmed Nuhajev (Хож-Ахмед Таштамирович Нухаев) ja
Movladi Atlangeriev (Мовлади Атлангериев). Lisäksi Gruusian juutalainen, Komsomolin entinen virkamies, sittemmin upporikas TV-moguli
Badri Patarkatsishvili lahjoitti vuonna 1999 Tšetšenian terroristiryhmien johtajalle 30 miljoonaa ruplaa hyökkäyksestä Dagestaniin.
Badri on mitä läheisin liikekumppani myös tunnetulle Venäjän nykyjohdon vihaajalle, Lontoossa pakoilevalle upporikkaalle
Boris Abramovitš Berezovskille (Борис Абрамович Березовский). Georgia Times –lehden toimittaja Jeffrey K. Silverman kutsui tammikuussa 2002 tekemässään jutussa miehiä osuvasti “läheisiksi liittolaisiksi” toisilleen: ”
He ovat työskennelleet vuosia yhdessä ja ajattelen, että niin he tekevät myös nyt”.
Badri oli vuodesta 1992 AvtoVAZ-ryhmän varajohtaja, sekä johti venäläistä ORT TV -kanavaa. Vuonna 1997 hän siirtyi öljyalalle ja oli järjestämässä Sibneft-öljy-yhtiön osakkeiden yksityistämistä.
Hož-Ahmed Nuhajev
Tämä Hož -Ahmed Nuhajev toimi wahhabbilaisterroristiryhmän, tuohon aikaan Aslan Mashadovin johtamana ja sittemmin Doku Umarovin ”johtaman” Itškerian tšetšeenitasavallan (
Чече́нская Респу́блика Ичке́рияn) ”varapääministerinä”.
Komeita nimiä ei pidä kuitenkaan sekoittaa valtiollisiin laillisiin instituutioihin, sillä Itškerian tšetšeenitasavalta on saanut yleisen "tunnustuksen" ainoastaan terroristijärjestönä, sitä ei ole mikään valtio tunnustanut valtiolliseksi järjestelmäksi. Hož -Ahmed Nuhajevia on epäilty Forbesin toimittajan Paul Klebnikovin ja toimittaja Anna Politkovskajan murhista, myös jälleen Boris Berezovskin tilauksesta.
Nuorena miehenä Hož -Ahmed Nuhajev oli jo kahdesti tuomittu vankeuteen kiristyksestä, mutta hän pakeni vankilasta. Hän syntyi 1. marraskuuta 1954 Neuvostoliitossa Kirgisiassa. Grosnyissa hän sai suoritettua lukion ja lähti Moskovan valtionyliopistoon oikeustieteen opintoihin, mutta hänet erotettiin monien rikostuomioiden vuoksi. Vuodesta 1988 hän johti tšetšeenirikollisjoukkoa Moskovasta käsin, jossa hän tapasi Berezovskia vielä siihen aikaan.
Maaliskuussa 1993 Hož -Ahmed Nuhajev sai lopulta 8 vuoden vankeusrangaistuksen kiristyksestä, mutta Groznyissä Johar Dudajev vapautti hänet, vuonna 1996 Hož -Ahmed Nuhajev korotettiin separatistien hallituksen varapääministeriksi. Hänen vastuualueensa oli houkutella Yhdysvaltojen ja Britannian investointeja "Kaukasian yhteismarkkinoille".
Vuonna 1997 Hož-Ahmed Nuhajev pakeni ulkomaille, josta käsin perusti yritykset Taronbridge Oy ja Tarondene Oy, josta ensimmäinen sai sitemmin nimen "Trans Caucasian Energy Company", jonka avulla hän järjesteli Tšetšeniasta varastetun öljyn rahanpesun. Firma ilmoittaa tavoitteekseen saada haltuunsa Tšetšenian öljykentät. Jälkimmäinen yritys sai nimeksi Caucasus Common Market Ltd. ja sen puheenjohtaksi Venäjän sisäministeriötä palvellut everstiveteraani Peter E. Suslov (Петр Евгеньевич Суслов). Tällä hetkellä Tšetšenian öljystä hallinoi LLC Songo-yritys 23,6 %, jonka perustajat ja omistajat ovat Andrei ja Natalia Suslov - juuri samat nimet kuin Peter E. Suslovin lapsilla.
Hož-Ahmed Nuhajev oli huhtikuussa 1997 perustamassa Kaukasian-Amerikan kauppa- ja teollisuuskamaria (
Caucasian-American Chamber of Commerce and Industry, KATPP), joka rekisteröitiin Washingtoniin. Mukana oli myös Jacques Attali, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin entinen johtaja, josta tuli nyt kauppakamarin asiantuntija.
Kesäkuun 27 päivä 1997 päätettiin Sveitsissä kansainvälisten foorumien yhteydessä tapaamisessa Kaukasian öljyn saaliinjaosta ja sovittiin "Kaukasian yhteismarkkinoista". Projektin sponsori oli lordi McAlpine, Margaret Thatcherin johtaman Goldsmithsin rahoitusyhtiön edustaja. Thatcher itse oli British Petroleumin Kaspianmeren öljyn saamisessa poliittinen asiantuntija.
Lokakuun 13 päivä 1997 lordi McAlpine - Thatcherin asiamies - Aslan Mashadov ja Hož-Ahmed Nuhajev -Berezovskin asiamies - kirjoittivat Lontoossa aiesopimuksen pitkäaikaisesta vuokrasopimuksesta Tšetšenian öljyputkia varten.
Boris Berezovskin PR-konsulttina toimii tällä hetkellä lordi Bell, joka on aiemmin johtanut menestyksellisesti kolmet vaalikampanjat Margaret Thatcherin hyväksi. Suhde Thatcheriin on syntynyt kuitenkin jo paljon aiemmin.
14-19.3.1998 Thatcher järjesti juhlavan pidon Alsam Mashadoville, kun tämä vieraili Lontoossa. Isäntä oli virallisesti lordi McAlpine ja Imran Khan, molemmat öljybisnekseen paneutuneita henkilöitä. Thatacher itse toimii British Petroleum –öljy-yhtiön neuvonantajana erityisesti Tšetšenian asioissa. Tilaisuudessa vedottiin näyttävästi medialle Camilla Carrin ja John Jamesin puolesta, jotta tuntematon gansteri vapauttaisi heidät. Neuvottelut menivät onnistuneesti, kun Boris Berezovskin avulla englantilaiset vapautettiin syyskuussa 1998. Sieppaus tapahtui Grosnyissa 4.7.1997.
Paul Klebnikov kirjoitti Hož-Ahmed Nuhajevista ankaran kriittisen kirjan, kappaleen otsikko oli ”
keskustelu barbaarin kanssa”. Kirja ilmestyi 9. heinäkuutä 2004, samana päivänä Klebnikov murhattiin Forbesin toimituksen lähettyvillä Moskovassa.
Movladi Atlangerijev
Berezovskin toinen kaveri oli Tšetšenian mafian pomo, ns. Lazanskajan («Лазь», Лазанская ОПГ) rikollisryhmän perustaja miljonääri
Movladi Atlangerijev (Мовлади Атлангериев), josta käytetään myös lempinimiä ”
herra”, ”
Tšetšenian Lenin” tai ”
italialainen”. Hän oli syntynyt Kazakstanissa. Opintonsa hän suoritti moskovalaisessa instituutissa kansantaloustieteestä.
Joulukuussa 1988 Lazanskajan rikollisliiga järjesti verisen joukkomurhan Labyrintti-nimisessä ravintolassa ja ravintolan johtajat Sevastyanov, Bazlov,
Babayev ja Dobrikov silvottiin, jotta rikollisliiga saattoi luoda oman Lasange-ravintolan («Лазань») lähituntumaan.
Yhdessä tovereidensa Timiryazevski, Dzerzhinski, Kirov, Sverdlovsk ja Babushkinskin kanssa ryhmä laajensi vaikutusvaltaansa huoltoasemien, autokauppaan (johtajana Mamud ”Suuri”; Мамуд Большой), hedelmä- ja kukkakauppaan, huonekaluliikkeisiin, hotelliomistukseen ("Baikal" ja "Ostankino" –hotellit, johtajana Nikolai Suleimanov) ja monien muiden kauppojen omistajaksi erityisesti Horoshevskojetien (Хорошевском шоссе) ja Nagatinon (Нагатино) varrella. Lisäksi heidät liitettiin kaikkien "Березка" –kauppojen omistukseen Moskovassa yhdessä tšetšeeniystäviensä kanssa. Vakavinta oli huume- ja asekauppa, jota tämä ryhmä harjoitti.
Kahdesta johtajasta Hož -Ahmed Nuhajev ja Movladi Atlangerijev tuli nopeasti miljonäärejä, kunnes toukokuussa 1990 heidät pidätettiin kiristyksestä ja Moskovan käräjäoikeus tuomitsi sittemmin 8 vuodeksi rangaistussiirtolaan.
Movladi Atlangerijev ennätti vain hetken kärsiä rangaistustan, kunnes hänet päätettiin siirtää Tšetšeniaan kärsimään rangaistustaan. Vuosina 1988-1990 ns. Lazanskajan («Лазь», Лазанская ОПГ) rikollisryhmä järjesti yli 20 kahakkaa, joita varten he rekrytoivat maanmiehiään jopa Moskovan yliopistosta. 6.10.1994 poliisi pidätti kymmenen ihmistä mainitusta Lazanskajan tšetšeeniryhmästä, koska nämä olivat toukokuusta 1992 alkaen varastaneet 6,5 miljoonaa ruplaa väärennettyjä tositteita vastaan. Tositteiden väärennösten tähden vaadittiin Venäjällä nopeampaa siirtymistä Yhdysvalloissa tunnettuun pankkijärjestelmään.
Vuosina 1992-1994 tšetšeenien omistamat yhdeksän pankkia huijasivat 485 väärennetyn paperin avulla yhteensä 1000 miljoonaa ruplaa (N81015/81664; "Tšetšenian muistio").
Vain muutama kuukausi myöhemmin siirron jälkeen Tšetšeniaan Atlangerijev vapautettiin: rahalla oli osuutensa silloisessa korruptoituneessa järjestelmässä. Kaiken kurjaksi huipuksi terrorismin tukirakenteeksi luodussa "valtiossa" ”
Itškerian tšetšeenitasavallassa” hänelle omistettiin jo vuonna 1994 ”ulkomaan tiedustelun” tehtävät ja 1996 öljy- ja kaasuteollisuudesta vastaava ensimmäinen ”varapääministeri”. Berezovskin uskottu mies oli siis terrorismin hyväksi toimivassa ns. ”Itškerian tšetšeenitasavallan” vallan ytimessä, vaikka samanaikaisesti Berezovski toimi yhä Venäjän Federaation uskottuna oligarkina.
Gansterijengi suunnitteli aktiivisesti öljytuotannon ja säiliöalusten järjestelmällistä varastamista. Atlangerijev oli nimenomaiseti eräs keskeinen henkilö Berezovskin kanssa neuvottelemassa siepattujen ihmisten vapauttamisesta lunnaita vastaan. Urakehitys muuttui molemmilla työtovereille hyvin kielteiseksi, kun Vladimir Putin tuli pääministeriksi ja presidentiksi. Berezovski oli toiminut siihen saakka ikään kuin kahdella jakkaralla: Federaation puolesta ja terroristien rinnalla Federaatiota vastaan. Hän otti vaurautta itselleen molemmilla menetelmillä.
Huhtikuussa 2007 julkaistujen tietojen mukaan Atlangerijev meni poikansa kanssa Lontooseen, jotta hän keskustelisi Boris Berezovskin kanssa. Atlangerijev kuitenkin pidätettiin ja karkotettiin Isosta-Britanniasta. Lontoossa hän ”selitti” saaneensa tehtäväksi tappaa Berezovski, mutta selityksen uskottavuus on kyseenalaistettu: todennäköisesti halusi väitteellään kätkeä todelliset motiivinsa. Kuka tuon luokan kova tyyppi tunnustaa poliisille todelliset motiivinsa liki silmät kyynelissä ja kertoo FSB-agenttitarinansa, jos hänellä sellaisia olisi ollut todellisuudessa. Hän oli vanha bisneskumppani Berezovskin kanssa.
Lopulta kaksi kaukasialaista miestä otti 31.1.2008 Atlangerijevin kiinni Moskovan keskustassa ravintolasta, jonne ”Tšetšenian Lenin” oli saapunut. Kidnappaajat tulivat Porsche Cayenne –autolla. Kun Atlangerijev tuli ulos ravintolasta, kaksi miestä tuli ja pistivät hänet Toyota Land Cruiser –autoon ja veivät hänet ilmeisemmin Tšetšeniaan. Hänen tähtensä ei esitetty mitään lunnasvaatimuksia. Hän ollut keskeinen hahmo ns.
Tšetšenian mafiassa.
Boris Berezovski rahoitti Movladi Udugovia ja Kavkaz Centeriä
Kenraalimajuri Gennadi Špigunin sieppauksen jälkeen tuli entistä selvemmäksi, ettei laittomasti valtioksi julistautuneen, tosiasiassa sisäisesti ristiriitaisen terroristijärjestön nimellisjohtajan Aslan Alijevitš Mashadovin kanssa voi neuvotella terrorismin vastaisista toimista, yhtä vähän kuin terroristijärjestö ”Itškerian tšetšeenitasavallan” seuraavienkin johtajien (ml. Doku Umarov) kanssa. Mashadov ei kyennyt toisaalla pitämään järjestyksessä röyhkeämmin hyökkäykseen käyviä ulkomaalaisrahoitteisia wahhabilaisia, mutta toisaalla hänen oma asemansakin oli rikoksesta etsittynä terroristiliigan johtajana ongelmallinen, vaikka Boris Berezovski pitikin yhteyttä Venäjän puolesta häneen sopimusten allekirjoittamista varten. Maaliskuussa 1995 Venäjän federaation syyttäjälaitos oli laittanut terroristipäällikkö Mashadovin etsintäkuulutukseen.
Venäjän liittovaltion oli itse tehostettava toimia Tšetšenian rikollisjengien torjumiseksi. Rajaviranomaiset tehostivat huumeiden salakuljetuksen valvontaa. Monet tehostamistoimet tekivät Tšetšenian alueella toimineiden terroristipäälliköille vaikeuksia maksaa palkkasotureille ja ostaa aseita. erityisesti huhtikuussa 1999 sisäasiainministeriön joukkojen komentajaksi tullut
Vjatšeslav Ovtšinnikov (Вячеслав Овчинников) teki useita onnistuneita operaatioita. Elo-syyskuussa 1999 wahhabilainen arabisoturi
Samer Saleh al-Suveilem organisoi yhdessä
Shamil Basajevin kanssa ja johti hyökkäyksiä tšetšeeni-dagestanilaisterroristien hyökkäyksiä Dagestanissa. Samer Saleh al-Suveilem verkosto syveni Afganistanissa Al-Qaidan kanssa. Samer Saleh al-Suveilem oli perustaja ja johtaja Muslimiveljeskunnan johtavan teologin
Sayyid Qutbin tai Seyed Qutban (”maailma kuuluu Islamille”) rahoittamassa ”
Kaukasian islamilaisessa instituutissa”, jossa monen terrori-iskun tekijä on saanut aseellisen harjoituksensa. Tämä rahoittaja Sayyid Qutb on erityisen keskeinen hahmo Osama bin Ladenin tärkeälle mentorille
Ayman Zawahirille ja Al-Qaida-ideologille
Anwar al-Awlakille (molemmat myös keskeisiä Kavkaz Centerin ”koraanikoulussa”), Samer Saleh al-Suveilemin (Самер Салех ас-Сувейлем) syntymäaikaa ei tiedetä tarkasti: 1963, 14.4.1966 tai 1969, mutta kuolinpäivä on tiedossa terroristijohtajalle. Hän sai surmansa 19.3.2002, koska luki ilmeisesti hänelle osoitetun kriittisen kirjeen, jonka jälkeen hän tuli kovin heikoksi.
Myös Samer Saleh al-Suveilem on ”self-made” emiiri: Hän kutsuu itseään komeasti ”
emiiri ibn al-Khattabiksi” (ибн аль-Хаттаб), Samer Saleh al-Suveilemin sisar asuu New Jerseyssä ja harjoittaa asekauppaa. Tuon iskun jälkeen elo-syyskuussa 1999 sisäministeri
Vladimir Rushailo (Владимир Рушайло) ilmoitti valmistautumisesta suureen ennalta ehkäisevään iskuun terroristien toimia vastaan. Huhtikuun-elokuun 1999 aikana terroristit tekivät Stavropolin ja Dagestanin alueella yli 30 aseellista hyökkäystä, joissa kuoli ja haavoittui kymmeniä sotilaita, lainvalvontaviranomaisia ja siviileja. 22. kesäkuuta terroristit yrittivät iskeä Venäjän sisäministeriön päärakennusta vastaan, mutta pommi saatiin purettua ajoissa.
Elokuun alussa 1999 Basajev ja Berezovskin asiamies (jollaiseksi on esitetty ilmeisen erheellisesti "Alexander Voloshin";
Александр Волошин) pitivät kokoustaan, ja olivat puhelinkeskustelussa samanaikaisesti Berezovsnki ja Udugovin kanssa.
Kuva:
Berezovski ja Udugov olivat puhelinyhteydesä Basajeviin ja asekauppias Khashoggiin, kun nämä tapasivat Côte d'Azur-huvilassa 1999 (kuvan aitoutta on aiheellisesti epäilty)
Tämän jälkeen Basajevilla oli kiire Pohjois-Kaukasiaan, jossa alkoi parin päivän kuluttua rytinä. Tšetšeniassa 7. elokuuta 1999 Shamil Basajev ja Samer Saleh al-Suveilem (arabiterroristi Khattab) syyllistyivät massiiviseen hyökkäykseen. Sotilaallisen ryhmän ydin muodostui ulkomaisista palkkasotureista, joilla oli kiinteä yhteys kansainväliseen terroristijärjestöön ”
Islamilaiseen kansainväliseen rauhanturvaprikaatiin” («
Исламской международной миротворческой бригады») ja sitä kautta Al-Qaidaan, kuten YK:n pakote al-Qaidan/Talebanin yhteistyötahoista myös ilmoittaa. ”Islamilainen kansainvälisen rauhanturvaprikaati” (engl.
Islamic International Peacekeeping Brigade, IIPB) osallistui myös lokakuussa 2002 Dubrovkassa teatterissa terrori-iskuun, jossa 810 teatterikävijää pidettiin alun perin vankina ja 129 sai lopulta surmansa. Yhdysvallat on tunnustanut vuonna 2003 päätöksellään Executive Order 13224 mainitun prikaatin terroristijärjestöksi ja viittaa vuonna 2006 selonteossaan terroristisivustoon ”Kavkaz Center”, joka nimeää Saudi-Arabian kansalaisen ”Muhannedin” konsernin uudeksi johtajaksi.
Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen toiminnan mukaan kyseisellä ”rauhanturvaprikaatilla” on ollut enimmillään jopa 400 terroristitaistelijaa, joista 100 arabia, turkkilaista ja muuta ulkomaista taistelijaa.
Mashadov tuomitsi Samer Saleh al-Suveilem ja Basajevin hyökkäyksen Dagestaniin, mutta tuomitseminen jäi hyvin muodolliseksi suulliseksi ilman mitään asianmukaisia yrityksiä hillitä näiden terrorismia. Mashadov toisti vielä 4. marraskuuta 2000 radiohaastattelussa Deutsche Welleen, että aseelliset yhteenotot alkoivat Berezovskin, Basajevin ja Udugovin päätöksestä. ”
Talouden harvainvalta haluaa päästä valtaan”, Mashadov teki analyysinsä. Venäjä havaitsi kuitenkin jo aiemmin, että Mashadov pelaa aikaa monikansalliselle wahhabilaiselle terroristijoukolle, vaikka ei ilmeisemmin pidä henkilökohtaisesti sen enempää Samer Saleh al-Suveilemista kuin Basajevistakaan.
Mashadovin mukaan terroristien rahoitus tulee Boris Berezovskilta, vaikka Mashadov laski kuviot väärin ja oletti Berezovskin rakentavan suosiota Vladimir Putinille.
Sitä vastoin Ramzan Kadyrov kertoi tarkemman arvion helmikuussa 2009, että Mashadov olisi saattanut todellakin suostua liittymisestä Venäjään ja Boris Berezovski rahoitti terroristiryhmiä. Myös Tšetšenian tasavallan parlamentin jäsen, itselle Mashadoville aikoinaan hyvin läheinen ns. Itškerian tšetšeenitasavallan "puolustusministeri"
Magomed Hambijev (Магомед Ильманович Хамбиев) on kertonut silminnäkijätodistuksen, miten Berezovski rahoitti avokätisesti Shamil Basajevia, Kavkaz Centerin omistajaa Movladi Udugovia ja muita terroristijohtajia. Berezovski antoi jopa Basajeville henkilökohtaisesti miljoona dollaria erään Ingušian kahakan jälkeen. Hambijev oli kysynyt tällöin Basajevilta rahojen tarkoitusta, johon Basajev vastasi, että Berezovski pelkäsi häntä ja maksoi rahaa. Khambijev oli myös näkemässä, kun Kavkaz-viestintä syntyi Movladi Udugovin toimesta ja Udugov sai rahaa Berezovskilta. ”
Berezovski ei vain antanut rahaa uusimpien laitteiden ostoon, vaan hän myös rahoitti kanavan työskentelyn, tietäen hyvin, että tämä kanava levittää ympäri vuorokauden wahhabismia. - - Berezovski, Udugov ja Basajev tiesivät mitä tekivät ja he tekivät sen tarkoituksella” (
Березовский не только дал деньги на закупку самого современного оборудования, но и финансировал работу канала, прекрасно зная, что этот канал круглые сутки пропагандирует ваххабизм - - - Березовский, Удугов и Басаев прекрасно знали, что делают и делали это осознанно).
Berezovskin, Basajevin ja Udugovin tehtiin huomattavia rahasiirtoja vuoden 1997 aikana. Jo vuonna 1997 Movladi Udugovia kovisteltiin yhteyksistä Berezovskiin: Udugov ei mitenkään kiistänyt suhdetta eikä Berezovskin rahoitusta, vaan selitti mystisesti: ”
Me Berezovskin kanssa olemme islamin ja juutalaisuuden ystäviä”. Ingušiassa syyttäjä havaitsi rikosasian # 99600052 yhteydessä vuonna 1998 hyvin merkillisen sieppauksen Venäjän alueelta ja samalla oudon vapautuksen venäläisille sotilaille. Tutkimuksissa kävi ilmi, että rahoituksen hoiti Berezovskin ”
humanitaarinen rahasto”, joka itse asiassa suoraan rahoitti rikollisryhmiä sieppauksia varten. Sotilaat katosivat lyhytaikaisesti 1-2 viikkoa varten, minkä jälkeen tiedotusvälineissä julistettiin äänekkäästi maksetuista ”lunastushinnoista”.
Udugovin puhelinkeskustelut ovat hyvin nauhoitettu, terroristia tukeva
Chechenpress-verkkosivusto 28.4.2006 esitti, että Basajev kävi keskusteluja Nizzassa Adnan Khashoggin kanssa heinäkuun alussa 1999. Päivämäärä ei kuitenkaan täsmää. Puhelinnauhoitukset kertovat ainakin sen, että Berezovski on käynyt keskustelua Basajevin ja Udugovin kansssa, kun Basajev tapasi mahdollisesti
Adnan Khashoggin - upporikkaan saudiarabilaisturkkilaisen asekauppiaan - Nizzan Côte d'Azur -huvilassa, jonka omisti tämä Khashoggi. Adnan Khashoggin isä oli Saudi-Arabian kuninkaan henkilökohtainen lääkäri. Suomessa hän teki Saudi-Arabian ja Valmetin välisiä kauppoja. Adnan sisko on naimisissa egyptiläisen liikemiehen al-Fayedin kanssa, jonka Dodi-poika kuoli yhdessä prinsessa Dianan kanssa. Chechenpress- sivuston mainitsema
päivämäärä 3.7.1999 ei voi olla kuitenkaan oikea.
Boris Berezovski ja Movladi Udugov olivat puhelinkeskustelussa keskenään. Puhelinsoiton on siepannut tietty nimetön taho. Puhelimesta kuuluu Movladin sanat:
"
Hei? Haloo? Boris, tässä Movladi puhuu ... Boris, Soitin eilen, mutta en voinut tavoittaa sinua ... Boris, mitä meidän asioille kuuluu? ... Kyllä, etsin sieltä, mutta ei ollut mitään, luultavasti maanantaina tulee ... Kyllä, kyllä ... Katsoin perjantaina, perjantaina katselin, vielä ei ollut mitään, ehkä maanantaina on, katson maanantaina ... No, en tiedä, ehkä siellä on jotain, viive ... Kyllä ... Millainen paperi ...? Kyllä, kyllä, kyllä, tietysti ymmärrän. Hyvä on, Boris, kerrohan mitä teette Kazbekin kanssa ... Te ... Meille kerrotaan, että lähetät seitsemän, kahdeksan miestä, mutta, mitä on siis? Miten tilanne siellä? .. Ja milloin voimme häntä odotettaa? .. Mitä sitten? Maanantaina tai tiistaina odotan häntä? .. Kyllä, ymmärsin, ymmärsin ... No, sanotaanko niin, tiistaina se oikein liikkua, jos hän on maanantaina ... Kyllä, kyllä Sleptsovskissa (ei kuulu) ... Siellä Kazbek vastaa suoraan itse ... Juuri ajoissa ... Illalla soittaa. No, Boris, entä nämä kaksi kaveria, että joista ei kuulu mitään? .. Kyllä? Ja tässä, koska se oli radikaalien toimenpiteiden aika, jarrutan edelleen ja mielestäni voi ratkaista ... Tajusin, että ymmärrän ... Ja kuinka monta? Yksitoista? .. Kello kahdeksan, yhdeksän ... Okei, soitan illalla, Boris, tietenkin. Saan paremman yhteyden ja soitan ... Nyt kaikki hyvin. Hei". «
Алло? Алло? Борис, это Мовлади говорит... Борис, я вчера звонил, что-то не смог до тебя дозвониться... Борис, что там по нашим делам? ...Да, я смотрел там, пока ничего не было, наверно, в понедельник будет... Да, да... я в пятницу смотрел, в пятницу смотрели, пока ничего не было, может быть, в понедельник будет, я в понедельник посмотрю... Ну, я не знаю, может быть, там что-то, задержка... Да... Что за документ?... Да, да, да, понятно, понятно. Хорошо, Борис, скажи, пожалуйста, вот то, что вы с Казбеком... вы... Мы говорили, что ты человека пришлешь числа седьмого, восьмого, вот так, что там? Как там ситуация?.. А когда его можно ожидать?.. Тогда, что? в понедельник или во вторник его ждать?.. Да, понял, понял... Хорошо, давай мы так скажем, на вторник будем точно ориентироваться, если он в понедельник появится... Да, да на Слепцовск (неразборчиво)... Там, Казбек будет непосредственно сам встречать... Только, по времени... Вечером позвонить. Хорошо, Борис, насчет этих двух парней хоть что-то (неразборчиво) есть какая-то?.. Да? А то здесь уже как бы на радикальные меры, я пока сдерживаю и думаю, что может решится... Я понял, я понял... А примерно во сколько? Часов в одиннадцать?.. Часов в восемь, девять... Хорошо, я вечером позвоню, Борис, обязательно. Я получше связь выберу и позвоню... Ну всего доброго. Пока»
Berezovski ja Udugov kävivät keskustelua myös Gruusian Badri Patarkatsishvilin toimista Pohjois-Kaukasian rikollisjärjestöjen tukemiseksi. Maaliskuussa 1999 Movladi Udugovin – terroristijärjestön ”tiedotusministeri” perusti Groznyissä Kavkaz Centerin.
Kuva:
Magomed Hambijev
Magomed Hambijev syntyi 10. marraskuuta 1962 Tšetšeniassa, toimi 1982-1984 Neuvostoliiton armeijan varusmiespalveluksessa Itä-Saksassa, josta palasi Tšetšeniaan valtioyliopistoon. Hän kannatti riippumattoman Tšetšenian tasavallan syntä, kohosi jopa prikaatinkenraaliksi ja nimitettiin ns. Itškerian tšetšeenitasavallan puolustusministeriksi. Tämän tähden hänellä on ollut erinomainen näköalapaikka terroristitoiminnan rahoitusjärjestelmiin. Hän ryhtyi kuitenkin vuodesta 1998 alkaen vastustaa wahhabilaisten palkkasotureiden ja ääriliikkeiden saapumista Pohjois-Kaukasiaan. Mies joutui nyt konfliktiin Basajevin ja wahhabilaisjohtajien kanssa.
Maaliskuussa 2004 Hambijevin joukot antautuivat Venäjän turvallisuusjoukoille. Tällä hetkellä hän taistelee Tšetšenian kansan vapauden ja ihmisarvon puolesta Doku Umarovin joukkoja ja hänen propagandakanaviaan (Kavkaz Center ym.) vastaan. 27.7.2009 Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov määräsi Hambijevin presidentin freelance-avustajaksi lainvalvontaviranomaisten avuksi, kun viranomaiset suorittavat operaatioita terroristien tuhoamiseksi vuoristoalueilla. 17. helmikuuta 2011 Mohammed Hambijev osallistui Grosnyin valtioyliopistolla keskusteluun ”
terrorismista torjunnasta ja ääriliikkeistä”. Tapahtuman järjestäjä oli Tšetšenian tasavallan hallitus ja yliopiston tiedostusosasto.
16 elokuuta 1999 Mashadov määräsi sotatilalain ja vaati reserviläisiä aseisiin, mutta aseita ei nostettu järjestyksen palauttamiseksi Samer Saleh al-Suveilemin ja Basajevin terroriryhmiä vastaan! 25. elokuuta 1999 Venäjä teki ilmaiskun Vedenon solassa terroristeja vastaan, mitä Mashadov jopa moitti. Venäjä ilmoitti että se ”
varaa itselleen oikeuden iskeä militanttien alueille Pohjois-Kaukasiassa, myös Tšetšeniassa”.
Vihdoin syksyllä 1999 Venäjän liittovaltion joukot saivat toimitettua laillisuuden valvontaa Dagestanissa ja monikansalliset terroristiryhmittymät joutuivat vetäytymään. Paikallisen ja alueellisen tappion kärsineet terroristit päättivät 4.-16. syyskuuta 1999 iskeä Moskovassa, Volgodonskissa ja Buinakskissa terrori-iskuissa kerrostaloja vastaan. 23. syyskuuta 1999 Venäjän presidentti Boris Jeltsin antoi asetuksen ”
toimenpiteistä, joilla parannetaan terrorismintorjunnan tehokkuutta Pohjois-Kaukasian alueella”. Samana päivänä venäläiset joukot pommittivat Groznyissa sähköasemia, jalostamoita, televisio- ja radiokeskuksia ja puhelinviestinnän keskuksia vastaan. Parin päivän kuluttua 27. syyskuuta 1999 Venäjän pääministeri Vladimir Putin ilmoitti, ettei Mashadovin kanssa ole mitään tapaamista, ”
militanttien haavoja ei tarvitse nuolla”.
Maaliskuussa 2000 Venäjän antoi Mashadovista uudestaan Venäjän liittovaltion laajuisen etsintäkuulutuksen ja vuonna 2002 kansainvälisen etsintäkuulutuksen. Mashadovin jälkeen kyseenalaisen tunnustamattoman valtion johtoon tuli pieneksi hetkeksi Abdul-Halim Sadulajev ja tämän jälkeen Dokku Umarov vuodesta 2006 alkaen, kunnes hän ilmoitti CRI:n liittämisen ”Kaukasian emiirikuntaan”. 11. kesäkuuta 2000 Venäjän presidentti antoi asetuksen Ahmat Kadyrovin (Ахмат Кадыров ) nimeämisestä Tšetšenian hallinnon johtajaksi. Syyskuussa 2004 terroristit iskevät Beslanin kouluun ja ottavat yli 350 ihmistä panttivangeiksi. Pian tämän jälkeen Movladi Udugovin luomus "Kavkaz Center" siirtyi Suomeen, mutta Suojelupoliisi tahtoi sulkea sivuston. Silloin Heidi Hautalan ja Jukka Mallisen johdolla "ihmisoikeusaktivistit" nousivat puolustamaan Mikael Storsjön toimia ja Kavkaz Centerin olemassaoloa.
Venäjällä tajutaan terrorismin torjunta paremmin kuin Suomessa
Pohjois-Kaukasiassa kärsittyjen ihmisuhrien määrälle ja terrorismin vastaisten toimien välttämättömyydelle voidaan etsiä syyllistä ja perusteita toki pitkistä historiallisista taustoista, Neuvostoliiton väkivaltaisesta hajoamisprosessista. Tuollaisessa tilanteessa syntyi rikollisjoukot, jotka toimivat hyvin aggressiivisesti saaliin tavoittelussa. Tšetšenian konfliktin ydin on eturistiriita rikollisen mafian ja valtion välillä öljyn omistuksesta. Tšetšenian alueelta on tärkeät öljyputket Mustanmeren satamiin. Taistelu öljystä johtaa aseellisiin yhteydenottoihin varsinkin kun tilannetta häiritään ulkomaisin voimin. Neuvostoliiton kaoottinen romahdus ja valtavat määrät hylättyjä aseita loivat edellytykset rikollisarmeijan syntymiselle, kansallismielisille ääri-ilmiöille ja vihamielisyydelle, jota Dudajev provosoi häikäilemättä omiin tarkoituksiinsa. Propagandataistelussa Tšetšenia on ollut suuri tappio Venäjälle, joka on kuvattu ”hyökkääjäksi” ja Tšetšenia ”puolustajaksi”, vaikka arviolta 90 % alueen väestöstä tuki Venäjän armeijan saapumista ja wahhabilaisten terroristien kukistamista.
Venäjän liittovaltion laki ”terrorismin torjunnasta” (
Федеральный закон "О противодействии терроризму")on käsitteellisesti ja oikeusopin kannalta selkeämpi ja kehittyneempi kuin Suomen Rikoslain luku 34a. Venäjällä on terrorismin torjuntaan omistettu oma laki, jossa on 27 artiklaa. Laki on annettu 6. maaliskuuta 2006 ja tarkistettu useamman kerran, viimeksi 28. joulukuuta 2010. Artikla 2 ja 3 määrittää terrorismin peruskäsitteet. 2 artiklan mukaan terrorismin torjunnan ensimmäinen periaate on edistää ihmisten perusoikeuksia ja vapauksia. Tämän lisäksi terrorismin torjunnan avulla tuetaan laillisuutta ja suojellaan laillisia oikeuksia terrorismin uhkaa vastaan.
- - - -
