sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Selvittäkää, kuka on Tony Wilu?

On esitetty arvaus, että hän olisi KAPO:n – Viron suojelupoliisin – cybersodan likainen taistelija antifasisteja vastaan. Hän ei ole mikään valkokaulusversio KAPO:n toimista, vaan virolainen tai suomalainen henkilö, joka antaa likaisia palvelujaan informaatiosodassa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja ilmaisuvapautta vastaan.


Tony Wilu on Facebookissa ja sähköpostissa toistuvasti lähettänyt linkkejä minulle ja ystävilleni livejournalin sivustolle ”dozorpidaras Reva”, joka keskittyy Maxim Revan herjaamiseen. Tuolle sivustolle on varastettu Dmitri Linterin lähettämä vastaussähköposti minulle 16.10.2009 kello 22:43:47.

Ilmeisemmin varastaminen on tapahtunut laittomassa tunkeutumisessa Dmitri Linterin sähköpostiin. Tuossa kuvassa on osa tästä sähköpostista, pääosin peitettynä.

Tony Wilu on lähettänyt myös ainakin joillekin Facebook-ystävilleni törkeästi loukkaavaa valheellista tietoa minusta, jopa valehdellen vakavia sairauksia minulle.

Mainituista ”tiedoista” on ollut usein linkki terrorismia mainostavan ja terroristiksi rekrytoivan Kavkaz Centerin –sivuille.

 "Tony Wilu" on kysynyt tiettävästi eräitä ihmisiä Kavkaz Centerin kääntäjiksi, joten hän on ilmeisemmin lähellä Mikael Storsjön hengenheimolaisia, hänellä on aidosti läheinen suhde Kavkaz Centeriin: häiriköllä lienee joku kontakti kyseiseen ihmisoikeusaktivistiin, joka hallinnoi terroristien mainostamiseen omistautunutta web-sivustoa, jonka myös terroristipäällikkö Movladi Udugov on perustanut.

Kuvassa on ”Tony Wilun” lähettämä viesti ja linkki 27.2.2010 kello 9:38 Petri Krohnille Facebookiin, aiheena on törkeä halventaminen minua vastaan, eikä halventaminen tällä kertaa tule edes Kavkaz Centerin juttujen avulla, vaan aiheena ilmaistun minulle väitetyn sairauden avulla.

25.2.2011 hän pisti vastaavia herjauksia Bäckmania ja minua vastaan kirkollisen Kotimaa-lehden keskustelukanavalle:

Äskettäin 26.2.2011 kello 3:19 hän on linkittänyt minulle viestin tallinalaisen Avatud Vabariik/Avoin tasavalta –nuorisojärjestön sivulle. Facebookin sivujen mukaan hän olisi syntynyt 3.6.1971 ja opiskellut Tarton teologisessa akatemiassa, mutta asuu nyt Italiassa Sarzanassa. Suosittelen samaa toimintoa kuin olen nyt ottanut käyttöön: blokkaa Tony Wilu ulos, ettei hän näe edes sivujasi!

Jos voitte auttaa ja tunnistaa, kuka on todellisuudessa ”Tony Wilu”, niin hänelle saatetaan asianmukainen vastaus kaikesta hänen pahoista teoistaan.




- - - -


torstai 24. helmikuuta 2011

Olemme saavuttaneet osavoiton terrorismia vastustavassa viestinnässä!


Kirjoitin 15. helmikuuta 2011 tiukan artikkelin siitä, miten terroristien sponsorit heittävät rahansa ilmaan.

Kirjoitukseni murhe tuli siitä, että Kavkaz Centerin ”rinnakkaissivusto” emirat kavkaz/ Исламский Имарат Кавказ - Исламский Эмират Кавказ toimi vielä siinä vaiheessa venäläisiä lukijoita varten Ukrainasta käsin. Mutta nyt EI TOIMI!

Olin ollut yhteydessä joitakin aikoa aiemmin hibloggerin omistajaan Michael Krivdaan Kiovaan ja kysynyt sähköpostilla mainitun terroristisivuston sopivuutta. Kun vastausta ei tullut, niin kirjoitin 15. helmikuuta 2011 mainitun artikkelin sivuston omistavasta Ukrainan OOO Zolotaja seredinasta ja sen omistajasta Michael Krivdasta, joka oli suorittanut opintonsa George Soroksen rahoittamassa Carnegie Mellon yliopistossa. Meni vain lyhyt hetki, niin tuo kauhea sivusto suljettiin!!!

Kiitos Michael – en tarkoita tässä Mikael Storsjötä, joka ei puhdista edes omalta sivustoltaan niitä 71 törkyartikkelia minua vastaan, vaan tarkoitan Michael Krivdaa Kiovasta!


Tässä kuvassa on Kavkaz Centerin silloinen yläpalkki manipuloitu helvetin tulien avulla, jotka puuttuivat jostakin syystä alkuperäisestä kuvasta, lähde: Yamartnah



- - - -


Poliisilla on poliittisesti korruptoitunut agenda

Poliisilla ei ollut tehtävänä tutkia 71. törkeää kirjoitusta minua vastaan eikä kirjoitusten julkaisijan Kavkaz Centerin rikollisuutta. Niiden takia ei aloitettu edes esitutkintaa.

 Ei aloitettu myöskään tappouhkausten tähden, joita minä, lapseni tai perheeni saivat. Niistä ei aloitettu edes esitutkintaa, vaan poliisi käännytti jo rikosilmoituksen tekijän pois.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että Mikael Storsjön tapaus meni kuitenkin rikosoikeudenkäyntiin, vaikka Storsjön puolesta vedottiin jo Thorsin ajatukseen ”Lex Storsjöstä” ja marssitetaan tueksi ja todistajaksi jopa Euroopan Parlamentin Ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala.

Tänään poliisi epäonnistui kutsua minut juuri täsmälleen samaksi ajaksi kuultavaksi Pasilaan Mikael Storsjön toisen tähtitodistajan Jukka Mallisen rikosilmoituksen johdosta, koska olin Vantaalla kuuntelemassa Storsjön rikosoikeudenkäyntiä enkä ollut saanut kutsua.

Kaiken kaikkiaan olen tyytymätön poliisin päättävien tyyppien valintoihin, mitä sopii tutkia ja mitä ei sovi. Niin en aio säästellä, kun paljastan poliisin toimia, joita poliisi ei itsekään tiennyt minun tietävän. Monet asiat ovat ihan tavanomaisia.

Tänään poliisi googletti tietokoneeltaan minun nimeäni ”juha molari” ja saapui myös mm. blogiini, jossa hän oli vain pari päivää aiemmin päätynyt katsomaan nättien laulajattarien kuvaa.


Edellispäivänä 23. helmikuuta 2011 poliisi latasi valokuviani kotisivuiltani, mutta nyt tyttökuva oli varmasti sopivampi.

Minä olen erityisen tunnollinen ihminen, minkä tähden ärsyttää poliisimme korruptoituneisuus, millä tarkoitan poliittisesti johdettua agendaa ja priorisointia.

 Vuosina 2000-2001 näin selvästi, ettei poliisia kiinnostanut totuus, vaan ainoastaan yritys etsiä näyttöä olettamustensa mukaiselle maailmalle, minkä tähden aineistoa myös manipuloitiin.

Tällä kertaa minua häiritsee, että poliittisesti priorisoitu tärkeystaso nostaa Heidi Hautalan ja Jukka Mallisen kiinnostaviksi aiheiksi – enkä todellakaan ymmärrä mitään perustetta – mutta Kavkaz Centerin olemassaolosta ei aloitettu edes esitutkintaa, vaikka sivusto avoimesti mainostaa terrori-iskujen tekijöiden ja suunnittelijoiden viestiä sekä ylistää itsemurhaterroristeja ”marttyyreiksi”. Se kuuluu muka sananvapauteen Suomessa!

Poliisimme korruptoituneisuus tulee päättävän tason poliittisesti johdetusta agendasta ja priorisoinnista.

Olen erityisen tunnollinen ihminen, kuten olen sanonut jo aiemmin tässä. Se tarkoittaa montakin asiaa. Olen arvostanut työntekoa joskus liikaakin terveyden ja perheeni kustannuksella.

Olen ylitarkka jopa lain seuraamisessa, kuten ystäväni ärtyvät, kun etsin parkkipaikkaa tavattoman huolellisesti katsoen lain asettamia vaatimuksia. Maksan kaikista pienistä tuloistani verot.

 Pidän esivallan olemassaoloa aivan luonnollisena ja välttämättömänä asiana. En ole siis ollut toistaiseksi anarkisti.

Nyt poliisimme korruptoituneen poliittisen agendansa vuoksi käyttää kuitenkin ylimainostettua ”vähäistä aikaansa” tähän edellä kuvattuun tarkkailuun minuakin kohtaan, mutta sitä vastoin ei sulje Kavkaz Centeriä, ei puutu siellä julkaistuihin 71 törkykirjoitukseen minua vastaan, ei ota vastaan ilmoituksia tappouhkauksista ym. Tämä minua ärsyttää.

Tiedän, että poliisimme ei ainoastaan tule julkisesti googlen avulla blogiini, vaan seuraa myös nettiliikennettä ja puhelinta vähemmän läpinäkyvästi, kuten olen havainnut ja kuten edesmennyt George Paile lausui suorasanaisesti minulle, kun tapasimme hänen oikeusaputoimistossaan Mikonkadulla Helsingissä ja hän pyysi minua töihin.

Ehkäpä minäkin osaan nuo samat asiat päinvastoin – ja vuodan julki myös yksilöidyt tiedot nettiliikenteen katkeilun taustalta.

Koska tämän päivän ja muutaman edellisenkin päivän poliisin "tyttökuvissa" on paljon kauniimmasta asiasta kyse kuin neljästä kauniista naisesta, niin laitan vielä linkin näiden naisten ihanaan musiikkivideoon. Näiden laulajien ihanuutta eivät voi mitkään Finrosforumin separatistit tai Kavkaz Centerin terroristit poistaa: kaunis on kaunista, arvokas on arvokasta, eikä tätä voi muuksia vääntää!



- - - -


Mikael Storsjön rikosoikeudenkäynnistä odotetaan filmaattista tapahtumaa


Vantaan käräjäoikeus oli esittänyt Mikael Storsjölle ja hänen partnerilleen Deni Berkat (entinen Miechiev Abdulkhamid; molemmat nimet epätodellisia) saapua rikosoikeudenkäynnin valmistavaan istuntoon torstaina 24.2.2011 kello 9.

Kuva: jo valmisteleva istunto oli filmaattinen, mutta pääistunto 15.4.2011 on vielä enemmän tapahtuma

Mediaa oli saapunut paikalle. Storsjö antoikin lausuntoja jo etukäteen televisiokameroita varten humanitäärisistä perusteita auttaa Venäjällä diskriminoituja ihmisiä.


Kaksi tšetšeeniystävää oli myös saapunut tukemaan häntä. Nämä saivat Mikaelin ja hänen vaimonsa tehtävänä kesken kuulemista, että kopioivat ja lajittelevat Storsjön englanninkielistä lehdistötiedotetta.

Kuva: Kaikesta havaitsi, miten hienosti Mikael Storsjö rentoutui ja koki olonsa vapautuneeksi ennen käräjäoikeuden valmistavan istunnon kokoontumista.


Kuva: Kaksi tšetšeeniystävää kuunteli tarkkaavaisesti ruotsinkielistä valmistelevaa käräjäistuntoa. He olivat minulle tuttuja myös eilisestä mielenosoituksesta, jota tarkkailin.

Käräjätuomari Kimmo Vanne ja erityisesti syyttäjä Mikko Sipilä olivat silmin nähden harmissaan ongelmasta, kun heidän piti puhua ruotsinkieltä. Syyttäjä oli hyvin perillä asioistaan, mutta varsin passiivinen, käsi tuki välillä leukaa ja välillä korvan kohdalta päätä, mutta hän oli varsin hiljaa ja pyysi jopa anteeksi vaikeuksia ruotsinkielessä. Vastaajaosapuoli ei kertonut aina edes ymmärtävänsä, mitä syyttäjä kertoi. Itse suomalaisena ymmärsin varsin hyvin, kun oma puhuttu kielitaitoni olisi ollut vielä heikompi.

Käräjätuomari oli tehnyt kahdeksan sivua pitkän yhteenvedon keskusteltavasta syytteestä ja osapuolien näkemyksistä. Toimi oli hyvin yleisöystävällinen. Tuomari nyökytteli kovin ystävällisesti, kun Mikael Storsjön puolesta asianajaja Ulf Månsson puhui, jopa lausui ”joo”. Asianajaja puolusti Storsjön hyväksi, ettei kukaan maahantulleista henkilöistä ole syyllistynyt mihinkään rikokseen Suomessa.

Asianajaja toi Storsjön hyväksi voimakkaasti esille, että maahan tuodut ihmiset ovat joutuneet diskriminaation uhreiksi Venäjällä ja Storsjö on auttanut jopa Suomen viranomaisia näiden ihmisten perheasioissa. Asianajan mukaan on sopimatonta kuvailla Storsjön syytöstä törkeäksi maahantulon järjestämiseksi, koska hän ei ole toiminut missään ”rikollisorganisaatiossa”, ”Amnesty International ei ole rikollisorganisaatio”. Lisäksi vedottiin siihen, ettei Kirkon ulkomaanapu ole myöskään rikollisorganisaatio. Syyttäjä katseli kattoa, leuka nojasi käteen, ehkä hän tahtoi sanoa jo tässä vaiheessa jotain, mutta ei vielä lausunut. Storsjö korosti, että hän itse maksoi kaiken matkakuluissa. Yhä syyttäjä nojasi käteensä, katseli nyt kattoa. Lopulta Storsjön puolesta asianajaja vetosi keskusteluihin Astrid Thorsiin (RKP, maahanmuuttoministeri), joka oli pohtinut ”Lex Storsjön” tarpeellisuutta. Tässä vaiheessa tuomari muistutti, että käsittelemme asiaa vallitsevan lainsäädännön mukaan.

Berkat oli omien ja asianajajansa sanojen mukaan järjestänyt vain itsensä ja perheensä maahantulon, eikä ole täten minkään rikollisorganisaation jäsen eikä saanut mitään taloudellista tai materiaalista hyötyä.

Kuva: Deni Berkat, entinen Miechiev Abdulkhamid


Nyt reagoi syyttäjä ja muistutti, että maahantulijat olivat saapuneet falskeilla dokumenteilla (väärennetyillä asiakirjoilla), mikä vie pohjaa humanitaarisilta argumenteilta ja spontaanilta hyväntekeväisyydeltä. Kyse ei ole myöskään siitä, onko auttanut ihmisiä, vaan kokonaisjärjestely on ollut iso organisaatio, mutta jatkoi pyytäen anteeksi ”en puhu riittävästi ruotsia”.

Syyttäjän mukaan organisaatiossa ei ole kyse siitä, onko Amnesty International kriminaaliorganisaatio, vaan kyse on ollut järjestelyjen rakentamisesta Storsjön, Berketin ja toisten henkilöiden yhteistoimin, nämä muut ovat Georgian ja Turkin alueelta, eivät ole matkustaneet Suomeen mukana. Syyttäjä katsoi, että syytetyt eivät ole ilmeisemmin saaneet taloudellista hyötyä, mutta TV:n perusteella hän oletti Storsjön saaneen julkisuutta. Myöskään humanitääriseksi syyksi ei riitä se, että ”tykkää tietystä väestöryhmästä”.

Storsjön asianajaja vetosi siihen, että humanitäärinen syy ei saa olla toiselle rikos, mutta toiselle ei, kun Kirkon ulkomaan apukin auttaa näitä ihmisiä. Eikä Storsjö ole saanut julkisuushyötyäkään, vaan häntä on leimattu rikolliseksi, hänen perheensä on kohdannut monenlaista kiusaa ja vainoa. Storsjö ei halua olla kriminaalin maineessa. Erityisesti tulee muistaa tšetšeenien kohtaama diskriminaatio Venäjällä.

Syyttäjän mukaan yhteistoiminta asioiden järjestämiseksi riittää, että kyse on järjestelmällisestä toiminnasta ja törkeästä maahantulon järjestämisestä, siihen ei tarvita tiettyä perustettua organisaatiota. Syyttäjä tahtoo tuoda esille myös puhelinyhteydet ja telefax-kontaktit. Esitutkintapöytäkirjan sivulta 73 syyttäjä nosti kysymykseksi tietyt nimet ja firman tilien välisen rahaliikenteen, ja sivulta 90 neljä uutta nimeä. Esitutkintapöytäkirjan sivulta 231 matkanjärjestämiseen koskien Storsjö vastasi, että kyse on Amnesty Internationalin johtajasta Frank Johanssonista eikä mistään rikollisorganisaation jäsenestä. Esitutkintapöytäkirjan sivulla 451 oli koko joukko puhelinkeskusteluja, jotka syyttäjä poimi esiin: nämä toimivat Turkissa, mutta Storsjön mukaan nimi on tässä yhteydessä ”väärinkäsitys” ja henkilön kanssa on ollut ”yksityiskeskustelu”, ja ystävä on mennyt Ukrainaan. Lisäksi on muissakin puheluissa kyse ”hyvästä ystävästä”, joka on käynyt Suomessa kolme kertaa yksityisasioissa. Esimerkiksi kamera oli unohtunut hotelliin ja tällainen oli yhteydenpidon syy. Istanbulissa asuva henkilö ei liity myöskään tähän, vaan hän on ”hyvä ystävä”, johon Storsjö ”pitää yhteyttä joka viikko”. Kyse on vain hyvän ystävän tekstiviestistä, kun siinä luki ”I succeeded to get 7 persons into Finland”.

Syyttäjä aikoo esittää henkilötodistelussa kolme henkilöä, mutta näiden turvakiellosta käytiin keskustelua valmistelevassa istunnossa. Erityisesti toinen mainituista nimettömistä henkilöistä oli Storsjön asianajajan mukaan sellainen, että sen kuuleminen ei olisi välttämätöntä. Syyttäjä vaatii Mikael Storsjölle vankeusrangaistusta.

Mikael Storsjön puolesta on sitä vastoin odotettavissa filmaattinen varsinainen käräjäoikeuden istunto, sillä hän on kutsunut ison joukon todistajia hyväkseen. Mukana on nimimerkki SA, Heidi Hautala, nimimerkki DS, nimimerkki AA, Jukka Mallinen ja jopa Pekka Niskasen dokumenttielokuva aiotaan näyttää salissa, jotta syntyisi oikea kuva ihmisoikeusaktivistin hyvistä töistä.

Koko oikeudenäyntiprosessin aikana ei käytetty sanakaan siitä, että laittomassa maahantulossa saapunut henkilö ”Adam Tumsoev” työskentelee Kavkaz Centerin administraattorina Mikael Storsjön firman palveluksessa ja että mainittu web-kanava liittyisi mitenkään Storsjön motiiveihin tai verkostoon asiaa koskien.

Rikosoikeudenkäynnin pääistunto on 15. huhtikuuta kello 9 Vantaan käräjäoikeudessa.

Ps.

Kun istuin seuraamaan Storsjön käräjien valmisteluistuntoa, soi puhelimeni ja pian sain tekstiviestin, että minun olisi pitänyt olla juuri samalla hetkellä Pasilan poliisitalolla, koska poliisi olisi laittanut kutsun tulla kuulusteltavaksi kunnianloukkauksesta ja laittomasta uhkauksesta Jukka Mallista vastaan. En toki ymmärtänyt asiaa senkään jälkeen, kun soitin käräjien jälkeen konstaapelille. Minun lastani ja perhettäni ei ole uhattu eikä loukattu, ei yhtään kukaan edes esitutkinnan aloittamista varten, mutta kun vastaan Mallisen Safka-vastaiseen kirjoitteluun, niin heti on syytä epäillä loukkausta. Siinä on Suomen Pen:n entinen puheenjohtaja ja suomalainen oikeus! Olin siis paremmassa paikassa katsomassa Vantaalla käräjiä. En ollut saanut kutsua ainakaan ajoissa.

- - - -


keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Törkeä virhe Kotimaa-lehden kirjoituksessa 23.2.2011

Olen lähettänyt kirkollisen Kotimaa-lehden toimittajalle Simo Alastalolle huomautuksen hänen törkeästä asiavirheestään, joka oli minua, Kavkaz Centeriä ja Espoon tuomiokapitulia koskevassa kirjoituksessa.

Tässä tämä huomautukseni, joka on lähetetty sähköpostilla 23.2.2011 kello 19:20.

- - -

Kirjoitat näin: "Internetissä kiersi viime syyskuussa Molarin julkaisema video, jossa hän pyysi Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:tä tuhoamaan tsetseenien asiaa ajavan Kavkaz Centerin palvelimet ja toimituksen".

(1) Kavkaz Center ei aja "tsetseenien asiaa", vaan Al-Qaidan ja uusnatsien. Tämä näkyy selvästi Kavkaz Centerin teksteistä, jossa julistetaan tapettaviksi "luopioiksi" valtaosa tsetseenien kansaa, jossa Al-Qaidan opettaja Al-Awlaqi pitää koraanikoulua, ja jossa Wienissä asuva uusnatsi kirjoittajaa myös minusta herjausjuttuja.

(2) Tosiasiassa en ole koskaan julkaissut videota. Olen tehnyt toki videon, joka jäi kesken. Se siis epäonnistui.

Julkaisija on Mikael Storsjö, joka sai toiselta henkilöltä videon: tuo toinen henkilö varasti videon luvattomasti. Storsjö nimesi videon nettiin ja pani sen julkiseen jakeluun. Video on yhä Storsjön ja hänen ystäviensä levittämänä internetissä.

Haluan, että Kavkaz Centerin palvelimet ja toimitus tuhotaan, mikä ei kyllä tarkoita tappamista, eikä ole koskaan tarkoittanut.

Kunnioittaen,





Tässä kuvassa on Kavkaz Centerin silloinen yläpalkki manipuloitu helvetin tulien avulla, jotka puuttuivat jostakin syystä alkuperäisestä kuvasta, lähde: Yamartnah





- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Suomen poliisi – valitettavasti kieroutuneen poliittisen järjestelmän palveluksessa

Olen erittäin tyytymätön Suomen poliisin ammattitaitoon, moraalisen ja yhteiskunnalliseen vastuullisuuteen sekä palvelukykyyn.

 On sanottavaa, että Suomessa eläminen ahdistaa minua, tämä tukahduttava "lintukoto" ei olisi minua varten, jos saisin töitä Venäjän Federaation alueelta.

Olen kyllästynyt suomalaiseen kierouteen, jossa viranomaiset poliisista, oikeuslaitoksesta ja kirkon hallintovirkamiehet mukaan lukien kääntävät taidokkaasti lauseet ja tapahtumat toisenlaisiksi, oikeus muuttuu vääryydeksi mutta moninaisen "kosmetiikan" avulla vääryys koristellaan kauniiksi, oikeudeksi, rauhaksi ja jopa rakkaudeksi.

Viranomaiset palvelevat valitettavasti kieroutunutta poliittista järjestelmää. Luultavasti kaikkialla suhde on sama, että viranomaisten tehtävien on olla järjestelmän palveluksessa, mutta Suomessa poliittinen järjestelmä on sairas. Siksi viranomaiset ovat lopulta sairaan järjestelmän palveluksessa, vaikka tämä järjestelmä leikki hyvyyttä ja oikeutta, mutta suojelee samanaikaisesti moninaista vihaa ja väkivaltaa mm. Venäjää vastaan - ja Suomessa asuvia venäläisiä perheitä vastaan.

Tänään poliisilla on ollut aikaa kello 9:06 alkaen ladata kotisivultani ja blogistani kasvokuviani.

Ensimmäinen ladattu kuva on tämä televisiohaastattelussa ollut kuva ja toinen on Moskovan senaatissa otettu valokuva. Laitan nämä kuvat tähän, jotta jokainen voi nähdä kuvien sisällön ihan helposti.



Poliisi on tullut "luokseni" monesta ip-osoittesta, monelle eri sivustolle ja monessa eri tarkoituksessa. Jotkut tarkoitukset ovat jopa positiivisia.

 Sitä vastoin kuvieni lataaminen tarkoittaa kansanomaisesti ajateltuna poliisin kiinnostusta saada minusta kasvotunnisteita.

Näen hyvin, että poliisi on etsinyt googlen hakusanalla moninaisia asioita, jopa itseni kannalta kiinnostavia tietoja terroristipäällikkö Doku Umarovin ensimmäisestä ”varatiedotusministeristä” Isa Dzhabrailovista (Иса Джабраилов), jonka nimiin, puhelinnumeroon ja osoitteeseen terroristisivusto Kavkaz Center on rekisteröity Ruotsissa, jossa sivuston omistaja on kuitenkin Pro Caucasus-yhdistys, jonka johdossa on suomalainen Mikael Storsjö.

Ruotsin rekistereissä olevat tiedot Isan osoitteesta ja puhelinnumerosta ovat vanhentuneet jo pari vuotta sitten.

Miksi poliisia kiinnosti tuossa vaiheessa Isa Dzhabrailov, jota haettiin jopa kyrillisin kirjaimin, kun yleensä suomalainen poliisi ei osaa käyttää kyrillisiä kirjaimia?

Ilmeisemmin siinä vaiheessa helmikuussa 2011 mainitulla henkilöllä oli joku tekeminen Suomen poliisin kanssa.

Poliisimme saapuu joskus myös blogiini ilman tunnistetietoja satunnaisen ip-osoitteen avulla, mutta nämä käynnit on helposti paikallistettu ja tunnistettu.

Poliisilla on siis tarpeetonta joutoaikaa netissä surffailuun ilman sanottavaa asianmukaista tuotteliasta työskentelyä, mutta poliisimme on täysin kyvytön turvallisuutta ja lainkunnioitusta rakentavaan asiakaspalveluun.

Kuten on tullut ilmi, niin en sääli poliisin tutkijoita, vaan paljastan heidän tekonsa, koska poliisiamme ei ole kiinnostanut mitenkään suojella perhettäni. Usein jopa poliisin rehellisyys on osoittautunut fantasiaksi.

Suomen poliisia ei kiinnosta

Suomen poliisia ei ollut kiinnostunut aloittaa tutkimustaan, kun eräs henkilö uhkasi koputtaa ovelle ja lupasi poikani kuoleman lapseksi. Tämän viestin hän lähetti useamman kerran.

 Poliisi ilmoitti Itäkeskuksen vastaanotossa, ettei ota ilmoitusta edes vastaan.

Suomen poliisia ei kiinnostanut, kun terrorismiin antautunut sivusto Kavkaz Center on julkaissut monella eri kielellä 70 toinen toistaan röyhkeämpää parjauskirjoitusta minua vastaan. Poliisi ei missään vaiheessa edes käynyt keskustelua kanssani, ei harjoittanut mitään konsultaatiota eikä opastanut mitenkään, miten saisin nuo satanistien parjauskirjoitukset poistettua terroristien propagandakanavalta Kavkaz Centeriltä.

Poliisin toimintakyvyttömyyden ja psykologisesti katsottuna vaarallisen taitamattomuuden tähden olen itse joutunut hapuilemaan, jotta saisin selville, kuka on se pirun palvelija, joka kirjoittaa parjauskirjoituksia minua vastaan.

 Kirkossa tuomiokapituli alkaa sen jälkeen nuhdella, että teen ”poliisille kuuluvia tehtäviä”, kuten oli nähtävissä eilen saamassani tuomiokapitulin selvityksestä.

Poliisi ei tee mitään, nostaa palkkaansa eikä osaa asioitansa. Sitä vastoin he seikkailevat internetissä toissijaisissa asioissa.

 Poliisimme ei ole instituutiona oikeuden palveluksessa, vaan poliittisen järjestelmän palveluksessa, mutta tuo poliittinen järjestelmämme on vääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana yhä enemmän dekonstruktiiviseen vihaan syrjäytettyjä vastaan ja ulkopolitiikan kannalta ryssävihan palvelukseen.

Suomen poliisia ei kiinnostanut, kun Doku Umarovin nimissä tuli Dagestanista lähtenyt sähköpostiviesti, jossa luvattiin pääni katkaisemista. Tämän kaiken tutkiminen veisi liian paljon aikaa Suomen poliisille. Poliisi ei sanallakaan edes keskustellut kanssani, vaikka pääni luvattiin katkaista. Poliisi jopa asiantuntemattomuudessaan ja pahantahtoisuudessaan kutsui Doku Umarovia ”presidentiksi”, millaista kunnioittavaa kielenkäyttöä ei voisi kuvitella monessakaan valtiossa terroristipäällikön nimeämisestä.

 Poliisi ei ole ollut ystäväni. Tämä ei koske taas kerran yksittäisiä ihmisiä, jotka työskentelevät poliisin palveluksessa, vaan poliisin järjestelmällistä resurssien suuntaamista ja toimintakulttuuria, jonka uhreina yksittäiset poliisit ovat.

En toki väitä, etteikö yksittäisissä poliiseissa olisi täysin tehtäväänsä kelpaamattomia: sellaisesta sain esimerkin, kun lastani kohtaan tehtyä uhkausta konstaapeli Laine ei halunnut edes ottaa tutkintapyyntönä Itäkeskuksen poliisissa.

Kyse on ainoastaan ja vain asenteesta, jossa arvotetaan asioita merkillisellä tavalla poliisin henkilökohtaisten ja toimintakulttuurista nousevien fiksaatioiden johdosta.

Suomen poliisia ei kiinnostanut, kun Abdullah Tammi soitti poliisille, kun tietyt pakolaiset tarttuivat kiinni ja lupasivat katkaista kaulan viimeistään Ramadan päätyttyä: poliisi ei tullut meidän luoksemme edes paikalle.

Suomen poliisia ei kiinnostanut olla paikalla Raaseporissa Pohjan kirkon edessä iltapimeässä, kun yllättäen Kaukasian väki yhdessä terroristijärjestö Kavkaz Centerin ja tämän ystävien Finrosforumin kanssa järjestivät mielenosoituksen, vaikka paikalla oli entisiä ammattitappajia.

Entisillä ammattitappajilla en tarkoita lapsia, jotka oli tuotu näytelmää varten valokuvamalleiksi. Entisistä ammattitappajista ei luultavasti ollut mitään uhkaa, vaikka useilla olikin otsalamput pimeässä illassa peittämässä kasvojen tunnistamista.

Seurakuntalaisten tunteita olisi voitu hoitaa turvallisemmin, jos poliisi olisi ollut läsnä, vaikka 2 tavallista poliisia ei olisi kyennyt tositilanteessa edes yhtä entistä ammattitappajaa kukistaa.

Suomen poliisia kiinnostaa poliittisen agendan mukaiset seikat

Suomen poliisia alkoi kiinnostaa, kun Heidi Hautala koki itsensä loukatuksi – ja niin poliisi alkoi tutkimuksen. Keskiviikkona kuultavana on Abdulla Tammi, minua on kuultu jo viikko sitten, muitakin kuulemisia tapahtuu.

Poliisilla oli aikaa vuonna 2009 seurata Abdullah Tammea autolla, poliisit menivät jopa pillit päällä Tammen luo, kun hän tapasi marokkolaista ystäväänsä. Pian tämän jälkeen Kontulassa poliisi teki U-käännöksen ja seurasi Tammea, pisti pillit päälle, tarkisti kyydissä olevat ym. Tästä viikon kuluttua Tammi lähti lenkkipolulle pururadalle, poliisi seurasi autolla urheilevaa Tammea ja lopulta pisti pillit päälle. Poliisit sanoivat: "Seis!" Sitten poliisi alkoi tutkia auton tarkistusta. Naapuriauton kuski sanoi upeasti: "Suomen poliisi seuraa rasistisesti Abdullah Tammea". Silloin poliisi lähti pois. Tästä vähän ajan kuluttua poliisi taas pysäytti Tammen tekosyyn nimissä.

Sitten SUPO:n agentti tuli vähän ajan kuluttua tapaamaan Tammea. Itäkeskuksen poliisi oli ollut koko ajan aktiivinen noissa seuraamisissa. Kun syksyllä 2009 Tammi vei virolaisia Espooseen, Microsoftin kohdalla poliisi kysyi heti, "mitä te teette tässä". Samat poliisit seurasivat vain muutama minuutti kuluttua. Tammi kysyi: "Ettekö te tunne, että olen sama henkilö kuin muutama minuutti sitten". Tuolla kertaa SUPO:n agentti auttoi eikä keskustelun jälkeen seurantaa tapahtunut vähään aikaan, mutta äskettäin muutakin tiedustelua SUPO on tehnyt jälleen kerran Tammen suhteen, toiset tiedustelut ovat avoimia ja toiset SUPO luulee pitäneensä salassa. Samana päivänä keväällä 2010, kun Tammi piti tiedostustilaisuuden terrorismia vastaan, SUPO soitti Tammelle ja halusi tavata illalla. SUPO määritteli kahvilan, jossa oli tapaaminen. Seuraavana päivänä SUPO:n kaverit Virossa, KAPO, määräsi Tammelle 10 vuoden maahantulokiellon.

Mahdollisesti SUPO tiesi, mitä seuraavana päivänä KAPO aikoi tehdä. Kavkaz Center kirjoitti samaan aikaan, että KGB:n verinen terroristi Tammi sai maahantulokiellon, mutta Tammi ei ollut itse saanut tietoa.

Näyttäisi siltä, että KAPO ja SUPO haluavat suojella terroristisivustoa Kavkaz Centeriä.

Tiesikö poliisisetä ja –täti, että Teidän kaikki asiattomat työnne ja tehottomat ”harrastuksenne” tiedetään ja tuodaan myös julki?

Pahimpana on vuonna 2000-2001 tapahtunut valvontaraportin väärennös, jonka Helsingin ulkomaalaispoliisisetä teki ignoroiden minut valvontaraportista ja kodistani.

Poliisille tiedoksi, että ”ignoroida” tarkoittaa kansanomaisesti sanottuna ”pyyhki pois” vastoin tosiasiaa.

Myös muuta väärentämistä ja provosoinnin yritystä tapahtui siihen aikaan poliisin toimesta. Niitä en ole antanut anteeksi Suomen poliisille, koska anteeksipyyntöäkään ei ole kuulunut.

Niin kuin ystäväni ja juristi, jo edesmennyt George Paile sanoi minulle ja vaimolleni: ”vuoden 2000-2001 ajojahdin ainoa mystinen tarkoitus oli Juha Molarin tuhoaminen”. Silloin kierot ihmiset eivät laskeneet kuitenkaan oikein: minua ei voi tuhota maineen, rahan eikä työn avulla: jopa silloin täysin ilman toimeentuloa löysin välittömästi uusia kehittäviä hankkeita ja upeita mahdollisuuksia, joita tavallinen porvarillinen alistunut elämä suomalaisen järjestelmän orjaksi ei olisi tarjonnut.

Kaikesta huolimatta en ole anarkisti, joka ei hyväksyisi oikeusvaltion lainvalvontaviranomaisia ja instituutioita. Tänään on juhlapäivä kaikille tosimiehille (Это праздник настоящих мужчин), ja siksi sanon hyvää isänmaanpuolustajien juhlapäivää: С Днём защитника Отечества!








- - - -


lauantai 19. helmikuuta 2011

Terrorismin verisessä ytimessä alusta alkaen: rahoittaja Boris Berezovski ja Kavkaz Centerin ”luoja” Movladi Udugov

Toista Tšetšenian sotaa ei ollut

Monikansalliset ja erityisesti Kaukasian emiirikunnan hyväksi tappavat terroristit ovat onnistuneet Venäjään vihamielisesti suhtautuvien länsimaisten kirjoittajien avustuksella ideologisessa propagandassaan, jonka luomuksena on syntynyt yleiseen kielenkäyttöön ilmaus ”Toinen Tšetšenian sota”.

Toista Tšetšenian sotaa ei ole kuitenkaan koskaan ollut. Tämä ideologinen käsite on samankaltainen kuin yhä edelleen toistuvat huolimattomat kirjoitukset ja puheet kyseisen alueen ”emiireistä”, ”emiirikunnasta”, ”Itškerian tšetšeenitasavallasta” ja sen ”presidenteistä” tai ”komentajista”.

Käsitteiden yleiskielisessä merkityksessä tulisi puhua Tšetšenian ja Itškerian paikallisista rikollisryhmistä, joiden tukena oli arabipalkkasotureita ja terroristiryhmän Al-Qaidan lähettämää väkeä.

Tšetšeniassa tunnettuja arabipalkkasotureita olivat Jordaniasta tullut ”Khattab”, Saudi-Arabiasta Abu al-Walid, Abu Hafs al-Urdani, Abu Kuteib, Abu Umar, Abu Dzeit, Muhannd ja Sudanista Yasser.

Tšetšeniassa ei ollut näin ollen ”Ensimmäistä” eikä ”Toista” sotaa, vaan alueella on laillinen esivalta suorittanut enemmän tai vähemmän tehokkaita terrorismin vastaisia viranomaistoimenpiteitä.

Sodalla” tarkoitetaan yleiskielisessä merkityksessä valtioiden välisiä sotia, joissa toinen puoli kieltää valtion suvereniteetin julkisen vallan käyttöön valtion alueella Jo Cicero ja Hugro Grotius määrittelivät sodan ”valtioiden tai valtioiden osien kamppailuksi, jossa käytetään väkivaltaa”.

Suomi liittyi 9. kesäkuuta 1922 Haagin toisen rauhankonferenssin kansainvälisiin sopimuksiin: artikla 8 kuvailee nimenomaisesti ”valtioita, joitten välillä on syntynyt vakava, rauhaa uhkaava erimielisyys”.

Tšetšeniassa ei ole käyty sotaa sanan varsinaisessa ja juridisessa merkityksessä, minkä tähden esimerkiksi toimittajien huolettoman ja virheellisen kielenkäytön tähden jopa Suomessa Korkein Oikeus sortui joulukuussa 2010 käsittämättömyyksiin antaessaan terroristille turvapaikan Suomessa, vaikka Venäjä oli vaatinut terroristia oikeuslaitoksensa tutkittavaksi.

Sisällissodalla” viitataan poliittisen ja järjestäytyneen yhteisön, yleensä valtion sisällä käytävään sotaan, jossa mukana voi olla myös valtion ulkoisia osapuolia auttamassa jompaakumpaa osapuolta.

Myöskään sisällissodasta ei voida puhua Tšetšenian tilanteen yhteydessä, koska alueen väestö oli hyvin johdonmukaisesti – yleisten arvioiden mukaan noin 90 % - Venäjän puolella. Tšetšenian väestö ei ollut keskenään sodassa, vaikka aseelliset toimet koskivat merkittävästi Tšetšenian aluetta.

FBI toteaa, ettei ole mitään yksityistä universaalisti hyväksyttyä määritelmää ”terrorismille”, mutta määrittää silti terrorismin ”voiman tai väkivallan käytöksi henkilöitä tai omaisuutta vastaan, tarkoituksena pelotella tai pakottaa hallitusta, siviiliväestöä tai niiden osaa poliittisten tai sosiaalisten tavoitteiden ajamiseksi” (“the unlawful use of force and violence against persons or property to intimidate or coerce a government, the civilian population, or any segment thereof, in furtherance of political or social objectives” (28 C.F.R. Section 0.85).

Kansainliitto sopi vuonna 1937 yleissopimuksen terrorismista: ”Kaikki rikokset, jotka kohdistuvat valtiota vastaan ja pyrkimyksenä on luoda kauhun tila tiettyjen henkilöiden, ryhmän jäsenten tai suuren yleisön mieliin”.

Venäjän Federaatiossa Pohjois-Kaukasuksessa toteutettiin erityisen voimakkaasti 30. syyskuuta 1999 alkaen terrorisminvastaisia toimia, joita oli edeltänyt terroristien moninaiset iskut eri puolilla Venäjän Federaatiota.

Nämä terrorisminvastaiset toimet jatkuivat varsin intensiivisinä 16. huhtikuuta 2009 saakka, jolloin terroristiryhmittymien merkittävin voima uskottiin kukistetuksi ja laillinen esivalta saattoi keventää viranomaistoimia alueella.

Venäjän Federaation Pohjois-Kaukasian lainvalvontaviranomaiset tarvitsivat Federaation tukea rikollisryhmien valvontaa ja oikeuteen saattamista varten. Venäjän liittovaltion laki ”terrorismin torjunnasta” (Федеральный закон "О противодействии терроризму") määrittää 3 artiklan 1 kohdassa terrorismin ”väkivallan ideologiaksi ja vaikuttamiskeinoksi viranomaisten, paikallishallinnon tai kansainvälisten järjestöjen päätöksentekoon pelottelemalla väestöä ja/tai muun laittoman väkivallan avulla” (терроризм - идеология насилия и практика воздействия на принятие решения органами государственной власти, органами местного самоуправления или международными организациями, связанные с устрашением населения и (или) иными формами противоправных насильственных действий).

Itse terroristitoiminta sisältää sekä terrorismin täytäntöönpanon, rahoituksen, koulutuksen, suunnittelun että yllyttämisen terrorismiin. Terroristitoimintaa on myös rekrytointi, yllyttäminen ja koulutus terrorismia varten sekä tiedottaminen ja muu avunanto suunnittelussa, valmistelussa ja terrorismin toteuttamisessa (3 artikla, kohta e: информационное или иное пособничество в планировании, подготовке или реализации террористического акта).

Venäjän terrorismin torjuntaa määrittävän lain 3 artiklan kohdan f mukaan Mikael Storsjön ja Adam Tumsoevin (Islam Matziev) sekä muiden Kavkaz Centerin toiminnan edistämiseen suoranaisesti vaikuttavien henkilöiden menettelyä olisi mahdollista arvioida suoranaisesti terrorismina: пропаганду идей терроризма, распространение материалов или информации, призывающих к осуществлению террористической деятельности либо обосновывающих или оправдывающих необходимость осуществления такой деятельности (harjoittaa propagandaa terrorismin ajatusten puolesta levittämällä sellaista materiaalia tai tiedotusta, edellyttäen terroritoiminnan täytäntöönpanoa tai perustelemalla tällaisen toiminnan tarvetta).


Boris Berezovski teki isoa bisnestä terroristien suorittamien sieppausten avulla

Tšetšenian rikollisryhmät olivat välttäneet rikosoikeudelliset rangaistukset lukuisista sieppauksista, panttivankien ottamisesta (Tšetšeniassa työskennelleitä Venäjän virallisia edustajia otettiin panttivangeiksi), öljyputkista tehdyistä huomattavista varkauksista, huumeiden salakuljetuksesta, väärennettyjen rahojen tuotannosta ja jakelusta sekä suoranaisista terrori-iskuista alueelle.

Venäjällä oli kokonaisuudessaan ongelmia oikeusvaltion rakentamisessa ja viranomaismenettelyssä, eikä Jeltsinin aika tuonut menettelyyn riittävää tehokkuutta. Paikallisesti ja alueellisesti ongelmat saattoivat olla huomattavan villejä, jos eivät metropolit Moskova ja Pietari olleet nekään esimerkillisessä kunnossa.

Nuoria muslimimiehiä saapui eri alueilta Venäjää ja perusti Tšetšeniaan laittomia koulutusleirejä, joiden kouluttajat – erityisesti arabipalkkasoturit - tulivat ulkomailta, ohjasivat miinojen käsittelyä.

 Laillinen esivalta ei kyennyt paikallisin voimavaroin saattamaan järjestykseen ulkomaisen koulutuksen ja rahoituksen turvin tapahtunutta rikollistoimintaa Tšetšeniassa, Dagestanissa, Karatšai-Tšerkessiassa ja Kabardi-Balkariassa. Tämä oli mahdollista pienemmän ja suuremman väärennetyn rahan avulla, jonka vaikutusta kiristämiset ja uhkailut vahvistivat.

 Tavallinen pieni virkamies ajatteli hiljaista elämää perheensä hyväksi ja otti väärää rahaa sulkien silmänsä rikollisilta, joilta hän sai ohuen virkamiesleivän rinnalle tukevan ylläpidon. Tietenkään kaikki virkamiehet eivät olleet ostettaviksi.

Maaliskuun alussa 1999 Groznyin lentoasemalla terroristit sieppasivat kenraalimajuri Gennadi Špigunin (Геннадий Николаевич Шпигун), sisäministeriön täysivaltaisen edustajan Tšetšeniassa.

Miehen ruumis löydettiin vasta 31.3.2000 Itum-Kalen kylän lähettyviltä. Gennadi oli syntynyt Dagestanissa. Kun 5.3.1999 hän saapui Groznyin lentoasemalle, kiitotielle tuli kaksi tummanvihreää ajoneuvoa, kaksi tuntematonta miestä hyppäsi takakontista ja tuli koneeseen naamioituna: Gennadi pistettiin käsirautoihin ja vietiin koneesta kello 15:50. Špigunin tarkoitus oli lentää Moskovaan Groznyin lentoyhtiön koneella Tu-134.

Sisäministeriön mukaan sieppauksesta oli vastuussa Shamil Basajev ja Abdul-Malik Mezhidovin jengi, joka vaikutti toimivan kuitenkin yhteydessä Boris Berezovskiin.

  Tšetšenian lainvalvontaviranomaisten ja RIA Novostin tietojen mukaan Doku Umarov oli itse suoranaisesti osallinen tässä sieppauksessa. Sieppaajat vaativat kenraalin vapauttamiseksi 15 miljoonaa dollaria, mutta eivät saaneet rahoja.

Kuva: Gennadi Špigun

Sittemmin Špigun haudattiin kesäkuussa 2000 Moskovaan tunnetulle Kirkastumisen hautausmaalle (Преображе́нское кла́дбище), niin kuin sinne on haudattu myös Puna-armeijan yli 10 000 sotilasta ja päällikköä sekä muita kansallissankareita.

Špigunin kuolema koettiin suureksi ”tappioksi kaikille monikansallisille dagestanilaisille ihmisille”. Toki Špigunin ei ollut ainut siepattu ihminen, vaan terroristien syntilistaan kuului muutaman edellisvuoden ajalta noin 1300 panttivankia: naista, lasta, sotilasta, virkamiestä ja kenraalia.

Venäjällä myös maksettiin jonkin verran korvauksia siepattujen ihmisten vapauttamiseksi. Syksyllä 1996 italialainen valokuvaaja siepattiin ja Italian hallitus maksoi kidnappaajille 300 000 dollaria, mutta tämän jälkeen hinnat nousivat rajusti 2-3 miljoonaan dollariin henkilöltä.

 15.12.1996 Salman Radujev (Салман Радуев) kidnappasi 22 venäläistä poliisia, Boris Berezovski meni tehokkaasti 18.12.1996 Radujevin luo neuvotteluihin ja sai poliisit vapaiksi.

Berezovski oli julkisesti kiitetty pelastaja kaikissa iltauutisissa. Vangit kehuivat vapauttajaa. Kenraali Lebed oli kuitenkin kyyninen pohatan poliittista peliä kohtaan. Tammikuussa 1997 oli jälleen panttivankikriisi, Lebed ei onnistunut vapauttaa neuvottelujen avulla, jolloin Lebed kertoi julkisesti moitteena, että nimenomaisesti Berezovski oli maksanut Tšetšenian tietyille militanttikomentajille, jotta nämä eivät vapauttaisi panttivankeja liian nopeasti.

Berezovski kehui myös julkisesti toimiaan, esimerkiksi keväällä 199 hän kertoi uhranneensa miljoonia dollareita Tšetšeniassa sementtitehtaan rakentamiseen.

Elokuussa 1997 hän kehui luvanneensa maksaa 2 miljoonaa dollaria kolmen radiotoimittajan vapauttamiseksi.

Berezovskin suhde Kavkaz Centerin perustajan Movladi Udugovin kanssa oli hyvin luottamuksellinen. Udugov oli yksi keskeinen hahmo koko militanttien terroristien kaappausyrityksessä ja kaiken lisäksi Mashadovin hallituksen varapääministeri. Mashadov kutsui kuitenkin Udugovia sanoilla ”jihadin saarnaaja” («проповеднику джихада»).

Boris Berezovski osallistui lunnaiden maksuun muutamien henkilöiden hyväksi, mutta rahat eivät tulleet hänen henkilökohtaisesta omaisuudestaan: Berezovski oli mukana lunnaiden maksussa helmikuussa 1997 ORT:n kirjeenvaihtajan Roman Perevezentsevin ja Vjatšeslav Tibeliusan puolesta, keväällä 1997 ”Radio Venäjän” ja ITAR-TASS:in neljän toimittajan vapauttamiseksi, syksyllä 1998 brittiläisten Camilla Carrin ja Joe Jamesin vapauttamiseksi.

Berezovski kohosi jopa maaliskuussa 1997 Tšetšenian asioita ratkaisevan Venäjän Federaation komission jäseneksi ja toukokuussa 1997 hän osallistui rauhansopimuksen allekirjoitukseen Venäjän ja terroristiyhteisön ”Itškerian tšetšeenitasavallan” välillä, kun Venäjä yritti saavuttaa rauhaa neuvottelujen avulla terroristien kanssa, joiden muodollisena johtajana oli Aslan Alijevitš Mashadov (Асла́н Али́евич Масха́дов).

Joulukuussa 1999 Berezovski valittiin duumaan, mutta vuoden 2000 lopulla hän pakeni Lontooseen, jossa hän loi ”Kansalaisoikeusyhteisön” (Civil Liberties Foundation, pääpaikka New York City), jonka tarkoituksena on herättää ”ihmisoikeushämmennystä” Venäjää vastaan.

Berezovskin järjestö on osallistunut toistuvasti näkyvästi myös Ukrainan parlamenttivaalien ohjailuun ”stipendien” avulla.

Berezovskin säätiötä johtaa Moskovan valtion yliopistosta valmistunut biokemisti ja mikrobiologi Alexander Goldfarb, joka sittemmin sai Israelin kansalaisuuden ja on toiminut New Yorkissa Columbian yliopistossa apulaisprofessorina. Hän toimi Soroksen säätiön palveluksissa vuodesta 1993 vuoteen 1997 ja vuonna 2001 siirtyi Berezovskin säätiöön. Juuri Goldfarb oli laatimassa Marina Litvinenkon kanssa seikkailutarinaa “Death of a dissident: the poisoning of Alexander Litvinenko and the return of the KGB” (2006).

Epäselväksi ei jää lainkaan kirjan kustantajan ja Goldfarbin “isännän” panos kirjan sisältöön. Litvinenko sai Alexander Goldfarbin avustuksella lentolipun Istanbul-Lontoo-Moskova, mutta pyysi turvapaikkaa Heathrowin lentokentällä.

 Goldfarb ja Litvinenko tapasivat toisensa jo aiemmin myöhään 90-luvulla venäläisessä Lefortovon vankilassa, kun Goldfarb työskenteli George Soroksen rahoittaman Venäjän vankilaoloja kehittävän projektin johtajana.

Goldfarbin läheinen työtoveri oli John Henry, tunnettu kliinisen toksikologian (myrkkyaineiden) asiantuntija Lontoosta St. Maryn sairaalasta. Tämä säätiö on maksanut tiettävästi Ahmed Zakajevin oleskelun Lontoossa.

Kidnappauksilla rahoitettiin terroristeja

Vremja Novostei (Время новостей) -lehdessä 6.3.2002 Radujev (Радуев) esittää varsin suorasukaisesti, että Shpigun kidnapattiin itse asiassa Berezovskyn pyynnöstä, vaikka toteuttajana olivat Doku Umarov ja eräät muut terroristit.

 Yhtenä tärkeänä perusteena oli, että tuohon aikaan Berezovsky oli vielä valtansa huipulla, mutta Špigun oli hänen kovia arvostelijoita. Valtakunnansyyttäjävirasto julkisti myös 5.3.2002 luettelon aineistosta, jonka perusteella Boriz Berezovskia todella epäillään itse asiassa separatistien rahoittamisesta kokonaisuudessaan ja tietyissä yksityistapauksissa näiden sieppausten avulla. Kaikkein suorin moite Berezovskia kohtaan tulee Gennadi Shpigunin sieppauksesta.

 Juuri Berezovskilla on ollut oma erityisen pitkä kiinnostuksensa Tšetšeniaa kohtaan.

Venäjän valtakunnan syyttäjävirasto pääsi vihille siitä, että Berevoski rahoitti terroristeja maksamalla rahaa sieppausten vapauttamiseksi. Berezovskin motivaatiota lisäsi kahden öljyjalostamon osto alueelta.

Berezovski käytti rahojen siirrossa myös likaisia välikäsiä: hän teki Moskovassa suoranaiset liiketoimet kahden tšetšeenirikollisjengin kanssa, joita johtivat Hož -Ahmed Nuhajev (Хож-Ахмед Таштамирович Нухаев) ja Movladi Atlangeriev (Мовлади Атлангериев). Lisäksi Gruusian juutalainen, Komsomolin entinen virkamies, sittemmin upporikas TV-moguli Badri Patarkatsishvili lahjoitti vuonna 1999 Tšetšenian terroristiryhmien johtajalle 30 miljoonaa ruplaa hyökkäyksestä Dagestaniin.

Badri on mitä läheisin liikekumppani myös tunnetulle Venäjän nykyjohdon vihaajalle, Lontoossa pakoilevalle upporikkaalle Boris Abramovitš Berezovskille (Борис Абрамович Березовский). Georgia Times –lehden toimittaja Jeffrey K. Silverman kutsui tammikuussa 2002 tekemässään jutussa miehiä osuvasti “läheisiksi liittolaisiksi” toisilleen: ”He ovat työskennelleet vuosia yhdessä ja ajattelen, että niin he tekevät myös nyt”.

Badri oli vuodesta 1992 AvtoVAZ-ryhmän varajohtaja, sekä johti venäläistä ORT TV -kanavaa. Vuonna 1997 hän siirtyi öljyalalle ja oli järjestämässä Sibneft-öljy-yhtiön osakkeiden yksityistämistä.

Hož-Ahmed Nuhajev


Tämä Hož -Ahmed Nuhajev toimi wahhabbilaisterroristiryhmän, tuohon aikaan Aslan Mashadovin johtamana ja sittemmin Doku Umarovin ”johtaman” Itškerian tšetšeenitasavallan (Чече́нская Респу́блика Ичке́рияn) ”varapääministerinä”.

Komeita nimiä ei pidä kuitenkaan sekoittaa valtiollisiin laillisiin instituutioihin, sillä Itškerian tšetšeenitasavalta on saanut yleisen "tunnustuksen" ainoastaan terroristijärjestönä, sitä ei ole mikään valtio tunnustanut valtiolliseksi järjestelmäksi. Hož -Ahmed Nuhajevia on epäilty Forbesin toimittajan Paul Klebnikovin ja toimittaja Anna Politkovskajan murhista, myös jälleen Boris Berezovskin tilauksesta.

Nuorena miehenä Hož -Ahmed Nuhajev oli jo kahdesti tuomittu vankeuteen kiristyksestä, mutta hän pakeni vankilasta. Hän syntyi 1. marraskuuta 1954 Neuvostoliitossa Kirgisiassa. Grosnyissa hän sai suoritettua lukion ja lähti Moskovan valtionyliopistoon oikeustieteen opintoihin, mutta hänet erotettiin monien rikostuomioiden vuoksi. Vuodesta 1988 hän johti tšetšeenirikollisjoukkoa Moskovasta käsin, jossa hän tapasi Berezovskia vielä siihen aikaan.

Maaliskuussa 1993 Hož -Ahmed Nuhajev sai lopulta 8 vuoden vankeusrangaistuksen kiristyksestä, mutta Groznyissä Johar Dudajev vapautti hänet, vuonna 1996 Hož -Ahmed Nuhajev korotettiin separatistien hallituksen varapääministeriksi. Hänen vastuualueensa oli houkutella Yhdysvaltojen ja Britannian investointeja "Kaukasian yhteismarkkinoille".

Vuonna 1997 Hož-Ahmed Nuhajev pakeni ulkomaille, josta käsin perusti yritykset Taronbridge Oy ja Tarondene Oy, josta ensimmäinen sai sitemmin nimen "Trans Caucasian Energy Company", jonka avulla hän järjesteli Tšetšeniasta varastetun öljyn rahanpesun. Firma ilmoittaa tavoitteekseen saada haltuunsa Tšetšenian öljykentät. Jälkimmäinen yritys sai nimeksi Caucasus Common Market Ltd. ja sen puheenjohtaksi Venäjän sisäministeriötä palvellut everstiveteraani Peter E. Suslov (Петр Евгеньевич Суслов). Tällä hetkellä Tšetšenian öljystä hallinoi LLC Songo-yritys 23,6 %, jonka perustajat ja omistajat ovat Andrei ja Natalia Suslov - juuri samat nimet kuin Peter E. Suslovin lapsilla.

Hož-Ahmed Nuhajev oli huhtikuussa 1997 perustamassa Kaukasian-Amerikan kauppa- ja teollisuuskamaria (Caucasian-American Chamber of Commerce and Industry, KATPP), joka rekisteröitiin Washingtoniin. Mukana oli myös Jacques Attali, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin entinen johtaja, josta tuli nyt kauppakamarin asiantuntija.

Kesäkuun 27 päivä 1997 päätettiin Sveitsissä kansainvälisten foorumien yhteydessä tapaamisessa Kaukasian öljyn saaliinjaosta ja sovittiin "Kaukasian yhteismarkkinoista". Projektin sponsori oli lordi McAlpine, Margaret Thatcherin johtaman Goldsmithsin rahoitusyhtiön edustaja. Thatcher itse oli British Petroleumin Kaspianmeren öljyn saamisessa poliittinen asiantuntija.

 Lokakuun 13 päivä 1997 lordi McAlpine - Thatcherin asiamies - Aslan Mashadov ja Hož-Ahmed Nuhajev -Berezovskin asiamies - kirjoittivat Lontoossa aiesopimuksen pitkäaikaisesta vuokrasopimuksesta Tšetšenian öljyputkia varten.

Boris Berezovskin PR-konsulttina toimii tällä hetkellä lordi Bell, joka on aiemmin johtanut menestyksellisesti kolmet vaalikampanjat Margaret Thatcherin hyväksi. Suhde Thatcheriin on syntynyt kuitenkin jo paljon aiemmin.

 14-19.3.1998 Thatcher järjesti juhlavan pidon Alsam Mashadoville, kun tämä vieraili Lontoossa. Isäntä oli virallisesti lordi McAlpine ja Imran Khan, molemmat öljybisnekseen paneutuneita henkilöitä. Thatacher itse toimii British Petroleum –öljy-yhtiön neuvonantajana erityisesti Tšetšenian asioissa. Tilaisuudessa vedottiin näyttävästi medialle Camilla Carrin ja John Jamesin puolesta, jotta tuntematon gansteri vapauttaisi heidät. Neuvottelut menivät onnistuneesti, kun Boris Berezovskin avulla englantilaiset vapautettiin syyskuussa 1998. Sieppaus tapahtui Grosnyissa 4.7.1997.

Paul Klebnikov kirjoitti Hož-Ahmed Nuhajevista ankaran kriittisen kirjan, kappaleen otsikko oli ”keskustelu barbaarin kanssa”. Kirja ilmestyi 9. heinäkuutä 2004, samana päivänä Klebnikov murhattiin Forbesin toimituksen lähettyvillä Moskovassa.

Movladi Atlangerijev

Berezovskin toinen kaveri oli Tšetšenian mafian pomo, ns. Lazanskajan («Лазь», Лазанская ОПГ) rikollisryhmän perustaja miljonääri Movladi Atlangerijev (Мовлади Атлангериев), josta käytetään myös lempinimiä ”herra”, ”Tšetšenian Lenin” tai ”italialainen”. Hän oli syntynyt Kazakstanissa. Opintonsa hän suoritti moskovalaisessa instituutissa kansantaloustieteestä.

Joulukuussa 1988 Lazanskajan rikollisliiga järjesti verisen joukkomurhan Labyrintti-nimisessä ravintolassa ja ravintolan johtajat Sevastyanov, Bazlov,
Babayev ja Dobrikov silvottiin, jotta rikollisliiga saattoi luoda oman Lasange-ravintolan («Лазань») lähituntumaan.

Yhdessä tovereidensa Timiryazevski, Dzerzhinski, Kirov, Sverdlovsk ja Babushkinskin kanssa ryhmä laajensi vaikutusvaltaansa huoltoasemien, autokauppaan (johtajana Mamud ”Suuri”; Мамуд Большой), hedelmä- ja kukkakauppaan, huonekaluliikkeisiin, hotelliomistukseen ("Baikal" ja "Ostankino" –hotellit, johtajana Nikolai Suleimanov) ja monien muiden kauppojen omistajaksi erityisesti Horoshevskojetien (Хорошевском шоссе) ja Nagatinon (Нагатино) varrella. Lisäksi heidät liitettiin kaikkien "Березка" –kauppojen omistukseen Moskovassa yhdessä tšetšeeniystäviensä kanssa. Vakavinta oli huume- ja asekauppa, jota tämä ryhmä harjoitti.

Kahdesta johtajasta Hož -Ahmed Nuhajev ja Movladi Atlangerijev tuli nopeasti miljonäärejä, kunnes toukokuussa 1990 heidät pidätettiin kiristyksestä ja Moskovan käräjäoikeus tuomitsi sittemmin 8 vuodeksi rangaistussiirtolaan.

Movladi Atlangerijev ennätti vain hetken kärsiä rangaistustan, kunnes hänet päätettiin siirtää Tšetšeniaan kärsimään rangaistustaan. Vuosina 1988-1990 ns. Lazanskajan («Лазь», Лазанская ОПГ) rikollisryhmä järjesti yli 20 kahakkaa, joita varten he rekrytoivat maanmiehiään jopa Moskovan yliopistosta. 6.10.1994 poliisi pidätti kymmenen ihmistä mainitusta Lazanskajan tšetšeeniryhmästä, koska nämä olivat toukokuusta 1992 alkaen varastaneet 6,5 miljoonaa ruplaa väärennettyjä tositteita vastaan. Tositteiden väärennösten tähden vaadittiin Venäjällä nopeampaa siirtymistä Yhdysvalloissa tunnettuun pankkijärjestelmään. Vuosina 1992-1994 tšetšeenien omistamat yhdeksän pankkia huijasivat 485 väärennetyn paperin avulla yhteensä 1000 miljoonaa ruplaa (N81015/81664; "Tšetšenian muistio").

Vain muutama kuukausi myöhemmin siirron jälkeen Tšetšeniaan Atlangerijev vapautettiin: rahalla oli osuutensa silloisessa korruptoituneessa järjestelmässä. Kaiken kurjaksi huipuksi terrorismin tukirakenteeksi luodussa "valtiossa" ”Itškerian tšetšeenitasavallassa” hänelle omistettiin jo vuonna 1994 ”ulkomaan tiedustelun” tehtävät ja 1996 öljy- ja kaasuteollisuudesta vastaava ensimmäinen ”varapääministeri”. Berezovskin uskottu mies oli siis terrorismin hyväksi toimivassa ns. ”Itškerian tšetšeenitasavallan” vallan ytimessä, vaikka samanaikaisesti Berezovski toimi yhä Venäjän Federaation uskottuna oligarkina.

Gansterijengi suunnitteli aktiivisesti öljytuotannon ja säiliöalusten järjestelmällistä varastamista. Atlangerijev oli nimenomaiseti eräs keskeinen henkilö Berezovskin kanssa neuvottelemassa siepattujen ihmisten vapauttamisesta lunnaita vastaan. Urakehitys muuttui molemmilla työtovereille hyvin kielteiseksi, kun Vladimir Putin tuli pääministeriksi ja presidentiksi. Berezovski oli toiminut siihen saakka ikään kuin kahdella jakkaralla: Federaation puolesta ja terroristien rinnalla Federaatiota vastaan. Hän otti vaurautta itselleen molemmilla menetelmillä.
Huhtikuussa 2007 julkaistujen tietojen mukaan Atlangerijev meni poikansa kanssa Lontooseen, jotta hän keskustelisi Boris Berezovskin kanssa. Atlangerijev kuitenkin pidätettiin ja karkotettiin Isosta-Britanniasta. Lontoossa hän ”selitti” saaneensa tehtäväksi tappaa Berezovski, mutta selityksen uskottavuus on kyseenalaistettu: todennäköisesti halusi väitteellään kätkeä todelliset motiivinsa. Kuka tuon luokan kova tyyppi tunnustaa poliisille todelliset motiivinsa liki silmät kyynelissä ja kertoo FSB-agenttitarinansa, jos hänellä sellaisia olisi ollut todellisuudessa. Hän oli vanha bisneskumppani Berezovskin kanssa.

Lopulta kaksi kaukasialaista miestä otti 31.1.2008 Atlangerijevin kiinni Moskovan keskustassa ravintolasta, jonne ”Tšetšenian Lenin” oli saapunut. Kidnappaajat tulivat Porsche Cayenne –autolla. Kun Atlangerijev tuli ulos ravintolasta, kaksi miestä tuli ja pistivät hänet Toyota Land Cruiser –autoon ja veivät hänet ilmeisemmin Tšetšeniaan. Hänen tähtensä ei esitetty mitään lunnasvaatimuksia. Hän ollut keskeinen hahmo ns. Tšetšenian mafiassa.

Boris Berezovski rahoitti Movladi Udugovia ja Kavkaz Centeriä

Kenraalimajuri Gennadi Špigunin sieppauksen jälkeen tuli entistä selvemmäksi, ettei laittomasti valtioksi julistautuneen, tosiasiassa sisäisesti ristiriitaisen terroristijärjestön nimellisjohtajan Aslan Alijevitš Mashadovin kanssa voi neuvotella terrorismin vastaisista toimista, yhtä vähän kuin terroristijärjestö ”Itškerian tšetšeenitasavallan” seuraavienkin johtajien (ml. Doku Umarov) kanssa. Mashadov ei kyennyt toisaalla pitämään järjestyksessä röyhkeämmin hyökkäykseen käyviä ulkomaalaisrahoitteisia wahhabilaisia, mutta toisaalla hänen oma asemansakin oli rikoksesta etsittynä terroristiliigan johtajana ongelmallinen, vaikka Boris Berezovski pitikin yhteyttä Venäjän puolesta häneen sopimusten allekirjoittamista varten. Maaliskuussa 1995 Venäjän federaation syyttäjälaitos oli laittanut terroristipäällikkö Mashadovin etsintäkuulutukseen.

Venäjän liittovaltion oli itse tehostettava toimia Tšetšenian rikollisjengien torjumiseksi. Rajaviranomaiset tehostivat huumeiden salakuljetuksen valvontaa. Monet tehostamistoimet tekivät Tšetšenian alueella toimineiden terroristipäälliköille vaikeuksia maksaa palkkasotureille ja ostaa aseita. erityisesti huhtikuussa 1999 sisäasiainministeriön joukkojen komentajaksi tullut Vjatšeslav Ovtšinnikov (Вячеслав Овчинников) teki useita onnistuneita operaatioita. Elo-syyskuussa 1999 wahhabilainen arabisoturi Samer Saleh al-Suveilem organisoi yhdessä Shamil Basajevin kanssa ja johti hyökkäyksiä tšetšeeni-dagestanilaisterroristien hyökkäyksiä Dagestanissa. Samer Saleh al-Suveilem verkosto syveni Afganistanissa Al-Qaidan kanssa. Samer Saleh al-Suveilem oli perustaja ja johtaja Muslimiveljeskunnan johtavan teologin Sayyid Qutbin tai Seyed Qutban (”maailma kuuluu Islamille”) rahoittamassa ”Kaukasian islamilaisessa instituutissa”, jossa monen terrori-iskun tekijä on saanut aseellisen harjoituksensa. Tämä rahoittaja Sayyid Qutb on erityisen keskeinen hahmo Osama bin Ladenin tärkeälle mentorille Ayman Zawahirille ja Al-Qaida-ideologille Anwar al-Awlakille (molemmat myös keskeisiä Kavkaz Centerin ”koraanikoulussa”), Samer Saleh al-Suveilemin (Самер Салех ас-Сувейлем) syntymäaikaa ei tiedetä tarkasti: 1963, 14.4.1966 tai 1969, mutta kuolinpäivä on tiedossa terroristijohtajalle. Hän sai surmansa 19.3.2002, koska luki ilmeisesti hänelle osoitetun kriittisen kirjeen, jonka jälkeen hän tuli kovin heikoksi.

Myös Samer Saleh al-Suveilem on ”self-made” emiiri: Hän kutsuu itseään komeasti ”emiiri ibn al-Khattabiksi” (ибн аль-Хаттаб), Samer Saleh al-Suveilemin sisar asuu New Jerseyssä ja harjoittaa asekauppaa. Tuon iskun jälkeen elo-syyskuussa 1999 sisäministeri Vladimir Rushailo (Владимир Рушайло) ilmoitti valmistautumisesta suureen ennalta ehkäisevään iskuun terroristien toimia vastaan. Huhtikuun-elokuun 1999 aikana terroristit tekivät Stavropolin ja Dagestanin alueella yli 30 aseellista hyökkäystä, joissa kuoli ja haavoittui kymmeniä sotilaita, lainvalvontaviranomaisia ja siviileja. 22. kesäkuuta terroristit yrittivät iskeä Venäjän sisäministeriön päärakennusta vastaan, mutta pommi saatiin purettua ajoissa.
Elokuun alussa 1999 Basajev ja Berezovskin asiamies (jollaiseksi on esitetty ilmeisen erheellisesti "Alexander Voloshin"; Александр Волошин) pitivät kokoustaan, ja olivat puhelinkeskustelussa samanaikaisesti Berezovsnki ja Udugovin kanssa.

Kuva: Berezovski ja Udugov olivat puhelinyhteydesä Basajeviin ja asekauppias Khashoggiin, kun nämä tapasivat Côte d'Azur-huvilassa 1999 (kuvan aitoutta on aiheellisesti epäilty)


Tämän jälkeen Basajevilla oli kiire Pohjois-Kaukasiaan, jossa alkoi parin päivän kuluttua rytinä. Tšetšeniassa 7. elokuuta 1999 Shamil Basajev ja Samer Saleh al-Suveilem (arabiterroristi Khattab) syyllistyivät massiiviseen hyökkäykseen. Sotilaallisen ryhmän ydin muodostui ulkomaisista palkkasotureista, joilla oli kiinteä yhteys kansainväliseen terroristijärjestöön ”Islamilaiseen kansainväliseen rauhanturvaprikaatiin” («Исламской международной миротворческой бригады») ja sitä kautta Al-Qaidaan, kuten YK:n pakote al-Qaidan/Talebanin yhteistyötahoista myös ilmoittaa. ”Islamilainen kansainvälisen rauhanturvaprikaati” (engl. Islamic International Peacekeeping Brigade, IIPB) osallistui myös lokakuussa 2002 Dubrovkassa teatterissa terrori-iskuun, jossa 810 teatterikävijää pidettiin alun perin vankina ja 129 sai lopulta surmansa. Yhdysvallat on tunnustanut vuonna 2003 päätöksellään Executive Order 13224 mainitun prikaatin terroristijärjestöksi ja viittaa vuonna 2006 selonteossaan terroristisivustoon ”Kavkaz Center”, joka nimeää Saudi-Arabian kansalaisen ”Muhannedin” konsernin uudeksi johtajaksi. Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen toiminnan mukaan kyseisellä ”rauhanturvaprikaatilla” on ollut enimmillään jopa 400 terroristitaistelijaa, joista 100 arabia, turkkilaista ja muuta ulkomaista taistelijaa.

Mashadov tuomitsi Samer Saleh al-Suveilem ja Basajevin hyökkäyksen Dagestaniin, mutta tuomitseminen jäi hyvin muodolliseksi suulliseksi ilman mitään asianmukaisia yrityksiä hillitä näiden terrorismia. Mashadov toisti vielä 4. marraskuuta 2000 radiohaastattelussa Deutsche Welleen, että aseelliset yhteenotot alkoivat Berezovskin, Basajevin ja Udugovin päätöksestä. ”Talouden harvainvalta haluaa päästä valtaan”, Mashadov teki analyysinsä. Venäjä havaitsi kuitenkin jo aiemmin, että Mashadov pelaa aikaa monikansalliselle wahhabilaiselle terroristijoukolle, vaikka ei ilmeisemmin pidä henkilökohtaisesti sen enempää Samer Saleh al-Suveilemista kuin Basajevistakaan. Mashadovin mukaan terroristien rahoitus tulee Boris Berezovskilta, vaikka Mashadov laski kuviot väärin ja oletti Berezovskin rakentavan suosiota Vladimir Putinille.

Sitä vastoin Ramzan Kadyrov kertoi tarkemman arvion helmikuussa 2009, että Mashadov olisi saattanut todellakin suostua liittymisestä Venäjään ja Boris Berezovski rahoitti terroristiryhmiä. Myös Tšetšenian tasavallan parlamentin jäsen, itselle Mashadoville aikoinaan hyvin läheinen ns. Itškerian tšetšeenitasavallan "puolustusministeri" Magomed Hambijev (Магомед Ильманович Хамбиев) on kertonut silminnäkijätodistuksen, miten Berezovski rahoitti avokätisesti Shamil Basajevia, Kavkaz Centerin omistajaa Movladi Udugovia ja muita terroristijohtajia. Berezovski antoi jopa Basajeville henkilökohtaisesti miljoona dollaria erään Ingušian kahakan jälkeen. Hambijev oli kysynyt tällöin Basajevilta rahojen tarkoitusta, johon Basajev vastasi, että Berezovski pelkäsi häntä ja maksoi rahaa. Khambijev oli myös näkemässä, kun Kavkaz-viestintä syntyi Movladi Udugovin toimesta ja Udugov sai rahaa Berezovskilta. ”Berezovski ei vain antanut rahaa uusimpien laitteiden ostoon, vaan hän myös rahoitti kanavan työskentelyn, tietäen hyvin, että tämä kanava levittää ympäri vuorokauden wahhabismia. - - Berezovski, Udugov ja Basajev tiesivät mitä tekivät ja he tekivät sen tarkoituksella” (Березовский не только дал деньги на закупку самого современного оборудования, но и финансировал работу канала, прекрасно зная, что этот канал круглые сутки пропагандирует ваххабизм - - - Березовский, Удугов и Басаев прекрасно знали, что делают и делали это осознанно).

Berezovskin, Basajevin ja Udugovin tehtiin huomattavia rahasiirtoja vuoden 1997 aikana. Jo vuonna 1997 Movladi Udugovia kovisteltiin yhteyksistä Berezovskiin: Udugov ei mitenkään kiistänyt suhdetta eikä Berezovskin rahoitusta, vaan selitti mystisesti: ”Me Berezovskin kanssa olemme islamin ja juutalaisuuden ystäviä”. Ingušiassa syyttäjä havaitsi rikosasian # 99600052 yhteydessä vuonna 1998 hyvin merkillisen sieppauksen Venäjän alueelta ja samalla oudon vapautuksen venäläisille sotilaille. Tutkimuksissa kävi ilmi, että rahoituksen hoiti Berezovskin ”humanitaarinen rahasto”, joka itse asiassa suoraan rahoitti rikollisryhmiä sieppauksia varten. Sotilaat katosivat lyhytaikaisesti 1-2 viikkoa varten, minkä jälkeen tiedotusvälineissä julistettiin äänekkäästi maksetuista ”lunastushinnoista”.

Udugovin puhelinkeskustelut ovat hyvin nauhoitettu, terroristia tukeva Chechenpress-verkkosivusto 28.4.2006 esitti, että Basajev kävi keskusteluja Nizzassa Adnan Khashoggin kanssa heinäkuun alussa 1999. Päivämäärä ei kuitenkaan täsmää. Puhelinnauhoitukset kertovat ainakin sen, että Berezovski on käynyt keskustelua Basajevin ja Udugovin kansssa, kun Basajev tapasi mahdollisesti Adnan Khashoggin - upporikkaan saudiarabilaisturkkilaisen asekauppiaan - Nizzan Côte d'Azur -huvilassa, jonka omisti tämä Khashoggi. Adnan Khashoggin isä oli Saudi-Arabian kuninkaan henkilökohtainen lääkäri. Suomessa hän teki Saudi-Arabian ja Valmetin välisiä kauppoja. Adnan sisko on naimisissa egyptiläisen liikemiehen al-Fayedin kanssa, jonka Dodi-poika kuoli yhdessä prinsessa Dianan kanssa. Chechenpress- sivuston mainitsema päivämäärä 3.7.1999 ei voi olla kuitenkaan oikea.

Boris Berezovski ja Movladi Udugov olivat puhelinkeskustelussa keskenään. Puhelinsoiton on siepannut tietty nimetön taho. Puhelimesta kuuluu Movladin sanat:

"Hei? Haloo? Boris, tässä Movladi puhuu ... Boris, Soitin eilen, mutta en voinut tavoittaa sinua ... Boris, mitä meidän asioille kuuluu? ... Kyllä, etsin sieltä, mutta ei ollut mitään, luultavasti maanantaina tulee ... Kyllä, kyllä ... Katsoin perjantaina, perjantaina katselin, vielä ei ollut mitään, ehkä maanantaina on, katson maanantaina ... No, en tiedä, ehkä siellä on jotain, viive ... Kyllä ... Millainen paperi ...? Kyllä, kyllä, kyllä, tietysti ymmärrän. Hyvä on, Boris, kerrohan mitä teette Kazbekin kanssa ... Te ... Meille kerrotaan, että lähetät seitsemän, kahdeksan miestä, mutta, mitä on siis? Miten tilanne siellä? .. Ja milloin voimme häntä odotettaa? .. Mitä sitten? Maanantaina tai tiistaina odotan häntä? .. Kyllä, ymmärsin, ymmärsin ... No, sanotaanko niin, tiistaina se oikein liikkua, jos hän on maanantaina ... Kyllä, kyllä Sleptsovskissa (ei kuulu) ... Siellä Kazbek vastaa suoraan itse ... Juuri ajoissa ... Illalla soittaa. No, Boris, entä nämä kaksi kaveria, että joista ei kuulu mitään? .. Kyllä? Ja tässä, koska se oli radikaalien toimenpiteiden aika, jarrutan edelleen ja mielestäni voi ratkaista ... Tajusin, että ymmärrän ... Ja kuinka monta? Yksitoista? .. Kello kahdeksan, yhdeksän ... Okei, soitan illalla, Boris, tietenkin. Saan paremman yhteyden ja soitan ... Nyt kaikki hyvin. Hei". «Алло? Алло? Борис, это Мовлади говорит... Борис, я вчера звонил, что-то не смог до тебя дозвониться... Борис, что там по нашим делам? ...Да, я смотрел там, пока ничего не было, наверно, в понедельник будет... Да, да... я в пятницу смотрел, в пятницу смотрели, пока ничего не было, может быть, в понедельник будет, я в понедельник посмотрю... Ну, я не знаю, может быть, там что-то, задержка... Да... Что за документ?... Да, да, да, понятно, понятно. Хорошо, Борис, скажи, пожалуйста, вот то, что вы с Казбеком... вы... Мы говорили, что ты человека пришлешь числа седьмого, восьмого, вот так, что там? Как там ситуация?.. А когда его можно ожидать?.. Тогда, что? в понедельник или во вторник его ждать?.. Да, понял, понял... Хорошо, давай мы так скажем, на вторник будем точно ориентироваться, если он в понедельник появится... Да, да на Слепцовск (неразборчиво)... Там, Казбек будет непосредственно сам встречать... Только, по времени... Вечером позвонить. Хорошо, Борис, насчет этих двух парней хоть что-то (неразборчиво) есть какая-то?.. Да? А то здесь уже как бы на радикальные меры, я пока сдерживаю и думаю, что может решится... Я понял, я понял... А примерно во сколько? Часов в одиннадцать?.. Часов в восемь, девять... Хорошо, я вечером позвоню, Борис, обязательно. Я получше связь выберу и позвоню... Ну всего доброго. Пока»

Berezovski ja Udugov kävivät keskustelua myös Gruusian Badri Patarkatsishvilin toimista Pohjois-Kaukasian rikollisjärjestöjen tukemiseksi. Maaliskuussa 1999 Movladi Udugovin – terroristijärjestön ”tiedotusministeri” perusti Groznyissä Kavkaz Centerin.

Kuva: Magomed Hambijev

Magomed Hambijev syntyi 10. marraskuuta 1962 Tšetšeniassa, toimi 1982-1984 Neuvostoliiton armeijan varusmiespalveluksessa Itä-Saksassa, josta palasi Tšetšeniaan valtioyliopistoon. Hän kannatti riippumattoman Tšetšenian tasavallan syntä, kohosi jopa prikaatinkenraaliksi ja nimitettiin ns. Itškerian tšetšeenitasavallan puolustusministeriksi. Tämän tähden hänellä on ollut erinomainen näköalapaikka terroristitoiminnan rahoitusjärjestelmiin. Hän ryhtyi kuitenkin vuodesta 1998 alkaen vastustaa wahhabilaisten palkkasotureiden ja ääriliikkeiden saapumista Pohjois-Kaukasiaan. Mies joutui nyt konfliktiin Basajevin ja wahhabilaisjohtajien kanssa. Maaliskuussa 2004 Hambijevin joukot antautuivat Venäjän turvallisuusjoukoille. Tällä hetkellä hän taistelee Tšetšenian kansan vapauden ja ihmisarvon puolesta Doku Umarovin joukkoja ja hänen propagandakanaviaan (Kavkaz Center ym.) vastaan. 27.7.2009 Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov määräsi Hambijevin presidentin freelance-avustajaksi lainvalvontaviranomaisten avuksi, kun viranomaiset suorittavat operaatioita terroristien tuhoamiseksi vuoristoalueilla. 17. helmikuuta 2011 Mohammed Hambijev osallistui Grosnyin valtioyliopistolla keskusteluun ”terrorismista torjunnasta ja ääriliikkeistä”. Tapahtuman järjestäjä oli Tšetšenian tasavallan hallitus ja yliopiston tiedostusosasto.

16 elokuuta 1999 Mashadov määräsi sotatilalain ja vaati reserviläisiä aseisiin, mutta aseita ei nostettu järjestyksen palauttamiseksi Samer Saleh al-Suveilemin ja Basajevin terroriryhmiä vastaan! 25. elokuuta 1999 Venäjä teki ilmaiskun Vedenon solassa terroristeja vastaan, mitä Mashadov jopa moitti. Venäjä ilmoitti että se ”varaa itselleen oikeuden iskeä militanttien alueille Pohjois-Kaukasiassa, myös Tšetšeniassa”.

Vihdoin syksyllä 1999 Venäjän liittovaltion joukot saivat toimitettua laillisuuden valvontaa Dagestanissa ja monikansalliset terroristiryhmittymät joutuivat vetäytymään. Paikallisen ja alueellisen tappion kärsineet terroristit päättivät 4.-16. syyskuuta 1999 iskeä Moskovassa, Volgodonskissa ja Buinakskissa terrori-iskuissa kerrostaloja vastaan. 23. syyskuuta 1999 Venäjän presidentti Boris Jeltsin antoi asetuksen ”toimenpiteistä, joilla parannetaan terrorismintorjunnan tehokkuutta Pohjois-Kaukasian alueella”. Samana päivänä venäläiset joukot pommittivat Groznyissa sähköasemia, jalostamoita, televisio- ja radiokeskuksia ja puhelinviestinnän keskuksia vastaan. Parin päivän kuluttua 27. syyskuuta 1999 Venäjän pääministeri Vladimir Putin ilmoitti, ettei Mashadovin kanssa ole mitään tapaamista, ”militanttien haavoja ei tarvitse nuolla”.

Maaliskuussa 2000 Venäjän antoi Mashadovista uudestaan Venäjän liittovaltion laajuisen etsintäkuulutuksen ja vuonna 2002 kansainvälisen etsintäkuulutuksen. Mashadovin jälkeen kyseenalaisen tunnustamattoman valtion johtoon tuli pieneksi hetkeksi Abdul-Halim Sadulajev ja tämän jälkeen Dokku Umarov vuodesta 2006 alkaen, kunnes hän ilmoitti CRI:n liittämisen ”Kaukasian emiirikuntaan”. 11. kesäkuuta 2000 Venäjän presidentti antoi asetuksen Ahmat Kadyrovin (Ахмат Кадыров ) nimeämisestä Tšetšenian hallinnon johtajaksi. Syyskuussa 2004 terroristit iskevät Beslanin kouluun ja ottavat yli 350 ihmistä panttivangeiksi. Pian tämän jälkeen Movladi Udugovin luomus "Kavkaz Center" siirtyi Suomeen, mutta Suojelupoliisi tahtoi sulkea sivuston. Silloin Heidi Hautalan ja Jukka Mallisen johdolla "ihmisoikeusaktivistit" nousivat puolustamaan Mikael Storsjön toimia ja Kavkaz Centerin olemassaoloa.

Venäjällä tajutaan terrorismin torjunta paremmin kuin Suomessa

Pohjois-Kaukasiassa kärsittyjen ihmisuhrien määrälle ja terrorismin vastaisten toimien välttämättömyydelle voidaan etsiä syyllistä ja perusteita toki pitkistä historiallisista taustoista, Neuvostoliiton väkivaltaisesta hajoamisprosessista. Tuollaisessa tilanteessa syntyi rikollisjoukot, jotka toimivat hyvin aggressiivisesti saaliin tavoittelussa. Tšetšenian konfliktin ydin on eturistiriita rikollisen mafian ja valtion välillä öljyn omistuksesta. Tšetšenian alueelta on tärkeät öljyputket Mustanmeren satamiin. Taistelu öljystä johtaa aseellisiin yhteydenottoihin varsinkin kun tilannetta häiritään ulkomaisin voimin. Neuvostoliiton kaoottinen romahdus ja valtavat määrät hylättyjä aseita loivat edellytykset rikollisarmeijan syntymiselle, kansallismielisille ääri-ilmiöille ja vihamielisyydelle, jota Dudajev provosoi häikäilemättä omiin tarkoituksiinsa. Propagandataistelussa Tšetšenia on ollut suuri tappio Venäjälle, joka on kuvattu ”hyökkääjäksi” ja Tšetšenia ”puolustajaksi”, vaikka arviolta 90 % alueen väestöstä tuki Venäjän armeijan saapumista ja wahhabilaisten terroristien kukistamista.

Venäjän liittovaltion laki ”terrorismin torjunnasta” (Федеральный закон "О противодействии терроризму")on käsitteellisesti ja oikeusopin kannalta selkeämpi ja kehittyneempi kuin Suomen Rikoslain luku 34a. Venäjällä on terrorismin torjuntaan omistettu oma laki, jossa on 27 artiklaa. Laki on annettu 6. maaliskuuta 2006 ja tarkistettu useamman kerran, viimeksi 28. joulukuuta 2010. Artikla 2 ja 3 määrittää terrorismin peruskäsitteet. 2 artiklan mukaan terrorismin torjunnan ensimmäinen periaate on edistää ihmisten perusoikeuksia ja vapauksia. Tämän lisäksi terrorismin torjunnan avulla tuetaan laillisuutta ja suojellaan laillisia oikeuksia terrorismin uhkaa vastaan.




- - - -


tiistai 15. helmikuuta 2011

Mustasta kaviaarista ja Euroopan energiapolitiikasta

Lue uusi Venäjän kauppatie –lehti internetistä: http://www.kauppatie.com/02-2011/index.html. Lehden saa myös monipuolisen jakeluverkoston tähden Helsingissä Itäkeskuksesta Citymarketin eteisestä, Venäjän suurlähetystöstä Helsingissä, Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksesta Helsingissä, kaikilta raja-asemilta Suomen ja Venäjän välillä sekä lukuisista muista paikoista.

Uudessa Venäjän kauppatie –lehdessä kerrotaan suomeksi muutamia uutisia Venäjästä.

 Voit lukea mustasta kaviaarista.

 Erityisesti ymmärrys syvenee, kun lukee sivulta 4-5, miten Euroopan energiapolitiikka etsii suuntaansa: Liettuan poliitikot ovat tehneet monia vaikeuksia Saksan ja Venäjän energiayhteistyölle.

Iloisena uutisena saattoi lukea sivulta 4-5, miten Venäjän investointifoorumissa helmikuussa 2011 asiantuntijat tunsivat myönteistä iloa Venäjän talouskasvusta. Venäjän pankkisektori on toipunut kriisistä. Suurin haaste on luoda sellaista kilpailua, joka edistäisi Venäjän elinkeinorakenteen modernisaatiota.

Olipa näiden artikkeleiden kirjoittaja kuka tahansa, niin Venäjän ja Suomen väliset hyvät suhteet saavat tukea näissäkin suomenkielisissä artikkeleissa.

 Hyvään isänmaallisuuteemme kuuluu ymmärrys hyvistä naapurisuhteista, jolloin molemmat osapuolet voivat iloita toistensa menestyksestä ja keskinäisistä yhteistyömahdollisuuksista.


- - - -


Muistopäivä Venäjän kansalaisille, jotka suorittivat velvollisuutensa isänmaansa ulkopuolella



Tänään vietetään ”muistopäivää maanmiehille (Venäjän kansalaisille), jotka suorittivat velvollisuutensa isänmaansa ulkopuolella (День памяти о соотечественниках (россиянах), исполнявших служебный долг за пределами Отечества).

Muistopäivä ajoittuu Neuvostoliiton vetäytymisen päiväksi Afganistanista.

День памяти

Tänään 15. helmikuuta alkaa jalo perinne: tänään on uljas muistopäivä, kun Venäjällä kunnioitetaan ensimmäistä kertaa niiden maanmiesten muistoa, jotka ovat palvelleet Isänmaansa tehtävissä maan rajojen ulkopuolella toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Tämä muistojuhla vahvistaa Venäjän kansalaisten isänmaallista tietoisuutta.

Muistojuhla myös opettaa meitä naapurimaiden ystävällismielisiä kansalaisia kunnioittamaan Venäjän kansallistuntoa ja arvokkuutta.

Muistopäivä ei ole sodan ja väkivallan ylistämistä. Venäjällä on puhuttu avoimesti myös ”Afganistan syndroomasta”, kärsimyksistä ja kuolemantapauksista, joita on tapahtunut isänmaan hyväksi tehtyjen velvollisuuksien tähden.

 Venäjän maamiehet ovat osallistuneet yli 30 sotaan ja aseelliseen konfliktiin Suuren isänmaallisen sodan jälkeen.

Tänään muistetaan myös Neuvostoliiton sotilaiden velvollisuuksien hoitamista Koreassa, Vietnamissa, Syyriassa, Egyptissä, Mosambikissa ja Angolassa sekä muissa maissa.

Erityisen suurella kunnioituksella muistetaan Venäjän sotilaita, kun he auttoivat äskettäin Etelä-Ossetian ihmisiä ja pelastivat heidät pahemmalta kansanmurhalta, jonka Georgia yritti suorittaa täydelliseen brutaaliin loppuun saakka ja jonka toteuttamista eivät useat valtiot mitenkään tahtoneet paheksua.

Uusi muistopäivä korostaa Venäjän kansainvälistä vastuuta ja tehtävää, joka ei voi rajoittua nykyisessä maailmassamme vain oman maan rajoihin, kun on kyse erityisesti Venäjää uhkaavasta sotilaallisesta toiminnasta tai terrorismista, joiden rakentelut ja järjestelyt saattavat olennaisesti toteutua Venäjän rajojen ulkopuolella.

Venäjän valtion olemassaolo on minulle suomalaiselle miehelle ilon ja kunnioituksen aihe. Suomen on parempi löytää menestyksensä Itämeren rannikolla Pohjois-Euroopassa, kun Venäjä kasvaa entistä vahvemmaksi ja Venäjän kansalaisten kansallistunto voimistuu arvonsa mukaiseen terveeseen ylpeyteen.

Tämä terveellisen vahva kansallistunto on erityisen merkittävä myös silloin, kun Venäjän kansalaisten pitää elää työn, rakkauden tai muun syyn tähden Isänmaansa rajojen ulkopuolella. Erityinen kunnioitus kohdistuu kuitenkin niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat Isänmaansa puolustamista varten lähetetty maansa rajojen ulkopuolelle erilaisiin tehtäviin ja ovat ehkä kohdanneet monia kärsimyksiä palveluksessaan.

Minulle tämän päivän juhla tapahtuu hyvin pienimuotoisesti. Vuosiloman ansiosta olen ollut vapaalla tänään pappisviran velvollisuuksista. Ostin upean jäätelökakun, jonka syömiselle oli tänään hyvät perusteet.

 Sitten käyn kuntosalissa ja nautin elämästä maailmassamme, jossa natsit ja terroristit eivät sittenkään saa pitää valtaa. Kiitos siitä Venäjälle!


- - - -