lauantai 21. joulukuuta 2019

Tästä ”venäläismielisestä” joulusaarnasta potkut kirkosta

Vuoropuhelua käyväksi, vuoropuhelua yhteiskunnan ja kulttuurielämän välillä edistäväksi kirkoksi esittäytynyt Espoon hiippakunta lähetti tutkinta-asiamiehen Jorma Backin selvittämään ongelmallisuuttani ja löysi nuhdeltavaa asiassa 2009-00205 (vuoden 2009 lopulla), koska olin pitänyt tämän oheisen joulusaarnan useita vuosia aiemmin (vuonna 2006) toisen hiippakunnan (Helsingin) alueella toimiessani seurakuntapastorina.

Näin Jorma Back ja tuomiokapituli määrittelivät, että ”saarnaan Venäjästä” (olen siis paha ”venäjämielinen”), mistä tämä saarna löytyi todisteeksi.


Tuomiokapitulin teksti ilmaisee tutkinnan tuloksen, millä perusteella rangaistus voidaan tuomita. 


Back tai kukaan tuomiokapitulin jäsen ei ollut tietenkään kuullut saarnaa eikä ollut paikalla, eikä kukaan läsnäolijoista tehnyt mitään kantelua. Tuomiokapitulin piti vain ”todistaa”, että kyllähän Molari saarnaa venäläismielisesti aivan saarnastuolistakin kirkossa. Niin todiste ”etsittiin”!

Lisättäköön nyt vuosikymmen myöhemmin, että samanlaista ”todistelua” käytetään yhä yleisemmin julkisuudessa muita ihmisiä ja yhteisöjä vastaan, kun joku halutaan nimetä ikään kuin pahaksi: hän on ”venäläismielinen” - ja ”todisteet” löydetään (so. keksitään)!

Tuomiokapitulin kirjallisesti antamiin syytöksiin vastasin seuraavilla sanoilla, mutta tämä kirjallinen vastaukseni ei auttanut, koska he olivat löytäneet syytökseen syyn: Venäjä. 

 

Näin siis vastasin silloin 10 vuotta sitten: 

 

Mistä mielikuvista käsin ihmiset lukevat Venäjän saarnoihini?Ensinnäkään Back ei kerro, mitä minä sanoin Dostojevskin perusteella: kerroin Raskolnikovin uskoon tulosta, kun hän nöyrtyi alhaisen Sonjan apuun, mutta tuli torjutuksi itseään pyhinä pitävien kirkollisten ihmisten keskuudessa. 

Mistä Back osaa myös päättää, ketä oli kirkossa aamuvarhain liki neljä vuotta sitten jouluaamuna, kun edellisenä päivänä jouluaattona oli kuitenkin perhekirkko? 


Back luo täysin mielikuvituksensa varassa yhtä hyvin näkemyksiä kirkon kuulijakunnasta kuin kantelun kohteena olevista mielenosoituksista, joiden tähden hän ei ole haastatellut yhtään silminnäkijää ja muutaman silminnäkijän kirjoitukset hän on ignoroinut, koska ne eivät tyydyttäneet hänen tarpeitansa. 


Backin ja kriitikkojen tehtävänä olisi ollut etsiä todellisia näyttöjä saarnoista, joissa saarnaan enemmän Venäjästä kuin Jumalasta. 


Toistan sen, että kotisivuillani on kaikki saarnani luettavissa: tutkinta-asiamiehen velvollisuus olisi ollut hoitaa tehtävänsä hyvin lähdeviittausten avulla sen sijaan että luo poliittista mielikuvaa minusta – ja vielä pahempaa saarnoistani!


Joulupäivä – Jeesuksen syntymä – Luuk. 2: 1–14. Pihlajamäen kirkko 25.12.2006 klo 10.

Esikoistaan odottaessaan neitsyt Maria oli häpeää kantava nainen.

Neitseellinen syntymä ei ole silloiselle välimerelliselle ihmetarustolle poikkeava tarinan juoni, kun sankarin pitää kertoa syntyneeksi: sitä vastoin poikkeavaa on tavanomaisen ihmeellisesti syntyneen Jeesuksen syntymä antisankarin tavoin häpeässä.

Jumala on oikeasti läsnä, tekee ihmeen, mutta puitteet ovat nyt surkeat, jopa epäkunnialliset vallitsevan ajattelutavan mukaan!

Jeesus lepää majatalojen ulkopuolella, seimessä, kapaloituna, kädet ja jalat tiukasti liikkumattomuuteen käärittynä. Sellaisena voimattomana, pienenä, heikkona, ulkopuolelle hylättynä Jumala kohdataan sukupolvesta toiseen. Jeesusta kantoi raskauden kuukaudet sellainen nainen, jota vasta seuraavat vuosikymmenet ja vuosisadat ovat alkaneet kunnioittaa.

Kristikunnan suuret ajattelijat ovat saaneet innoitusta omaan elämäänsä ja tuotantoonsa joulunihmeestä, häpeään ja alhaisuuteen laskeutuvasta Kaikkivaltiaasta Jumalan Pojasta. Alhaalla pitääkin uskon nimenomaisesti syntyä.

Otan kolme esimerkki: Martti Luther, Johann Sebastian Bach ja Fjodor Mihailovitš Dostojevski (Ф. М. Достоевский). 

Martti Luther kirjoitti Huonepostillassa:

Minkä tähden evankelista kuvanneekaan Jeesuksen syntymän tällaisessa köyhyydessä ja kurjuudessa tapahtuneeksi.

Tätä kertomusta vuosittain saarnataan, että kaikki ihmiset ja erittäinkin nuoret sen mieleensä painaisivat ja kiittäisivät Jumalaa sanoen: Ei ole minulla mitään hätää, minulla on Jumalan Poika veljenä.” (s. 55, 56, 58).  

Koska nyt Jumalan Poika on tämän tehnyt, tulee meidänkin oppia Jumalan Pojalle ylistykseksi ja kunniaksi mielellämme olemaan nöyriä ja seuraamaan häntä, hänen omien sanojensa mukaan ottaen kantaaksemme ristin ja kärsien kaikenlaisia ahdistuksia. Sillä mitähän nuo nyt enää voisivat meitä vahingoittaa, tai miksi me nyt enää kärsimisiä häpeäisimme? Onhan rakas Herrammekin kärsinyt vilua, nälkää ja kurjuutta.” (Huonepostilla, s. 58).

Luther saarnasi Kirkkopostillan mukaan:

Kukaan ei huomaa eikä käsitä, mitä Jumala saa toimeksi tallissa. Hän jättää suuret suojat ja komeat kamarit tyhjiksi, jättää ihmiset syömään, juomaan ja iloa pitämään, mutta tämä lohdutus ja aarre on heiltä salattu. Mikä synkeä yö peittikään silloin Betlehemin, joka ei huomannut tätä valkeutta! 

Kuinka näyttääkään Jumala, ettei hän pidä missään arvossa sitä mitä maailma on; maailma taas puolestaan osoittaa todeksi, ettei se tunne eikä huomaa mitään siitä, mikä Jumala on, mitä Jumalalla on ja mitä Jumala vaikuttaa! ”(Kirkkopostilla, s. 290). 

Jouluevankeliumissa on selitetty Kristuksen löytäminen hänen köyhyytensä keskeltä sekä kapalovaatteissa ja seimestä: hänen köyhyytensä opettaa meitä löytämään hänet lähimmäisestämme, kaikkein halpa-arvoisimmasta ja köyhimmästä, ja hänen kapalovaatteensa tietävät Pyhää Raamattua. Tässä elämässä toimiessamme pitäytykäämme siis köyhiin, ja tutkiessamme ja mietiskellessämme pitäytykäämme ainoastaan Raamattuun” (Kirkkopostilla, s. 314).

Joulukirjassaan Martti Luther selitti kapaloita ja seimeä: 

Maria "kapaloi hänet ja pani hänet seimeen". Miksi ei kehtoon, penkille tai lattialle? Koska heillä ei ollut kehtoa, penkkiä eikä pöytää, ei mitään muuta kuin härkien syöttökaukalo. Se oli tämän kuninkaan ensimmäinen valtaistuin.

Täällä seimessä makasi koko maailman Luoja ilman ainuttakaan palvelijaa. Ja siellä oli viisitoistavuotias tyttö synnyttämässä esikoistaan vailla vettä, tulta, valoa, vesikattilaa.”(Joulukirja, s. 47)

Raamatun esipuheessa Luther selittää joulun ihmettä: 

Jouluevankeliumista sinä voit löytää jumalallisen viisauden, jonka Jumala tässä ilmoittaa niin yksinkertaisesti ja suoraan, että hän kukistaisi kaiken ylpeyden. Tässä on sinulle kapalo ja seimi, jossa Kristus makaa. Sinne myös enkeli neuvoo paimenia. Kapalo on huono ja alhainen, mutta aarre, Kristus, joka makaa siinä, on kallisarvoinen.” (Martti Lutherin Raamatun esipuheesta, s. 18).

Monet kristityt ovat kokeneet omassa elämässään, että alhaalla voi syntyä joulun paras juhla. Niin kävi Johann Sebastian Bachille vuonna 1717.

Weimarin herttua oli valinnut vuonna 1714 itsevarman Johann Sebastian Bachin konserttimestariksi (
Konzertmeister). Bachin tehtävänä oli kirjoittaa kantaatteja.

Jo parin vuoden kuluttua Cöthen kaupunki tarjosi Bachille työtä ja jopa parempaa palkkaa. Herttua ei sallinut Bachin lähteä, mutta itsevarma Bach ei nöyristellyt. Herttua suuttui ja heitti Bachin tyrmään vuonna 1717 vähän ennen adventtia ja joulua, marraskuun 6 päivä. Bach oli tehnyt työsopimuksen kilpailevan kaupungin kanssa.

Millaiseksi mieheksi tyrmässä istuva Johann Sebastian Bach siis muuttui? Adventti ja joulu alkoivat lähestyä. Kanttorimme Timo Ollin oivassa opastuksessa sain tutustua Bachin pienen urkukirjan salaisuuksiin pari päivä sitten. Bach otti tyrmän rauhallisesti, ehkä luotti prinssi Leopoldiin, mutta ennen kaikkea kirjoitti mitä valoisimpia urkukappaleita tutkien lähestyvän adventin ja joulun salaisuutta.

Vallitsevan käsityksen mukaan adventin ja joulun ihmettä kuvaavat koraalit ”Kristus, Jumalan Poika” ja In dulci jubilo (koraali virteen 18 ”
Nyt ilomielin virttä veisaten” ) syntyivät juuri vangittuna.

Minä koen suurta mielenkiintoa, että Bach valmistautui lähestyvään jouluun tyrmässä, onneksi hänen piti toki lopulta olla siellä vain kuukauden päivät.

Joulun lähestyminen piti säveltäjämestarin valoisassa uskossa, jopa luovuus kukoisti. Nykyään me nautimme näistä koraaleista kirkoissamme.

Usko ja toivo säilyivät, vaikka oli vaikeaa. Sellaista joulunihmettä pitää tavoitella: uskoa, joka säilyy myös alhaalla; uskoa, joka on kekseliäs ja luova.

Jouluna on keskeistä ahdinkoon joutuneiden aseman kohentuminen ja toimeliaan toivon virittäminen: varmasti majatalojen ulkopuolelle on yhä heitetty tai sortunut monta Jumalan luomaa ihmistä, joiden ei sovi hukata omaa elämäänsä, vaikka itse Bachia ei kenestäkään enää tulisikaan.

Fjodor Mihailovitš Dostojevski (Ф. М. Достоевский) pohtii teoksessaan Rikos ja rangaistus (Преступление и наказание, Даты написания: 1865—1866 гг.) häpeässä olevaa uskoa, joka synnyttää uskon jopa toiselle. .

Dostojevski julistaa teoksessaan, että ”harmonista ihmistä ei todella juuri olekaan; kymmenestä tai ehkäpä peräti useasta sadastatuhannesta löytyy yksi – ja hekin melko heikkoja yksilöitä..

Köyhä ylioppilas Rodion Raskolnikov oli tehnyt rikoksen, surmannut rikkaan koronkiskurieukon. Tuskallinen syyllisyydentunto ajoi miehen umpikujaan. Varattoman virkamiehen tytär Sonja Marmeladova auttoi varatonta perhettään, ryhtyi katutytön alentavaan ammattiin.

Raskolnikov kummaksuu, miten Sonja voisi katutyttönä muka uskoa Jumalaan. Naisen pitäisi Raskolnikovin mukaan "
joko heittäytyä kanavaan, joutua hullujenhuoneeseen tai vajota todelliseen haureuteen, joka turruttaa älyn ja kivettää sydämen" (osa 4).

Rukoiletko Jumalaa Sonja?, Raskolnikov kysyi häneltä. Sonja vaikeni. Raskolnikov seisoi hänen edessään ja odotti vastausta .

Siis, että minäkö olisin ilman Jumalaa?”, nopeasti, energisesti Sonja kuiskasi. Hienosti ja äkisti hän heitti Raskolnikoviin välkkyvät silmänsä ja puristi lujasti hänen kättään. ”Siis, sinulla on!”, Raskolnikov ajatteli. .

Ja sinustako Jumala tekee tuollaista?”, Raskolnikov tutki lypsäen yhä enemmän tietoa. Sonja vaikeni pitkäksi aikaa, ikään kuin ei voisi vastata. Hänen vienot rintansa hytkyivät mielenkuohusta. “Vaikene! Älkää kysykö! Ei ole sen arvoista!”, Sonja kirkui äkisti ja katsoi häntä ankarasti ja vihaisesti. “Juuri niin! Juuri niin!”, toisti Raskolnikov itsepintaisesti itsekseen. ”Kaikki tekevät!”, Sonja vastasi nopeasti ja istui jälleen allapäin.

Tämä loukattu, alentavaan ammattiin vajonnut Sonja oli löytänyt kaikesta huolimatta uskon Jumalaan, vaikka tuota Jumalaa eivät kanssaihmiset hyväksyneet hänelle. Usko Jumalaan auttoi naista kestämään koettelemukset. .

Myös Raskolnikov löysi loppuen lopuksi uskon Jumalaan, mutta vasta nöyrryttyään tämän katutytön edessä. .

Sonja seurasi rikokseen sortunutta Raskolnikovia Siperiaan saakka. Juuri Sonjalle oli miehen tunnustettava ylpeytensä. Sen jälkeen mies otti vastaan uskon. .

Alhaalla, syntisessä tytössä löydetty usko palautti Jumalan murhaajalle. Sitä vastoin tämä mies ei kohdannut sympaattisuutta ja empaattisuutta astuttuaan kirkkoon rukoillakseen muiden kanssa siellä. .

Rikos ja Rangaistus päättyy järkyttävään episodiin. Raskolnikovia ei suljeta majatalojen ulkopuolelle, mutta tuo torjunta tapahtuu - mikä järkyttävää ja pelottavaa - kirkossa, jossa Raskolnikov olisi tahtonut etsiä Jumalaa..

Hän meni kirkkoon rukoillakseen muiden kanssa. Mutta hän ei tuntenut kirkon paikkoja eikä tapoja. Kaikki yhdessä hetkessä raivokkaasti hyökkäsi häntä vastaan.

Sinä jumalaton! Sinä et ole Jumalaan uskovainen!” He huusivat hänelle. “Sinut pitää tappaa!” Hän ei ollut koskaan puhunut heille Jumalasta tai uskosta, mutta he tahtoivat tappaa hänet jumalattomana. Hän ei sanonut mitään eikä vastustanut heitä. Yksi ryntäsi pakolla häntä vastaan päättäväisessä raivossaan. Raskolnikov odotti häntä hiljaa ja vaikeni: hänen kulmansa eivät liikahtaneet, eikä hänen kasvonpiirteensä värähtänyt.

Hyvä juhlaväki - Martti Luther, Johann Sebastian Bach ja Fjodor Mihailovitš Dostojevski yksimielisesti muun kristillisen jouluperinteen kanssa vahvistavat sen, että me emme loukkaannu – me emme saa omahyväisinä loukkaantua - alas painautuneen, edes synneistään tunnetun ihmisen Jumalan kaipuuseen ja Jumalaan turvautumiseen. .

Jouluevankeliumi tuntee alas laskeutuneen Vapahtajan..

Sitä on kristinusko: alhaalla uutta elämää luovaa armoa, syntisen armahdus. .

Rikkaiden ihmisten ja kaupallisen joulun moittimisen sijasta on jouluna oikein keskittyä ahdinkoon joutuneiden aseman kohentamiseen, avaramielisyyteen, sydämellisyyteen, jotta toimelias toivo viriäisi jopa siellä, jossa joku on omasta tai yhteiskunnallisesta syystä joutunut majatalojen ulkopuolelle. .

Alkaen Jeesus-lapsesta, Mariasta ja Joosefista on ollut elämän halua majatalojen ulkopuolellakin, jos ja kun Jumalan on sallittu tuoda siunauksensa sinne. Jumalan armo luo uutta.

Jälkikirjoitus: Kamppailuni Suomen evankelisluterilaisen kirkon Espoon hiippakunnan ja sen erikoisten kantelijoiden kanssa tulee dokumentoidusti esille valmistuvassa infosotakirjassa.



Hyvää joulua!

Juha Molari, 
siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)



keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Integrity Initiative: Naton ja brittien ulkoministeriön rahoittama, vakoojia palveluksessa. Entä Suomi - potentiaalisia vai aktiivisia vaikuttaja-agentteja?

Anonymous paljasti


Anonymous-niminen kansainvälinen hakkeriryhmä murtautui brittiläisten sotilastiedustelijoiden perustaman ”hyväntekeväisyysorganisaation” Statecraftin salaisiin tiedosteihin ja toi julki Integrity Initiativen aineistoa. Anonymous-ryhmän sivustolta on salaiset tiedostot ladattavissa

Anonymous ilmoitti tiedostojen julkistamisen yhteydessä seuraavaa:

”Hankkeen [Integrity Initiative] tavoitteena on torjua Venäjän propagandaa ja Moskovan hybridisodankäyntiä. Piiloutuneena hyväntekeväisyyteen, Britannia on itse asiassa perustanut laajan salaisen informaatiopalvelun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan: tämä palvelu koostuu poliittisten, sotilaallisten, akateemisten ja journalististen yhteistöjen edustajista, joiden johtajana on Lontoossa sijaitseva think tank, ajatushautomo.”

”Osana hanketta Britannia on toistuvasti puuttunut itsenäisten Euroopan valtioiden sisäisiin asioihin”.

Anonymous ilmoitti, että samanlaisia klustereita on tarkoituksena perustaa lähiaikoina myös mm. Suomeen.

Rehellisyyshankkeen (Integrity Initiative) paljastetut tiedostot kertovat monista tutuista nimistä mediasta. Esimerkiksi Mark Galeotti saa rahoitusta hankkeen avulla. Tällöin ei voi olla kyse enää tahattomasta yhteydestä, vaan toimivasta suhteesta. RT-kanavan vastustaminen nimetään Rehellisyyshankkeen missioksi.

Suomessa tietovuoto on vaiettu


Suomeksi Rehellisyysaloitetta ovat esitelleet toistaiseksi vain Vastavalkea, MV-lehti ja Hommaforum edellisiin tukeutuen. Myös tietoturvaan erikoistunut TIVI on esitellyt tietomurtoa, mutta ei lainkaan Rehellisyysaloitteen sisältöä: 

Tämä suunnitelma tuli julki sen jälkeen, kun Anonymous julkaisi Integrity Initiative Leak 7-aineiston. Riikka Söyring on tuonut esille jo tuoreeltaan 17.12.2018 Vastavalkeassa,  että Jessikka Aron nimi on tullut esiin tässä aineistossa.

Eilen 17.12.2019 Petri Korhonen on käsitellyt tietovuotoa Journalisti-lehdessä.

The Guardian-lehdessä James Ball myöntää Anonymous-paljastukset todellisiksi, mutta katsoo, että avoimet yhteiskunnat ovat alkaneet käyttää samaa taktiikkaa kuin Venäjä. 

Sunday Mail 9.12.2018 esittelee Integrity Initiativen rekisteröintirakennukset, rähjäiset rauniot.  Samalla lehti tuo aineiston perusteella esille, kuinka skotlantilainen salainen toimisto johti infosotaa Jeremy Corbya vastaan.

Expose-paljastusverkosto on miljoonien puntien liittolaissuhde, jonka tehtävänä on torjua ”venäläistä disinformaatiota”. Britannian parlamentissa on rahoitusta ainakin osittain julkistettu 10.12.2018  ja 13.12.2018. Daily Record ja Ian Fraser toivat ilmi 16.12.2018 Integrity Initiativen isäntäorganisaation Statecraftin rahoitusta:

Statecraft-instituutti väittää olevansa 'riippumaton ja puolueeton, riippumaton poliittisten ja valtiollisten virastojen rahoituksesta', mutta ulkoministeriö on rahoittanut sitä 2,2 miljoonalla punnalla, minkä lisäksi rahoitusta tulee Puolustusministeriöstä, Britannian armeijalta, Natolta, Liettuan puolustusministeriöstä, Yhdysvaltain ulkoministeriöstä ja jopa Facebookista”.

Entä Suomi - potentiaalisia vai aktiivisia vaikuttaja-agentteja?


Pohjoismaisen trolliklusterin suomalaisina koordinaattoreina ja kokousosanottajina mainitaan puolustusvoimien Pauli Järvenpää sekä ulkopoliittisen instituutin (UPI, englanniksi FIIA) Katri Pynnöniemi, Espoosta jälkensä häivyttänyt WGconsulting-yrityksen Ian Robertson sekä Andras Racz (FIIA). 




Riikka Söyringin jutussa viitataan mysteeriseksi jääneeseen WG consulting-yrityksen Ian Robertsoniin, jonka yritykseen kävin tutustumassa tammikuussa 2017 ja kirjoitin ensimmäisen artikkelini Integrity Initiativen brittimiehestä Suomessa MV-lehteen 20.1.2017, mikä oli melkein kaksi vuotta ennen Anonymous-hakkeriryhmän tietomurtoa. Seuraavana päivänä yritys lopetti toimintansa ja miehen LinkedIn-profiili tyhjennettiin sekä Atlantin neuvoston kuvaus miehestä katosi.

WG consulting- yritys oli rekisteröity Vantaan Orvokkikujalle kotihuoneistoon. Mainittu Integrity Initiativen linkki, ex-brittisotilas Ian Robertson oli suomalaisten some-upseerien työtoveri: Maanpuolustuskorkeakokulusta Aki-Mauri Huhtinen ja Jari Rantapelkonen olivat kiitelleet Ian Robertsonia panoksestaan. Tarkemman kuvauksen oudon yrityksen Nato-matkailusta tein 1.2.2017 MV-lehteen. 

Britannian kuninkaallisten ilmavoimien ex-lentäjän, Chatham Housen tutkijan Keir Gilesin teoksessa, jonka Naton strategisen kommunikaation huippuyksikkö on julkaissut, viitataan kiitoksella kirjeenvaihtoon WG Consulting-yrityksen kanssa. Tuolloin Ylen ex-toimittaja Antti Sillanpää työskenteli mainitussa Naton huippuyksikössä. The Daily Beast on kehunut Ian Robetsonin ja hänen WG Consulting-yrityksen kyvykkyyttä online tiedustelussa (online intelligence). Pikkuinen WG Consulting ja Ian Robetson osallistui myös Naton kansainvälisten suhteiden kokoukseen Brysseliin 22.2.2016 ja Lontooseen 12.9.2016. 

Anonymous-hakkeriryhmänjulkaisemassa  aineistossa Integrity initiative Docs Part 7.rar  on pdf-tiedosto ZINC Network Technical Response Final. Tiedoston sivulla 6 päädytään suomalaisiin:

”ZINC on tiukka velvollisuus huolehtia työntekijöistään ja vakaat prosessit turvata alihankkijoiden ja kumppaneiden vaatimukset kuten myös Verkoston jäsenille. Konsortiossamme on turva-alan ja riskienhallinnan asiantuntijoita, mukaanlukien Toro Risk Solutions, Jessikka Aro, suomalainen toimittaja ja neuvonantaja, joka käsittelee henkilökohtaisia hyökkäyksiä disinformaation paljastamisen seurauksena, ja James Wilson asiantuntijana, joka huolehtii lakivaatimuksista uhan torjumisessa ja oikeuskäsittelyssä."



Sama tiedosto lausuu neuvonantajien luettelon: Neville Bolt, Peter Pomeransev, Milica Pesic, Jessikka Aro, Ben Nimmo ja Graham Brookie.

Kansainvälinen kysymys


NDP-puoluen entinen johtaja Udo Voigt teki Euroopan parlamentissa kirjallisen kysymyksen Rehellisyysaloitteesta 9. tammikuuta 2019.

”Hakkeriryhmä Anonymous julkaisi 4. tammikuuta 2019 luottamuksellisia asiakirjoja, jotka vahvistivat brittiläisen dataprojektin Integrity Initiativen olemassaolon ja toiminnan. Verkosto toimii koko Euroopassa ja levittää pääasiassa Venäjää koskevaa tietoa.”

Asiakirjojen mukaan Rehellisyysaloite pyrkii sabotoimaan Venäjä-mielisiä (pro-Russian) mielipiteitä ja informaatiota, sekä samalla käynnistää ja rohkaisee Venäjän vastaisia kampanjoita, jotta Venäjä eristetään poliittisesti. Asiakirjat myös viittaavat ”Venäjä-vastaisten solujen” luomiseen koko Eurooppaan ja muualle maailmaa. Niin kutsutujen klustereiden perustaminen on tapahtunut yhdeksässä Euroopan maassa (Espanja, ranska, Saksa, Kreikka, Alankomaat, Liettua, Norja, Serbia ja Italia).

Intergrity Initiative-ohjelma käynnistyi vuonna 2015 Statecraft-instituutissa, joka on hyväntekeväisyysjärjestö, jonka ovat perustaneet Britannian tiedustelupalvelut. Sitä rahoittaa Iso-Britannian ulko- ja kansainyhteisötoimisto, Nato, Yhdysvaltian ulkoministeriö ja Liettuan puolustusministeriö.

Udo Voigt kysyi Euroopan parlamentissa, mitä komission varapuheenjohtaja tietää Rehellisyysaloitteen toiminnasta EU:ssa, mitä yhteyksiä sillä on EU:n East StratCom Task Force-ohjelman kanssa.

Federica Mogherini vastasi  Euroopan komission puolesta 9. huhtikuuta 2019, että Rehellisyysaloite on jäsenvaltion aloite eikä sitä ole esitetty EU:n tasolla. Mogherini väitti, että East Stratcom ei tekisi yhteistyötä brittien Rehellisyysaloitteen kanssa. Eikä Mogherini halunnut kommentoida poliittisesti hanketta tarkemmin.

Sputnikin juttu


Integrity Initiativen isännöiman Expose-verkoston kolme johtajaa ovat Chris Donelly (Statecraft-insituutista), Amil Khan (Chatman House) ja Louis Brooke (Zinc). Rahoitus oli 9 750 000 puntaa 3 vuoden toimintaa varten. Sputnikissa Kit Klarenberg kertoi heinäkuussa 2019 Expose-toiminnasta.

Sputnikin tutkiva journalisti Kit Klarenberg julkaisi ensimmäisen kerran jo 13.12.2018 selvityksensä Rehellisyysaloitteesta. Tätä selvitystä hän päivitti 27.9.2019 Sputnik-uutissivustolle. 

Joulukuun 11. päivä 2018 journalisti Kit Klarenberg karkotettiin aggressiivisesti Statecraft-instituutin toimistoista, joka sijaitsee goottilaistyylisesti rakennetun kartaton kellarissa.

Instituutin tutkija Simon Bracey-Lane oli toivottanut Klarenbergin lämpimästi tervetulleeksi, mutta hänen käytöksensä muuttui rajusti vain sekunteja myöhemmin, kun Klarenberg paljasti olevansa toimittaja.
”You need to leave right now”, "Sinun on lähdettävä heti!", Bracey-Lane sanoi äkäisesti silmät suurina, kasvot valkeaksi menneenä: ”Go! Get out right now! Leave immediately! Leave!” (”Mene! Poistu heti! Poistu heti! Poistu!")

Näiden sanojensa jälkeen Simon Bracey-Lane varjosti joka askeleella Klarenbergia ja toisi hellittämättä uhkaavia vaatimuksia poistua. Lopulta hän löi tiukasti kiinni raskaan tammisen oven.

Vaikka nuori instituutti saa miljoonia veronmaksajilta, tämä instituutti ei pidä ulkopuolisista ja pyrkii salaamaan sijaintinsa. Salaperäinen organisaatio on rekisteröity hyväntekeväisyysjärjestöksi Skotlannissa Cuparin kylään. Näin myös Edinburgissa Statecraft on rekisteröitynyt yrittäjien taloon, mutta Sputnikin toimittajat löysivät paikasta vain hylätyn rakennuksen. 

Klustereita ympäri maailmaa


Anonymous-niminen kansainvälinen hakkerointisyndikaatti julkaisi 5. marraskuuta Integrity Initiative-tiedostaja, jotka olivat Statecract-instituutin tytäryhtiöltä.

Paljastettu aineisto oli raju. Aineisto paljasti pyrkimyksiä, joita puolustellaan ”demokraattisten instituutioiden” suojaamisella ”Venäjän aiheuttamaa epävakautta lisääviä kampanjoita vastaan”. Kansainvälistä informaatiosodan ohjelmaa toteuttivat Britannian sotilastiedustelun asiantuntijat. Heidän tehtävänsä oli tämän ohjelman mukaisesti häiritä useiden maiden sisäpolitiikkaa.

Tämän hankkeen tarpeisiin on koottu ”klustereita” ympäri maailmaa – poliitikkoja, liikemiehiä, armeijan virkamiehiä, tutkijoita ja toimittajia, jotka ”ymmärtävät länsimaiden länsimaiden kohtaaman disinformaation uhkan” ("understand the threat posed to Western nations [by] disinformation"). Paljastetujen tiedostojen mukaan rakenteet oli jo toiminnassa ainakin Ranskassa, Saksassa, Kreikassa, Italiassa, Liettuassa, Montenegrossa, Alankomaissa, Norjassa, Serbiassa, Espanjassa ja Iso-Britanniassa. Suunnitelmissa oli laajentaa järjestelmää kaikkiin maapallon valtioihin.

Integrity Initiative-hanketta hallinnoi Statecraft-instituutti, jonka minimalistiset verkkosivut eivät anna juuri mitään tietoa organisaatiosta, ei edes yhteystietoja tai osoitetta. Kotisivustolla vieraileville kerrotaan ympäripyöreästi, että instituutti "edistää rauhaa ja turvallisuutta valtiollisia taitoa hyödyntämällä", "pyrkii kasvattamaan strategisen ajattelun kykyä ja kehittämään kansallista kilpailuetua".

Sotilastiedustelun evp. upseerit


Rehellisyysaloitteen vanhempi johtaja, eversti Christopher Donnelly on työskennellyt armeijan sotilastiedustelussa tehtävissä. 
Hyväntekeväisyysjärjestöksi naamioituneen sotilastiedusteluveteraanien järjestön johtaja Donnelly on aiemmin ollut johtotehtävissä nimenomaan sotilastiedustelussa Iso-Britanniassa. Hakkeriryhmä julkaisi luetelon 51 henkilöstä, jota Donnelly oli rekrytoinut. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin kunnianosoitus sotilastiedustelussa. Samana vuonna Rehellisyysaloite käynnistettiin. Vuosina 1989-2003 hän toimi mNaton pätäsihteerin erityisneuvojana Keski- ja Itä-Euroopassa. Myös Dan Lafayeedney, instituutin vanhempi operatiivinen toimihenkilö, on entinen SAS, Britannian erityisjoukkojen upseeri.

Rehellisyysaloitteen tiedostoissa on määritelty seikkaperäisesti ja henkilökohtaisesti henkilöitä, tunnistettu näiden tapoja mahdollisuuksia käyttää kansainvälisessä informaatiosodassa. Iso-Britanniassa tuotiin 12. joulukuuta 2018 esille parlamentaarisessa keskustelussa, että Rehellisyysaloite on käyttänyt Twitteriä tiedon levittämiseen. Britannian valtio rahoitti selvityksen kahden vuoden aikana hanketta 2,76 miljoonalla dollarilla (2,2 miljoonalla punnalla).

Integrity Initiative -twittertili


Integrity Initiative -twittertili (@initintegrity) on perustettu kesäkuussa 2016. Sillä on 5674 seuraajaa ja tili seuraa 771 sivustoa.

Britannian sotilastiedustelun informaatio-ohjelmassa seurataan suomalaisista Jessikka Aron -twittertiliä, Faktabaarista EU:n komission disinformaatiota vastaan perustetun neuvontaryhmän (High Level Expert Group) jäsen Mikko Salo, Etelä-Suomen Sanomien ex-toimittaja Heikki Hakala, East Stratcomista Anneli Ahonen, eversti Aki Heikkinen, valtioneuvoston ex-viestintäjohtaja, Naton viestinnän osaamiskeskuksen toiminut, Ilkka Pohjalaisen päätoimittajaksi siirtyvä Markku Mantila, Turvallisuuspolitiikan keskuksen johtaja ja Suomen Puolustusministeriön turvallisuuskomitean entinen virkailija Pasi Eronen, Kokoomuksesta Aura Salla, Bellingcat-ryhmän jäsen Veli-Pekka Kivimäki, sekä Helsinkiin perustettu Naton ja EU:n Hybrid CoE. Kaikki edellä mainitut henkilöt ovat myös sattumalta MV-lehdestä tuttuja. Niin myös suomalaisille MV-lehdestä tutut Bill Browder ja Joel Harding, joiden seuraamiseen Integrity Initiative on mieltynyt.

Brittien sotilastiedusteluveteraanien järjestö on jättänyt yli 33 000 twiittiä parin vuoden aikana. Pääsääntöisesti twiitit ovat uudelleen twiittauksia, joissa ”hyväntekeväisyysjärjestö” ilmaisee tukensa omiensa puolesta. Kun tarkastellaan kaikki twiitit 27.9.2019-17.12.2019 välisenä aikana, niin suomalaisista on sotilastiedusteluveteraanien ”hyväntekeväisyysjärjestön” twitter-tilille päässyt Jessikka Aro useammin kukaan muu koko maailmassa, mikäli ei oteta huomioon twitter-tilin lähes jokaisen twiittauksen pahista Vladimir Putinia.

Jessikka Aro on Integrity Initiative -twittertilin tähtenä tänä tutkittavana aikavälinä tähtenä 16 kertaa (25.9., 27.9., 28.9., 28.9., 10.8., 9.11, 12.12., 12.12., 12.12., 14.12., 14.12., 14.12., 14.12., 14.12., 15.12., 15.12.), joista 28.9. oli Ylen Trolli fatka, 9.11. Economist-lehden juttu Jessikka Arosta, 12.12. ukrainalaisen Tetyanan vetoomus Aron puolesta, 14.12. ihmisoikeussuurlähettilään Rauno Merisaaren kuvaus Jessikka Aron vaatimuksista, 15.12. Toomas Henrik Ilveksen vetoomus putinisteja vastaan Aron puolesta.

Näiden lisäksi tällä aikavälillä Integrity Initiative on julkaissut yhden Petri Mäkelän kirjoituksen ja yhden Adam Seven-nimisen suomalaistrollin kirjoituksen.

Jessikka Aron kompremettoitumisen uhka


”Kompremettoida” tarkoittaa ”huonoon valoon” ja ”epäilyksenalaiseksi saattamista”. Miten voisi ja miten paljon pitäisi tehdä, että välttäisi ”kompremettoitumisen” riskit?

Vieraan vallan ”vaikuttaja-agentiksi” tai ”propagandistiksi” kompremettoituminen olisi paha stigma, joka leimaa ihmistä ja uskottavuuttansa. Hovioikeudessa on jo kuultu, että sellainen olisi tosi paha stigma Ylen toimittajalle, jonka työn uskattuvuus katoaisi tämän jälkeen.

Itse kukin voi tehdä oman osansa maineensa suojelemiseksi välttämällä ”sopimatonta” omaa aktiviteettia suhteessa ”epäilyttäviin piireihin”, jotka ovat selvästi vieraan vallan hallinnassa.

Petri Korhonen on kirjoittanut17.12.2019 julkaistun tekstin Journalisti-lehteen.  Juttu on hyvin tarpeellinen keskustelua varten, vaikka problematisointi ja miettiminen ovat jutussa vasta aluillaan.

Korhosen jutussa arvioidaan Aftonbladet Kulturin julkaisemaa näyttävää artikkelia, jossa luonnehdittiin Ruotsin ulkopoliittisen instituutin Venäjä-tutkijaa Martin Kraghia ”ongelmaksi demokratialle”. Åsa Linderborgin kirjoittama juttu vihjasi Kraghin olevan Britannian informaatiovaikuttajien palveluksessa.

Väitteet perustuivat Anonymous-hakkereiden kaivamaan aineistoon brittiläisen ”Institute ofr Statecraft” -verkostosta, jonka jäseneksi Kragh oli merkitty. Instituutin hankkeita oli viestintäyhteisö Integrity Initiative. Instituutti oli listannut monista Euroopan maista ihmisiä, joiden se arveli olevan sopivia verkoston tarpeisiin.

Mainittu Martin Kragh oli kieltäytynyt aiemmin yhdestä esiintymispyynnöstä, jonka instituutti oli esittänyt. Silti hänet kirjattiin asiantuntijarekisteriin.

Petri Korhonen kertoo Journalisti-lehdessä, että Suomesta potentiaalisten yhteistyöihmisten listalle on merkitty mm. apulaisprofessori Katri Pynnönniemi ja journalisti Jessikka Aro. Molemmat olisivat vastanneet Journalisti-lehdelle, että heillä ei olisi mitään tekemistä brittiverkoston kanssa.

Aftonbladet yritti pelastaa epävarmuutensa vastuuvapausliikkeellä, korostaen juttua ”mielipidejournalismina”. Kirjoittaja Åsa Linderborg puolustautui, että hän ei ole koskaan suoraan väittänyt Kraghia MI6:n agentiksi, vaan ainoastaan ihmettelee, miksi britit ovat edes ottaneet yhteyttä Kraghiin.

Kun Aftonbladet ei korjannut väitteitä, niin Kragh kanteli Ruotsin oikeuskanslerinvirastolle, mutta viraston mielestä kyse ei ollut painovapauden väärinkäyttämisestä. Sitä vastoin toimittajien itsevalvontaelin, ruotsalainen julkisen sanan neuvosto – Pressens Opinionsnämd – ymmärsi Kraghin vaatimuksia ja antoi joulukuun alussa 2019 jyrkkäsanaisen langettavan päätöksen perusteettomien tietojen levittämisestä.

Petri Korhosen jutussa oli vain ohut heitto Pynnönniemen ja Aron tapauksiin samassa Integrity Initiative-aineistossa. Tapauksia tulisi tietenkin punnita perusteellisemmin.

Ensiksi on huomattava, että Kragh oli ilmaissut avoimesti torjunnan kutsulle, jonka instituutti oli esittänyt. Voidaan myös aina pohtia, missä määrin edes aito agentti tunnustaisi kuuluvansa agenttien salaiseen verkostoon? Milloin kieltäminen on aito ja todellinen?

Toinen kysymys on se, mitä Åsa Linderborg aiheellisesti kysyi puolustuksessaan: miksi ylipäätänsä brittiagentit ovat olleet kiinnostuneita näistä henkilöistä. Ainakin brittitiedustelun ja infosodan näkökulmasta näiden henkilöiden tarjoama narratiivi olisi siis hyödyllinen. Voidaanko puhua resonaattoreista tai hyödyllisistä idiooteista, mikäli narratiivia toistetaan ilman siitä saatavaa hyödyä (rahallista korvausta)?

Kolmas kysymys koskee Statecraft-instituutin kohteeksi joutuneiden henkilöiden omaa käyttäytymistä ja saatua asemaa. Anonymous-hakkereiden vuotamassa aineistossa Aron ja Kraghin asemat eivät olleet identtiset. 

Lisäksi jos tarkistaa Integrity Initiative -twittertilin postaukset, niin Kragh ei esiinny kiinnostavana narratiivina, kun taas twittertilin ehdoton suosikki on Jessikka Aro yhteensä 16 postauksessa häneen liittyen muutaman kuukauden tarkastelujaksolla. Seuraavilla sijoilla seuraavat Euroopan komission varapresidentti Josep Borrell Fontelles 4:llä, Atlantin neuvostosta Jakub Kalensky 2:lla ja George Soroksen ja Yhdysvaltain hallinnon NED:n rahoittamassa openDemocracy-verkostossa toimiva Nicolaus von Twickel 2:lla postauksella.

Se mikä voidaan suhteellisella varmuudella todeta, että Jessikka Aron uhrikertomukset – useissa tapauksissa liioitellut ja vääristellyt – ainakin tyydyttävät länsimaisen tiedustelun propagandatarvetta. Sellainen tarve tuli hyvin dokumentoitua jo ennen Aron julkisuutta, kun 25.2.2014 Glenn Greenwarld artikkelissaan The Intercept-julkaisussa käsitteli peiteagenttien (covert agents) toimintaa internetissä. Nämä agentit pilaavat mainetta mm. uhrikertomusten avulla, joiden tarkoituksena on vastustajan syyllistäminen. Greenwaldin artikkeli perustui Edward Snowdenin vuotamaan JTRIG-aineistoon, jota brittiagentit käyttivät opetusmateriaalina.

Snowdenin tuoma aineisto ja JTRIG-manuaali eivät tarkoita, että Jessikka Aron kertomukset olisivat kokonaisuudessaan valheellista teatteria. Toisaalta emme tiedä sitäkään, kuka ja kenen asialla on Arolle soitettu pahoja puheluita, sikäli kuin kaikki detaljit ovat todet. Yhtä pahasti läntisen propagandan peiteagentit voivat aiheuttaa häiriötä siinä tarkoituksessa, että Aro itse kokee aitona vaarallisen elämänsä. Tämä on käynyt myös ilmi siinä, kun MV-lehden kommentteihin KRP:n nettiliittymästä lähettiin solvauksia ja uhkauksia Jessikka Aroa vastaan. Nämä solvaukset ja uhkaukset sitten tulkittiin Ilja Janitskinin tappioksi, vaikka ne olivat vastapuolen lavasteita.

Todennäköisesti brittitiedustelusta saadut tiedot kertovat ainakin sen, että vastapuolen mainetta pilaavat uhrikertomukset vastaavat ”tarpeeseen” ja ”kysyntään”, jota läntisessä propagandassa halutaan täyttää kertomuksilla, enemmän tai vähemmän tosilla.

Jessikka Aron oma paikka tässä läntisten agenttien kysynnässä määräytyy sen mukaan, missä määrin hän pitäytyy totuudessa ja missä määrin hän tyydyttää propagandaa tarinoitansa omaehtoisesti dramatisoimalla. Esimerkiksi äskettäin kävi ilmi, että hovioikeuteen valmistautuva Aro on selvästi ylittänyt rehellisyyden puitteet, kun on kutsunut läntisiä vaikuttajia apuun infosotaan Panu Huuhtasta ja Tiina Keskimäkeä vastaan. Journalismin ammattilaisena Aron pitäisi kokemuksensa valossa ymmärtää, että hänen liioitteleva viestinsä on mennyt myös niille tahoille, jotka ovat osa Integrity Initiative -verkostoa. Kirjamessutarina muuntui läntisessä propagandassa.

Olen itsekin kärsinyt ”parjauskampanjaksi” kutsutusta toiminnasta, jossa minua on yritetty kompremettoida ”Venäjän vaikuttaja-agentiksi”, kuten aiemmin ilkeämielisimmät tekevät Jukka Mallisen tavoin. Sotatieteen tohtorina Saara Jantusen olisi pitänyt ymmärtää Jukka Mallisen ilkeämielisyyden perättömyys, mutta hän jatkoi kirjassaan Infosota tuon ilkeyden vahvistamista.

Vähemmän ilkeissä tapauksissa on tunnustettu vähäinen yhteiskunnallinen faktani ja puuttuvat sidonnaisuudet Venäjään, minkä jälkeen persoonani on kompremettoitu ”hyödylliseksi idiootiksi” tai pelkästään ”fanaatikoksi”. Jälkimmäinen parjauskampanja on yleistynyt nyttemmin, kun köyhyyteni pitkäaikaistyöttömänä osa-aikaisena wc-siivoojana on tullut kiistämättömäksi kaikille.



Vuosina 2011-2012 annoin muutaman haastattelun Venäjän mediaan. Tällöin tilanne oli vielä toinen, vaikka näkyvyyteni ja aktiivisuuteni Venäjän mediassa oli silloinkin vähäistä. Jessikka Aron aktiviteetti läntisen median propagandassa on moninkertaisesti merkittävempi. Tietysti eroja tulee siitäkin, että itselläni ei ole ollut enempää annettavaa, kun taas Arolla on ollut jo puolivuosikymmentä kerrottavissa aina yhtä jännittävästi sama tarinansa. Hänen esiintymistaitonsa ja energisyytensä on ollut myös merkittävä julkisuuden kannalta.

Riskit ”kompremettoitumisesta” kasvavat huomattavasti, kun Aro osallistuu läntisiin sotilastahojen kokoontumisiin puhujana. Itse en ole koskaan osallistunut vastaaviin Venäjällä, en edes tiedä sellaisten olemassaolosta, mutta siitä huolimatta olen joutunut leimatuksi. Aro on myös perustamansa yrityksen kautta ottanut vastaan korvauksia läntisistä propagandatilaisuuksista, kun taas itse olen vain lausunut vapaasti kansalaisena mielipiteeni, ansaintamalli on puuttunut, olen suostunut köyhyyteen.

Havahduin tyrmäävästi vuosien 2011-2012 aikana jopa omaan kompremettoitumisen uhkaan, minkä tähden olen tämän jälkeen tyytynyt siivoamaan vessoja ja torjunut Venäjän mediasta satunnaisesti yhteydenotot tai haastattelut. Suurempi yleisö ei tiedä, että olen toistakymmentä kertaa torjunut haastatteluja. Itse voi vaikuttaa siihen, miten tulee pahasti sekoitetuksi vieraiden valtojen propagandaan.

Helsingin syyttäjänvirastossa johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka teki 28.5.2012 syyttämättä jättämisestä päätöksen (asianumero R 11/4725), jonka perusteella Heidi Anneli Hautala ei saanut menestystä vaatimuksilleen rajoittaa minun ja tiettyjen muiden henkilöiden poliittista sanan- ja ilmaisunvapautta. Poukka ilmaisi, että Heidi Hautala oli itse menettelyillään vastuullinen ”kompremettoitumiseensa”, vaikka syyttäjä ei käyttänyt tuota sanaa:

Hautala on kuitenkin jatkanut yhteistoimintaa mm. Finrosforumin piirissä Storsjön kanssa, vaikka on tullut tietämään, että Storsjö on tuonut tsetseenejä luvatta Suomeen ja että Storsjö tukee teknisesti ja rahallisesti Kavkaz Centerin sivustoja. Kaikki edellä mainittu kuitenkin osoittaa, että julkinen poliittinen keskustelu eri näkemyksiä omaavien tahojen kesken on ollut hyvin kiivasta” (s. 9-10).”

Terveisin,

Juha Molari, 
siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Näin Jessikka Aron kirjamessutarina muuntui läntisessä propagandassa

Alkuperäinen Sitz im Leben


Jessikka Aron ja Pipsa Aron kohtaaminen Panu Huuhtasen ja Tiina Keskimäen kanssa Helsingissä Pasilan messukeskuksessa kirjamessuilla, joissa Jessikka Aro esitteli ja möi kirjaansa, on seikkaperäisesti arvioitu äskettäin käräjäoikeudessa sekä tämän jälkeen Huuhtasen ja Keskimäen lähetyksissä.

Jessikka Aron todistajana toiminut Jussi Parviainen toi käräjäoikeudessa esille, että hänen näkemyksensä mukaan Huuhtanen ja Keskimäki eivät kyllin tahdikkaasti kunnioittaneet Jessikka Aron etäisyyden tarvetta. Aro pelkäsi. Mitään fyysistä uhkaa nämä eivät kuitenkaan aiheuttaneet, pikemmin kyse olisi taitamattomasta lähestymisestä.

Huuhtanen ja Keskimäki eivät missään vaiheessa saapuneet Jessikka Aron kasvojen läheisyyteen, vaan kuvaaminen jäi kaukaiseksi ihmisten ja pöytien takaa. Keskimäki oli ilmeisesti halunnut tiedustella, miksi Aro kirjoitti disinformaatiota hänestä teoksessaan.

Keskimäki ja Huuhtanen eivät ole mitenkään sidoksissa Venäjän valtioon eikä kukaan edes väittänyt oikeudenkäynnissä, että he saisivat toimintaansa jotain ohjeita Kremlistä, "Pietarin trollitehtaalta" tai muualta Venäjältä. 

Huuhtasen ja Keskimäen motiivi tuli ilmi selkeästi. Se liittyi Aron kirjan disinformaatioon.

Läntisen propagandan muuttunut Sitz im Leben


Läntisessä propagandassa alkuperäinen tapahtuma saa uusia dramaattisia piirteitä ja kansainvälispoliittisia merkityksiä.

Näiden väärien merkitysten – disinformaation – levittämiseen Jessikka Aro osallistuu aktiivisesti eikä tee mitään väärinkäsitysten korjaamiseksi.

Aleppossa syntynyt ja yli 30 vuotta Britanniassa Sheffieldissä asunut tohtori Maher Barotchi kirjoittaa tiukat vetoomukset medialle ja poliittiselle johdolle, jotta "rohkeaa" journalistia Aroa ei saisi saapua kuulemaan muut kuin hänen omat kannattajat.

Jessikka Aron muuntunut tarina on aiheuttanut kansainvälistä hysteriaa. "Rohkeudesta" ja "urheudesta" ei ole kysymys, sillä poliisi ja Aron suojasermi (itkumuuri) turvaavat oikeussalissa.

Aron pelko on siinä, että hovioikeudessa lausutut asiat tulevat yleisön tietoisuuteen ilman omien kannattajajoukkojen kykyä väärentää sisältöä. Jo nyt on esitetty valheita, että "trollit" olisi hyökkäämässä hovioikeuteen.



Jessikka Aro toistaa sitä samaa ongelmaansa, joka ilmeni hänen ”tutkimusartikkelissa” EPP:n julkaisussa, missä häneen kohdistuva kritiikki leimataan Vladimir Putinin ohjaamaksi ja maksamaksi trollaamiseksi. Helsingin Sanomien ja Suomen Kuvalehden kirjallisuusarvosteluissa oli kyse tämän ongelman moittimisesta, mutta Aro suutahti molempia kirja-arvosteluja vastaan syvästi.

Aron muuntunut tarinointi saa suoraa jatkoa hänen omalla Twitter-sivullaan eikä hän mitenkään puutu ylilyönteihin tulkinnoissa. Itse asiassa hän tukee noita vääriä tulkintoja.

Jessikka Aron tavoin salaliittoteoriaa kehittelee myös Jukka Mallinen, jonka mukaan Tiina Keskimäki ja Panu Huuhtanen toimivat tarkoin opitun Venäjän trollitehtaan opaskirjan mukaan.



Ukrainaan ja Kaliforniaan liittyvä James Farro, jolla on Twitterissä yli 4000 seuraajaa joista osa tunnettuja ulkomaisia toimittajia, kirjoittaa 15.12.2019 klo 9:14 Jessikka Aron kohtaamisesta Panu Huuhtasen ja Tiina Keskimäen kanssa Pasilan kirjamessuilla:

”Kremlin vaikutus nopeasti kasvaa ei ainoastaan netissä, vaan yhtä hyvin myös todellisessa maailmassa”.



Tanskalainen runoilija ja ihmisoikeusaktivisti Bjarne Kim Pedersen tykkää Farron tulkinnasta, että Kreml oli tullut häiritsemään kirjamessuja.

James Farron kommentti on vastaus Jessikka Aron twiittaukseen, jossa hän kertoo kahden ”häiritsijän” (harassers) seuranneen häntä Helsinkiin kirjamessuille, ”pistäneen kameran lähelle kasvojani” (push camera near my face”), kuvanneen ja ”yrittäneen lähestyä minua aggressiivisesti”. ”Onnekkaasti minun rohkea siskoni alkoi filmata heitä suojatakseeen minut. Niin, he hyökkäsivät häntä vastaan”.



Jessikka Aro antoi julkisuuteen oman englanninkielisen tapahtumakuvauksensa 14.12.2019 klo 11:59. Hän jakaa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti tuota tarinaansa Edward Lucaksen, Patrik Oksasen, Jakub Kalenskýn ja Jakub Jandan tietoon.



Patrick Oksanen on ruotsalainen toimittaja, joka on pitänyt usein yhteyttä Jessikka Aroon. Syksyllä 2017 Oksanen ojensi suomalaista Svenska Yleä siitä karmeudesta, että Yle FST haastatteli Ilja Janitskinia ja Karin Creutzia

Jakub Kalenský toimii Atlantin neuvostossa vanhempana tutkijana. Hän on myös Disinfo-portaalin auktoriteetti. Hän pyörittää EU East Stratcomin sähköpostituslistaa, joka levittää Venäjän informaatioon kriittisesti liittyviä näkemyksiä eurooppalaisille toimittajille. EU East Startcom on osa EU:n ulkopolitiikkaa ja virallista informaatiorakennetta. Useat sadat toimittajat saavat kahdesti viikossa sähköpostia, että heidän ei pidä uskoa venäläiseen mediaan. Jessikka Aro on Jakub Kalenskylle hyvin tuttu. Kun Jessikka kirjoittaa jotain Twitteriin, niin Kalensky laittaa tykkäämisensä. Ja Kalensky laittaa twiittiä myös Jessikka Arolle. Niin myös nyt muuntunut tarina Pasilan kirjamessuilta leviää Kalenskýlle.

Tšekin valtio kutsui Jakub Jandan vuonna 2016 sisäasiainministeriöön konsultiksi tehtävänään arvioida ulkopuolisten voimien uhkaa kansalliselle turvallisuudelle. Suurelle yleisölle Jakub Janda oli aiemmin paremmin tunnettu gay-porno-tähtenä videosta, jossa hän masturboi alasti. Nykyään Janda toimii European Values (Eurooppalaiset arvot)-nimisessä tšekkiläisessä ajatushautomossa apulaispäällikkönä.

Jakub Jandan ohjauksessa European Values, Wilfried Martens Centre ja Kremlin Watch -ohjelma julkaisivat 16.5.2017 raportin EU28:n vastatoimista ”Kremlin kumouksellisia operaatioita” vastaan. Tärkeänä valtiollisena tehtävänä raportti suositteli Iso-Britannialle, Ruotsille ja Alankomaille tukea ”tutkiville journalisteille”. Hyvänä esimerkkinä mainittiin Jessikka Aro (s. 24). Niin raportti antoi listan valikoituja luotettavia ”asiantuntijoita", joita tulisi käyttää mediassa ja viranomaisohjauksessa enemmän.

Jandan johtamassa raportissa 16.5.2017 annettiin tärkeäksi toimijaksi Naton Stratcom Coe:n harjoituskurssit, joissa valtion viranomaiset oppivat tiedostamaan selkeämmin Venäjän valeuutisten uhkan ja sen jälkeen toimivat päättäväisemmin uhkan poistamiseksi (s. 26).

Lisäksi raportti mainosti, että Naton Stratcom tarjoaa valtion viranomaisten lisäksi kursseja toimittajille, jotta toimittajista tulisi hyviä tutkivia journalisteja”, ja kansalaisaktivisteille (s. 26). 

Edward Lucas on brittiläinen toimittaja, joka työskentelee The Economistille. Lucas on Viron ensimmäinen E-kansalainen.

Washingtonilaisen instituutin CEPA:n raportissa ”Winning the Information War” Lucas suositteli täysin avoimesti eurooppalaista sensuuriviranomaista, jotta voitaisiin torjua muukalaisvihamielisyyttä, LGBT-kielteistä ja Kreml-mielistä disinformaatiota sekä toimintaa, joka hajottaa läntistä liittoumaa.

Raportissa suoraan vaaditaan, että ”radikalisoituneet, Kreml-mieliset kannattajat” täytyy erityisohjelman avulla ”rauhoittaa” (deradicalize). Näitä transatlanttista läntistä allianssia hajottavia henkilöitä, ”Kreml-mielisiä”, CEPA:n raportin päätekijät Lucas ja Peter Pomeratzev vertaisivat ”radikaaleihin islamisteihin”.

CEPA:n raportin tekijä ja Jessikka Aron twiittauksen levittäjä Edward Lucas oli tärkeä hahmo myös Narva-Jõesuun informaatiosotaseminaarissa jo 12. huhtikuuta 2011, jossa Viro valtion presidentti Toomas Henrik Ilves ja Kapon johtaja Raivo Aeg tahtoivat ohjeistaa suomalaisia toimittajia ”psykologisesta puolustuksesta, mediasta ja informaatiouhkista”. MV-lehden oikeudenkäynnissä hovioikeudessa Ylen väki ei enää muistanut, että tällöin 12. huhtikuuta 2011 suomalaistoimittajat olivat saaneet opetusta Virossa. Tuossa infosodan seminaarissa tuotiin kuulijoiden tietoon myös suomalaisia henkilönimiä, joita mustamaalattiin Venäjän kätyreiksi. 

Jukka Rislakki kirjoitti Suomen Kuvalehdessä 24.2. 2011 edellä mainitusta Kapon järjestämästä seminaarista toimittajille:
Satakunta tutkijaa, virkamiestä ja toimittajaa kokoontui kaksi viikkoa sitten seminaariin Narva-Joensuun pikkukaupunkiin. Kutsujana oli Viron hallitus ja aiheena ”Psykologinen puolustus, media ja informaatiouhkat.”
Muutama toimittaja kieltäytyi Kapoon leimallisesti sidotusta seminaarista, jossa Ylen Jarmo Mäkelä oli luennoitsijana. Kapo oli järjestänyt paljon ruokaa ja juomia. Edward Lucas kulki mahtavassa kravatissaan. Seminaaria isännöi presidentti Toomas Henrik Ilves. Paikalla oli koko Viron poliittinen johto. Kapon johtaja Raivo Aeg esitelmöi Viron valtion vihollisia.

CEPA viittasi eurooppalaista sensuuriviranomaista vaativassa raportissaan myös UPI:n tutkija Katri Pynnönniemen erääseen kirjoitelmaan ja sotatieteen tohtori Saara Jantusen teokseen Infosota (2015).

Jessikka Aron muuntunutta tarinaa levitetään kansainvälisesti aktiivisesti. Baltian mediatutkimuskeskuksesta (Baltic Centre for Media Excellence) itäisen kumppanuusohjelman johtaja Mārtiņš Mūrnieks ja BBC:n tuottaja Paul Vanezis sekä moni muu mediahahmo levittävät Aron uudelleen muokkaamaa tarinaa kansainvälisesti.

Yksi muuntuneen tarinan levittäjistä on Yevhen Fedschenko, joka toimii Ukrainassa Mohylan journalistikoulun johtajana Kievissä. Hän ilmoittaa palvelevansa aktiivisesti myös BBC:n ja Radio Free Europan lähetyksissä. Vuosina 2010-2011 hän toimi Los Angelesissa Etelä-Kalifornian yliopistossa Annebergissa vierailevana professorina. Tämä viestinnän ja journalismin laitos valmistaa myös Yhdysvaltain hallinnon tarpeisiin diplomaateille viestintätaitoja. Fedschenko toimii StopFake-hankkeen perustajana ja päätoimittajana. 

Toomas Henrik Ilves levittää julkisuuteen Jessikka Aron tarinaa Pasilan kirjamessuilta. Itse asiassa vauhtia saa useampi tarina Ilveksen verkostojen avulla. Näin Aro kirjoitti ja tätä Ilves levitti:

”Rakkaat ulkomaiset ystävät. Minulla on ollut Suomessa ongelmia sen jälkeen, kun julkaisin kirjani Putinin trolleista. Häiriköt & trollit ovat kaikissa paikoissa sekä julkaisevat laittomasti minun ja siskoni Pipsa Aron ja kaikkien muiden kuulemiset oikeudessa YouTubeen. Olkaa hyvä, auttakaa, he yrittävät viedä meidät alas!”



Lisäksi Jessikka Aro uutisoi ja Toomas Henrik Ilves levitti edelleen viestiä, jonka mukaan nämä edellä kerrotut ihmiset ”keräävät rahaa heidän likaisille trollikanaville” ja tällä tavalla haluavat halventaa vihapuheella häntä.


Ruotsissa Tukholmassa syntynyt, alkuaan Yhdysvaltain kansalainen Toomas Henrik Ilves, vuosina 1984-1993 työskenteli CIA:n perustama Radio Free Europen toimittajana, sai sittemmin Viron kansalaisuuden ja tuli valituksi Viron presidentiksi. Tämän jälkeen hän jälleen työskennellyt amerikkalaisissa turvallisuusorganisaatioissa.

Toomas Henrik Ilves välittää Jessikka Aron tarinaa ”kasvoihin työnnetystä kamerasta” kirjamessuilla ja julkaisee 15.12.2019 klo 12:02 syytöksen sanoilla:

”Kuinka putinistit häiritsevät eurooppalaista journalistia, joka kirjoitti trollitehtaasta Venäjällä”.



Liettuan ulkoministeriön lehdistöedustaja Kestutis Vaskelevicius, Liettuan pysyvä edustaja Natossa Vytas Leškevičius sekä Keskisen ja itäisen euroopan neuvoston (CEE) kanadalainen presidentti Marcus Kolga levittävät Toomas Henrik Ilveksen tarinaa putinistien hyökkäyksestä.

Britannian ulkoministeriön hanke Integrity Initiative alkoi vuonna 2015. Sen tehtävänä on ”jäljittää, paljastaa ja vastustaa kasvavaa Venäjän pahantahtoista vaikuttamista ja disinformaatiota lännessä perustamalla verkostoja yhdeksään Euroopan maahan sekä aloittamalla verkostojen kehittäminen neljässätoista muussa massa”.

Kirjassaan Jessikka Aro valittaa moitteita, joiden mukaan hän oli MI6:n eli Her Majesty’s Secret Servicen Integrity Initiativen (=II) Pohjoismaiden-klusterin johtaja. Aron itsensä mukaan kyseessä olisi Kremlin kehittämä salaliittoteoria, mutta Aro viittaa paheksunnassaan vain moniin muihin väitteisiin II:n suhteen, mutta ei suoranaisesti omaan mahdolliseen yhteydenpitoonsa.

Mainittu rehellisyysaloite (Integrity Initiative) on todellinen projekti, jota Statecraft-instituutti johtaa ja ilmoittaa tehtäväksi puolustaa demokratiaa, etenkin venäläistä disinformaatiota vastaan. Vuoden 2018 lopulla kansainvälinen hakkeriryhmä Anonymous julkaisi asiakirjoja, joiden mukaan ”Rehellisyysaloitteen” tarkoituksena on puuttua muiden maiden toimintaan. Rehellisyysaloite saa huomattavan rahoituksen Iso-Britannian puolustusministeriöstä. Lisäksi Statecraft-instituutti saa rahoituksena Natolta, Liettuan puolustusministeriöstä ja Yhdysvaltain ulkoministeriöstä. Euroopan parlamentissa esitettiin kirjallinen kysymys tammikuussa 2019 tämän "Rehellisyysaloitteen" sisällön johdosta. 

Nyt Naton ja läntisten sotilastahojen ylläpitämä ”Rehellisyysaloite” levittää Jessikka Aroon liittyvää muuntunutta tarinaa ”putinistien” hyökkäyksestä kirjamessuilla Jessikka Aroa vastaan.



Muuntuneen ”putinistien hyökkäystarinan” levitykseen osallistuu myös amerikkalainen politologi, arvostetun yliopiston valtiotieteen professori, Harvardin yliopiston John F. Kennedyn ”diplomaattikoulun” perustaja Jane Fountain.

Georgetown yliopiston apulaisprofessori Molly McKew opettaa Venäjän disinformaatiokampanjoista Yhdysvaltain ulkomaan edustuston väelle, hän on toiminut Georgiassa ja Moldovassa poliittisena neuvonantajana sekä konsulttiyritys Fianna Strategiesin toimitusjohtajana, kirjoittaa 15.12.2019 klo 12:46

hämmästyttävästä” (amazing) Jessikka Arosta ja kutsuu väkeä 19. joulukuuta Washington DC:hen, jotta voidaan järjestää ”jotain tukea” Arolle.
McKew kutsuu myös väkeä Aron mukaan oikeuteen, jotta nämä voivat ”tukkia nämä tollot” (block these goons”). 


McKew levittää Aron tarinointia, jonka mukaan hänellä on 19. joulukuuta massiiviset hovioikeuden istunnot, jossa häntä vastaan ovat ”Kreml-myönteiset valheiden levittäjät ja vainoojat” (the pro-Kremlin libe spreaders and stalkers”). Aro ilmoittaa ongelmaksi, että Youtube kuvaajahäiriköt voivat tulla oikeussalin käytäville häiritsemään, luomaan vihapuhetta ja väijymään häntä.



Palvelee läntisen propagandan tarpeita


Muuntunut uusi kertomus palvelee uutta tarvetta (muuntunut Sitz im Leben), jossa painotetaan viestinnällisen valvonnan ja sensuurin tärkeyttä putinistisen uhkan johdosta. Kun näitä putinistisia uhkia ei ole todellisia, niin Aron sepittämä muuntunut tarina palvelee tuota poliittista propagandaa.


Terveisin,

Juha Molari, 
siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)