Juha Molari Юха Молaри: Integrity Initiative: Naton ja brittien ulkoministeriön rahoittama, vakoojia palveluksessa. Entä Suomi - potentiaalisia vai aktiivisia vaikuttaja-agentteja?

Anonymous paljasti

Anonymous-niminen kansainvälinen hakkeriryhmä murtautui brittiläisten sotilastiedustelijoiden perustaman ”hyväntekeväisyysorganisaation” Statecraftin salaisiin tiedosteihin ja toi julki Integrity Initiativen aineistoa. Anonymous-ryhmän sivustolta on salaiset tiedostot ladattavissa.

Anonymous ilmoitti tiedostojen julkistamisen yhteydessä seuraavaa:

”Hankkeen [Integrity Initiative] tavoitteena on torjua Venäjän propagandaa ja Moskovan hybridisodankäyntiä. Piiloutuneena hyväntekeväisyyteen, Britannia on itse asiassa perustanut laajan salaisen informaatiopalvelun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan: tämä palvelu koostuu poliittisten, sotilaallisten, akateemisten ja journalististen yhteistöjen edustajista, joiden johtajana on Lontoossa sijaitseva think tank, ajatushautomo.”

”Osana hanketta Britannia on toistuvasti puuttunut itsenäisten Euroopan valtioiden sisäisiin asioihin”.

Anonymous ilmoitti, että samanlaisia klustereita on tarkoituksena perustaa lähiaikoina myös mm. Suomeen.

Rehellisyyshankkeen (Integrity Initiative) paljastetut tiedostot kertovat monista tutuista nimistä mediasta. Esimerkiksi Mark Galeotti saa rahoitusta hankkeen avulla. Tällöin ei voi olla kyse enää tahattomasta yhteydestä, vaan toimivasta suhteesta. RT-kanavan vastustaminen nimetään Rehellisyyshankkeen missioksi.

Suomessa tietovuoto on vaiettu

Suomeksi Rehellisyysaloitetta ovat esitelleet toistaiseksi vain Vastavalkea, MV-lehti ja Hommaforum edellisiin tukeutuen. Myös tietoturvaan erikoistunut TIVI on esitellyt tietomurtoa, mutta ei lainkaan Rehellisyysaloitteen sisältöä:

Tämä suunnitelma tuli julki sen jälkeen, kun Anonymous julkaisi Integrity Initiative Leak 7-aineiston. Riikka Söyring on tuonut esille jo tuoreeltaan 17.12.2018 Vastavalkeassa, että Jessikka Aron nimi on tullut esiin tässä aineistossa.

Eilen 17.12.2019 Petri Korhonen on käsitellyt tietovuotoa Journalisti-lehdessä.

The Guardian-lehdessä James Ball myöntää Anonymous-paljastukset todellisiksi, mutta katsoo, että avoimet yhteiskunnat ovat alkaneet käyttää samaa taktiikkaa kuin Venäjä.

Sunday Mail 9.12.2018 esittelee Integrity Initiativen rekisteröintirakennukset, rähjäiset rauniot. Samalla lehti tuo aineiston perusteella esille, kuinka skotlantilainen salainen toimisto johti infosotaa Jeremy Corbya vastaan.

Expose-paljastusverkosto on miljoonien puntien liittolaissuhde, jonka tehtävänä on torjua ”venäläistä disinformaatiota”. Britannian parlamentissa on rahoitusta ainakin osittain julkistettu 10.12.2018 ja 13.12.2018. Daily Record ja Ian Fraser toivat ilmi 16.12.2018 Integrity Initiativen isäntäorganisaation Statecraftin rahoitusta:

”Statecraft-instituutti väittää olevansa 'riippumaton ja puolueeton, riippumaton poliittisten ja valtiollisten virastojen rahoituksesta', mutta ulkoministeriö on rahoittanut sitä 2,2 miljoonalla punnalla, minkä lisäksi rahoitusta tulee Puolustusministeriöstä, Britannian armeijalta, Natolta, Liettuan puolustusministeriöstä, Yhdysvaltain ulkoministeriöstä ja jopa Facebookista”.

Entä Suomi - potentiaalisia vai aktiivisia vaikuttaja-agentteja?

Pohjoismaisen trolliklusterin suomalaisina koordinaattoreina ja kokousosanottajina mainitaan puolustusvoimien Pauli Järvenpää sekä ulkopoliittisen instituutin (UPI, englanniksi FIIA) Katri Pynnöniemi, Espoosta jälkensä häivyttänyt WGconsulting-yrityksen Ian Robertson sekä Andras Racz (FIIA).

Riikka Söyringin jutussa viitataan mysteeriseksi jääneeseen WG consulting-yrityksen Ian Robertsoniin, jonka yritykseen kävin tutustumassa tammikuussa 2017 ja kirjoitin ensimmäisen artikkelini Integrity Initiativen brittimiehestä Suomessa MV-lehteen 20.1.2017, mikä oli melkein kaksi vuotta ennen Anonymous-hakkeriryhmän tietomurtoa. Seuraavana päivänä yritys lopetti toimintansa ja miehen LinkedIn-profiili tyhjennettiin sekä Atlantin neuvoston kuvaus miehestä katosi.

WG consulting- yritys oli rekisteröity Vantaan Orvokkikujalle kotihuoneistoon. Mainittu Integrity Initiativen linkki, ex-brittisotilas Ian Robertson oli suomalaisten some-upseerien työtoveri: Maanpuolustuskorkeakokulusta Aki-Mauri Huhtinen ja Jari Rantapelkonen olivat kiitelleet Ian Robertsonia panoksestaan. Tarkemman kuvauksen oudon yrityksen Nato-matkailusta tein 1.2.2017 MV-lehteen.

Britannian kuninkaallisten ilmavoimien ex-lentäjän, Chatham Housen tutkijan Keir Gilesin teoksessa, jonka Naton strategisen kommunikaation huippuyksikkö on julkaissut, viitataan kiitoksella kirjeenvaihtoon WG Consulting-yrityksen kanssa. Tuolloin Ylen ex-toimittaja Antti Sillanpää työskenteli mainitussa Naton huippuyksikössä. The Daily Beast on kehunut Ian Robetsonin ja hänen WG Consulting-yrityksen kyvykkyyttä online tiedustelussa (online intelligence). Pikkuinen WG Consulting ja Ian Robetson osallistui myös Naton kansainvälisten suhteiden kokoukseen Brysseliin 22.2.2016 ja Lontooseen 12.9.2016.

Anonymous-hakkeriryhmänjulkaisemassa aineistossa Integrity initiative Docs Part 7.rar on pdf-tiedosto ZINC Network Technical Response Final. Tiedoston sivulla 6 päädytään suomalaisiin:

”ZINC on tiukka velvollisuus huolehtia työntekijöistään ja vakaat prosessit turvata alihankkijoiden ja kumppaneiden vaatimukset kuten myös Verkoston jäsenille. Konsortiossamme on turva-alan ja riskienhallinnan asiantuntijoita, mukaanlukien Toro Risk Solutions, Jessikka Aro, suomalainen toimittaja ja neuvonantaja, joka käsittelee henkilökohtaisia hyökkäyksiä disinformaation paljastamisen seurauksena, ja James Wilson asiantuntijana, joka huolehtii lakivaatimuksista uhan torjumisessa ja oikeuskäsittelyssä."

Sama tiedosto lausuu neuvonantajien luettelon: Neville Bolt, Peter Pomeransev, Milica Pesic, Jessikka Aro, Ben Nimmo ja Graham Brookie.

Kansainvälinen kysymys

NDP-puoluen entinen johtaja Udo Voigt teki Euroopan parlamentissa kirjallisen kysymyksen Rehellisyysaloitteesta 9. tammikuuta 2019.

”Hakkeriryhmä Anonymous julkaisi 4. tammikuuta 2019 luottamuksellisia asiakirjoja, jotka vahvistivat brittiläisen dataprojektin Integrity Initiativen olemassaolon ja toiminnan. Verkosto toimii koko Euroopassa ja levittää pääasiassa Venäjää koskevaa tietoa.”

Asiakirjojen mukaan Rehellisyysaloite pyrkii sabotoimaan Venäjä-mielisiä (pro-Russian) mielipiteitä ja informaatiota, sekä samalla käynnistää ja rohkaisee Venäjän vastaisia kampanjoita, jotta Venäjä eristetään poliittisesti. Asiakirjat myös viittaavat ”Venäjä-vastaisten solujen” luomiseen koko Eurooppaan ja muualle maailmaa. Niin kutsutujen klustereiden perustaminen on tapahtunut yhdeksässä Euroopan maassa (Espanja, ranska, Saksa, Kreikka, Alankomaat, Liettua, Norja, Serbia ja Italia).

Intergrity Initiative-ohjelma käynnistyi vuonna 2015 Statecraft-instituutissa, joka on hyväntekeväisyysjärjestö, jonka ovat perustaneet Britannian tiedustelupalvelut. Sitä rahoittaa Iso-Britannian ulko- ja kansainyhteisötoimisto, Nato, Yhdysvaltian ulkoministeriö ja Liettuan puolustusministeriö.

Udo Voigt kysyi Euroopan parlamentissa, mitä komission varapuheenjohtaja tietää Rehellisyysaloitteen toiminnasta EU:ssa, mitä yhteyksiä sillä on EU:n East StratCom Task Force-ohjelman kanssa.

Federica Mogherini vastasi Euroopan komission puolesta 9. huhtikuuta 2019, että Rehellisyysaloite on jäsenvaltion aloite eikä sitä ole esitetty EU:n tasolla. Mogherini väitti, että East Stratcom ei tekisi yhteistyötä brittien Rehellisyysaloitteen kanssa. Eikä Mogherini halunnut kommentoida poliittisesti hanketta tarkemmin.

Sputnikin juttu

Integrity Initiativen isännöiman Expose-verkoston kolme johtajaa ovat Chris Donelly (Statecraft-insituutista), Amil Khan (Chatman House) ja Louis Brooke (Zinc). Rahoitus oli 9 750 000 puntaa 3 vuoden toimintaa varten. Sputnikissa Kit Klarenberg kertoi heinäkuussa 2019 Expose-toiminnasta.

Sputnikin tutkiva journalisti Kit Klarenberg julkaisi ensimmäisen kerran jo 13.12.2018 selvityksensä Rehellisyysaloitteesta. Tätä selvitystä hän päivitti 27.9.2019 Sputnik-uutissivustolle.

Joulukuun 11. päivä 2018 journalisti Kit Klarenberg karkotettiin aggressiivisesti Statecraft-instituutin toimistoista, joka sijaitsee goottilaistyylisesti rakennetun kartaton kellarissa.

Instituutin tutkija Simon Bracey-Lane oli toivottanut Klarenbergin lämpimästi tervetulleeksi, mutta hänen käytöksensä muuttui rajusti vain sekunteja myöhemmin, kun Klarenberg paljasti olevansa toimittaja.

”You need to leave right now”, "Sinun on lähdettävä heti!", Bracey-Lane sanoi äkäisesti silmät suurina, kasvot valkeaksi menneenä: ”Go! Get out right now! Leave immediately! Leave!” (”Mene! Poistu heti! Poistu heti! Poistu!")

Näiden sanojensa jälkeen Simon Bracey-Lane varjosti joka askeleella Klarenbergia ja toisi hellittämättä uhkaavia vaatimuksia poistua. Lopulta hän löi tiukasti kiinni raskaan tammisen oven.

Vaikka nuori instituutti saa miljoonia veronmaksajilta, tämä instituutti ei pidä ulkopuolisista ja pyrkii salaamaan sijaintinsa. Salaperäinen organisaatio on rekisteröity hyväntekeväisyysjärjestöksi Skotlannissa Cuparin kylään. Näin myös Edinburgissa Statecraft on rekisteröitynyt yrittäjien taloon, mutta Sputnikin toimittajat löysivät paikasta vain hylätyn rakennuksen.

Klustereita ympäri maailmaa

Anonymous-niminen kansainvälinen hakkerointisyndikaatti julkaisi 5. marraskuuta Integrity Initiative-tiedostaja, jotka olivat Statecract-instituutin tytäryhtiöltä.

Paljastettu aineisto oli raju. Aineisto paljasti pyrkimyksiä, joita puolustellaan ”demokraattisten instituutioiden” suojaamisella ”Venäjän aiheuttamaa epävakautta lisääviä kampanjoita vastaan”. Kansainvälistä informaatiosodan ohjelmaa toteuttivat Britannian sotilastiedustelun asiantuntijat. Heidän tehtävänsä oli tämän ohjelman mukaisesti häiritä useiden maiden sisäpolitiikkaa.

Tämän hankkeen tarpeisiin on koottu ”klustereita” ympäri maailmaa – poliitikkoja, liikemiehiä, armeijan virkamiehiä, tutkijoita ja toimittajia, jotka ”ymmärtävät länsimaiden länsimaiden kohtaaman disinformaation uhkan” ("understand the threat posed to Western nations [by] disinformation"). Paljastetujen tiedostojen mukaan rakenteet oli jo toiminnassa ainakin Ranskassa, Saksassa, Kreikassa, Italiassa, Liettuassa, Montenegrossa, Alankomaissa, Norjassa, Serbiassa, Espanjassa ja Iso-Britanniassa. Suunnitelmissa oli laajentaa järjestelmää kaikkiin maapallon valtioihin.

Integrity Initiative-hanketta hallinnoi Statecraft-instituutti, jonka minimalistiset verkkosivut eivät anna juuri mitään tietoa organisaatiosta, ei edes yhteystietoja tai osoitetta. Kotisivustolla vieraileville kerrotaan ympäripyöreästi, että instituutti "edistää rauhaa ja turvallisuutta valtiollisia taitoa hyödyntämällä", "pyrkii kasvattamaan strategisen ajattelun kykyä ja kehittämään kansallista kilpailuetua".

Sotilastiedustelun evp. upseerit

Rehellisyysaloitteen vanhempi johtaja, eversti Christopher Donnelly on työskennellyt armeijan sotilastiedustelussa tehtävissä. Hyväntekeväisyysjärjestöksi naamioituneen sotilastiedusteluveteraanien järjestön johtaja Donnelly on aiemmin ollut johtotehtävissä nimenomaan sotilastiedustelussa Iso-Britanniassa. Hakkeriryhmä julkaisi luetelon 51 henkilöstä, jota Donnelly oli rekrytoinut. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin kunnianosoitus sotilastiedustelussa. Samana vuonna Rehellisyysaloite käynnistettiin. Vuosina 1989-2003 hän toimi mNaton pätäsihteerin erityisneuvojana Keski- ja Itä-Euroopassa. Myös Dan Lafayeedney, instituutin vanhempi operatiivinen toimihenkilö, on entinen SAS, Britannian erityisjoukkojen upseeri.

Rehellisyysaloitteen tiedostoissa on määritelty seikkaperäisesti ja henkilökohtaisesti henkilöitä, tunnistettu näiden tapoja mahdollisuuksia käyttää kansainvälisessä informaatiosodassa. Iso-Britanniassa tuotiin 12. joulukuuta 2018 esille parlamentaarisessa keskustelussa, että Rehellisyysaloite on käyttänyt Twitteriä tiedon levittämiseen. Britannian valtio rahoitti selvityksen kahden vuoden aikana hanketta 2,76 miljoonalla dollarilla (2,2 miljoonalla punnalla).

Integrity Initiative -twittertili

Integrity Initiative -twittertili (@initintegrity) on perustettu kesäkuussa 2016. Sillä on 5674 seuraajaa ja tili seuraa 771 sivustoa.

Britannian sotilastiedustelun informaatio-ohjelmassa seurataan suomalaisista Jessikka Aron -twittertiliä, Faktabaarista EU:n komission disinformaatiota vastaan perustetun neuvontaryhmän (High Level Expert Group) jäsen Mikko Salo, Etelä-Suomen Sanomien ex-toimittaja Heikki Hakala, East Stratcomista Anneli Ahonen, eversti Aki Heikkinen, valtioneuvoston ex-viestintäjohtaja, Naton viestinnän osaamiskeskuksen toiminut, Ilkka Pohjalaisen päätoimittajaksi siirtyvä Markku Mantila, Turvallisuuspolitiikan keskuksen johtaja ja Suomen Puolustusministeriön turvallisuuskomitean entinen virkailija Pasi Eronen, Kokoomuksesta Aura Salla, Bellingcat-ryhmän jäsen Veli-Pekka Kivimäki, sekä Helsinkiin perustettu Naton ja EU:n Hybrid CoE. Kaikki edellä mainitut henkilöt ovat myös sattumalta MV-lehdestä tuttuja. Niin myös suomalaisille MV-lehdestä tutut Bill Browder ja Joel Harding, joiden seuraamiseen Integrity Initiative on mieltynyt.

Brittien sotilastiedusteluveteraanien järjestö on jättänyt yli 33 000 twiittiä parin vuoden aikana. Pääsääntöisesti twiitit ovat uudelleen twiittauksia, joissa ”hyväntekeväisyysjärjestö” ilmaisee tukensa omiensa puolesta. Kun tarkastellaan kaikki twiitit 27.9.2019-17.12.2019 välisenä aikana, niin suomalaisista on sotilastiedusteluveteraanien ”hyväntekeväisyysjärjestön” twitter-tilille päässyt Jessikka Aro useammin kukaan muu koko maailmassa, mikäli ei oteta huomioon twitter-tilin lähes jokaisen twiittauksen pahista Vladimir Putinia.

Jessikka Aro on Integrity Initiative -twittertilin tähtenä tänä tutkittavana aikavälinä tähtenä 16 kertaa (25.9., 27.9., 28.9., 28.9., 10.8., 9.11, 12.12., 12.12., 12.12., 14.12., 14.12., 14.12., 14.12., 14.12., 15.12., 15.12.), joista 28.9. oli Ylen Trolli fatka, 9.11. Economist-lehden juttu Jessikka Arosta, 12.12. ukrainalaisen Tetyanan vetoomus Aron puolesta, 14.12. ihmisoikeussuurlähettilään Rauno Merisaaren kuvaus Jessikka Aron vaatimuksista, 15.12. Toomas Henrik Ilveksen vetoomus putinisteja vastaan Aron puolesta.

Näiden lisäksi tällä aikavälillä Integrity Initiative on julkaissut yhden Petri Mäkelän kirjoituksen ja yhden Adam Seven-nimisen suomalaistrollin kirjoituksen.

Jessikka Aron kompremettoitumisen uhka

”Kompremettoida” tarkoittaa ”huonoon valoon” ja ”epäilyksenalaiseksi saattamista”. Miten voisi ja miten paljon pitäisi tehdä, että välttäisi ”kompremettoitumisen” riskit?

Vieraan vallan ”vaikuttaja-agentiksi” tai ”propagandistiksi” kompremettoituminen olisi paha stigma, joka leimaa ihmistä ja uskottavuuttansa. Hovioikeudessa on jo kuultu, että sellainen olisi tosi paha stigma Ylen toimittajalle, jonka työn uskattuvuus katoaisi tämän jälkeen.

Itse kukin voi tehdä oman osansa maineensa suojelemiseksi välttämällä ”sopimatonta” omaa aktiviteettia suhteessa ”epäilyttäviin piireihin”, jotka ovat selvästi vieraan vallan hallinnassa.

Petri Korhonen on kirjoittanut17.12.2019 julkaistun tekstin Journalisti-lehteen. Juttu on hyvin tarpeellinen keskustelua varten, vaikka problematisointi ja miettiminen ovat jutussa vasta aluillaan.

Korhosen jutussa arvioidaan Aftonbladet Kulturin julkaisemaa näyttävää artikkelia, jossa luonnehdittiin Ruotsin ulkopoliittisen instituutin Venäjä-tutkijaa Martin Kraghia ”ongelmaksi demokratialle”. Åsa Linderborgin kirjoittama juttu vihjasi Kraghin olevan Britannian informaatiovaikuttajien palveluksessa.

Väitteet perustuivat Anonymous-hakkereiden kaivamaan aineistoon brittiläisen ”Institute ofr Statecraft” -verkostosta, jonka jäseneksi Kragh oli merkitty. Instituutin hankkeita oli viestintäyhteisö Integrity Initiative. Instituutti oli listannut monista Euroopan maista ihmisiä, joiden se arveli olevan sopivia verkoston tarpeisiin.

Mainittu Martin Kragh oli kieltäytynyt aiemmin yhdestä esiintymispyynnöstä, jonka instituutti oli esittänyt. Silti hänet kirjattiin asiantuntijarekisteriin.

Petri Korhonen kertoo Journalisti-lehdessä, että Suomesta potentiaalisten yhteistyöihmisten listalle on merkitty mm. apulaisprofessori Katri Pynnönniemi ja journalisti Jessikka Aro. Molemmat olisivat vastanneet Journalisti-lehdelle, että heillä ei olisi mitään tekemistä brittiverkoston kanssa.

Aftonbladet yritti pelastaa epävarmuutensa vastuuvapausliikkeellä, korostaen juttua ”mielipidejournalismina”. Kirjoittaja Åsa Linderborg puolustautui, että hän ei ole koskaan suoraan väittänyt Kraghia MI6:n agentiksi, vaan ainoastaan ihmettelee, miksi britit ovat edes ottaneet yhteyttä Kraghiin.

Kun Aftonbladet ei korjannut väitteitä, niin Kragh kanteli Ruotsin oikeuskanslerinvirastolle, mutta viraston mielestä kyse ei ollut painovapauden väärinkäyttämisestä. Sitä vastoin toimittajien itsevalvontaelin, ruotsalainen julkisen sanan neuvosto – Pressens Opinionsnämd – ymmärsi Kraghin vaatimuksia ja antoi joulukuun alussa 2019 jyrkkäsanaisen langettavan päätöksen perusteettomien tietojen levittämisestä.

Petri Korhosen jutussa oli vain ohut heitto Pynnönniemen ja Aron tapauksiin samassa Integrity Initiative-aineistossa. Tapauksia tulisi tietenkin punnita perusteellisemmin.

Ensiksi on huomattava, että Kragh oli ilmaissut avoimesti torjunnan kutsulle, jonka instituutti oli esittänyt. Voidaan myös aina pohtia, missä määrin edes aito agentti tunnustaisi kuuluvansa agenttien salaiseen verkostoon? Milloin kieltäminen on aito ja todellinen?

Toinen kysymys on se, mitä Åsa Linderborg aiheellisesti kysyi puolustuksessaan: miksi ylipäätänsä brittiagentit ovat olleet kiinnostuneita näistä henkilöistä. Ainakin brittitiedustelun ja infosodan näkökulmasta näiden henkilöiden tarjoama narratiivi olisi siis hyödyllinen. Voidaanko puhua resonaattoreista tai hyödyllisistä idiooteista, mikäli narratiivia toistetaan ilman siitä saatavaa hyödyä (rahallista korvausta)?

Kolmas kysymys koskee Statecraft-instituutin kohteeksi joutuneiden henkilöiden omaa käyttäytymistä ja saatua asemaa. Anonymous-hakkereiden vuotamassa aineistossa Aron ja Kraghin asemat eivät olleet identtiset.

Lisäksi jos tarkistaa Integrity Initiative -twittertilin postaukset, niin Kragh ei esiinny kiinnostavana narratiivina, kun taas twittertilin ehdoton suosikki on Jessikka Aro yhteensä 16 postauksessa häneen liittyen muutaman kuukauden tarkastelujaksolla. Seuraavilla sijoilla seuraavat Euroopan komission varapresidentti Josep Borrell Fontelles 4:llä, Atlantin neuvostosta Jakub Kalensky 2:lla ja George Soroksen ja Yhdysvaltain hallinnon NED:n rahoittamassa openDemocracy-verkostossa toimiva Nicolaus von Twickel 2:lla postauksella.

Se mikä voidaan suhteellisella varmuudella todeta, että Jessikka Aron uhrikertomukset – useissa tapauksissa liioitellut ja vääristellyt – ainakin tyydyttävät länsimaisen tiedustelun propagandatarvetta. Sellainen tarve tuli hyvin dokumentoitua jo ennen Aron julkisuutta, kun 25.2.2014 Glenn Greenwarld artikkelissaan The Intercept-julkaisussa käsitteli peiteagenttien (covert agents) toimintaa internetissä. Nämä agentit pilaavat mainetta mm. uhrikertomusten avulla, joiden tarkoituksena on vastustajan syyllistäminen. Greenwaldin artikkeli perustui Edward Snowdenin vuotamaan JTRIG-aineistoon, jota brittiagentit käyttivät opetusmateriaalina.

Snowdenin tuoma aineisto ja JTRIG-manuaali eivät tarkoita, että Jessikka Aron kertomukset olisivat kokonaisuudessaan valheellista teatteria. Toisaalta emme tiedä sitäkään, kuka ja kenen asialla on Arolle soitettu pahoja puheluita, sikäli kuin kaikki detaljit ovat todet. Yhtä pahasti läntisen propagandan peiteagentit voivat aiheuttaa häiriötä siinä tarkoituksessa, että Aro itse kokee aitona vaarallisen elämänsä. Tämä on käynyt myös ilmi siinä, kun MV-lehden kommentteihin KRP:n nettiliittymästä lähettiin solvauksia ja uhkauksia Jessikka Aroa vastaan. Nämä solvaukset ja uhkaukset sitten tulkittiin Ilja Janitskinin tappioksi, vaikka ne olivat vastapuolen lavasteita.

Todennäköisesti brittitiedustelusta saadut tiedot kertovat ainakin sen, että vastapuolen mainetta pilaavat uhrikertomukset vastaavat ”tarpeeseen” ja ”kysyntään”, jota läntisessä propagandassa halutaan täyttää kertomuksilla, enemmän tai vähemmän tosilla.

Jessikka Aron oma paikka tässä läntisten agenttien kysynnässä määräytyy sen mukaan, missä määrin hän pitäytyy totuudessa ja missä määrin hän tyydyttää propagandaa tarinoitansa omaehtoisesti dramatisoimalla. Esimerkiksi äskettäin kävi ilmi, että hovioikeuteen valmistautuva Aro on selvästi ylittänyt rehellisyyden puitteet, kun on kutsunut läntisiä vaikuttajia apuun infosotaan Panu Huuhtasta ja Tiina Keskimäkeä vastaan. Journalismin ammattilaisena Aron pitäisi kokemuksensa valossa ymmärtää, että hänen liioitteleva viestinsä on mennyt myös niille tahoille, jotka ovat osa Integrity Initiative -verkostoa. Kirjamessutarina muuntui läntisessä propagandassa.

Olen itsekin kärsinyt ”parjauskampanjaksi” kutsutusta toiminnasta, jossa minua on yritetty kompremettoida ”Venäjän vaikuttaja-agentiksi”, kuten aiemmin ilkeämielisimmät tekevät Jukka Mallisen tavoin. Sotatieteen tohtorina Saara Jantusen olisi pitänyt ymmärtää Jukka Mallisen ilkeämielisyyden perättömyys, mutta hän jatkoi kirjassaan Infosota tuon ilkeyden vahvistamista.

Vähemmän ilkeissä tapauksissa on tunnustettu vähäinen yhteiskunnallinen faktani ja puuttuvat sidonnaisuudet Venäjään, minkä jälkeen persoonani on kompremettoitu ”hyödylliseksi idiootiksi” tai pelkästään ”fanaatikoksi”. Jälkimmäinen parjauskampanja on yleistynyt nyttemmin, kun köyhyyteni pitkäaikaistyöttömänä osa-aikaisena wc-siivoojana on tullut kiistämättömäksi kaikille.

Vuosina 2011-2012 annoin muutaman haastattelun Venäjän mediaan. Tällöin tilanne oli vielä toinen, vaikka näkyvyyteni ja aktiivisuuteni Venäjän mediassa oli silloinkin vähäistä. Jessikka Aron aktiviteetti läntisen median propagandassa on moninkertaisesti merkittävempi. Tietysti eroja tulee siitäkin, että itselläni ei ole ollut enempää annettavaa, kun taas Arolla on ollut jo puolivuosikymmentä kerrottavissa aina yhtä jännittävästi sama tarinansa. Hänen esiintymistaitonsa ja energisyytensä on ollut myös merkittävä julkisuuden kannalta.

Riskit ”kompremettoitumisesta” kasvavat huomattavasti, kun Aro osallistuu läntisiin sotilastahojen kokoontumisiin puhujana. Itse en ole koskaan osallistunut vastaaviin Venäjällä, en edes tiedä sellaisten olemassaolosta, mutta siitä huolimatta olen joutunut leimatuksi. Aro on myös perustamansa yrityksen kautta ottanut vastaan korvauksia läntisistä propagandatilaisuuksista, kun taas itse olen vain lausunut vapaasti kansalaisena mielipiteeni, ansaintamalli on puuttunut, olen suostunut köyhyyteen.

Havahduin tyrmäävästi vuosien 2011-2012 aikana jopa omaan kompremettoitumisen uhkaan, minkä tähden olen tämän jälkeen tyytynyt siivoamaan vessoja ja torjunut Venäjän mediasta satunnaisesti yhteydenotot tai haastattelut. Suurempi yleisö ei tiedä, että olen toistakymmentä kertaa torjunut haastatteluja. Itse voi vaikuttaa siihen, miten tulee pahasti sekoitetuksi vieraiden valtojen propagandaan.

Helsingin syyttäjänvirastossa johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka teki 28.5.2012 syyttämättä jättämisestä päätöksen (asianumero R 11/4725), jonka perusteella Heidi Anneli Hautala ei saanut menestystä vaatimuksilleen rajoittaa minun ja tiettyjen muiden henkilöiden poliittista sanan- ja ilmaisunvapautta. Poukka ilmaisi, että Heidi Hautala oli itse menettelyillään vastuullinen ”kompremettoitumiseensa”, vaikka syyttäjä ei käyttänyt tuota sanaa:

”Hautala on kuitenkin jatkanut yhteistoimintaa mm. Finrosforumin piirissä Storsjön kanssa, vaikka on tullut tietämään, että Storsjö on tuonut tsetseenejä luvatta Suomeen ja että Storsjö tukee teknisesti ja rahallisesti Kavkaz Centerin sivustoja. Kaikki edellä mainittu kuitenkin osoittaa, että julkinen poliittinen keskustelu eri näkemyksiä omaavien tahojen kesken on ollut hyvin kiivasta” (s. 9-10).”

Terveisin,