Pelon muotokuva ei ole yksiselitteinen koronahysterian aikana

Ihmisillä on muuttuva suhde pelkoon, joka myös näyttäytyy erilaisena kohdistuessaan yksilön eri alueille. Ei ole yhtä ainokaista suurta pelkoa ja sen kohtaamista läpi yhden ihmiselämän.

Koronavirukseen liittyvä uutisointi ja vallankäyttö ovat olleet omiaan herkistämään ihmisiä pelolle, jossa on suuri irrationaalinen ulottuvuus, jos vaikka asianomainen ei oman pelkonsa hulluutta tahtoisi tunnustaa ja tunnistaa.

Irrationaalisesti pelkäävä ihminen on valitettavasti altis vallankäyttäjälle, joka saalistaa ylivaltaa, mutta tuo susi saapuu lammasten vaatteessa, lempeänä pelastajana ja auttajana.

Kauan aikaa läntinen kristikunta nauroi pilkkanaurua itsevarmuudessaan omaa perinnettään vastaan, jonka mukaan lopunaikojen antikristus saisi vallan, kun ihmiset antavat despootille vallan. Tämän päivän koronapaniikki tuo ilmi, että tuohon antikristilliseen valtaan siirtyminen voisi olla huomattavasti luonnollisempaa massapsykoottista käytöstä kuin hetki sitten vielä tunnustettiin.

Sinänsä Sigmund Freudista alkaen on teoreettisesti tunnettu alitajuisuuden väkevät voimat, jotka jylläävät massojen tukeutuessa auttajaansa. Tämä on ollut hyvän tutkinnan ja tuotekehittelyn alaisena myös sotilaallisissa informaatiopsykologisissa pohdinnoissa. Muistan jo keväältä 1984, kun joutolaisuudessa makailin varusmiespastorina sotilaspastorin yksinäisessä työhuoneessa Haminassa ja vierestä poimin luettavaksi luokiteltua ”tutkimusta”, jota Puolustusvoimien psykologit olivat tehneet ihmisten sietokyvystä ja käyttäytymisestä kriisissä. Tämän jälkeen vuosikymmenien aikana on oma osaamiseni käsitteiden ja ilmiön analyysiin syventynyt.

Eri ihmiset säikkyvät erilaisin herkkyyksin

Kansallisen paniikin vallitessa voi olla puolin ja toisin vaikea ymmärtää sitä, miten eri tavalla ihmiset reagoivat vallitsevassa tilanteessa. Osa erilaisuudesta selittynee aivan erilaisilla persoonallisuuspiirteillä.

Minua on moitittu liian kylmäksi ja välinpitämättömäksi, kun naureskelen ja surkuttelen sille irrationaalisuudelle, että ihmiset tuppautuvat yhtä aikaa satojen ihmisten kanssa hamstraamaan ja taistelemaan vessapaperirullista, minkä jälkeen hamstraavat vielä Alkosta viinaksia, joiden turvin (ja kenties myös näkkileipää ateriana) viettävät seuraavat kaksi viikkoa vessassaan.

 Tämän jälkeen he immuniteettinsa pilanneena saapuvat uudelle ostokierrokselle, jotta voivat taas paeta ihmisten ilmoilta kahdeksi viikoksi.

Olisi voinut tehdä siten, että ei menisi hysterian hetkellä kauppaan taistelemaan vessapapereista, vaan odottaisi (paitsi jos on jo hätä eikä ole yhtään paperia kotona), että liikkeet ovat jo tyhjät, mutta tavaraa on kuitenkin yhä edelleen.

Tänään kävin Lidl- ja K-kaupoissa, joissa oli runsaasti tavaraa, mutta erittäin vähän asiakkaita. Erilainen suhtautuminen pelkoon riippuu myös osittain persoonallisuuspiirteistä.

Tammikuun 3. päivänä 2005 Suomen Psykologikeskuksen Asiantuntijat Oy psykologi Jussi Kiikkerän johdolla tutkivat ja 17.1.2005 pisteyttivät Cattel 16 PF ja PRF-inventaariolomakkeiden avulla seurakuntien johtamistyön tutkintoa varten soveltuvuuteni, niin kuin myös silloisten kollegoiden. Olin kaikista huonoiten soveltuva kirkkoherraksi, sillä harrastin jo suoritetun liiketalouden tutkinnon ja julkaisujen mukaisesti myös taloustieteitä. Tämä paljasti, että motivaatio ei voisi olla hyvä kirkkoherraksi, jota varten ihanteena oli "regressiivinen persoona". Lisäksi olin saanut suvun perintönä alistuvuuden.

Psykologien mukaan soveltuvuuteni kirkkoherraksi olisi pisteytettynä heikoin mahdollinen, numero 1 kun paras arvosana oli 3, jonka sai eräs ronskisti kiroileva pappi, joka mielellään töni muita eteisessäkin eikä kuunnellut ketään.

Psykologien mukaan olisin soveliain alhaisiin suorittavan tason tehtäviin, koska motivaationi ei olisi siis suuri kirkkoherraksi (minulla oli toinenkin tutkinto toiselta alalta) ja olisin mittausten mukaan erityisen rauhallinen, sopeutuvainen, alistuvainen ja kuuliainen, orjamaisesti tottelevainen, niin kuin työläisperheen lapset ovat geneettisenä perintönä. Vanhempien ammattitausta oli tärkeä tekijä pisteytyksessä.

Kuvauksissa käytettiin Jacksonin (1986) laatimia määrittelyjä PRF (Personality Reseach Form) asteikolle. Mitä suuremman pistemäärän sai, sitä enemmän kuvatut ominaisuudet vallitsivat. Olin monissa asioissa tyypillinen – en kumpaakaan äärilaitaa, mutta epävarmuuden tunteiden kohtaamisessa olin kirkolliseen johtaamiseen kelpaamaton, sillä en tullut pelkuriksi ja levottomaksi missään painetilanteessa.

Olin äärimmäistä alle 5 %:a koko väestöön nähden siinä, miten helposti hyväksyin itseeni kohdistuvan arvostelun (”puolustautuvuus”, defendence). Kun lähes kaikki ihmiset ottivat jo vihdoin herneen nenäänsä tai huolestuivat, minä en ryhtynyt puolustautumaan muiden aiheuttamia todellisia tai kuviteltuja harmeja, minä en siirtynyt asioissa hyökkäyskannalle. Alle 5 %:a väestöstä oli niin vähän itseään suojaava, niin vähän omia puutteita kiistävä ja läpi sormien katsova, niin vähän epäluuloinen ja salaileva, niin vähän varautunut ja niin vähän yliherkkä kuin minä olen.

Samaa sopimattomuutta uskonnolliseksi johtajaksi tavattiin ”ahdistuksen tunnossa” (anxiety), sillä olin äärimmäisessä alle 5 %:ssa koko väestöä siinä, miten vähän tarkkailin korostuneesti itseäni ja tuntemuksiani, miten vähän suhtauduin asioihin herkästi. Minulle ei ollut pelottelun keskellä mitenkään vaikea säilyttää keskittymiskykyä. Tämä vastaava levollisuus löytyi alle 5 %:ssa väestöä, joka oli tyypillisesti huomattavasti jännittyneempi, sisäisesti levottomampi ja voimakkaammin reagoiva sekä helpommin ahdistuva.

Hyökkäävyydessä (aggression) psykologit tuomitsivat tutkimusten jälkeen, että minä olin siinäkin aivan äärimmäistä alle 2 %:a (tuossa kohtaa prosenttitaulukko alkoi pienemmästä, kuin toisaalla) siinä, miten vähän nautin kamppailusta ja kiistelyistä. Psykologien tutkimusten mukaan oli täysin epätyypillistä, miten vaikeaa minua oli ärsyttää. Alle 2 %:a väestöstä on niin vähän aggressiivinen, niin että minussa ei löydy mitään halua edes ajoittain satuttaa toisia saadakseen tahtonsa läpi. Niin alistuvaista ihmistä, jossa ei löydy hyökkäävyttä, ärtyvyyttä, uhkaavuutta, kuumaverisyyttä, vihamielisyyttä ja kostonhaluisuutta, löytyy väestöstä alle 2 %:a.

Psykologit huomasivat myös, että minä epätyypillisen vähän koen tarvetta vältellä vahingollisia ympäristöjä, en osaa olla pelokas, en koe tarvetta vetäytyä vaaroista ja suojella itseäni, en tunne tarvetta varuillaan oloon, en ole mitenkään säikky, joka kaihtaisi fyysisen vahingoittumisen riskiä ja maksimoisi henkilökohtaista turvallisuuttaan.

Vladimir Kremlev piirsi pilakuvan Venäjän RT-kanavalle toimintani johdosta. 

Kirkkoherralle ja johtajuuteen epätyypillisenä (ja ilmeisesti sopimattomana) sain myös korkeat pistemäärät nopeasta oppivuudesta.

Pohtimatta enempää tutkimustuloksen täsmällisyyttä ja luotettavuutta, niin piirreluokittelu antaa vihjeen sille, miten myös yhteiskunnallisesti voimistuneen huolestuneisuuden aikana eri ihmiset reagoivat hyvin erilaisella intensiteetillä. 

Toisilla pääsee jo aito paniikki ja irrationaaliset pirut alitajuisuudesta esiin, kun toisilla ihmisillä kortisoni-stressihormoni ei lirahda edes pisaraa enemmän aineenvaihduntaan.

Olen tätä jälkimmäistä tyyppiä, minkä johdosta olen saanut loukkaantuneiden ja kauhuun joutuneiden yksilöiden moraalisia tuomioita, ikään kuin olisin epäempaattinen. Edellä kerrottu psykologinen piirretutkimus itse asiassa piti minua hyvin myötätuntoisena muita kohtaan, vaikka en ollut hyökkävä tai ahdistunut. Nämä seikat irrationaalisessa paniikissa valitettavasti usein sekoitetaan.

CIA:n psykiatri Jerrold M. Post kirjoitti aivan hyvästä syystä, että ”johtajat ovat toiveistaan ja teeskentelyistään huolimatta pelkästään lihaa ja verta luontokappaleina”. Sijoitin tämän CIA-psykiatrin kirjoittaman viisauden väitöskirjani johdantolauseeksi.

Olen saanut useiden vuosien aikana monia erilaisia kokemuksia siitä, että päättäjät ja asiantuntijat ovat yhtälaisesti lihaa ja verta, kuin koronahysteriassa paniikkiin joutuneet kansalaiset, jotka hamstraavat wc-paperia ja viinaa. 

Tietysti on surullista, että informaatiosotaa käsittelevät asiantuntijat ja kokeneet poliitikot voivat mennä täysin sekaisin, jos he tuntevat joutuvansa tarkkailun kohteeksi – ja erityisesti Venäjän arvovaltaista mediaa varten. Näin kävi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin”avoimessa kuulemisessa” 22.1.2015, jonne aikomiseni johdosta olen edelleen vainoamisen rikosnimikkeen johdosta syyteharkinnassa yli 5 vuotta tapahtuman jälkeen!

Olin ilmoittanut kohteliaasti, että saapuisin paikalle, tekisin pienen psykohistoriallisen analyysin puhujien toiminnasta ja kirjoittaisin raportin venäläiseen mediaan. Tämä johti valtavaan jähmettymiseen, joka oli käsin kosketeltavaa ilmapiiristä, puhujien äänessä tuntui sodan syvät ääneet Syväriltä saakka, kasvot olivat niin kireät, että videota seuranneet ja paikalla olleet totesivat vain toimittaja Leena Hietasen rennoksi eduskunnassa.

Minulta osanotto kiellettiin enkä siis pyrkinyt paikalle. Kirjoitinkin jälkikäteen vain kapteeni Miika Sartosen tutkielmasta kyber sodankäynnistä. Hänen tutkielma kertoi, miten puolutusvoimat tekevät kohderyhmäanalyysejä, jotta voivat kohdentaa operaatiot avainhenkilöihin.

Miika Sartonen ei kuitenkaan panikoinut. Irrationaalinen pelko valtasi toisen osallistujan, jota en koskaan missään edes maininnut. Hänen vaatimuksestaan puolustusvoimien ulkomaantiedustelun vastavakoilu ja keskusrikospoliisi saivat vähintään konsultaatiota varten pyyntöjä minun johdosta. Ja silloinen aikomukseni mennä tilaisuuteen on yhä edelleen keväällä 2020 koronahysterian vallitessa Suomessa syyteharkinnassa – jo yli viisi vuotta hysteriaa aiheuttaneen aikomukseni jälkeen (eikä minulla ollut edes koronavirusta).

Tässä tapauksessa on nähtävissä, että irrationaalinen panikointi ei ole rahvaan kansan yksinomaisuutta.

Opiskelin teologian tutkinnon ja liiketalouden tutkinnon jälkeen vielä Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa informaatioteknologiaa, jonka puitteissa tein 15 opintopisteen opintokokonaisuutta strategisesta riskienhallinnasta. Tämä opettaja Pasilassa ja viestinnän opettaja Malmilla lausuivat molemmat arvionsa, jonka mukaan herätän pelkoa, koska en katkea tai taitu, vaan olen joustava ja säilytän toimintakykyni kaikissa tilanteissa.

Olen tietysti tyytyväinen noista arvioista ja olen painanut ne syvälle sydämeeni, niin kuin neitsyt Maria kätki paimenten sanat Jeesus-lapsesta sydämeensä ja tutkisteli niitä (Luuk. 2:19). Näin olen pyrkinyt vahvistamaan tiettyjä luonteenpiirteitäni, joita elämä on tuonut tullessaan.

Reagointi pelkoon ei ole niin pysyvä luonteenpiirre ja johdonmukainen, kuin Cattel 16 PF ja PRF-asteikot antavat virheellisesti ymmärtää!

Vuonna 1991 makasin Meilahden sairaalassa, kuolleisuus kyseisen bakteerin aiheuttamassa aivokalvotulehduksessa, verenmyrkytyksessä, keuhkonkuumeessa ja infektiivisessä endokardiitissa oli yli 60 %:a. Silloinen hysteerinen vaimo vaati kääntymistä ihmerukoilijoiden puoleen, mutta kieltäydyin. En suostunut edes ”todistelemaan”, että uskonko ja rukoilenko mitään. Minun vakaumustani hallitsi Vuorisaarnasta Jeesuksen neuvo, ettei rukousta pidä ”esitellä”, kyllä Jumala kuulee vähäisen huokauksenkin.

 Itse asiassa joskus olin niin väsynyt, että en jaksanut rukoilla Isä meidän -rukousta edes omassa mielessäni. Niin oli parempi luottaa, että nyt ei ole minun oman uskoni tehtävä kannatella minua: minun ”uskoni” ei ole ”teko”, jolla mitään voitan tai ansaitsen. Lepään rauhassa ja tiedän, että Jumala tuntee!

Tuo asenteeni aiheutti valtavaa vihastumista. Miksi en osaa edes pelätä, vaikka kuolema on todennäköisempää kuin henkiin jääminen? Minun esikoispoikani oli vasta puoli vuotta vanha!

Hetkellisesti olin paremmassa kunnossa ja menin Meilahden alakerran lääketieteen kirjastoon, josta lainasin ”kaikki” sairauttani koskevat lääketieteelliset tutkimukset, jotka toin huoneeseeni ikkunalaudalle. Professori toi lääketieteen opiskelijoita katsomaan minua ja totesi, että täällähän ne lääketieteen kirjat ovat, mitä he ovat etsineet. Halusin lukea sairaudesta ja riskeistä, mutta pelkokuvien jälkeen en jäädä lamaantuneeksi.

Tuo tilanne opetti pelostani, että pelolla on moni pieniä erillisiä piirteitä, joiden yhden suhteen ihminen on herkempi kuin toisen. Minua ”pelotti” se, että en voi hoitaa väitöskirjaa varten tutkimustyötä suunnitelmien mukaan. Yhä edelleen ”raivostuttaa” enemmän se, kun aikataulua ja päivärytmiä häiritään, kuin että minua persoonana solvattaisiin. Tuntematta henkilöä tarkasti, nämä eri seikat menevät ulkopuolisella yleensä yhdeksi epämääräiseksi massaksi eikä analyysi ole enää luotettava.

Lisäksi tuolloin nuorena ihmisenä minua rasitti miksi-kysymys siinä mielessä, että unelmat murskaantuivat. Hyvin monista asioista on joutunut lopulta luopumaan, kunnes on luopunut myös unelmista. 

Kun pääsin sydänleikkauksen, verenmyrkytyksen ja aivokalvotulehduksen jälkeen kotiin, niin sydänlääkäri antoi ohjeeksi, että pilkkiminen on sopivampi harrastus kuin juokseminen. Alkuaan juoksu oli vaikeaa toistuvien rytmihäiriöiden johdosta, joista yhden jälkeen jouduin sairaalahoitoon. Lopulta meni vain vuosi, kun hölkkäsin vähitellen kokonaisen maratonin omiin tarpeisiini. Lääkäri ei antanut vielä sittenkään lupaa juosta maratonia, kun kysyin. Kävin hitaasti hölkkäämässä Forssan maratonin 3,05, josta viimeisen kilometrin juoksin 3,15/km-vauhtia. Seuraavana vuonna lähdin kaveriretkelle ja hölkkäsin Tukholmassa maratonin, mutta loppuaika oli paljon hitaampi, kun seisoskelin yli varttitunnin ruuhkassa, kunnes pääsimme hölkkäämään.

Tärkeää ei ollut vauhti, vaan löytää uusi rohkeus: pelko ei enää hallinnut yhtä pahasti. Kyse oli kuoleman pelon voittamisesta monen vuoden aikana!

Tuossa vaiheessa hölkkäsin vielä sillä periaatteella, että ”ei saa yhtään väsyttää”. Vielä pelkäsin kuolemaa, koska sydänleikkausta ja komplikaatioista oli vasta vähän aikaa - eikä lääkäri ollut antanut lupaa juosta (siinä vaiheessa). Sydämessä oli yhä 4 asteen sivuääni proteesiläppään tulleen reiän johdosta, sillä sydänleikkaus oli haastava tapaus verenvuoto-ongelman johdosta. Nykyisin lääkäri ei löydä enää tuota sivuääntä. Olen yrittänyt kysyä, mihin reikä katosi, mutta en ole saanut selitystä. 

Oman pelon kohtaaminen oli läheistä juuri sydämeen kohdistuneen vakavan onnettomuuden johdosta, kun tuo onnettomuus oli täysin absurdi, yllättävä ja poikkeuksellinen hyväkuntoiselle terveelle ihmiselle: niskan ruvesta bakteeri pääsi vereen! Meni oikeammin useat vuodet, kunnes minusta tuli minä, joka ei enää säiky kuolemaa niin kuin aiemmin.

Olin sittemmin seurakuntapastorina yksi niistä harvoista, jotka eivät vältelleet vaikeita tapauksia, joissa piti haudata vastasyntyneitä ja pieniä lapsia. Tietysti ihmisten suru kosketti, mutta ymmärsin, että surevat ihmiset eivät tarvitse papin henkistä sortumista, vaan ylläpitävää armollisuutta. Niin hoidin nämä toimitukset, joita tuli aika usein minun tehtäväkseni. Lopulta omakohtaisen kuoleman läheisyys tajuttomana ja välillä tajuissaan konkretisoi mielenmuutoksen sellaiseksi kuin olen: sairastumista ja kuolemista ei pidä panikoida.

Olen toimittanut kuolleen siunaamisen noin tuhat kertaa menneen virkaurani aikana. Yksi usein lukemani teksti oli Apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille, jossa apostoli kirjoittaa Jumalan rakkaudesta.

Muistaa sopii, että apostoli Paavali sai kokea itsekin kovia elämässään. Hän kirjoittaa: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” 

Paavali jatkaa kysyen, mikä voisi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta ja vastaa: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herramme” (Room. 8:38-39).

Juuri nuo sanat myös Wuhanin kiinalaispastori jätti koronaan sairastuneessa kaupungissa rohkaisuksi. 

Toinen rohkaisua tuottava kohta on lähetys- ja kastekäskyn lupaus, jonka mukaan Jeesus sanoo: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20). Näitä sanoja usein lausuin niille, jotka tahtovat säikkyä ja joutua epätoivoon esimerkiksi sairauteni johdosta, kun olin Meilahdessa kolmekymmentä vuotta sitten.

Paniikki vallaseliitin palveluksessa

SDP:n entinen puoluesihteeri Mikael Jungner on sosiaalisessa mediassa ilmaissut aktiivisesti vaatimuksia toimia tehokkaammin koronaviruksen torjunnassa. Hänen yksittäistapauksessaan on vaikea tunnistaa, tuntematta henkilöä riittävästi, missä määrin huolestuneet vaatimukset peilaavat miehen psyykeen luonteenpiirteitä ja missä määrin kyseessä olisi älykkään miehen taktista peliä tilanteessa, jossa kansasta monet on jo saatu paniikkiin.

Väitöskirjaani varten luin useita kymmeniä tutkimuksia ja tutkimusartikkeleita, joissa käsiteltiin trauman ja stressin vaikutusta ihmisen elimistöön ja aineenvaihduntaan. Muutamista tutkimuksista poimin joitakin ajatuksia myös väitöskirjaani, jossa psykohistoriallisesti halusin ymmärtää traumatisoivassa, pelonsekaisessa ympäristössä syntyneen uskonnollisen liikehdinnän ilmaisuja niin kuin ensimmäisessä kadonneessa Q-evankeliumissa oli nähtävissä. Sanat eivät ole sanottuneet tyhjiössä, vaan osana kokevan ihmisen ja yhteisön tilannetta. Niissäkin tapauksissa oli vaikea täysin tunnistaa, missä määrin nämä heijastavat pelonseikaista oireilua ja missä määrin nämä käyttävät tilannetta oman missionsa edistämiseen.

Pohdinnoistani ei ollut pitkä matka jo psykoanalyysin isän Sigmund Freudin havaintoihin Nachträglichkeit-ilmiöstä, jossa traumaattisesti koetussa hyökyaallossa ihminen joutuu disintegraatioon.

Freud arvioi myös tunnevaltaisuuteen perustuvaa joukkokäyttäytymistä ja sijaissamastumisen kohteena johtajaa, johon regressiossa, alitajuisesti ja irrationaalisesti tukeudutaan. Samaa problematiikkaa ovat tulkinneet ja tarkentaneet myös useat kymmenet muut tutkijat sittemmin.

Kävin yli vuosikymmen sitten akateemista vuorovaikutusta Venäjän ulkoministeriön diplomaattiakatemian silloisen professorin Andrei Manoilon kanssa, joka viittasi joissakin teoksissaan sittemmin lyhyesti minuun näiden keskustelujemme ja kirjoitusteni seurauksena. Esimerkiksi tällaisia suositeltavia teoksia ovat Manoilon 2008, ПСИХОЛОГИЧЕСКИЕ ОПЕРАЦИИ США В ВОЙНЕ ГРУЗИИ ПРОТИВ ЮЖНОЙ ОСЕТИИ И АБХАЗИИ. Дипломатическая академия МИД РФ sekä vuodelta 2009 РОЛЬ КУЛЬТУРНО-ЦИВИЛИЗАЦИОННЫХ МОДЕЛЕЙ И ТЕХНОЛОГИЙ ИНФОРМАЦИОННО-ПСИХОЛОГИЧЕСКОГО ВОЗДЕЙСТВИЯ В РАЗРЕШЕНИИ МЕЖДУНАРОДНЫХ КОНФЛИКТОВ, joka on Moskovan Lomonosovin yliopiston väitöskirja, ja lisäksi myös Журнал ПОЛИТЭКС -julkaisu vuodelta 2008 ВОЙНА В ЮЖНОЙ ОСЕТИИ: ПСИХОЛОГИЧЕСКАЯ ОБРАБОТКА ОБЩЕСТВЕННОГО МНЕНИЯ СТРАН ЕС. Uudempia teoksia ja julkaisuja on syntynyt kenties jo kymmeniä. Kyse on siitä, miten ihminen ja yhteisöt ovat psykologisten vaikutusoperaatioiden kohteena.

Niin kuin informaatiopsykologiaan erikoistunut Moskovan yliopiston valtiotieteen professori, Venäjän turvallisuusneuvoston asiantuntijajäsen Andrei Manoilo on äskettäin Radio Sputnikin haastattelussa analysoinut, irrationaaliseksi muodostunut koronapaniikki voi aiheuttaa psykoottisen riskin, jossa esimerkiksi vallaseliitti tai joku intressiryhmä voi puolustella saalistamiaan uusia erityisoikeuksiaan. 

Valtiotieteissä ja sotatieteissä tunnetaan hyvin intressiryhmien käyttämät tekniikat alistaa ”vapaaehtoisesti” kansalaiset. CIA:n psykiatrit Robinson ja Post selvittivät jo klassisissa tutkimuksissaan ”paranoidista syndroomaa”, jonka avulla karismaattinen johtaja sai seuraajansa kuuliaisiksi.

 Cohenin tutkimukset moraalisesta paniikista yhteiskunnallisena prosessina ovat jo perusoppikirja-aineistoa valtiotieteilijöille ja sotatieteilijöille, jotka ymmärtävät, kuinka huolestuneisuuden ja huhujen avulla vallanpitäjät voittavat itselleen tottelevaiset seuraajat ja saavat hyväksytyksi valvonnan vaatimukset ”uhkien poistamiseksi”.

Kuvio esillä myös väitöskirjani sivulla 188.

Moraalisen paniikin hyödyllisyys vallaseliitille ja intressiryhmille tuli ilmi myös Bradleyn, Goode ja Ben-Yehudan, McRobbien ja Thorntonin, Bakerin sekä Waldronin tutkimuksissa. Aineistoa on vaikka kuinka paljon siitä, miten psykologinen ilmiö voidaan myös tuotteistaa tekniikaksi, niin kuin on käynyt monissa tapauksissa.

Kristityt ovat kaksi vuosituhatta lukeneet susista lampaiden vaatteista, antikristuksesta ja jopa pedosta, joiden kauheat kuvaukset ovat jääneet nyttemmin valitettavasti ivalliseksi nauruksi varhaiskristillisyyden apokalyptisista houreista, sen sijaan että nuo ilmaisut kyettäisiin lukea symboleiksi psykologisista ilmiöistä, joita tapahtuu keskuudessamme. Mitään ei ole kuitenkaan ymmärretty symbolin ikiaikaisuudesta. Yhä edelleen irrationaalisesti panikoivat ihmiset kristityistä pakanoihin ovat valmiit uskoutumaan ”pelastajaan”, joka määrittelmänsä hinnan mukaisesti ”pelastaa” ihmiset koronasta ja muusta uhkasta.

Huolellisuutta ja itsestä huolehtimista

Kaikella kirjoittamisellani ja toiminnallani en ole suinkaan syrjäyttämässä hyviä käytäntöjä huolellisessa terveydenhuollossa, vaan päinvastoin.

Olen muutamia kertoja keskustellut vaimoni kanssa hänen väitteistään, että hänellä olisi huono immuniteetti, niin kuin pojillamme, kun taas minulla olisi poikkeuksellisen vahva immuniteetti. He ovat lähes joka toinen viikko nuhassa, minä olen kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa sen jälkeen, kun perheestäni tämä on tarttunut.

Kyse ei ole todennäköisesti immuniteetista, vaan elämän pienistä hyvistä ja huonoista käytänteistä. Tämä tuli mieleeni, kun katselin tänään Lidl-kaupassa, jossa eräs äiti oli kauppareisulla tyttärensä kanssa. Katselin, miten tyttö kosketteli ”jokaista” työntökärryä käsien kohdalta, kassalla hän ”pyyhki” sormillaan hihnan ja myös ostoskoreja kosketteli kantokahvasta senkin jälkeen, kun eräs aikuinen oli suojaamattomasti yskinyt niitä päin. Kassan jälkeen äiti otti pussistaan irtomakeisia, antoi tyttärensä käsiin ja tämä söi niitä sormillaan. He näyttivät jatkavan matkaansa Burger Kingiin samanaikaisesti, kun sinne meni eräs narkkarinainen. Kuinka monet ovenpielet ja tuolit tyttö pyyhkii sormillaan ennen kuin sai syödä virukset ranskalaisten kera?

Tapausesimerkki kertoo pienistä hyvistä ja huonoista tavoista, joihin tulisi kiinnittää huomiota siitäkin riippumatta, pelkääkö ja onko koronavirus ajankohtainen. Tuolla tytöllä näytti huulet olevan huonossa kunnossa. En kysynyt, mikä niissä on vikana. Ehkä ei tarvinnut kysyä.

Hyväksi käytännöksi ei riitä se, että pesee kädet kotiin saavuttua. Kyse on myös hississä nappuloiden painamisesta, sormilla koskettelusta työntökärrejä kaupassa ja näillä sormilla makeisten napostelusta. Suojaa ei saa siinä, että menee hullussa ruuhkassa satojen ihmisten kanssa hamstraamaan vessapaperia ja Alkon viinaa, vaan pitäisi odottaa rauhalliseen aikaan ja liikkua terveesti ulkona hengästyen, keuhkoja vahvistaen.

Olen tänään käynyt kolme kertaa juoksulenkillä. Aamulla pikkupakkasessa ja kovassa tuulessa laitoin monta paitaa ylle. Kuivassa pikkupakkasessa oli kiva juosta 8 km maastossa. Päivällä kello 14 kävin toistamiseen juoksemassa 8 km. Toistaiseksi en ollut syönyt yhtään mitään, vain juonut vitamiinit ja aminohapot. Nyt oli hiukan kostea maa, kun pakkanen oli hävinnyt.

Illalla vielä kolmas lenkki tyhjällä vatsalla. Kolmannen 8 km:n juoksulenkin jälkeen keskivartalon lihavuutta ei ole eikä se kauan säilyisi. Vatsalihakset erottuvat hyvin, painokiloja on 60 kg. Keuhkot ovat vahvat ja juoksu kevyttä. Olen syönyt rautatabletteja tammikuun alusta. Suhteellinen hapenottokyky on parantunut.

Juoksu ei ole ”stressaantunut pakko”, jossa kilpailujen fetissejä havittelisin, vaan fysiologisesti kiva juttu, joka lievittää "maltillisuuden johdosta" stressihormonin aiheuttamaa elimistön tulehdusreaktiota, sikäli kuin sellaista on. Myönnän, että välillä kuormitus menee kohtuullisen runsaaksi, mistä seurauksena oli bursiitti-vaiva. Tällä hetkellä bursa on hyvin kestänyt lonkassa eikä nämä kilometrit ole tuoneet ongelmaa takaisin.

Tiistaina aamulla klo 9 pikkupakkasessa sopivaa rasitusta keuhkoille, paljon vaatteita erityisesti ylävartalossa kylmettymisen estämiseksi. 

Mikä on viestini juoksutarinoillani, jotka eivät ikinä johda kilpailuihin, jotka on muutoinkin nyt kielletty Suomessa?

Menkää ulos hengästymään! Unohtakaa niin murheet wc-papereista kuin Alkosta ostettu lohtu!

Juha Molari, 
Lomautettu osa-aikainen siivooja
D.Th, BBA.

GSM +358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374 

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Instagram  https://www.instagram.com/juhamolari/

LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4

Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html