sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kun täysin vaikenet, sitten jätetään rauhaan! "Tämän soisin menevän jakeluun!"

Muuan homppeli kirjoittaa tänään paljastavasti tekstin, jollaisia viestejä olen saanut eri muodoissaan jo yli vuosikymmenen verran:

"Nyt oli tähtäimessä Katainen ja kauhea vääryys, kun ei noteeraa mollea. Sinä päivänä kun molle lakkaa julkisesti uhoamasta ilman tuloksia, lakkaa keskustelu täälläkin. Tämän soisin menevän jakeluun."

Viestissään kiihkeäksi käynyt homppeli kutsuu "uhoamiseksi" joitain välähdyksiä lenkeiltäni. Edellisissä lauseissa "uhoamisen" piiriin henkilö liitti myös lausumani kritiikin Sitran johtoon valittua Jyrki Kataista kohtaan, ikäänkuin Jyrki-boy ei saisi saada kritiikkiä.

Toisin kuin kiihkeä kirjoittaja väitti, niin en ole pyytänyt, että Jyrki Kataisen pitäisi noteerata minua.

Päinvastoin Katainen on kauheassa fobiassaan noteerannut ja blokannut, jotta en näkisi hänen twittejään. Jyrki Katainen on todistetusti pääministerinä useasti käynyt tässä blogissani ja lukenut melkein yhtä hysterisesti sitä, kuin em. homppeli.

Olen dokumentoinut Jyrki Kataisen kääntymisen foobikoksi MV-lehden artikkelissa melkein täsmälleen 2 vuotta sitten: 21.9.2017.

Tällaista herjaamista on myös suunnitelmallisesti harjoitettu, jotta demokratia ja avoin yhteiskunta tukahtuisivat, vapaat ihmiset käyttäisivät vähemmän vapaasti ja olisivat kuuliaisesti hiljaa. Sitä on myös Suomessa tutkittu sotilaiden keskuudessa. Eräs opinnäytetyökin on siitä hyvin saatavilla. Siitä on myös Snowden paljastanut salaisia dokumentteja.

Kyseessä on surullinen yhteiskunnallinen ilmiö, jonka mukaista kehitystä on havaittavissa yleisemmin niin Suomessa kuin Euroopassakin.

Minun kohdallani ovat yhtä pahasti nuo valtiolliset toimijat kuin runsaammin yksittäiset intoilijat epäonnistuneet vuosien saatossa, sillä mitenkään "ei mene minulle jakeluun" vaieta.

Olen vapaa ihminen, säilytän perustuslaillisen vapauteni. Nyt työttömänä olen jopa niin riippumaton, että mitkään uhkailut työtä kohtaan eivät voi vaientaa minua.

Niin uhkailut ovat toki siirtyneet urheiluseuraani kohtaan sekä ihmisiä vastaan, jotka jotenkin tukevat minua. Äsken Juha Korhonen sai kokea, että hän joutui hyökkäyksen kohteeksi, kun erehtyi tukea minua.

Tiedän oman paikkani sen verran vähäiseksi, että elämäni ei voi juuri muuttua, mikään ei ole myöskään itselleni välttämätöntä, että sen avulla minut voisi pelotella hiljaiseksi.

Urheilualan koulutetut ammattilaiset vastaavat urheiluseurassa jokaisessa tilanteessa tapahtumista, joissa olen mukana. He näkevät oikean ja väärän paikan päällä. Liikunta on minulle oman elämäni asia, eikä ole seuran varassa eikä sen kautta ohjelmoitu. Liikunta on elämäntapa.

"Kiihkeästi homppelit"


Eräällä sivustolla on sananvapauden nimissä palvelun tarjoaja antanut alustan kirjoittelulle, jossa on jo yli 1000 toinen toistaan hullumpaa kirjoitusta minua vastaan.

Itse kullakin kirjoittajalla on omat motiivinsa - kaikkia ei voi selittää samalla sanalla. Kaikki eivät ole edes homppeleita. Toisia on kuvattu jopa huru-ukoiksi.

Lisäksi muuan homppeli perusti syyskuun alussa Bloggerissa sivuston, joka maalittaa minua. Hän muokkasi pääni veriseksi raadoksi, johon on lyöty nauloja vasaralla. Hän kehottaa lyömään nauloja vasaralla päähäni. Mistä tässä on kyse?

Mielestäni kuvan tekijä ilmaisee rikollisia väkivaltafantasioita. 

Tuon massiivisen sivuston muuan kirjoittaja väittää, ettei tiedosta, missä olisi heidän kirjoittajien keskuudessa muka "väkivaltafantasioita". Viittaan siis tuohon edelliseen kehotukseen lyödä pääni veriseksi vasaroilla ja nauloilla. Kirjoittajan itsensä mukaan väkivalta olisi kuitenkin meikäläisen "omien korvien välissä ja omassa pienessä mielessä".

Siksi rohkenen kysyä julkista ja viranomaisten reagointia, jos esimerkiksi Ylen toimittaja Jessikka Aro tai Turun Sanomien toimittaja Rebekka Härkönen tai maahanmuuttokeskusteluun osallistunut demarisomali Husu Hussein (puhumattakaan Vasemmistoliiton Suldaan Said Ahmed!) kuvattaisiin vastaavasti pää verisenä, kuolemaan kääntyneenä, sekä kehotettaisiin vasaroimaan nauloja tämän päähän. Niin en kuitenkaan hyväksyisi!

Olen aiemmin myös kirjoittanut, että Jessikka Aron valetiedettä pitää kriittisesti arvostella, kuten tieteen nimissä pitää kaikkea arvostella, mutta uhkauksia ja henkilökohtaista loukkausta ei saa harjoittaa.

Nyt kuitenkin tuolla tavalla veristä päätäni esitellen muuan kirjoittaja muka puolustelisi suomalaisia toimittajia, joita olisin loukannut Jessikka Arosta alkaen! Niinkö nämä suomalaiset toimittajat itse tahtoisivat tulla puolustetuksi?

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta vastaaville ilmauksille, joissa minua on maalitettu vihalle. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettajan, sotasetä Torsti Sirénin Facebookissa levitettiin muutama vuosi sitten valeblogia, joka oli perustettu loukkaavasti nimeäni käyttäen ja väärentäen. Siinä valeblogissa kuvattiin pääni katkaistuna ja annettiin kehotus, että pääni pitäisi potkia kuoliaaksi kuin rotat tapetaan. Lisäksi siellä luvattiin maksaa palkkio, jos joku tappaisi minut. Poliisi ei aloittanut rikosilmoitukseni jälkeen tutkintaa mainituista kehotuksista ja kyseisestä blogista.

Viitekuvassa ei pidä kiinnittää huomiota ihonväriin, sillä nyt kiihkeästi elämääni takertuva mies on suomalainen. Hän ei kuitenkaan tule ikinä saamaan vastarakkautta.  Tämä kuva viittaa Tampereen suuntaan. 


Olen käyttänyt tuollaisista em. piireistä psykoanalyyttisesti nimitystä "kiihkeästi homppelit", millä viittaan perverssiin häiriintyneisyyteen, koska nuo miehet keskittyvät minun elämäni kuvailuun fantasioissaan päivästä toiseen. En pidä sitä mitenkään luonnollisena asenteena toiseen henkilöön ja näiden omaan ajankäyttöön.

Olen koko elämäni viettänyt terveellistä elämää. Pahimmillaan olin tukevasti 82 kg, mikä olisi sekin monelle 176-177cm pitkälle miehelle sopiva paino. Silloin olin käynyt kuntosalilla enemmän kuin juoksulenkillä. Aivan varmasti myös tuolloin 1000m olisi mennyt alle 3 minuutissa, jos se olisi ollut tarve juosta "kisassa" huru-ukkojen rinnalla.

 Viime kesänä sain juostua painoni 62 kiloon, todennäköisesti jopa vähemmäksi, jos olisin mittaillut kiloja Krasnodarin kuumilla aroilla.

En ole koskaan kuvitellut, että olisin edes oman kyläni tai jopa Suomen "kovin veteraani", toisin kuin hysteerisiksi käyneet homppelit ja huru-ukoiksi kutsutut urheilusankarit kehittelevät tarinoita noissa tuhannessa tekstissään.

Minulle riittää oma pieni elämäni kuntoilijana, joka hoitaa hyvinvointiaan kerran, kaksi tai jopa useamman kerran päivässä liikunnan avulla. Siitä minä myös julkisesti ja avoimesti iloitsen!

Kun työttömyys jättää minulle vapaata aikaa, niin voin liikkua monta kertaa päivässä. Kun pikkuruinen siivoukseni sijoittuu hyvin varhaiseen aamuun, niin yhdistän aamuyön hölkän töihin ja kotiin: niin saan 30 km per päivä kävelyä tai hölkkää. Viime kesänä pyöräilin tuon matkan, mutta se ei ollut kovin hyvä idea. Se työmatka ei tietenkään ole ainoa kuntoiluni.

Kunhan hamstring-lihakset ovat tervehtyneet, sitten voin 30 km:n hölkän jälkeen mennä paluumatkalla Liikuntamyllyyn, juosta muutamia kertoja 200m alle 30 sekunnin, venytellä, hyppiä aitoja, kunnes menen päiväunille kotiin. Illalla liikunta sitten jatkuu. Nyt reippaampi juoksu on estynyt muutamaksi viikoksi.

Olen tyytyväinen siihen, miten helposti alle 4,00 min/km-vauhtia voin hölkätä, jopa paljon nopeammin. 12 ikävuoden jälkeen olen tähän yli 55 ikävuoteen saakka aina pystynyt juoksemaan suhteellisen helposti yli 3000m Cooperin testissä, sikäli kuin olen ollut terve.

 Muistan ensimmäisen poikani, joka äskettäin meni naimisiin, ja hänen harjoittelunsa koulun Cooper-testiä varten. Poika juoksi yli 3000m ja minulle se vauhti ei tuottanut silloin vaikeaa. Tuin tavoitetta. Sitten toinen poikani muutama vuosi sitten juoksi samassa tavoitteessa. Minulle vauhti oli silloinkin helppoa. Nuorin poikani on vielä hyvin kaukana tuosta vauhdista.

Itse asiassa olen paremmassa kunnossa, kuin keskenkasvuisena teinipoikana olin silloin, kun 10 km meni Sulkavalla tasan 40 minuuttia ja vähän myöhemmin Orvo Paateron valvonnassa 8 km Tanhuvaarasta Savonlinnaa kohti pientä kumpuilevaa tietä alle 28 minuutin. Se ei riitä kuitenkaan syyksi kisailla enää aikuisiällä.

Olisin huru-ukko, jos tässä kunnossa intoilisin kilpailemisesta! Kai elämässä on paljon tärkeämpää ainakin minulla.

Minun elämäni on perhekeskeinen, toisin kuin homppeleilla, jotka tuskin tietävät miten lapsia edes tehdään ja kasvatetaan. Siksi heillä on ainoastaan tuo hysteerisiksi kasvanut juoksentelu, jonka ainutlaatuisuutta he pelkäävät loukatuksi siinä, kun kuntoilijana kerron nauttivan hölkästäni. Itse asiassa he kauhistuisivat sitä hetkeä, jos tapaisivat minut lähtöviivalla heidän rinnallaan!

Tänäänkin aamulla alussa hölkkäsin 3,40/km-vauhtia, lopussa 3,20/km-vauhtia. Tämäpä ärsyttää heitä, kun pidän sitä hölkkänä, koska kovaa en voi nyt juosta hamstring-ongelman takia. Monelle ukkelille tuokin vauhti riittää niihin "kisoihin", joita he kiertävät elämänsä suurina tapahtumina.

Tänään kevyt aamuverryttely, jotta huomenna taas 30 km sujuu kivasti. 

Äsken istuin Rax-pizzeriassa ja söin itseni kylläiseksi, kun poikani viettää syntymäpäiväänsä kavereidensa kanssa Megazonessa. Yhtään en kokenut "urheilijan" stressiä ruokavalioni johdosta, vaan nautin itseni kylläiseksi ikääntyvänä vanhana miehenä, joka taas ensi viikolla kävelee rivakasti ja hölköttelee hiljaa aamuyöllä töihin yhteensä 150 km. Nyt toin pojat ja vaimoni kotiin, jossa syntymäpäivät jatkuvat. Homppelit eivät ymmärrä, että nämä perheasiat ovat tärkeämpiä kuin jotkut pienemmät tai isommat veteraanikisat. Minä sitä vastoin ymmärrän, että toisille ikääntyessä muodostuu harrastukseksi ja elämän suureksi iloksi kiertää kisoista toiseen.

"Huru-ukot" 


Sunnuntaina 22.9.2019 muuan kriitikko määritteli teräväsanaisesti pahamaineisen satojen kommenttien maalittamista:

"Kyllä Molari on oikea juoksija siinä missä huru-ukkokisaajatkin, joille tärkeää on jonkun pikkukisan palkintosija. Molari on vain heitä kunnianhimoisempi."

Jotkut ukkelit ottavat totisesti urheilunsa ja kaikki menee sekaisin, jos heidän urheilua "uhataan". Kun ollut epäselvää, niin eivät kaikki tule Tampereelta. Tämä kuva viittasi itselleen "ennätyksen kovaan" ikämieheen Pohjois-Savosta. Hyvä niin♥️ Minä en kuvittele juoksevani lujaa: en ylipäänsä aio juosta kisoissa, en uhittele alle 2,50 maratonin aikaa, enkä mitään - evvk! 


Tuo määrittely oli niin terävä, että muutama ukkeli otti herneen nenäänsä sen johdosta. Ilmeisesti sattui hyvin kohdalle!

Itse en kuitenkaan määrittelisi noin kovilla sanoilla, koska sallin hyvin ukkeleiden olla oman elämänsä sankareita, enkä kutsuisi heitä "huru-ukoiksi", joka on nuorten halventava ilmaisu vanhenevalle miehelle.

Sinänsä "huru-ukko" tarkoittaa juuri harrasteessaan ehtoopuolella olevaa ihmistä, mikä ei ole asiallisesti väärä ilmaus, vaan todella erittäin totta. Sellainen minä ja ikätoverini ovat. Se on myös minulle eräs tärkeä syy, miksi itse en lähde melkein mistään hinnasta kuntohölkkiin tai muihin kisoihin.

Muutama vuosi sitten erehdyin Sipooseen lähetyshölkkään, jossa piti juosta 3 km, mutta lähdin pamauksesta niin reilusti karkuun muita ukkeleita, että kilometrin kohdalla järjestäjät eivät ymmärtäneet viittoa minua risteyksessä oikeaan suuntaan, vaan jatkoin suoraan. Järjestäjät eivät olleet valmiina paikalla. Niin juoksin johdossa useita kilometrejä harhaan liian kauas - ja keskeytin. Tympäsi moneksi vuodeksi, kun maksoin jopa osallistumisen!

Kävin joitakin vuosia sitten (jolloin en ollut kuntoillut yhtä hyvin kuin nyt) Munkkiniemessä hölkkäämässä 2 mailia (olin pienessä kuumeessa ja otin varovaisesti) ja muutama viikko myöhemmin toisella kerralla olin terve juosten 2 mailia hiukan nopeammin (voitin). En ollut erityisen innostunut. Miksi juosta tuolla, kun voisi juosta vapaasti ja itsenäisesti?

Kotimaisten kielten keskus määrittää, että "huru-ukolla" "ymmärretään tavallisesti vanhaa höperöä miestä". Ilmaisua käytetään "seitsemänkymmentävuotiaista urheilupomoista, jotka eivät älyä väistyä nuorempiensa tieltä. Huru-ukko on ajat sitten kehityksen kelkasta pudonnut menneen ajan edustaja".

Tämähän olisi itse asiassa oiva ilmaus vanhojen kiihkeiden miesten vaatimukselle osallistua kisoihin ja mitata jokaisen lenkin sekunteja suhteessa toisiin juoksijoihin! En kuitenkaan ole omaksunut sanastoa itselleni.

Minä en ole kokenut mitään syytä osallistua "kisoihin". Ensinnäkin suurin osa ikätovereistani ei enää kisaile, vaikka olisi paremmassa suorituskunnossa kuin "kisojen" miehet.

Nuoruudessa muistan, miten ikämiehet Leevi Seppänen ja Orvo Paatero hölkkäsivät meidän perjantailenkillä. Varmaan olisivat juosseet kisoissa alle 40 minuutin 10 km, mutta eivät koskaan enää kilpailleet.

Itse olen kokenut, että yli 2 minuutin tulostaso 800m juoksussa ei ole sellainen "nautinto", että sitä viitsii esitellä kisoissa aikaihmisenä - vaikka menestystä vanhojen mies kisoissa voisi tulla huonommallakin tasolla. Onhan se totta, että veteraanien maailmanennätysvauhti olisi melkein riittävä 800 metrin laadukkaaseen juoksuun: huonompi tulos ei ole enää laadukasta juoksua. Toisaalta kunnioitan seurakavereita, jotka kokevat iloa juosta kisoja hitaammallakin vauhdilla. Se on hyvä, että juoksu on vapautta ja iloa, eikä kiivautta ja kiilusilmäisyyttä!

Tosiasiassa huru-ukkojen maailmanennätykset eivät ole lähelläkään sitä laatua, mitä on nuorempien miesten ennätykset. Vuosi sitten pistelin parhaani Myllypurossa, ensimmäisenä päivänä meni alle 2,10, mutta toisella yli. Se testi ratkaisi myös, että SM-sisähallikisoihin en missään tapauksessa halunnut suunnitella lähtöäni. Kisat olivat joka tapauksessa liian kaukana. Pientä toivetta olin elätellyt. Juoksu ei tuntunut enää kuitenkaan kivalta edes piikkareissa. 800m noin 2.10 on jo kauheaa juoksua, juoksusta puuttuu hyvä maku.

Kun minulla oli ollut BMW 535, Mercedes 560 SEC, Lexus LX ja Jaguar S-type, niin niistä luopumisen jälkeen tuntui aivan erilaiselta ajaa "viidentonnin" ihmeellä. Silläkinppääsee eteenpäin. Tietysti viisikymppisten (vuotta vanhojen) autolegendojen avulla ajetaan kisoja edelleen, mutta kyllähän se itsestäni näyttää hassulta verrattuna nykyaikaisiin välineisiin.

Sama on sanottavissa meistä vanhoista miehistä: minä saan nautintoa kuntoillessa ja pitäessä kuntoa yllä, tähtäämättä mihinkään "matkalle", joten vaikea ymmärtää toisten hysteriaan meikäläisen kuntoilun johdosta. Miksi vanhana pitää kisata?

Joidenkin mukaan en ole "pitkäjännitteinen", vaan olisin "lyhytjännitteinen". Tämä on erikoinen määritelmä, sillä vuonna 2018 kuntoilukertoja oli yli 700 ja vain pari vapaata päivää koko vuoden aikana.

Tietysti olen liikunnallisesti vapaa, sillä en noudata mitään harjoitusohjelmaa orjallisesti enkä tähtää mihinkään tiettyyn kisaan. Joskus tuntuu hyvältä hölkätä hiljaa ja pitkään, toisinaan haluan palauttaa menetettyä nopeutta ja voimaa.

Monet luulottelevat, että nyt tähtään pitkälle matkalle ja aiemmin lyhyelle, koska he eivät tiedä muuta kuin sirpaleita, joista rakentavat fantasioita. Olen aiemminkin tehnyt pitkiä lenkkejä, vaikka menneenä vuonna korostin kuntosalia hiukan liikaa. En nytkään unohda nopeutta ja kuntosalia, vaikka hölkkään aamuyöllä. Kaikkea ei tarvitse kertoa julki. Nopeus ja voima tulevat ohjelmiin sitten, kun hamstring-lihakset sallivat.

Vanha poliittinen ajojahti


Muutama kirjoittaja on intoutunut meikäläistä vastaan selvästi poliittisista motiiveista, joilla on jopa vanhat juuret. He eivät osoita mitään urheilullista harrastuneisuutta tai ymmärrystä, vaikka ehkä teeskentelevät sellaista. Näissä on nähtävissä tärkeänä toiveena ylipäätänsä mielipidevapauden "tukahduttaminen" ihan kaikessa, mitä sanon tai missä toimin.

Nämä kirjoittajat ovat viitanneet yhä uudestaan väitettyyn "FSB-videoon", joka on karkeasti manipuloituna ja muokattuna sitten levitetty nettiin.

 Itsehän en tarvitse tuollaista videota, jos olisin jotain tahtonut kertoa FSB:lle, sillä olen käynyt Kavkaz-Centerin ulkomaisista toimijoista keskustelua Tehtaankadulla FSB:n edustajan kanssa. Kävin myös Pietarissa FSB:n toimistossa puhumassa Kavkaz-Centerin sisällöstä yms. Enhän minä tarvitse Youtube-videon julkaisua, että viesti menisi jollekin FSB-agentille! Hulluja ihmisten mielikuvitus.

Minulle on soitettu Kavkaz-Centerin johdosta Kadyrovin piireistä Groznyista ja olen tuolloin keskustellut erityisesti Isa Dzhabrailovin tähden, jonka nimiin Kavkaz-Center oli välillä rekisteröity, kunnes se oli taas Mikael Storsjön (helsinkiläinen vihreän puolueen toimija) nimissä, ja on taas nyt uudestaan Isa Dzhabrailovin nimissä. Muistettakoon, että tuo Al-Qaidan ja Doku Umarovin (edesmennyt terroristijohtaja) edustaja kävi Helsingissä tapaamassa Martti Ahtisaarta. Paikalla oli myös Heidi Hautala. Mainittakoon, että kyseisen Isan veli karkoitettiin sittemmin Suomesta.

Kyseisen videon syntyhistoria liittyy konkreettiseen tilanteeseen, mikä halutaan yleensä vilpillisesti häivyttää.

Samanaikaisesti Helsingissä servereitään Mikael Storsjön toimistossa pitänyt Kavkaz-Center ylisti marttyyreiksi, että terroristit räjäyttivät pommit Moskovan metroasemilla. He julkaisivat hurjasti valheellisia juttuja minua vastaan englanniksi, venäjäksi ja turkiksi. Eräiden juttujen mukaan olisin käynyt jopa tappamassa erään toimittajan Oslossa (todellisuudessa en ole ikinä käynyt Oslossa eikä tuo toimittaja ole edes kuollut).

Tuohon aikaan sattui myös se, että Mikael Storsjön ystävä oli kirjoittanut hurjia minun perhettäni vastaan. 19.6.2010 oli kapteeni evp. Antti-Pekka Mustonen kirjoittanut Uusi Suomi-blogissa nimimerkillä lupauksia poikani kuolemasta sillä perusteella, kun tämä poikani on "puoliksi venäläinen" eikä hän anna ikinä anteeksi Karjalan menetystä, mikä olisi siis peruste mainitulle uhkaukselle. Niin hän kutsui nimeltä poikaani ja mustamaalasi "kuoleman lapseksi".

Konstaapelit Lehkonen ja Laine syyskuussa 2010 tekivät päätöksen, että he eivät aloita edes tutkintaa. Noita uhkaavia tekstejä oli useita. Niissä luvattiin pyytää myös Viron metsäveljien apua tulla koputtelemaan ovelle yms.

Poliisi avasi siis keskustelun ronskille puheelle, kuten kirjoitin. Niin sanoin 14.9.2010, että "RL 34a -luvun mukaan katson, että terroristien varten tarjotut tietokäsittelyvälineet sopii tuhota, vaikka räjäyttää".

Muistettakoon, että YK:n turvaneuvoston Al-Qaida-sanktiot sisältävät juuri kyseisen Kavkaz-Center-sivuston.

Kaikesta huolimatta suomalaisen punavihreän kuplan toimittajat Iltalehdestä alkaen antoivat ymmärtää valheellisesti, että olisin tahtonut yleisesti ottaen erimielisten toimittajien tappamista tai murhaamista! Sehän ei pidä paikkaansa, eikä edes poliisi aloittanut mitään tutkintaa minun johdosta.

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet vaati kuitenkin rikostutkintaa, koska hänen mukaansa olisin rasisti tshetsheenejä vastaan. Syyttäjä päätti, että teksteissäni ei ollut sitä rikollisuutta, jota Biaudet julkisuuteen esitteli median ja Heidi Hautalan johtaman Finrosforumin kautta minua vastaan. Hautalalla oli puolestaan oma rikoshanke minua vastaan, johon hän otti selkänojaa jopa EU:n parlamentin johtajan kirjeellä Venäjän duumaan, mutta Suomessa syyttäjä torppasi myös Hautalan hankkeen.

Kavkaz-Centerin useat nimettömät toimijat olivat pikemmin terroristeja puukot ja kiväärit mukanaan, kuin journalismia harjoittavia henkilöitä. Siksi on erheyttävää kutsua minun puhuvan "toimittajia" vastaan!

  Eräs toimijoista oli Kavkaz-Centerin tiedottaja Anvar Labazanov, joka oli juuri jäänyt kiinni Tshetsheniassa. Hänen lempinimensä kertoo paljon: "Teloittaja" ja "pyöveli". Henkilö oli terroristijohtajan Doku Umarovin lähipiiriä. Anvarin vaimo Aini Sidgalivoi jäi myös kiinni tuodessaan Kavkaz-Centerin organisoimaa laitonta rahalähetystä Euroopasta Puolan kautta terroristeille.

Laittomassa maahantulossa Mikael Storsjö järjesti Turkin kautta Suomeen Islam Matziev-nimisen henkilön, joka yhdessä Storsjön kanssa valenimellä Adam Tumsoev järjesti myös mielenosoituksen minua vastaan Pohjan kirkolle. Tshetsheniassa Matzievin koti tunnettiin Al-Qaida-yhteyksistä ja nimi tunnetaan Beslanin lastensurman yhteydestä, kun velipoika toimi terroristipäällikkö Shamil Basaevin radiomiehenä ja herra Islam Matziev oli Kavkaz-Centerin webmaster.


Ps. huomaathan 2 vuotta vanhan juttuni, jossa käsittelen foobisesti toimivan Jyrki Kataisen outoja touhuja. Nyt tuo foobikko on valittu Sitran johtoon.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti