Pyhä Jumala ohjaa ja määrää apostolinsa Paavalin välityksellä:
”Kun olimme luonanne,
me määräsimme, että jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään
syödä. Olemme nimittäin kuulleet, että jotkut teidän joukossanne elävät
kurittomasti, eivätkä tee työtä vaan touhuavat joutavia. Sellaisia me käskemme
ja kehotamme Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä rauhoittumaan ja ansaitsemaan
itse leipänsä” (1. Tess. 3:10–12).
 |
| Kuvassa työtön Juha Molari, elokuu 2013. |
Sain taas tänään niin kuin melkein joka päivä vastattavaksi,
miksi en ole töissä. Miksi en ole mennyt taksikurssille jne. Kysyjät ovat usein hyvätahtoisia, mutta eivät
tarkoin tiedä järjestelmää.
Olen tipahtanut työttömän minimaaliselta peruspäivärahalta
työmarkkinatuelle. Tämä 500 euron kuukausiraha on niin pieni, että tarvitaan
joka kuukausi ihmettä selviytymistä varten.
Tuen suuruus ei todellakaan estä työhön tai koulutukseen hakeutumista,
pikemmin tuen niukkuus tekee mieleni aivan lian ärtyneeksi päivittäin. Tiedän,
ettei vähävaraisuuden tähden pitäisi menettää mielenmalttia, mutta
valitettavasti myös lapseni saavat kärsiä siitä, että olen tarpeettoman kireä.
Pitäisi olla leppoisa, rauhallinen ja kaikkea muutakin jaloa, mutta köyhyys
todella koskettaa mielenmalttia. Kaikesta huolimatta olen tietysti selvinnyt
kohtuullisesti, mistä kiitos terveiden elämäntapojeni.
Miksi en ole siis mennyt koulutukseen? Vuonna 2001 olisin
voinut saada työttömyyskorvausta, mutta silloin sain TE-keskuksesta ja KELA:sta
selvän määräyksen, että minun pitäisi lopettaa opinnot. Minulla oli
ammattikorkeakoulun opiskelupaikka ja yliopiston jatko-opiskelijan paikka. Niin
ilmoitin, että minä syön vain puuroa ja juon pelkkää vettä, mutta opintoja en
lopeta. Niin sain noin 200 euroa kuukaudessa opiskelijarahaa, mutta en
työttömyyskorvausta.
Nyt minulla on kolme hyvää koulutusta, teologiasta tohtorin
tutkinto, mutta liiketaloudesta ja informaatioteknologiasta vähemmät tutkinnot.
Olen käynyt oma-aloitteisesti TE-keskuksessa kysymässä vaihtoehtoa aloittaa
neljännet opinnot työttömyyskorvauksen turvin. Jos minä omatoimisesti aloitan
vain uudet opinnot enkä saa uusille opinnoille TE-keskuksen lupaa, niin minulta
lakkaa työttömyyskorvaus. Vaikka työttömyyskorvaus on minimaalinen, niin se on
kuitenkin välttämätön, jotta en menettäisi luottotietoja laskujen laiminlyönnin
seurauksena.
Toistaiseksi olen saanut vastaukseksi, että minulla on
riittävästi opintoja. Näillä tutkinnoilla ja opinnoilla pitäisi olla
edellytykset saada työtä. Enemmät opinnot eivät lisää mahdollisuuksiani, vaan
voivat aiheuttaa työnantajassa vain lisää ahdistusta, kun työnhakijalla olisi
sitten jo neljä tutkintoa.
Eräs professori lausui äskettäin kirjojensa luomassa idealistisessa fantasiassaan, että nuoret työttömät pitäisi lähettää ulkomaille opintoihin. En ole valitettavasti nuori mies, joten professorin fantasia ei edes koskisi minua. Olen opiskellut ulkomailla ja työskennellyt toista vuotta, sekä muutenkin elänyt kauan ulkomailla. Niillä ulkomailla (Venäjä) saaduilla opinnoilla ja kokemuksilla ei ole valitettavasti mitään hyötyä, kun tahdon saada työtä Suomessa. Edes vastaaviin tehtäviin suomalaisen firman palveluksiin en saanut hyötyä ulkomaan jo valmiista kokemuksista ja suhteista, vaan tehtävään valittiin nuorempi nainen, jolla ei ollut kohdemaan alkeellistakaan kielitaitoa ja jolla oli vähäisempi koulutus. Venäjän opinnoista on ollut se haitta, että minä vapauduin Venäjällä Kreml-fobiasta, mutta suomalaiseen luotettavuuteen luetaan ansioksi, jos henkilöllä on jonkinasteinen paranoidisuus Venäjää ja erityisesti Moskovan Kremlin hallintoa vastaan. Opintoni ja kokemukseni ovat siis vain vahingollisia, sillä ne opinnot ja kokemukset vapauttivat minut suomalaiskansalaisesta Kreml-fobiasta. Venäjällä minusta tuli kai suomalaisten kauheasti moittima "putinisti", hetero olen jo syntymästäni. "Hetero putinisti" on paha yhdistelmä suomalaisille työmarkkinoille.
Omasta puolestani tietysti on sekin puoli, että miksi
opiskelisin vähäisempää kuin korkeakouluopinnot, kun olen tähänkin saakka
menestynyt opinnoissani oikein hyvin ja ongelmattomasti. Mutta toimeentuloa
tarvitsen.
Minun vakaumukseni on kristittynä miehenä, että työtä
pitäisi tehdä ruokansa ansaitsemiseksi. Jos ei tahdo tehdä työtä, kärsiköön
tyyppi nälkää! Työstä kieltäytyvät tyyppi ei ansaitse saada avustuksia. Minulla
ei ole kyse siitä, että en suostuisi töihin. Viimeksi olen hakenut K-Kaupan ja
Alepan myymälätyöntekijän ja kassan paikkoja. En ole vielä saanut näihin
paikkoihin niin kuin en koskaan mihinkään muuhunkaan edes haastattelukutsuja.
Haastattelusta on vielä pieni matka työn saamiseen.
Lokakuussa on minulla jälleen kerran neuvottelu
TE-keskuksessa, joka ei ole toistaiseksi tarjonnut yhtään mitään työtä minulle.
Mitään koulutustakaan ei ole tarjonnut. Omasta puolestani tahtoisin jo ansaita
työn teolla toimeentulon, vähän edes paremman kuin minimaalinen
työmarkkinatuki. Mikään avustuksilla elävä, työtä vieroksuva sosiaalipummi en
tahdo olla.
Ei pitäisi kuvitella, että kristitty tarkoittaa samaa kuin
pyhä seesteisyys ja loputon mielenmaltti. Kristitty on yhtä äkkipikainen,
pahasisuinen, ärtyvä ja kiukkuinen kuin kuka tahansa muukin ihminen.
Kristinusko ei vähennä ihmisyyttä. Kristitty syntisyytensä, mutta ei selitä syntisyyttänsä pelkällä ”inhimillisyydellä”
merkityksettömäksi, vaan tunnustaa syntisyytensä Jumalan edessä pyytäen
anteeksiantoa ja etsien uudistumista. Valitettavasti tätä mielenmuutosta ja
uudistumista en minä ole voinut nähdä itsessäni, eivät juuri muutkaan ihmiset
ole havainneet minussa. Kristitty ei kestä sen enempää kuin muutkaan ihmiset
kurjuutta. Minä olen aidosti väsynyt köyhyyteeni ja mitättömyyteeni. Tämä
vähäosaisuuteni näkyy myös ulospäin tarpeettomina vaatimuksia satunnaisesti mm.
lapsiani kohtaan kuin myös kärsimättömyytenä joidenkin ihmisten typeriä
turhanpäiväisiä poliittisdogmaattisia jaarituksia kohtaan.
Minun mielestäni apostoli Paavalin kirjoittamaan määräykseen
tukeutuen kristillinen etiikka lähtee siitä, että mies tahtoo tehdä työtä.
Työtä on varmasti monenlaista, mutta tämä työ ei saa olla ”joutavissa asioissa
touhuamista”. Minulle on kotikasvatuksesta lähtien korostettu työn pyhyyttä ja
kutsumuksellisuutta. Ehkä senkin vuoksi tämän kristillisen etiikan kanssa koen
entistä suurempaa tuskaa, kun elämäni on tällä hetkellä vain ”joutavaa
touhuamista”, mutta valinta ei ole toki minun, sillä tahtoisin tehdä oikeita
töitä, jos joku edes kutsuisi työhaastatteluun hakemusteni jälkeen ja sen
jälkeen myös ansiotöihin. Harrastuksia en tarvitse, vaan ansiotyötä.
Otan siis vastaan ihan minkä tahansa kokopäiväisen työpaikan. Minuun saa yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla:
. . . . . . . .
Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172;
Työtön Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html
