Statcounter

torstai 30. tammikuuta 2020

En suostu kiikkutuolivanhukseksi

Lonkassa reisiluun kaulan yllättävä kipeytyminen sunnuntaina kevyen verryttelyn jälkeen on järkyttänyt mielenrauhaani merkittävästi.



Ystävälliset urheilukaverit ovat lausuneet, että tässä korkeassa iässä ei pitäisi enää pomppia ja loikkia, pitäisi hölkätä hiljaa.

On aivan selvää, että en ota noita neuvoja opiksi. Päinvastoin ne kehotukset herättävät vihan ja uhon. Olen sanonut lukuisia kertoja jo aiemmin vuosien varrella, että kiikkutuolivanhukseksi en ryhdy. Se ei ole enää elämänarvoista elämää sen mukaan kuin itse koen mielekkyyden. On parempi kuolla juoksutossut jalassa.

Alkuaan elättelin toiveita, että lonkan limapussi bursiitti olisi ärtynyt. Siihen tulehduskipulääke pitäisi tehota edes hiukan.

Valitettavasti en koe lonkassa mitään lihaskipua, joka voisi viitata bursiittiin. Kipu on syvemmällä. Tulehduskipulääke ei auta yhtään mitään. Myöskään Voltairen Forte ei auta mitään. Ylipäätään en luota tuohon voiteeseen.

Vuosi 2020 alkoi liikunnallisesti lupaavasti syksyn vaikeuden jälkeen, vaikka kuntoiluni oli edelleen niukkaa. Hölkkäsin vain pari kertaa päivässä, mikä oli vähän vuoden 2018 tasoon nähden. Viime viikolla juoksua kertyi noin 140 km, mikä jäi aika vähäksi, koska sunnuntaina lenkki jäi sattuneesta syystä kesken. Osa juoksusta oli intervalleja. Lisäksi oli hiukan moniloikkaa ja punttisalilla treenejä. Kuntopyörällä poljin myös joitakin tunteja. En kirjaa ja laske kilometrejä tarkemmin muistiin. Lyhyellä periodilla voi tietysti palauttaa muistiin laskettavaksi kilometrit, jos tahtoo. En toki ymmärrä, miksi määriä pitäisi laskea ja kirjata päiväkirjoihin.

Mahdollinen reisiluun kaulan murtuma ei ole niin paljon vähäisen juoksentelun seurausta, kuin lyhyiden yöunien syytä. Tietysti juoksu itsessään kuormittaa, mutta se voi olla myös hyödyllinen kuormitus. Ongelmana on, että tammikuun alussa rahan puutteessa minulla ei ollut mahdollista ostaa bussilippuja, joten jo kello 3 aamuyöllä tai hiukan aiemmin minun piti lähteä hölkkää siivoustyöhön. Silloin yöuni jäi 3-5 tuntiin, jos illalla nukahdin hyvin.

Kahden hölkkäviikon jälkeen sain työttömyyskorvauksen ja ostin bussilipun, jolloin herätys on 3:45. Myös silloin yöuni on niukka.

Yöuni ei ole "mielialakysymys", vaan aineenvaihduntaan liittyvä tekijä, jolla on keskeinen rooli luuston kestävyydelle. Melatoniinin on todettu linkittyvän juuri luuston kestävyyteen. Siinä on enemmän minun ongelmani, kuin hyppelyissä ja juoksuissa. Wc-siivoominen tekee pahaa luustolle, koska siivous tapahtuu niin varhain!

Jos reisiluun kaulassa on rasitusmurtuma, niin se ei ole epätyypillistä kestävyysmatkan juoksussa. Pettymys on valtava enkä tiedä, miten toivun siitä henkisesti. En tiedä, miten löytäisin sen jälkeen motivaatiota nousta ylös "valmentajaksi" muille, jotka voivat juosta. Ei oikein kiinnosta sen jälkeen.

Tänään Liikuntamyllyssä iloitsin kuitenkin iloisista tytöistä ja pojista, mutta samalla kärsin hirvittävästi sekä fyysisesti että erityisesti psyykkisesti, kun en voinut tehdä "mitään". Oli vaikea olla valmentaja, joka vain puhuu ja seisoo. En tiedä, miten haluaisin jatkaa tässä roolissa, jos itse en voi juosta.

En aio tappaa itseäni elämäni sisällön murtuessa luunmurtumassa vielä tässä vaiheessa, vaan odotan luun luutumista. Käytännössä odotan, että kivut ovat poissa.

En ainakaan viikkoon mene vielä lääkäriin, jos sinne edes saisi aikaa. Ensi viikolla harkitsen yhteydenottoa terveyskeskukseen. En tiedä, teenkö niin. Lääkärit eivät oikein kiinnosta minua.

Jos olen varovainen, luutuminen edistyy hyvin eikä murtuma muodostu dramaattiseksi. Silloin lepo riittää. Siihen ei tarvitse turhia lääkäreitä.

En aio ryhtyä vesijuoksijaksi toipilaana. Se on hullun näköistä hommaa! En halua kuluttaa aikaa uimahalliin menossa yms.

Riskinä on tietysti, että liikunnan määrän romahdus tuo painoa paljon lisää, kuten jo viidessä päivässä on tapahtunut. Nyt täytyy vain muistaa tiukka kuri paastota, syödä D-vitamiinia ja kalsiumia. Olin jo 66 kg. Nyt muutaman päivän aikana on tullut monta kiloa painoa. Nyt loppuu kuitenkin syöminen!

Joka tapauksessa kiikkutuolikuntoilijaksi en ryhdy, vaan jatkossa juoksen entistä enemmän, useammin ja intensiivisemmin sekä hypin yhä tehokkaammin. Viha ei johda lenkkien hidastamiseen, vaan tehostamiseen!

Terveisin Juha

tiistai 28. tammikuuta 2020

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle: Helsingin poliisin tutkinnassa Jessikka Aro ja Martina Kronström

Poliisi on poistanut järjestelmästään kaikki rikosilmoitukset Jessikka Aroa ja Martina Kronströmiä vastaan. Asian laiminlyöntien johdosta on tapaus viety kanteluna Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon 28.1.2020 kello 17:38.


Pyydän Teitä Eduskunnan oikeusasiamies auttamaan Ylen toimittaja Jessikka Aron ja asianajaja Martina Kronströmin tapauksen tutkinnassa, että Helsingissä poliisi noudattaisi lakia ja täyttäisi velvollisuutensa, jotta myös minä voisin tuntea perusoikeuksieni ja ihmisoikeuksieni toteutuvan yhdenvertaisesti.

Murheeni koskee erityisesti kolmea rikosilmoitustani 21.5.2018, 31.12.2018 ja 1.1.2019, jotka Helsingin poliisi on kadottanut eikä ole tehnyt mitään päätöstä esitutkinnan päättämisestä tai aloittamisesta. Mielestäni rikoksen uhrina olen huomattavasti kärsinyt siitä, että Aro ja Kronström ovat toistuvasti esittäneet hyvin rajusti valheellisia ja vahingollisia väitteitä minua vastaan. He myös jatkavat valheellista toimintaansa ilman lain ja oikeuden kunnioitusta.

Helsingin Poliisille jättämässäni sähköisessä rikosilmoituksessa 21.5.2018 olen moittinut, että Jessikka Aro ja Martina Kronström ovat esittäneet jopa viranomaisille rajuja valheellisia väitteitä mm. kuulumisestani ”järjestäytyneeseen rikollisryhmään”. He esittivät 2.5.2018 viranomaisille tuollaisen valheellisen väitteen kirjallisesti. Lisäksi he esittivät tuolloin valheellisia, vahingollisia ja loukkaavia väitteitä, että yllyttäisin uusnatseja ja Soldier of Odinin jäseniä Aron kimppuun, vaikka minulla ei ole mitään kontaktiakaan kumpaakaan tahoon. Aro ja Kronström esittivät loukkaavasti myös väitteitä ikään kuin olisin vaaraksi koko oikeuslaitokselle!

En voi hyväksyä, että nuo rajusti valheelliset ja vahingolliset väitteet vain sallitaan ja suvaitaan. Sananvastuu pitäisi olla korostettu, kun Aro ja Kronström esittävät noita valheita jopa viranomaisille. Siksi asiasta pitäisi aloittaa rikosesitutkinta!

Rikosilmoituksessani 21.5.2018 olen tuonut esille myös Jessikka Aron 1.5.2018 Georgian Tbilissä Naton konferenssin esitelmän, jossa hän näytti minun nimeäni siinä yhteydessä, kun puhui ”ammattimaisista propagandisteista”, jotka toimittavat Venäjän ”tiedustelupalvelun proxy-hyökkäyksiä Suomessa” ”kansainvälisten rikollisten” ohjauksessa. Laitoin poliisille tallenteen, jossa Aro puhui ”rikollisista kommenteista” ja ”trolleista”, joita johtaisivat ”ammattimaiset propagandistit”. Näin Aro esitti minut loukkaavassa yhteydessä sotilas- ja valtiojohtajien edessä.

Toisessa rikosilmoituksessani 31.12.2018 olen moittinut Jessikka Aron esitystä 14.9.2018 Tukholmassa SVT Gather Festival tilaisuudessa, jossa hän näytti myös kuviani yleisölle ja otsikoi esitelmän ”Target of the Russian Troll Factory”. Todellisuudessa minulla ei ole mitään yhteyttä mihinkään väitettyyn ”Venäjän trollitehtaaseen”. Aro esitti yleisölle lukuisia valheellisia väitteitä minusta, myös väitteen ”fyysisestä vainoamisesta”, jota harjoittaisin. Aro lausui jopa monikollisesti ”some physical stalkings”, ikään kuin toistuvasti olisin seurannut ja ahdistellut, vaikka en ole tehnyt edes yhtään kertaa. Koskaan en ole ollut edes lähituntumassa enkä puhunut mitään Arolle! Olen rikosilmoituksessani 31.12.2018 tuonut poliisille esille useita ongelmallisia kohtia Aron esityksestä.

Kolmannessa rikosilmoituksessani 1.1.2019 olen ilmoittanut tyytymättömyyden Jessikka Aron toimintaan Helsingin Messukeskuksessa 11.10.2018 klo 10 Cyber Security Nordic 2018 -tapahtumassa. Tapahtumasta on järjestäjien tallenne. Jessikka Aro esitti tallenteen kohdassa 16:55 valheellisen väitteen ”fyysisestä ahdistelusta” (physical harassment) sekä muita valheellisia väitteitä, joiden mukaan olisin muka toiminut. Kyseisessä Pasilan esityksessä Aro puhuu ”Kremlin trolleista”, mikä on hyvin loukkaava nimitys. Hän puhui minun aiheuttamasta ”turvallisuusongelmista” IT-alan turvallisuusihmisille, mikä oli vahingollista, koska minulla on IT-alan koulutus mutta olen työttömänä. Rikosilmoituksessani 1.1.2019 toin useita vahingollisia ilmauksia, joita Aro esitti kyseisessä tilaisuudessa.

Tämä ei ole valitettavasti poikkeuksellista, että poliisi ”kadottaa” rikosilmoitukseen liittyvät asiapaperit eikä koskaan aloita tutkintaa, ei ilmoita edes tutkinnan päättämisestä. Kantelin aikoinaan Teille vastaavasta menettelystä, kun Raaseporissa poliisi kadotti toista sataa sivua, jotka koskivat Suomessa toimivaa Al-Qaida -terroristisivustua (YK:n turvaneuvoston sanktio). Kahden vuoden kuluttua Raaseporin poliisi palasi Teidän kehotuksestanne asiaan ja pyysi uudestaan paperit, mutta lopputuloksena oli jälleen kaksi vuotta odotusta ja tulos, että tulos keskeytettiin, kun mukamas ei saatu tietoja. Sittemmin viisi vuotta joka päivä minun ja perheeni murhaa luvattiin tietyillä sivustoilla, tarjottiin rahaa murhasta, julkaistiin väärennettyjä papereita minun nimissäni sekä muuta rikollista, mutta poliisi kieltäytyi tutkimasta, vaikka tunnistin ip-osoitteen avulla tekijän. Poliisi käski vain antaa anteeksi ja lopetti tutkinnan! Kesällä 2019 tein rikosilmoituksen poliisille, kun Suomi24 -sivustolla julkaistiin yli tuhat (1000) herjaavaa kirjoitusta minua vastaan, joista pieni osa käsitteli urheilua, mutta mukana oli väitteitä mielisairaudesta, aivovammasta ym. ym. Poliisi vain ilmoitti, että se sopii sananvapauteen. Ja kirjoittajat jatkavat edelleen joka päivä.

Tällä kertaa Helsingin poliisin sähköisissä tiedoissa en näe enää mitään myöskään niistä rikosilmoituksista, joita olen jättänyt mielestäni erittäin vakavien ja valheellisten väitteiden johdosta, joita Aro ja Kronström ovat esittäneet sekä Suomessa viranomaisille että Aro kansainvälisissä foorumeissa.

Kyse on loppujen lopuksi sekä yksityishenkilön ihmisoikeudesta ja oikeusturvasta että yleisemmin kansalaisten luottamuksesta yhdenvertaisuuteen lain ja viranomaisten edessä.

Kunnioittaen,

Juha Molari, 
siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Huippuvalmentajat ja hymyilevät valmentajat/vanhemmat

Sain enemmät kosketukset urheiluvalmentajiin lapsuudessani Savonlinnassa. Erityisesti muistan teinivuosilta Orvo Paateron ja Leevi Seppäsen, joiden perjantain lenkillä Savonlinnan uimahallista lähiympäristöön juoksentelin Savonlinnan Riennon ja Savon Mailereiden porukoissa. En kokenut, että he olisivat esiintyneet sellaisina ”huippuvalmentajina”, jotka räyhäävät koko kylälle, vaan pikemmin ohjasivat naurettavan helposti harjoittelemaan kovaa, tehokkaasti ja kehittävästi.

Isäni tuttavan Viljo Vellosen luona kävimme myös kuuntelemassa ohjeita harjoittelua varten. Viljo opasti erityisesti kävelemään pitkiä maastolenkkejä, mitä sitten teinkin.

Aikuisena olen katsellut erilaisia valmentajia syrjäsilmällä sen mukaan kuin olen heitä nähnyt lasten johdosta ja muista syistä. Pojallani oli erilaisia valmentajia futiksessa. Yksi oli rakastava, mutta suomalaisten korville kovaääninen. Poikani koki hänet kuitenkin myönteisesti. Toinen oli nuorukainen, joka halusi kai päteä eikä olisi sallinut muuta lajia kuin sen yhden. Niin poikani lopetti lajin ja jatkoi muita, kunnes keskittyy lähinnä kouluun. Valitettavasti lopetti liian aikaisin, sillä pian kyseinen valmentaja sai potkut.

Kaikista ei tule kilpaurheilijoita, vaikka olisivat fyysiset ominaisuudet sopivat. Tarvitaan sisäinen tahto ja sopivasti onnea, sekä oikeaa ohjausta oikeaan aikaan. Terveenä pitää pysyä. Olot pitää olla sopivat, että voi keskittyä urheiluun. Pelkästään sisäinen tahtokaan ei riitä, sillä joissakin lajissa fyysiset ominaisuudet asettavat rajoitukset aivan huipputuloksia varten. Tuskin meikäläisestä olisi pätkänä mieheksi voinut tulla menestynyt korkeushyppääjä, vaikka kuinka olisin ollut huippuvalmennuksessa. Samasta on myös jossain määrin kysymys, kun muodostelmaluistelussa huippuvalmentaja on muistuttanut, että siinä lajissa tarvitaan jossain määrin siroutta enemmän kuin joillakin on aivan maailman huipputasoa varten. Itse olen järkyttänyt tiettyjä henkilöitä, kun sanon minun 176 senttisen pätkämiehen saavan painaa korkeintaan 60 kiloa, jos aikoisin menestyä keskipitkillä ja pitkillä juoksumatkoilla. Samanaikaisesti lausuttaessa tylyt faktat aivan huippuvaatimuksista, niin samat tylyt faktat eivät estä harrastamasta lajia terveellisesti ja hyvin kansanterveyden ja mielenterveyden puolesta.

Myös arvostukset vaikuttavat siihen, mihin kukin tahtoo panostaa. Esikoispoikani juoksi koulussa Cooperin testissä yli 3000 m, mutta hän ei käynyt missään urheiluseurassa, vaan on sitä vastoin tällä hetkellä kovatasoinen ammattilainen akateemisessa työssään.

Väärin parjattu


Koen kiusalliseksi, että urheiluseurani on vedetty toistuvasti Suomi24-sivustolla parjausten, ihmettelyn ja päivittelyn kohteeksi minuun viritetyn epäluulon ja tarinateatterin avulla. Tarinointi kehittelee sisältöjä ja tapahtumia, joihin ei tarvita muuta kuin runsas mielikuvitus – ei ainakaan aitoa kontaktia minuun. Monien veteraanien ja nuorempienkin urheilijoiden kanssa keskustelen päivittäin urheilupaikoilla. Yhteys heidän kanssaan on sitä vastoin aina kunnioittavaa.

Ehkä ”ihmettelyä” voisi olla enemmän joistakin muista tapauksista, kuin minun ja seurani johdosta, jos asioita tuntisi hiukan lähemmin.

Elokuussa 2019 jätin rikosilmoituksen silloisten noin tuhannen tekstin johdosta, joista Suomi24:n ylläpito oli lisäksi noin 100 tekstiä poistanut sopimattomana. Mielestäni sopimattomia oli noin 1000 muutakin, vaikka muutama oli myös minua tukeva. En itse ole kirjoittanut yhtään noista viesteistä. Toisin kuin hurmoksessa kirjoittajat unelmoivat, en koe intressiä eikä minulla ole aikaa seurata kaikkea heidän kirjoitteluaan.

Tuolloin elokuussa 2019 ilmoittamissani Suomi24-teksteissä oli väitetty minua niin pahasti ”aivovamman” kärsineeksi ihmiseksi, että en pystyisi ajattelemaan normaalin ihmisen tavoin, persoonallisuuteni oli kokonansa häiriintynyt. Todellisuudessahan minulla ei ole mitään ”aivovammaa”, mutta kirjoittajat pitivät jo faktana, että minulla olisi ”vamma”, jolla on seuraamuksia.

Useissa teksteissä todettiin ikään kuin tosielämän väittämänä, että olisin ”mielisairas”. Sekin oli loukkaavaa, sillä minulle ei ole kuitenkaan koskaan diagnosoitu mitään mielisairautta enkä ole minkään mt-lääkityksen tarpeessa. En käytä edes unitabletteja, koska olen illalla riittävän väsynyt ilman unilääkkeitäkin. Ainoa lääkitykseni on kardiologin suosituksesta 100 mg disperiini, jonka aina joskus aamuisin syön. Nykyään en syö ihan aina disperiiniä. Vanhastaan hemoglobiinini kohosi hyvin yli 160, jolloin disperiini sopi paremmin. Nyt pikemmin suren, että hemoglobiini on jäänyt vähän alle 140, mikä ei tyydytä minua. Syön rautatabletteja sekä C- ja B-vitamiinia, jotta hemoglobiini olisi jälleen 160+. Niin happi kulkisi paremmin juostessa.

Suomi24- teksteissä väitettiin minun ”piinaavan” jälkikasvua ”pakkoliikunnalla”, minkä lisäksi ”sabotoisin” jopa muiden urheilijoiden liikuntaa. Paljon muutakin rajua esitettiin teksteissä. Väite ei suinkaan pidä paikkaansa. Olen tietysti vanhempi, joka kannustaa ja tukee tällä hetkellä nuorimman poikani osallisuutta liikuntaan, koska on näkemykseni mukaan terveellisempää käydä painimassa, juoksemassa ja uimassa, kuin pelata tietokoneella tai katsoa vain kännykkäänsä. Ihan jokainen kerta poikani ei ole mukana treeneissä, joskus on aikaa kavereillekin.

Tuolloisissa Suomi24-teksteissä kirjoittelijat kehottivat toinen toisiaan ottamaan yhteyttä urheiluseuraani, jotta minun ”mielisairauteni” pitäisi antaa ilmi urheiluseuran johtajille ja lasten vanhemmille, sillä olisi tärkeää päättää vaarallinen toimintani urheiluseurassa. Kirjoittajat keksivät myös, että urheiluseurassa toimintani olisi psykologien puhuma ”fiksaatio” eli ”sijaistoiminta”, ei mikään ”todellinen urheiluharrastus”. Lopulta kirjoittelijat pitivät toimintaani niin hurjana ja vaarallisena, että virkavallankin pitäisi muka puuttua urheiluseurassa tapahtuvaan harrastetoimintaani.

Nämä edellä kerrotut esimerkit olivat vain muutamia siveellisimpiä tapauksia sellaisesta maalittamisesta ja sananvapaudesta, jota esiintyi yli 1000 tekstin verran, mutta ne kaikki olivat Helsingin poliisilaitoksen ja Etelä-Suomen syyttäjälaitoksen mukaan sopivaa toimintaa minua – yksityishenkilöä – vastaan. Tämäkin on eräs syy, miksi en ole vakuuttunut kansalaisten yhdenvertaisuudesta viranomaismenettelyssä. Kirjoitin syyttäjälaitoksen 7.10.2019 antamasta päätöksestä ”Syyttäjä ei näyttänyt keskisormea”.

Poliisin ja syyttäjän päätös jättää rikosilmoitus jopa tutkimatta tarkoitti vain sitä, että edellä mainitut kirjoittajat ovat jatkaneet yhä uusien tarinoidensa kehittämistä jo muutaman sadan uuden tekstin verran. Nykyään heikäläisillä syntyy muutama teksti päivässä: noiden uusien tekstien maalituksen kohteena on vain tämä meikäläisen häipyvän pieni ihminen, sekä urheiluseurani. Suomi24 -ylläpito on poistanut ainakin yhden uuden ketjun tai langan, jonka kirjoittajat äskettäin aloittivat minun nimestäni. Äskettäin syntyi lisäksi uusi ketju tai lanka, jossa viritellään epäluuloa jälleen sen suhteen, missä urheiluseurassa valmentaisin. Tämän johdosta kirjoitan nyt tässä blogissa kyseisestä asiasta: lasten ”valmentamisesta”.

Minun täytyy ensimmäiseksi tuottaa pettymys Suomi24-huippuasiantuntijoille siinä, että minä en ole huippuvalmentaja enkä edes kuvittele sellaiseksi, eikä kukaan sellaista kai edellytäkään minulta. Huippuvalmentajat ovat toisaalla ja heidät tunnetaan, jos kirjoittelijat liikkuisivat samoissa liikuntapaikoissa kuin minä.

En ole huippuvalmentaja


Olen nähnyt huippuvalmentajan, jonka kaikki Liikuntamyllyssä tuntevat. Hän huutaa ja solvaa joskus vieraidenkin urheiluseurojen pienille lapsille siitä, että nämä eivät ole sellaisia tähtejä kuin hänen omat huippu-urheilijat (myös pienet lapset ja varhaisteinit), minkä lisäksi hän muistaa ilmoittaa oman erityisosaamisensa niin henkilökunnalle kuin muiden seurojen valmentajille riippumatta siitä, miten monta urheilijaa noilla muilla valmentajilla on Suomen edustusjoukkueessa. Ilmeisesti pahimmillaan tapaus on johtanut työsuojelutoimenpiteisiin. Lisättäköön, että hän ei ole koskaan aikuisiässäkään juossut edes sitä vauhtia, mitä itse juoksin lyhyitä ja pitkiä matkoja ennen rippikouluikääni.

Eilen lauantaina 25. tammikuuta oli kiva katsoa, kun onnelliset poikamme johtivat 4x200 metrin viestiä ensimmäisen osuuden jälkeen ja pienen sähläyksenkin jälkeen tulivat ilmeisesti yli puoli kierrosta ennen maaliin kuin totaalisessa valmennuksessa ollut ryhmä. En toki tarkkaan katsonut niitä kaukana olleita ryhmiä, kun poikamme kamppailivat erän voitosta loppusuoralle saakka. Huippuvalmentajan mukaan meidän hyvien poikamme harjoittelu olisi vain ”oleilua” ja ”oleskelua”.

Vanhemmuus


Vieläkin suurempaa ja tärkeämpää oli, kun joukkueemme pojan äiti näki lähituntumassa erään ei-helsinkiläisen seuran itkevät ja pahoinvoivat yksinäiset tytöt. Näiden valmentaja oli kääntänyt selkänsä tytöille ja huusi vain kentän suuntaan. Joukkueemme pojan viisas äiti meni lohduttaa vieraan joukkueen tyttöjä, antoi pahoinvoivalle vettä – sanalla sanoen tämä äiti oli empaattinen aikuinen surevalle tytölle. Tuon vieraan joukkueen valmentaja ei vieläkään nähnyt mitään näiden tyttöjen surusta!

Ilmeisesti tytöt olivat itkeneet jo ennen kilpailuun lähtöä. Keskustelin tämän viisaan äidin kanssa siitä, että urheilusta tulisi välittää hyvä muisto näille pienille tytöille ja pojille. Tämän yhden lauantain hetkellinen menestys ei saa olla niin suuri lumous, että emme näe selkämme taakse sureviin ja itkeviin pieniin ihmisiin.

Meillä yksi poika oli kuumeessa. Hän oli toki juossut hyvin 200 m:n viestissä. Sitten pian paljastui kuume. Tulkitsin tilanteen kiusalliseksi pojalle, koska oli noloa ”hylätä joukkue” uutta alkavaa juoksua varten. Keskustelin äidin ja lapsen kanssa, että tietenkään ei saa kokea mitään painetta juosta viestissä. Nyt et saa juosta viestissä. Muut pojat juoksevat kaksi osuutta, sinä otat ankkurina kapulan käteen ja keskeytät välittömästi. Niin olet reilusti mukana, mutta et tee mitään vaarallista itsellesi. Meillä oli pojan ja äidin kanssa hyvä keskinäinen ymmärrys. Ahdistaen ja painostaen ei synny mitään hyvää! Pojan ja äidin pitää aina kertoa valmentajalle ja joukkueelle, jos on terveydessä huolta. Ei ole häpeällistä levätä, kun on sairas tai kipeä.

Nämä poikamme kaikki harrastavat monia asioita. Yhtä kovia muitakin joukkueita olisimme voineet tuoda mukaan. Tällä kertaa nämä pääsivät mukaan. Tämä oli uusi kokemus, mikä oli tärkeintä. Hengästyminen on myös ihan kehittävää. Ei siinä ole mitään pahaa. Koimme myös oikein hyvänä, että yksi poika pääsi synttäreille, toinen pääsi hiihtokilpailuihin jne. eivätkä he tullee kisoihin. Usein olen puhunut valmentajien ja toisten vanhempien kanssa, että meidän ideologiaamme kuuluu lasten ja varhaisteinien oikeus harrastaa monipuolisesti ilman lajikohtaista ahneutta tai kateutta.

En ole erityisen innostunut vetää alle kouluikäisten ”treenejä” enkä vedäkään tenavatreenejä. Liikuntamyllyssä ei ole turvallisesti tilaa lasten leikeille eivätkä nämä pienet tarvitse ”treenejä”. Sinänsä ymmärrän nykyisen aikakauden muuttuneen elämänmuodon. Ihanne olisi, jos nämä pienet leikkisivät ja kisaisivat itsekseen ja kavereidensa sekä vanhempiensa kanssa ilman valmennusta. Urheiluseurassamme ymmärretään myös ihan pienempien lasten perheet. Näiden pienempien lasten ohjaus kuuluu enemmän muiden ihmisten suunnittelun piiriin, kuin minun. Noin kymmenen vuotiaat (plus miinus muutama vuosi) sopivat itselleni parhaiten toimintaryhmäksi, koska oma poikani on siinä iässä. Teinienkin kanssa on kiva etsiä kehittymismahdollisuuksia.

Lupa rauhassa kasvaa


Toinen tärkeä piirre on harrastetoiminnassamme ”tolkullisuus” . Jo lapsena on tietenkin lupa kisailla, mutta erityisesti pitää tehdä selväksi, että lapset eivät saa tuomita itseään mahdollisesta ”huonosta menestyksestä”.

Muistan isäni kokeman ilmeisen raskauden siinä, miten monta kertaa kiukuttelin 10-14 -vuoden iässä hiihto- ja juoksukisojen jälkeen, jos en voittanut. Isäni ei pakottanut voittamaan, mutta itse halusin aina voittaa: saatoin keskeyttää myös juoksussa loppusuoralla pari kymmentä metriä ennen maalia, jos joku meni ohi. Kilpailut eivät pitäisi olla lasten kiukuttelua varten. Joskus tietysti voitinkin, mutta en aina. Minun luonteeni ei ole ”omia kilpailuja” kohtaan ihan helppo, sillä en mene osallistumaan, vaan voittamaan. Onneksi kaikilla ei ole niin hankala luonne. Samoin nyt veteraanina menisin vain voittamaan, vaikka en olisi kisannut yli neljännesvuosisataan.

Esimerkiksi oma nuorin poikani ei halua kisailla juoksussa, jossa hän ei myöskään menestyisi. Kehitys on ollut kuitenkin hyvää. Hitaasti kiiruhtaen kehitys edistyy. Painissa hän on kehittynyt sen verran, että saattaisi joskus voittaakin omassa painoluokassaan, mutta hän ei halua myöskään painia kilpaa virallisissa turnauksissa. Painia varten olisi hyvä treenata useamman kerran viikossa, kuin pelkästään keskiviikkoisin, mutta poikani ohjelmaan ei mahdu useampaa treenipäivää. Uinti on myös kehittynyt hyvin uintivalmentajan ohjauksessa, mutta kilpailuun ei ole mikään kiire.

Eilen keskustelin erään äidin kanssa, jonka poika harrastaa myös monta lajia. Toisen lajinsa turnauksissa hän saattaa kohdata toisia 10-11- vuoden ikäisiä poika, jotka ovat ottaneet sen lajin jo ykkösekseen. Tasoerot voivat olla lamaannuttavia. Tilanne on surullinen pitemmän päälle, kun kyse on kuitenkin pienestä ihmisestä, joka ei saisi itseään tuomita tuossakaan lajissaan huonoksi vielä näin nuorena. Aikaa on runsaasti!

Lapsille ja vanhemmille pitää ensisijaisesti antaa lupa rauhassa kasvaa, ”tehdä oikeita ja terveellisiä asioita”, kuten muistutan usein. Näitä oikeita ja terveellisiä asioita tekemällä tulee aina jotakin hyvää, kenties kasvun sattuessa suotuisaksi jopa urheilukilpailullisia tuloksia, mutta ennen kaikkea sopiva kehollinen ja henkinen kehitys.

Minä en tykkää, että tulosten mittaaminen olisi alle 15 vuotta vanhojen lasten liikunnassa juuri missään roolissa. Vierastan myös testejä samaisesta syystä. Toinen poikani hyppäsi SPL:n testileireillä kuusiloikkaa metriä muita pitemmälle, mutta hän vihasi noita leirejä, joiden henki oli liikaa ”testaamisessa”. Ymmärrän hyvin, että testaaminen sekoittaa usein kehittymisen ja liikunnallisen ilon. Kun itse juoksentelen, niin jokainen päivä on itselleni ”testi”, vaikka en tee liikuntaa maksimaalisesti. Tiedän ongelmat, pohdin tarpeita. Itsensä kuuntelemisen tarpeellisuudesta olen puhunut myös lapsille ja nuorille, kun harrastamme liikuntaa. Tuota itsensä kuuntelemista oppii vähitellen. Pääsääntöisesti edes 15-18 -vuotiaan teinin ei pidä tuomita itseään kilpailukyvyttömäksi sen hetkisen ”tasonsa” johdosta, vaan oikeita asioita tekemällä ja hyvällä ahkeruudella syntyy hyvää, jos pysyy terveenä.

Ymmärtävät vanhemmat tärkein


Tiedän, että huippuvalmentajat ottavat lasten menestyksen paljon vakavammin kuin minä. Joskus huippuvalmentaja elää vieraiden lasten kautta omaa sankarielämäänsä.

Roolini on urheiluseurani Helsingin Jyryn lasten yleisurheilussa vähäisempi. Alkuaan olin Jyryssä mukana treeneissä vain toisen poikani johdosta, kun Jyryssä lasten valmennusta veti jo eräs henkilö. Kun tämä henkilö poistui kuvioista, niin yllättäen jäin vetämään Jyryn junioreiden yleisurheilua, sillä emme halunneet lopettaa junioreiden toimintaa. Tulokset ovat olleet ihan toki hyviä myös tämän jälkeen kilpailullisesti: Flying Finns -tilastoissa pieni Jyry oli Helsingin seudun yleisurheiluseuroista toiseksi paras vuonna 2019, kun HKV keräsi eniten pisteitä.

Itse koen roolini siis huomattavasti vähäisemmäksi kuin ”huippuvalmentajaksi”. Näen itseni ennen kaikkea lasten vanhemmaksi muiden vanhempien rinnalla. Minulla on neljä lasta, joista kolme on ollut mukana Jyryn toiminnassa. Tytär urheilee ja valmentaa edelleen aikuisena ammattimaisesti, vaikka ei enää yleisurheilussa. Hän on harrastanut pienestä alkaen useita eri lajeja. Nuorin poikani on mukana Jyryn treeneissä, mutta ei joka kerta. Tänään sunnuntaina 26.1. hän ei tullut mukaan, sillä eilen hän meni yökylään kaverinsa luo. Niin en halunnut kiirehtiä hänen sunnuntain aamuansa. Parempi on joskus iloisesti viettää aikaa kaverin kanssa. Torstaisin pojalla on koulussa venäjän tunnit niin myöhään, että ei ennätä yleisurheiluun mukaan.

En ole siis huippuvalmentaja, vaan yksi vastuullinen vanhempi, mikä onkin johtava motivaationi: tarjota lapsille ja perheille vastuullista ja terveellistä liikuntaa.

Usein treeneissämme on mukana yliopistollisen urheilullisen loppututkinnon suorittanut liikunnanopettaja, myös urheilututkijana toiminut kolmen lapsen isä, joka tietää käytännössä ja teoriassa paljon enemmän kuin minä urheilusta. Usein treeneissamme on myös eräs kaimani, joka on olympiamitalistina vetänyt lasten juoksuja ja keskivartalon treenejä tehokkaammin kuin minä. Myös muita aikuisen oikeasti ymmärtäviä vanhempia on mukana treeneissämme valmentajina rinnallani. Meitä yhdistää se, että olemme lasten vanhempia, tuemme lasten monipuolista rauhallista kehitystä, emme hyväksy lasten ”tuomitsemista” lapsuuden tulosten perusteella. Terve kasvu nuoruuteen on tärkeää.

Kuten on ollut nähtävissä, niin mukana olevat aikuiset ovat itse ansainneet menestyksensä urheilussa, joten luultavasti heillä on ymmärrystä mitä teemme ihmisyyttä kunnioittaen. Olemme urheiluseurassamme saamassa myös moninkertaisen SM-mitalistin ohjaamaan teinityttöjemme juoksu-urheilua ja tietysti urheiluseurassamme Juhani Meskanen tuntee juoksu-urheilun verkostot niin hyvin kuin ylipäätänsä kukaan ammattilainen voi tuntea. Siinä on itse helppo olla, vaikka ei ole ”huippuvalmentaja”, vaan vain tervettä liikuntaa tukeva vanhempi, joka toki ajattelee lasten kehitystä myös kirjoista oppineena.

Onhan se vanhan polven ihmisenä ollut yllättävää nähdä, miten nykyään erityisesti pojat ovat kömpelöitä ja jäykkiä siihen verrattuna, mitä 70-luvulla oli meidän poikien notkeus aitajuoksuvenytyksessä yms. Sama on sanottava aikuisurheilijoista, joista useat johdonmukaisesti ovat laiminlyöneet ja menettäneet notkeuden ja elastisuuden. Minulle nämä murheet ovat myös suuria mahdollisesti heikkojen luontaisten ominaisuuksieni ja korkean ikäni johdosta. Siksi kiinnitän huomiota enemmän, kuin monet nähtävästi tekevät.

En pidä lainkaan vähäpätöisenä asiana, että mukana olevat aikuiset ovat myös lasten vanhempia. Mielestäni meillä kaikilla on yhteistä näkemystä ja kokemusta siitä, mitä on lapsen elämä kokonaisuudessaan. Emme myöskään tyydytä joitakin merkillisiä ”menestystarpeitamme” olemalla vieraiden lasten luona, vaan meillä on omat lapsemme ja haluamme kaikille lapsille terveellistä kehitystä onnelliseen aikuisuuteen.

Tietysti joskus näkyy keskittymisvaikeuksia, joita lapsilla voi olla. Silloin tarvitaan aikuisen ihmisen tukea, että lapsi liikkuisi edes kohtuullisesti. Pakottaen ei ketään saa kuitenkaan motivoitumaan urheiluun. Se huippu-urheilu on lopulta mahdollista vain niillä isommilla ihmisillä, joilla on voimakas ”sinäinen palo” treenata ja tavoitella voittoja. Käskemällä tai kadehtimalla ei sellaiseksi tulla. Lasta voi kuitenkin kehottaa tekemään terveitä asioita sen sijaan että sallisi lasten jäädä vain makoilemaan puhelimensa kanssa.

Olen joskus mukana aikuisurheilijoiden rinnalla sparraamassa, jos nämä tarvitsevat vauhdittajaa vetoharjoituksiin tai vinkkejä ongelmiensa hoitoon. Tämä roolini ei tule myöskään ”huippuvalmentajana”, vaan vain lähimmäisenä ystävien puolesta.

Hymyilevää valmentamista


Tavoitteeni on tukea vanhempana lasten kehitystä – ennen kaikkea omien lasteni, missä rinnalla koen iloa muiden lasten hyvästä kehityksestä. Tänään itsekin sain kokea iloa, kun pojat hymyilivät ja puhuivat onnellisesti yleisurheilutreeneissä.

Ehkä harjoittelumme ei ollut ”totaalista”, vaan pelkästään ”hymyilevää”, erään huippuvalmentajan moittiessa joskus kovaäänisesti treenejämme jopa ”pelkäksi oleiluksi”, mutta mielestäni hymy oli tärkeämpää. Hymystä huolimatta monet näistä kymmenen vuotiaista juoksee 800 metriä alle 3 minuutin, mikä sekään ei ole paha tulos. Olen joskus jopa juoksuttanut lapsia siten, että olen kehottanut heitä hymyilemään tietyssä kovassa vauhdissa. Kovassa vauhdissa pitää opetella hymyilemään!

Tänään juoksimme tuota 3 minuutin 800 metrin vauhtia 200 metriä, minun toimiessa jäniksenä, mutta loppusuoralla päästin pojat irti ja sanoin, että nyt kaikkien poikien pitää juosta minusta ohi ennen maaliviivaa. Maalin jälkeen jatkui löysää hölkkää, kunnes toistimme uudestaan, uudestaan jne. Tämä ei ollut totaalista valmentamista, vaan toinen toisillemme hymyilevää, kommunikoivaa ja leikkisää.

Henkilökohtainen kehittämistyö


Itselläni on hidas projektini kehittää omaa juoksukuntoani paremmaksi.

Kesällä 2018 Krasnodarin alueen kylässä Vityazevo Mustallamerellä ja Moskovassa olin 60-62 kg. Juoksu kevyempää kuin nyt. Silloin olin 2-4 kg liian raskas kestävyysjuoksua varten. Tällä hetkellä tammikuussa 2020 yllättävä ilmeisesti lonkan limapussin kipu rajoittaa treenejä: Haluaisin päästä juoksijan solakkuuteen! Karkeasti ottaen 10 kiloa tehtävä työtä. 

”Kehittämistyössä” on joskus vastoinkäymisiä ja joskus oppimiskokemuksia. En ole kuvitellut, että tämä henkilökohtainen kehittämistyö johtaisi mihinkään kilpailuun joskus, vaikka tänäänkin ikätoverini totesi urheiluseurastani, että kyllä minut kelpuutettaisiin Tampereelle seurani joukkueeseen, jos vain lähtisin mukaan. En ole niin valmis ja varma, että tahtoisin käyttää aikaani raskaaseen kisamatkaan, jossa kuitenkin riittävän hyvä suoritustaso ei olisi omalta kohdaltani varmaa.
Terveisin pappakuntoilija.

Kuvassa esikoispoikani hääjuhlassa kesän 2019 lopulla.

Juha Molari, 
siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua!

Elokuussa 2014 saavuin vaimoni ja kahden poikani kanssa Moskovan lähettyvillä olevalle alueelle, jossa meitä odotti vaimoni koulutoverin tyttären häät. Morsiamen eno oli alueen kasakkapäällikkö, ataman, joka oli virkatyönsä tehnyt laskuvarjojääkäreitä johtaneena upseerina. Asuimme samalla datshalla, jossa illan saavuttua ataman lauloi vaimonsa kanssa meille kasakkalauluja pelosta, hyvyydestä ja urheudesta. Keskustelimme myös suomalaisten turpo-asiantuntijoiden oudoista ja hysteerisistä kuvioista, joita ilmeni jo tuohon aikaan.

Silloin sain toistamiseen tutustua kasakkojen sotahistoriaan, kulttuurihistoriaan sekä tarinoihin. Kasakkoihin liittyvät monet historian vaiheet aivan nykypäivän Donbassin ja Krimin alueisiin saakka. Myös tämän atamanin miehet olivat puolustaneet Donbassin ja Krimin ihmisten vapautta. Harvemmin tiedetään, että suomalaiset upseerit ovat kirjoittaneet historiaa yhdessä näiden vanhojen aikojen kasakkojen kanssa 1800-luvulla.

Mietin tätä rukousta ja laulua kuunnellessani, miten moni suomalainen hysteerikko voitaisiin sijoittaa tuon Oisya-sanan paikalle: miten monet oulat, jessit, saarat, ryskyt, heidit ja muut ovat ryhtyneet säikkymään, aidosti tai vilpillisesti, kun kansalainen tahtoo vain totuudellisesti kuunnella. 

Mitä he pelkäävät, kun vapauden ja totuuden hyvissä joukoissa ei pitäisi pelätä? Pelkäävätkö he totuutta ja vapautta?

Useissa kasakkarukouksen esityksissä näytetään myös miekkojen ja veitsien sellaista taidokasta heiluttelua, että niitä ei rohkenisi levittää blogissa näytteille, sillä edellämainitut suomalaiset hysteerikot sekä kokonainen silakkaparvi voisivat pitää kulttuurisesti tunnettuja musiikkikappaleita laittomana uhkauksena ja joutua paniikkiin. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta tässä myös kasakkojen miekkatanssina tunnettu kasakkarukous esitettynä.




Vuorella seisoi kasakka – hän rukoili Jumalaa.
Vapauden puolesta, ihmisten puolesta hän kumarsi syvään.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Ja vielä kasakka pyysi totuutta Jumalalta.
Tulee totuus ihmisille – tulee myös vapaus.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Kasakka kysyi ystävistä – jotka olivat vieraalta maalta.
Ahneus ja ylpeys menivät sivusta.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Vaimot odottavat, myös isät ja lapset
Ne, jotka etsivät totuutta – äitiä valkoiseen maahan.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Ihmisille kasakka ruokoilee kyllä siunauksia,
että olisi leipää ja suolaa rauhaisissa kylissä.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Estääkseen veren vuodatuksen kotimaassa
estääkseen valheen elättämisen, hän rukoili Jumalaa.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Ja vielä kasakka pyysi totuutta Jumalalta.
Tulee totuus ihmisille – tulee myös vapaus.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Niin kasakka rukoili kotimaansa puolesta
jotta suru ja kyynel eivät koskettaisi.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.
Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua.
En koske sinuun – älä huoli.

Vuorella seisoi kasakka – hän rukoili Jumalaa.
Vapauden puolesta, ihmisten puolesta hän kumarsi syvään.

Marina Devjatova esittää videolla kasakkarukouksen.


Historiallisessa kasakkarukouksessa käytetään sanaa Oisya” ( "Ойся"). Harvat ihmiset tietävät, että sanalla ”Oisya” kasakat kutsuivat tšetšeenejä ja inguušeja. Tuossa sodassa suomalaiset upseerit saavuttivat hyvää menestystä kasakkojen kanssa islamistisia jihadisteja vastaan Kaukasiassa.

Varsinaisesti laulua kuullessa pitäisi kuvitella tšetšeenitaistelijoita, jotka pelkäsivät kasakoita niin, että kasakat joutuivat rauhoittelemaan näitä. Kasakkojen voima piilee Hengessä ja uskossa. Kasakan pääominaisuus on oikeus. Suomalaiset upseerit sotivat näiden kasakoiden rinnalla islamistista imaamikuntaa vastaan. 

Kaukasia on ollut inspiraation lähde monille arvostetuille venäläiskirjailijoille, joiden teosten ja kuvausten kautta Venäjällä on syntynyt näkemys Kaukasian kansoista villeinä ja sotaisina. Tietenkin noiden rukousten ja laulujen kuvaukset ovat kaunisteltuja ja dramatisoituja, oikea sota ei ole koskaan jaloa.

Moskovalaisten kasakkojen kuoro esittää kasakkarukouksen:



Kasakkojen rukous on oletettavasti kirjoitettu Kaukasian sodan aikana jo 1800-luvulla, kun 1817-1864 käytiin sota Venäjän keisarikunnan ja Kaukasian imaamikunnan välillä. "Kaukasian sota" on pisin Venäjän imperiumin sotilaallinen konflikti, joka vei lähes 100 vuotta ja johon liittyi raskaita uhreja sekä Venäjän että Kaukasian kansoilta. Suomalaiset upseerit ottivat osaa tuohon sotaan menestyksellisesti.

Moni Suomen Kaartissa palvellut upseeri osallistui tähän taisteluun. Suomalaisia osallistui Kaukasian sotaan eri aikoina Venäjän puolella noin 160 upseeria. Heitä tuli varsinkin suomenruotsalaisista aatelis- tai sotilassuvuista: von Essen, Carpelan, Tawaststjerna. Suomalaiset menestyivät ja kohosivat usein korkeisiin asemiin, jopa kenraaleiksi.

Eräs tunnetuimmista suomalaisista upseereista, husaari- ja kasakkajoukoissa palvellut Fredrik Aminoff (1805–1868) taisteli kymmenen vuotta Kaukasiassa. ”Tšetšeenien kauhuna” tunnettu Aminoff haavoittui vuonna 1839 vakavasti.

Yksi monista Tšetšenian kautta vallan huipulle kohonneista suomalaisista oli Johan Casimir Ehrnrooth  (1833–1913), joka osallistui strategisesti tärkeän Argunin solan valtaamiseen. Ehrnrooth haavoittui luodista 25-vuotiaana, ja tsaari palkitsi hänen urheutensa kultamiekalla. Kukistaessaan imaami Shamilin kapinaa, hänet palkittiin vuonna 1858 urhoollisuudesta kultaisella sapelilla ja everstiksi ylennettynä hän toimi Kaukasian 8. linjan kasakkaprikaatin komentajana 1846–1849. Vuonna 1859 Ehrnrooth ylennettiin everstiluutnantiksi, 1862 everstiksi ja 1868 kenraalimajuriksi. Kenraaliluutnantiksi kohottuaan Ehrnrooth toimi vuosina 1880–1881 Bulgarian sotaministerinä ja ministeripresidenttinä. Hän sai huomattavan vallankäyttönsä ansiosta liikanimen ”Bulgarian diktaattori”. 

Varvara eli Elena Vladimirovna Susova esittää kasakkarukouksen.


Venäjän islamilaisen väestön keskuudessa käytiin juuri tuolloin laajemminkin linjakeskustelua tiukasti perinteeseen sitoutuvan ja modernisaation tarpeen tunnustavan islamilaisen suuntauksen välillä. Englanti näki noissa islamisteissa mahdollisuuden horjuttaa Venäjän asemaa sekä tilaisuuden laajentaa brittiläistä imperiumia.

Vuoristokansojen ja imaamikuntansa muridiveljestön tunnetuin johtaja oli imaami Shamil, jonka nimi mainitaan myös tämän kasakkarukouksen joissakin versioissa. Venäläisten ylipäällikkönä toimi aluksi A P Jermolov, joka aloitti sotatoimet vuonna 1818 Tšetšenian alueesta ja perusti sinne Groznajan linnoituksen. Imaami Shamil ja hänen kannattajansa toimivat ulkomaisen tiedustelupalvelun hyväksikäyttäjien ja agenttien suojana. 

Shamil oli syntynyt nykyisen Dagestanin alueella Gimryn kylässä. Pyhiinvaelluksellaan Mekkaan vuonna 1828 Shamil tapasi Adbel Kaderin (1808-1883; myös Abd el-Kader tai Abdul-Qadir), jolta oppi sissisotataktiikoita. Shamil oli itse kääntynyt islamiin teini-ikäisenä.

Abdel Kader oli algerialainen uskonnollinen johtaja, joka johti vastarintaa Ranskaa vastaan vuosina 1832-1847. Abdel Kader julisti jihadin ranskalaisia vastaan, kun Ranskan armeija hyökkäsi nimellisesti Osmanien valtakunnan alaiseen Algeriaan vuonna 1830. Myöhemmin vuonna 1847 hän joutui antautumaan ranskalaisille ja Ranskan keisari antoi hänelle luvan matkustaa Bursan kautta Damaskokseen Syyriaan.

Kotiinsa palattuaan Shamil liittyi lapsuutensa ystävään Ghazi Mollahiin, joka oli Dagestanin ensimmäinen imaami ja aloittanut taistelun venäläisiä vastaan. Kun Ghazi sai surmansa, Shamil tuli johtajaksi. Taistelua varten Shamil vetosi voimakkaasti islamistiseen uskoon, kyse oli taistelusta vääräuskoisia vastaan, vaikka ei suoranaisesti kutsunut globaaliin kalifaattiin, vaan enemmän puolustussotana jihadiin.

Shamil onnistui yhdistämään monet riitaisat heimot Kaukasiasta taisteluun Venäjää vastaan. Hänen menestyksensä on ollut sekä karismassa että taitavassa uskonnollisessa vetoamisessa hurskauteen ja sharia-lain noudattamiseen. Shamilin edellytykset pitkään sotaan johtuivat myös merkittävässä määrin Turkin ja Britannian avusta taistelussa Venäjää vastaan. Shamil itse pisti enemmän toivoa Britannian, Ranskan ja Ottomaanien avulle, kuin toiveet onnistuivat lopulta toteutua.

Jo englantilainen astrologi, okkultisti, kuningas Elisabet 1:n neuvoantaja John Dee (1527-1608) oli aiemmin kehittänyt käsitteen brittiläinen imperiumi Englannin imperialistisen laajentumisen tukemiseksi. Venäjä oli käynyt useita sotia Turkkia vastaan 1700-luvulla ja joutunut poliittiseen vastakkainasetteluun myös Englannin kanssa, joka oli huolissaan siirtomaistaan ja tuki Turkkia. Venäjä oli 1700-luvun puolella saanut haltuunsa joukon Pohjois-Kaukasuksen alueita ja lujittanut asemiaan Taka-Kaukasiassa. Kansainvälinen Kaukasia-politiikka oli monimutkaistunut, kun Englanti puuttui siihen 1700-luvun lopussa: Englanti tahtoi Kaukasian omakseen.

Kaukasian geopoliittinen tilanne muuttui suuresti 1830-luvun alkuun mennessä. Kaukasian hallitseminen antoi Mustanmeren itäosan ja lähes koko Kaspianmeren Venäjän hallintaan. Venäjän oli hyvä edetä Keski-Aasiaa kohti. Iran myönsi Venäjän oikeudet ja väistyi, mutta Englanti pelkäsi Venäjän ekspansion leviävän etelään ja kaakkoon Intian suuntaan. Niin Englanti päätti taltuttaa Venäjän Kaukasiassa.

Englannille sopi hyvin, että Kaukasian islamistien sota sitoi Venäjän voimia ja auttoi täten Englantia, joka aloitti ”Venäjää vastaan hybridisodan”, kuten professori, akateemikko Igor Panarin on teoksessaan Hybridisodat – historia, teoria ja käytäntö (Johan Bäckman Publications, Helsinki 2019, s. 57) luonnehtinut nykyajan käsitteillä. ”Juuri englantilaiset rahoittivat Tshetshenian ja Dagestanin vuoristolaisia, joita avaari Shamil komensi. Hänen joukkonsa murskattiin lopullisesti Gunibin vuoristokylässä 1859” (s. 57).

Shamil joutui venäläisten vangiksi. Noin 500 000 vuoristolaisista muutti Turkkiin, jossa heidän olot olivat surkeat. Epäonnistuneen kapinan jälkeen vuoristolaiset pyysivät pääsyä takaisin Venäjälle ja heitä palasi noin 6 000 henkeä. Nämä palanneet vuoristolaiset siirtyivät ortodoksiseen uskoon.

Englantilainen valtiomies Henry John Temple eli varakreivi Palmerston (1784-1865) oli Kaukasuksessa tapahtuneen Venäjän vastaisen ”hybridisodan” tärkein organisaattori. Hän toimi vuorotellen ulkoministerinä ja pääministerinä 35 vuotta. Professori Panarin on luonnehtinut Palmerstonin, Euroopan mantereella ”sodanlietsojalordiksi” kutsuttua miestä, ytimekkäästi suomeksi ilmestyneessä tietokirjassaan. 

Palmerstonille oli Venäjä suuri harmitus, koska Venäjä ajoi itsenäistä ulkopolitiikkaa brittihallituksen tahdosta piittaamatta. Niin Palmerston tahtoi kurittaa Venäjää ja alkoi valmistella Krimin sotaa, kun samalla Englanti rahoitti imaami Shamilin komentamia vuoristolaisia jihadistiseen sotaan.

Vuosina 1817-1864 käydyn Venäjän keisarikunnan ja Kaukasian imaamikunnan sodan aikana Englanti kokosi rinnalle vahvan sotaliittouman Krimin sotaan 1853-1856, jossa Venäjää vastaan ryhtyivät Englanti, Ranska, Turkki ja Itävalta. Kaukasia yritettiin muuttaa jälleen purkurialueeksi Venäjän ja muslimimaiden välille. Krimin sota ulottui aina Ahvenmaalle, Kokkolaan ja Turkuun saakka, jonne englantilais-ranskalainen eskaaderi yritti tunkeutua.

Suomalaisia merkkihenkilöitä ei liity pelkästään vuosien 1817-1864 Venäjän keisarikunnan sotaan Kaukasian imaamikuntaa vastaan, vaan myös samanaikaisesti käytyyn Krimin sotaan 1853-1856, jonka tunnelmissa Zacharias Topelius julkaisi vuonna 1853 tunnetun runon Sylvian joululaulu. Myös Topelius asettui venäläisen linjan puolustajaksi Nikolai I:n puolelle.

Kun Englannin ja Ranskan sotalaivat ilmestyivät Suomen rannikkovesille keväällä 1854, oli täällä sotilaallinen tyhjiö. Venäläinen sotaväki suojasi suomalaisia. Nikolai I oli lähettänyt Suomen Kaartin Pietariin ja sieltä edelleen kukistamaan Puolan kapinaa. Venäläistä sotaväkeä lisättiin eri puolille Suomea. Suomalaiset ryhtyivät yhteisiin varustetöihin vihollisten torjumiseksi, tervaporvarit ja rannikkoseutujen asukkaat rakensivat yhteistyössä venäläisen sotaväen kanssa kenttävarustuksia, kivestä ja hiekasta koostuvia tykkipattereita mm Kokkolassa, Vaasassa, Tammisaaressa ja Porvoossa. Turussa tykkipattereita rakennettiin laivaväylien varteen Kalkkiniemeen ja Ruissaloon. Venäläiset rakensivat pattereita Haminan linnoituksen eteläpuolelle. Suomalaiset tukivat venäläisiä yhteistä vihollista vastaan.

Topelius vannoi uskollisuutta Venäjän keisarille Floran-päivän juhlissa Helsingissä 13.5.1848, jossa myös Maamme –laulu esitettiin ensimmäistä kertaa. Cygnaeus, Topelius, Pacius ja Runeberg johtivat kansallispoliittisen manifestaation, jotta ylioppilaista ei tulisi vallankumouksellisia. Topelius toisti Floran päivien juhlien lehtikirjoituksessaan ”Suomen lipusta” ajatusta, jonka mukaan Suomen kansallisvärit ovat sininen ja valkoinen – itse asiassa Venäjän laivaston värit, jotta sosialistinen punainen tai ruotsalais-liberaali punakeltainen eivät saisi kannatusta. Ylioppilaat lauloivat ensi kertaa Paciuksen säveltämän, Runebergin sanoittaman Maamme-laulun ”Suomen lipun” ympärillä; lipun olivat Helsingin naiset lahjoittaneet ylioppilaskunnalle.

Maamme-laulu ja ”Suomen lippu” syntyivät Topeliuksen ja hänen ystäviensä uskollisuusriittinä keisari Nikolai I:lle. Zacharias Topelius oli ehdottanut kauppa-alusten lipuksi väreiksi valkoista ja sinistä sekä ristiä. Sininen kertoisi Suomen järvistä, sinivalkoinen lippu ilmaisisi luonnonpuhtautta. Topelius välitti ajatuksen sinivalkoisesta lipusta lapsille kansakoulun välityksellä. Hän oli hyvin tietoinen myönteisestä yhteydestä Venäjän laivaston lippuun, joka oli valkoinen sinisellä vinoristillä eli Andreaksen ristillä varustettuna.

Vuonna 1854 Topelius nimitettiin hakemuksetta Keisarillisen Aleksanterin yliopiston ensimmäiseksi henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi. Oppialaksi tuli historia. Yliopistourallaan hän nousi lopulta rehtoriksi. Topelius asettui nimityksensä jälkeen runoissaan selvästi Venäjän kannalle Turkkia ja länsivaltoja (Britannia, Ranska, Sardinia) vastaan. Topeliukselle keisarin sota oli myös uskonsotaa islamia vastaan, niin kuin todellinen tilanne oli Kaukasiassa imaamikuntaa vastaan. Vastapuolella oli myös roomalaiskatoliset ja heidän intressinsä Israelin valloituksesta. Topelius piti Venäjän keisarin vihollisia myös Suomen vihollisina. Topeliuksen vaikutuksella oli osansa siihen, että Björkön pappina toiminut kalastaja rukoili vuonna 1854: ”Rukoilkaamme hänen majesteettinsa keisarin ja isänmaan puolesta; piru periköön kaikki englantilaiset!

1820-luvulla oli syntynyt muridismi (Murid on suufilaisuutta: opiskelija, aloittamisen ja henkisen itsensä parantamisen ensimmäinen vaihe). Islamistisen uskontulkinnan pääsaarnaajat Mullah Mohammed Yaraghi ja sitten Qasi-Mullah (1790-1832) levittivät Dagestanissa ja Tšetšeniassa pyhää sotaa uskottomia, etenkin venäläisiä vastaan. Heidän opetuksensa keskiössä oli, että jihadia ei syntyisi ennen kuin Kaukasian heimot seuraisivat shariaa täydellisesti sen sijaan, että seuraisivat islamilaisten lakien ja paikallisten perinteiden sekoitusta. 

Qasi-Mullah julisti, että avioliitot venäläisten kanssa mitätöidään, syntyneet lapset ovat ”äpäriä” (M.J. Akbar, 2003, The Shade of Swords: Jihad and the Conflict Between Islam and Christianity. s. 151). Qasi-Mullah julistautui vuonna 1829 imaamiksi Dagestanin Ghimryssä ja kutsui muslimit pyhään sotaan.

Vuosina 1828 tai 1829 Qasi-Mullah tuli useiden alueen kylien imaamiksi. Tämän tapahtuman katsotaan aloittaneen Dagestanin ja Tšetšenian imaamikunnan muodostumisen, josta tuli Venäjän keisarikunnan vastustaja.

Imaami Ghazi-Muhammad (eli Qasi-Mullah) kutsui muslimeita jihadiin venäläisiä vastaan. Hän velvoitti liittyneet yhteisöt vannomaan valan sharian noudattamiseen, paikallisista tavoista piti luopua ja katkaista kaikki suhteet venäläisiin. Imaamikunnan hallitsemista varten hän mestautti 30 vaikutusvaltaisinta muslimijohtajaa, koska piti heitä venäläisten ja tekopyhien islamin vihollisten kätyreinä. 
 
Qasi-Mullahia seurasi Shamil, joka harjoitti samaa islamistista politiikkaa kuin edeltäjänsä. Hänen alaisuudessaan Imaamikunnan valtiollinen rakenne vakiintui. Hänelle itselleen keskittyi paitsi uskonnollisten, myös valtuudet sotilastoimiin, toimeenpanovaltaan, lakin ja oikeuslaitoksen hallintaan. Shamil jatkoi kostotoimintaa Dagestanin feodaalihallitsija vastaan. 
 
Venäjän joukot saavuttivat 1837 ja 1839 Shamilin kodin Akhulgon vuorella. Shamil vetäytyi Tšetšeniaan. Englanti ei katsonut toimettomana sivussa, vaan Mustanmeren rannikolla Venäjän komentojen asemat heikentyivät vakavasti Englannin ja Ranskan laivastojen saavuttua Mustallemerelle ja Venäjän laivaston menetettyä määräävän asemansa merellä. Rannikon linnoituksia oli mahdotonta puolustaa ilman laivaston tukea. Anapan, Novorossiyskin ja Kubanin suun väliset linnoitukset tuhottiin, Mustanmeren rannikon varuskunnat vedettiin Krimille. 
 
6. syyskuuta 1859 Shamil antautui prinssi Baryatinskylle ja karkotettiin keski-Venäjälle Kalugaan. Hän kuoli vuonna 1871 pyhiinvaellusmatkallaan Mekkaan ja haudattiin Medinaan (Saudi-Arabia). Koillis-Kaukasiassa sota oli ohitse. 
 
Liittoutuneiden tappio Krimillä ja Venäjän menestys Kaukasiassa pakottivat länsiliittoutuneet neuvottelupöytään. Englannin Palmerston olisi tahtonut sodan jatkamista, mutta Napoloen III oli sotaa vastaan. Rauha tehtiin Pariisissa helmikuussa 1856. Pariisin kongressissa 1856 todettiin, että Kaukasian kuuluminen Venäjään kansainvälisoikeudellisesti pätevä. Pariisin sopimus loi ulkopoliittisia ja Kaukasian sodan päättyminen pian tämän jälkeen 1864 sisäpoliittisia edellytyksiä sille, että Kaukasia muuttui Venäjän erottamattomaksi osaksi. Tämä huolestutti yhä enemmän Lontoota.

Terveisin, Juha

lauantai 4. tammikuuta 2020

Panicked Trum with Mossada and US military industry – threats to world peace

Trum is panicking


Perhaps even the most dangerous part of the development of international relations is Donald Trump's narcissistic ego.

 

Trump has always been a fuse waiting to be lit and, with his own narcissistic vision of the world outside the US, he thinks he can do things with impunity. Now he has been impeached and his ego dented, he is getting more toxic and dangerous by the day.

Psychiatric evaluations needed for Donald Trump. He is panicking because of his own domestic policy problems and therefore he wants to force Iran's hand into some reckless act, but Iran understands that fully.

Psychiatrist and professor Jerrold Post could say some intelligent words about narcissistic old men in politics. Now already very old and fat man Donald Trump uses political arenas for own narcissistic disorder.

Iranian Press TV asked, did Trump order Soleimani's assassination to get reelected? Is he trying to increase his chances to get reelected? Trump said in 2011 that US president will start a war with Iran because he's absolutely no ability to negotiate. He is weak and ineffective. So the only way he figures that he is goint to get reelected and assures you sitting there is to start a war with Iran”. Trump referred several times to ”Obama's play the Iran cards”. 

American journalist Peter Bergen – CNN National Security Analyst and a professor at Arizona State University – writes in CNN that president Trump "now faces what is likely the most significant foreign policy crisis of his presidency -- part of which he has created for himself”.


Although it is possible to see CNN as the propaganda arm of the Democrat Party, it is not wise to neglect what Bergen reminds in his writing. Trump has believed to be elected, in part, to draw down from these Middle East wars – and in the past year he has done just that, both in Afghanistan and in Syria. However, the US has not killed a senior military leader of another country since 1943, when it shot down the plane carrying Admiral Isoroku Yamamoto the mastermind of Pearl Harbor. ”And Trump now faces what is likely the most significant foreign policy crisis of his presidency – part of which he has created for himself”.

Donald Trump wrote with confidence and even hybrids in his Twitter:  ”Iran never won a war, but never lost a negotiation!” Hadi Nasrallah answered with a few facts: ”Iran won the war against ISIS and Al Qaeda in Syria, Iraq and Lebanon. The US supported ISIS and Al Qaeda in Syria, Iraq and Lebanon. The US then killed the Iranian mastermind behind the crushing defeat of their Jihadist proxies in the Middle East.” 

The Brutality of the Military Industry


Many Americans get angry with Trump at some point and ask, how he could wait to plunge Americans into an unncesseary war to send their children to their death while Trump's own children are runnning around the world spending tax dollars. Trump himself is a foreign policy crisis. 

 

Former Congressman from Texas, Ron Paul said that ”Trump has taken the neocon bait”. 

A Marine combat veteran of the Vietnam War, Gordon Duff, wrote in US military veterans and foreign affairs journal Veterans Today, founded in 2003: “Donald Trump has proven he is criminally insane and should be removed, legally, from office...”

Mr. Duff refers to the brutality of the military industry: “Enemies both foreign and domestic, a criminal oligarchy that seized control of our government, is trying to cover its tracks by illegally starting a war, one that would kill 100,000 Americans and cost $7 trillion in debt, virtually erasing the American economy 'lock, stock and barrel.'” “Trump murdered the United States of America. He is a usurper and traitor.”

Mr. Duff goes on to write ironically (about Trump): ”He and his family must be protected, they should be removed from Washington, perhaps to Greenland, and kept safe. Trump loves Greenland and would do well there.”

Mr. Duff makes a drastic comparison or comparison for the consciousness of the Americans: “[Mr. Soleimani] defeated ISIS and the US is angry. ISIS is the CIA and Mossad with Saudi cash. For those of us who know the facts, who are combat veterans and security specialists, Soleimani is Robert E. Lee, Patton, Rommel and George Washington.” “The US has left itself open for war, one the US can’t win, and retaliation, much deserved, against Americans who don’t deserve it at all, Donald Trump is not the real president, he is a frontman for the Kosher Nostra”

Photos tell about Soleimani hanging out with American soldiers while they all fought ISIS. So it is serious question, how can the Pentagon’s post assasination claims that Soleimani was killing Americans be true? More and more people in the Middle East and around the world are coming to the negative conclusion, why never collaborate with the US.


Diplomacy of lies


The US is once again using the “diplomacy of lies” to justify murders and war.

US invaded Iraq on a pack of lies. US destroyed an entire country and infected it with depleted uranium, killed and displaced millions of human beings. US fueled the rise of ISIS.

And now US has turned to the same deceptive playbook to start a war with Iran. In US officials keep saying Soleimani killed Americans, and they make it sound like he flew to the US and shot people.

Mr. Javad Zarif, Foreign Minister of Islamic Republic of Iran, informed at 3th January 2020: “The US' act of international terrorism, targeting & assassinating General Soleimani—THE most effective force fighting Daesh (ISIS), Al Nusrah, Al Qaeda et al—is extremely dangerous and a foolish escalation. The US bears responsibility for all consequences of its rogue adventurism.”  

 

One thing we should have already learned, it is to not believe US governments when it comes to matters of war. Johnson and Nixon lied about Viet Nam. Bush and Cheney lied about WMD's in Iraq. Now Pence is lying about Iran andSoleimani's supposed involvement in 9/11. Pence is now openly lying to drum up support for a war on Iran.

In reality – unlike Pence lied for the needs of this war propaganda - the 19 hijackers (not 12) on 9/11 were backed by Saudi Arabia. 15 of them were Saudi nationals. Soleimani fought Al-Qaeda in Syria, Iraq and Lebanon. George Bush said the same thing about Saddam Hussein that there was a link between Saddam and Al-Qaeda, and Saddam was indirectly responsible for the 9/11 attacks on the WTC, and to further justify the attacks on Iraq, created the canard about Saddam's WMDs.

The Week nasally shows how American vice president Mike Pence now crammed three inaccuracies about 9/11 into 1 tweet trying to justify Soleimani Strike.

Pence's most questionable tweet outlined Soleimani's alleged role in the 9/11 attacks. The most obviously incorrect bit of information were also the number of hijackers. Reality was almost the opposite as it is now in American propaganda. Kathryn Krawczyk reminds about New Yorker article from 2013 which also points out that the U.S. actually worked with Soleimani "to help the United States destroy their mutual enemy, the Taliban." 

The New Yorker described Soleimani's the Quds Force as ”the sharp instrument of Iranian foreign policy, roughly analogous to a combined C.I.A. and Special Forces”.

Investigative historian Gareth Portercomplains that big media are all repeating the Trump-Pompeo justification that Soleimani would be responsible for killing 600 American boys in Iraq. But it is a completely fabricated story Cheney was using to justify an attack on Iran.

Special Representative for Iran, Brian Hook, whose job is to round up international support for the Trump administration’s campaign of “maximum pressure” on Iran, presented the charge at a State Department press briefing on April 2. “I can announce today, based on declassified U.S. military reports,” Hook said, “that Iran is responsible for the deaths of 608 American service members. This accounts for 17 percent of all deaths of U.S. personnel in Iraq from 2003 to 2011.”

Navy Commander Sean Robertson followed up with an email to media outlets pushing that same line. When this writer asked Robertson for further clarification of the origins of that figure, however, he acknowledged that the Pentagon doesn’t have any study, documentation, or data to provide journalists that would support such a figure.

Mr. Porter emphasizes that when officials of the Trump administration claim that Iran is responsible for U.S. deaths in Iraq, they are following Dick Cheney’s playbook. As the Bolton-Pompeo team tries to steer the U.S. toward attacking Iran, it is important to draw that parallel to Cheney’s long-term strategy, and understand the history behind this push for war.

Sharmine Narwani, analyst and former senior associate at St. Antony College, asks,  who really believes Pompeo? She refers to Lebanese General Jamil Al Sayyed , who debunks Pompeo's claim that Soleimani was planning ”an imminent Iranian operation” against US forces. In fact, Soleimani flew into Iraq on a civilian aircract and traveled in a public convoy. It is not the behavior of general planning a military operation against the US.

Pompeo has already earlier confessed that he was the CIA director and they lied.


Catastrophic and Illegal Drive to War


From July 2019, Admiral Lord West, ex head of UK Navy told to the Guardian:  ”Powerful groups in Israel, Saudi Arabia & US want war and think a strike on #Iran will lead to regime change. They are wrong. It will lead to open ended war with catastrophic consequences across the world‘.

Now, half a year later, we're seeing events unfold in US propaganda - and by murders.

According to Russian news agency RIA,  Majid Taht-Ravanchi, Iran's Permanent Representative to the UN, equated the killing of Suleimani to the outbreak of war.

Iran’s supreme leader, Ayatollah Ali Khamenei, has promised to avenge the death of Suleymani. According to Ravanchi, the United States launched an economic war against Iran back in May 2018 - last night, Washington launched a war in the truest sense of the word, having committed a terrorist attack against an Iranian general. He stated that Tehran cannot "just turn a blind eye to what happened yesterday."

"Definitely, revenge will be harsh. Iran will act of its own choice and will determine the place and time itself," Ravanchi said. "The answer to military action is military action. We will see who, when and where."

Iranian Major-General Qassem Soleimani was killed along with top Iraqi militia commander Abu Mahdi al-Muhandis. Both men were seen as heroes in Iran's fight against its enemies. Under Soleimani, the Quds Force shored up support for Assad when he looked close to defeat in the civil war that has been raging since 2011 and also helped militias defeat Islamic State in Iraq.

And soon later Trump killed a bunch of Iraqi doctors in again a new strike, as Reuters has told.  This later second air strike targeted medics. The strikes killed six people and critically wounded three. Too many of Western people have had their consent to this kind of violence and aggression. According the US propaganda, it was – of course – also done ”to prevent a war”. Doctors are so dangerous and always pose an imminent threat against American national security.

Unfortunately America is not really interested in de-escalation, but Iran is US wet dream as they have for decated to destroy. Almost 70 years US have had aggressions against Iran from CIA coup that toppled Mossadegh in 1953, backing of Saddam’s war on Iran in 1980. shot down Iran Flight 655, killing all 290 civilians onboard, including 66 kids, later imposing crippling sanctions, and now assassination of Soleimani.

In 2009, the United States' war strategy against Iran came already to light in an interview, when Mr. Andrei Manoilo, a professor at the Russian Diplomatic Academy, analyzed the situation. Already at that time, Iranian representatives had severely criticized CIA and M16 attempts to provoke protesters and overthrow the Iranian government. 

Many Iraqis blame US for invading Iraq. Many Libyans blame US for bombing Libya. And many Syrians blame US for supporting the Syrian Jihadists. The biggest loser of US foreign policy in the Middle East is world peace.

Co founder of the Intercept, Jeremy Scahill has reminded about the dark and long history of US aggression against Iran, as Intercept reminded in November 20, 2019. And Mr. Scahill continues: ”There’s no justification for assassinating foreign officials, including Suleimani. This is an aggressive act of war, an offensive act committed by the US on the sovereign territory of a third country. Consistent with more than half a century of US aggression vs Iran and Iraq.

US politicians who begin their statements justifying the death of Suleimani are by default supporting a catastrophic and illegal drive to war. And the people who will pay the price will overwhelmingly be Iranian and Iraqi civilians. Since 2010, Blackwater founder Erik Prince has been pitching a plan for mercenaries to be used in a war against Iran. This White House actually listens to that maniac and his pitches.

Ben Fod in The Associated Press asks, did President Trump have legal authority to order the killing of a top Iranian general in Iraq? The short answer: Probably. But it depends on facts that aren't yet known. ”The answer depends largely on facts that aren’t publicly known yet. And experts are quick to point out that even if it was legally justified that doesn’t make it the right decision, or one that will be politically smart in the long run. Iran and its allies are vowing revenge.”

Under international law, self-defense, to be lawful, will need to be invoked in situations where there is an imminent attack against the interest of the territory, in this case of the United States,” said Agnès Callamard, United Nations special rapporteur on extrajudicial executions. “At this point in time, the United States has not thus far provided any information suggesting that there was an imminent attack against the American interest.”

Mr. Charles Shoebridge - Former army officer at Scotland Yard, detective and counter terrorism intelligence officer – supposes that the killing of Iran's Soleimani may prove the most disastrous decision of Trump's presidency – a decision which has created a much more dangerous world, and for which the US will likely pay a price politically, economically and in blood.

Mr. Shoebridge wrote in American Herald Tribune:  that the US claims the killing was a pre-emptive strike aimed at preventing attacks on Americans, but has yet to produce specific evidence to support this claim. President Donald Trump meanwhile announced the attack by simply tweeting an image of the US flag. ”Reaction from much of the world in condemning the attack as an unnecessary and unlawful escalation has been swift, with even traditional US allies such as in Europe notably not offering their support”.

Mr. Shoebridge considers Trump's peculiar personality to be crucial to the bloody decision: ”Under Trump however, what passes for US strategy appears to be a president often acting impulsively either on his own initiative or on the advice of a small group of seemingly neocon officials and advisors who seek to exploit opportunities for conflict whenever they arise.”

Iran will certainly avoid direct military confrontation, but there’s plenty asymmetrically that the country can and will do.

Mr. Shoebridge estimates how Iranian revenge could take place: ”Iran’s response to the US killing of its beloved general is unlikely to be purely economic however, and at least some of the price exacted on the US will almost certainly be in blood. If so, that blood will likely be of the ordinary US diplomats, servicemen and women, together with the private contractors to whom US military work is increasingly outsourced”.

The consequences can also be indirect. Such US actions also act to further widen the gulf between US and its allies, for example in a Europe already alienated by US withdrawal from the Iran nuclear deal and subsequent US sanctions.

Scotland Yard detective and counter-terrorism intelligence officer Mr. Shoebridge is not shy about criticizing Trump's decision and calling it as ”the wholly unnecessary provocation. - - - That war is entirely of US making”.

”In short, and depending on how Iran chooses to respond, the killing of Soleimani may prove to be the most disastrous decision of Trump’s presidency, the full consequences of which may yet take years to unfold. Unless he can find a means of quickly reversing the situation he has now created, Trump’s legacy will be to have created, especially for the US, a very much more dangerous world.”

Soleimani's visit to Moscow in the summer of 2015 was the first step in planning for a Russian military intervention that reshaped the Syrian war and forged a new Iranian-Russian alliance in support of Assad. Unfortunately Soleimani's activities had made him also a repeated target of the US Treasury: Soleimani was sanctioned by the United States, as a London-based online news outlet Middle East Eye has described

The head of the Yazidi PMF told in 2017 about the ISIS genocide: “The Americans & governments around the world didn’t do anything, they just watched the massacres happen. Our gratitude goes to the PMF & Abu Mahdi al-Muhandis...” That is the man the US killed w/ Soleimani.

It was Soleimani that ensured US forces safe exist from Iraq in 2011. It was Soleimani that helped defeat Al Qaeda and ISIS in Syria and Iraq. Israel wanted him dead. NBC News in 13th March 2015 said openly yet that Suleiman masterminded the destruction of ISIS in Iraq. 

Journalist Ben Norton reminded: ”In this report from Iraq that Rania Khalek wrote for The Grayzone News back in 2017, a member of the Yazidi minority personally thanked Iraqi commander Abu Mahdi al-Muhandis for saving his community from genocide at the hands of ISIS The US just killed him”

”In the early morning hours of Aug. 3, 2014, the self-proclaimed Islamic State, or ISIS, launched a pre-planned and systematic campaign of forced conversion, massacres and sexual enslavement against the Yazidi community of Sinjar, which the UN has described as an ongoing genocide. Yazidis practice a pre-Islamic monotheistic religion that ISIS equates with devil worship. Under ISIS doctrine, Yazidi men must be killed and their women kidnapped into sexual slavery and forcibly converted.”

Yazidi PMF leader Murad Sheikh Kaloo (at his office in Baghdad) said: “I contacted those responsible for human rights in the US embassy in Baghdad and the U.N. and international organizations and they have done nothing to help us. . . . As the Yazidi community, we have not received enough help, not from the Iraqi government or the international community,” said Murad. “The only person standing with us is Hajj Mahdi. On Aug. 6, 2014, he was the one who coordinated with the PKK and the Yazidis to open the border so they could evacuate out of Sinjar. He personally saved over 300,000 Yazidis trapped on that mountain. The Americans and the governments around the world didn’t do anything, they just watched the massacres happen. Our gratitude goes to the PMF and Abu Mahdi [Abu Mahdi al-Muhandis, Iraqi military commander of the PMF] and [Iraq’s leading Shia cleric] Seyid Sistani.


If we are a little more precise, we can say that the Americans flew their planes, did not go to the people, but Obama used  ISIS genocide of Yazidis to enforce another regime change in Iraq - “We conditioned our help on the emergence of a new Iraqi government and prime minister”. But the Americans did absolutely nothing for trading months of mass rape and murder.

Journalist Ben Norton says shamelessly outspoken: ”The US and its proxies gave birth to ISIS, and they never really wanted to defeat it. Their think tanks called it a "useful tool" It was Iran, Syria, Hezbollah, and Russia — with generals like Qassem Soleimani — who defeated the genocidal fascists in ISIS.

This assassination was an act of terrorism. State sponsored. Uncle Sam went rogue in a most reckless way. Must be the malign influence of the neocon war planners. Former MP Chris Williamson strongly criticized: ”The assassination of Qassem Soleimani by the Trump administration is an example of state sponsored terrorism and should be unequivocally condemned by the British Govt. The PM and Foreign Secretary should distance Britain from the US a matter of urgency.”

Alexey Pushkov, the Chairman of the Federation Council Commission on Information Policy, criticallypoints out the flaw in Trump's assertion: ”By eliminating Soleimani, the United States tried not to start, but to stop the war, Trump said. In fact, it is rather an attempt after Syria not to “lose” Iraq. As a result, the United States is now closer to the war with Iran than ever in the past 40 years. So consider both in Europe, and in the USA. ” 

Mr. Pushkov laughs ironically at the lies of the Yankees: “The US cannot clearly explain the killing of Suleimani. Pompeo says with a blue eye: “The people of Iran understand that the United States is the power of good” (?!). This is even beyond the scope of propaganda, which at least tries to sound like the truth. Trying to justify the actions of the United States, Pompeo gives black as white.” 

And what do we see in that area right now? Peace – no. Israeli jets are already now flying over the South Lebanon border area again. Syria’s air defenses are on high alert. Is this Israel’s routine terrorizing of the Lebanese and Syrian peoples or is it emboldened, and escalating regional tensions in the wake of the US murder of Soleimani?

Russian Embassy from Syria reminds about the words of Russian Defence Ministry: ”Under the direct leadership of Qasem Soleimani resistance against ISIL & Al-Qaeda was organized in Syria and Iraq long before "international coalition" led by US. His personal contribution to the fight against Daesh in Syria is undisputed”. 

Russian Foreign Minister Sergey Lavrovhas stressed that the killing of Iranian Revolutionary Guards' Quds Force commander Qasem Soleimani violates the norms of international law during a phone call with US Secretary of State Mike Pompeo.  Sergey Lavrov stressed that targeted actions by a UN member state to eliminate officials of another UN member state, and on the territory of a third sovereign country without its knowledge grossly violate the principles of international law and deserve condemnation. This act by the United States is fraught with grave consequences for the regional peace and stability, does not facilitate efforts to find solutions to the complicated issues that have built up in the Middle East but, on the contrary, leads to a new round of escalation.

Sincerely,

Peace!



Juha Molari, 
siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)