lauantai 17. elokuuta 2019

Iloisesti liikunnallisesti lauantaina

Lauantaina minun ei tarvitse herätä tolkuttoman varhain. Niin nukuin noin kello 8 saakka. Kun olimme perheessämme syöneet aamupalan, niin kutsuin kymmenen vuoden ikäisen poikani - kuopuksen - liikkumaan kanssani. Hän oli luontevasti valmiina tietokoneen peleihin, mutta vanhempana halusin päivään muutakin sisältöä hänelle. Pojan läsnäolo ei lainkaan häiritsisi omaa treeniä ni. Myöhemmin poikani saa pelata tietokoneella - ja tehdä läksyt huolellisesti.

Ajoimme 4 km polkupyörillämme Liikuntamyllyyn. Ajoimme rauhallisesti. Pyöräni takakumi oli melko tyhjä. Poikani kurkku oli aamulla hiukan kipeä, joten hengästyttävä liikunta ei sopisi hänelle. Ulkona on kuitenkin terveempää pyöräillä rauhassa kuin istua pienessä huoneessa tietokoneen näyttöruudun edessä.

Myllypurossa kassalla tuttu SM-mitalisti Jan opasti, että nyt olisi hyvä ilma treenata ulkosäässä. Aurinko jopa paistaa ulkona.

Minä halusin tarjota pojalleni liikuntaa pyörämatkan päässä. Pukinmäen yleisurheilukenttä olisi tänään sitä varten hiukan kaukana.

Alkuverryttelyn hoidin totutusti. Ensin venyttelyt. Nämä poikani teki matkien minua. Sen jälkeen lämmittelyksi hölkkäsin 200 m 37 sekuntiin, jotta lihakset avautuvat edelleen ja tunnen kireydet. Tämän jälkeen venyttelin lisää poikani kanssa. Hän ei kuitenkaan juossut. Sitten jälleen juoksin 200 m verryttelyhölkkää, 29 sekuntia ja joku kymmenys. Ajalla ei ollut väliä, vaan helpolla iloisella tunteella: ei kiristänyt eikä väsyttänyt mitään kohtaa, ei hengästyttänyt. Kaarteessa olin hiukan kuitenkin pettynyt, sillä Juha Väätäinen oli kuntopyörällä eikä ilmeisesti nähnyt miten riemullisen helposti hölköttelin 200 m hiukan yli 29 sekuntiin (lenkkikengissä).

Verryttely jatkui venytellen poikani kanssa. Kun verryttely oli suoritettu, niin teimme poikani kanssa ns. jännehyppyjä kymmenen sarjaa. Sen jälkeen oli yhden jalan kinkkaa, molemmille puolille erikseen kai vajaa kymmenen sarjaa, jossa hyppyjä eteen, taakse ja sivulle.

Kaikki tuntui väkevältä. Menimme pikajuoksusuoralla ja asetimme aidat molempia varten tasajalkahyppyjä varten.

Minä asetin itselleni 5 aitaa 84 sentin korkeudelle. Hypin ne yli tasajalkaa. Poikani hyppi matalammat aidat. Toisella kierroksella hyppäsin vain yhden aidan, minkä jälkeen piti keskeyttää, koska vatsasta vihlasi pahasti.

Tulkitsen, että vatsalihas venähti. Hiukan yli nelikymppinen mestarikolmiloikkaaja treenasi siinä ja kertoi, että nyt pitää olla varovainen. Vatsalihaksen vaivasta voi saada ikävän pitkän. Sinänsä hän piti sitä oikeana tienä, että kestävyysmatkan hölkkääjä hyppii veteraani-iässä!

Viikko sitten poikani kanssa ulkona, tänään Liikuntamyllyssä. 


Korotin aidat 91 cm korkeuteen ja kokeilin aitajuoksua, koska siinä vatsa ei rasitu yhtä rajusti kuin tasajalkahypyissä. Kolmen askeleen jälkeen kiihdytyksessä pysähdyin. Vatsalihakset olivat häiritsevästi kipeät.

Siirrymme poikani kanssa pelaamaan pöytätennistä. Hän kävi aina noutamassa maahan tippuneet pallot, sillä minulle teki liian pahasti kipeää poimia alhaalta maasta palloja.

Näin pappakuntoilijan elämä muuttuu erilaiseksi kuin suunnitelmissa. Illalla en hölkkää maastossa, vaan yritän polkea pari tuntia kuntopyörällä. Siinä vatsalihakset eivät joudu yhtäläisesti rasitukseen.

Kotimatka polkupyörällä sujui melko kivuttomasti. Liikkuminen on kuitenkin hankalaa vatsalihaksia viiltävän kivun johdosta. Kaikesta kivusta huolimatta tuntui hyvältä kotona suihkun jälkeen: olimme hiukan liikkuneet. Parempi edes vähän, kuin ei mitään!

Terveisin pappakuntoilija


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)





perjantai 16. elokuuta 2019

Rukouskutsu Allahille Kontulan yöbussissa

Helsingissä klo 4:37 aamuyön bussi 94N, matkalla 16.8.2019 siivoamaan vessoja.



Kulttuuririkkaudet (seitsemän somalimiestä) tuli bussiin Kontulan asemalla. Itsekseni mietin, missä ovat heidän vaimot tai morsiamet.

Itse istuin takaoven luona jo valmiiksi, he istuuntuivat minusta katsoen taakse.



Miehet mölysivät keskenään, ilmeisesti heillä oli pieniä makueroja. Äänekkäin mies todisti tovereilleen: "Allah lähetti minut sanomaan: fuck Finland! Minulla on oikeus sanoa tämä".

Sen jälkeen somalimies soitti puhelimestaan äänekkäästi ja he lauloivat tässä säestyksessä: Illahah Allah, mikä tarkoittaa, että ei ole muuta jumalaa, paitsi Allah. Kyse on muslimien rukouskutsusta sen edellä, kun he alkavat opiskella Koraania.

Allahin rukouskutsun rinnalla nämä lausuivat samassa säkeessä yhä uudelleen, että fuck Finland. Niin sanoin lopulta, että älkää soittako ja laulako niin kovaa.

Muslimimies sanoi, että hänellä on oikeus kuulla Koraania. Vastasin, että kuuntele itse korvakuulokkeista, mutta älä häiritse muita - minä en halua kuulla. Mies toisti kysymyksen, kuka sinä olet. Vastasin ensimmäisen kerran, että olen kristitty.

Somalimies sanoi, että hänellä ei ole korvakuulokkeita. Sanoin, että kuuntele kotonasi Koraanisi.

Äänekkäin kulttuuririkkaus pomppi kaksi penkkiriviä eteenpäin viereeni: tahdotko kuolla, sinä pelkäät, mikä sinä olet? Vastasin: olen kristitty, Jeesus siunatkoon sinua, Koraanista ei ole apua.

Muslimimies näytti käsimerkkein ja sanoi: fuck Jesus. Hän toisti se monta kertaa. Lisäksi hän toisti, että sinä pelkäät kuolemaa. Katsoin miestä silmiin ja sanoin: Voi sinua.

Somalimies siirtyi nyt taakseni istumaan ja soitatti entistä kovempaa puhelimestaan rukouskutsua Allahille aivan korvani vieressä, noin 5 cm korvastani vasemmalle.

Tulkitsin niin, että muslimi-sanan mukaisesti nämä olettivat alistumista niin kuin kaikki suomalaiset ovat hiljaa.

Eräs suomalaisnainen lähti ulos bussista ja hän nuhteli jopa minua: hän sanoi olevansa kristitty ja hyväksyvän, että kaikki saavat soittaa ja laulaa bussissa omia laulujaan. En tiedä, että tarkoittiko hän todella kaikkia lauluja, mutta ainakin näitä somaleista hän rakasti.

Kun somali soitti nyt korvani vieressä rukouskutsua ja todisti niin monta kertaa "fuck Jesus", näytti sormimerkit Jeesuksesta ja nauroi, että tämä ei ole Suomi, Suomea ei ole, Sauli Niinistö ei auta sinua, niin kysyin, että noinko Koraanisi todella opettaa. Hän toisti kuoleman pelkoa ja sanoi ylpeänä, että hänellä on imaami.

Se pisti korvaan, kenties CIA:n johtavan psykiatrian Jerrold Postin tutkimuksiin perehtyneenä, että kuolemaan viitannut muslimi toisti yhä uudelleen tässä vaiheessa että hänellä on imaami. Psykiatria puhuu peilinarsismista ekstremistien ja terroristien yhteydessä.

Kenties tein tyhmästi, kun en kysynyt mieheltä hänen pelkoaan syntiensä tähden kaikkitietävän Jumalan edessä ja suomalaisten viranomaisten tutkinnoissa. Sitä vastoin kyseenalaistin hänen peilinarsistisen auktoriteetin ja sanoin: "Fuck imam, fuck Koran".

Kuten läntisessä Euroopassa on nähty, tietyt muslimit tahtovat valloittaa Allahille kadut ja pysäyttää liikenteen rukouksiaan varten. Kyse on uskonnollisesta okkupaatiosta. Mahdollisesti tulkitsin pienet eleet ja sanat väärin tuossa esiymmärryksessä, että nämäkin ilmaisisivat röyhkeää ylivallan vaatimusta ja kiistäisivät siinä tarpeessa suomalaiset säännöt, jopa Suomen olemassaolon.

Minun mielestäni nämä tummat miehet ovat oikeita ihmisiä, joille kuuluisi myös yhteiset järjestyssäännöt. Tämä viereeni istunut mies pilkkasi myös presidentti Niinistöä ja Suomen olemassaoloa. Kaikki näet kuuluu Allahille. Sitten sanoin, että mene Mogadishun bussiin, jos haluat kailottaa Allahin rukouskutsua. En väitä, että kaikki somalit tai muslimit käyttäytyisivät näin - eikä edes kaikki suomalaiset tai kristityt käyttäydy niin kuin minä.

Näissä tapauksissa on kyse usein ihmisten henkilökohtaisesta psyykeestä, jota imaamit käyttävät uskonnollisen imperialismin ihanteisiin. Uskontodialogia oli mahdottomuus.

Muslimimiehet eivät olleet humalassa ainakaan alkoholista. En voi kiistää, etteikö khat olisi vaikuttanut heihin.

Jälkikäteen olen tietysti harmissaan epäonnistunutta vuorovaikutusta, mutta siihen luotan, että kristillisen uskon syntyminen on Pyhän Hengen ihme, se ei ole dialogin seurausta. Arvostan sitä, että sanoin itseni kristityksi ja toivoin Jeesuksen siunausta miehille.

Itseasiassa otin Googlesta YouTubesta matkan lopulla somalian kielisen gospel-laulun Jeesuksen kunniaksi ja soitin selkäni takana riehuavan Allahin miehelle, joka oli korvaani soittanut rukouskutsua. En kuitenkaan soittanut hänen korvaansa. Sitten menin bussista ulos ja lausuin: Jeesus siunatkoon sinua.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)




Terveisin Juha


torstai 15. elokuuta 2019

Kuin varjo vain viime vuoteen verrattuna

Olen seurannut tämän viikon Anders Gärderudin juoksijakirjan harjoitusohjelmaa 14-15 - vuoden ikäisille pojille. Tämä on hyvä lähtökohta peruskuntokauden rakentamiseen.

Kuin varjo vain siihen verrattuna, mitä juoksu oli vuosi sitten. 

Pohkeet ovat olleet useamman päivän arat erilaisten treenien johdosta. Tälle päivälle sopi oikein hyvin hidas hölkkä. Ihan alkuun tämäkin hölkkä jäi lyhyeksi, vain 12 km.

Hölkätessä ajattelin koko ajan helppoutta, jalan piti koskettaa maata pehmeästi ja iloisesti. Tuo mentaalinen tila oli tarkoitus. Vauhti oli hidas, varoin kovaa menoa, helppous oli pyrkimyksenä.

Hölkkä ei ollut mitenkään vahvaa. Huomasin, että olen mennyt vuodessa huomattavasti heikompaan kuntoon juuri pitempää hölkkää ajatellen. Sitä rappeutumista surkuttelin hölkätessä, mutta pidin yllä uskoa, että muutaman viikon kuluttua tämäkin hölkkä on jo erinäköistä!

Kuten kerroin, niin ohjelmani mukaisesti hölkkäsin hiljaa - paljon hiljempaa kuin vuosi sitten olisin tehnyt. Syketaso oli normaali, 140 tuntumassa, mäet hiukan nosti sykettä. Vauhti oli pääsääntöisesti 4,40-5,10/km.

Vauhti hiukan kiihtyi loppua kohti, myös korkein syke tuli 11 km:n kohdalla mäen päällä, kun siihen mennessä olin juossut ylämäkeen jo kilometrin verran. Syke kävi tällöin 170:ssä, mutta tämä ei ollut mikään maksimi.

Helpon hölkän maksimisyke oli 11 km:n kohdalla kilometrin ylämäen päällä. 

Vauhtikin alkoi huomaamatta kiihtyä 9 km:n jälkeen. Syynä oli Polar-kellon ilmoitus, että kohta patteri on loppu. Niin vaistomaisesti aloin hiukan ilmeisesti kiiruhtaa, vaikka en merkittävästi muuttanut periaatteitani. Aivan viimeisellä kilometrillä pääsin kestopäällysteelle ja tunsin, miten juoksu pitävällä tasamaalla kiihtyi. Kello kertoo, että vauhti meni alle 4 min/km-vauhtia tuossa tilanteessa. Tämä tuntuu yllättävältä, sillä alussa 5 min/km-vauhti riitti ihan hyvin soralla maastossa. Siinä en olisi kuvitellut, että kymppiä myöhemmin on helpompaa juosta vauhdikkaammin.

Loppua kohden vauhti kiihtyi, kun siirryin kestopäällysteelle. 

Tällä kertaa en ottanut mitään loppukiriä, vaan annoin hölkän rullata kestopäällysteellä vapaammin kuin maastossa. 

Tämä oli siis lyhyt aerobinen hölkkä, helppo tasavauhtinen lenkki, jonka kesto syksyn aikana jatkuu yli puolimaratonin. Tänään riitti 12 km, mikä on todella lapsellisen lyhyt lenkki. Niin minä myös seurasin tämän aloitusviikon lasten ohjelmaa.

Kutsuin hitaalle lenkille hölkkäseuraa, mutta en saanut. Huomenna saatan hölkätä tunnin tai ajan kuntopyörällä.

Tämäkin päivä oli onnistunut! Luonto oli kaunis, sää hyvä ja hölkkä teki hyvää keholle. ❤️

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)



keskiviikko 14. elokuuta 2019

Torstaina on hidas hölkkäpäivä

Maanantaina tein ilmeisesti melko tehokkaasti hyppelyjä ja hiukan kävin punttisalilla. Niin lihakset sain yllättävän kipeiksi. Suunnitellusti tiistaina ja tänään keskiviikkona on ollut palauttavaa aktiviteettia. Silti pohkeet ovat arat. Odotan niiden toipuvan huomiseksi.

Vuosi sitten pitkät hölkät menivät helposti, kun painoin Venäjällä vain 60-62 kg. Pituus on 176 cm.  Silloin akilles oli kuitenkin kipeä. 

Tiistaina ja keskiviikkona olen liikkunut nuorten ja lasten mukana. Tiistaina sain juosta jopa hiukan aitoja kilpaa teinejä vastaan. Tiistaina kokoontuu Jyryn teinit, ehkäpä muutama tulee vielä lisää lähiviikkoina treeneihin (ikäraja 13-18 vuotta, juoksukykyinen).

Olen rakentamassa peruskuntoa tänä vuonna eri periaatteella kuin vuosi sitten, jolloin heinäkuussa olin erinomaisessa kunnossa, mutta turmelin sen jälkeen kuntoni.

Ensimmäinen "turmelus" tapahtui, kun Krasnodarista matkustin perheeni kanssa kaksi vuorokautta junassa Pietariin. Nuo kaksi vuorokautta olivat pelkkää istumista.

Koska junassa urheilu oli mahdotonta, niin olin varmuudeksi tehnyt itselleni rajun treenin lähtöpäiväksi. Sitten istuin kipeissä jaloissani ja pakaroillani kaksi vuorokautta, paitsi jos makasin hytissä.

Pietarissa ensimmäiseksi menin urheilukentälle. Tein kevyttä intrrvallia 200m vedoin. Olin tehnyt jo useita, niin yllättäen vedon loppuvaiheessa venähti reiden takaosa. Tämä kipu esti juoksut muutamaksi viikoksi. Myös sen jälkeen koko kuukauden reiden takaosa oli "rajoittunut". Lopulta syksyllä juuri sama kohta venähti uudestaan aitajuoksussa. Sillä kertaa lihaksissa oli alla myös melkoisesti väsymystä.

Kutsun kipua venähdykseksi, vaikka reiden takaosaan ilmaantui suhteellisen iso mustelma. Revähdys vaatisi kuitenkin toipumiseen enemmän kuin kolme viikkoa.

Juttelin jälkimmäisen venähdyksen jälkeen Liikuntamyllyssä Markus Pöyhösen kanssa, joka varoitti juoksemasta. Silti yritin liikkua kivun rajamailla, tai rajapinnassa.

Toinen "turmellus" oli yritykseni nopeuden kautta lähestyä keskipitkien matkojen juoksua. Tein aika usein 30-40 x 100m intervalleja. Tuloksena ei ollut kuitenkaan nopeuden kehittyminen, vaan lihasten meneminen "lukkoon", liki kroonisesti kipeät pakarat, jotka olivat jumissa syksyn lopusta kesän 2019 loppuun! Kaiken lisäksi erityisesti Krasnodarin alueella ja Mustallamerellä turmelin akillesta, koska olosuhteiden pakosta jouduin juoksemaan kovalla betonitiellä.

Minä olen ollut aina suhteellisen hidas. 16 vuoden iässä juoksin Savonlinnan Riennon 4x400m viestijoukkueessa piirinmestaruuskisoissa osuuden 53,5, mutta se ei ollut parasta kyytiä eikä mikään erityinen aika. Olin kuitenkin Savonlinnassa nopeampi, kuin vuotta vanhemmista pojista oli Kari Kananen ja Kimmo Pakkanen, molemmat sittemmin kovia juoksijoita. Kimmo oli myös yhtä aikaa armeijassa alokasajan.

Vahvuuteni ja menestykseni on ollut pienestä alkaen pitkillä matkoilla. Niissä voin pitää vaivatta liki samaa vauhtia kuin keskipitkillä matkoilla. Tämä kyky tullee siitä, että hiihdin paljon kisoja 12-14 - vuoden iässä, jonkin verran myös myöhemmin.

Sulkavan noin 10 km juoksun, joka oli silloin järjestyksessään ensimmäinen, voitin 14 vuoden iässä varsin ylivoimaisesti ja kevyesti tasan 40.00 ajalla. Tyttöjen juoksun voitti Juvan Urheilijoiden Sari Argillander, melkoisen taitava juoksija. En ollut koskaan juossut yli 2 kilometriä yhtämittaisesti tätä ennen. Piirinmestaruuskisoissa olin juossut pronssia 2000m juoksussa Juvalla ja 1000m Savonlinnan mestaruuden olin voittanut.

Juoksuun osallistui silloisen tavan mukaan parhaat juoksijat, hiihtäjät, suunnistajat ja jalkapalloilijat. Karhu lahjoitti palkintosukset, jotka urheiluprofessori jakoi vahingossa väärin niin että sain Sarin sukset ja hän minun. Sittemmin Argillanderit kävivät Savonlinnassa vaihtamassa sukset.

Orvo Paatero suositteli sittemmin, kun koululaisena juoksin Aholahden juoksukisan noin 20 km toiseksi aikuisten joukossa alle 1,10 ajalla, että keskittyisin maratonille. Se loukkasi minua, koska en halunnut olla hidas. Usein totesin kuitenkin, että sama vauhti säilyi minulla kilometristä toiseen. Valitettavasti vammat pilasivat nuoruuden kesät. Yliopiston vuosien jälkeen minulla oli "kutsumukseni", enkä ajatellut kilpailuja tärkeämmän asian johdosta.

Tämä elämänkokemus on aiheellista palauttaa opiksi, kun viime syksyni epäonnistui. Pilasin kuntoni enkä saavuttanut tyydyttävää tasoa.

On totta, että en "nauti" juosta 800 metriä, jos kunto osoittaa huonompaa kuin 2,10 kuntoa. Ei sillä ole merkitystä, että se olisi Suomen ennätys tasoa ikäluokassani. Mutta se juoksu on jo niin huonoa tässä iässä, että muut saavat kisata, jos en saa itse parempaa tunnetta. Juoksu ei ole juoksua, olisi kuin menisi Mossella kuoppaisella tiellä, kun pitäisi olla Ferrarin sulavuus tasaisella kestopäällysteellä.

En siis kilpailisi siitäkään syystä, jos "ei tunnu hyvältä". On yhdentekevää, mitä treeni--ja seurakaverit tekevät kilpailemisen suhteen. Eilen eräs HKV:n mies kutsui ensi vuoden kisoihin, kun olin tyttöjä ohjaamassa Liikuntamyllyssä. Hän oli voittanut Turussa kaksi hopeaa ja pronssin.

En kilpaile myöskään, jos osallistuminen vaatii liian paljon järjestelyjä. Nyt esimerkiksi minun täytyy ostaa uudet piikkarit, sillä vuoden aikana juoksin vanhat piikkarit jo. Näissä piikkareissa ei voi vaihtaa piikkejä. Raha ja etäisyydet sekä perheen aikataulu vaikuttavat myös.

Lopulta on kyse siitäkin, että saahan sitä juosta ilmaiseksi. Miksi maksaa ja kisata, jos se ei ole erityisen ansiollista, tuota menestystä ja kunniaa. Tätä vaimoni on saarnannut ja nauranut minulle: miksi lähteä maksaa, kun saa ilmaiseksi juosta?!

Kyllä minä tiedän, että maratonin pystyn hölkkää, jos vauhdilla ei ole merkitystä. Se ei ole mikään ansioteko. Kokonaan eri asia on tehdä kova tulos. Sitä varten olen liian huono.

Huomenna torstaina on siis hölkkäpäivä. Aloitan maltillisesti 12-15 km, mutta syksyn edetessä matka jatkuu yli 20 kilometrin, kenties 30 kilometriin. Elokuussa hölkkään erittäin mäkisessä maastossa pientä pujottelurinnettä ylös ja alas. Siksi kilometrivauhdit jäävät keskimäärin heikoiksi.

Kuvia 30 km lenkiltä. Tasainen nopea alusta. 

Instagramista päivitys hölkän jälkeen. Facebookista olen ITSE poistunut, koska en luota Facebookiin. Toisin kuin valheellisesti väitetään, minua EI OLE potkittu pois Facebookista. Ja miksi olisi? 

Vuosi sitten hölkkäsin ensin 30 kilometriä eli kävin kääntymässä läheisessä Anapan kaupungissa. Siinä juoksureitti oli äärimmäisen nopea, tasainen betonitie. 30 kilometrin hölkässä km-vauhti oli alle ja yli 4,00/km. Niin Polar-kello kertoi jälkikäteen. Alla on Instagramista tykännyt muuan "Kremleva", joka tarkoittaa RT-kanavan kuuluisana pilapiirtäjänä tunnettu henkilö. Hän piirsi puolivuosikymmentä aiemmin myös RT-kanavalle kolme pilapiirrosta, joissa olin roolissa.



Seuraavana päivänä otin kevyesti, mutta sen jälkeen juoksin vielä reippaammin puolimaratonin samalla reitillä. Suomi24-superasiantuntijat näyttävät erityisesti närkästyneen kyseisiin vauhteihin, jotka olivat suhteellisen helposti paikoitellen ja nopeimmillaan 3,32/km, vaikka pääsääntöisesti tietysti hitaammin. En erityisemmin kiinnittänyt huomiota vauhtiin, vaan katsoin maisemia. Mutta sellaista hölköttelyni on ollut teinipojasta alkaen silloin kun olen terve enkä ole ylipainoinen (eli painan 58-62 kg, mutta en 66 kg tai enemmän). Anapassa ongelmia tuotti akillesjänteen tendinoosi, jonka kivun torjumiseksi söin kipulääkkeen ennen hölkkiä. Nyt akilles on lähes täysin kivuton (aina voi hyppyjen jälkeen etsiä kipua, jos oikein etsii).

Katselen ensi vuotta tällä kertaa enemmän muistaen pitkiä hölkkiä, mutta en kuitenkaan laiminlyö kokonaan nopeusintervalleja ja aitajuoksua.

Torstain hitaalle hölkälle pääsee mukaan seuraksi, jos soittaa tai laittaa viestiä tai sähköpostia.

Terveisin Juha

Tämäkin päivä oli voitollinen ja onnistunut! Lapset olivat ihania Jyryn treeneissä Pukinmäessä ❤️

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)



sunnuntai 11. elokuuta 2019

Harjoitusalueet, syketaso

Hapenottokyvyn kehittämiseksi tarvitaan riittävän runsaasti hengästyttävää liikuntaa, jolloin syketaso on korkeahko. Tietysti hapenottokyvyn kannalta on tärkeää myös matalatehoinen pitkäkestoinen liikunta, joka kehittää verenkiertoelimistöä, mutta tunnen itse sen hyväksi myös keuhkoissa, joissa saa haukata happea runsaasti pitkän ajan kuluessa.

Syketasoni on kuntoilussa korkeimmillaan silloin, kun mittaan suoritusta sekuntikellolla. Silloin on tarkoitus yrittää kovaa!

Seuraavaksi muutamia kopioita kuntoilustani, kun kädessäni on ollut syketasoa mittaava kello. Nämä eivät ole aivan maksimaalisia suorituksia, kuten on hyvin nähtävissä datasta.

Keväällä 2019 liikunnallinen päivä 

Edellä oleva kuvio kertoo, että huhtikuun 6. päivä 2019 oli liikunnallisesti aika aktiivinen päivä. Koko vuorokautta ei ole datassa, sillä kello ei ollut kädessäni varhain aamulla. Data sisältää vain osan päivää.

Tämä huhtikuun treeni keväällä on tyypillinen esimerkki siitä, kun liikunta on itsessään päämääränä, eikä maksimaaliset tehot. Juoksumatolla syketaso kävi 178:ssa, mikä flirttailee tehojen kanssa, mutta ei ole vielä omistautunut hapenottokyvyn rasittamiseen maksimaalisesti.

Tammikuun treeni kuntosalilla. 

Tammikuussa 2019 kävin kuntosalilla, jossa punttitreenin jälkeen juoksin myös juoksumatolla. Tämän jälkeen tein lisää punttitreeniä. Keskiviikkona olen aamulla käynyt siivoamassa.

Kun kyse oli päivän ainoasta treenistä, niin syke sai nousta jo 182 saakka. Juoksu ei ollut kuitenkaan fokus enkä siksi liikkunut vielä maksimiteholla. Tämä on juostessa ihanteellinen syketaso siihen, että voin kehittää hapenottokykyä - alkaa ihanasti hiukan hengästyttää, vaikka ei vielä ole mikään henkihieveri, jossa ei voisi muutamaa juttua tarvittaessa heittää kaverille suorituksen aikana.

Tammikuun kuntoilu 2019 
Toinen esimerkki tammikuusta 2019 kertoo hiukan korkeammasta tehosta. Siinä olen edellä kello 4 tuntumassa herännyt ja käynyt tämän jälkeen siivoamassa - poikkeuksellisesti lauantaina. Siivouksen jälkeen joskus kello 8 saavun Kontulan Kuntokellariin. Tällä kertaa juoksen juoksumatolla ensin ja lopussa, mutta siinä välissä teen punttitreenin.

Ensimmäisen juoksumattotreenin ja punttisalin jälkeen toisen juoksumattotreenin aikana syke nousee jo 186 saakka. Tämä on sellainen kiva treenitaso silloin, kun haluan kehittää nopeuskestävyyttä ja hapenottokykyä. Itse pystyn tällä tasolla vielä suullisesti kommentoimaan tuntemuksia juoksun aikana. Data kertoo syke oli 41, kun herätyskello herätti minut kello 4 ja aloin kantaa kelloa ranteessa tästä alkaen aamupäivän. Päivällä ja illalla en pitänyt enää kelloa ranteessa.

Lokakuussa 2018 juoksulenkki. 
Lokakuun data on poiminta eräältä lyhyeltä juoksulenkiltä, joka ei suinkaan ollut vuorokauden ainoa elämäntapahtuma. Pidin kelloa suhteellisen lyhyen ajan kädessäni. Tiistaina olen luonnollisesti herännyt kello 4 mennessä aamulla ja käynyt tämän jälkeen siivoamassa.

Juoksulenkki suuntautui tällä kertaa maastoon. Puoli kilometriä pitkän ylämäen päällä jatkui edelleen vajaa kilometri lievästi vastamäkeä, minkä aikana päätin pitää lyhyellä lenkillä riittävästi vauhtia ja syke nousi 190 saakka. Huonoissa hetkissä syke ei paljon enää tästä kohoa, mutta silloin olen jotenkin "tukossa", väsynyt ja uninen. Kovemmat sykkeet saan esille silloin, kun sekuntikellon kanssa mittaan juoksuvauhtia useamman kovan juoksun ja hölkkäpalautuksen avulla. Niin ainakin tuntuu!

Kuntoilua syyskuussa 2018. 

Olen pitänyt syyskuun 20 päivä osan aikaa sykemittaria kädessäni. Data kertoo, että kello 7 tuntumassa olen saapunut Kuntokellariin, jossa juoksen juoksumatolla, teen punttitreenin ja juoksen uudestaan matolla. Aamulla kello 7 aikaan tekee oikein kivaa, kun syke nousee 188 tasolle. Ihan suoraan vuoteesta en kuitenkaan hypännyt juoksumatolle, vaan kävin tätä ennen siivoamassa.

Torstain data kertoo, että olen polkenut iltapäivällä polkupyörällä suuntaan ja takaisin. Siinä välissä en ole aktivoinut kellon ohjelmaa, mutta torstaina olen vetänyt junioreiden yleisurheilutreenit ja niissä olemme tehneet kaikkea kivaa.

Tulevan syksyn aikana seuraan syketasoa mielenkiinnolla, mutta en orjallisesti. Tehotreeneissä syketaso voisi olla ihanteellisessa tapauksessa noin 185-200. Mikäli syke ei kohoa, silloin olen "kroonisesti väsynyt", pitää hiukan levätä, jotta taas jaksaa yrittää. Myös syketaso saisi olla levänneenä aamulla noin 40-45, mutta tämän mittaaminen on hiukan vaikeaa, sillä aamulla olen erittäin kiireinen herätyskellon soiton jälkeen, jotta ennätän bussiin ajoissa.

Kuten eilen kirjoitin, niin tervetuloa mukaan veteraanin matkalle parempaan kuntoon! Ota osaa, älä kehittele omia taruja!

Terveisin Juha Molari


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)


lauantai 10. elokuuta 2019

Lähde mukaan veteraanin matkalle parempaan kuntoon!

Parhaat veteraanit kilpailevat parhaillaan Turussa Suomen mestaruuksista. Moni kova veteraani ei ole toki lähtenyt kisoihin seurastani, jossa on paljon veteraanijuoksijoita. Muutama jopa unohti ilmoittautua ajoissa. Joillakin on muita kiireitä. Kaikki eivät koe kilpailua tärkeäksi tässä tai muussakaan iässä. Hyvä ja erinomainen kunto ovat sitä vastoin tärkeää.

Minulla ei ollut mitään aikomusta osallistua Turussa veteraanien kisoihin. Sitä vastoin elättelin vuosi sitten toki toiveita, että olisin talvella osallistunut sisähallikisoihin. Niiden suhteen luovuin unelmista useastikin syystä. Samoin luovuin SM-maastojen suhteen unelmista toukokuun alussa.

SM-maastot estyivät senkin vuoksi, että olin urheiluseurani asioissa kiireellinen lasten juoksujen hyväksi. Lapset voittivat joukkuekultaa, joukkuehopeaa ja henkilökohtaisen pronssin. En voinut seikkailla kisoissa aamulla, vaan minun piti kyyditä isää ja lapsia kisoihin autollani. Lisäksi poikani oli mukana kyydissä. Tämä sopi minulle hyvin, koska en ollut edes oikein hyvässä kunnossa 6 km:n maastojuoksua varten. Se on aika pitkä matka!

Nämä parhaillaan vietettävät Turun kisat ovat meikäläiselle tolkuttoman kaukana. Sitä paitsi perheelläni on muutakin tekemistä parhaillaan. Niitä Turun kisoja varten olisi pitänyt järjestellä elämää koko perheessä usealla tavalla. Pitäisi kerätä rahaa matkaa varten – tai kerjätä kyytiä muilta. Pitäisi kerätä rahaa ilmoittautumismaksuihin. Pitäisi järjestellä hoitoa nuorimmalle pojalleni. Paljon vakavia isoja asioita. Kuntoilussani tapahtui myös joitakin ylilyöntejä ja laiminlyöntejä, minkä takia olen pitänyt kesällä ”ylimenokautta”. En olisi missään tapauksessa kilpailukuntoinen, kun en ollut sellaiseksi tullut muutoinkaan.

Sisähallikisat olivat talvella helmikuussa 2019 Jyväskylässä. Niitäkin varten olisi pitänyt nuo tolkuttomat järjestelyt tehdä, koska kisat olivat niin hirvittävän kaukana, joihin ei tavallisella ihmisellä ole mitään varaa seikkailla. Olisi pitänyt sopia myös koko perheen asioiden järjestelyt sen mukaisesti, että isä lähtee huvittelemaan Jyväskylään!

Jyväskylän kisojen suurimmat esteet olivat siinä, että ne olivat niin kaukana, ja että pari vuotta olin jo kärsinyt akillisjänteen tendinoosista, jonka lääkärikin oli diagnosoinut ultraäänikuvasta ja sormeilemalla. Tendinoosi rajoitti parhaiden treenien suoritusta. Hyppyjä ja tehoharjoituksia ei voinut tehdä laadukkaasti.

Enkä ylipäänsä ymmärrä, miksi pitäisi maksaa rahaa ja lähteä tässäkään iässä kilpailuihin, jota varten pitää järjestää monia asioita sopivaksi. Saahan sitä juosta hiljaa tai kovaa ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi vapaasti ja melkein mielin määrin kotioloissakin. Viestijoukkueessa juoksu voisi olla eri tavalla kiinnostava tapaus tietysti. 

Tilanne on tällä hetkellä kesän 2019 lopulla parempi kuin kertaakaan pariin vuoteen, sillä akilles ei ole ollut kipeä millään tavalla koko kesän. Oikeastaan toukokuussa 2019 kivut katosivat lopullisesti akillisjänteestä eikä niitä ole sen jälkeen tuntunut! Tämän iloisen lähtökohdan vuoksi aloitan peruskuntokauden nyt hyvillä mielin ja kutsun muitakin mukaan!

Mihin kuntoon siis tähtään? ”Melko hyvään” voisin ilmaista kauniisti. Tavoitteeni ei kohdistu enää 800 metrin juoksuun, sillä valitettavasti jouduin toteamaan menneen vuoden aikana, että minusta ei tule koskaan enää riittävän nopeaa siihen, että voisin menestyä 800 metrin veteraanikisoissa sillä tasolla, joka on mielestäni kelvollinen. Haluaisin, että lopputulokseni olisi 2 minuutin tuntumassa, mutta en pysty siihen: nopeus on rajoitteena, vaikka nopeutta ja kimmoisuutta harjoitan myös tulevan vuoden koko ajan. Menneen vuoden aikana nopeuden ja kimmoisuuden paras treenaaminen estyi akillisjänteen tendinoosin johdosta. Nyt ongelma on korjaantunut. Joka tapauksessa katselen tämän alkavan syksyn aikana enemmän 1500 - 5000m hyvää kuntoa kohti. Teininä jo pärjäsin sitä paremmin mitä pitempi matka oli, vaikka 4x400m piirinmestaruusviestissä juoksin osuuteni aikaan 53,5 s 16 tai 17 vuoden iässä. Se ei kuitenkaan riittänyt siihenkään aikaan erityismatkoille.

Vuosi sitten kesän lopulla akillisjänne oli todella arka eikä ennättänyt kuntoutua niin nopeasti kuin kuvittelin, vaikka tein tunnollisesti kuntoutusta ja söin tulehduskipulääkettä useamman kuurin. Akuutti ongelma oli syksyllä oikean jalan reiden takaosan venähdys, joka tapahtui suhteellisen maltillisessa vauhdissa juostessani Pietarissa. Syynä venähdykseen oli varmaan siinäkin, että olin juuri edellä istunut kaksi vuorokautta junassa matkustaen Venäjän halki etelästä Pietariin.

Tämä venähdys kiusasi pitkän aikaa syksyllä siten, että askel ei voinut olla riittävän pitkä ja tehokas. Pariin viikkoon en voinut juosta. Aluksi kävelin ja ajoin kuntopyörällä. Kävellessä kovimmassa vauhdissa hiukan reiden takaosassa vihloi, mutta siinä uskalsi vihlomisen rajapinnassa kuntouttaa reittä paremmin kuin juostessa. Jossain vaiheessa syksyä tuntui uusi venähdys samassa paikassa, reiteen tuli mustelmakin. Siinäkin meni pari viikkoa, jolloin pystyin tekemään vain korvaavaa kuntoilua ja kuntoutusta.

Lopulta pääsin reiden kivuista vapaaksi ja syksyn 2018 lopulla innostuin ”tehokuurille”, mutta kuntoiluni meni parin viikon aikana ”överiksi”, kun itse vedin usean päivän rasitusten jälkeen ”verryttelyksi” itselleni toista tuntia hyppyjä ja 400m:n intervalleja, minkä jälkeen jatkoin treenejä (mm. piikkareissa 35x100m sisähallissa + kuntosali ym) tuoreen toisen henkilön seurassa, sekä vielä päivällä pari tuntia tehokkaasti kuntopyörällä ja illalla junioreiden treenit). Mainittakoon, että tämä toinen henkilö päästi oksennukset ja sammui jo tuossa pienessä osassa treeniä. Sittemmin hänen kunto nousi kovasti. Erityisesti hulluttelin Kontulan kuntokellarissa ns. pakaratelineen kanssa, jossa saatoin tehdä maksimipainoilla kymmenen sarjaa per pakara jokainen päivä usean viikon ajan. Näin vedin pakarat sellaiseen ”lukkoon”, että niistä kipu on lauennut vasta nyt kesällä 2019 – yli puoli vuotta tapahtumien jälkeen!

Viime syksynä loppuvuodesta 2018 käväisin toki ihan melko hyvässä kunnossa ennen kuin pakaralihas alkoi olla kroonisesti kipeä ja esti parhaat vauhdit. Myllyssä jotkut kaverit tietävät, että melko vauhdikkaasti 800 m taittui siihen saakka. Mutta syntyneiden kipujen jälkeen juoksu oli tuskaa, jota hiukan venyttelyn ja kipulääkkeiden avulla saatoin lievittää.

Tilanne on nyt parempi kuin vuosi sitten. Nyt ei ole mitään kroonisia kipuja missään. Olen tietoinen ylilyönneistäni, joita tein vuosi sitten. Tästä on hyvä siirtyä peruskuntokauteen ja odottaa vuoden 2020 hallikautta, josko siellä kenties hölkkäisin 800-3000 metrin matkoilla vihdoinkin ikätovereitteni jonon jatkona. Tämä tietenkin edellyttäisi, että säilyisin terveenä, kuntoni kehittyisi lähemmäs kunniallisuutta ja sisähallikisat eivät olisi jossain tolkuttoman kaukana Kehä 3:n ulkopuolella, jonne en varmasti lähde matkustelemaan! Käytännössä tämä tarkoittaa, että voisin kisata vain silloin, jos kisat ovat Myllypurossa, Pukinmäessä tai Eläintarhan kentällä sellaisina päivinä, jolloin minulla ei ole työ- tai perhe-esteitä. Mielestäni Espookin on liian kaukana pappakuntoilijalle. Se olisi useamman kympin matka euroissa (bensan hinnassa ym), jos Espooseen lähtisi huvittelemaan juoksun hyväksi. Perheasiat ja työ menevät aina harrastuksen edelle, vaikka kyse olisikin vessojen siivoamisesta.

Edes varmasti hyvässä kunnossa en lähde ensi talvena sisähallikisoihin Helsingin ulkopuolelle. Toivon ainoastaan, että sopiva kisa olisi Myllypurossa joskus helmi-maaliskuussa 2020. Jos ei ole, niin sitten ei kisata. SM-maastojuoksut ovat keväällä 2020 niin kaukana, että sinne tuskin lähden edes kyytimieheksi lapsille. Liian kallis matka! 

Tämä jäljessä esiteltävä progressiivinen treeniohjelmani on seurausta vanhoista virheistäni ja sen mukaan olen korjannut ajatteluani. Tietenkään konkreettisesti ei voi tietää tässä vaiheessa, että kaikki menee juuri täsmällisesti kirjoitetun suunnitelman mukaan. Joskus täytyy pitää lepopäiviä esimerkiksi sairastumisen takia. Sitten voi hypätä takaisin ohjelmaan.
Tämä ohjelma on kirjoitettu myös sitä varten, että minuun saa ottaa yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse, jos haluaa tulla mukaan rinnalle yhteen tai useampaan treeniin, jotka toteutuvat seuraavan lukujärjestyksen mukaan. En"aio kuitenkaan "treenata" muiden ehdoilla, jos saan mukaan seuraa, vaan kuljen oman tavoitteeni mukaan, olipa se hitaampi tai nopeampi kuin tovereillani. Mukaan pääsee kuitenkin oikein hyvin, olen seurallinen ja kerron avoimesti kaikista näkemyksistäni. Niin olikin jo muutaman kerran viime vuonna.

Nyt kesän lopulla ja syksyn alussa liikun tietoisesti hitaammalla vauhdilla, vuoden 2020 alussa toivottavasti vauhdikkaammin ja tehokkaammin. Itse asiassa olen tyytyväinen, jos "sparraaja" saapuu mukaan, vaikka en ryhdy kisaamaan vastoin treenin tarkoitusta! Joskus kurjan säätilan sattuessa voin vaihtaa maastolenkin juoksumattoon tai ääritapauksessa kuntopyörään, jolloin kuntopyörällä poljen 2 tuntia siinä missä olisin juossut 1 tunnin jne.

”Maasto” tarkoittaa varsin mäkistä ja jopa jyrkkäpiirteistä maastolenkkiä, joka kiemurtelee myös Kivikon laskettelurinteen vierestä alhaalta ylös sekä lähialueen mäkien kautta. Ylipäätänsä suosin mäkistä maastolenkkiä niin kauan kuin on mahdollista lenkkeillä sellaisessa ympäristössä. 


Kivikon alueen maastot ovat varsin mäkisiä ja jyrkkäpiirteisiä.

Ohjelma alkaa hyvin helposti ja kiristyy suunnitelmallisesti helmikuuta 2020 kohti. Nyt on helppo hypätä mukaan heti alussa. Vuodenvaihteen jälkeen saattaa tuntua ulkopuolisen näkökulmasta utopistiselta tai kuvitteelliselta tuo ohjelma, joka on hyvän pohjatyön jälkeen kuitenkin aivan realistinen.

Tiedän, että eräät henkilöt ovat puhtaasti ilkeyttään ja pahantahtoisuuttaan kyseenalaistaneet kuntoiluni olemassaolon tyystiin. Rakentavempi vaihtoehto olisi tulla mukaan kuntoiluuni: ottaa yhteyttä, osallistua alla olevan ohjelman mukaisiin treeneihin Liikuntamyllyssä, Kuntokellarissa tai Kivikon maastossa (kotiin parvekkeelle en päästä ihmisiä!).

Parvekepyöräilyä 2 tuntia, minkä jälkeen futista poikani kanssa tunnin verran ja 12x45 m terävästi.

Jos jotkut treenit vaikuttavat kovilta (tai liian helpoilta), niin niitä pitää yksilöllisesti ja henkilökohtaisesti arvioida. Minulla maksimisyke on päivästä riippuen 205 plus/minus 10. Siksi voin liikkua suhteellisen kauan syketasolla 185, kun taas toinen henkilö voi asettaa sopivaksi syketasoksi esimerkiksi 160. En kuitenkaan erityisemmin ole kiinnostunut syketasoista ja siksi en ole suunnitellut mitään ”sykemittaria varten”, vaan se data tulee tai ei tule mukaan kuntoilun mukana. Kiinnostavempaa on itse vauhdit, joiden avulla yritän kehittyä. Toinen tärkeämpi asia on tekniikka, jonka haluan pysyä ryhdikkäänä.

”Mylly” tarkoittaa Liikuntamyllyä Myllypurossa ja ”Kuntokellari” tarkoittaa Kontulan ostoskeskuksen voimailusalia, jossa on yksi hyvä juoksumatto (joka ei vapise paremmissa nopeuksissa, toinen vapisee) ja erittäin hyvä ns. pakaralaite.

”Teinien treenit” ja ”junioreiden treenit” eivät ole yleisölle avoimia tilaisuuksia, vaan ne ovat urheiluseuramme harjoitteleville lapsille, nuorille ja aikuisille varattuja hetkiä: liikun niissä valmentajana mukana kaikissa suorituksissa, joita odotan urheilijoiden tekevän. "Teinien treeneissä" hypimme aitojen yli ja/tai hypimme moniloikkaa ja pituutta jokainen kerta - minä mukaanlukien.

Kuvassa juoksen poikani kanssa 12x45 m. Tämä tänään 10.8.2019. Kyseessä ei ole aikuiselle "treeni", vaan vanhemmuutta.

”Kuntopyörä” on parvekkeellani. Käytän siinä aina pyörän maksimivastusta, jota on tietysti vaikea verrata muiden kuntopyörien maksimivastukseen. Vaikka alkuaan tuo maksimivastus tuntui hiukan raskaalta polkea, niin tottumuksen jälkeen sen tuntuu juuri sopivalta, koska tavoitteena on myös vahvistaa jalkojen lihasten kuntoa.

En syö mitään proteenivalmisteita eikä minulla ole mitään lääkitystä. Päivittäin lisäravinteista ruokavaliooni kuuluu kuitenkin ubikinoni, multivitaaminiporetabletti, 100mg rautatabletti (ilman parempaa hemoglobiinia ei tietenkään hapenottokyky riitä mihinkään) ja illalla glysiini-aminohappo. Seuraan noin kerran kuukaudessa verikokeella hemoglobiinin kehitystä: rautatabletin syönnin lopetan sen jälkeen, kun hemoglobiini nousee yli 170.

Päivittäin käyn nukkumaan kello 20-22 ja herään kello 3:45, minkä jälkeen ennen aamutreenejä kävelen aamusiivouksen yhteydessä noin 5-6 km (GPS-kellon mittauksen mukaan). Joskus kuljen pyörällä tuon työmatkani 30 km ja sen jälkeen teen treenit Liikuntamyllyssä, mutta en laske sitä pyöräily pääsääntöisesti kuntoiluksi: se on vain elämäntavan mukaista ulkoilua. Samoin käyn potkimassa palloa poikani kanssa ja juoksemassa tekonurmella tms., mutta se ei ole ”treeni”, joka mitenkään vaikuttaisi alla olevaan ohjelmaan. Kyseessä on vain vanhemmuutta ja normaalia elämää. Lisäksi voi olla talkootehtäviä esimerkiksi urheiluseuran tarpeisiin. Koko muu aika ei ole suinkaan sohvalla makoilua ja television katsomista, mitä en ylipäätänsä harrasta. Päiväunet pyrin nukkumaan jokainen päivä, vaikka ihan aina se ei onnistu erilaisten muiden velvollisuuksien tähden. Silloin joudun joskus keventämään päivän liikunnallisia tavoitteita.

"TV" tarkoittaa suhteellisen "tasavauhtista" juoksua, vaikka jyrkkien ylä- ja alamäkien vuoksi vauhti ei ole samanlaista tasaista jolkuttamista kuin tasaisella maantiellä olisi. Joissakin kohdissa on merkitty vain intervallin sisältö, mutta tätä ennen on syytä hölkätä verryttely ja lämmittely, joka voi olla tarpeen mukaan joko enemmän aerobinen ja tasavauhtinen tai enemmän avaava ja venyttävä. Joka tapauksessa muutama kilometri kertyy jo ennen intervallejakin juoksentelua kuin myös niiden jälkeen, mutta en laske verryttely "treeniksi" enkä laske ylipäätänsä kokonaiskilometrejä. Niitä ei tarvitse mihinkään.

Kun ohjelmassa lukee "kimmoisuus ja voima", niin tätäkin ennen toki juoksen verryttelyn, niin 5x200m kiihtyen vauhdilla 34-27 s/200m ja yhä uudelleen venytellen. Sekunnit eivät ole tärkeitä, vaan tunne, että lihakset ovat vihdoin avoimet. Kimmoisuutta harjoitan hypäten ylhäältä alas maahan, josta ponnistus aitojen yli. Voi olla myös moniloikkaa ja perinteistä aitojen hyppyä tasajalkaa. Myös erilaisia sarjoja yhden jalan hyppyjä. 



Viikko 33
Ma 12.8. Aamu: kimmoisuus + voima (Mylly) Ilta: junioreiden treenit
Ti 13.8. Päivä: teinien treenit
Ke 14.8. Ilta: junioreiden treenit
To 15.8. Ilta: 12 km TV (maasto)
Pe 16.8. Kuntopyörä 2 tuntia
La 17.8. Aamu: koordinaatiohyppyjä+kimmo + 10x30m + 2x60/3 min + 4x 30m moniloikkaa + 5x10m aitahyppely (Mylly), ilta: 8 km TV (maasto)
Su 18.8. Kuntopyörä 2 tuntia

Viikko 34
Ma 19.8. Aamu: kimmoisuus+voima (Mylly) Ilta: junioreiden treenit
Ti 20.8. Päivä: teinien treenit (Mylly) Ilta: 8 km TV
Ke 21.8. Aamu: kimmoisuus + voima (Mylly) Ilta: junioreiden treenit
To 22.8. Ilta: 12 km TV (maasto)
Pe 23.8. Aamu: 12 km TV (maasto)
La 24.8. Aamu: koordinaatiohyppyjä+kimmo + 10x30m + 2x60m/3 min + 4x 30m moniloikkaa + 5x10m aitahyppely (Mylly) Ilta: 8 km TV (maasto)
Su 25.8. Kuntopyörä 2 tuntia

Viikko 35
Ma 26.8. aamu: kimmoisuus + nopeus (Mylly) Ilta: junioreiden treenit
Ti 27.8. Päivä: teinien treenit Ilta: 8 km TV (maasto)
Ke 28.8. Aamu: kimmoisuus + voima (Mylly) Ilta: 8 km TV (maasto)
To 29.8. Ilta: 12 km TV (maasto)
Pe 30.8. Aamu: 12 km TV (maasto)
La 31.8. Aamu: koordinaatiohyppyjä + 10x30m + 2x60m/3 min + 4x 30m moniloikkaa + 5x10m aitahyppely (Mylly)
Su 1.9. 10 km TV (maasto)

Viikko 36
Ma 2.9. Aamu: kimmoisuus + voima (Kuntokellari), päivä: 14 km TV (maasto), ilta: junioreiden treenit
Ti 3.9. Päivä: teinien treenit (Mylly)
Ke 4.9. Aamu: 4x1000m 3,20/paus 3 min + kimmoisuus + voima (Kuntokellari), päivä: 10 km TV, ilta: junioreiden treenit
To 5.9. 10 km TV (maasto)
Pe 6.9. Aamu: 20x200m/paus 30s (Kuntokellari matto)
La 7.9. 12 km TV (maasto)
Su 8.9. Aamu: koordinaatiohyppyjä+aitahyppelyä+10x30m+4x60m/2min+kuntosali (Mylly)

Viikko 37
Ma 9.9. Aamu: kimmoisuus+voima (Kuntokellari), päivä: 14 km TV (maasto), ilta: junioreiden treenit
Ti 10.9. Päivä: teinien treenit (Mylly), ilta: 12 km TV (maasto)
Ke 11.9. Aamu: 4x1000m 3.20/3 min paus+kimmoisuus+voima (Kuntokellari), päivä: 10 km TV (maasto), ilta: junioreiden treenit
To 12.9. 2 tuntia kuntopyörä
Pe 13.9. Aamu: 20x200m/paus 30s (Mylly)
La 14.9. 12 km TV (maasto)
Su 15.9. Aamu: koordinaatiohyppyjä+aitahyppelyä+10x30m+4x60m/2min+kuntosali (Mylly)

Viikko 38
Ma 16.9. Aamu: kimmoisuus+voima (Mylly), päivä: 14 km TV, ilta: junioreiden treenit
Ti 17.9. Päivä: teinien treenit, ilta: 8 km TV (maasto)
Ke 18.9. Aamu: 4x1000m 3,15/km/ 3 min paus + kimmoisuus+voima (Kuntokellari), päivä: 12 km TV (maasto), ilta: junioreiden treenit
To 19.9. 2 tuntia kuntopyörä
Pe 20.9. Aamu: 20x200m/paus 30s (Mylly)
La 21.9. 12 km TV (maasto)
Su 22.9. Aamu: koordinaatiohyppyjä+aitahyppelyä+10x30m+4x60m/2min+kuntosali (Mylly)

Viikko 39
Ma 23.9. Aamu: 20x100m/paus 30s (Mylly), päivä: 10 km TV (maasto), ilta: junioreiden treenit
Ti 24.9. Aamu: kimmoisuus+voima (kuntokellari), päivä: teinien treenit, ilta: 12 km TV
Ke 25.9. Aamu: koordinaatiohyppyjä+8x60m koordinaatiojuoksu+aitahyppely (Mylly), päivä: 12 km TV (maasto), ilta: junioreiden treenit
To 26.9. Aamu: 6x1000m, paus 1 min (Kuntokellari juoksumatto 3.10/km)
Pe 27.9. Aamu: kimmoisuus+voima (Mylly), päivä: 7 km TV (maasto)
La 28.9. Aamu: 10 km TV (maasto), ilta: 12 km TV (maasto)
Su 29.9. 20 km TV (maasto)

Viikko 40
Ma 30.9. Aamu: 22 km TV (maasto tai maantie – työmatka?), ilta: junioreiden treenit
Ti 1.10. Aamu: 10 km TV, päivä: teinien treenit, ilta: 12 km TV
Ke 2.10. Aamu 14 km TV
To 3.10. Aamu: 20x200m/200m hölkkä + kuntosali (Kuntokellari, 3.00/km-vauhtia), ilta: junioreiden treenit
Pe 4.10. 12 km TV
La 5.10. Aamu: 5x2000m + kuntosali (Kuntokellari, n. 3.15/km-vauhtia), ilta: 10 km TV (maasto)
Su 6.10. Aamu: kimmoisuus+nopeus Myllyn juniorit, ilta: 18 km TV (maasto)


Kuvassa esikoispoikani hääjuhlissa viikko sitten


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Pappakuntoilija laskelmoi

Toissapäivänä erehdyin "Toisen" sadistisen kontrollin tyydyttämiseen, kuten asia ilmaistaisiin psykologisesti. Netissä oli toinen toistaan hullumpia tarinoita isketty minua vastaan ja lopulta itseohjautuvuus katosi: ryhdyin "näyttämään", että juoksen oikeasti enkä pyöräile väitettyjä juoksulenkkejä.

Ajatuksena oli juosta kolme kertaa kova 1500 metriä. Helle oli kova jo aamusta. Kuten tunnettua, niin uhoni ei päätynyt voittoisaan loppuun, vaan juoksuni sammui pyöräilevään mummolaumaan.



Irvileuat ovat ehdottaneet, että olisihan voinut kiertää mummot. Usein ymmärrys ei riitä siihen, että 2,40 km-vauhdissa juuri sillä hetkellä ei kapealla pyörätiellä hyppely vasemmalle tai oikealle sekä pujottelu ole pappakuntoilijalle ihan helppoa - olisi voinut käydä Virénit ja löytää itsensä maasta kestopäällysteeltä. Sitä paitsi tässä heikossa hapessa pysähtyminen äkkiä, pujottelu ja uusi startti olisivat syöneet aikaa ja energiaa.


Poimin ensimmäisen yritykseni vauhdit 50 metrin välein.
0-50 m 11 s
50-100 m 7 s (= 18 s)
100-150 m 7 s (= 25 s)
150-200 m 8 s (= 33 s)
200-250 m 8 s (= 41 s)
250-300 m 8 s (= 49 s)
300-350 m 8 s (= 57 s)

Mikä ajoista näkyy, niin liikkeelle lähdössä meni paljon aikaa. Kellon käynnistys ei ollut sulava. Ensimmäinen 50 m oli ylivoimaisesti hitain: 11 sekuntia. Sen osoitti myös graafinen viiva, jonka julkaisin juoksusta.

Hitaan käynnistyksen jälkeen oli toinen äärilaitaa 50 metristä 150 metriin, joka vei vain 14 sekuntia. Sillä vauhdilla 800 metriä ei menisi vain alle 2 minuutin, vaan aikaan 1,52! 1500 metrin juoksussa se tarkoittaisi aikaa 3,40. Jokainen voi ymmärtää, että lähdin kenties liian lujaa matkaan 1500 metrin juoksua varten.

Tämän jälkeen vauhti tasoittuu ja oli mummoihin saakka oikealla tolalla 8 sekuntia per 50 m, mikä tarkoittaa, että 800 m vie 2,08 tuolla vauhdilla ja 1500 m 4,00, mikä sekin on hitusen kova vauhti.

350 metrin jälkeen oli jarrutus ja kellon sammutus. Tämän juoksun maksimisyke oli 177, joka ei ole minulle mahdoton. Pystyn pitää sellaista jonkin aikaa, kun parhaimmillaan sykkeeni nousee yli 190.

Kun yrityksen purkaa osiin, niin ymmärtää monta asiaa. Kunto ei ole sittenkään ehkä niin huono, kuin tuomitsin alkuaan. Seuraavaksi täytyy varoa liioittelua, sillä yksikään 100 m ei saa mennä niin lujaa kuin 14 sekuntiin keskipitkänmatkan juoksussa: minulle se on liian kovaa!

Tietysti tunnistin senkin, että "hirvittävän hiljaisen" alun jälkeen oli helppoa pistää vauhtia, mutta nopeuskestävyyteni ei ole hyvällä mallilla. Tarvitsen pitkiä intervalleja. Niitä en voi tehdä montaa kertaa viikossa, jos haluan pitää niissä vauhtia riittävästi.

Yritän vielä uudestaan. Hiukan arvon päiviä niin, että olisi lämmin keli juosta shortseissa. Tänä kesänä on ollut sellaista vain 3 kertaa. En halua myöskään vastatuuleen juosta.

Miksi ei siis yleisurheilukentälle? Vedän siellä treenejä lapsille, mutta en ole sentään urheilija ja kilpailija. Kuntoilija voi juosta ja testata kadulla. Olisihan se häpeä tässä iässä ja kunnossa testailla kentällä. Treenata voi hillitysti siellä silloin, kun muuta väkeä ei ole juuri paikalla.

Terveisin mummojoukolle kaduilla ja urheilun erityistuntijoille netissä.

Juha