Statcounter

maanantai 14. lokakuuta 2019

Syyttäjä ei näyttänyt keskisormea MV-lehden oikeudenkäynnin aattona

Etelä-Suomen syyttäjäviraston aluesyyttäjä teki 7.10.2019 päätöksen E 19/10373 esitutkinnan rajoittamisesta tutkinnanjohtajan esityksestä. Päätös saapui tänään 14.10.2019. Kyse on siitä, missä määrin yli 1000 kirjoitusta Suomi24-sivulla olisivat sellaista rikollista maalittamista ja kunnianloukkausta, että asiasta pitäisi käynnistää rikosesitutkinta.


Ei voida sanoa, että syyttäjä ja poliisijohto olisivat näyttäneet keskisormea MV-lehden oikeudenkäynnin aattona toisten ihmisten perustuslaillisia oikeushyveitä vastaan, kuten kunniaa vastaan, vaan varmasti asiantuntemuksella ja yhdenvertaisuutta noudattaen he tekivät harkittuja ja kestäviä linjanvetoja sille, mikä on ylipäätänsä ”sallittua herjaamista” ja mikä voisi ylittää rikollisella tavalla sallitun herjaamisen.

En julkaise tutkinnanjohtajan nimeä, joka vaihtui yllättäen päätöksenteon vaiheessa, tai syyttäjän nimeä, koska heitä ei pidä mitenkään maalittaa vihakirjoittelulla. He ovat pelkästään virkansa puolesta asiantuntemuksellaan tehneet selväksi yksityishenkilön kunnianloukkaamisen tietyn kynnyksen, jota korkeammalla on tietysti kynnys Hanna Huumosen ja Jessikka Aron tapauksissa, koska he ovat julkisuuden henkilöitä (toisin kuin osa-aikainen wc-siivooja).

Olin jättänyt 8.8.2019 Pasilan poliisilaitoksella rikosilmoituksen (5500/R/50298/19), koska Suomi24 -sivustolla oli tuhannen kommentin verran juttua minusta parissa ketjussa. Poliisin ohjeen mukaan toimitin sitaatteja ja yksittäisiä tekstejä tämän jälkeen tutkinnanjohtajalle, joka oli toinen kuin päätöksentekoon osallistunut henkilö. Tämänkin jälkeen on kommentteja kertynyt toista sataa, jopa joku puolustava.

Tuskin on oletettavissa, että Suomi24 olisi paremmin hyväksytty ja suvaittu poliisin ja syyttäjän keskuudessa, kuin MV-lehti, vaan yhdenvertaisuus on aitoa Suomessa.

Näin syntyi päätös


Syyttäjä ja poliisijohto ottavat tarkasteluunsa yhden teksteistä viisasta päätöstä tehdessään, minkä tekstin huolellisen tarkastelun jälkeen he toteavat, että syyttämiseen ei ole aihetta. Tämä tarkastelu koskee 8.8.2019 klo 9:33 esitettyä pedofiilista vihjausta ”hakeutua lasten lähelle”, minkä johdosta kirjoittajan mukaan ”lasten vanhempia pitäisi varoittaa”.

Syyttäjä katsoo, että pedofiilinen vihjaus ”tulee huuhtoutumaan internetin ja kyseisen sivuston alati kiihtyvän syöte- ja informaatiotulvan syvyyksiin”.

Syyttäjä katsoo, että ”kommentti on julkaistu Suomi24.fi -sivustolla, joka ei ole tunnettu julkisen kansalaiskeskustelun korkeasta tasosta”.

Syyttäjä lisäksi huomauttaa, että ”haitallisuutta vähentävänä seikkana tulee ottaa huomioon myös se, että vihjaus on hyvin epämääräinen”.

Koska syyttäjän mukaan tuosta kohdasta syntyisi ”enimmillään vain vähäistä haittaa”, niin tutkintaa ei ole syytä jatkaa. Syyttäjän mukaan Suomi24-sivustolta voi pyytää kommentin poistamista (mitä oli toki jo pyydetty, mutta siihen ei reagoitu).

Syyttäjä katsoo, että pedofiilisen vihjauksen kirjoittaja oli ”tuntematon”. Syyttäjä ei kerro päätöstä tehdessään, että poliisi oli kuitenkin saanut tunnistamista varten tämän henkilön tunnisteet.

Samalla ovi aukenee


Torpatessaan esitutkinnan pedofiilisen vihjauksen osalta, samalla tutkinta päätetään kokonaan myös aineistosta, jota tutkinnanjohtaja ja syyttäjä eivät mainitse.

Täten yhdenvertaisuuden reilussa hengessä voidaan katsoa hyväksytyksi kivapuheeksi, kun useissa kirjoituksissa toistetaan konkreettiseen sairastumiseen viitaten kenen tahansa henkilön "aivotoiminta vammautuneeksi" ja näin mieleltään "kyvyttömäksi normaalin ihmisen toimintaan". Näin kritiikkiä voidaan kokeilla julkisuudessa esiintyvistä toimittajista, poliitikoista, kenties jopa virkavallasta.

Poliisin ja syyttäjän hyväksymissä kirjoituksissa toistetaan sanaa ”mielisairas”, mikä ilmaisu ei ylitä kunnianloukkausta silloin, kun maalitettu henkilö on yksityishenkilö.

Poliisin ja syyttäjän hyväksymissä kirjoituksissa poimitaan julkisuuteen reposteltavaksi Suomi24 -kirjoittajien oma kehitelmä, todellisuuden ylösalaisin kääntävä valheellinen sepitelmä melkein 20 vuotta vanhasta rikostuomiosta, minkä mukaisesti tämän jälkeen kirjoittajat käyttävät rumia ilmauksia. Siinä missä oikeus totesi "ei syyllinen", kirjoittajat väittävät ihan muuta. Voisi kuvitella, että syyttäjän mukaan Jessikka Aron huumerikostuomio (oikeuden mukaan ”oli syyllinen”) voitaisiin yhdenvertaisesti poimia julkisuuteen mustamaalausta varten, kenties jopa paremmalla syyllä. Eihän ole mahdollista, että syyttäjät toimisivat kovasti eri tavoin lain soveltamisessa. Jäämme odottamaan MV-lehden oikeudenkäynnin yllätyksiä!

Poliisin ja syyttäjän hyväksymissä kirjoituksissa esitellään valheellisia väitteitä seksuaalisesta holtittomuudesta ja hurjastelusta, minkä hyväksynnän jälkeen olisi poliisin ja syyttäjän harkinnan mukaan varmaan kohtuullista kutsua toimittajina työskenteleviä naisia huoriksi konkreettisin sepitetyin tapauskertomuksin. Itse en kuitenkaan lähtisi ketään herjaamaan valheellisin tarinoin. 

En suosittele


En suosittele, että kukaan isänmaallinen ottaisi pelimerkit tutkinnanjohtajan ja syyttäjän myöntämästä vapaudesta: ei pidä ryhtyä törkykirjoittelijoiksi. Jos syyttäjän ja oikeuden edessä ei Suomessa tutkita eikä tuomita pahuudesta, niin kristittynä tunnen, että meillä on kuitenkin suurempi tuomioistuin pyhän Jumalan edessä.



Terveisin,

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Kuntoilijan filosofiaa: ei tarvitse todistella

Juttelin taannoin nuorimman poikani kanssa, joka ei halunnut vastata väkivallalla toisen pojan uhitteluun. Hän muisti hyvin, että edellispäivänä hän oli selättänyt painitreeneissä kaikki toverinsa.

Sanoin, että ei tarvitse eikä saa "todistella" painiheitoin tai muutoin koulussa. Hän ymmärsi asian hyvin. "Riittää, kun itse tiedät."



Eilen painitreeneissä kreikkalais-roomalaisen painin MM-pronssimitalisti oikein erityisesti kätteli ja kiitteli, kun pojallani niskalenkki lähtee niin napakasti.

 Tietysti tuo ex-huippu-urheilija ja valmentaja on myös hieno ihminen. Kohteliaisuus on aina hyväksi. Hänelle se on luonteenomaista! Tiedän tietysti, että pieni poikani on vasta oppimassa alkeita eikä hänellä ole suurempia pyrkimyksiä.

Poikani on kohdannut myös toisenlaista, vähemmän kohteliasta puhetta valmentajilta, mutta muissa lajeissa.

Kirjoitin kuukausi sitten, että blogini menee hautausmaalle. Nyt tuo päivitys meni "hautausmaalle"! Kyseisen ilmoituksen ansiosta sain tyhjennettyä liikenteen blogiini. Se oli taktinen toimi.

Kun sitten myöhemmin yllättäen pistin muutaman kuntoilupäivityksen kaikesta huolimatta blogiini, niin poliisin on helppo tunnistaa ne pari fanaatikkoa, joiden touhut ovat myös poliisin tutkinnassa. Nyt on poliisin asia käyttää tunnistetietoja sen mukaan, kuin poliisi näkee aiheelliseksi rikostutkinnan suorittamiseen ja henkilöiden löytämiseen. Jos poliisi tahtoo, se voi toimia tietojen valossa.

Itselleni on vaikea ymmärtää tiettyjen tyyppien väännelmät, joissa he keksivät ja kehittävät aina oudon tulkintansa, jonka ehdottomuutta he toistavat. Äskettäin hölkkäsin Kivikon pujottelurinnettä ylös ja alas. Tuttu paikka myös Azim-painijalle, jonka kanssa juoksimme kerran tuon rinteen. Minä juoksin noin 50 minuuttia rinnettä ja matkaa kertyi pelkästään reilut 10 km. Veteraanifanaatikot katsovat, että sykkeeni kävi niin korkealla, että en voisi juosta kymppiä 50 minuuttia nopeammin.

Tällä kohtaa on juuri alkanut ylämäkeen osuus, joka kestää useamman sataa metriä, kunnes mäen päällä käännös jyrkkään alamäkeen. 


En ymmärrä, mikä vimma on pohtia sitä, mihin voisin tai en voisi juosta jotain kymppiä. Kymmeniä kirjoituksia vieraan ihmisen, ikämieshölkkääjän päivän pienestä ilosta.

Fanaatikot eivät tajunneet, että pujottelurinnettä on hiukan hidas juosta. Itse asiassa jo tuolloin ja tuon jälkeen minun hamstring-kivut yltyivät. Sekin rajoitti juoksun vapautta. Alaspäin oli vaikea juosta, kun rinne oli niin jyrkkä. Mitä tulee itse "kympin vauhtiin", niin en ole koskaan 14 ikävuoden jälkeen tämän 40 vuoden aikana ollut yli 40 minuutin "kunnossa".

Syksyn aikana olen kuntoillut vähemmän intensiivisesti, sillä olen halunnut antaa ns. hamstring-lihasten kroonistuneen kivun parantua. Silti olen joskus ärsyttänyt lihaksia liikaa.

Pitkä kävely ja hölkkä näyttäisivät sopivan hyvin kivun hoitoon. Suurin ja ainoa ongelma on nyt parin viikon kokemuksen perusteella uni.

Kuka tahansa voi tajuta, mikäli on tolkun ihminen, että kello 2:30-2:45 on yöllä niin varhainen herätys, että uni uhkaa jäädä riittämättömäksi. Tämäkin sopii jotenkin silloin, kun ja jos voin nukkua useamman tunnin laadukkaan päiväunen. Erilaisten kiireiden vuoksi päiväunet ovat estyneet liian usein. Tänään kello soi jo 2:30, mutta en halunnut herätä. Vasta tunti myöhemmin heräsin - yöbussia varten.

Vuoden 2019 alussa siirryin miesten 55 - ikäsarjaan, mikäli olisin siis kilpaillut. Kaksi vuotta valmistauduin melko huolellisesti: vuosina 2017 ja 2018 oli molempina vuosina keskimäärin enemmän kuin 2 treeniä päivässä ympäri vuoden. Vuonna 2018 treenejä oli yli 700 kertaa.

Pidin uhoa ja unelmaa, että olisin tullut riittävän hyväksi johonkin veteraanien hölkkäkisaan tms. En  kuitenkaan löytänyt kuntoa, johon olisin ollut tyytyväinen. Syksyllä 2018 oli vielä odotukset hyvät, mutta sitten tapahtui taantumaa.

 Viime päivinä fanaatikot ovat spekuloineet erästä vuoden vanhaa aamukuntoilua, joka oli yksi kolmesta päivän aikana. Silloin juoksin 10x200m melko rivakasti, kuten käyristä on luettavissa. Palautushölkkä 200m oli toki hiljaista, yli 4,00 min/km-vauhtia, kuten sekin olisi luettavissa käyristä. Siitä huolimatta nämä fanaatikot keksivät kymmeniä pohdintoja, ikäänkuin minulla olisi joku näyttämisen velvollisuus heitä varten. Tuo treeni viime syksynä oli pettymys itselleni, sillä aikomukseni oli juosta 20x200 m vastaavalla tavalla. Aamuyön siivouksen jälkeen askeleessa ei ollut toivottua energiaa. Niin aloin kuntoilla enemmän, jotta saisin tuon tavoitetason.



Syksyllä 2018 noin 30 kilometrin aamuhölkän jälkeen Liikuntamyllyssä juostut aitajuoksut ja hyppely repivät pakaroita pariin kertaan kipeästi, kuten lähimmät näkivät siellä. Korvaava liikunta ei ollut samaa kuin tehokas ja "vauhdikas" juoksu. Niin alkoi taantuma.

Nuo aamujen kolmikymppiset olivat itse asiassa 15 km + 15 km työmatkahölkkiä, joita tein välttämättömyyden pakosta hetken. Rahaa ei ollut bussilippuun, joten vähän aikaa hölkkäsin siivoamaan kunnes tilille tuli rahaa niin että sain ostettua bussilipun.

Tällä hetkellä en unelmoi ja uhoa mitään lähivuosista. Seuraavaksi veteraanien sarja sattuu hyvin, kun täytän 60 vuotta. Siihen saakka olen vanha nuorempien joukossa M55 - sarjassa, jos ottaisin osaa.

Olen pojalleni opettanut, että ei tarvitse "todistella". Niin kyllä ajattelen itsekin: ei tarvitse ikinä osallistua mihinkään, olipa kunto hyvä, parempi tai huonompi.

Omaksi iloksi lenkkeilen ja teen muuta: jos kuntoliikunta häiritsee muita, se on heidän ongelmansa.

Olen vapaa ihminen tietysti osallistumaan kisoihin, jos tahdon. Hiukan jopa toivoin tänä vuonna, että urheiluseurassa ikämiehet olisivat tehneet viestijoukkueen, niin olisin toki juossut katsastuksen sitä varten tarvittaessa, mikäli he eivät vauhtiani tunne. Ei tullut joukkuetta, joten seuraava kerta ehkä 5 vuoden kuluttua.

Odottelen hitaasti ja harvakseltaan kuntoillen - en edes enää joka päivä - seuraavat 3 vuotta, kunnes vuosi tai pari ennen 60 ikävuotta, voin taas tiivistää kuntoilua, jos kunto nyt kehittyisi paremmin tuota sarjaa varten sillä kertaa.

Tämän syksyn 2019 otan joka tapauksessa erittäin rauhassa. Päämääränä on pakaroiden kivuttomuus. Uudenvuoden jälkeen voin tiivistää lenkkeilyä. Toivottavasti voin hiihtää paljon, sillä minulle hiihto on tehnyt hyvää hapenottokyvyn kehittämiseksi. Lasten treeneissä liikun neljä kertaa viikossa.

Suurin iloni on auttaa omia lapsia liikkumaan. Yksi lapsistani onkin jo ammattiurheilija, joten häntä ei tarvitse ohjata. Vanhin on kolmissakymmenissä aikuinen hyvässä asemassa. Kaksi nuorinta kaipaa kannustusta. Siinä ohessa tuen myös muiden lasten liikkumista. Kenties Flying Finns loppuhuipennuksessa seuramme lapset kahmivat taas menestystä ja mainetta.

Prioriteetti yksi on omat lapset: he tuovat haasteita ja onnellisuutta. Omat henkilökohtaiset pyrkimykset ovat sivuasioita: ne eivät kanna yhtä pitkälle.

Jälkikirjoitus. Tarkennus.

Rikostutkinnassa ei ole kyse tästä: "Keskustella rivikansalaisen liikunta-aiheisista somepäivityksistä halventavaan sävyyn." Siedän epäuskoa!

Kyse on valheellisista väitteistä MT-sairauksista, pedofilisista vihjauksista, huume- ja doping-aineiden käytöstä, ja muusta sellaisesta

Terveisin, Juha

lauantai 5. lokakuuta 2019

Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti ja islamistinen syy terrorismille


Kuvassa rikkaan perheen terroristi Abu Srour.

Kansanedustaja Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynnissä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on kyse siitä, että tulisiko kansanedustajan selitellä tiettyjen ihmisten terrorismia ennenkaikkea ns. syrjäytymisteorian ja köyhyyden avulla, vai saako kansanedustaja arvioida terrorismin ideologialähtöisenä, kuten tieteessä on jo tapahtunut tuo käänne pois vasemmistomedian uskomuksista datan johtamiin johtopäätöksiin.

Punavihreässä kuplassa on vallinnut syvä ehdottomuus, että islamistista ideologiaa tulisi suojella ideologiakritiikiltä, parempi ettei edes mainittaisi rikoksentekijän ja terroristin uskonnollista yhteyttä. Ideologia voitaisiin mainita ainoastaan silloin, jos voidaan edes jollakin tavoin keksiä rikoksentekijälle yhteys ns. äärioikeistoon.

Sebastian Tynkkynen sai kokea, että myös syyttäjä liittyi punavihreän kuplan ehtoihin. Syyttäjän mukaan kansanedustaja olisi syyllistynyt rasismiin arvostellessaan islamia terrorismiin liittyen. Syyttäjän mukaan Tynkkysen virhe oli, että tämä ei ollut selvittänyt islamistien tulotasoa ja koulutustaustaa. 

Antti Paronen


Suomalainen terrorismitutkimus on liittynyt siihen kansainvälisesti hyväksyttyyn havaintoon, että ainakin tietyissä rikoksissa on selvästi ideologia johtavassa asemassa. Kapteeni Antti Parosen väitöskirjassa (2016) on tuotu selvästi esille globaalin jihadismin uhka. Pyhän soturin, mujaheddiinin, identiteetti on selvä propagandistinen tehtävä. 

Parosen mukaan ideologinen kokonaisuus on korvannut sosiaaliset ja jopa organisatoriset tekijät. Islamistinen ideologia luo sen vaarallisen voimanlähteen, joka synnyttää jihadistisen uhkan globaalisti. 

Alan B. Krueger ja Jitka Malečkov


Alan B. Krueger ja Jitka Malečkov laativat vuonna 2003 selvityksen kasvatuksen, köyhyyden ja terrorismin yhteyksistä: Education, poverty and terrorism: Is there a causal connection? A B Krueger, J Malečkov, Journal of Economic perspectives 17 (2003). Sekä Krueger että Malečkov ovat professoreita.

Krueger ja Malečkov toteavat selvityksensä alussa ihmetyksensä optimismille, jonka mukaan köyhyyden vähentäminen ja koulutuksen lisääminen vähentäisi muka merkittävästi kansainvälistä terrorismia.

”Köyhyyden, koulutuksen ja terrorismin välinen yhteys on epäsuora, monimutkainen ja todennäköisesti melko heikko”.

Krueger ja Malečkov havaitsevat laajan taloustieteellisen kirjallisuuskatsauksen perusteella, että köyhyys ja koulutuksen puute voivat liittyä sellaiseen laittomaan toimintaan kuin omaisuusrikoksiin. Näyttöä ei ole kuitenkaan sen puolesta, että terrorismin suhteen olisi samanlaista yhteyttä kuin köyhyyden ja koulutuksen puutteen. Tutkijat havaitsivat itse asiassa, että terroristijärjestöt saattoivat jopa mielummin valita paremmin koulutettua väkeä joukkoonsa.

Vuosina 1996-1999 Nasra Hassan haastatteli lähes 250 Palestiinan militanttia, mukaan lukien epäonnistuneita itsemurhapommittajia sekä kuolleiden perheenjäseniä ja niitä, jotka kouluttivat itsemurhapommittajat matkoilleen. Näissä tapauksissa kävi ilmi, että korkea koulutustaso oli merkki sitoutumisesta ja määrätietoisuudesta, jota tarvittiin terroristijärjestön tehtävien toteutukseen. Köyhyyden poistaminen ja parempi keskiasteen koulutus eivät muuttaisi näiden ihmisten tunteita lainkaan.

Krueger ja Malečkov kävivät läpi myös viharikoksista saatuja todisteita: ”A consensus is emerging that views hate crimes as independent of eco-nomic deprivation” - viharikokset ovat riippumattomia taloudellisesta puutteesta. Professorit arvioivat myös New Yorkin kaupungissa vuosina 1987-1995 esiintynyttä viharikollisuutta mustia, juutalaisia, aasialaisia ja homoja vastaan, mutta havaitsivat, että edes viharikosten ja viharyhmien esiintymisellä ei ollut yhteyttä taloudellisiin oloihin. Viharyhmien olemassaolo ei ollut sidoksissa työttömyysasteeseen, avioerosuhteeseen, mustien prosentuaaliseen määrään tai tuloeroihin valkoisten ja mustien välillä alueella. Itse asiassa koulutetulla väellä oli ”tilastollisesti merkittävä positiivinen yhteys todennäköisyyteen siitä, että viharyhmä sijaitsi alueella”.

Yhdysvalloista saadut tulokset vastaavat tuloksia, jotka on saatu Itä-Saksan alueelta 1990-luvun alkupuolelta Kruegerin ja Pischken (1997) tutkimuksissa: työttömyyden, koulutuken ja etnisen väkivallan esiintymisen välillä ei ollut mitään suhdetta.

”It is almost certainly the case that the inversecorrelation between economic conditions and antiblack lynchings that launched the aggression-frustration hypothesis was spurious”.

”On melkein varmaa, että aggressiivisuus-turhautumis hypoteesissa esitetty korrelaatio taloudellisten olosuhteiden ja lynkkausten välillä oli harhainen”.

Professorit Krueger ja Malečkov viittaavat Palestiinan politiikan ja tutkimuslaitoksen (PCPSR) selvitykseen Länsirannalla ja Gazan alueella. Henkilöhaastattelussa kävi ilmi, että korkeasti koulutetut henkilöt eivät kannattaneet vähemmän väkivaltaisia hyökkäyksiä kuin lukutaidottomat tai heikosti koulutetut. Suurin osa palestiinalaisväestöstä ei kuitenkaan harkinnut itsemurhapommituksia.

Professorit Krueger ja Malečkov tutustuivat Tel Avivin yliopiston tutkijan Eli Hurvitzin tutkimuksiin Hizbollahin militantin siiven henkilökuvista. Sittemmin Eli Hurvitz toimii mm. Trumpin säätiössä pääjohtajana. Tätä aiemmin hän toimi Israelissa Knessetin ulkoasiain- ja puolustuskomitean puheenjohtajan neuvonantajana.

Eli Hurvitz selvitti seikkaperäisesti 129 jäsenen biografiset tiedot Hizbollahista ((Al-Muqawama Al- Islamiya), jotka kuolivat toimissaan vuosinan 1982-1994. Hizbollah-taistelijoiden köyhyys oli jonkin verran pienempi kuin yleisesti väestössä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Hizbollah-taistelijat olivat käyneet tilastollisesti merkittävästi tyypillisemmin vähintään keskiasteen koulutuksen, kuin väestö yleisesti.

Professorit Krueger ja Malečkov viittaavat monen selvityksen ja löydön ohessa myös Nassra Hassanin vuonna 2001 tekemään epäviralliseen havaintoon palestiinalaisista itsemurhapommittajista: 

”Yksikään heistä ei ollut kouluttamaton, epätoivoisesti köyhä, yksinkertainen mieleltään tai masentunut. Monet olivat keskiluokkaisia ja, ellei he olleet karkulaisia, heillä oli palkkatyö. Yli puolet heistä oli pakolaisia nykyisen Israelin alueelta. Kaksi oli miljoonäärien poikia”.

Professorit Krueger ja Malečkov viittaavat amerikkalaisen terrorismitutkijan, professori Jessica Sternin vuonna 2000 esittämään havaintoon, että tietyt vauraat teollisuusyritykset rahoittavat  uskonnollisia kouluja, joista monissa koulutetaan tietoisesti sotilaita ja ääriliikkeiden toimijoita ympäri maailmaa. Jessica Sternin selvitys ”Pakistan's Jihad Culture” julkaistiin vuonna 2000 Foreign Affair-julkaisussa. Niimpä siis kansainvälisesti ei pidä esittää koulutusta strategisena osana terrorismin vähentämiseksi, vaan pitäisi kiinnittää huomio koulutuksen sisältöön.

Alberto Abadie


Espanjalainen professori Alberto Abadie esitti vuonna 2006 American Economic Review-julkaisussa tutkimuskatsauksen ja analyysin köyhyyden, poliittisten vapauksien ja terrorismin yhteyksistä: Poverty, political freedom, and the roots of terrorism. American Economic Review 96 (2006). 

Syyskuun 11 hyökkäyksen jälkeen poliittisessa mediassa oli keskitetty ennaltaehkäisevän politiikan kehittelyyn. Laajalle levisi uskomus, jonka mukaan köyhyys loisi terrorismia. Jotkut selvitykset antoivat sellaisia viitteita yhteyksistä. Professori Abadie huomauttaa, että

”viimeaikaisissa empiirisissä tutkimuksissa on kuitenkin kyseenalaistettu näkemys, jonka mukaan köyhyys aiheuttaisi terrorismia. Käyttäen Yhdysvaltain ulkoministeriön tietoja valtioiden rajat ylittävistä terrori-iskuista, Alan B. Krueger ja David D. Laitin (2003) sekä James A. Piazza (2004) eivät löytäneet todisteita siille, että köyhyys lisäisi terrorismia. Krueger ja Liatin (2003) viittaavat siihen, että valtioissa, joissa kansalaisvapduet ovat yhtäläiset keskenään, köyhissä maaissa ei ole enemmän terrorismia kuin rikkaissa maaissa”.

Abadie esittää useita talousmittareita ja toteaa, että en löydä merkittävää yhteyttä terrorismin ja taloudellisten muuttujien välillä.

Stephen M. Flatow


Amerikkalainen asianajaja Stephen M. Flatow, jonka tytär Alisa kuoli islamisti jihadistien itsemurhaiskussa 1995, kirjoitti keväällä 2019 julkaistun Algemeiner-kolumnin: Stop Using Poverty to Justify Terrorism.

Flatow viittaa huhtikuussa 2019 artikkelissaan siihen, että islamistiterroristit, jotka teurastivat yli 350 ihmistä Sri Lankassa, tulivat yhdestä varakkaimmista perheistä maassa.

”Nämä uutiset tulevat varmasti yllätyksenä niille, jotka ovat tottuneet kuulemaan poliittisten johtajien ja alaryhmien väitteitä, joiden mukaan köyhyys ajaisi nuoria muslimeja terrrosteiksi”.

Yhdysvallat on antanut yli 10 miljardia dollaria palestiinalaishallinnolle vuosina 1994-2017, koska on pelätty Palestiinan köyhyyden johtavan Palestiinan terrorismiin. Flatow kiittää: ”Onneksi Trumpin hallinto on vähentänyt tätä tukea ainakin toistaiseksi”.

”Traagisesti jotkut Demokraatit vaativat hallintoa uudistamaan avun. Näyttää siltä, että he eivät ole oppineet mitään historiasta – toisien sanoen hyvin voivien, koulutettujen Palestiinan arabien pitkästä historiasta, kun he ovat päättäneet tulla terroristeiksi. Puhumattakaan lääkäreistä ja tutkijoista, jotka johtavat terroristijärjestöjä. Muutaman vuoden välein jotkut amerikkalaiset toimittajat Jerusalemissa ovat järkyttyneitä löytääkseen tämän todellisuuden. Muistan, kuinka Washington Postin Jerusalem-toimiston päällikkö William Booth hämmästyi positiivisesti vuonna 2016, kun hän huomasi, että Palestiinan viimeisin itsemurhapommittaja olikin varakas ja koulutettu. Booth kertoi: pommittaja Abdel Hamid Abu Srour 'ei kasvanut pakolaisleirillä'”. 

Booth kertoo terroristin sedän kertoneen, miten teini-ikäiset serkut

 ”käyttivät kalliita kelloja, tiukkoja farkkuja ja hienoja lenkkareita”. ”Lyhyesti sanottuna, Booth totesi, pommittaja 'ei sovi epätoivoisen Hamas-operaattorin profiiliin”.

Flatow jatkaa, että ainoa syy siihen, miksi Abu Srour ei sopinut profiiliin, oli profiilien luoneet henkilöt, jotka tekivät sosiologiset olettamuksena omien poliittisten käsitysten mukaan, mutta eivät perustaneet mitään todellisuuteen.

Maailmanpankin loppuraportti käsitteli 4000 ulkomaalaista, jotka olivat liittyneet ISIS-terroristijärjestöön vuosina 2013-2014. Loppuraportti teki selväksi, että köyhyydestä ei ollut kysymys:

”Daesh [ISIS] ei rekrytoinut ulkomaista työvoimaansa köyhien ja vähemmän koulutettujen keskuudesta, vaan päinvastoin... Tämä tulos on johdonmukainen useiden muiden tutkimusten kanssa, joissa on tehty samanlainen johtopäätös: köyhyys ei ole radikalisoitumisen moottori väkivaltaiselle ekstrimismille”.

Maailmanpankin raportissa todettiin myös, että ISIS-terroristit ovat usein korkeasti koulutettuja.
Nämä henkilöt ovat kaukana kouluttamattomista tai lukutaidottomista.” Kaiken lisäksi hyvin harvat heistä oli työttömiä.

Flatow arvioi ”Palestiinan puolustajien” edistävän köyhyyden syiden ja terrorismin myyttiä, koska se edistää heidän omaa agendaansa. Se on teoria tuon puolesta, että anne tavaroita ja kaikki tulee hyväksi.

Mutta todisteet hämmästyttävät, että köyhyys ei autakaan sitä, kun muslimit – olivatpa Palestiinassa tai Sri Lankassa – tulevat terroristeiksi. On aika tunnustaa Arabien ja muslimien terrorismin todelliset syyt: radikaali islam, arabien kansallismielisyys ja tietysti vanhanaikainen antisemitismi”, Flatow päättelee.

Walter Reich


Amerikkalainen psykiatrian professori Walter Reich kirjoitti The Wilson Quarterlyssä talvella 2008, että ”köyhyys ei ole islamistisen terrorismin syy”. 

Ensimmäisenä lauseenaan Walter Reich – vuonna 2003 Tieteen vapauden ja vastuun palkinnolla kunnioitettu professori – toteaa, että usko köyhyyteen islamistisen terrorismin perinnäisenä syynä, on täysin hylätty:

”Itse islamistiterroristit ovat yhtä hyvin kuin heidän keskuudessaan asuvat ja heitä tukevat henkilöt toistuvasti katsoneet, että islamistinen terrorismi on ensisijaisesti uskonnollista ja ideologista motivaatioltaan ja logiikaltaan Amerikkaa ja länttä vastaan”.

”On käynyt ilmi, että islamististen terroristiryhmien Al Qaidan, Hizbollahin ja Hamasin jäsenet ovat yleensä suhteellisen etuoikeuttuja taustoiltaan”.

Professori Reich viittaa Kruegerin tutkimukseen siitä, että terrorin innokkaimpiin kannattajiin pätee sama malli, jonka mukaan köyhyys ei suinkaan selitä fanaattisuutta.

”Yhteiskunnan parhaiten koulutetut jäsenet ja korkeamman palkkatason ammattilaiset ovat usien radikalisoituneempia ja tukevat terrorismia enemmän kuin heikoimmassa asemassa olevat. Lukutaidottomat ja työtön väestö ei useinkaan halua ilmaista mielipidettään poliittisista kysymyksistä, luultavasti siksi, että heidän mielessään on kiireellisimpiä asioita”.

Professori Reich viittaa myös Muhammad Mahfouzin, kommentaattori Saudi-Arabiasta, väitteeseen, jonka mukaan itse asiassa uskonnolliset opetukset yllyttävät väkivaltaan köyhyyden sijasta. Uskonnolliset opetukset ovat terrorismin tärkein syy Saudi-Arabian nuorten keskuudessa.

”Nämä nuoret kasvatettiin erityisessä kulttuurisessa ilmapiirissä, jonka juuret ovat stereotyyppisessä uskonnon ymmärtämisessä. Tämä ymmärrys toimii tämän ryhmän perushautomakoneena”.
Terveisin,

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

lauantai 28. syyskuuta 2019

Vallaseliitin fanipiiri Jessikka Aron rinnalla: kenraalimajuri, poliisiylijohtaja...

Tämä vallaseliitti fanittaa


Suomen Puolustusministeriöön sotilastiedusteluun liittyvän poliittisen päätöksenteon valmisteluun siirtynyt kenraalimajuri, Puolustusvoimien ex-tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho fanittaa Jessikka Aron kirjan julkistamistilaisuudessa Kahlil Gibranin sanoilla: Ihmiset tarvitsevat eläessään kaksi sydäntä: Pienen, joka on täynnä syvää hellyyttä, ja toisen joka on terästä”.



Toistaiseksi ei ole selvillä, osallistuiko oikeusministeriötä palveleva kenraalimajuri Jessikka Aron teoksen julkistamiseen palkallisena virkatehtävänään vai omalla ajallaan. Mikäli kirjan julkistaminen oli virkatehtävä, niin kuka oli antanut määräyksen osallistua teoksen mainostamiseen? Asiasta on lähetetty tiedustelu oikeusministeriöön.

Sosiaalisessa mediassa on ennätetty arvioida, että Harri Ohra-ahon ja muun vallaseliitin fanittava käytös johtuisi hillotolpasta (ei Timo Soinin, vaan Reijo Tossavaisen mainitsemassa myöhemmässä merkityksessä): vallan ja etuisuuksien houkutus katkaisee moraalisen selkärangan ja rehellisyyden.

Oikeusministeriössä virkatehtäväänsä hoitavan kenraalimajuri Harri Ohra-ahon osallistuminen Jessikka Aron kirjan julkistamiseen on sinänsä haasteellista, koska Aron teos on yksityinen bisnes ja Aroon liittyy monia keskeneräisiä rikos- ja oikeusasioita. Voisiko sotilastiedustelua valmisteleva virkamies osallistua virkatehtävänään tuollaiseen tilaisuuteen mainosmiehenä?

Sisällöllisesti toinen haaste on siinä, millaisen uskottavan kuvan Harri Ohra-aho antaa suomalaisesta sotilastiedustelusta ja virkamieskunnasta, kun Jessikka Aron teos on kuitenkin ”hatara väitteissään”, mikäli asian ilmaisee kauniisti.

Harri Ohra-ahon ja Jessikka Aron twiittien ja FB-postausten tykkäämisistä käy ilmi, että Aron kirjan fanittajien piiriin kuului myös poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Kirjassaan Aro antaakin tietää, että hän on ojentanut suomalaisia korkeita poliisiviranomaisia läntisten viranomaisten antamilla määräyksillä ja vaatimuksilla. Aro ei kuitenkaan kerro avoimesti, että missä määrin Kolehmainen kuuluu tähän verkostoon, jonka kanssa Aro ajaa omia asioitansa eteenpäin.

Aiemmin on käynyt ilmi Seppo Kolehmaisen asiaankuulumaton vihkiytyminen ”trollien” jahtaamiseen. Keväällä 2017 Kaleva-lehden haastattelussa Seppo Kolehmainen ilmaisi vakavan huolensa ”trolleista” ja ”valeuutisista”, jotka olisivat ottaneet tähtäimekseen myös poliisin. Kolehmaisen mukaan ”etulinjassa väijyvät trollit”. Tuolloin Janne Riiheläinen tulkitsi, että Kolehmainen olisi viitannut ”MV-lehden hörhöihin”.

Myös Maaseudun tulevaisuudessa kesällä 2017 Seppo Kolehmainen omistautui aiheeseen ja nosti esille ”vihapuheen” vaarallisuuden.  Kolehmainen on esittänyt myös tarpeen saada reserviläispoliisit torjumaan kyber- ja hybridiuhkia.  Helsingin poliisin johtokeskuksen Jussi Huhtela on tunnetusti liittynyt Kolehmaisen visioihin ja laajentanut vihapuheen merkitystä.

Jessikka Aron fanipiiriin on ilmoittautunut kiitosta jakaen myös Puolustusministeriön viestintäjohtaja Niina Hyrsky ja Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Janne Allonen, Suomen apulaissotilasedustaja Natossa, everstiluutnantti Tero Palokangas, Reserviupseerikurssin johtaja everstiluutnantti Timo Hänninen, Liikenne- ja viestintäviraston johtava asiantuntija Kauto Huopio, Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen, Suomen pysyvän YK-edustuston päällikkö, suurlähettiläs Terhi Hakala, Suomen sotilastiedustelun ex-varajohtaja eversti Martti J. Kari, UNTSO-sotilastarkkailuoperaation varakomentaja eversti Petteri Kajanmaa, Ilmavoimien operatiivisen osaston everstiluutnantti Aki Heikkinen, Viron parlamentin ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Marko Mihkelson sekä tiede- ja kulttuuriministeri Kososen erityisavustaja Satu Mäki-Lassila, TV-hahmo Peter Nyman ja taiteilija Karita Mattila.

Oletteko huomanneet, että yksi on järjestelmällisesti vaiennut Aron "tutkimuksesta"? Naton ja EU:n hybridikeskus Helsingissä vaikenee. Tämän vaikenemisen on epäilty johtuvan henkilösuhteista tilanteessa, jossa liian moni "asiantuntija" ei mahdu yhtä aikaa mestaroimaan ylivertaisena muihin verrattuna. Toiset ovat arvioineet vaikenemisen taktiseksi hiljaisuudeksi, jotta yhteydet eivät tulisi ilmi. Lopulta on myös ajateltu kohteliasta häveliäisyyttä, jossa tohtorit eivät haluaisi likaantua ylioppilaan mielikuvituksellisissa tarinoissa.

Miksi fanipiiri vaikenee trolliväitteiden ”hataruudesta”?


Ylen toimittajana työskennelleen Jessikka Aron kirjoitelma ”Putinin trollit” on julkistuksen jälkeen saanut myös asianmukaista mediakriittistä palautetta, jossa on kiinnitetty huomiota lähteiden olemattomaan käyttöön ja huonoon dokumentaatioon sekä liioiteltuun subjektiivisuuteen.

Juha Korhosen johdolla AD-nettiradio käsitteli seikkaperäisesti kirjoitelman ongelmallisuutta.

Asianajajaliiton Oikeusteko-palkinnolla kesäkuussa 2019 kunnioitettu Paavo Teittinen kirjoitti Helsingin Sanomien kirja-arvostelun, jossa hän arvioi Aron teoksen sisältävän ”hataria väitteitä”.

Petri Korhonen kirjoitti Seura-lehden arvion Jessikka Aron teoksesta. Arviossaan Korhonen huomauttaa, että lähdekriittisyys parantaisi kirjan jälkeä. Teoksen jälki on mustavalkoinen ehdottomuus. Omien tekemisiä ei julkisesti kyseenalaisteta:

Riittää, että haastateltava vastustaa nyky-Venäjän toimintaa, sen jälkeen hänen toimintaansa käsitellään silkkihansikkain”.

Petri Korhonen huomauttaa myös, että Aro ei mitenkään todenna väitettään, jonka mukaan kirjan suurin demoni Venäjän presidentti Vladimir Putin ohjailisi henkilökohtaisesti koko maan disinformaatioverkkoa.

”Epävarmuuksia ei eritellä, ja moni luultavasti rikollisten tai henkisesti sairaiden yksityishenkilöiden tekemä pahuus menee Kremlin piikkiin.”

Vaikka Helsingin Sanomissa ja Seurassa kriitikot lausuivat pääasiallisesti tukensa Jessikka Aron hyväksi, niin heidän pieni kriittisyys riipaisi syvältä tietyn fanipiirin sielua. Vaikuttaa siltä, että kriittisyys oli eksistentiaalinen uhka.

Lentosotakoulun entinen johtaja, eversti evp. Kari Janhunen veti herneen nenäänsä ja syyttää Paavo Teittistä ”hyödylliseksi idiootiksi”, mihin tuomioon myös itse Jessikka Aro liittyy. Samanalaista ehdottomuutta ja täydellistä vaikenemista kriittisyydestä esiintyy tietyissä tahoissa.

Jo aiemmin on tullut ilmi, kuinka Brysselin ja Helsingin vallaseliitti on valmis suoranaiseen irvailuun ja halveksuntaan niitä suomalaisia vastaan, jotka eivät ilmaise valtamediassa tarjottua röyhkeyttä Venäjää vastaan. Tämä kävi ilmi kesällä 2017, kun Punhaharjun ja Savonlinnan väki kunnioitti presidenttien Sauli Niinistö ja Vladimir Putin tapaamista, kun taas vallaseliitti oli täysin tuohtunut kansalaisia vastaan.

Nomenklatuurilla on tarkoitettu etuoikeutettujen joukkoa sosialistisessa maassa. Tuon joukon on väitetty muodostavan tiettyjen annettujen teemojen puolesta fanittajien joukkueen siinä tarkoituksessa, että he tahtovat säilyttää asemansa ja etuisuuksensa. Neuvostoliitossa oli luultavasti sekä itseohjautuvaa fanittamista (”laskelmointia”) kuin myös ohjattua kuuliaisuutta.

Suomessa on muodostunut hämmästyttävä vallaseliitin fanipiiri, joka nyökkäilee ja kiittelee Jessikka Aron teosta, mutta eivät uskalla lausua sitäkään kritiikkiä, jonka Petri Korhonen ja Paavo Teittinen uskalsivat Seurassa ja Hesarissa. Puhettakaan ei ole siitä tarkkuudesta, jota Juha Korhonen esitti AD-nettiradiossa.

On mahdotonta ajatella, että ainakaan kaikki vallaseliitin virkailijoista ja poliittisten etuisuuksien nauttijoista olisi tietämättömiä Aron tarjoamasta vakavasta bluffista. Siksi täytyy kysyä, miksi he jopa fanittavat?

Tutkitusti näin toimii vallaseliitti ja nukkemestarit...


Asianajaja, tutkiva journalisti Andrew Kreig on kirjoittanut helmikuussa 2014 julkaistun vaikuttavan tutkivan artikkelin ”Ketkä nukkemestarit hallitsevat mediaa ja poliitikkoja”.  Artikkeli perustuu Kreigin tuolloiseen uuteen kirjaan ”Presidentin nukketeatteri”. Todellisuudessa Obaman nousu presidentiksi olisi varakkaiden ja voimakkaiden hahmojen ansiota, jotka pysyvät kuitenkin varjossa. Kansalaiset saavat kuunnella Obaman pinnallista tavanomaista viisautta.

Kreig käyttää ilmiöstä nimitystä ”nukketeatteri”, mutta eräät muut kirjoittavat ”Wall Streetistä” tai presidentti Eisenhowerin termillä ”Sotilaallinen teollisuuskompleksi” tai jopa ”Salainen ryhmä”. Pointtina on, että piilotettu oligargia hallitsee hallitusta riippumatta siitä, miten vaalit tapahtuvat. Valtamedia on suurimmaksi osaksi tahattomia rikoskumppaneita.

Kriminologian professori ja kirjailija Scott A. Bonn kirjoittaa elokuussa 2017 Psychology Today -julkaisussa Valtaeliitin voiman vaaroista (”Beware of the Power Elite in Society”).  Bonn viittaa visionäärisen sosiologin C. Wright Millsin havaintoon, jonka mukaan pieni ryhmä varakkaita ja voimakkaita yksilöitä hallitsi Amerikan keskeisiä instituutioita (poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisia). Kuusikymmentä vuotta sitten Mills kutsui tätä ryhmää ”vallaseliitiksi” (the power elite).

Mills huomautti, että vallaseliitin yksilöt eivät ole osa suurta salaliittoa, joka manipuloisi salaa maailmantapahtumia pyrkiäkseen saavuttamaan omat demoniset etunsa, eikä kyse ole diktatuurista, sillä sellaista vallaseliitti ei tarvitse. Koska vallaseliitillä on pienestä koostaan huolimatta määräysvalta Yhdysvaltain keskeisissä instituutioissa, heidän ei tarvitse turvautua ankaraan fyysiseen pakkoon etujensa ylläpitämiseksi ja tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Vallaseliittiä sitoo toisiinsa yhteiset edut, sosiaaliset verkostot ja eliitin ideologian omaksuminen. Sosiaalisten verkostojen merkitystä ei voi yliarvioida.

Vallaseliitin etuoikeutetut sponsoroivat hierarkian huipulle muita. Vallaseliitin keskeinen ristiriita on se, että he rikkovat usein juuri niitä lakeja, joita he ovat vannoneet noudattavansa.

Vallaseliitin korkeampi moraalittomuus tulee mahdolliseksi, koska eliitin ei tarvitse voittaa moraalista suostumusta toisilta. Passiivinen yhteiskunta vain luottaa siihen, että eliitti toimii ns. yleisen edun puolesta. Millsin mukaan tähän ehtoon liittyy ”tiedon pelko” ja anti-intellektualismi, liiallinen riippuvuus television uutisista ja eliitin retoriikan levittämä media johtaa massat vieraantuneisuuteen, jota eliitti voi hyödyntää.

Millsin mukaan korkeampi moraalittomuus on jopa ”amerikkalaisen eliitin systemaattinen piirre”. Itse asiassa massojen yleinen hyväksyminen (repressiivinen, regressiivinen asennoituminen) on tullut olennaiseksi piirteeksi nykyaikaista amerikkalaista yhteiskuntaa.

Millsin mukaan vallaseliitti laatii poliittisen agendan sellaisille elintärkeille aloille kuin ulkopolitiikka ja kansallinen turvallisuus. Äänestäjillä ja useilla poliitikoilla on tuossa päätöksenteossa vain symbolinen rooli

Millsin havaintojen innoittamana kriminalogian professori Scott A. Bonn kirjoitti teoksensa, jossa käsitteli vallaseliitin tapaa käyttää propagandaa moraalisen paniikin saamiseksi: ”Mass Deception: MoralPanic and The U.S. War on Iraq.” (2010) Bonn käyttää tunnettua ”moraalisen paniikin” viitekehystä.

Teoksessaan ”Joukkopetoksista ja moraalisesta paniikista” Bonn esittää, että syyskuun 11 päivän iskut johtivat sotaan Irakia vastaan, vaikka ei ollut mitään konkreettista näyttöä, että Saddam Hussein olisi ollut yhteydessä Osama bin Ladeniin eikä ollut todisteita joukkotuhoaseista. Bonn kirjoittaa vallaseliitin ”valmistellusta” ja ”tuotetusta” (manufactured) sisällöstä, jota tarjottiin kansalle moraalisen paniikin syntymiseksi. Sosiaalinen konstruktionismi ja joukkokommunikaation kysymykset liittyvät moraalisen paniikin malliin.

Teoksensa johdannossa Bonn kertoo, että kriittisenä sosiologinan ja median entisenä johtajana hänellä on ollut kauan kiinnostus niihin vaikuttamisen prosesseihin ja mekanismeihin, jotka vaikuttavat yhteiskunnan tärkeisiin kysymyksiin. Niin hän tutki teoksessaan vallaseliitin insinöröimää moraali paniikkia (the elite-engineering of moral panics”).

Stanley Cohenin kehittämä ”Moraalisen paniikin” teoria oli keskeinen Scott A. Bonnin teokselle. Cohenin mukaan moraalinen paniikki on yhteiskunnallinen prosessi, jonka aikana jokin toiminta esitetään erityisen haavoittuvaksi, jotta ”moraaliyrittäjät” voisivat vaatia jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi. Paniikissa reagointi on kohtuuttoman voimakasta (ns. deviancy amplification spiral). Valhe esitetään totena, huhu evidenssinä ja huolestuneisuus tukee demonisointia.

Voimakkaimmillaan syntyy täysipainoista demonologiaa, jossa syntipukit leimataan. Yksittäisiä tapauksia etsitään julkisuudessa esittämistä varten, jotta paniikissa voidaan keksiä yhteiskunnan laajemmalle rappiolle tai sellaisen pelättävälle kehittymiselle sosiaaliset merkityssuhteet: niin stereotypiat, defenssi- ja coping-keinot ovat tehokkaassa propagandistisessa käytössä. Päämääränä on kuitenkin koko ajan taktisesti ja tarkoitushakuisesti sosiaalisen valvonnan vaatimus.

Cohenin mallissa moraalisen paniikin tuottajat ovat vallanpitäjiä: poliitikot, piispat, journalistit, jotka julistavat moraalisen paniikin avulla tuomionsa. Cohen ihmettelee tyypillistä kieltämisen eetosta, jossa ihmiset eivät näe eivätkä ymmärrä vääryyttä, vaan seuraavat tottelevaisesti tuolla tavalla viekkaasti toimivaa johtajaa, jonka vaatimuksia varten yksilön vastuu ja mielipidevapaus minimoituu.

Mitä Kahlil Gibran olisi todella sanonut?


Harri Ohra-ahon viittaus on peräisin Kahlil Gibranin  teoksesta ”Hiekka ja vaahto”, joka on luettavissa esimerkiksi Gutenbergin projektin avulla tai sähköisenä kirjana.  Tuossa teoksessa on kenraalimajurin onnitteluteksti: ”Ihmiset tarvitsevat eläessään kaksi sydäntä: Pienen, joka on täynnä syvää hellyyttä, ja toisen joka on terästä”. Vanhahtava arabiaksi ilmaistu ajatus on käännetty hiukan sopivammaksi nykypäivää varten nykysuomeksi.

Kahlil Gibranin retoriikkaa, filosofiaa, teologiaa ja antropologiaa on runsaasti tutkittu eikä Ohra-ahon siteeraus tule tuon tutkimuksen syvästä tuntemuksesta. Voisi syntyä jopa pahailkisiä kysymyksiä ja kuiskuttelua, jos Gibranin teokseen tutustuisi laajemmin. Lainauksen jälkeisessä seuraavassa virkkeessä Gibran kysyy siitä, että

Pitäisikö kertoa valheesta, joka ei vahingoita sinua eikä ketään muuta”, ”Miksi et sanoisi sydämessäsi että hänen faktojensa talo on liian ahdas hänen kuvitelmilleen, ja hänen täytyi jättää se [faktojen talo] suuremman tilan hyväksi”.

"Should one tell a lie which does not hurt you nor anyone else, why not say in your heart that the house of his facts is too small for his fancies, and he had to leave it for larger space?”

Tämänkin jälkeen heti seuraavassa virkkeessä Gibran johdattaisi miettimään Aron kirjan lukijaa siihen, mitä Aron mielessä oikein jäytää: ”Jokaisen suljetun oven takana on mysteeri, joka on suljettu seitsemällä sinetillä”. Suuri mies kykenee kestämään verenvuotonsa, kunnes hän löytää täyttymyksen rakkauden yhteydessä ja läheisyydessä.

Teoksessaan Gibran itse asiassa moittii liian puhelijasta puhujaa:
”Kaikkein puheliain on vähiten älykäs: puhujan ja huutokauppapitäjän välillä on tuskin eroa”.
"Viisaus lakkaa olemasta viisautta, kun se tulee liian ylpeäksi itkeämään, liian vakavaksi nauramaan ja liian itsetuntoiseksi etsimään mitään muuta kuin itseään”.

Tohtori Mehmet Atalay on vuonna 2008 Istanbulin yliopistossa esitelmässään käsitellyt oivasti Kahlil Gibranin hengellisyyden ja intelligentsian välistä tasapainoa ja dualismia.  Joidenkin mukaan kyseinen viisaus, johon Ohra-aho viittaa, tulisi tulkita siten, että viisaus olisi etualalla puhuttaessa lännessä ja hengellisyys idässä (ks. Atalay 2008: 123), kuitenkin Atalay huomauttaa, että Bsharrin kylässä pohjois-Libanonissa syntynyt kristitty Gibran pisti aina hengellisyyden etualalle.

Yhdysvallat oli Gibranin toinen kotimaa, mutta halusi tuoda mukaan itäisen hengellisyyden amerikkalaiseen teknologiseen osaamiseen ja materialismiin.

Tohtori, psykoterapeutti John Weiks esittää  Gibranin sitaatin pyhän miehen tapaamisesta. Sitaatissa ilmaistu ”teräksisyys” on ilmaistu vanhalla arabiankielisellä sanalla, joka tarkoittaa ”kestävyyttä”. Ajatuksena olisi siis, että pyhä mies pystyy ”vuotamaan” , ”tuntemaan kipua ja myötätuntoa lähimmäisten hyväksi”, sekä kestämään tilanteen vaatimalla tavalla.

Terveisin, Juha

torstai 26. syyskuuta 2019

Herne nenään Jessikka Aron kritiikin jälkeen

Nyt meni herne nenään, kun jopa valtamedia asetti kriittisesti kysymyksiä Aron kirjoitelmalle.



Useita kertoja olen tehnyt selväksi, että väkivalta, uhkailu ja herjaaminen eivät kuulu laillisiin vuorovaikutusmuotoihin. Sitä vastoin erimielisyyksiä sopii ilmaista etenkin yhteiskunnallisen keskustelun aihepiireissä ja tutkimuksena esiintyvistä väitteistä.

Helsingin Sanomat ja Seura-lehti lähestyivät yllättävästi myös tätä jälkimmäistä lähestymistapaa, kun huomauttivat, että valtion sponsoroiman Ylen toimittaja Jessikka Aro esittää uudessa kirjoitelmassaan väitteitä, joita tämä ei ole riittävästi tai lainkaan dokumentoinut, käsitteet ovat melko hataria.

Olen itsekin arvostellut samasta syystä toistuvasti aihepiirin esityksiä.

Nyt on ollut havaittavissa outoa ehdottomuutta, jopa tukehtumiskohtauksia sen johdosta, että jopa Hesari ja Seura rohkenivat esittää muutaman kriittisen huomautuksen. Ehkä herne meni nenään, kenties koko hernepalko, koska nämä tahot tajusivat, että Aron työn "ansiokkuudesta" ei jää mitään sen jälkeen, kun dokumentaatiota vaaditaan.



Kauhavalainen eversti Kari Janhunen, Lentosotakoulun entinen johtaja, kirjoittaa näreissään everstiluutnantti Torsti Sirénille, että Hesarin Teittinen on kenties "hyödyllinen idiootti", kun meni arvostelemaan Aron tuotosta.

Ymmärtäisin paremmin Janhusen tuohtumisen, jos eversti evp Janhunen olisi höppänä huru-ukkeli, mutta hän on noin ikätoverini, edelleen Kokoomuksen valtuutettu Kauhavalla, kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja, Pohjanmaan Kadettipiirin puheenjohtaja.

Jessikka Aro tykkää eversti evp. Janhusen tuomiosta, jonka mukaan Hesarin Teittinen olisi "hyödyllinen idiootti".

Everstiluutnantti Torsti Sirén viittaa sotaproffa Aki-Mauri Huhtisen kanssa kirjoittamaansa ja toukokuussa 2018 julkaistuun kritiikittömään näennäistieteelliseen (kirjoitettu englanniksi, mikä ei tee siitä tieteellistä) artikkeliin (Springer), jonka mukaan Aron ansiosta suomalaiset ovat havahtumassa sekä Venäjän propagandistiseen trollaukseen ja "Venäjä-mielisten trollien verkostoihin" että Venäjän valtion aggressioihin.

Torsti Sirén saa kannettavakseen myös jenkkien entisen OSINT-upseerin, nykyisen tietoturvaspesialistin Eric Tallantin murheet Aron saamasta kritiikistä.



Samainen Tallant kirjoitti keväällä 2016 LinkedIn-artikkelin, jossa hän kuvaili heti tapahtuman jälkeen seuraavana päivänä, että venäläismielisenä natsina olisin hyökännyt Aron tilaisuuteen teatterissa. Tallantin artikkeli poistettiin sopimattomana LinkedIn-palvelusta.

LinkedIn - artikkeli sai "Pentagonin propellipäiden" suosion, kuten kirjoitin kesällä 2016. Tallant, Joel Harding, Charles Leven (CIA:n eläkkeellä oleva legenda) ja moni muu vastaava taho oli tohkeissaan Aron puolesta. Sittemmin Tallant kirjoitti vielä minulle Twitterissä ja vastasin hänelle.

Tänään Tallant kauhisteli Sirénille, että olen rohjennut asettaa kyseenalaiseksi Aron todellisuuskäsityksen ja kronologian. Kysehän on siitä, että MV-lehden jutut tosiasiallisen historian mukaisessa järjestyksessä alkoivat vasta puoli vuotta myöhemmin ja RT-lehden kolumnit olivat päättyneet jo puolivuosikymmentä aiemmin! Lisäksi Aro ei ollut ainoa esiintyjä Ulkoministeriön rahoittamassa Maailma kylässä -tapahtumassa teatterissa, vaan Husu Hussein ja Jarmo Koponen olivat siellä Aron rinnalla. Husu Hussein ei toki ollut kiinnostava, koska hän puhui niin huonoa suomea, mutta Jarmo Koponen kiinnosti enemmän kuin Jessikka Aro.

Yhtäältä Aro kirjoitti toukokuun 2016 teatterista, että tapahtumat ja osallistumiseni "ulkopuoliselle näyttäytyi normaalina tilaisuuden tallentamisena". Eikä kukaan vartija "voinut tehdä mitään" tuon normaalin johdosta. Vain Aro itse tajusi, että olin "uhkaavasti hymyillyt", minkä hymyn johdosta Aro pelkäsi mennä kotiin ja pakeni kahdeksi vuodeksi Lontooseen.

Miksi Jessikka Aro toistuvasti valehtelee Venäjän RT-kanavan ja MV-lehden yhteisen työntekijän "ammattimaisella otteella" tapahtuneesta fyysisestä häirinnästä häntä vastaan?

Aro valehtelee, (1) koska hän ei jää kiinni valheistaan valtamediassa. Nyt kuitenkin meni herne nenään, kun Hesari ja Seura kysyivät lähteitä ja pitivät näkökulmaa liian subjektiivisena.

Aro itse kokee, että (2) tarinat MV-lehden ja Venäjän RT-kanavan yhteishyökkäyksestä palvelee hänen henkilökohtaista bisnestä ja suosiota läntisen infosodan liiketoimintaympäristössä. Kirjoitelmassaan seuraavalla sivulla välittömänä jatkona Aro kertoo "poliisin vanhoista tutuista ekstremisteistä".

Terveisin Juha

tiistai 24. syyskuuta 2019

Miksi Jessikka valehtelet?

En kuvitellut, että vielä kirjoittaisin aihepiireistäsi, mutta tänään taas uudestaan törmäsin kahdessa eri yhteydessä härskiin valehteluun, mihin turvauduit.



Radiohaastattelu käsittelee Putinin trolli-kirjoitelmaa. Lausuit, että teatteriin sinua olisi "seurannut" MV-lehden ja Venäjän RT-infosotakanavan avustaja. Täällä olisin hymyilyt uhkaavasti, vaikka kukaan muu ei havainnut uhkaa. Jälkikäteen pelkäsit mennä kotiin, koska pelkäsit, jos sinua seuraisin.



Radiossa kerrot tämän jälkeen paenneen Suomesta kahdeksi vuodeksi. Kirjoitelmassa kerrot ojentaneen Suomessa turvallisuuspalvelua niillä ohjeilla, joita ulkomailla turvallisuuspalvelun korkea taho oli lausunut: Venäjä-mieliset pitää olla kurissa.



Mikä tuossa tarinassa on pielessä? Mitä kutsun valheeksi?

En tiedä, missä määrin Jessikka Aro on itse kirjoittanut tekstin, missä määrin epämääräisyydet ovat apulaisen kädestä, kun puhuttua on sanoitettu tekstiksi. Kieli vaikuttaa melko alkeelliselta kirjoitetuksi tekstiksi, jonka olisi määrä olla tietokirja. Peruskoululainen kirjoittaa yläasteella kehittyneemmin asiaproosaa. Siksi ajattelin, että haamukirjoittaja olisi koonnut tekstiksi puheet. Joka tapauksessa valheellista on väittää, että RT-kanavan avustaja olisi ollut Kansallisteatterissa keväällä 2016. Tämä väite tulee ilmi radiossa.

Tietokirjaksi kirjoitelma on poikkeuksellinen, sillä siinä tehdään rajuja väitteitä ihmisistä ja näiden motiiveista, mutta heihin ei ole otettu mitään yhteyttä. Olen tavannut myös toisenlaisia journalisteja. Vaikka nämä päätyisivät omaan näkemykseensä, he ovat kuunnelleet myös näkemykseni ja referoineet sen.

RT-kanavalle kirjoitin muutaman kolumnin syksyllä 2011. Siitä oli kuitenkin puolivuosikymmentä jo, kunnes oli kevät 2016 ja Aron rooli teatterissa. Aron kronologia on sekaisin.



Mitä tulee RT-kanavaan, niin kokemukseni on muutamasta sen johtajasta puolivuosikymmentä aiemmin, jolloin sain kysellä mielipiteitä. Heidän ainoa neuvo oli koko ajan, että tee itsenäisesti, etsi tarkasti lähteet, varmista. En saanut edes vihjeitä aihepiireistä, joista kirjoittaisin!

Keväällä 2016 en ollut siis RT-kanavalle yhtään mitään, olin Rautatientorin laidalla erään paikan osa-aikainen siivooja.

Jessikka Aron tarinointi kehkeytyy jännittäväksi ja valheelliseksi liittämällä myös MV-lehti teatterin yhteyteen. Niin syntyy yhteys RT ja MV yhteen tapahtumaan, vaikka kumpikaan ei tosiasiallisesti liittynyt teatteriin toukokuussa 2016!

Aron mukaan olisin muka mennyt myös MV-lehden avustajana paikalle (siis kaksoisroolissa, jollei kaksoisagenttina) ja sitten MV-lehti olisi kertonut tapahtuneesta. Se on kuitenkin vale. MV ei kertonut mitään!

Ensimmäinen MV-juttuni oli vasta syyskuussa 2016, jolloin aloin tehdä kirkollisia juttuja. Itse kukin voi katsoa MV-lehden hakukoneen avulla. Aloin kirjoittaa siis vasta puoli vuotta myöhemmin!


Sitä paitsi MV-lehti ei kertonut ylipäänsä Jessikka Aron teatterikeikasta Maailma kylässä - festivaaleilla. Olisin tietysti toivonut, että blogini olisi huomattu MV-lehdessä, mutta syystä tai toisesta sitä juttua ei koskaan julkaistu MV-lehdessä.

Aro kertoo minun häirinneen häntä sekä Saara Jantusta ja Torsti Siréniä aggressiivisen "ammattimaisella otteella". Tuo "ammattimainen ote" voi Aron kielessä viitata ammatillisiin "maksettuihin" kirjoittajiin, joita hän käsittelee EPP:n julkaisemassa artikkelissa.

Todellisuudessa suomalaisen yksityishenkilön vapaa mielipide ei ole mitään "ammattimaisuutta".

Aron kronologi ("ajantaju") on pahasti sekaisin, sillä hän kirjoittaa, että ennen teatteria olin jo kirjoittanut MV-lehteen, jopa röyhkeästi omalla nimelläni. Todellisuudessa kirjoitukset alkoivat vasta puoli vuotta myöhemmin! 

Mitä tulee "seuraamiseen" ja "vaaralliseen hymyyn", joista Aro kertoo ja jotka vain Aro itse kokee, niin kyseessä on enemmän psykiatrian teema, kuin infosodan aihepiiri. En ylipäänsä hymyile erityisesti. Totinen ilme olisi kai ollut "vaarallista julmuutta". Maahan katsominen olisi "salakavalaa uhkailua". Vain Aro tietää, mitä hän olisi keksinyt.

Nuo Aron tunteet antavat mielikuvia hänestä keskeisenä hahmona, vaikka en ollut oikeastaan juurikaan hänestä kiinnostunut. Pikemmin Jarmo Koponen oli kiinnostava, koska minulla on pitempi historia hänen suhteensa. Sen sijaan Husu Hussein ei kiinnostanut lainkaan, koska hän puhui niin huonoa suomea, että sitä oli raskas kuunnella.

En suinkaan mässäillyt Aron huumeriippuvuudella, vaikka Aro niin väittää, vaan päinvastoin ajankohtaista kohua, josta iltapäivälehdistö jo kertoi, kommentoin siten, että Aro ei varmasti ollut huumeissa: hän oli hyvin reipas ja terävä. En hyväksy mitään halventavia väitteitä tässä suhteessa.

Olen arvioinut jo aiemmin yksityiskohtaisesti Jessikka Aron esityksen epätäsmällisyyksiä: näin esimerkiksi EPP-tutkimusartikkelissa ja BBC:n haastattelussa. Seurassa Petri Korhonen kirjoitti terävän kirja-arvion ja myös Helsingin Sanomien arvostelu oli yllättävän kriittinen kun ottaa huomioon HS:n yleisen asenteellisuuden.

Aron julkinen loukkaava valehtelu on Helsingin poliisilla rikostutkinnassa.

Terveisin Juha

Jälkikirjoitus: kommentti kommentoijille!

En tule julkaisemaan teko-isänmaallisten eläimellisiä loukkauksia Jessikkaa vastaan! Juha Korhosen kanssa olen keskustellut muutamat kerrat ja arvioineet, että MV-lehteä tahallisesti mustamaalattiin anonyymisti hulluilla törkyviesteillä ikäänkuin isänmaallisten nimissä. Snowden on jopa paljastanut JTRIG-manuaalin, jonka mukaisesti vastapuoli voi saastuttaa mainetta likaisilla tempuilla. Minulle on tärkeää, että Aron tutkimuksena esiintyvä vale-tiede saa asianmukaisesti kritiikkiä ja huomiota. Siksi ei pidä sekoilla solvausten maailmassa.

Toinen jälkikirjoitus. 

En tee tästä kirjoitelmasta uutta rikosilmoitusta, vaan Aron aiemmista esityksistä olen jo tehnyt. Niissä hän käyttää loukkaavaa valheellista kieltä sekä väittää minua rikollisryhmän jäseneksi.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kun täysin vaikenet, sitten jätetään rauhaan! "Tämän soisin menevän jakeluun!"

Muuan homppeli kirjoittaa tänään paljastavasti tekstin, jollaisia viestejä olen saanut eri muodoissaan jo yli vuosikymmenen verran:

"Nyt oli tähtäimessä Katainen ja kauhea vääryys, kun ei noteeraa mollea. Sinä päivänä kun molle lakkaa julkisesti uhoamasta ilman tuloksia, lakkaa keskustelu täälläkin. Tämän soisin menevän jakeluun."

Viestissään kiihkeäksi käynyt homppeli kutsuu "uhoamiseksi" joitain välähdyksiä lenkeiltäni. Edellisissä lauseissa "uhoamisen" piiriin henkilö liitti myös lausumani kritiikin Sitran johtoon valittua Jyrki Kataista kohtaan, ikäänkuin Jyrki-boy ei saisi saada kritiikkiä.

Toisin kuin kiihkeä kirjoittaja väitti, niin en ole pyytänyt, että Jyrki Kataisen pitäisi noteerata minua.

Päinvastoin Katainen on kauheassa fobiassaan noteerannut ja blokannut, jotta en näkisi hänen twittejään. Jyrki Katainen on todistetusti pääministerinä useasti käynyt tässä blogissani ja lukenut melkein yhtä hysterisesti sitä, kuin em. homppeli.

Olen dokumentoinut Jyrki Kataisen kääntymisen foobikoksi MV-lehden artikkelissa melkein täsmälleen 2 vuotta sitten: 21.9.2017.

Tällaista herjaamista on myös suunnitelmallisesti harjoitettu, jotta demokratia ja avoin yhteiskunta tukahtuisivat, vapaat ihmiset käyttäisivät vähemmän vapaasti ja olisivat kuuliaisesti hiljaa. Sitä on myös Suomessa tutkittu sotilaiden keskuudessa. Eräs opinnäytetyökin on siitä hyvin saatavilla. Siitä on myös Snowden paljastanut salaisia dokumentteja.

Kyseessä on surullinen yhteiskunnallinen ilmiö, jonka mukaista kehitystä on havaittavissa yleisemmin niin Suomessa kuin Euroopassakin.

Minun kohdallani ovat yhtä pahasti nuo valtiolliset toimijat kuin runsaammin yksittäiset intoilijat epäonnistuneet vuosien saatossa, sillä mitenkään "ei mene minulle jakeluun" vaieta.

Olen vapaa ihminen, säilytän perustuslaillisen vapauteni. Nyt työttömänä olen jopa niin riippumaton, että mitkään uhkailut työtä kohtaan eivät voi vaientaa minua.

Niin uhkailut ovat toki siirtyneet urheiluseuraani kohtaan sekä ihmisiä vastaan, jotka jotenkin tukevat minua. Äsken Juha Korhonen sai kokea, että hän joutui hyökkäyksen kohteeksi, kun erehtyi tukea minua.

Tiedän oman paikkani sen verran vähäiseksi, että elämäni ei voi juuri muuttua, mikään ei ole myöskään itselleni välttämätöntä, että sen avulla minut voisi pelotella hiljaiseksi.

Urheilualan koulutetut ammattilaiset vastaavat urheiluseurassa jokaisessa tilanteessa tapahtumista, joissa olen mukana. He näkevät oikean ja väärän paikan päällä. Liikunta on minulle oman elämäni asia, eikä ole seuran varassa eikä sen kautta ohjelmoitu. Liikunta on elämäntapa.

"Kiihkeästi homppelit"


Eräällä sivustolla on sananvapauden nimissä palvelun tarjoaja antanut alustan kirjoittelulle, jossa on jo yli 1000 toinen toistaan hullumpaa kirjoitusta minua vastaan.

Itse kullakin kirjoittajalla on omat motiivinsa - kaikkia ei voi selittää samalla sanalla. Kaikki eivät ole edes homppeleita. Toisia on kuvattu jopa huru-ukoiksi.

Lisäksi muuan homppeli perusti syyskuun alussa Bloggerissa sivuston, joka maalittaa minua. Hän muokkasi pääni veriseksi raadoksi, johon on lyöty nauloja vasaralla. Hän kehottaa lyömään nauloja vasaralla päähäni. Mistä tässä on kyse?

Mielestäni kuvan tekijä ilmaisee rikollisia väkivaltafantasioita. 

Tuon massiivisen sivuston muuan kirjoittaja väittää, ettei tiedosta, missä olisi heidän kirjoittajien keskuudessa muka "väkivaltafantasioita". Viittaan siis tuohon edelliseen kehotukseen lyödä pääni veriseksi vasaroilla ja nauloilla. Kirjoittajan itsensä mukaan väkivalta olisi kuitenkin meikäläisen "omien korvien välissä ja omassa pienessä mielessä".

Siksi rohkenen kysyä julkista ja viranomaisten reagointia, jos esimerkiksi Ylen toimittaja Jessikka Aro tai Turun Sanomien toimittaja Rebekka Härkönen tai maahanmuuttokeskusteluun osallistunut demarisomali Husu Hussein (puhumattakaan Vasemmistoliiton Suldaan Said Ahmed!) kuvattaisiin vastaavasti pää verisenä, kuolemaan kääntyneenä, sekä kehotettaisiin vasaroimaan nauloja tämän päähän. Niin en kuitenkaan hyväksyisi!

Olen aiemmin myös kirjoittanut, että Jessikka Aron valetiedettä pitää kriittisesti arvostella, kuten tieteen nimissä pitää kaikkea arvostella, mutta uhkauksia ja henkilökohtaista loukkausta ei saa harjoittaa.

Nyt kuitenkin tuolla tavalla veristä päätäni esitellen muuan kirjoittaja muka puolustelisi suomalaisia toimittajia, joita olisin loukannut Jessikka Arosta alkaen! Niinkö nämä suomalaiset toimittajat itse tahtoisivat tulla puolustetuksi?

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta vastaaville ilmauksille, joissa minua on maalitettu vihalle. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettajan, sotasetä Torsti Sirénin Facebookissa levitettiin muutama vuosi sitten valeblogia, joka oli perustettu loukkaavasti nimeäni käyttäen ja väärentäen. Siinä valeblogissa kuvattiin pääni katkaistuna ja annettiin kehotus, että pääni pitäisi potkia kuoliaaksi kuin rotat tapetaan. Lisäksi siellä luvattiin maksaa palkkio, jos joku tappaisi minut. Poliisi ei aloittanut rikosilmoitukseni jälkeen tutkintaa mainituista kehotuksista ja kyseisestä blogista.

Viitekuvassa ei pidä kiinnittää huomiota ihonväriin, sillä nyt kiihkeästi elämääni takertuva mies on suomalainen. Hän ei kuitenkaan tule ikinä saamaan vastarakkautta.  Tämä kuva viittaa Tampereen suuntaan. 


Olen käyttänyt tuollaisista em. piireistä psykoanalyyttisesti nimitystä "kiihkeästi homppelit", millä viittaan perverssiin häiriintyneisyyteen, koska nuo miehet keskittyvät minun elämäni kuvailuun fantasioissaan päivästä toiseen. En pidä sitä mitenkään luonnollisena asenteena toiseen henkilöön ja näiden omaan ajankäyttöön.

Olen koko elämäni viettänyt terveellistä elämää. Pahimmillaan olin tukevasti 82 kg, mikä olisi sekin monelle 176-177cm pitkälle miehelle sopiva paino. Silloin olin käynyt kuntosalilla enemmän kuin juoksulenkillä. Aivan varmasti myös tuolloin 1000m olisi mennyt alle 3 minuutissa, jos se olisi ollut tarve juosta "kisassa" huru-ukkojen rinnalla.

 Viime kesänä sain juostua painoni 62 kiloon, todennäköisesti jopa vähemmäksi, jos olisin mittaillut kiloja Krasnodarin kuumilla aroilla.

En ole koskaan kuvitellut, että olisin edes oman kyläni tai jopa Suomen "kovin veteraani", toisin kuin hysteerisiksi käyneet homppelit ja huru-ukoiksi kutsutut urheilusankarit kehittelevät tarinoita noissa tuhannessa tekstissään.

Minulle riittää oma pieni elämäni kuntoilijana, joka hoitaa hyvinvointiaan kerran, kaksi tai jopa useamman kerran päivässä liikunnan avulla. Siitä minä myös julkisesti ja avoimesti iloitsen!

Kun työttömyys jättää minulle vapaata aikaa, niin voin liikkua monta kertaa päivässä. Kun pikkuruinen siivoukseni sijoittuu hyvin varhaiseen aamuun, niin yhdistän aamuyön hölkän töihin ja kotiin: niin saan 30 km per päivä kävelyä tai hölkkää. Viime kesänä pyöräilin tuon matkan, mutta se ei ollut kovin hyvä idea. Se työmatka ei tietenkään ole ainoa kuntoiluni.

Kunhan hamstring-lihakset ovat tervehtyneet, sitten voin 30 km:n hölkän jälkeen mennä paluumatkalla Liikuntamyllyyn, juosta muutamia kertoja 200m alle 30 sekunnin, venytellä, hyppiä aitoja, kunnes menen päiväunille kotiin. Illalla liikunta sitten jatkuu. Nyt reippaampi juoksu on estynyt muutamaksi viikoksi.

Olen tyytyväinen siihen, miten helposti alle 4,00 min/km-vauhtia voin hölkätä, jopa paljon nopeammin. 12 ikävuoden jälkeen olen tähän yli 55 ikävuoteen saakka aina pystynyt juoksemaan suhteellisen helposti yli 3000m Cooperin testissä, sikäli kuin olen ollut terve.

 Muistan ensimmäisen poikani, joka äskettäin meni naimisiin, ja hänen harjoittelunsa koulun Cooper-testiä varten. Poika juoksi yli 3000m ja minulle se vauhti ei tuottanut silloin vaikeaa. Tuin tavoitetta. Sitten toinen poikani muutama vuosi sitten juoksi samassa tavoitteessa. Minulle vauhti oli silloinkin helppoa. Nuorin poikani on vielä hyvin kaukana tuosta vauhdista.

Itse asiassa olen paremmassa kunnossa, kuin keskenkasvuisena teinipoikana olin silloin, kun 10 km meni Sulkavalla tasan 40 minuuttia ja vähän myöhemmin Orvo Paateron valvonnassa 8 km Tanhuvaarasta Savonlinnaa kohti pientä kumpuilevaa tietä alle 28 minuutin. Se ei riitä kuitenkaan syyksi kisailla enää aikuisiällä.

Olisin huru-ukko, jos tässä kunnossa intoilisin kilpailemisesta! Kai elämässä on paljon tärkeämpää ainakin minulla.

Minun elämäni on perhekeskeinen, toisin kuin homppeleilla, jotka tuskin tietävät miten lapsia edes tehdään ja kasvatetaan. Siksi heillä on ainoastaan tuo hysteerisiksi kasvanut juoksentelu, jonka ainutlaatuisuutta he pelkäävät loukatuksi siinä, kun kuntoilijana kerron nauttivan hölkästäni. Itse asiassa he kauhistuisivat sitä hetkeä, jos tapaisivat minut lähtöviivalla heidän rinnallaan!

Tänäänkin aamulla alussa hölkkäsin 3,40/km-vauhtia, lopussa 3,20/km-vauhtia. Tämäpä ärsyttää heitä, kun pidän sitä hölkkänä, koska kovaa en voi nyt juosta hamstring-ongelman takia. Monelle ukkelille tuokin vauhti riittää niihin "kisoihin", joita he kiertävät elämänsä suurina tapahtumina.

Tänään kevyt aamuverryttely, jotta huomenna taas 30 km sujuu kivasti. 

Äsken istuin Rax-pizzeriassa ja söin itseni kylläiseksi, kun poikani viettää syntymäpäiväänsä kavereidensa kanssa Megazonessa. Yhtään en kokenut "urheilijan" stressiä ruokavalioni johdosta, vaan nautin itseni kylläiseksi ikääntyvänä vanhana miehenä, joka taas ensi viikolla kävelee rivakasti ja hölköttelee hiljaa aamuyöllä töihin yhteensä 150 km. Nyt toin pojat ja vaimoni kotiin, jossa syntymäpäivät jatkuvat. Homppelit eivät ymmärrä, että nämä perheasiat ovat tärkeämpiä kuin jotkut pienemmät tai isommat veteraanikisat. Minä sitä vastoin ymmärrän, että toisille ikääntyessä muodostuu harrastukseksi ja elämän suureksi iloksi kiertää kisoista toiseen.

"Huru-ukot" 


Sunnuntaina 22.9.2019 muuan kriitikko määritteli teräväsanaisesti pahamaineisen satojen kommenttien maalittamista:

"Kyllä Molari on oikea juoksija siinä missä huru-ukkokisaajatkin, joille tärkeää on jonkun pikkukisan palkintosija. Molari on vain heitä kunnianhimoisempi."

Jotkut ukkelit ottavat totisesti urheilunsa ja kaikki menee sekaisin, jos heidän urheilua "uhataan". Kun ollut epäselvää, niin eivät kaikki tule Tampereelta. Tämä kuva viittasi itselleen "ennätyksen kovaan" ikämieheen Pohjois-Savosta. Hyvä niin♥️ Minä en kuvittele juoksevani lujaa: en ylipäänsä aio juosta kisoissa, en uhittele alle 2,50 maratonin aikaa, enkä mitään - evvk! 


Tuo määrittely oli niin terävä, että muutama ukkeli otti herneen nenäänsä sen johdosta. Ilmeisesti sattui hyvin kohdalle!

Itse en kuitenkaan määrittelisi noin kovilla sanoilla, koska sallin hyvin ukkeleiden olla oman elämänsä sankareita, enkä kutsuisi heitä "huru-ukoiksi", joka on nuorten halventava ilmaisu vanhenevalle miehelle.

Sinänsä "huru-ukko" tarkoittaa juuri harrasteessaan ehtoopuolella olevaa ihmistä, mikä ei ole asiallisesti väärä ilmaus, vaan todella erittäin totta. Sellainen minä ja ikätoverini ovat. Se on myös minulle eräs tärkeä syy, miksi itse en lähde melkein mistään hinnasta kuntohölkkiin tai muihin kisoihin.

Muutama vuosi sitten erehdyin Sipooseen lähetyshölkkään, jossa piti juosta 3 km, mutta lähdin pamauksesta niin reilusti karkuun muita ukkeleita, että kilometrin kohdalla järjestäjät eivät ymmärtäneet viittoa minua risteyksessä oikeaan suuntaan, vaan jatkoin suoraan. Järjestäjät eivät olleet valmiina paikalla. Niin juoksin johdossa useita kilometrejä harhaan liian kauas - ja keskeytin. Tympäsi moneksi vuodeksi, kun maksoin jopa osallistumisen!

Kävin joitakin vuosia sitten (jolloin en ollut kuntoillut yhtä hyvin kuin nyt) Munkkiniemessä hölkkäämässä 2 mailia (olin pienessä kuumeessa ja otin varovaisesti) ja muutama viikko myöhemmin toisella kerralla olin terve juosten 2 mailia hiukan nopeammin (voitin). En ollut erityisen innostunut. Miksi juosta tuolla, kun voisi juosta vapaasti ja itsenäisesti?

Kotimaisten kielten keskus määrittää, että "huru-ukolla" "ymmärretään tavallisesti vanhaa höperöä miestä". Ilmaisua käytetään "seitsemänkymmentävuotiaista urheilupomoista, jotka eivät älyä väistyä nuorempiensa tieltä. Huru-ukko on ajat sitten kehityksen kelkasta pudonnut menneen ajan edustaja".

Tämähän olisi itse asiassa oiva ilmaus vanhojen kiihkeiden miesten vaatimukselle osallistua kisoihin ja mitata jokaisen lenkin sekunteja suhteessa toisiin juoksijoihin! En kuitenkaan ole omaksunut sanastoa itselleni.

Minä en ole kokenut mitään syytä osallistua "kisoihin". Ensinnäkin suurin osa ikätovereistani ei enää kisaile, vaikka olisi paremmassa suorituskunnossa kuin "kisojen" miehet.

Nuoruudessa muistan, miten ikämiehet Leevi Seppänen ja Orvo Paatero hölkkäsivät meidän perjantailenkillä. Varmaan olisivat juosseet kisoissa alle 40 minuutin 10 km, mutta eivät koskaan enää kilpailleet.

Itse olen kokenut, että yli 2 minuutin tulostaso 800m juoksussa ei ole sellainen "nautinto", että sitä viitsii esitellä kisoissa aikaihmisenä - vaikka menestystä vanhojen mies kisoissa voisi tulla huonommallakin tasolla. Onhan se totta, että veteraanien maailmanennätysvauhti olisi melkein riittävä 800 metrin laadukkaaseen juoksuun: huonompi tulos ei ole enää laadukasta juoksua. Toisaalta kunnioitan seurakavereita, jotka kokevat iloa juosta kisoja hitaammallakin vauhdilla. Se on hyvä, että juoksu on vapautta ja iloa, eikä kiivautta ja kiilusilmäisyyttä!

Tosiasiassa huru-ukkojen maailmanennätykset eivät ole lähelläkään sitä laatua, mitä on nuorempien miesten ennätykset. Vuosi sitten pistelin parhaani Myllypurossa, ensimmäisenä päivänä meni alle 2,10, mutta toisella yli. Se testi ratkaisi myös, että SM-sisähallikisoihin en missään tapauksessa halunnut suunnitella lähtöäni. Kisat olivat joka tapauksessa liian kaukana. Pientä toivetta olin elätellyt. Juoksu ei tuntunut enää kuitenkaan kivalta edes piikkareissa. 800m noin 2.10 on jo kauheaa juoksua, juoksusta puuttuu hyvä maku.

Kun minulla oli ollut BMW 535, Mercedes 560 SEC, Lexus LX ja Jaguar S-type, niin niistä luopumisen jälkeen tuntui aivan erilaiselta ajaa "viidentonnin" ihmeellä. Silläkinppääsee eteenpäin. Tietysti viisikymppisten (vuotta vanhojen) autolegendojen avulla ajetaan kisoja edelleen, mutta kyllähän se itsestäni näyttää hassulta verrattuna nykyaikaisiin välineisiin.

Sama on sanottavissa meistä vanhoista miehistä: minä saan nautintoa kuntoillessa ja pitäessä kuntoa yllä, tähtäämättä mihinkään "matkalle", joten vaikea ymmärtää toisten hysteriaan meikäläisen kuntoilun johdosta. Miksi vanhana pitää kisata?

Joidenkin mukaan en ole "pitkäjännitteinen", vaan olisin "lyhytjännitteinen". Tämä on erikoinen määritelmä, sillä vuonna 2018 kuntoilukertoja oli yli 700 ja vain pari vapaata päivää koko vuoden aikana.

Tietysti olen liikunnallisesti vapaa, sillä en noudata mitään harjoitusohjelmaa orjallisesti enkä tähtää mihinkään tiettyyn kisaan. Joskus tuntuu hyvältä hölkätä hiljaa ja pitkään, toisinaan haluan palauttaa menetettyä nopeutta ja voimaa.

Monet luulottelevat, että nyt tähtään pitkälle matkalle ja aiemmin lyhyelle, koska he eivät tiedä muuta kuin sirpaleita, joista rakentavat fantasioita. Olen aiemminkin tehnyt pitkiä lenkkejä, vaikka menneenä vuonna korostin kuntosalia hiukan liikaa. En nytkään unohda nopeutta ja kuntosalia, vaikka hölkkään aamuyöllä. Kaikkea ei tarvitse kertoa julki. Nopeus ja voima tulevat ohjelmiin sitten, kun hamstring-lihakset sallivat.

Vanha poliittinen ajojahti


Muutama kirjoittaja on intoutunut meikäläistä vastaan selvästi poliittisista motiiveista, joilla on jopa vanhat juuret. He eivät osoita mitään urheilullista harrastuneisuutta tai ymmärrystä, vaikka ehkä teeskentelevät sellaista. Näissä on nähtävissä tärkeänä toiveena ylipäätänsä mielipidevapauden "tukahduttaminen" ihan kaikessa, mitä sanon tai missä toimin.

Nämä kirjoittajat ovat viitanneet yhä uudestaan väitettyyn "FSB-videoon", joka on karkeasti manipuloituna ja muokattuna sitten levitetty nettiin.

 Itsehän en tarvitse tuollaista videota, jos olisin jotain tahtonut kertoa FSB:lle, sillä olen käynyt Kavkaz-Centerin ulkomaisista toimijoista keskustelua Tehtaankadulla FSB:n edustajan kanssa. Kävin myös Pietarissa FSB:n toimistossa puhumassa Kavkaz-Centerin sisällöstä yms. Enhän minä tarvitse Youtube-videon julkaisua, että viesti menisi jollekin FSB-agentille! Hulluja ihmisten mielikuvitus.

Minulle on soitettu Kavkaz-Centerin johdosta Kadyrovin piireistä Groznyista ja olen tuolloin keskustellut erityisesti Isa Dzhabrailovin tähden, jonka nimiin Kavkaz-Center oli välillä rekisteröity, kunnes se oli taas Mikael Storsjön (helsinkiläinen vihreän puolueen toimija) nimissä, ja on taas nyt uudestaan Isa Dzhabrailovin nimissä. Muistettakoon, että tuo Al-Qaidan ja Doku Umarovin (edesmennyt terroristijohtaja) edustaja kävi Helsingissä tapaamassa Martti Ahtisaarta. Paikalla oli myös Heidi Hautala. Mainittakoon, että kyseisen Isan veli karkoitettiin sittemmin Suomesta.

Kyseisen videon syntyhistoria liittyy konkreettiseen tilanteeseen, mikä halutaan yleensä vilpillisesti häivyttää.

Samanaikaisesti Helsingissä servereitään Mikael Storsjön toimistossa pitänyt Kavkaz-Center ylisti marttyyreiksi, että terroristit räjäyttivät pommit Moskovan metroasemilla. He julkaisivat hurjasti valheellisia juttuja minua vastaan englanniksi, venäjäksi ja turkiksi. Eräiden juttujen mukaan olisin käynyt jopa tappamassa erään toimittajan Oslossa (todellisuudessa en ole ikinä käynyt Oslossa eikä tuo toimittaja ole edes kuollut).

Tuohon aikaan sattui myös se, että Mikael Storsjön ystävä oli kirjoittanut hurjia minun perhettäni vastaan. 19.6.2010 oli kapteeni evp. Antti-Pekka Mustonen kirjoittanut Uusi Suomi-blogissa nimimerkillä lupauksia poikani kuolemasta sillä perusteella, kun tämä poikani on "puoliksi venäläinen" eikä hän anna ikinä anteeksi Karjalan menetystä, mikä olisi siis peruste mainitulle uhkaukselle. Niin hän kutsui nimeltä poikaani ja mustamaalasi "kuoleman lapseksi".

Konstaapelit Lehkonen ja Laine syyskuussa 2010 tekivät päätöksen, että he eivät aloita edes tutkintaa. Noita uhkaavia tekstejä oli useita. Niissä luvattiin pyytää myös Viron metsäveljien apua tulla koputtelemaan ovelle yms.

Poliisi avasi siis keskustelun ronskille puheelle, kuten kirjoitin. Niin sanoin 14.9.2010, että "RL 34a -luvun mukaan katson, että terroristien varten tarjotut tietokäsittelyvälineet sopii tuhota, vaikka räjäyttää".

Muistettakoon, että YK:n turvaneuvoston Al-Qaida-sanktiot sisältävät juuri kyseisen Kavkaz-Center-sivuston.

Kaikesta huolimatta suomalaisen punavihreän kuplan toimittajat Iltalehdestä alkaen antoivat ymmärtää valheellisesti, että olisin tahtonut yleisesti ottaen erimielisten toimittajien tappamista tai murhaamista! Sehän ei pidä paikkaansa, eikä edes poliisi aloittanut mitään tutkintaa minun johdosta.

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet vaati kuitenkin rikostutkintaa, koska hänen mukaansa olisin rasisti tshetsheenejä vastaan. Syyttäjä päätti, että teksteissäni ei ollut sitä rikollisuutta, jota Biaudet julkisuuteen esitteli median ja Heidi Hautalan johtaman Finrosforumin kautta minua vastaan. Hautalalla oli puolestaan oma rikoshanke minua vastaan, johon hän otti selkänojaa jopa EU:n parlamentin johtajan kirjeellä Venäjän duumaan, mutta Suomessa syyttäjä torppasi myös Hautalan hankkeen.

Kavkaz-Centerin useat nimettömät toimijat olivat pikemmin terroristeja puukot ja kiväärit mukanaan, kuin journalismia harjoittavia henkilöitä. Siksi on erheyttävää kutsua minun puhuvan "toimittajia" vastaan!

  Eräs toimijoista oli Kavkaz-Centerin tiedottaja Anvar Labazanov, joka oli juuri jäänyt kiinni Tshetsheniassa. Hänen lempinimensä kertoo paljon: "Teloittaja" ja "pyöveli". Henkilö oli terroristijohtajan Doku Umarovin lähipiiriä. Anvarin vaimo Aini Sidgalivoi jäi myös kiinni tuodessaan Kavkaz-Centerin organisoimaa laitonta rahalähetystä Euroopasta Puolan kautta terroristeille.

Laittomassa maahantulossa Mikael Storsjö järjesti Turkin kautta Suomeen Islam Matziev-nimisen henkilön, joka yhdessä Storsjön kanssa valenimellä Adam Tumsoev järjesti myös mielenosoituksen minua vastaan Pohjan kirkolle. Tshetsheniassa Matzievin koti tunnettiin Al-Qaida-yhteyksistä ja nimi tunnetaan Beslanin lastensurman yhteydestä, kun velipoika toimi terroristipäällikkö Shamil Basaevin radiomiehenä ja herra Islam Matziev oli Kavkaz-Centerin webmaster.


Ps. huomaathan 2 vuotta vanhan juttuni, jossa käsittelen foobisesti toimivan Jyrki Kataisen outoja touhuja. Nyt tuo foobikko on valittu Sitran johtoon.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)