Statcounter

lauantai 28. syyskuuta 2019

Vallaseliitin fanipiiri Jessikka Aron rinnalla: kenraalimajuri, poliisiylijohtaja...

Tämä vallaseliitti fanittaa


Suomen Puolustusministeriöön sotilastiedusteluun liittyvän poliittisen päätöksenteon valmisteluun siirtynyt kenraalimajuri, Puolustusvoimien ex-tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho fanittaa Jessikka Aron kirjan julkistamistilaisuudessa Kahlil Gibranin sanoilla: Ihmiset tarvitsevat eläessään kaksi sydäntä: Pienen, joka on täynnä syvää hellyyttä, ja toisen joka on terästä”.



Toistaiseksi ei ole selvillä, osallistuiko oikeusministeriötä palveleva kenraalimajuri Jessikka Aron teoksen julkistamiseen palkallisena virkatehtävänään vai omalla ajallaan. Mikäli kirjan julkistaminen oli virkatehtävä, niin kuka oli antanut määräyksen osallistua teoksen mainostamiseen? Asiasta on lähetetty tiedustelu oikeusministeriöön.

Sosiaalisessa mediassa on ennätetty arvioida, että Harri Ohra-ahon ja muun vallaseliitin fanittava käytös johtuisi hillotolpasta (ei Timo Soinin, vaan Reijo Tossavaisen mainitsemassa myöhemmässä merkityksessä): vallan ja etuisuuksien houkutus katkaisee moraalisen selkärangan ja rehellisyyden.

Oikeusministeriössä virkatehtäväänsä hoitavan kenraalimajuri Harri Ohra-ahon osallistuminen Jessikka Aron kirjan julkistamiseen on sinänsä haasteellista, koska Aron teos on yksityinen bisnes ja Aroon liittyy monia keskeneräisiä rikos- ja oikeusasioita. Voisiko sotilastiedustelua valmisteleva virkamies osallistua virkatehtävänään tuollaiseen tilaisuuteen mainosmiehenä?

Sisällöllisesti toinen haaste on siinä, millaisen uskottavan kuvan Harri Ohra-aho antaa suomalaisesta sotilastiedustelusta ja virkamieskunnasta, kun Jessikka Aron teos on kuitenkin ”hatara väitteissään”, mikäli asian ilmaisee kauniisti.

Harri Ohra-ahon ja Jessikka Aron twiittien ja FB-postausten tykkäämisistä käy ilmi, että Aron kirjan fanittajien piiriin kuului myös poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Kirjassaan Aro antaakin tietää, että hän on ojentanut suomalaisia korkeita poliisiviranomaisia läntisten viranomaisten antamilla määräyksillä ja vaatimuksilla. Aro ei kuitenkaan kerro avoimesti, että missä määrin Kolehmainen kuuluu tähän verkostoon, jonka kanssa Aro ajaa omia asioitansa eteenpäin.

Aiemmin on käynyt ilmi Seppo Kolehmaisen asiaankuulumaton vihkiytyminen ”trollien” jahtaamiseen. Keväällä 2017 Kaleva-lehden haastattelussa Seppo Kolehmainen ilmaisi vakavan huolensa ”trolleista” ja ”valeuutisista”, jotka olisivat ottaneet tähtäimekseen myös poliisin. Kolehmaisen mukaan ”etulinjassa väijyvät trollit”. Tuolloin Janne Riiheläinen tulkitsi, että Kolehmainen olisi viitannut ”MV-lehden hörhöihin”.

Myös Maaseudun tulevaisuudessa kesällä 2017 Seppo Kolehmainen omistautui aiheeseen ja nosti esille ”vihapuheen” vaarallisuuden.  Kolehmainen on esittänyt myös tarpeen saada reserviläispoliisit torjumaan kyber- ja hybridiuhkia.  Helsingin poliisin johtokeskuksen Jussi Huhtela on tunnetusti liittynyt Kolehmaisen visioihin ja laajentanut vihapuheen merkitystä.

Jessikka Aron fanipiiriin on ilmoittautunut kiitosta jakaen myös Puolustusministeriön viestintäjohtaja Niina Hyrsky ja Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Janne Allonen, Suomen apulaissotilasedustaja Natossa, everstiluutnantti Tero Palokangas, Reserviupseerikurssin johtaja everstiluutnantti Timo Hänninen, Liikenne- ja viestintäviraston johtava asiantuntija Kauto Huopio, Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen, Suomen pysyvän YK-edustuston päällikkö, suurlähettiläs Terhi Hakala, Suomen sotilastiedustelun ex-varajohtaja eversti Martti J. Kari, UNTSO-sotilastarkkailuoperaation varakomentaja eversti Petteri Kajanmaa, Ilmavoimien operatiivisen osaston everstiluutnantti Aki Heikkinen, Viron parlamentin ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Marko Mihkelson sekä tiede- ja kulttuuriministeri Kososen erityisavustaja Satu Mäki-Lassila, TV-hahmo Peter Nyman ja taiteilija Karita Mattila.

Oletteko huomanneet, että yksi on järjestelmällisesti vaiennut Aron "tutkimuksesta"? Naton ja EU:n hybridikeskus Helsingissä vaikenee. Tämän vaikenemisen on epäilty johtuvan henkilösuhteista tilanteessa, jossa liian moni "asiantuntija" ei mahdu yhtä aikaa mestaroimaan ylivertaisena muihin verrattuna. Toiset ovat arvioineet vaikenemisen taktiseksi hiljaisuudeksi, jotta yhteydet eivät tulisi ilmi. Lopulta on myös ajateltu kohteliasta häveliäisyyttä, jossa tohtorit eivät haluaisi likaantua ylioppilaan mielikuvituksellisissa tarinoissa.

Miksi fanipiiri vaikenee trolliväitteiden ”hataruudesta”?


Ylen toimittajana työskennelleen Jessikka Aron kirjoitelma ”Putinin trollit” on julkistuksen jälkeen saanut myös asianmukaista mediakriittistä palautetta, jossa on kiinnitetty huomiota lähteiden olemattomaan käyttöön ja huonoon dokumentaatioon sekä liioiteltuun subjektiivisuuteen.

Juha Korhosen johdolla AD-nettiradio käsitteli seikkaperäisesti kirjoitelman ongelmallisuutta.

Asianajajaliiton Oikeusteko-palkinnolla kesäkuussa 2019 kunnioitettu Paavo Teittinen kirjoitti Helsingin Sanomien kirja-arvostelun, jossa hän arvioi Aron teoksen sisältävän ”hataria väitteitä”.

Petri Korhonen kirjoitti Seura-lehden arvion Jessikka Aron teoksesta. Arviossaan Korhonen huomauttaa, että lähdekriittisyys parantaisi kirjan jälkeä. Teoksen jälki on mustavalkoinen ehdottomuus. Omien tekemisiä ei julkisesti kyseenalaisteta:

Riittää, että haastateltava vastustaa nyky-Venäjän toimintaa, sen jälkeen hänen toimintaansa käsitellään silkkihansikkain”.

Petri Korhonen huomauttaa myös, että Aro ei mitenkään todenna väitettään, jonka mukaan kirjan suurin demoni Venäjän presidentti Vladimir Putin ohjailisi henkilökohtaisesti koko maan disinformaatioverkkoa.

”Epävarmuuksia ei eritellä, ja moni luultavasti rikollisten tai henkisesti sairaiden yksityishenkilöiden tekemä pahuus menee Kremlin piikkiin.”

Vaikka Helsingin Sanomissa ja Seurassa kriitikot lausuivat pääasiallisesti tukensa Jessikka Aron hyväksi, niin heidän pieni kriittisyys riipaisi syvältä tietyn fanipiirin sielua. Vaikuttaa siltä, että kriittisyys oli eksistentiaalinen uhka.

Lentosotakoulun entinen johtaja, eversti evp. Kari Janhunen veti herneen nenäänsä ja syyttää Paavo Teittistä ”hyödylliseksi idiootiksi”, mihin tuomioon myös itse Jessikka Aro liittyy. Samanalaista ehdottomuutta ja täydellistä vaikenemista kriittisyydestä esiintyy tietyissä tahoissa.

Jo aiemmin on tullut ilmi, kuinka Brysselin ja Helsingin vallaseliitti on valmis suoranaiseen irvailuun ja halveksuntaan niitä suomalaisia vastaan, jotka eivät ilmaise valtamediassa tarjottua röyhkeyttä Venäjää vastaan. Tämä kävi ilmi kesällä 2017, kun Punhaharjun ja Savonlinnan väki kunnioitti presidenttien Sauli Niinistö ja Vladimir Putin tapaamista, kun taas vallaseliitti oli täysin tuohtunut kansalaisia vastaan.

Nomenklatuurilla on tarkoitettu etuoikeutettujen joukkoa sosialistisessa maassa. Tuon joukon on väitetty muodostavan tiettyjen annettujen teemojen puolesta fanittajien joukkueen siinä tarkoituksessa, että he tahtovat säilyttää asemansa ja etuisuuksensa. Neuvostoliitossa oli luultavasti sekä itseohjautuvaa fanittamista (”laskelmointia”) kuin myös ohjattua kuuliaisuutta.

Suomessa on muodostunut hämmästyttävä vallaseliitin fanipiiri, joka nyökkäilee ja kiittelee Jessikka Aron teosta, mutta eivät uskalla lausua sitäkään kritiikkiä, jonka Petri Korhonen ja Paavo Teittinen uskalsivat Seurassa ja Hesarissa. Puhettakaan ei ole siitä tarkkuudesta, jota Juha Korhonen esitti AD-nettiradiossa.

On mahdotonta ajatella, että ainakaan kaikki vallaseliitin virkailijoista ja poliittisten etuisuuksien nauttijoista olisi tietämättömiä Aron tarjoamasta vakavasta bluffista. Siksi täytyy kysyä, miksi he jopa fanittavat?

Tutkitusti näin toimii vallaseliitti ja nukkemestarit...


Asianajaja, tutkiva journalisti Andrew Kreig on kirjoittanut helmikuussa 2014 julkaistun vaikuttavan tutkivan artikkelin ”Ketkä nukkemestarit hallitsevat mediaa ja poliitikkoja”.  Artikkeli perustuu Kreigin tuolloiseen uuteen kirjaan ”Presidentin nukketeatteri”. Todellisuudessa Obaman nousu presidentiksi olisi varakkaiden ja voimakkaiden hahmojen ansiota, jotka pysyvät kuitenkin varjossa. Kansalaiset saavat kuunnella Obaman pinnallista tavanomaista viisautta.

Kreig käyttää ilmiöstä nimitystä ”nukketeatteri”, mutta eräät muut kirjoittavat ”Wall Streetistä” tai presidentti Eisenhowerin termillä ”Sotilaallinen teollisuuskompleksi” tai jopa ”Salainen ryhmä”. Pointtina on, että piilotettu oligargia hallitsee hallitusta riippumatta siitä, miten vaalit tapahtuvat. Valtamedia on suurimmaksi osaksi tahattomia rikoskumppaneita.

Kriminologian professori ja kirjailija Scott A. Bonn kirjoittaa elokuussa 2017 Psychology Today -julkaisussa Valtaeliitin voiman vaaroista (”Beware of the Power Elite in Society”).  Bonn viittaa visionäärisen sosiologin C. Wright Millsin havaintoon, jonka mukaan pieni ryhmä varakkaita ja voimakkaita yksilöitä hallitsi Amerikan keskeisiä instituutioita (poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisia). Kuusikymmentä vuotta sitten Mills kutsui tätä ryhmää ”vallaseliitiksi” (the power elite).

Mills huomautti, että vallaseliitin yksilöt eivät ole osa suurta salaliittoa, joka manipuloisi salaa maailmantapahtumia pyrkiäkseen saavuttamaan omat demoniset etunsa, eikä kyse ole diktatuurista, sillä sellaista vallaseliitti ei tarvitse. Koska vallaseliitillä on pienestä koostaan huolimatta määräysvalta Yhdysvaltain keskeisissä instituutioissa, heidän ei tarvitse turvautua ankaraan fyysiseen pakkoon etujensa ylläpitämiseksi ja tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Vallaseliittiä sitoo toisiinsa yhteiset edut, sosiaaliset verkostot ja eliitin ideologian omaksuminen. Sosiaalisten verkostojen merkitystä ei voi yliarvioida.

Vallaseliitin etuoikeutetut sponsoroivat hierarkian huipulle muita. Vallaseliitin keskeinen ristiriita on se, että he rikkovat usein juuri niitä lakeja, joita he ovat vannoneet noudattavansa.

Vallaseliitin korkeampi moraalittomuus tulee mahdolliseksi, koska eliitin ei tarvitse voittaa moraalista suostumusta toisilta. Passiivinen yhteiskunta vain luottaa siihen, että eliitti toimii ns. yleisen edun puolesta. Millsin mukaan tähän ehtoon liittyy ”tiedon pelko” ja anti-intellektualismi, liiallinen riippuvuus television uutisista ja eliitin retoriikan levittämä media johtaa massat vieraantuneisuuteen, jota eliitti voi hyödyntää.

Millsin mukaan korkeampi moraalittomuus on jopa ”amerikkalaisen eliitin systemaattinen piirre”. Itse asiassa massojen yleinen hyväksyminen (repressiivinen, regressiivinen asennoituminen) on tullut olennaiseksi piirteeksi nykyaikaista amerikkalaista yhteiskuntaa.

Millsin mukaan vallaseliitti laatii poliittisen agendan sellaisille elintärkeille aloille kuin ulkopolitiikka ja kansallinen turvallisuus. Äänestäjillä ja useilla poliitikoilla on tuossa päätöksenteossa vain symbolinen rooli

Millsin havaintojen innoittamana kriminalogian professori Scott A. Bonn kirjoitti teoksensa, jossa käsitteli vallaseliitin tapaa käyttää propagandaa moraalisen paniikin saamiseksi: ”Mass Deception: MoralPanic and The U.S. War on Iraq.” (2010) Bonn käyttää tunnettua ”moraalisen paniikin” viitekehystä.

Teoksessaan ”Joukkopetoksista ja moraalisesta paniikista” Bonn esittää, että syyskuun 11 päivän iskut johtivat sotaan Irakia vastaan, vaikka ei ollut mitään konkreettista näyttöä, että Saddam Hussein olisi ollut yhteydessä Osama bin Ladeniin eikä ollut todisteita joukkotuhoaseista. Bonn kirjoittaa vallaseliitin ”valmistellusta” ja ”tuotetusta” (manufactured) sisällöstä, jota tarjottiin kansalle moraalisen paniikin syntymiseksi. Sosiaalinen konstruktionismi ja joukkokommunikaation kysymykset liittyvät moraalisen paniikin malliin.

Teoksensa johdannossa Bonn kertoo, että kriittisenä sosiologinan ja median entisenä johtajana hänellä on ollut kauan kiinnostus niihin vaikuttamisen prosesseihin ja mekanismeihin, jotka vaikuttavat yhteiskunnan tärkeisiin kysymyksiin. Niin hän tutki teoksessaan vallaseliitin insinöröimää moraali paniikkia (the elite-engineering of moral panics”).

Stanley Cohenin kehittämä ”Moraalisen paniikin” teoria oli keskeinen Scott A. Bonnin teokselle. Cohenin mukaan moraalinen paniikki on yhteiskunnallinen prosessi, jonka aikana jokin toiminta esitetään erityisen haavoittuvaksi, jotta ”moraaliyrittäjät” voisivat vaatia jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi. Paniikissa reagointi on kohtuuttoman voimakasta (ns. deviancy amplification spiral). Valhe esitetään totena, huhu evidenssinä ja huolestuneisuus tukee demonisointia.

Voimakkaimmillaan syntyy täysipainoista demonologiaa, jossa syntipukit leimataan. Yksittäisiä tapauksia etsitään julkisuudessa esittämistä varten, jotta paniikissa voidaan keksiä yhteiskunnan laajemmalle rappiolle tai sellaisen pelättävälle kehittymiselle sosiaaliset merkityssuhteet: niin stereotypiat, defenssi- ja coping-keinot ovat tehokkaassa propagandistisessa käytössä. Päämääränä on kuitenkin koko ajan taktisesti ja tarkoitushakuisesti sosiaalisen valvonnan vaatimus.

Cohenin mallissa moraalisen paniikin tuottajat ovat vallanpitäjiä: poliitikot, piispat, journalistit, jotka julistavat moraalisen paniikin avulla tuomionsa. Cohen ihmettelee tyypillistä kieltämisen eetosta, jossa ihmiset eivät näe eivätkä ymmärrä vääryyttä, vaan seuraavat tottelevaisesti tuolla tavalla viekkaasti toimivaa johtajaa, jonka vaatimuksia varten yksilön vastuu ja mielipidevapaus minimoituu.

Mitä Kahlil Gibran olisi todella sanonut?


Harri Ohra-ahon viittaus on peräisin Kahlil Gibranin  teoksesta ”Hiekka ja vaahto”, joka on luettavissa esimerkiksi Gutenbergin projektin avulla tai sähköisenä kirjana.  Tuossa teoksessa on kenraalimajurin onnitteluteksti: ”Ihmiset tarvitsevat eläessään kaksi sydäntä: Pienen, joka on täynnä syvää hellyyttä, ja toisen joka on terästä”. Vanhahtava arabiaksi ilmaistu ajatus on käännetty hiukan sopivammaksi nykypäivää varten nykysuomeksi.

Kahlil Gibranin retoriikkaa, filosofiaa, teologiaa ja antropologiaa on runsaasti tutkittu eikä Ohra-ahon siteeraus tule tuon tutkimuksen syvästä tuntemuksesta. Voisi syntyä jopa pahailkisiä kysymyksiä ja kuiskuttelua, jos Gibranin teokseen tutustuisi laajemmin. Lainauksen jälkeisessä seuraavassa virkkeessä Gibran kysyy siitä, että

Pitäisikö kertoa valheesta, joka ei vahingoita sinua eikä ketään muuta”, ”Miksi et sanoisi sydämessäsi että hänen faktojensa talo on liian ahdas hänen kuvitelmilleen, ja hänen täytyi jättää se [faktojen talo] suuremman tilan hyväksi”.

"Should one tell a lie which does not hurt you nor anyone else, why not say in your heart that the house of his facts is too small for his fancies, and he had to leave it for larger space?”

Tämänkin jälkeen heti seuraavassa virkkeessä Gibran johdattaisi miettimään Aron kirjan lukijaa siihen, mitä Aron mielessä oikein jäytää: ”Jokaisen suljetun oven takana on mysteeri, joka on suljettu seitsemällä sinetillä”. Suuri mies kykenee kestämään verenvuotonsa, kunnes hän löytää täyttymyksen rakkauden yhteydessä ja läheisyydessä.

Teoksessaan Gibran itse asiassa moittii liian puhelijasta puhujaa:
”Kaikkein puheliain on vähiten älykäs: puhujan ja huutokauppapitäjän välillä on tuskin eroa”.
"Viisaus lakkaa olemasta viisautta, kun se tulee liian ylpeäksi itkeämään, liian vakavaksi nauramaan ja liian itsetuntoiseksi etsimään mitään muuta kuin itseään”.

Tohtori Mehmet Atalay on vuonna 2008 Istanbulin yliopistossa esitelmässään käsitellyt oivasti Kahlil Gibranin hengellisyyden ja intelligentsian välistä tasapainoa ja dualismia.  Joidenkin mukaan kyseinen viisaus, johon Ohra-aho viittaa, tulisi tulkita siten, että viisaus olisi etualalla puhuttaessa lännessä ja hengellisyys idässä (ks. Atalay 2008: 123), kuitenkin Atalay huomauttaa, että Bsharrin kylässä pohjois-Libanonissa syntynyt kristitty Gibran pisti aina hengellisyyden etualalle.

Yhdysvallat oli Gibranin toinen kotimaa, mutta halusi tuoda mukaan itäisen hengellisyyden amerikkalaiseen teknologiseen osaamiseen ja materialismiin.

Tohtori, psykoterapeutti John Weiks esittää  Gibranin sitaatin pyhän miehen tapaamisesta. Sitaatissa ilmaistu ”teräksisyys” on ilmaistu vanhalla arabiankielisellä sanalla, joka tarkoittaa ”kestävyyttä”. Ajatuksena olisi siis, että pyhä mies pystyy ”vuotamaan” , ”tuntemaan kipua ja myötätuntoa lähimmäisten hyväksi”, sekä kestämään tilanteen vaatimalla tavalla.

Terveisin, Juha

tiistai 24. syyskuuta 2019

Miksi Jessikka valehtelet?

En kuvitellut, että vielä kirjoittaisin aihepiireistäsi, mutta tänään taas uudestaan törmäsin kahdessa eri yhteydessä härskiin valehteluun, mihin turvauduit.



Radiohaastattelu käsittelee Putinin trolli-kirjoitelmaa. Lausuit, että teatteriin sinua olisi "seurannut" MV-lehden ja Venäjän RT-infosotakanavan avustaja. Täällä olisin hymyilyt uhkaavasti, vaikka kukaan muu ei havainnut uhkaa. Jälkikäteen pelkäsit mennä kotiin, koska pelkäsit, jos sinua seuraisin.



Radiossa kerrot tämän jälkeen paenneen Suomesta kahdeksi vuodeksi. Kirjoitelmassa kerrot ojentaneen Suomessa turvallisuuspalvelua niillä ohjeilla, joita ulkomailla turvallisuuspalvelun korkea taho oli lausunut: Venäjä-mieliset pitää olla kurissa.



Mikä tuossa tarinassa on pielessä? Mitä kutsun valheeksi?

En tiedä, missä määrin Jessikka Aro on itse kirjoittanut tekstin, missä määrin epämääräisyydet ovat apulaisen kädestä, kun puhuttua on sanoitettu tekstiksi. Kieli vaikuttaa melko alkeelliselta kirjoitetuksi tekstiksi, jonka olisi määrä olla tietokirja. Peruskoululainen kirjoittaa yläasteella kehittyneemmin asiaproosaa. Siksi ajattelin, että haamukirjoittaja olisi koonnut tekstiksi puheet. Joka tapauksessa valheellista on väittää, että RT-kanavan avustaja olisi ollut Kansallisteatterissa keväällä 2016. Tämä väite tulee ilmi radiossa.

Tietokirjaksi kirjoitelma on poikkeuksellinen, sillä siinä tehdään rajuja väitteitä ihmisistä ja näiden motiiveista, mutta heihin ei ole otettu mitään yhteyttä. Olen tavannut myös toisenlaisia journalisteja. Vaikka nämä päätyisivät omaan näkemykseensä, he ovat kuunnelleet myös näkemykseni ja referoineet sen.

RT-kanavalle kirjoitin muutaman kolumnin syksyllä 2011. Siitä oli kuitenkin puolivuosikymmentä jo, kunnes oli kevät 2016 ja Aron rooli teatterissa. Aron kronologia on sekaisin.



Mitä tulee RT-kanavaan, niin kokemukseni on muutamasta sen johtajasta puolivuosikymmentä aiemmin, jolloin sain kysellä mielipiteitä. Heidän ainoa neuvo oli koko ajan, että tee itsenäisesti, etsi tarkasti lähteet, varmista. En saanut edes vihjeitä aihepiireistä, joista kirjoittaisin!

Keväällä 2016 en ollut siis RT-kanavalle yhtään mitään, olin Rautatientorin laidalla erään paikan osa-aikainen siivooja.

Jessikka Aron tarinointi kehkeytyy jännittäväksi ja valheelliseksi liittämällä myös MV-lehti teatterin yhteyteen. Niin syntyy yhteys RT ja MV yhteen tapahtumaan, vaikka kumpikaan ei tosiasiallisesti liittynyt teatteriin toukokuussa 2016!

Aron mukaan olisin muka mennyt myös MV-lehden avustajana paikalle (siis kaksoisroolissa, jollei kaksoisagenttina) ja sitten MV-lehti olisi kertonut tapahtuneesta. Se on kuitenkin vale. MV ei kertonut mitään!

Ensimmäinen MV-juttuni oli vasta syyskuussa 2016, jolloin aloin tehdä kirkollisia juttuja. Itse kukin voi katsoa MV-lehden hakukoneen avulla. Aloin kirjoittaa siis vasta puoli vuotta myöhemmin!


Sitä paitsi MV-lehti ei kertonut ylipäänsä Jessikka Aron teatterikeikasta Maailma kylässä - festivaaleilla. Olisin tietysti toivonut, että blogini olisi huomattu MV-lehdessä, mutta syystä tai toisesta sitä juttua ei koskaan julkaistu MV-lehdessä.

Aro kertoo minun häirinneen häntä sekä Saara Jantusta ja Torsti Siréniä aggressiivisen "ammattimaisella otteella". Tuo "ammattimainen ote" voi Aron kielessä viitata ammatillisiin "maksettuihin" kirjoittajiin, joita hän käsittelee EPP:n julkaisemassa artikkelissa.

Todellisuudessa suomalaisen yksityishenkilön vapaa mielipide ei ole mitään "ammattimaisuutta".

Aron kronologi ("ajantaju") on pahasti sekaisin, sillä hän kirjoittaa, että ennen teatteria olin jo kirjoittanut MV-lehteen, jopa röyhkeästi omalla nimelläni. Todellisuudessa kirjoitukset alkoivat vasta puoli vuotta myöhemmin! 

Mitä tulee "seuraamiseen" ja "vaaralliseen hymyyn", joista Aro kertoo ja jotka vain Aro itse kokee, niin kyseessä on enemmän psykiatrian teema, kuin infosodan aihepiiri. En ylipäänsä hymyile erityisesti. Totinen ilme olisi kai ollut "vaarallista julmuutta". Maahan katsominen olisi "salakavalaa uhkailua". Vain Aro tietää, mitä hän olisi keksinyt.

Nuo Aron tunteet antavat mielikuvia hänestä keskeisenä hahmona, vaikka en ollut oikeastaan juurikaan hänestä kiinnostunut. Pikemmin Jarmo Koponen oli kiinnostava, koska minulla on pitempi historia hänen suhteensa. Sen sijaan Husu Hussein ei kiinnostanut lainkaan, koska hän puhui niin huonoa suomea, että sitä oli raskas kuunnella.

En suinkaan mässäillyt Aron huumeriippuvuudella, vaikka Aro niin väittää, vaan päinvastoin ajankohtaista kohua, josta iltapäivälehdistö jo kertoi, kommentoin siten, että Aro ei varmasti ollut huumeissa: hän oli hyvin reipas ja terävä. En hyväksy mitään halventavia väitteitä tässä suhteessa.

Olen arvioinut jo aiemmin yksityiskohtaisesti Jessikka Aron esityksen epätäsmällisyyksiä: näin esimerkiksi EPP-tutkimusartikkelissa ja BBC:n haastattelussa. Seurassa Petri Korhonen kirjoitti terävän kirja-arvion ja myös Helsingin Sanomien arvostelu oli yllättävän kriittinen kun ottaa huomioon HS:n yleisen asenteellisuuden.

Aron julkinen loukkaava valehtelu on Helsingin poliisilla rikostutkinnassa.

Terveisin Juha

Jälkikirjoitus: kommentti kommentoijille!

En tule julkaisemaan teko-isänmaallisten eläimellisiä loukkauksia Jessikkaa vastaan! Juha Korhosen kanssa olen keskustellut muutamat kerrat ja arvioineet, että MV-lehteä tahallisesti mustamaalattiin anonyymisti hulluilla törkyviesteillä ikäänkuin isänmaallisten nimissä. Snowden on jopa paljastanut JTRIG-manuaalin, jonka mukaisesti vastapuoli voi saastuttaa mainetta likaisilla tempuilla. Minulle on tärkeää, että Aron tutkimuksena esiintyvä vale-tiede saa asianmukaisesti kritiikkiä ja huomiota. Siksi ei pidä sekoilla solvausten maailmassa.

Toinen jälkikirjoitus. 

En tee tästä kirjoitelmasta uutta rikosilmoitusta, vaan Aron aiemmista esityksistä olen jo tehnyt. Niissä hän käyttää loukkaavaa valheellista kieltä sekä väittää minua rikollisryhmän jäseneksi.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kun täysin vaikenet, sitten jätetään rauhaan! "Tämän soisin menevän jakeluun!"

Muuan homppeli kirjoittaa tänään paljastavasti tekstin, jollaisia viestejä olen saanut eri muodoissaan jo yli vuosikymmenen verran:

"Nyt oli tähtäimessä Katainen ja kauhea vääryys, kun ei noteeraa mollea. Sinä päivänä kun molle lakkaa julkisesti uhoamasta ilman tuloksia, lakkaa keskustelu täälläkin. Tämän soisin menevän jakeluun."

Viestissään kiihkeäksi käynyt homppeli kutsuu "uhoamiseksi" joitain välähdyksiä lenkeiltäni. Edellisissä lauseissa "uhoamisen" piiriin henkilö liitti myös lausumani kritiikin Sitran johtoon valittua Jyrki Kataista kohtaan, ikäänkuin Jyrki-boy ei saisi saada kritiikkiä.

Toisin kuin kiihkeä kirjoittaja väitti, niin en ole pyytänyt, että Jyrki Kataisen pitäisi noteerata minua.

Päinvastoin Katainen on kauheassa fobiassaan noteerannut ja blokannut, jotta en näkisi hänen twittejään. Jyrki Katainen on todistetusti pääministerinä useasti käynyt tässä blogissani ja lukenut melkein yhtä hysterisesti sitä, kuin em. homppeli.

Olen dokumentoinut Jyrki Kataisen kääntymisen foobikoksi MV-lehden artikkelissa melkein täsmälleen 2 vuotta sitten: 21.9.2017.

Tällaista herjaamista on myös suunnitelmallisesti harjoitettu, jotta demokratia ja avoin yhteiskunta tukahtuisivat, vapaat ihmiset käyttäisivät vähemmän vapaasti ja olisivat kuuliaisesti hiljaa. Sitä on myös Suomessa tutkittu sotilaiden keskuudessa. Eräs opinnäytetyökin on siitä hyvin saatavilla. Siitä on myös Snowden paljastanut salaisia dokumentteja.

Kyseessä on surullinen yhteiskunnallinen ilmiö, jonka mukaista kehitystä on havaittavissa yleisemmin niin Suomessa kuin Euroopassakin.

Minun kohdallani ovat yhtä pahasti nuo valtiolliset toimijat kuin runsaammin yksittäiset intoilijat epäonnistuneet vuosien saatossa, sillä mitenkään "ei mene minulle jakeluun" vaieta.

Olen vapaa ihminen, säilytän perustuslaillisen vapauteni. Nyt työttömänä olen jopa niin riippumaton, että mitkään uhkailut työtä kohtaan eivät voi vaientaa minua.

Niin uhkailut ovat toki siirtyneet urheiluseuraani kohtaan sekä ihmisiä vastaan, jotka jotenkin tukevat minua. Äsken Juha Korhonen sai kokea, että hän joutui hyökkäyksen kohteeksi, kun erehtyi tukea minua.

Tiedän oman paikkani sen verran vähäiseksi, että elämäni ei voi juuri muuttua, mikään ei ole myöskään itselleni välttämätöntä, että sen avulla minut voisi pelotella hiljaiseksi.

Urheilualan koulutetut ammattilaiset vastaavat urheiluseurassa jokaisessa tilanteessa tapahtumista, joissa olen mukana. He näkevät oikean ja väärän paikan päällä. Liikunta on minulle oman elämäni asia, eikä ole seuran varassa eikä sen kautta ohjelmoitu. Liikunta on elämäntapa.

"Kiihkeästi homppelit"


Eräällä sivustolla on sananvapauden nimissä palvelun tarjoaja antanut alustan kirjoittelulle, jossa on jo yli 1000 toinen toistaan hullumpaa kirjoitusta minua vastaan.

Itse kullakin kirjoittajalla on omat motiivinsa - kaikkia ei voi selittää samalla sanalla. Kaikki eivät ole edes homppeleita. Toisia on kuvattu jopa huru-ukoiksi.

Lisäksi muuan homppeli perusti syyskuun alussa Bloggerissa sivuston, joka maalittaa minua. Hän muokkasi pääni veriseksi raadoksi, johon on lyöty nauloja vasaralla. Hän kehottaa lyömään nauloja vasaralla päähäni. Mistä tässä on kyse?

Mielestäni kuvan tekijä ilmaisee rikollisia väkivaltafantasioita. 

Tuon massiivisen sivuston muuan kirjoittaja väittää, ettei tiedosta, missä olisi heidän kirjoittajien keskuudessa muka "väkivaltafantasioita". Viittaan siis tuohon edelliseen kehotukseen lyödä pääni veriseksi vasaroilla ja nauloilla. Kirjoittajan itsensä mukaan väkivalta olisi kuitenkin meikäläisen "omien korvien välissä ja omassa pienessä mielessä".

Siksi rohkenen kysyä julkista ja viranomaisten reagointia, jos esimerkiksi Ylen toimittaja Jessikka Aro tai Turun Sanomien toimittaja Rebekka Härkönen tai maahanmuuttokeskusteluun osallistunut demarisomali Husu Hussein (puhumattakaan Vasemmistoliiton Suldaan Said Ahmed!) kuvattaisiin vastaavasti pää verisenä, kuolemaan kääntyneenä, sekä kehotettaisiin vasaroimaan nauloja tämän päähän. Niin en kuitenkaan hyväksyisi!

Olen aiemmin myös kirjoittanut, että Jessikka Aron valetiedettä pitää kriittisesti arvostella, kuten tieteen nimissä pitää kaikkea arvostella, mutta uhkauksia ja henkilökohtaista loukkausta ei saa harjoittaa.

Nyt kuitenkin tuolla tavalla veristä päätäni esitellen muuan kirjoittaja muka puolustelisi suomalaisia toimittajia, joita olisin loukannut Jessikka Arosta alkaen! Niinkö nämä suomalaiset toimittajat itse tahtoisivat tulla puolustetuksi?

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta vastaaville ilmauksille, joissa minua on maalitettu vihalle. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettajan, sotasetä Torsti Sirénin Facebookissa levitettiin muutama vuosi sitten valeblogia, joka oli perustettu loukkaavasti nimeäni käyttäen ja väärentäen. Siinä valeblogissa kuvattiin pääni katkaistuna ja annettiin kehotus, että pääni pitäisi potkia kuoliaaksi kuin rotat tapetaan. Lisäksi siellä luvattiin maksaa palkkio, jos joku tappaisi minut. Poliisi ei aloittanut rikosilmoitukseni jälkeen tutkintaa mainituista kehotuksista ja kyseisestä blogista.

Viitekuvassa ei pidä kiinnittää huomiota ihonväriin, sillä nyt kiihkeästi elämääni takertuva mies on suomalainen. Hän ei kuitenkaan tule ikinä saamaan vastarakkautta.  Tämä kuva viittaa Tampereen suuntaan. 


Olen käyttänyt tuollaisista em. piireistä psykoanalyyttisesti nimitystä "kiihkeästi homppelit", millä viittaan perverssiin häiriintyneisyyteen, koska nuo miehet keskittyvät minun elämäni kuvailuun fantasioissaan päivästä toiseen. En pidä sitä mitenkään luonnollisena asenteena toiseen henkilöön ja näiden omaan ajankäyttöön.

Olen koko elämäni viettänyt terveellistä elämää. Pahimmillaan olin tukevasti 82 kg, mikä olisi sekin monelle 176-177cm pitkälle miehelle sopiva paino. Silloin olin käynyt kuntosalilla enemmän kuin juoksulenkillä. Aivan varmasti myös tuolloin 1000m olisi mennyt alle 3 minuutissa, jos se olisi ollut tarve juosta "kisassa" huru-ukkojen rinnalla.

 Viime kesänä sain juostua painoni 62 kiloon, todennäköisesti jopa vähemmäksi, jos olisin mittaillut kiloja Krasnodarin kuumilla aroilla.

En ole koskaan kuvitellut, että olisin edes oman kyläni tai jopa Suomen "kovin veteraani", toisin kuin hysteerisiksi käyneet homppelit ja huru-ukoiksi kutsutut urheilusankarit kehittelevät tarinoita noissa tuhannessa tekstissään.

Minulle riittää oma pieni elämäni kuntoilijana, joka hoitaa hyvinvointiaan kerran, kaksi tai jopa useamman kerran päivässä liikunnan avulla. Siitä minä myös julkisesti ja avoimesti iloitsen!

Kun työttömyys jättää minulle vapaata aikaa, niin voin liikkua monta kertaa päivässä. Kun pikkuruinen siivoukseni sijoittuu hyvin varhaiseen aamuun, niin yhdistän aamuyön hölkän töihin ja kotiin: niin saan 30 km per päivä kävelyä tai hölkkää. Viime kesänä pyöräilin tuon matkan, mutta se ei ollut kovin hyvä idea. Se työmatka ei tietenkään ole ainoa kuntoiluni.

Kunhan hamstring-lihakset ovat tervehtyneet, sitten voin 30 km:n hölkän jälkeen mennä paluumatkalla Liikuntamyllyyn, juosta muutamia kertoja 200m alle 30 sekunnin, venytellä, hyppiä aitoja, kunnes menen päiväunille kotiin. Illalla liikunta sitten jatkuu. Nyt reippaampi juoksu on estynyt muutamaksi viikoksi.

Olen tyytyväinen siihen, miten helposti alle 4,00 min/km-vauhtia voin hölkätä, jopa paljon nopeammin. 12 ikävuoden jälkeen olen tähän yli 55 ikävuoteen saakka aina pystynyt juoksemaan suhteellisen helposti yli 3000m Cooperin testissä, sikäli kuin olen ollut terve.

 Muistan ensimmäisen poikani, joka äskettäin meni naimisiin, ja hänen harjoittelunsa koulun Cooper-testiä varten. Poika juoksi yli 3000m ja minulle se vauhti ei tuottanut silloin vaikeaa. Tuin tavoitetta. Sitten toinen poikani muutama vuosi sitten juoksi samassa tavoitteessa. Minulle vauhti oli silloinkin helppoa. Nuorin poikani on vielä hyvin kaukana tuosta vauhdista.

Itse asiassa olen paremmassa kunnossa, kuin keskenkasvuisena teinipoikana olin silloin, kun 10 km meni Sulkavalla tasan 40 minuuttia ja vähän myöhemmin Orvo Paateron valvonnassa 8 km Tanhuvaarasta Savonlinnaa kohti pientä kumpuilevaa tietä alle 28 minuutin. Se ei riitä kuitenkaan syyksi kisailla enää aikuisiällä.

Olisin huru-ukko, jos tässä kunnossa intoilisin kilpailemisesta! Kai elämässä on paljon tärkeämpää ainakin minulla.

Minun elämäni on perhekeskeinen, toisin kuin homppeleilla, jotka tuskin tietävät miten lapsia edes tehdään ja kasvatetaan. Siksi heillä on ainoastaan tuo hysteerisiksi kasvanut juoksentelu, jonka ainutlaatuisuutta he pelkäävät loukatuksi siinä, kun kuntoilijana kerron nauttivan hölkästäni. Itse asiassa he kauhistuisivat sitä hetkeä, jos tapaisivat minut lähtöviivalla heidän rinnallaan!

Tänäänkin aamulla alussa hölkkäsin 3,40/km-vauhtia, lopussa 3,20/km-vauhtia. Tämäpä ärsyttää heitä, kun pidän sitä hölkkänä, koska kovaa en voi nyt juosta hamstring-ongelman takia. Monelle ukkelille tuokin vauhti riittää niihin "kisoihin", joita he kiertävät elämänsä suurina tapahtumina.

Tänään kevyt aamuverryttely, jotta huomenna taas 30 km sujuu kivasti. 

Äsken istuin Rax-pizzeriassa ja söin itseni kylläiseksi, kun poikani viettää syntymäpäiväänsä kavereidensa kanssa Megazonessa. Yhtään en kokenut "urheilijan" stressiä ruokavalioni johdosta, vaan nautin itseni kylläiseksi ikääntyvänä vanhana miehenä, joka taas ensi viikolla kävelee rivakasti ja hölköttelee hiljaa aamuyöllä töihin yhteensä 150 km. Nyt toin pojat ja vaimoni kotiin, jossa syntymäpäivät jatkuvat. Homppelit eivät ymmärrä, että nämä perheasiat ovat tärkeämpiä kuin jotkut pienemmät tai isommat veteraanikisat. Minä sitä vastoin ymmärrän, että toisille ikääntyessä muodostuu harrastukseksi ja elämän suureksi iloksi kiertää kisoista toiseen.

"Huru-ukot" 


Sunnuntaina 22.9.2019 muuan kriitikko määritteli teräväsanaisesti pahamaineisen satojen kommenttien maalittamista:

"Kyllä Molari on oikea juoksija siinä missä huru-ukkokisaajatkin, joille tärkeää on jonkun pikkukisan palkintosija. Molari on vain heitä kunnianhimoisempi."

Jotkut ukkelit ottavat totisesti urheilunsa ja kaikki menee sekaisin, jos heidän urheilua "uhataan". Kun ollut epäselvää, niin eivät kaikki tule Tampereelta. Tämä kuva viittasi itselleen "ennätyksen kovaan" ikämieheen Pohjois-Savosta. Hyvä niin♥️ Minä en kuvittele juoksevani lujaa: en ylipäänsä aio juosta kisoissa, en uhittele alle 2,50 maratonin aikaa, enkä mitään - evvk! 


Tuo määrittely oli niin terävä, että muutama ukkeli otti herneen nenäänsä sen johdosta. Ilmeisesti sattui hyvin kohdalle!

Itse en kuitenkaan määrittelisi noin kovilla sanoilla, koska sallin hyvin ukkeleiden olla oman elämänsä sankareita, enkä kutsuisi heitä "huru-ukoiksi", joka on nuorten halventava ilmaisu vanhenevalle miehelle.

Sinänsä "huru-ukko" tarkoittaa juuri harrasteessaan ehtoopuolella olevaa ihmistä, mikä ei ole asiallisesti väärä ilmaus, vaan todella erittäin totta. Sellainen minä ja ikätoverini ovat. Se on myös minulle eräs tärkeä syy, miksi itse en lähde melkein mistään hinnasta kuntohölkkiin tai muihin kisoihin.

Muutama vuosi sitten erehdyin Sipooseen lähetyshölkkään, jossa piti juosta 3 km, mutta lähdin pamauksesta niin reilusti karkuun muita ukkeleita, että kilometrin kohdalla järjestäjät eivät ymmärtäneet viittoa minua risteyksessä oikeaan suuntaan, vaan jatkoin suoraan. Järjestäjät eivät olleet valmiina paikalla. Niin juoksin johdossa useita kilometrejä harhaan liian kauas - ja keskeytin. Tympäsi moneksi vuodeksi, kun maksoin jopa osallistumisen!

Kävin joitakin vuosia sitten (jolloin en ollut kuntoillut yhtä hyvin kuin nyt) Munkkiniemessä hölkkäämässä 2 mailia (olin pienessä kuumeessa ja otin varovaisesti) ja muutama viikko myöhemmin toisella kerralla olin terve juosten 2 mailia hiukan nopeammin (voitin). En ollut erityisen innostunut. Miksi juosta tuolla, kun voisi juosta vapaasti ja itsenäisesti?

Kotimaisten kielten keskus määrittää, että "huru-ukolla" "ymmärretään tavallisesti vanhaa höperöä miestä". Ilmaisua käytetään "seitsemänkymmentävuotiaista urheilupomoista, jotka eivät älyä väistyä nuorempiensa tieltä. Huru-ukko on ajat sitten kehityksen kelkasta pudonnut menneen ajan edustaja".

Tämähän olisi itse asiassa oiva ilmaus vanhojen kiihkeiden miesten vaatimukselle osallistua kisoihin ja mitata jokaisen lenkin sekunteja suhteessa toisiin juoksijoihin! En kuitenkaan ole omaksunut sanastoa itselleni.

Minä en ole kokenut mitään syytä osallistua "kisoihin". Ensinnäkin suurin osa ikätovereistani ei enää kisaile, vaikka olisi paremmassa suorituskunnossa kuin "kisojen" miehet.

Nuoruudessa muistan, miten ikämiehet Leevi Seppänen ja Orvo Paatero hölkkäsivät meidän perjantailenkillä. Varmaan olisivat juosseet kisoissa alle 40 minuutin 10 km, mutta eivät koskaan enää kilpailleet.

Itse olen kokenut, että yli 2 minuutin tulostaso 800m juoksussa ei ole sellainen "nautinto", että sitä viitsii esitellä kisoissa aikaihmisenä - vaikka menestystä vanhojen mies kisoissa voisi tulla huonommallakin tasolla. Onhan se totta, että veteraanien maailmanennätysvauhti olisi melkein riittävä 800 metrin laadukkaaseen juoksuun: huonompi tulos ei ole enää laadukasta juoksua. Toisaalta kunnioitan seurakavereita, jotka kokevat iloa juosta kisoja hitaammallakin vauhdilla. Se on hyvä, että juoksu on vapautta ja iloa, eikä kiivautta ja kiilusilmäisyyttä!

Tosiasiassa huru-ukkojen maailmanennätykset eivät ole lähelläkään sitä laatua, mitä on nuorempien miesten ennätykset. Vuosi sitten pistelin parhaani Myllypurossa, ensimmäisenä päivänä meni alle 2,10, mutta toisella yli. Se testi ratkaisi myös, että SM-sisähallikisoihin en missään tapauksessa halunnut suunnitella lähtöäni. Kisat olivat joka tapauksessa liian kaukana. Pientä toivetta olin elätellyt. Juoksu ei tuntunut enää kuitenkaan kivalta edes piikkareissa. 800m noin 2.10 on jo kauheaa juoksua, juoksusta puuttuu hyvä maku.

Kun minulla oli ollut BMW 535, Mercedes 560 SEC, Lexus LX ja Jaguar S-type, niin niistä luopumisen jälkeen tuntui aivan erilaiselta ajaa "viidentonnin" ihmeellä. Silläkinppääsee eteenpäin. Tietysti viisikymppisten (vuotta vanhojen) autolegendojen avulla ajetaan kisoja edelleen, mutta kyllähän se itsestäni näyttää hassulta verrattuna nykyaikaisiin välineisiin.

Sama on sanottavissa meistä vanhoista miehistä: minä saan nautintoa kuntoillessa ja pitäessä kuntoa yllä, tähtäämättä mihinkään "matkalle", joten vaikea ymmärtää toisten hysteriaan meikäläisen kuntoilun johdosta. Miksi vanhana pitää kisata?

Joidenkin mukaan en ole "pitkäjännitteinen", vaan olisin "lyhytjännitteinen". Tämä on erikoinen määritelmä, sillä vuonna 2018 kuntoilukertoja oli yli 700 ja vain pari vapaata päivää koko vuoden aikana.

Tietysti olen liikunnallisesti vapaa, sillä en noudata mitään harjoitusohjelmaa orjallisesti enkä tähtää mihinkään tiettyyn kisaan. Joskus tuntuu hyvältä hölkätä hiljaa ja pitkään, toisinaan haluan palauttaa menetettyä nopeutta ja voimaa.

Monet luulottelevat, että nyt tähtään pitkälle matkalle ja aiemmin lyhyelle, koska he eivät tiedä muuta kuin sirpaleita, joista rakentavat fantasioita. Olen aiemminkin tehnyt pitkiä lenkkejä, vaikka menneenä vuonna korostin kuntosalia hiukan liikaa. En nytkään unohda nopeutta ja kuntosalia, vaikka hölkkään aamuyöllä. Kaikkea ei tarvitse kertoa julki. Nopeus ja voima tulevat ohjelmiin sitten, kun hamstring-lihakset sallivat.

Vanha poliittinen ajojahti


Muutama kirjoittaja on intoutunut meikäläistä vastaan selvästi poliittisista motiiveista, joilla on jopa vanhat juuret. He eivät osoita mitään urheilullista harrastuneisuutta tai ymmärrystä, vaikka ehkä teeskentelevät sellaista. Näissä on nähtävissä tärkeänä toiveena ylipäätänsä mielipidevapauden "tukahduttaminen" ihan kaikessa, mitä sanon tai missä toimin.

Nämä kirjoittajat ovat viitanneet yhä uudestaan väitettyyn "FSB-videoon", joka on karkeasti manipuloituna ja muokattuna sitten levitetty nettiin.

 Itsehän en tarvitse tuollaista videota, jos olisin jotain tahtonut kertoa FSB:lle, sillä olen käynyt Kavkaz-Centerin ulkomaisista toimijoista keskustelua Tehtaankadulla FSB:n edustajan kanssa. Kävin myös Pietarissa FSB:n toimistossa puhumassa Kavkaz-Centerin sisällöstä yms. Enhän minä tarvitse Youtube-videon julkaisua, että viesti menisi jollekin FSB-agentille! Hulluja ihmisten mielikuvitus.

Minulle on soitettu Kavkaz-Centerin johdosta Kadyrovin piireistä Groznyista ja olen tuolloin keskustellut erityisesti Isa Dzhabrailovin tähden, jonka nimiin Kavkaz-Center oli välillä rekisteröity, kunnes se oli taas Mikael Storsjön (helsinkiläinen vihreän puolueen toimija) nimissä, ja on taas nyt uudestaan Isa Dzhabrailovin nimissä. Muistettakoon, että tuo Al-Qaidan ja Doku Umarovin (edesmennyt terroristijohtaja) edustaja kävi Helsingissä tapaamassa Martti Ahtisaarta. Paikalla oli myös Heidi Hautala. Mainittakoon, että kyseisen Isan veli karkoitettiin sittemmin Suomesta.

Kyseisen videon syntyhistoria liittyy konkreettiseen tilanteeseen, mikä halutaan yleensä vilpillisesti häivyttää.

Samanaikaisesti Helsingissä servereitään Mikael Storsjön toimistossa pitänyt Kavkaz-Center ylisti marttyyreiksi, että terroristit räjäyttivät pommit Moskovan metroasemilla. He julkaisivat hurjasti valheellisia juttuja minua vastaan englanniksi, venäjäksi ja turkiksi. Eräiden juttujen mukaan olisin käynyt jopa tappamassa erään toimittajan Oslossa (todellisuudessa en ole ikinä käynyt Oslossa eikä tuo toimittaja ole edes kuollut).

Tuohon aikaan sattui myös se, että Mikael Storsjön ystävä oli kirjoittanut hurjia minun perhettäni vastaan. 19.6.2010 oli kapteeni evp. Antti-Pekka Mustonen kirjoittanut Uusi Suomi-blogissa nimimerkillä lupauksia poikani kuolemasta sillä perusteella, kun tämä poikani on "puoliksi venäläinen" eikä hän anna ikinä anteeksi Karjalan menetystä, mikä olisi siis peruste mainitulle uhkaukselle. Niin hän kutsui nimeltä poikaani ja mustamaalasi "kuoleman lapseksi".

Konstaapelit Lehkonen ja Laine syyskuussa 2010 tekivät päätöksen, että he eivät aloita edes tutkintaa. Noita uhkaavia tekstejä oli useita. Niissä luvattiin pyytää myös Viron metsäveljien apua tulla koputtelemaan ovelle yms.

Poliisi avasi siis keskustelun ronskille puheelle, kuten kirjoitin. Niin sanoin 14.9.2010, että "RL 34a -luvun mukaan katson, että terroristien varten tarjotut tietokäsittelyvälineet sopii tuhota, vaikka räjäyttää".

Muistettakoon, että YK:n turvaneuvoston Al-Qaida-sanktiot sisältävät juuri kyseisen Kavkaz-Center-sivuston.

Kaikesta huolimatta suomalaisen punavihreän kuplan toimittajat Iltalehdestä alkaen antoivat ymmärtää valheellisesti, että olisin tahtonut yleisesti ottaen erimielisten toimittajien tappamista tai murhaamista! Sehän ei pidä paikkaansa, eikä edes poliisi aloittanut mitään tutkintaa minun johdosta.

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet vaati kuitenkin rikostutkintaa, koska hänen mukaansa olisin rasisti tshetsheenejä vastaan. Syyttäjä päätti, että teksteissäni ei ollut sitä rikollisuutta, jota Biaudet julkisuuteen esitteli median ja Heidi Hautalan johtaman Finrosforumin kautta minua vastaan. Hautalalla oli puolestaan oma rikoshanke minua vastaan, johon hän otti selkänojaa jopa EU:n parlamentin johtajan kirjeellä Venäjän duumaan, mutta Suomessa syyttäjä torppasi myös Hautalan hankkeen.

Kavkaz-Centerin useat nimettömät toimijat olivat pikemmin terroristeja puukot ja kiväärit mukanaan, kuin journalismia harjoittavia henkilöitä. Siksi on erheyttävää kutsua minun puhuvan "toimittajia" vastaan!

  Eräs toimijoista oli Kavkaz-Centerin tiedottaja Anvar Labazanov, joka oli juuri jäänyt kiinni Tshetsheniassa. Hänen lempinimensä kertoo paljon: "Teloittaja" ja "pyöveli". Henkilö oli terroristijohtajan Doku Umarovin lähipiiriä. Anvarin vaimo Aini Sidgalivoi jäi myös kiinni tuodessaan Kavkaz-Centerin organisoimaa laitonta rahalähetystä Euroopasta Puolan kautta terroristeille.

Laittomassa maahantulossa Mikael Storsjö järjesti Turkin kautta Suomeen Islam Matziev-nimisen henkilön, joka yhdessä Storsjön kanssa valenimellä Adam Tumsoev järjesti myös mielenosoituksen minua vastaan Pohjan kirkolle. Tshetsheniassa Matzievin koti tunnettiin Al-Qaida-yhteyksistä ja nimi tunnetaan Beslanin lastensurman yhteydestä, kun velipoika toimi terroristipäällikkö Shamil Basaevin radiomiehenä ja herra Islam Matziev oli Kavkaz-Centerin webmaster.


Ps. huomaathan 2 vuotta vanhan juttuni, jossa käsittelen foobisesti toimivan Jyrki Kataisen outoja touhuja. Nyt tuo foobikko on valittu Sitran johtoon.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

lauantai 21. syyskuuta 2019

Yhdysvallat uhkaa Kaliningradia. Miten Suomen käy?

National Interest kertoo 19. syyskuuta 2019, että Yhdysvallat on lausunut rajun uhkauksen pommittaa Venäjän Kaliningradia. Jo otsikko rehvastaa pelottelulla: ”Nato haluaa murskata sen sodassa”. 

Yhdysvaltain ilmavoimien komentaja kenraali Jeff Lee Harrigian kertoi toimittajille, että Yhdysvaltain joukot uskovat voivansa murtautua Kaliningradiin.

Kansainvälisesti käydään tiukkaa keskustelua ja analyysiä Yhdysvaltain kenraalin lausumasta uhkauksesta Kaliningradia vastaan. Suomessa media on hämmentävän hiljaa. 

Miksi kenraali Jeffrey Harrigian uhkailee?


Yhdysvalloilla on tietyt tavoitteet, joita he yrittävät saavuttaa tällä uhkailullaan. Usein Yhdysvallat on ollut heikko laskelmissa siitä, mihin tuollaiset uhkaukset voivat johtaa. Jenkkikenraalin lausunnon sisältöä ja motiiveja on luonnollisesti arvioitu Venäjällä. Suomessa on toistaiseksi pysytty hiljaa Yhdysvaltain militantista uhkailusta, joka koskee Suomen lähialuetta.

Yhdysvaltain ilmavoimien komentaja Euroopassa Jeffrey Lee Harrigian rehvasteli, että konfliktin sattuessa Kaliningradin alueesta tulisi ensisijainen hyökkäyskohde. Rehvastelu oli varmasti kenraalin yritys testata Venäjän reagointia. Moskovan Lomonosov valtioyliopiston professori Andrei Manoilo analysoi, että kenraalin rehvastelun avulla Pentagon haluaa selvittää, kuinka Venäjä reagoi ja mitä Venäjä aikoisi tehdä kuultuaan, että Nato on valmis turvautumaan sotilaallisiin toimenpiteisiin suhteiden heikentyessä.

Kaliningradin kuvernööri Anton Alikhanov varoittaa tietotoimisto Tassin haastattelussa Yhdysvaltoja suunnitelmista. 
 ”Yhdysvaltojen tulisi pidättäytyä hyökkäysten kaavailusta Venäjän Kalingradia vastaan, koska tällä alueella toimivien joukkojen tekninen osaaminen ja moraali antavat niille mahdollisuuden taistella mahdollista vastustajaa vastaan”. 
”Meillä ei todellakaan ole mitään peloa. … Emme suosittele kenellekään sitä riskiä, että sekoilee meidän armeijaamme vastaan”.

Kalingradin kuvernööri kehotti jenkkikenraaleja lukemaan joitakin historiankirjoja, jotta ymmärtäisivät seurauksista, joita on kohdattava niille, jotka suunnittelevat sotatoimia Venäjän valtiota vastaan.

Yhdysvalloilla ja Natolla on tietysti suunnitelmia ydinaseiden käytöstä konfliktissa Venäjän kanssa. Nämä suunnitelmat ovat strategisia, taktisia ja operatiivisesti erittäin yksityiskohtaisia. Venäjällä on vastaavat suunnitelmat Yhdysvaltojen ja Naton aiheuttamaa uhkaa vastaan.

Simuloituja hyökkäyksiä


Äskettäin länsimainen media kertoi, että Britiannian Fairfordin lentotukikohtaan sijoitetut B-52-pommittajat simuloivat hyökkäyksiä Venäjän kaupunkeihin. B-12 -pommittaja on toki melkein toisen maailmansodan aikainen kone, jota on modernisoitu useita kertoja, vuodesta 1955 alkaen käytetty pitkänmatkan raskas pommikone.  Tuollainen vanha kone voisi saavuttaa Kaliningradin alueen, mutta Venäjän ilmapuolustusjärjestelmä kykeni sieppaamaan sen ohjukset.

Lausunnon tavoitteena on lähinnä pelotella Kaliningradin väestöä, jonka toivotaan mahdollisesti säikkyvän pois alueelta, koska konfliktissa ensi-isku tapahtuisi Kaliningradissa. Vastuuttoman lausunnon avulla luodaan uhkaa ja painetta ulkomaisia sijoittajia kohtaan, jotta nämä eivät panostaisi taloudellisesti Kaliningradin alueeseen.

Jeffrey Lee Harrigian on 57 vuotta vanha kenraali, joka kiitävää vauhtia lähestyy eläkkeelle siirtymistään. Hän saattaa rehvakkuudellaan ilmaista toiveita saada julkisuutta ja päästä kongressiin. Retoriset ja psykologiset ongelmat ovat varmasti vanhan miehen holtittoman lausunnon taustalla.
Valitettavasti vanhenevan kenraalin lausunto itsessään ilmaisee myös, että amerikkalaiset harkitsevat iskua Kaliningradiin niin ilmasta kuin avaruudesta. Yhdysvallat tarkistavat parhaillaan suunnitelmiaan. Yhdysvallat yrittää vetää Venäjä asekilpailuun, mikä vaurioittaisi talouden kehitystä.

Pahinta on Yhdysvaltain globaalinen provokatiivisuus. Yhdysvalloille tyypillistä on painostaa psykologisesti, tuhota vihollinen järjestelmän sisäpuolelta, kun Yhdysvallat ei uskalla toimia suoraan.

Yhdysvallat toivoo, että se voi käyttäytyä villisti niin ettei sen touhuun reagoida tehokkaasti. Amerikkalaisten salainen suhde paljastui Venezuelan parlamentin entiseen päällikköön Diosdado Cabelloon. Kun tämän paljastuksen jälkeen asian annettiin vain olla, niin
Yhdysvalloissa kasvoi rankaisemattomuuden tunne. Rankaisemattomuuden houre aiheuttaa lopulta globaaleja vaaroja, huomauttaa Moskovan Lomonosov yliopiston professori Andrei Manoilo.

Jenkit eivät välitä Baltian ja Suomen kohtalosta


Venäjän ulkoministeriön alaisuudessa toimivan diplomaattien eliittikoulun MGIMO:n sotilasasiantuntija Mihail Vladimirovitš Aleksandrov muistutti Pravdan haastattelussa, että Venäjä miehittäisi Baltian 48 tunnissa, jos Nato iskisi Kaliningradiin. 

Mihail Aleksandrov on pitkän linjan sotilasasiantuntija. Vuonna 1990 hän puolusti väitöskirjaansa MGIMO:ssa Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan Nato-jäsenten keskeinäisistä suhteista. Vuonna 1994 hän väitteli tohtoriksi Keski-Aasian ja Kaspian alueen ongelmista Australiassa Canberran yliopistossa.

Mihail Alexandrovin mukaan Venäjä ei aikoisi istuskella ja odotella Yhdysvaltain ja Naton rikkovan Venäjän ilmanpuolustusta. Vain massiivisen hyökkäysoperaation seurauksena sellaista voitaisiin yrittää. Kun Venäjän näkisi amerikkalaisten lentokoneiden keskittymisen, niin Venäjä tuhoaisi ballistisilla ohjuksilla kyseiset kohteet ja jälkeenpäin Venäjän joukot hyökkäisivät Baltiaan ottaen koko alueen haltuun 48 tunnin sisällä. Natolla ei olisi aikaa edes tulla lähettyville, kun he näkisivät jo erittäin voimakkaan sotilasjoukon Puolan rajoilla.

 ”Silloin heidän pitäisi miettiä, pitäisikö heidän jatkaa sotaa”, analysoi sotilasasiantuntija. ”Seurauksena olisi, että kaikki tämä päättyy siihen, että Nato menettää Baltian maat”.

Jos sitä vastoin amerikkalaiset käynnistäisivät ohjushyökkäyksen Kaliningradia vastaan, niin Venäjä löisi esimerkiksi Seattlea, jossa sijaitsevat Yhdysvaltain suurimmat lentokonetehtaat.

Yhdysvaltain sotilaallisessa uhkauksessa ei ole lausuttu mitään avoimesti Suomesta. Jenkkejä ei kiinnosta Baltian ja Suomen kaltaiset pikkuvaltiot. Heillä on vain oma strateginen pelinsä ja erilaiset nappulat pelissä.

Baltian kohtalo olisi käsikirjoitettu siihen, että Nato menettäisi muutamien tuntien aikana Baltian alueen. Suomen kohtalo olisi merkittävästi erilainen kuin Baltian, mikäli Suomi ei osallistuisi Yhdysvaltain ja Naton rintamaan: tuossa tapauksessa Suomi jäisi sotatoimien ulkopuolelle, Suomeen ei uhrattaisi Venäjän sotilaallisia resursseja.

Mikäli Suomi asettuisi Baltian ”tueksi” ja Kaliningradin vastaiseen jenkkirintamaan, silloin Suomen kohtalo oli yhtä karu kuin Baltian.

Ps. huomaathan 2 vuotta vanhan juttuni, jossa käsittelen foobisesti toimivan Jyrki Kataisen outoja touhuja. Nyt tuo foobikko on valittu Sitran johtoon.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)