Statcounter

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Miksi pilkkaamme toisen "vähäistä" koulutusta?

Ministeri Aino-Kaisa Pekosen koulutus- ja työhistorialle on sosiaalisessa mediassa naurettu väheksyen. Tuota samaa asennetta on aiemmin esiintynyt myös moitteissa esimerkiksi Pekka Haavistoa tai toimittaja Jessikka Aroa vastaan. Tässä vain muutama tunnettu esimerkki.



Valitettavasti minun lausumani kritiikki on myös kovin usein ymmärretty tahallaan tai tahattomasti väärin tuossa samassa ikävässä moodissa. En suinkaan halua, että kukaan "korottaa" omaa egoansa naureskellen toiselle. Mielestäni kenelläkään ei ole varaa esiintyä niin ylivoimaisen "viisaana"!

Minun mielestäni koulutuksen ja työn suhteen ei ole syytä väheksyä myöskään ministeriä, sillä on hyvä, että ministeri Pekonen on tehnyt töitä. Ehkä hän on ollut tehtävissään osaava. Sitä paitsi eivät ne yliopiston tai ammattikorkeakoulun opinnot ole käytännössä juuri merkittävästi erilaisia ja vaativampia, kuin lähihoitajan koulu. Olen nähnyt kaikkia.

Olen yhä enemmän ajatellut, että moni muukin voi olla edelleen vastaavasti "vähäisissä tehtävissä", koska ei ole saanut pääsyä pelikentälle, suuriin tehtäviin. Heistä olisi yhtäläisesti ministerin tehtäviin, jos olisivat suotuisat suhdanteet. Heistä olisi yhtäläisesti moniin isoihin tehtäviin, jos heille tarjottaisiin isot saappaat.

En ota siis kantaa ministerin toimintaan itsessään tämän koronaepidemian aikana. Kuten pääministeri on oikein korostanut, että vallitsevassa tilanteessa ei ole täydellisyyttä, vaan joudutaan toimimaan epävarmuuden vallitessa. Viestinnässä ja päätöksenteossa voi olla puutteita, joita pitää arvioida itsessään, mutta samalla tietää, että ministeri ei ole päätöksentekijänä yksin, vaan hänellä on tukena ministeriö. Olisin itse toiminut eri tavalla monessa asiassa, mutta en tiedä, että olisinko tehnyt viisaammin päätöksiä. Ennen kaikkea en voi syyttää päätöksen heikkouksista ministereiden "tyhmyyttä" tai koulutuksen "puutteita".

Koulutuksen puutteet voivat tulla esiin huonossa osaamisessa, jos lähihoitajan koulutuksella pitäisi kirjoittaa tieteellistä tutkimusta. Muotovaatimukset, tutkimushistoria ja viitekehykset eivät tulisi esille kyllin analyyttisesti. Se ei tarkoita, että henkilö olisi kykenemätön viisaaseen havainnointiin ja päättelyyn sinänsä.

Ministerinä Pekonen ei ole tieteentekijä, vaan päätöksiä tekevän tiimin johtaja. Ministeri-sana tarkoittaa itse asiassa "palvelemista", erotetuksi mestaroimisesta. Ministeri asettuu tehtävään palvelijaksi ja hänellä on tiimi apunaan.

Korostan, että en näe työn ja koulutuksen perusteella syytä väheksyä ministeriä tai ketään edellä mainittua. Muistan joka päivä kunnioittaen isääni ja äitiäni, joilla ei sodan aikana ja heti jälkeen syntyneinä lapsina ollut edes koulunkäynnin mahdollisuuksia. Kohtasin vanhempani älykkäämpinä kuin monet niin sanotut "kouluja käyneet" ihmiset. En voi kerskua omalla älykkyydellä, ja älykkyys ei ole kokonaiskuva elämänhallinnasta!

Olen monta kertaa tavannut esimerkiksi kirkossa työskenteleviä suntioita tai kioskin työntekijöitä, jotka ovat älykkäämpiä monessa toimessaan ja vuorovaikutuksessaan, kuin korkeapalkkaiset (so. yli 100 000 e/vuosi) virkamiehet, joita olen saanut myös jututtaa. Usein on suuri vahinko, että suntioiden ymmärrys ei tule kuulluksi, vaan kaikenlainen lukeneisto esiintyy koppavina päättäjinä.

Tällä perusteella toistan vielä painokkaasti, että lähtökohtaisesti kenenkään koulutukselle ei pidä vähätellen naureskella. Koulutuksen puutteet voi nostaa esille, mikäli puutteet näkyvät tuloksissa, mutta oma ylpeys toisen rinnalla ei riitä perusteeksi.

Terveisin Juha

Juha Molari,
pitkäaikaistyötön, koronalomautettu osa-aikainen wc-siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172

Lähettänyt klo 1 kommentti:

Jeesus Kristus on ylösnoussut - tämä ei ole mystikkojen preesens, vaan perfekti aikamuotona

En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi niin idässä kuin lännessä kirkot julistavat pääsiäisenä ylösnousemuksen passiivin preesenssissä, juuri nyt tapahtuvana ihmeenä, vaikka oikea verbimuoto olisi imperfekti tai perfekti menneisyyden tapahtuman johdosta. 



Pääsiäisenä tunnustan uskoa elävään Jumalaan, joka ei ole vain kuolleiden patriarkkojen, profeettojen ja apostoleiden jättämä teoreettinen viitekehys ja kulttuuriperintö. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ei kuitenkaan tapahdu tänään, vaan se tapahtui kaksi tuhatta vuotta sitten. Tämä Jeesus elää edelleen.

Sunnuntaina 19. huhtikuuta 2020 juhlistetaan itäisessä kristikunnassa vanhan kalenterin mukaisesti pääsiäistä, Kristuksen Jeesuksen ylösnousemusta.

Kunnioittaen muistan Justinus Marttyyrin merenrantakävelyä, joka tapahtui ennen kuin filosofi kääntyi kristityksi. Justinos oli saanut hyvän filosofisen sivistyksen. Mietiskellessään merenrannalla hän tapasi vanhuksen, joka toi esille elävän Jumalan tuntemisen. Tämä avasi filosofin uuteen maailmaan, jossa Jumala ei ole filosofien jumala, vaan elävä Jumala, jonka patriarkat, profeetat ja apostolit ovat tunteneet ennen häntä.

Justinos Marttyyri eli 100-165 jKr. Hän on jäänyt historiaan tunnettuna kirkon opettajana.

Elävän Jeesuksen Kristuksen tuntemista ei pidä sekoittaa vaatimukseen, jossa elävä ylösnoussut Jeesus näyttäytyisi todeksi kristittyjen "elämyksellisissä" performansseissa. Läntisessä kristikunnassa uudemman kalenterin mukaan tänään ei vietetä pääsiäistä, vaan pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina ihmetellään, kuinka apostolit saivat ylösnousseen todistajina kohdata ja tunnistaa Ylösnouseen Jeesuksen.

Muistan surullisen hyvin, kun pitkäperjantaina 1990-luvun alussa kävin tutkimusmatkalla torontolaista herätystä esittäneen kristillisen lahkon tilaisuudessa. Pastori huusi kuorolaisille, että enemmän voimaa, enemmän Henkeä ("more Spirit"). Hän vaati antaumuksellisuutta niin kuin kiivaimpien urheiluvalmentajien tiedetään pakottaneen urheilijoita suorituksiin.

Elävää Jeesusta Kristusta ei suinkaan tunnista siitä, että omilla elämyksillämme ylitämme ja syrjäytämme profeetat ja apostolit. Elävää Jeesusta Kristusta ei tunnista myöskään valheellisuuteen perustuvassa itsepetoksessa, jossa uskottelemme "uskovaisuudesta" sellaista pyhyyttä ja hengellistä kasvua, joka ei pidä paikkaansa Raamatun todistuksen kanssa.

Elävä Jeesus Kristus ei käännä kasvoja ja unelmointia ihmisen omaan erityislaatuiseen vireystilaan: itse elävä Jeesus Kristus voi, kun ihminen ei voi. Minä en ihmisenä kannattele Jumalan valtakuntaa, vaan Jumala toimii kaikkivaltiaana minusta riippumatta ja minusta huolimatta. Jumalan valtakunta itse kantaa sanan ja sakramenttien kautta.

Eilen Keskuspuistossa hämmästyin ihmispaljoutta, suorastaan ruuhkia, jotka ovat vaarallisia koronaviruksen leviämiselle.

Mietin siinä hölkätessä - surullisesti väsyneempänä kuin pitkään aikaan pitkällä lenkillä, että elän tätä elämääni, en etsisi mitään muuta, vähätkin unelmoinnit hylkään, tyytyisin vain tähän - ja jatkossa mahdollisesti vielä vähempään. Jätän myös jäähyväiset urheiluun liittyvälle unelmoinnille. Unelmat on hylätty, uho kuollut pois. Näin saattaa myös käydä, että jätän jäähyväiset urheiluun liittyvälle unelmoinnille, vaikka tuskin aktiivikuntoilijan liikkumista hylkään.

Tuollainen houkutus elämän ja tavoitteiden hylkäämisestä saapuu lähelle ihmismieltä, siitä löytyy kosketuspintaa tietyissä elämäntilanteissa. Voin kiittää ja perustella itselleni, että olen saavuttanut jo terveydelle sopivan 58-62 kg painon, minkä säilyttämiseksi ruoan säännöstely ja niukkuus ovat tärkeintä. Ei mitään enää.

Väitöskirjani viitekehysten myötä olen analysoinut toistuvasti, että ihmisen omien halujen kieltäminen ja näin "uhrautuminen" eivät ole suinkaan terveen psyykeen merkki. Sellaiseen liittyy ainakin riski, vaikka kristillinen hurskaus sisältää tuon riskin.

Halun jännite - tietty dialektiikka - on päinvastoin luonnollista ja tarpeellista ihmismielelle. Kamppailu niukkuudessa parempia saavutuksia kohti, mutta epäonnistuen, on terveen ihmisen tuntomerkki. Kristillinen usko elävän Jumalan kaikkivoipaisuudesta ei suinkaan tee kristitystä mystikkoa, joka luopuen maailmasta rakastaisi täysin tyhjentäen itsensä, ilman ehtoja ja halua.

Professori Bruce Fink on vuonna 1997 teoksessaan A Clinical Introduction to Lacanian Psychoanalysis (sivut 100–101) ja professori Paul Moyaert vuonna 1996 artikkelissaan Lacan on Neigborly Love julkaisussa A Journal for the History of Philosophy (sivut 1–31) tuonut esille "halun kuoleman" ja mystikkojen täydellisen "itsensä kieltämisen" ongelmallisuuden ihmispsyykelle.

Kristittynä voimme tunnustaa uskoa Ylösnousseeseen, elävään Jeesukseen, niin kuin Martti Luther Roomalaiskirjeen luennoissaan katsoen Jumalan aarteen olevan kätkössä "likaisessa pellossamme". Tämä tunnustaminen ei tapahdu kiistäen omaa elämää ja "likaista peltoa", eikä ikäviä ja keskeneräiseksi jääviä tehtäviä, joita meillä on epäonnisen maallisen elämämme kanssa.

UT:n kirjoituksissa ja luterilaisissa oppikirjoissa lukuisia kertoja mainittu "oman lihan ristiinnaulitseminen" ja "halujen kuolettaminen" eivät ole hengellinen johdatus skitsofreeniseen mystikon mielenlaatuun, josta Fink ja Moyaert ovat aiheellisesti varoittaneet. Sellainen houkutus ja riski vaanivat lähellä.

Skitsofreenisen mystikon mielenlaadussa "oman halun kuolettaminen" kulkee käsitysten harhaisen kuvitelman kanssa, jossa itselleen kuvitellaan erityinen missio ja nähdään kaikkien kasvojen kääntyvän itseään kohti, ihaillen tai pahantahtoisesti. Muistan kanttorin, joka julisti "oman halunsa kuolettamista", mutta ei voinut sietää ketään muuta kanttoria tai muusikkoa lähituntumassa kateutensa johdosta, kuvitteli suuria taivaallisia ääniä. Tyypillinen skitsofreenisen mystiikon patologia.

Kristitty aivan oikein nöyrästi tunnustaa oman vähäisyytensä ja syntisyytensä, jättää liiat kuvitelmat pois omista haavekuvistaan, hän ei kuvittele myöskään hengellistä asemaansa mitenkään erityislaatuiseksi. Tässä maailmassa on vain elettävä ihmisen kohtalo, toisella toisenlainen. Elävän Jeesuksen Kristuksen osallisuus ja vaikutus on tässä ihmisen kohtalossa salaisuus: elävä Kristus on todellinen, ei pelkästään papereiden ja dokumenttien periaate, mutta Hänen vaikutuksensa ei ole pääsääntöisesti sydämessä ja silmissä nähtävissä ja tunnettavissa.

Sen vuoksi en pidä siitä, että pääsiäistä julistetaan kirkoissa preesens-aikamuodossa. Ylösnousemus on tapahtunut joskus kauan sitten, mutta minä en tunne "ylösnousemus-elämää", joka olisi kenties skitsofreenisen mystiikon hallusinointia tai muuta vastaavaa. Käytän noin kovaa ilmausta, kuin "skitsofreeninen", koska psykiatrian professorit Fink ja Moyaert käyttivät sitä ilmaisua.

Jeesus Kristus elää - vaikka minulla menisi huonosti tai paremmin.

Terveisin Juha

Juha Molari,
pitkäaikaistyötön, koronalomautettu osa-aikainen wc-siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172



Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 16. huhtikuuta 2020

Miksi koronaviruksen leviämisestä ja vaarallisuudesta ei ole luotettavaa tilastotietoa ja uutisointia Suomessa?

Kansanedustajat ovat viime päivinä kirjoitelleet ja julistaneet suuria prosenttilukuja siitä, miten monta prosenttiyksikköä on ollut kussakin kunnassa testatuista koronapositiivisia. Valtamedia levittää viranomaiskäyriä tartunnansaaneista ja kuolleista sekä lasketaan kuolleisuusprosenttia. Näitä numeroita käytetään perusteluina erilaisille pakkotoimille, rajoituksille ja suosituksille.

Esimerkiksi tanskalaistutkimus antaa huomattavan pienet luvut kuolleisuudelle, koska sairastaneiden kokonaismäärä nähdään suuremmaksi, kuin tyypillisesti monissa muissa tilastoissa. Suomessa eivät edes kaikki oirehtivat pääse testeihin ja saa nimeänsä koronavirukseen sairastuneiksi. Vielä suurempi määrä kantaa oireettomina tai suhteellisen lievästi kipeänä viruksen. Myös kuolleisuuden rekisteröinti on häilyvää. Suomessa on koronavirukseen kuolema merkitty aina, vaikka virus itsessään ei olisi pieni tai iso tekijä kuolemassa.

Epidemiologian dosentti Mikko Painio on tuonut samanlaisia kriittisiä kysymyksiä esiin koronavirukseen liittyvistä arvioista. 

Koronaviruksen leviämisestä on viranomaisten, poliitikkojen ja journalistien toimesta levitetty moninaisia ”tuloksia” ja ”prosenttilukuja”, joita numeroarvoja on tässä täysin tarpeetonta toistaa, koska esitetyt luvut eivät vastaa edes ammattikoululaisen epäonnistuneeksi jääneen opinnäytetyön luotettavuustasoa. Minulle on muodostunut erittäin vaikeaksi tulkita ja ymmärtää, mitä nuo tarjotut luvut todellakaan kertovat koronaviruksen todellisesta levinneisyydestä ja vaarallisuudesta.

Kertaan muutamia perusasioita opinnäytetyöstäni liiketalouden koulutusohjelmasta, jossa selvitin vuonna 2004 ”kuluttajien ostovoimaa”. Aihe ei toki koske viruksen leviämistä, mutta opinnäytetyötäni varten valitsin kvantitatiivisen kuluttujatutkimuksen, jossa otantatutkimuksessa tutkin suhteellisesti kiintiöityä otosta. Tiedonkeruumenetelmänä käytin henkilökohtaista suullista haastattelua. En siis työntänyt neuloja tai letkuja haastateltavien nenän kautta, joka sekään ei ole tiedonkeruumenetelmänä virheetön. Opinnäytetyössäni kiinnitin huomiota siihen, että suullinen haastattelu oli itsessään altis virheellisille vastauksille. Nyt tarjolla oleva ”koronadata” on huomattavasti villimpää.

Kouluja käyneet viranomaiset, journalistit ja poliitikot luulisivat muistavan, että empiirisen tutkimuksen rajoituksia on tutkijoiden keskuudessa paljon arvioitu. Sikäli kuin journalistit ovat saaneet opinnäytetöitään koskaan valmiiksi, niin niihinkin on sisältynyt tutkimusmenetelmän kuvauksia. Sitä vastoin koronasta uutisoitaessa on kokonaan kaikki tuo oppineisuus unohdettu. Kun toimittajat kirjoittavat näitä ”koronaprosentteja”, niin jättäkää viinat juomatta samana päivänä ja kerratkaa tilastotiedettä!

Esimerkiksi vasta tammikuussa 2019 rekisteritutkimuksen professoriksi saatu Reijo Sund olisi kliinisen lääketieteen yksikössä varmasti pätevä tulkitsemaan kerätyn ”koronadatan” luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Hän on vuosien aikana pitänyt useita tilastotieteen luentoja yliopisto-opiskelijoille. Astuessaan vuoden 2019 alussa uuteen virkaansa, hän korosti yliopiston vahvuudeksi monia väestöpohjaisia seurantatutkimuksia ja viittasi rekisteridatan keräämiseen. Eikö nyt olisi poikkeusaikana käytettävä osaamista myös koronaviruksesta tehtäviin yhteiskunnallisiin yleistyksiin, joita toistaiseksi on tehty hyvin holtittomasti? 

Empiiriset tutkimukset jaotellaan käytännönläheisissä oppikirjoissa tavanomaisesti kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen tutkimukseen. Kvantitatiivisiin tutkimukseen kuuluvat tyypillisesti aineistokeruumenetelminä kyselyt, haastattelut ja kokeelliset tutkimukset, kun taas kvalitatiivisessa tutkimuksessa henkilökohtaiset haastattelut, eläytymismenetelmät ja dokumentit. Kvalitatiivisia tutkimuksia voisivat olla enemmän suggestiiviset kuin täsmälliset potilaiden ja epäilevien ihmisten tunnelmakuvaelmat. Valitettavasti "tilastojen" avulla tehdyt tarinat ovat nykyään myös noita suggestiivisia juttuja, tunnelmointia. 

Suunnitelmalliset survey-tutkimukset on tehokkaita tapoja kerätä tietoa silloin, kun tutkittavia on paljon. Kun kyse on viruksen leviämisen selvittämisestä kokeellisten tutkimuksen tietojen valossa, niin otantatutkimuksessa tulisi tutkia perusjoukon osajoukkoa eli otosta, pienoiskuvaa väestöstä.



Suhteellinen kiintiöpoiminta merkitsee ei-satunnaisuuteen perustuvaa ositettua otantaa. Sinänsä otos ei yksistään takaa edustavuutta, vaan myös kustakin ositetusta ryhmästä pitäisi olla mukana riittävän monta edustajaa, useita kymmeniä. Suhteellisesti kiintiöityä ositettua otantaa pidetään tehokkaana menetelmänä, kun perusjoukko on heterogeeninen. Itse perusjoukon heterogeenisuus luo aina otokseen virhettä. Ryväsotanto olisi perusjoukosta arvottu otos, jota tutkijat voisivat aktiivisesti lähestyä.

Tutkimuksessa käytettävä kiintiöinti tulisi suorittaa valtiollisesti ja kunnallisesti luotettavien tilastotietojen perusteella esimerkiksi ikäjakauman perusteella siten, että kunkin kiintiön koko muodostuu vähintää useiksi kymmeniksi.

Kvantitatiivisessa tutkimuksessa käytettävä otos on ihan käyttökelpoinen menetelmä, kun projektin taso halutaan säilyttää yhdenmukaisena ja otokseen keräämiseen käytettävää aikaa lyhentää siinä tarkoituksessa, että saadaan esille edes tietyn ajan melko luotettava tulos. Tätä metodin lähtökohtaa ovat esimerkiksi Babbie 1973:74 ja Hopkins 1996:231 selvittäneet seikkaperäisesti ymmärrettävästi.

Näin kootun reaalimaailmaa koskevan uuden primäärisen tiedon luotettavuus olisi aidosti kiinnostava ja se voisi palvella luotettavaa päätöksentekoa. Voidaan sanoa tilastotieteen sanoilla, että sellaisen aineiston kerääminen vastaisi tieteellistä tehtävää ”tavoitella ja hankkia uutta tietoa” (Sund 2001a).

Otantakehikon muodostaminen on kiintiöpoiminnan suuri haaste, mihin tilastotieteen teoreetikot ovat usein viitanneet. Suomessa vaalitutkimuksessa on hyvin ymmärretty haasteet ja korjata laskelmia ennusteissa. Kun satunnaisotantaa käytetään, silloin umpimähkäisesti jokaisella yksilöllä olisi yhtä suuri todennäköisyys tulla valituksi tutkimusotokseen. Ositettu otanta korjaa vääristymiä esimerkiksi liikkeellä olevien ja tutkimukseen sattuvien ihmisten iän suhteen. Suhteellisesti olisi kuitenkin aiheellista kiintiöidä sukupuolet ja eri ikäryhmät, jolloin jokaisesta ositteesta valitaan prosentuaalisesti yhtä paljon tutkittavia. Vasta vastaavuuden jälkeen voidaan varmistaa, että estimoitaessa otoksen laskettuja tunnuslukuja päästään lähelle perusjoukon arvoja. Bailey 1994:94-95 sekä Rose & Sullivan 1996 ovat kirjoittaneet tämän vastaavuuden tarpeellisuudesta.

Kiintiöidyn otoksen avulla voidaan pyrkiä pienempään otoskokoon kuin ilman kiintiöintiä, niin että ei tarvitse testata pääkaupunkiseudun kaikkia miljoonaa ihmistä, jotta voidaan jollakin luotettavuudella lausua viruksen leviämisestä. Miljoonan ihmisen tutkimushanke olisi sekä hidas että kallis, mistä seurauksena se tuskin olisi edes sen luotettavempi.

Kiintiöpoiminnan avulla tehdyt markkinatutkimukset ja vaaligallupit ovat hyvin tyypillisiä. Markkinatutkimuksissa tavallisin käytetty ositetun otannan menetelmä on kiintiöpoiminta (quota samplin). Haastattelututkimuksia on käytetty poliittisiin tarkoituksiin jo 1880-luvulta alkaen. Jopa Max Weber käytti menetelmää valmistaessaan tutkimustaan protestantismin etiikasta. Haastattelututkimusten kehitys liittyy Gallupin, Neymanin, Roperin, Harrisin, Stoufferin, Lazarsfeldin, Pearsonin ja Fisherin kehitystyöhön. Modernit teoriat hyödyntävät modernia tilastotiedetta ja todennäköisyyslaskentaa.

Sen sijaan että vain tiettyä rajattua ryhmää selvittäisi, niin tutkijan tulisi tutkia jokaisen tapaamansa henkilön, mikäli tämä mahtuu kiintiöön, jolloin kiintiöpoiminta on ositetun satunnaisotannan (stratified random samplin) versio. Suhteellisesti kiintiöity ositettu satunnaisotanta on nimenomaisesti kehitetty tällaisia tarpeita varten, jotta saavutettaisiin parempi edustavuus tutkittavasta väestöstä.

Vuoden 1936 vaalitutkimus Literary Digest on klassinen esimerkki survey-tutkimuksen sosiaalisesta vääristymästä: tutkimus vääristi tuloksen, koska perusjoukosta ei laadittu kehikkoperusjoukkoja ja datan kokoamismenetelmä rajoitti joidenkin sosiaalisten ryhmien vastausmahdollisuutta. Tuolloin tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puhelinta, mikä vääristi tulosta, koska kaikilla äänestäjillä ei ollut puhelinta.

Koronaviruksesta saatavan tiedonkaruumenetelmän aiheuttamat ongelmat tulosten yleistettävyydelle ja johtopäätöksille ovat huikeasti räikeämmät kuin klassisessa epäonnistuneessa Literary Digest-tapauksessa, koska tutkittaviksi ei edes hyväksytä perusjoukon mukaista väestörakennetta. Tällä tavoin saadun rajallisen ja vääristyneen datan käyttö yleistyksissä ja uutisoinnissa tulisi olla erittäin harkinnanvaraista ja tilastotieteen menetelmiä ymmärtävää.

Kvantitatiivisten tutkimusten validiteetin (pätevyyden) arviointityyppejä on useita: sisäinen validiteetti, ulkoinen validiteetti ja face-validiteetti, sisältövaliditeetti, kriteerivaliditeetti ja käsite- eli rakennevaliditeetti. Nämä kysymykset tutkimuksen pätevyydestä, päätelmien sopivuudesta, mielekkyydestä ja käyttökelpoisuudesta ovat koronavirustapauksessa jopa aivan ydinasioita, mutta juuri validiteettia ei oudosti ole lainkaan käsitelty missään julkisessa esityksessä.

Tutkimuksen reliabiteetillä tarkoitetaan tulosten pysyvyyttä, toistettavuutta ja tarkkuutta, joka luonnollisesti sisältää ongelmia jo pelkästään viruksen etenemisen johdosta ja tutkimusmenetelmään sisältyvien väärien negatiivisten tulosten johdosta. Tilastotieteessä hyvin tunnetaan, että tulokset jäävät erittäin sattumanvaraisiksi, jos otoskoko on kovin pieni ja otos on vääristynyt kuva populaatiosta. Estimaatioiden käyttö edellyttää todennäköisyyttä. Vallitsevan virustutkimuksen yhteydessä on täysin absurdia ja epäselvää, kuinka estimaatiot voitaisiin ylipäätänsä muodostaa.

Vanhastaan Suomen Sanomalehtien liitto julkaisi haastattelututkimuksen luotettavuuden selvittämiseksi muutamia peruskysymyksiä. Ensimmäinen koski tutkijan tai tilaajan oman intressin pohtimista. Toinen koski tutkittujen joukkoa ja heidän valintaa. Myös tilastollista merkittävyystasoa, virhemarginaalia ja tuloshaarukkaa piti vanhan ajan journalistin arvioida silloin, kun tehtiin yleistyksiä yhteiskuntaan.

Lukusuosituksia:

Babbie, Earl R. 1973. Survey Research Methods. Wadsworth Publiching Company, Inc. Belmont,
California.

Bailey, Kenneth D. 1994. Methods of Social Research. The Free Press. New York.

Hopkins, Glass 1996. Basic Statistics for the Behavioral Sciences. Boston: Allyn & Bacon. 3rd
Edition

Ramachandran, G. & Rao, T.J., 1974. Stratified sampling and allocation of sample size. Journal
of the Royal Statistical Society, Series B, Methodological 36: 292-298.

Rose, D. & Sullivan, O. 1996. Introducing Data Analysis for Social Scientists. Second Edition.
Open University Press.

Kunnioittaen Suomen turvallisuuden ja maailmanrauhan puolesta,

Juha Molari, 
pitkäaikaistyötön, koronalomautettu osa-aikainen wc-siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Antakaa ihmisten uskotella - huijaukseen kasvomaskeista!

Piispa Samuel Lehtonen rohkaisi keväällä 1989, mikäli muistan oikein, että se oli piispa Lehtonen ordinaatiokoulutuksessa ennen pappisvihkimystä:

"Ihmiset pitävät teitä Jumalan salaisuuksien tuntijoina, kun teillä on virkanne ja pappispukunne. He tuntevat, että jotain pyhää saapuu. Antaa näiden ihmisten uskoa, palvelkaa heitä!"

Olen sen pappisviran alun jälkeen lukenut hiukan keskimääräistä enemmän Jacques Lacanin ja Slavoj Zizekin analyysejä valtarakenteista. Rituaalien avulla pelkojaan pakenevien ihmisten sallitaan uskotella, että tässä olisi yliluonnollisen kosketus ja palvelus myös silloin, kun kyse on tämänpuoleisten tunnelmien ritualisoidusta hallitsemisesta.

Informaatiosodankäynnin tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota Sigmund Freudin alitajuisuuden käsitteeseen, jonka paineessa ihmiset etsivät primitiivisellä tarpeellaan pelastajaansa. Sotilasliitot tarjoavat tuon "pelastuksen" hämmennetyille ihmisille.

Sama huiputus on parhaillaan kasvomaskien kanssa, jotka eivät pysäytä koronavirusta. Jos mikä tahansa kasvonaamio pysäyttäisi koronaviruksen, niin mikä tahansa kasvonaamio kelpaisi sairaaloiden käyttöön. Nyt laatuvaatimukset kertovat, että edes melko hyvät kasvonaamiot eivät Kiinasta Suomeen isolla rahalla lennätettyinä kelpaa sairaaloihin.

Miksi nuo kelvottomat kasvonaamiot kelpaisivat vanhustyöhön tai kauppamatkoille? Ei tietenkään yhtään paremmin, kuin sairaaloissa nämä naamarit ja liinat pysäytä koronavirusta.

Syy on se vanha funktionaalinen huiputus: Antakaa ihmisten uskotella!

Kuvassa pappeuteni ensimmäinen ja viimeinen päivä. Viimeisenä päivänä keväällä 2011 en ollut oikeasti noin lihava, kuin kuvasta saa vaikutelmaksi, vaan jo alba itsessään on paksu ja sen alla oli musta liperipuku. Nuorena pappina oli sekin uskottavuusongelma, että joku saattoi moittia, etten olisi pappi, koska olen niin laihan näköinen. Oikean papin pitäisi olla tukeva!

Juha Molari, 
lomautettu osa-aikainen siivooja, pitkäaikaistyötön
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Kaksituhatta vuotta sitten Kristuksen Jeesuksen ylösnousemus - mietteitä pääsiäisaamuna juoksulenkillä

Elävä Kristus Jeesus


Olen käynyt viimeisen kertani pääsiäismessussa pääsiäisyönä 2011 Pietarissa ortodoksisessa messussa, jossa luin evankeliumin. Minulle Kristus Jeesus on ylösnoussut noin kaksituhatta vuotta sitten ja hän elää voimallisesti. Messussa tai liturgiassa ei tapahdu mitään mullistusta tässä suhteessa.

Teologinen näkemykseni poikkeaa joukkojen kokoamisesta tykkäävästä uskonnollisesta toiminnasta muutamasta mahdollisesta henkilökohtaisesta syystä. Muistan pienestä pojasta alkaen, kuinka isäni moitiskeli, että appiukon kotona pitäisi sunnuntaisin istua puku päällä, mutta nämä moittivat, jos hän lähtee hiihtämään. Appiukon kotona ei yhtä suurta moitetta lausuttu, jos pyhäpäivän kunniaksi hiukan maisteli väkevää, vaan tärkeintä oli joutilaisuus puku päällä sunnuntaisin. Isälleni Kristus Jeesus oli elävä todellisuus jokapäiväisesti.

Teologinen käsitykseni on myös vahvistunut erilaisissa elämänkokemuksissani, joissa olen omassa voimattomuudessani tukeutunut kristilliseen kasteteologiaan ja Jeesuksen lupaukseen, että hän on kaikki päivät meidän kanssamme maailman loppuun asti. Edelleen teologinen ymmärrykseni on syventynyt opinnoissani, joissa olen arvioinut teologisia erilaisia virtauksia ja tulkintoja, jotka ovat muovanneet käsityksiä viime vuosisadat.

Jari Tervo ja muut suomalaiset koomiset intellektuellit ovat koronakauhun aikana naureskelleet ivallisesti amerikkalaisille epäilemättä vauhdikkaille seurakunnallisille videoille, joissa uskonnolliset johtajat rukouksillaan torjuvat koronaviruksen saapumista. Seurakunnallisissa tavoissa on outoja piirteitä. Vähemmän järkyttävänä ei voi pitää sitäkään, jos elävän Jumalan toiminta kyseenalaistetaan tässä meidän keskuudessamme.

Ei pelkästään pääsiäisenä, vaan jokapäiväisesti ja kaikissa tilanteissa kristittyjen ja kirkkojen pitäisi muistaa, että Jumala on elävä: puhuuko elävä Kristus Jeesus, toimiiko Hän, osoittautuuko Hän tällä tavoin eläväksi. Tässä tarkoituksessa oli hyödyllistä lukaista pääsiäisaamuna jo edesmenneen saksalaisen teologian professorin Klaus Bockmühlin pamfletti Kristikunta ilman Kristusta. Teoksessaan hän kysyy, onko Jumala elävää todellisuutta uskossamme ja teologiassamme.

Onko elävä Kristus Jeesus mukana kristillisessä ”harrastuneisuudessamme”, elämämme iloissa ja suruissa, nykyisessä teologiassa ja missä? Erityisesti on kysyttävä elävä Kristuksen Jeesuksen todellisuutta tai epätodellisuutta nykyisen kristikunnan rukouksissa, vallankäytössä, opissa, kristillisessä etiikassa ja sosiaalietiikassa.

Länsimaista kristikuntaa on riivannut ”esineellisyydestä riisuttu” pääsiäinen, jossa kirkollisesti pääsiäinen ei ole varsinaisesti Kristuksen Jeesuksen ylösnousemus eläväksi, vaan parhaimmillaan kultillinen vuosittainen muistotilaisuus ja pahimmillaan vuodenkiertoon liittyvä juhla kevään saapumisesta.

Kristus Jeesus saatetaan papillisesti julistaa ikäänkuin ”ylösnousseeksi” liturgiassa, mutta tätä ei ymmärretä eikä tunnusteta jo kaksituhatta vuotta sitten tapahtuneeksi menneisyyden tapahtumaksi, jonka jälkeen nämä vuosituhanneet sama Kristus Jeesus on ollut tähänkin saakka elävä Herra.

Esineellisyydestä ja myyteistä riisuminen liittyy muun muassa Kantin, Troeltschin ja Bultmannin tapoihin määritellä todellisuutta ja puhetta. Bultmannin perillisinä suurehko osa luterilaista papistoa puhuu itse asiassa enemmmän ihmisen itsetulkinnasta (Selbstverständnis), kuin Kristuksen Jeesuksen ylösnousemuksesta kaksituhatta vuotta sitten ja Hänen elävästä toiminnasta yhä edelleen.

Rudolf Bultmannille myytin käsite oli filosofinen, ontologinen, jollaisena se oli peräisin eksistentiaalifilosofiasta. Bultmannille evankeliumien ja Uuden testamentin julistama ylösnousemus oli mytologinen näkemistapa. Näin länsimainen teologinen ajattelu turmeltui väärään käsitykseen, ikäänkuin pelastus ei riippuisi tuosta yhdestä historian pisteestä kaksituhatta vuotta sitten. Niin myös kirkolliseen liturgiaan on tullut yhä enemmän aikuisten ihmisten draamallinen leikki Kristuksen Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ikäänkuin tapahtuvaksi liturgian ja messun aikana. Sellaisena luterilainen liturgia ja messu on lähestynyt voimakkaasti roomalaiskatolista ajattelua. Kristus Jeesus ei herää kuolleista liturgiassa, vaan Hän kuoli ja heräsi kuolleista jo kaksituhatta vuotta sitten!

Länsimaisen teologisen ajattelun turmeltuminen tekee Jeesuksen elämän ja kuoleman kaikki yksityispiirteet melko tarpeettomiksi, paitsi kenties ne voivat olla eettisinä esimerkkeinä. Jeesuksen aika kutistetaan historialliseksi pisteeksi, jossa ei tarkemmin kysytä, kuka ja millainen Hän oli. Kun Uuden testamentin todistajat toteavat kaikki yhtäpitävästi sen, että Jeesuksen hauta oli pääsiäisaamuna tyhjä: ”Hän ei ole täällä”, niin tällä ylösnousemuksella oli kiistattoman esineellinen luonne. Niin myös elävä Kristus Jeesus ei ole turha sananparsi tai hokema tänään, vaan vaikuttava ja kaikkivaltias todellisuus.

Elävän Kristuksen Jeesuksen tähden kristittyinä uskomme aidosti ihmeisiin. Elävän Kristuksen Jeesuksen toiminta toteutuu keskelle maailman tapahtumia. Elävän Kristuksen Jeesuksen johdosta rukouksemme ei jää meditaatioksi, jossa ihminen keskustelisi itsensä kanssa.

Kristillinen pääsiäinen julistaa kokoaikaista tosiasiaa Herran Jeesuksen toiminnasta luonnossa ja historiassa, Hänen herruusvaatimusta maailmassa. Herra Jeesus ei noussut kuolleissa eristyksiin taivaisiin, vaan vaikuttaa myös kaikki päivät meidän kanssamme ja meidän hyväksemme täällä maan päällä. Jumalan on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Voimme huomata, miten erilainen kristillinen usko on kuin Karl Barthin esittämä todellisuuskäsitys, jossa Jumala suljetaan salakabinettiin ja transsendenssin linnakkeeseen eristyksiin.

Kristillinen Jumala – elävä Herra Jeesus – ei eristäydy karanteeniin niin korkealle ja saavuttamattomiin, että maailman melskeet ja tuskat eivät voisi tavoittaa Häntä. Kaikilla ihmistä kiinnostavilla alueilla Herra Jeesus on läsnä ja toimii.

Elävään Kristukseen Jeesukseen uskominen ja turvautuminen ei rakentele ihmisten voimattomuudesta ideologiasta lapsenomaista ohjelmaa, siihen tapaan kuin Dorothee Sölle moitti kristillistä kirkkoa farisealais-lakihenkisestä houkutuksesta.

Usko elävään Kristukseen Jeesukseen toteutuu siellä, missä ihminen ei sekoile hairahtaen (esimerkiksi Söllen erehdyksen mukaisesti) kaikkivaltiaaseen ihmisyyteensä, vaan ymmärtää tunnustaa itsensä, yhteisönsä ja johtajiensa pelkän ihmisyyden, kun rakastaa näitä syntisiä lähimmäisiään ja turvautuu uskoen elävään Kristukseen Jeesukseen.

Elävä Kristus Jeesus vaikuttaa juoksulenkillä


Tänään pääsiäisaamuna Kristus Jeesus ei noussut kuolleista, vaan hän oli noussut kuolleista parituhatta vuotta sitten: Hän oli tänään yhtä elävä, voimallinen ja kunnioitettava kuin eilen ja tuhannet päivät tätä aamua edellä. Minä lähdin hyvillä mielin pääsiäisaamuna juoksulenkille.

Kuva pääsiäisaamuna pienessä vesisateessa, jossa juoksin ja hypin tällä kohtaa ylämäkeen 20-30 metrin harjoituksia. 


”Hyvillä mielin” on enemmän kuin vain kaksi köykäistä sanaa. Niissä on paljon hengellistä ja henkistä sisältöä, joka ei ole pelkästään provokatiivista ja manipuloivaa, vaan luotan todellisuutta hallitsevaksi ja vaikuttavaksi. Suomalaisessa kristillisessa perinteessä on aiemmin sanottu ”jumalattoman vanhurskauttaminen” tai ”syntisen armahdus”, kun halutaan ilmaista Kristuksen Jeesuksen vapauttavaa ja voimaannuttavaa läsnäoloa. Kyse on rohkeudesta ja ilosta, joka on elämänmyönteinen ja elämäärakastava.

Juoksemaan lähtöni oli hiukan vaikeaa, koska toissapäivänä pitkäperjantaina tein kaksi melko tehokasta treeniä (2 x 9 km vauhtileikki) ja yhden lyhyemmän juoksun. Eilen leppuuttelin jalkoja 14 kilometrin huoltavalla hölkällä. Iltapäivällä oli eilen hiukan ”kuumottava olo”, joten senkin vuoksi oli hyvä säästellä kehoa, jotta pysyy terveenä. Kaikesta huolimatta lihakset olivat edelleet hiukan väsyneet. Pitkää juoksulenkkiä en viitsisi tänään tehdä.

Kaiken lihasväsymyksen lisäksi pääsiäisaamuna satoi vettä, oli lämpöä vain 0-2 °C. En olisi luultavasti viitsinyt lähteä juoksemaan, jos en olisi erehtynyt lukemaan, mitä taas kerran pilkkaajat kirjoittelivat minusta. Miten nämä eivät tajua, että en suinkaan kuvittele olevani läheskään paras ikäluokassani tässä vaiheessa, mutta näkymät top-10 -joukkoon kestävyysmatkoilla ovat otolliset, jos kuntoiluni on nyt tehostumisen myötä onnistunut kevään ja kesän aikana? Ovatpa seuratoverini nähneet ja väittäneet, että suorituskykyni olisi jo nyt tuolla tasolla. Itse epäilen vielä.

Itse asiassa pääsiäisaamun kylmä vesisade oli ihan kiva liikuntaympäristö, jota haluan mainostaa niille, jotka käyttävät aikansa pikemmin toisia vastaan herjaamiseen sosiaalisessa mediassa. Muistittehan kai myös juoksennella omaksi hyväksenne – ette vain murehtien ja spekuloiden siitä, mitä toiset tekivät tai eivät tehneet? Ennen kaikkea, löysittekö elävän Kristuksen Jeesuksen voiman jokaiseen hetkeen pääsiäisaamuna?

Tänään pääsiäisaamuna tietoisena elävästä Herrasta Jeesuksesta, Hänen armostaan ja rakkaudestaan meitä ihmisiä kohtaan, juoksin muutaman kilometrin verryttelyksi. Ajattelin juostessani, että jokainen jalan kosketus maahan saisi julistaa iloa Hänen voitostaan!

Lihaksissani (erityisesti pakaroissa ja lonkissa) tuntui hiukan tervettä väsymystä, ei mitään vammautuneisuutta. Menin maastossa pieneen mäkikohtaan, jossa tein erilaisia hyppyjä ja loikkia, 10 sarjaa kutakin liikettä noin 20-30 metrin matkalla. Videossa on valikoima joistakin niistä liikkeitä, joita tein nyppylän 20-30 metrin matkalla sekä sen jälkeen tasamaalla 100 m matkalla. Tämän nyppylän jälkeen tasamaalla ja lievässä myötäleessä juoksin 10 kertaa 100 metriä kovaa kävelypalautuksella (1 minuuttia palautu). Lopussa kaksi kilometriä löysää verryttelyhölkkää. Kotona aamupala ja myöhemmin venyttelyt. Iltapäivällä uudestaan samalla periaatteella. Huomenna poljen vain kuntopyörällä matalatehoisen 2 tunnin treenin kahteen kertaan. Minusta tämä on aivan mahtava pääsiäinen, tunnen kunnioitusta ja kiitollisuutta Vapahtajaa kohtaan elämästä ylipäätänsä!


Kutsun sitä pääsiäisen riemuksi ja voimaksi, jonka saan uskosta elävään Kristukseen Jeesukseen, kun en masennu, jos vaikka kuulen päivittäin erilaista herjausta liikunnallisen taapertamiseni johdosta. Itse asiassa etsin jokaiseen päivään, jos suinkin, luottamuksen siihen, että meillä ja minulla on elävä Kristus Jeesus. En tiedä, mihin Hän elämääni johtaa ja tahtoo, mutta kunnioitan Häntä.

Mitä tulee itse harjoitteluun, niin ei tietenkään minun koordinaationi ja kimmoisuuteni ole huippuluokkaa, sillä olen ollut vasta pappakuntoilija, joka on pari päivää sitten aloittanut siirtymisensä aktiivikuntoilijaksi – ja kenties kesän loputtua jopa kilpakuntoilijaksi. ”Kilpakuntoilija” tuntuu niin jalolta ja upealta, että en ole varma kyvykkyydestäni siihen missään vaiheessa.

Koordinaationi ja kimmoisuuteni eivät ole kelvolliset edes sen johdosta, että olen vanha ja huono luontoni puolesta juuri näissä ominaisuuksissani, mutta siitä huolimatta katson erittäin tarpeelliseksi häpeilemättä joka viikko harjoittaa myös näitä asioita. En ole hyppääjä enkä sprintteri, joilla olisi luonnostaan keholliset kyvyt paremmat kehon hallintaan. Miksi me häpeilemme itseämme, kun Kristus Jeesus ei häpeä meitä, vaan armahtaa meidät rakkaudessaan?

Olen rohkaissut seurakavereitani, että hekin uskaltaisivat hyppiä ja loikkia, mutta olen hämmästellyt, että kuinka moni aktiivisesti torjuu kaikki tällaiset harjoitukset. En myöskään mollaa itseäni kaikkeen syvimpään surkeuteen, vaan olen nähnyt, miten vaikeaa monelle ikätoverilleni ja nuoremmalle on myös harjoitella samoja hyödyllisiä asioita kuin minä tein. Minä kuitenkin jatkan tällä tavalla ja yritän edes ylläpitää heikkoa tasoani – kaikesta halveksunnasta huolimatta.

Näin Martti Luther saarnasi


Martti Luther saarnasi pääsiäisestä pitkäperjantaina:

”Nyt saavumme pääsiäispäivään ja Kristuksen ylösnousemiseen. Kun ihminen siis on oppinut näkemään syntinsä, ollen itsessänsä varsin kauhistunut, on varottava, etteivät synnit sellaisenaan jää omaantuntoon – siinä tapauksessa syntyy varmasti epätoivo – vaan aivan samoin kuin ne vuotivat Kristuksesta ja tulivat tunnetuiksi, samoin täytyy ne taas heittää takaisin Hänen päällensä ja omatunto kirvoittaa. Varo siis kaikin mokomin tekemästä niinkuin tekevät nurjat ihmiset, tuottavat synneillä itselleen sydämissään taistelua ja tuskaa ja pyrkivät, juosten sinne tänne, hyvillä teoilla tai hyvityksillä tai anteillä riistäytymään niistä vapaiksi, näin päästääkseen irti synnistä. Mutta se on mahdotonta”.

Ja Kolminaisuudenpäivänä Luther saarnasi:

”Meillä on Jumalan sanasta se viisaus, että kukaan ei itsessänsä voi olla vanhursas Jumalan edessä, vaan kaikki se, minkä me elämme ja teemme, on vihanalaista ja kadotukseen tuomittua, koska me kokonamme olemme synnissä syntyneitä ja luonnostamme Jumalalle tottelemattomia. Jos meidät tästä huolimatta on päästävä synnistä vapaiksi ja tultava autuaiksi, on meidän uskottava Välimieheen, Jumalan Poikaan, joka sälytti päällensä meidän syntimme ja kuolemamme, verellänsä ja kuolemallansa maksoi meidän velkamme ja ylösnousemisellansa meidät näistä vapahti. Tässä me pysymme, vaikkapa tämän uskomme tähden meitä nauraaksin pakanallinen äly, joka opettaa meille, että Jumala palkitsee hurskaat”.

Martti Lutherin ajatuksia pääsiäisen sanomasta on koottu Pääsiäiskirjaan (koonnut Roland H. Bainton, SLEY:n julkaisu vuonna 1985), jossa hän kirjoittaa Markuksen evankeliumin sanasta ”Ei Hän ole täällä” (Mark. 16:6):

”Hän on jättänyt jälkeensä ulkokuoren, käärinliinat, nimittäin maallisen oikeuden, viisauden, hurskauden, lain ja kaiken muun. Häntä ei pidä etsiä siitä, mitä maan päällä on. Et löydä Häntä kartesiolaisen etkä kenenkään muunkaan munkin kaavusta. Et löydä Häntä paastoamisesta, valvomisesta, pukeutumisesta. Tämä kaikki on pelkkää ulkokuorta. Myös kaikki isien ja tuomareiden, oppineiden ja uskovien tavat ja tottumukset, ja mitä kaikkia niitä mahtaa ollakaan, ovat vain ulkokuorta. Hän ei ole täällä. Hän ei koskaan pukeudu käärinliinoihin, eikä kristitynkään tule sitä tehdä.”

 Kunnioittaen,

Juha Molari, 
lomautettu osa-aikainen siivooja, pitkäaikaistyötön
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 9. huhtikuuta 2020

Jos kuolen koronaan ylihuomenna, tänään tahdon nauttia juoksulenkillä. Pappakuntoilija siirtyy aktiivikuntoilijaksi

Koronaviruslomautus on tämän kuukauden ajan ollut liikunnallisesti mitä parhainta aikaa. Ennen kaikkea olen saanut levätä yöt. Tämä näkyy koko päivän energisyydessä.

Eilen illalla oli näin ihanaa ulkoilla poikani kanssa, vaikka reidet ja pakarat olivat kipeät mäkijuoksuista.



Koronaviruslomautuksen ensimmäisenä päivänä sattui ikävä epäonni, kun kävellessäni kompastuin puun juureen. En uskonut polvikivun vakavuutta, vaan juoksin 2-3 kertaa päivässä seuraavat kymmenen päivää. Polvi ärtyi yhä edelleen.

Pieni tauko juoksusta ja tällöin kuntopyörällä ajaminen rauhoitti polveni. Nyt ongelma on täysin poistunut: voin hyppiä, loikkia ja juosta.

Paremmat yöunet ovat osaltaan vaikuttaneet myönteisesti painoni tippumiseen. Parhaimmillaan painoni kävi jo alle 60 kilossa, mutta tällä hetkellä painoni on 61 kg. Siinä ei ole kovin paljon enää rasvaa poltettavaksi. Pyrin kuitenkin 54-57 kiloon juoksun keveyden edistämiseksi.

Pappakuntoilija on tehnyt kaikkea kivaa omalla vaatimattomalla tasollaan. Kilpakuntoilijat eivät kutsuisi sitä edes "tasoksi", vaan enemmän hyvän mielen mukaan terveysliikunnaksi, mutta häveliäisyytensä ja hienotumteisuutensa johdosta he eivät viitsi päin kasvoja nauraa pilkallisesti meikäläisten pappa- ja mummokuntoilijoiden taapertamisen hullunkurisuutta.

Tämän kiirastorstain rauhallinen aamulenkki, 11 km:



Tärkeintä on minulle, että olen itse erittäin onnellinen nykytilanteessa. Muuan henkilö sanoi, että turhaan juoksen, kun kuitenkin kuolen koronaan. Hänen tajuntansa on outo. Kävisin tänään juoksulenkillä, jos minun pitäisi kuolla huomenna: teen juuri niitä asioita, joista nautin!

Juuri suuri nautinto on syy siihen, että toistuvasti kirjoitan liikunnasta - siitä, mistä nautin!

Kiirastorstain toinen juoksu 14 km. Kun huulipunahallitus ja huoltovarmuuskeskuksen konsultit pelastavat Suomea, niin olen vuosikymmenen työttömyyden ohessa lomautettuna osa-aikaisesta wc-siivouksesta. Niin todella en murehdi, mitä herrat ja leidit tekevät: voin kokonaan nauttia omasta elämästäni ja sen hoitamisesta, Dolce far niente, onnellisuutta ei minkään tekemisessä.



Olen arvioinut, että pappakuntoilija on vähitellen siirtymässä aktiivikuntoilijaksi. Tällöin näköpiirissä voisi olla jotkut hölkät massan mukana pienin omin tavoittein maaliin pääsystä. Tärkeintä on aktiivikuntoilijana, että se ei ole vain mielialan mukaan hölkkää, vaan satunnaisesti tavoitteellista kuntonsa rakentamista.

Olen vasta siinä kynnyksellä, että siirryn yhä lähemmäksi aktiivikuntoilijaa. Siitä olisi todella iso porras, kynnys tai loikkaus kilpakuntoilijaksi, johon todennäköisesti motoriset ominaisuuteni, koordinaation puutteet, elastisuuden rappeutuneisuus ja mieleni pehmoilu eivät koskaan antaisi mahdollisuuksia siirtyä edes onnistuneen ja tunnollisen aktiivikuntoilun jälkeen.

Juhani Meskasen kanssa olemme joskus unelmoineet puoliksi leikillään, että ikäsarjoja M60 tai M65 varten voisimme treenata nämä monet vuodet. Olen omalta kohdaltani yhtä epävarma ja enemmän kriittinen, kuin sosiaalisen median veteraaniurheilun tuntijat siitä, että treenit eivät valitettavasti voi pelastaa kehoani edes vuosikymmenen työn avulla kilpakuntoilijaksi. Tällä hetkellä olen onnellinen paljon vähemmästä: elimistö on terve, lonkan ja polven kivut ovat poissa, siirryn tällä menolla vähitellen porrasta ylöspäin aktiivikuntoilijaksi!

Terveisin

Juha Molari, 
Lomautettu osa-aikainen siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)



Lähettänyt klo 2 kommenttia:

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Hajoaako Nato: kriisitunnelmat COVID 19:n johdosta

Sotilasliitto Nato kokoontuu uudemman kerran kriisitunnelmissa huhtikuun puolessavälissä, koska sotilasliiton täytyy ratkaista, miten se pelastaisi Naton jäsenmaiden mukaan lukien Italian siltä ”hybridiuhkalta”, jonka Kiinan ja Venäjän sairaanhoidon avustukset aiheuttavat Naton jäsenvaltioiden kansalaisten tajunnassa.



Venäjän lentokoneet olivat lentäneet Roomaan Turkin ilmatilan kautta, koska Puola ei Naton tahtoa noudattaen sallinut ilmatilansa käyttöä Venäjän kuljetuskoneille humanitaariseen tehtävään. Venäjän avustus meni perille. Italialaiset kiittivät Venäjää.

Nato reagoi jälkikäteen, että joku kertomus pitäisi kehittää Venäjän uhasta, joka syntyi avustuksen johdosta. Suomikin etsii parhaillaan kovapalkkaista hybridivirkamiestä palkattavaksi Brysseliin. 

Naton nykyinen pääsihteeri Jens Stoltenberg on ilmoittanut Naton kriisitunnelmista Twitterissä 2. huhtikuuta. 

Hajoaako Nato?


Saksan radion ulkomaanpalvelu Deutsche Welle (DW) on jo 31.3.2020 artikkelissaan kehittänyt narratiivia, jota Nato tarvitsee koronaviruksen aiheuttamien uhkien torjuntaan. Nato osoittaa vahvuutensa narratiivien kehittäjänä koronaviruspandemian aikana.

DW kuvaa ”disinformaatiota ja propagandaa koronaviruspandemian aikana”. Jutun insertissä opastetaan, miten ”jännitteet Venäjän ja Naton sekä Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä ovat muuttuneet koronaviruspandemiassa uudeksi pitkäaikaiseksi informaatiosodaksi”.

DW viittaa Maailman terveysjärjestössä WHO:ssa käytettyyn sanaan ”infodemia” ”valeuutisista”, jotka leviävät nopeammin ja helpommin kuin itse virus. DW nostaa näkyviin syytöksen kohteeksi Venäjän uutistoiminnan: Sputnik Newsin haastatteluissa 22.1.2020 oli esiintynyt näkemys koronaviruksesta Naton luomana, ihmisen aiheuttamana aseena.

DW tukeutuu myös yhdysvaltalais-kanalaiseen infokonserniin Reutersiin ja EUvsDisinfoon, joide mukaan Venäjän disinformaatiokampanjat yrittävät aiheuttaa koronapaniikkia ja apokalyptisiä skenaarioita Schengen-alueen ja Naton hajoamisesta. Kremlin disinformaatio pyrkii heikentämään EU-kansalaisten solidaarisuutta kriisin aikana, joka vaatisi luottamusta ja yhteistyötä.

Nato näkee koronaviruksen infosotana


Seuraavassa artikkelissaan 1.4.2020 DW kysyy ja vastaa edellä esitettyyn kysymykseensä ”pitäisikö Naton tehdä enemmän torjuakseen koronavirusta”.

DW vastaa Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin sanoilla, että allianssin ensisijaisensa tavoitteena on estää terveyskriisin muuttuminen turvallisuusriskiksi. Kun Naton suuri sotaharjoitus Defender 20 oli käynnissä, mutta jouduttiin keskeyttämään tartunnan pelon vuoksi, niin Venäjän sota-alukset saapuivat Naton alueille lääkelähetyksineen.

DW nostaa esille riskeinä, että Venäjä ja Kiina kiirehtivät auttamaan Italiaa. DW kertoo Naton ulkoministeriön virtuaalikokouksen julkilausumasta, jossa varoitetaan mahdollisista pahantahtoisista toimijoista, jotka yrittävät hyödyntää epäjärjestyksen aiheuttamaan herkkää tilannetta.

Lontoolaisen Royal United Services -instituutin johtaja Elisabeth Braw sanoo DW:lle, että ”kauan aikaa kukaan ei tehnyt mitään, mutta sitten venäläiset tulivat ja lähettivät 100 sotilasta armeijan lääketieteellisestä osastosta”. Braw sanoo Venäjän tuen vastanneen Italian kriittisimpiin tarpeisiin.

Yhdysvaltain armeijan eläkkeellä oleva kenraali Ben Hodges, joka aiemmin komensi amerikkalaisia joukkoja Euroopassa, sanoo hämmennyksensä DW:lle siitä, että Washington viivästyi tukemasta Naton liittolaisia. DW tekee johtopäätöksen Naton kehittämistarpeista koronapandemian vastaamisessa:

”Se näytti menetetyltä tilaisuudelta, ei pelkästään ihmisten pelastamiseksi, vaan myös Euroopan kansalaisten paremmalta suojaamiselta Venäjän ja Kiinan niin tutulta disinformaatiohyökkäykseltä, jota vahvistavat italialaisten ja espanjalaisten vihan ja hylkäämisen tunteet. Moskovan ja Pekingin viestintäkoneet eivät kiplailleet omien maidensa pelastamisen kanssa, he pumppasivat narratiivia siitä, miten he huolehtivat Euroopan köyhistä kansalaisista, joita näiden omat naapurit eivät auta”.

Naton kenraali Hodges vaatii DW:n haastattelussa tehokkuutta: 

”Meidän on ajateltava tätä kilpailuna informaatiotilassa: koska emme ajatelleet tätä informaatiokilpailun kannalta, he varastivat kirjaimellisesti tämän marssin meiltä”.

Naton evp. kenraali Hodges haluaa Naton käynnistävän propagandakampanjan ”Operaatio hyvä samarilainen”, joka osoittaisi kansalaisille kauniita kertomuksia siitä, miten Naton tärkeä huolenaihe on Naton kansalaisten terveys ja hyvinvointi. Siksi Naton pitäisi ottaa vastuuta humanitaarisesta avusta. Niin Naton on päättänyt aloittaa Etelä-Koreasta ostettujen laitteiden mahdolliset ilmakuljetukset.

Nato tahtoo vastata Venäjän uhkaan


Yhdysvaltain kongressin rahoittama propagandakanava Radio Free Europe (RFE) vastasi myös länsiliittouman propagandan tarpeeseen, joka syntyi Kiinan ja Venäjän lääketieteellisen avustuksen johdosta. Yhdysvaltain kongressin propagandakanava RFE otsikoi, että ”Venäjää silmälläpitäen Nato korostaa valmiuttansa koronaviruskriisin aikana”.

RFE kertoo Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin kriisiviestinnästä, jonka mukaan 

”sotilasliitto ei saa antaa koronaviruspandemian tulla turvallisuusuhkaksi, varoittaen tilanteesta, jossa Venäjän kaltaiset viholliset ja terroristijärjestöt voisivat yrittää hyödyntää tilannetta ja harjoittaa vihamielisiä toimia”.

Stoltenberg oli kommentoinut asiaa videotiedotustilaisuudessa 1. huhtikuuta, Naton ulkoministerikokouken aattona.

Greek City Timesin artikkelissa Alex Constantinekertoo 7.4.2020 EU:n puolustusministereiden ryhtiliikkeestä sotilasliitto Naton kanssa ”sotaan koronavirusta vastaan”. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell johti maanantaina 6.4.2020 videoneuvotteluja EU:n puolustusministereiden kanssa. Keskusteluissa etsittiin tapoja, kuinka asevoimat voisivat panostaa koronaviruspandemian torjuntaan.

Infodemian haasteeseen kaunista narratiivia päätettiin tuottaa siinä, että sotilastehtaat alkaisivat tuottaa suojavarusteita. EU:n sotilashenkilöiden johtoryhmä tulisi myös perustaa tietojenvaihdon parantamiseksi ja parhaiden käytäntöjen jakamiseksi täydellisessä yhteistyössä Naton kanssa.

Naton sotakoneiden hankintojen tulevaisuus


Saksassa ilmestyvä Frankfurter Allgemeine Zeitung (FAZ) kertoo 7.4.2020 turvallisuuspolitiikan tutkimusryhmän johtajan Claudia Majorin ja Saksan ulkopolitiikan seuran tutkimusjohtajan Christian Möllingin vetoomuksesta. He nostavat esille pitkän ajan kriisin, kun Tšekin tasavalta on jo peruuttanut Naton armeijan ajoneuvojen tilaukset viikko sitten koronavirusta seuraaaa talouskriisiä ennakoiden. Saksa peruutti tiedustelulentokoneen hankinnan. FAZ moittii, että terveyskriisin talousseuraukset vaikuttavat Euroopan puolustukseen.

”Ministereiden on nyt päätettävät, että tuovatko he yhteisiä ratkaisuja päätöksentekoprosessiin, koordinoivatko odotettavia leikkauksia, päättävätkö yhdessä – vai onko mielummin toimittava yksin”.

Major ja Mölling esittävät FAZ:ssa huolensa Euroopan asevoimien kutistuvan bonsai-muotoon, jossa pienet armeijat saattavat kadota kokonaan.

Nato haluaa maineensa korjauksen


Badenin alueen pääkaupungin Karlsruhen lehdessä KA-News 2.4.2020 nostetaan esille Saksan ulkoministerin Heiko Maasin vetoomus kysymyksestä järjestelmällisestä koordinoinnista, jotta voimansa yhdistävä Nato voisi torjua koronapandemian seurauksia. Maas ilmoittaa, että Nato haluaa voittaa aktiivisemman roolin tulevaisuudessa ja saavuttaa monia etuja sotilasliiton hyväksi.

KA-News huomauttaa, että Venäjä ja Kiina ovat hyötyneet tilanteesta ja ”ryhtyneet vihamielisiin toimiin”, mistä Naton olisi nyt tehtävä osuutensa ”näkymätöntä vihollista kokevassa yhteisessä taistelussa”. 

”Maas korosti, että Naton ja EU:n on puolustettava itseään disinformaatiolta. Jotkut ovat yrittäneet hyödyntää nykytilannetta propagandistisesti saadakseen itsensä näyttämään paremmassa valossa”.

KA-News kertoo ulkoministeri Maasin ja Naton yhteisestä näkemyksestä, jonka mukaan sekä sotilasliitto Naton ja EU:n on vastattava disinformaatioon, joilla on valtiollinen tausta, tosiasioihin perustuvilla vastatoimilla. Maas ja Nato eivät kuitenkaan tarkemmin kertoneet, mitä tosiasiallista tietoa Naton hyvistä laupeudentöistä Italian tilanteen hyväksi on jäänyt toistaiseksi uutisoimatta.

KA-News muistuttaa myös Venäjän ja Kiinan syyllistyneen haluun hyötyä koronakriisistä valtiollista propagandaansa varten.

Nato halusi manööveriä Venäjää vastaan


Venäjän RT-kanavalla Elisabet Komarova ja Irina Taran kysyivät 27.3.2020 artikkelissaan, miten koronaviruspandemia voi vaikuttaa Naton sotilasoperaatioihin. Tuossa vaiheessa Ranska oli jo päättänyt väliaikaisesti keskeyttää joukkojensa toiminnan Irakissa. Pentagonin päällikkö Mark Esper oli kieltänyt Yhdysvaltain armeijaa harjoittelun. Nato oli päättänyt peruuttaa harjoituksia. COVID-19-pandemia näytti, että sotilasliiton valtion reagoivat myöhässä tai eivät osoittaneet johdonmukaisuutta reagoinnissaan.

Surkuhupaisaa tai kohtalokasta on, että NATO Defender 2020-strategiana oli osoittaa Yhdysvaltojen joukkojen suuren voiman avulla, kuten Yhdysvaltain puolustusministeri Mark Esper huomautti manööverin tarkoituksesta, että Moskovan ”huono käytös” muuttuisi. Yhdysvallat vetäytyi pois harjoituksesta, ahnehti terveystarvikkeita Kiinasta röyhkeydellään ja Venäjä auttoi Italiaa sotilasliitto Naton unohtaessa jäsenvaltion kansalaiset.

Nato jättää helvetin eurooppalaisille


Venäjän federaation puolustusministeriön TV Zvezda kertoo Lina Davydovan artikkelissa 6.4.2020 ihmettelynsä, miksi sotilasliitto Nato ei kiirehdi auttamaan koronaviruksen torjunnassa. 

Euroopassa asiantuntijat ovat jo moittineet, että Yhdysvaltain puolustusministeriö ei välitä kuolevista eurooppalaisista. Lännessä lähimmät naapurit ovat kieltäytyneet auttamasta toisiaan koronaviruksen torjunnassa.

Sotilasliitto Naton menettely herättää Venäjän Federaation puolustusministeriön televisioraportin mukaan moitteita ja ihmetystä, koska Naton peruskirjan mukaan armeijan tarkoituksena olisi torjua tehokkaasti ulkoisia uhkia ja pelastaa siviiliväestöä myös sotilaallisten lääketieteellisten joukkojen avulla. Italia ja Espanja ovat menettäneet jo kymmeniä tuhansia kansalaisia.

Poliittisten tutkimusten instituutin johtaja Sergei Markov ilmoittaa TV Zvezdan mukaan Naton ongelmaksi, että sitä tosiasiassa valvotaan Pentagonista, jossa amerikkalaiset eivät välitä kuolevista eurooppalaisista: 

”Naton byrokratia on vain yhden rakenteen – Pentagonin – alainen. Ja toimii vain sen etujen mukaisesti. Onko Pentagonilla kiinnostusta hoitaa koronaviruspotilaita Italiassa? Ei mitään, heille annetaan vain helvetti”.

Natolla on siirrettäviä sairaaloita, lääkkeitä ja erikoislaitteita, mutta niitä ei ole pandemiaa vaivaan Euroopan apuna. Alueellisten ongelmien instituutin pääjohtaja Dmitri Zhuravlev sanoo Venäjän Puolustusministeriön kanavan mukaan, että Nato ei vastaa mihinkään tavallisen ihmisen tarpeeseen. Nato on luotu sotilasliittoumaksi, siksi sen lääketieteellinen puoli ei ole merkityksellinen.

Nato lisää sotatoimia Mustallamerellä


Venäjän hallintoa aggressiivisesti vastustavan, Boris Berezovskin alkuaan ja nykyään Konstantin Remtshukovin omistama Nezavisimaja gazeta -sanomalehti kutsuu koronavirusta ”Naton pääviholliseksi”. Lehden mukaan COVID-19 on muuttunut terveysongelmasta turvallisuusriskiksi. Naton ulkoministereiden kokouksessa Stoltenberg kertoi Naton panostavan tässä tilanteessa erityisesti sotaharjoituksiin Mustanmeren alueella, ”joka on tärkeä Natolla ja Nato voi laajentaa tukeaan Georgialle”.

Montenegro ja muut jäsenvaltio ovat pyytäneet Naton apua koronavirusepidemian torjunnassa. Stoltenbergin mukaan Naton ulkoministerit päättivät 2. huhtikuuta harkita näitä pyyntöjä.

Euroopan todellinen vihollinen on pandemia


Venäjänkielinen Svobodnaya Pressa (Свободная пресса) pitää pääpaikkaansa Moskovassa, päätoimittajana Sergey Alexandrovich Shargunov, joka on valmistunut Moskovan yliopiston journalistisesta tiedekunnasta ja saanut useita kulttuurialan palkintoja. Sergeyn isä oli ortodoksipappi, Moskovan teologisen akatemian opettaja. SP:n artikkelissa toimittaja Dmitry Kokko kirjoittaa venäläisen parlamentaarikon, duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan ja professorin Aleksei Puškovin tekemistä havainnoista, kuinka Nato pelkää Venäjän avustuksia.

Sotilasliitto Naton virkamiehille Venäjän humanitaarinen apu koronaviruksen torjunnassa Italiassa on ollut vaikea asia, kun Naton maat eivät ole kuitenkaan auttaneet Italiaa.

 ”Nyt eurooppalaisessa lehdistössä on paljon artikkeleita, etteivät Nato ja EU millään tavoin osoita olevansa liittolaisia – näiden liittoutumien puitteissa ei käytännössä ole keskinäistä apua koronaviruksen torjunnassa. Ja Bryssel luopui täysin koordinoinnista ja toimista tällä alalla”.

Niin Venäjän lento Italiaan aiheutti suurta hermostuneisuutta etenkin niissä Nato-piireissä, jotka vaativat kovien toimien jatkamista Venäjää vastaan. 

”Erityisesti ilmaistaan suuri pelko siitä, että Venäjän toimet koronaviruksen torjunnassa Italiassa voivat johtaa Naton liittolaisten koheesion tuhoutumiseen”.

Italiassa kansalaiset sanovat, että Venäjä on suuri kansakunta ja Venäjällä on suuri sydän. Venäjä, toisin kuin Naton maat, auttaa Italiaa. Euroopan epäoikeudenmukaisista pakotteista huolimatta Venäjä auttoi italialaisia ensimmäisenä.

Ne poliittiset voimat Euroopassa, jotka pyrkivät jatkamaan kylmää sotaa, pitävät Venäjän apua osana Venäjän aseman vahvistamista Euroopassa, Venäjän kasvavaa vaikutusta Euroopan yleiseen mielipiteeseen ja Venäjän yritystä hyödyntää tilannetta.

Puškov uskoo kaikkien havaitsevan, että Euroopan todellinen vihollinen on pandemia eikä Venäjän aggressio. Kaikki tarvitsevat nyt keskinäistä apua, vuorovaikutusta ja koordinointia kauhean uhkan torjumiseksi.


Kunnioittaen,

Juha Molari, 
Lomautettu osa-aikainen siivooja
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)


Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)