Eino Leinon runossa Rauha hiljaisuus ei ole ahdistavaa ja eristävää, vaan siunattua, suloista ja hoitavaa.
Mitä
on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä
hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri
ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink'
kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt
kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa
mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat
suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino
Eino Leinon runoa voisi lukea muistaen sen, mitä kristityt ovat lukeneet ja kuulleet Jeesuksen sanoissa: ”Minussa on teillä rauha, maailmassa on teillä tuska” (Joh. 16:31).
Martti Luther kirjoitti, että siellä, missä Kristus on, täytyy olla rauhallisen ja iloisen omantunnon.
Luther jatkaa ja selittää, miten Kristuksen rauha poikkeaa maailman rauhasta. Kristus sallii jopa pahan ahdistella ja painaa ihmistä, mutta Kristuksen ansiosta ihminen muuttuu toisenlaiseksi ja innossaan luulee jo istuvansa ruusutarhassa. Keskellä kuolemaakin on elämä, keskellä rauhattomuutta rauha ja riemu. ”Se on sellainen rauha, josta pyhä Paavali sanoo Fil. 4:7:ssä, että se on kaikkea ymmärrystä ylempänä”.
Apostoli Paavali kirjoitti tästä Kristuksen rauhasta Hengen hedelmänä Galatalaiskirjeessä. Silloin syntyy uskossa Kristukseen ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, hyvyys” (Gal. 5:22).
Rauhan löytyminen metelöivässä maailmassa ei ole toki kristittyjen ainutlaatuinen pyrkimys. Itse koen levollisuuden syntyvän juuri Jumalan siunauksena, joka hoitaa ihmistä.
Absurdien vainokäräjien ensimmäisenä aamuna luin aivan sattumalta VT:n Danielin kirjasta, kuinka Daniel saatettiin tuomiolle valtakunnan vihollisena, mutta hän säilytti turvan ja rauhan, Jumala suojeli häntä. Syksyn 2020 raamattukokemus oli vaikuttava. Kaikkinainen meteli ja levottomuus menettivät merkityksensä. Puolustusvoimien sotilastiedustelun konsultaatiot, Suojelupoliisille tehdyt kyyläyspyynnöt ja valehtelevat todistajat eivät olleet enää merkityksellisiä. Ne näyttäytyivät juuri sellaisina, kuin tämä maailma on, mutta tämä maailma ei määrittele eikä vallitse Jumalan rauhaa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä. Siinäpä saatte hälistä, mutta minulla on Kristus sydämessäin!
Tietysti olen ollut satunnaisesti enemmän tai vähemmän tietoinen siitä, mitä tietyt tyypit ja toiset vähemmän tunnetut räyhäävät netissä. Sellaista on ollut jo vuosikymmenen verran aiemminkin. Syksy 2020 toi kuitenkin hengellisesti koettua ymmärrystä lisää ja tämä viisaus on vahvistunut niin, että en pääsääntöisesti ole enää kiinnostunut enkä juuri välitä tulla tietoiseksi räyhäävän maailman menosta. Kaikkea tietysti löytyisi, jos tarkkaisi demoneiden koko leegiota. Antaa heidän olla oloissaan! Siat pyörivät omissa jätteissään, joita itse tekevät.
Eino Leinon runo rauhasta sisältää väkevän kristillisen yhteyden. Juuri Kristuksessa uskoen ihminen löytää siunatun hiljaisuuden ympärilläin, jossa kaikki on hellää ja hyvää. Korvat eivät kuuntele turhaa ininää, vaan sen sijaan silmät näkevät suuria kukkia, jotka ovat auenneet sydämessä. Näin ihminen näkemällä kaunista ja suurta vapautuu uusiin tehtäviin.
Suzanne Kane kirjoittaa aivan oikein: ”Maailmassa on paljon melua ja häiriötekijöitä. Joskus hölynpöly on niin kovaa ja keskeytyksiä niin paljon ja vaihtelevia, että on vaikeaa pyrkiä siihen, mikä on välttämätöntä ja oikein. . . . Rauha ja hiljaisuus ovat tärkeä ja olennainen osa kasvulle, uudistumiselle ja elämäniloon”.
