Statcounter

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Putinin kirjeenvaihtaja

Saxofoniin puhaltava Harri Rautiainen on eilen Uusi Suomi -blogissaan korottanut minut pitkäaikaistyöttömän "Putinin kirjeenvaihtajaksi". Otan vastaan kunnioittaen onnitteluja! Itse en ollut tietoinen nimityksestä. Ottaisin myös tiedon uudesta ansiotasostani.

Saxofoniin puhaltava Rautiainen  liittää uuden nimityksen Hautala-skandaaliin. Itse olen kuitenkin täysinn ulkopuolinen kyseiseen skandaaliin, aivan niinkuin kuka tahansa suomalainen, joka seuraa iltapäivälehdistöä. Heidi Hautalaa tuskin tunnistaisin, jos hän nyt työttömänä jonottaisi minun edelläni Myllypuron leipäjonossa.


Hautalan kaverit julkaisivat sen edellisen ovi- ja huvilaremontin yhteydessä niinkuin kuin taas eilen Hautalan muunnellun todellisuuden paljastumisen jälkeen syytöksiään minua vastaan venäjänkielellä Kavkaz-Center -sivustolla. Syytöksissä minut liitetään jotenkin FSB:n toimintaan. Jälleen palatessa fantasioista reaalisuuteen minun täytyy tunnustaa, että en tunne ainoatakaan tuon organisaation tai toimialan ihmistä. Luultavasti nuo Hautalan kaverit ovat huolissaan, kun heidän asemansa vaikuttaa kovasti heikommalta nyt kuin aiemmin. Minuun nuo asiat ja muutokset eivät mitenkään liity: jatkan hiljaista näkymätöntä elämääni pienissä vaatimattomissa oloissani. Mikään ei ole muuttunut minun kannalta.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Jokapäiväinen leipä ei ole välttämättömyys

Kuvassa Juha Molari on suomalaisen huonon ulkopolitiikan
muistomerkin luona. Tsuhnat, semifasistit ja
fasistit eivät taistelleet suomalaisen työllisyyden'ja hyvinvoinnin puolesta,, 

vaan sotaa käytiin Rytin, Tannerin,
Mannerheimin ja Erkon
perverssien orgioiden tyydyttämiseksi. 

Työttömänä kysyn, että millaisen Suomen hyväksi siis
isämme ja äitimme taistelivat?
Jokapäiväinen leipä ei ole välttämättömyys, vaan ylellisyys, eikä tuo ylellinen leipä ole edes useimmiten terveydelle ja hyvinvoinnille hyödyllistä. Köyhälle suomalaiselle jokapäiväinen leipä on useimmiten jopa mahdottomuus. Seemiläis-israelilaisesta juutalaisesta ja kristillisesta taustastamme olemme saaneet epätarkan mielikuvan, että jokaiseen päivään kuuluisi välttämättä leipä. Jeesuksen rukoukseen pohjautuva Isä Meidän –rukous sisältää sellaisen pyynnönkin: ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”. Muinaisessa Israelissa leipä kuului ilmeisemmin jokaiseen päivään. Jo tuohon aikaan ”leipä” tuli symboliksi myös kaikelle muulle välttämättömälle.

Israelilainen jokapäiväinen ”leipä” ei ollut suomalainen ruisleipä tai vaalea leipä, jonka päällä on margariinia ja voita sekä juustoa tai leikkeitä. Suomesta tuskin edes saa noita leipätyyppejä, joita Välimeren ympäristössä ja Israelissa on syöty tai syödään edelleen.  Leipä oli itse asiassa symboli aterialle. ”Leipä” oli itsessään jo kuin ateria. Pitäisi rukoilla ”Anna meille meidän jokapäiväinen ruokamme”. Pyynnössä etsitään suojaa nälkiintymistä vastaan.

Tänä aamuna kävin K-Supermarketissa. Sain ystävältä vähän yli 6 euroa ostoksia varten. Pankkikortillani ja visakortillani ei ollut enää yhtään mitään rahaa tai varaa mihinkään ostoksiin. Saan KELA:n työmarkkinatuen vasta kahden viikon kuluttua. Muutamaa laskua en ole maksanut, vaikka eräpäivä olisi ollut pari päivää sitten. Ne laskut saavat odottaa nuo melkein kaksi viikkoa. Sinänsä olen hoitanut kaikki velvollisuuteni hyvin. Luottotietoni ovat parasta mahdollista luokkaa.

Kävelin K-Supermarketissa aamulla ja voin kyllä tunnustaa, että katselin kaipauksella monia ruokia, joita oli liikkeessä tarjolla. Siellä oli aivan monenlaisia leipiä, joihin minulla ei ollut varaa. Ehkä jonkun leivän olisin voinut ostaa, mutta pidin juustojen tai leikkeiden ostamista aivan liian kalliina kustannuksena. Sitä paitsi opin kesällä Venäjällä, jossa en tykkää sikäläisestä leivästä, että oloni on ylipäätänsä reippaampi, jos en syö leipää ylipäätänsä.  Nyt olen saanut työttömien ruokajakelusta Myllypurosta ilmaista leipää, mutta tuo ilmainen leipä tuoksahtaa sen verran pahalle nenässäni, että en halua syödä leipää ollenkaan: leipä ei ole suinkaan sellainen jokapäiväinen välttämättömyys, että tahtoisin syödä leipää vastoin tahtoani. Ilmaisen leivän tuoksu ei ole enää tuoreen leivän herkullinen tuoksu, vaan muistuttaa niitä kokemuksia, joita sain Venäjällä, jossa olisin voinut syödä vähemmän tuoretta sikäläistä leipää. Mielellään päätin siinä tilanteessa, että en syö leipää, joka ei ole enää herkullinen. Ehkä energisyyteni eräs syy oli tuolloinen leivättömyyteni, mutta myös venäläinen kulttuuri ja ympäristö loivat itsessään energisyyttä minuun, kun taas suomalainen maailma on jotenkin kuin hidastettu filmi, jossa kaikki lamaantuvat ja kuihtuvat.  

Olipa leipä tuoretta tai syöntikelpoista vähemmän tuoretta leipää, niin tämä leipä ei ole välttämätöntä eikä usein edes hyödyllistä ihmisen hyvinvoinnille. Leivättömyys teki hyvää, kun olin Venäjällä: vatsa tulee solakammaksi ja voi paremmin. Kun tulin Suomeen takaisin, aluksi käytin vähiä rahojani suomalaisen leivän hankintaan, minulla oli jonkinlainen kaipuu ja ikävä suomalaista leipää kohtaan, mutta jokapäiväinen suomalainen leipä ei lisännyt kehollista hyvinvointiani, vaan loi pikemmin vatsaan turvotusta. Vaikka en saanut lisää kilogrammoja ”läskistymisen” seurauksena, niin vatsani oli entistä pyöreämpi. Jokapäiväinen leipä ei ole todellakaan hyväksi!

Tärkein syy leivästä luopumiseen on tietenkin talous. Leipä ja sen syömiseen liittyvät lisukkeet maksavat itse asiassa aika paljon. Hyötysuhde jää heikoksi. Suomalainen leipä maistuu varmasti hyvältä, erityisesti tuoreena. Nuo hienot makuelämykset mielessäni kävelin tänään K-supermarketissa, mutta päätin, että kaikki kaunis ja hyvä ei ole välttämätöntä. En voinut ostaa myöskään niistä moninaisia juustoja, joita näin juustohyllyssä. Aivan upeita juustoja, joita syödessä olisi voinut saada kulinaristisen elämyksen. Kinkuja oli mitä erilaisia tarjolla, jos olisi ollut rahaa. Mieliteot eivät kadonneet, vaikka rahojen niukkuus piti minut kurissa.

Ostin tänä aamuna 5 kilogrammaa ruokaperunaa. Tarjoushinta oli 0,99 € tuo viiden kilon pussi. Lisäksi ostin 2 kilon pussillisen punajuurta, 1.29 €. Valion normaalisuolainen voi oli tarjouksessa: 500 g maksoi 1,99 €.  Tästä voista riittää pitemmäksi aikaa tehdä ruoasta herkullista. Lopuksi ostin Snellmanin kunnon kinkkusuikaletta 300 grammaa (2,49 €). Kokonaishinta 6,76 €. En tietenkään voi ostaa joka päivä näin ruhtinaallisesti, vaikka tuotteet olisi tarjouksessa, sillä jos ostaisin kuukauden jokainen päivä näin paljon, niin käyttäisin kuukaudessa yli 200 € ruokaan. Tämä olisi jo puolet kaikesta siitä rahasta, mitä saan KELA:sta kuukauden aikana elämiseen. Minun täytyy valitettavasti maksaa myös laskuja, kuten puhelinlaskuni, jota en ole tässä kuussa vielä maksanut, sekä VISA-kortin lyhennykset (150 €/kk) jne.

Niukkuuden kokeminen, toisessa kulttuurissa eläminen, oman fyysisen tuntemuksen parempi tiedostaminen sekä historian tutkimus ovat kaikki yhdessä paimentaneet minut luopumaan jokapäiväisestä leivästä. Jokapäiväinen leipä ei ole välttämättömyys, vaan ylellisyys, eikä tuo ylellinen leipä ole edes useimmiten terveydelle ja hyvinvoinnille hyödyllistä.


Käydessäni ruokakaupassa pari euroa nyrkissäni en voi muuta kuin ihmetellä niitä erilaisia päättäjiä, joiden mukaan työttömyys olisi kiinni työhaluttomuudesta: aivan varmasti halusin näiden muutaman kolikon lisäksi ainakin jonkin verran enemmän rahaa ostoksiin. Nyt minun täytyi tarkasti etsiä tarjousten mukaiset tuotteet, jotta rahat riittäisivät. Pääasiallisesti mukavia ja maukkaita tuotteita en voinut ostaa. En ostanut aamupalaa varten mysliä ja muroja. En ostanut todellakaan juustoja ja leikkeitä. En ostanut hedelmiä ja vihanneksia. Sellainen on ylellisyyttä, johon pitkäaikaistyöttömällä ei ole varaa itseään varten.  Ensi viikolla minulla on käynti TE-keskuksessa, mutta keskustaan en pääse enää käyttövaroillani, koska rahani ovat loppu. Metroliput maksavat edestakaisin niin paljon, että voin maksaa matkani ainoastaan puhelimella, jonka puhelinmaksua en ole vielä maksanut. Kun matkan maksaa puhelimella, niin maksu erääntyy vasta vähän ajan kuluttua: silloin on ehkä jo rahaa maksaa TE-keskukseen tehty matka. Aivan varmasti työtön tahtoisi sitoutua korkeasta koulutuksestaan tai muista taustoistaan huolimatta tarjolla olevaan työhön. Sitoutuminen tulee jo pitkäaikaisesta niukkuuden kokemuksesta. 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Autuaita ovat kurinalaiset nöyrät aidot köyhät

Oikein hyvä, että maailmanlaajuisen laman aattona suomalaisille köyhille opetetaan lainmukaista tyytymistä niukkuuteen. Jos väärinkäyttäjiä on paljon, meille oikeasti köyhille ei riitä rahat.

Samanaikaisesti pitkäaikaistyöttömänä ryysyköyhälistön pienenä yksilönä minä jaksan toivoa solidaarisesti ja yhdenvertaisesti intomielisyyttä myös rikkaiden ylimääräisiä hämäriä ansioita ja etuisuuksia kohtaan.

Eilen sain nauttia köyhän privilegioista, kun sain Myllypuron köyhäinhuollosta ilmaista leipää. Viime viikon lauantaina nautin myös työttömän etuoikeuksista, kun menin pelkällä 1,50 €:n maksulla Myllypuron halliin urheilemaan. Vasemman jalan nivelside revähti tuolla kertaa, mutta turvotus ja mustelma lähtevät kyllä nopeasti, jotta parin viikon kuluttua saan köyhänä miehenä taas urheilla siellä erityisen halvalla hinnalla.

Työttömän privilegioihin kuuluu epäilemättä tämä ihana aamuinen vapaus: kun työläiset ja porvarit kiirehtivät aamuisin ansaintaan, niin minä lepäilen vuoteellani, oikaisen raukeat reiteni suoraksi, annan jalkaterän nivelsiteen tervehtyä, kun lueskelen älykännykälläni uutisia.

Maailmamme on joutumassa sellaiseen talousahdinkoon, ettei ole oikein meidän köyhien privilegioita kohtaan, jos huijarit tunkeutuvat meidän rahoihimme, käyttävät näitä etuisuuksia itsensä hyväksi, VAIKKA EIVÄT TARVITSE. 

Kurinalaisen lainkuuliaisen köyhän etuisuudet ansaitsevat hyvän suojelun! Iltalehti kertookin, että ihan naapureista ja salarakkaista sekä muista tovereista ja sukulaisista alkaen suomalaiset antavat innoissaan ilmi KELA:lle työttömyyskorvausten väärinkäyttäjiä. Tuhannet ilmiannot suojelevat aidosti köyhien elämää huijareiden väärinkäytöksiltä. Kateus ja epäluuloisuus sekä uteliaisuus toisen elämää kohtaan tuo siunauksen lopulta koko Suomelle ja sen rehdin sisukkaalle mielenlaadulle, jota huijarit eivät saa pilata. Anna ilmi myös poliitikot ja yrittäjät ja pomot, joilla on hämäriä touhuja! Isänmaamme tarvitsee ilmiantajia, tutki uteliaasti naapurisi elämää, lastesi ystävien vanhempien tuloja, työtoverisi rahoituslähteitä. Tarkkaavaisuus on nyt uudessa maailmassa kansantalouden siunaus.

Eräät Matit ja muut kumppanit ovat blogeissaan tuottaneet tehdasmaisesti ilmiantoväitteitä myös minua vastaan, mutta ehkä ilmiannot ovat olleet vain julkisuudelle. Joka tapauksessa tiedän, että köyhyyteni ja työttömyyteni ovat reaaliset. Siksi olen vain tyytyväinen, kun meidän köyhien talous on yhtä hyvässä suojelussa kuin rakennushankkeiden harmaan talouden vastaiset ohjelmat ym. Mitä köyhä rakastaa, niin tietysti vilpitöntä rehellisyyttä.

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013100817579219