![]() |
Marko Enqvistin kirjoittaman kalajutun funktio on arvioitavana tässä blogissa. |
Keisarien orjallisessa yhteiskunnassa satiiri ja pilkka
Vuonna 1990 kirjoitin yli 700 sivua
pitkän käsikirjoituksen silloista väitöskirjaani varten
professori Heikki Räisäsen palautteen saamista varten. Silloinen
aihe käsitteli antiikin kyynisen liikkeen sukulaisuutta varhaiseen
kristinuskoon, mikä oli 1990-luvun alussa kuuma keskustelujen aihe
UT:n eksegetiikassa.
Väitöskirjani työstämiseen tuli
hidasteita, kun jouduin yllättäen verenmyrkytysshokin,
aivoinfarktin, aivokalvotulehduksen ja infektiivisen endokardiitin
takia pitkäksi aikaa sairaalaan. Meilahdessa pidin vielä sairaalan
ikkunalla joitakin kirjoja väitöskirjan valmistelua varten, mutta
jouduin tuon puoli vuotta taistelemaan ensisijaisesti henkiin
jäämisen puolesta.
Lopulta sain vaikutelman, että
antiikin orjallisessa yhteiskunnassa ilmennyt kyyninen röyhkeys ja
ironisuus vallanpitäjiä vastaan ei olisi mitenkään relevantti
aihe nykypäivänä tutkittavaksi, vaikka kyynisillä tavoilla oli
paljon samankaltaisuuksia Jeesuksen liikkeen tapoihin.
![]() |
Vanhasta väitöskirjan teemastani on jäljellä vielä monta sataa sivua papereita sekä tiivistelmänä muutama pdf-tiedosto, jotka näkyvät vielä internetissä. |
Jeesuksen elinympäristöstä tiedetään
useita yksilöitä ja protestiliikkeitä tuolta ajalta. Myös
Gadaran kyynikot olivat lähituntumassa, minkä paikan Matteuksen evankeliumi 8:28 muistaa. Foinikialainen kyynikko Menippus
tunnetaan Gadarasta. Hänen kehittämä satiiri tuli tunnetuksi myös
Varron satiireista kuin myös Senecan ja Petroniuksen tuotannosta.
Menippus tunnettiin jumalten pilkkaajana. Diogenes Laertius sanoo, että ”mikään ei ollut vakavaa hänelle” (DL vi, 99-101).
Kutoja Meleager syntyi myös Gadarassa,
mutta muutti Tyron seudulle sekä Kos-saarelle. Myös hän kirjoitti
satiireja.
Oenomaus tuli myös Gadarasta, evankeliumien kannalta lähialueelta. Hänen kerrotaan kirjoittaneen narreista ja oraakkeleista. Hänestä on säilynyt vain Julianuksen, Rooman keisari vuosina 361–363, erittäin negatiiviset sanat ”epäinhimillisestä ja eläimellisestä” kyynikosta (Oration 7.209AB). Kirkkoisä Eusebius on myös viitannut Oenomauksen elämäntapojen ankaruuteen ja siihen, miten tämä kyynikko moitti pakanallisia oraakkeleita ja väheksyi urheilua, tyranniaa, ylellisyyttä ja aistillisuutta.
Oenomaus tuli myös Gadarasta, evankeliumien kannalta lähialueelta. Hänen kerrotaan kirjoittaneen narreista ja oraakkeleista. Hänestä on säilynyt vain Julianuksen, Rooman keisari vuosina 361–363, erittäin negatiiviset sanat ”epäinhimillisestä ja eläimellisestä” kyynikosta (Oration 7.209AB). Kirkkoisä Eusebius on myös viitannut Oenomauksen elämäntapojen ankaruuteen ja siihen, miten tämä kyynikko moitti pakanallisia oraakkeleita ja väheksyi urheilua, tyranniaa, ylellisyyttä ja aistillisuutta.
Kyynikkojen elämäntapaa on usein kuvattu askeettiseksi ja niukaksi. Diogenes Laertius sanoo, että kyynikot ”halveksivat rikkautta, kuuluisuutta ja korkeaa syntyperää”.
Antiikin Sounion eli Sunionin Demetrius
oli kyynikko, joka opetti Roomassa keisari Caligulan (hallitsi 18.
maaliskuuta 37 – 24. tammikuuta 41) aikana ja tuli Neron tuomitsemaksi sen jälkeen, kun oli moittinut Neron "kuntosalia". Hänen moititaan saavuttaneen huomiota Roomassa
Caligulan aikana (Seneca, de ben., vii 11). Keisari Neron omaksi
filosofiksi ja ministeriksi noussut viisauden opettaja Seneca väittää
kuulleensa, kuinka keisari oli tarjonnut Demetriukselle 200 000
sestertiusta, mutta tämä oli kieltäytynyt.
Demetrius eli köyhyydessä totuuden todellisena opettajana, totuuden todistajana, kuten Seneca kuvailee (Epp. 20:9-10): ”non praeceptro veri, sed testis est”.
Vaikka Demetrius oli köyhä, häneltä
ei puuttunut mitään, hän oli itsessään vapaa mestari. Lopulta
Demetriuksesta tuli tunnettu hahmo Roomassa. Senaattori Thrasea
Paetuksen kuoleman 66 jKr jälkeen Demetrius karkotettiin Roomasta,
kunnes hän palasi Kreikasta vielä Roomaan Neron hallintokauden
lopulla.
Monet muutkin henkilöt ja dokumentit
tuntevat kyynikoita keisarien orjallisesta yhteiskunnasta: Horatius,
Cicero, Epiktetos, Varro, Dio Khrysostomos, Plautus ja Terentius ym.
kirjoittavat heistä. Plautus ja Terentius halusivat komedioillaan
naurattaa yleisöään ja pistivät surullisen kuuluisiin hahmoihin
kyynikot.
Loppujen lopuksi 1990-luvun alussa
havaitsin yli 700 sivun selonteossani, että kyynikot olivat
mielenkiintoinen ilmiö keisarien orjallista yhteiskuntaa, jossa nämä
tietyt yksilöt melko yksilöllisesti protestoivat valtaapitävien
hienostelua, vallaseliitin mielipiteiden ”erinomaisuutta” ja
korruptoituneisuutta, kultillisten touhujen korruptoituneisuutta ja
johtajien jumalallistunutta erityisasemaa. Eipä aivan turhaan useat
tutkijat nähneet jopa samankaltaisuutta varhaisempien kristittyjen
rohkeudelle protestoida valtaapitäjiä ja asettua esille totuuden
puhujina, vaikka totuuden puhuja joutui köyhyyteen ja vainotuksi.
Nykyinen evankelisluterilaisena
kirkkona esiintyvä verotusorganisaatio Suomessa sekä pappeina ja
piispoina esiintyvät henkilöt eivät anna minkäänlaista
yhdennäköisyyttä UT:n evankeliumeista tunnettuihin ja pian evankeliumien
jälkeen toimineisiin saarnaajiin, joilla oli rohkeutta Jeesuksen ja
Jumalan valtakunnan nimissä. Silti en kutsuisi näitä saarnaajia
”kyynikoiksi” antiikin kyynisen liikkeen veljinä ja serkkuina,
vaikka heidän sosiaalinen roolinsa muistutti heitä pikemmin kuin
nykyajan vallaskirkon papittarien roolia.
Antiikissa keisarien orjallisessa yhteiskunnassa yksilön ja ryhmän piti pahimmassa tapauksessa maksaa hengellään ja karkotustuomiollaan, mikäli hän ironisoi ja puhui satiirista kritiikkiä vallaspitäjien itseään glorifioivaa tarinointia vastaan, jonka puolesta oli jo tuohon aikaan todellakin sopivat puudelit. Kyynikot eivät olleet noita puudeleita. Sen he saivat myös tuntea kohtaloissaan.
Puudelien ja orjallisen yhteiskunnan paluu
Ilmeisesti jonkinlaisena ex-lahtelaisena
sähkömiehenä osaamisensa hankkinut Marko Enqvist kirjoitti
sunnuntaina 17.3.2019 niin kuin orjallisen yhteiskuntamme puudelin
asemaa kaipaavana miehenä sopii suuria kalajuttuja blogissaan
Vartiopaikalla. Hän kirjoitti ”Kalastelua Johan Bäckmanin verkoilla”.
Puudelin asemaa kaipaavana miehenä
Marko Enqvist laskelmoi, että kehittämällä suurta kalajuttua ja
salaliittoteoriaa Johan Bäckmania parjaten hän voisi osoittaa
sopivuuttansa orjallisen yhteiskunnan tarpeita varten.
Tietenkään
Marko Enqvist ei ole kalajuttujensa kertojana edes tunnetuin ja
ainoa, vaan näitä tarinankertojia on muitakin. Luultavasti
suurimmista kalajutuista maksetaan hyviä summia rahoja vallaseliitin
mediasta ja monista säätiöistä. Markolle jää vain kalajuttujen
kertojan kiusallinen pyrkyrin paikka ilman torikauppiaalta saatua
korvausta.
Luin juuri Kalastus-sivulta parhaita
kalajuttuja ja erityisesti juttu Lammen jättikalasta sopisi
Enqvistin tuoreeseen kalajuttuun.
Jutussa kalamies piileskelee rantapusikossa, tarkka-ampujien ns.
”röllipuku päällä”, joka on muisto niiltä vuosilta, jolloin
hän palveli muukalaislegioonassa. Kalamies uskoi herkulliseen
syöttiin ja lopulta lammen kaikki kalat kokoontuivat taistelemaan
syötistä. Kalamies sai todistella kalojen taistelusta, veden
poreilusta ja maan tärinästä. Niin mahtavaa ilmiötä kalamies oli
saanut todistaa.
Marko Enqvist ei harjoita mitään
laadullista tutkimusta, vaan poimii mielensä tarpeisiin Johan
Bäckmanin Facebook-profiilista joitakin kaverinimiä, joiden avulla
hän sanoo paljastavansa suuria ilmiöitä vallitsevasta toiminnasta.
Enqvist ei esitä kriteeriä, millä perusteella hän sulkee tuhannen
henkilön listalta toisia pois vallinnastaan ja joitakin valitsee.
Kehenkään henkilöön hän ei ole henkilökohtaisesti ollut
yhteydessä, jotta olisi voinut arvioida yhteydenpidon laajuutta ja
painoarvoa.
Marko Enqvist tekee psykologisen
lipsahduksensa tunnustaen ”kalastavansa”, kun kirjoittaa
verkostoista. Facebook ei tarjonnut jonkin sortin sähkömiehelle, joka tekee
kalamiehen juttua, tarpeeksi aineistoa, niin hän päätti laajentaa
nimilistaa muutamilla nimillä, joiden valintakriteeriä hän ei
mitenkään määrittele. Se on vain kalamiehen oma mieli, joka
ratkaisee, kuka kuuluu hänen mielestään Bäckmanin verkkoihin.
Enqvist liittää ”muista
yhteyksistä” -laatikkoon ”luonnollisesti” minun nimeni sekä
aivan rinnalle Petri Viljakainen, Gleb Simanov ja Sakari Linden.
Kalamies väittää lukijoilleen löytäneensä oikein jalokaloja,
mutta ei erityisemmin määrittele, miten nämä kalat olisivat
toisiinsa verkostoissa ja olisiko heillä myös mahdollisia
keskinäisiä erilaisuuksia. Urbaanin kalamiehen jutussa kaikki eri
kalalajit näyttävät vain yleisesti ”kaloilta”, jopa roskakalat voivat olla itse jutuissa jalokaloja, niin ainakin omassa tapauksessani.
Enqvist vahvistaa kalamiehen mainettaan
tarinansa hassunkurisella huipennuksella:
”On myös todennäköistä, että useampikin merkittävämmäksi luonnehdittava kaveri on jäänyt huomiotta, osan olen jättänyt kaaviosta pois, koska pidän heidän roolia vähäisenä. Olen kuitenkin pyrkinyt noteeraamaan poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävämpiä kavereita mahdollisimman kattavasti, jotta lukijan on mahdollista muodostaa edes jonkin lainen kuva siitä, keitä tähän ”verkkoon” on päätynyt.” (Enqvist)
Aamuyöllä työskentelevänä
osa-aikaisena wc-siivoojana tietysti olen hyvin hämmentynyt ja
yllättynyt, että en olisikaan orjallisen yhteiskunnan pienistä
pienin toimija, vaan aivan ”poliittisesti ja yhteiskunnallisesti
merkittävä kaveri”. Saanen silti kyseenalaistaa Marko Enqvistin
kalajutun luotettavuuden?
”Poliittista” ja ”yhteiskunnallista” ”merkittävyyttä” Marko Enqvist ei mitenkään määrittele. Mitä hän tarkoittaa noilla sanoilla? Riittääkö merkittävyyteen vain se, että henkilöllä on oma mielipide?
Itselläni ei ole sen enempää
Suomessa kuin ulkomailla valtapiireihin liittyviä linkkejä ja
yhteistyökuvioita. Tietysti sosiaalisessa mediassa seuraan ja
siteeraan monia erilaisia tahoja, mutta wc-siivoojan oma (vähenevä)
aktiviteetti on pääsääntöisesti yksipuolista. En tohdi
vähäisyyteni tähden rinnastaa ironisuuttani ja moitteitani
vallaseliittiä vastaan edes niihin kyynikoihin, jotka antiikin
orjallisessa yhteiskunnassa protestoivat tuolloista propagandaa ja
elitismiä.
Muistutan kritiikistäni 27.10.2018 Helsingin yliopiston julkaisemaa Daniel Sallamaan "tutkimusraporttia" kohtaan, jossa on nimeäni käytetty epäasiallisesti äärioikeiston venäjäyhteyksien kuvauksena. Sallamaan kirjoittaman raportin olen lähettänyt Helsingin yliopistolle uudelleen arvioitavaksi, koska se ei mielestäni täytä tieteellisen työskentelyn laatuvaatimuksia. En pidä siis Marko Enqvistin kalajuttua sinänsä niin outona, kun jopa yliopistollisissa piireissä kirjoitellaan välinpitämättömästi ja ala-arvoisesti, tieteellisiä laatukriteerejä halveksien.
Mikä sinä olet arvostelemaan asiantuntijaa?
Poliisi istutti minut eräisen kerran
eteensä, hänellä oli paperi ja valmiit kysymykset, joista
pahimpana ja ensimmäisenä oli huikean huolestunut kysymys, vapaasti
mukaellen kysymystä ja tilannetta:
”Mikä sinä olet arvostelemaan
asiantuntijaa?”
Niin poliisijohto koki häikäilemättömän
pahaksi touhuksi, että olin arvostellut "asiantuntijaa", jota ilmeisesti siis pidettiin asiantuntijana.
Vastasin, että ensimmäiseksi arvostelen henkilön julkisesti esitettyjä mielipiteitä Suomen kansalaisena, luottaen perustuslailliseen mielipide- ja sananvapauteeni. Kansalaisena olen eri mieltä kuin mainittu propagandisti.Toiseksi arvostelen henkilön mielipiteitä, koska mielestäni tuo asiantuntijana esiintyvä ja esitelty henkilö ei ole mikään asiantuntija: oma asiantuntemukseni on tuossa kohtaa parempi, eikä tuo asiantuntijana esiintyvä henkilö ole lainkaan asiantuntija, vaan pelkkä valetietäjä.
Tämä jälkimmäinen röhkeys sanoa
erilainen ja oma mielipide asioista, joihin on mielestään
perustellusti oma tuntemus, koetaan hyvin ärsyttäväksi nykypäivänä
Suomessa, jossa orjallista yhteiskuntaa tahdotaan palauttaa. Se
tapahtuu siten, että vallaseliitti ja sen puudelit puhuvat
tarinoitansa, kun muun väestön pitäisi uskollisesti ja nöyrästi
uskotella uskovansa tarinoihin.
Jos toimit antiikin kyynikon tavoin,
pahimmassa tapauksessa jopa naurat ja haukut puudeleiden tarinoita,
niin siitä seuraa tietysti sanktioita ja korvausvaatimuksia.
Orjallisen yhteiskunnan eheys on vaarannettu.
Terveisin, Juha