Orjallisen yhteiskunnan palautus: kritiikistä ja naurusta tulee rikollista

 

Marko Enqvistin kirjoittaman kalajutun funktio on arvioitavana tässä blogissa.

Keisarien orjallisessa yhteiskunnassa satiiri ja pilkka

Vuonna 1990 kirjoitin yli 700 sivua pitkän käsikirjoituksen silloista väitöskirjaani varten professori Heikki Räisäsen palautteen saamista varten. Silloinen aihe käsitteli antiikin kyynisen liikkeen sukulaisuutta varhaiseen kristinuskoon, mikä oli 1990-luvun alussa kuuma keskustelujen aihe UT:n eksegetiikassa.

Väitöskirjani työstämiseen tuli hidasteita, kun jouduin yllättäen verenmyrkytysshokin, aivoinfarktin, aivokalvotulehduksen ja infektiivisen endokardiitin takia pitkäksi aikaa sairaalaan. Meilahdessa pidin vielä sairaalan ikkunalla joitakin kirjoja väitöskirjan valmistelua varten, mutta jouduin tuon puoli vuotta taistelemaan ensisijaisesti henkiin jäämisen puolesta.

Lopulta sain vaikutelman, että antiikin orjallisessa yhteiskunnassa ilmennyt kyyninen röyhkeys ja ironisuus vallanpitäjiä vastaan ei olisi mitenkään relevantti aihe nykypäivänä tutkittavaksi, vaikka kyynisillä tavoilla oli paljon samankaltaisuuksia Jeesuksen liikkeen tapoihin.

Vanhasta väitöskirjan teemastani on jäljellä vielä monta sataa sivua papereita sekä tiivistelmänä muutama pdf-tiedosto, jotka näkyvät vielä internetissä.

Jeesuksen elinympäristöstä tiedetään useita yksilöitä ja protestiliikkeitä tuolta ajalta. Myös Gadaran kyynikot olivat lähituntumassa, minkä paikan Matteuksen evankeliumi 8:28 muistaa. Foinikialainen kyynikko Menippus tunnetaan Gadarasta. Hänen kehittämä satiiri tuli tunnetuksi myös Varron satiireista kuin myös Senecan ja Petroniuksen tuotannosta.

Menippus tunnettiin jumalten pilkkaajana. Diogenes Laertius sanoo, että ”mikään ei ollut vakavaa hänelle” (DL vi, 99-101).

Kutoja Meleager syntyi myös Gadarassa, mutta muutti Tyron seudulle sekä Kos-saarelle. Myös hän kirjoitti satiireja.

Oenomaus tuli myös Gadarasta, evankeliumien kannalta lähialueelta. Hänen kerrotaan kirjoittaneen narreista ja oraakkeleista. Hänestä on säilynyt vain Julianuksen, Rooman keisari vuosina 361–363, erittäin negatiiviset sanat ”epäinhimillisestä ja eläimellisestä” kyynikosta (Oration 7.209AB). Kirkkoisä Eusebius on myös viitannut Oenomauksen elämäntapojen ankaruuteen ja siihen, miten tämä kyynikko moitti pakanallisia oraakkeleita ja väheksyi urheilua, tyranniaa, ylellisyyttä ja aistillisuutta.

Kyynikkojen elämäntapaa on usein kuvattu askeettiseksi ja niukaksi. Diogenes Laertius sanoo, että kyynikot ”halveksivat rikkautta, kuuluisuutta ja korkeaa syntyperää”.

Antiikin Sounion eli Sunionin Demetrius oli kyynikko, joka opetti Roomassa keisari Caligulan (hallitsi 18. maaliskuuta 37 – 24. tammikuuta 41) aikana ja tuli Neron tuomitsemaksi sen jälkeen, kun oli moittinut Neron "kuntosalia". Hänen moititaan saavuttaneen huomiota Roomassa Caligulan aikana (Seneca, de ben., vii 11). Keisari Neron omaksi filosofiksi ja ministeriksi noussut viisauden opettaja Seneca väittää kuulleensa, kuinka keisari oli tarjonnut Demetriukselle 200 000 sestertiusta, mutta tämä oli kieltäytynyt. 

Demetrius eli köyhyydessä totuuden todellisena opettajana, totuuden todistajana, kuten Seneca kuvailee (Epp. 20:9-10): ”non praeceptro veri, sed testis est”.

Vaikka Demetrius oli köyhä, häneltä ei puuttunut mitään, hän oli itsessään vapaa mestari. Lopulta Demetriuksesta tuli tunnettu hahmo Roomassa. Senaattori Thrasea Paetuksen kuoleman 66 jKr jälkeen Demetrius karkotettiin Roomasta, kunnes hän palasi Kreikasta vielä Roomaan Neron hallintokauden lopulla.

Monet muutkin henkilöt ja dokumentit tuntevat kyynikoita keisarien orjallisesta yhteiskunnasta: Horatius, Cicero, Epiktetos, Varro, Dio Khrysostomos, Plautus ja Terentius ym. kirjoittavat heistä. Plautus ja Terentius halusivat komedioillaan naurattaa yleisöään ja pistivät surullisen kuuluisiin hahmoihin kyynikot.

Loppujen lopuksi 1990-luvun alussa havaitsin yli 700 sivun selonteossani, että kyynikot olivat mielenkiintoinen ilmiö keisarien orjallista yhteiskuntaa, jossa nämä tietyt yksilöt melko yksilöllisesti protestoivat valtaapitävien hienostelua, vallaseliitin mielipiteiden ”erinomaisuutta” ja korruptoituneisuutta, kultillisten touhujen korruptoituneisuutta ja johtajien jumalallistunutta erityisasemaa. Eipä aivan turhaan useat tutkijat nähneet jopa samankaltaisuutta varhaisempien kristittyjen rohkeudelle protestoida valtaapitäjiä ja asettua esille totuuden puhujina, vaikka totuuden puhuja joutui köyhyyteen ja vainotuksi.

Nykyinen evankelisluterilaisena kirkkona esiintyvä verotusorganisaatio Suomessa sekä pappeina ja piispoina esiintyvät henkilöt eivät anna minkäänlaista yhdennäköisyyttä UT:n evankeliumeista tunnettuihin ja pian evankeliumien jälkeen toimineisiin saarnaajiin, joilla oli rohkeutta Jeesuksen ja Jumalan valtakunnan nimissä. Silti en kutsuisi näitä saarnaajia ”kyynikoiksi” antiikin kyynisen liikkeen veljinä ja serkkuina, vaikka heidän sosiaalinen roolinsa muistutti heitä pikemmin kuin nykyajan vallaskirkon papittarien roolia.

Antiikissa keisarien orjallisessa yhteiskunnassa yksilön ja ryhmän piti pahimmassa tapauksessa maksaa hengellään ja karkotustuomiollaan, mikäli hän ironisoi ja puhui satiirista kritiikkiä vallaspitäjien itseään glorifioivaa tarinointia vastaan, jonka puolesta oli jo tuohon aikaan todellakin sopivat puudelit. Kyynikot eivät olleet noita puudeleita. Sen he saivat myös tuntea kohtaloissaan.

Puudelien ja orjallisen yhteiskunnan paluu

Ilmeisesti jonkinlaisena ex-lahtelaisena sähkömiehenä osaamisensa hankkinut Marko Enqvist kirjoitti sunnuntaina 17.3.2019 niin kuin orjallisen yhteiskuntamme puudelin asemaa kaipaavana miehenä sopii suuria kalajuttuja blogissaan Vartiopaikalla. Hän kirjoitti ”Kalastelua Johan Bäckmanin verkoilla”. 

Puudelin asemaa kaipaavana miehenä Marko Enqvist laskelmoi, että kehittämällä suurta kalajuttua ja salaliittoteoriaa Johan Bäckmania parjaten hän voisi osoittaa sopivuuttansa orjallisen yhteiskunnan tarpeita varten. 

Tietenkään Marko Enqvist ei ole kalajuttujensa kertojana edes tunnetuin ja ainoa, vaan näitä tarinankertojia on muitakin. Luultavasti suurimmista kalajutuista maksetaan hyviä summia rahoja vallaseliitin mediasta ja monista säätiöistä. Markolle jää vain kalajuttujen kertojan kiusallinen pyrkyrin paikka ilman torikauppiaalta saatua korvausta.

Luin juuri Kalastus-sivulta parhaita kalajuttuja ja erityisesti juttu Lammen jättikalasta sopisi Enqvistin tuoreeseen kalajuttuun.  Jutussa kalamies piileskelee rantapusikossa, tarkka-ampujien ns. ”röllipuku päällä”, joka on muisto niiltä vuosilta, jolloin hän palveli muukalaislegioonassa. Kalamies uskoi herkulliseen syöttiin ja lopulta lammen kaikki kalat kokoontuivat taistelemaan syötistä. Kalamies sai todistella kalojen taistelusta, veden poreilusta ja maan tärinästä. Niin mahtavaa ilmiötä kalamies oli saanut todistaa.

Marko Enqvist ei harjoita mitään laadullista tutkimusta, vaan poimii mielensä tarpeisiin Johan Bäckmanin Facebook-profiilista joitakin kaverinimiä, joiden avulla hän sanoo paljastavansa suuria ilmiöitä vallitsevasta toiminnasta. Enqvist ei esitä kriteeriä, millä perusteella hän sulkee tuhannen henkilön listalta toisia pois vallinnastaan ja joitakin valitsee. Kehenkään henkilöön hän ei ole henkilökohtaisesti ollut yhteydessä, jotta olisi voinut arvioida yhteydenpidon laajuutta ja painoarvoa.

Marko Enqvist tekee psykologisen lipsahduksensa tunnustaen ”kalastavansa”, kun kirjoittaa verkostoista. Facebook ei tarjonnut jonkin sortin sähkömiehelle, joka tekee kalamiehen juttua, tarpeeksi aineistoa, niin hän päätti laajentaa nimilistaa muutamilla nimillä, joiden valintakriteeriä hän ei mitenkään määrittele. Se on vain kalamiehen oma mieli, joka ratkaisee, kuka kuuluu hänen mielestään Bäckmanin verkkoihin.

Enqvist liittää ”muista yhteyksistä” -laatikkoon ”luonnollisesti” minun nimeni sekä aivan rinnalle Petri Viljakainen, Gleb Simanov ja Sakari Linden. 

Kalamies väittää lukijoilleen löytäneensä oikein jalokaloja, mutta ei erityisemmin määrittele, miten nämä kalat olisivat toisiinsa verkostoissa ja olisiko heillä myös mahdollisia keskinäisiä erilaisuuksia. Urbaanin kalamiehen jutussa kaikki eri kalalajit näyttävät vain yleisesti ”kaloilta”, jopa roskakalat voivat olla itse jutuissa jalokaloja, niin ainakin omassa tapauksessani.

Enqvist vahvistaa kalamiehen mainettaan tarinansa hassunkurisella huipennuksella:

”On myös todennäköistä, että useampikin merkittävämmäksi luonnehdittava kaveri on jäänyt huomiotta, osan olen jättänyt kaaviosta pois, koska pidän heidän roolia vähäisenä. Olen kuitenkin pyrkinyt noteeraamaan poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävämpiä kavereita mahdollisimman kattavasti, jotta lukijan on mahdollista muodostaa edes jonkin lainen kuva siitä, keitä tähän ”verkkoon” on päätynyt.” (Enqvist)

Aamuyöllä työskentelevänä osa-aikaisena wc-siivoojana tietysti olen hyvin hämmentynyt ja yllättynyt, että en olisikaan orjallisen yhteiskunnan pienistä pienin toimija, vaan aivan ”poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävä kaveri”. Saanen silti kyseenalaistaa Marko Enqvistin kalajutun luotettavuuden?

”Poliittista” ja ”yhteiskunnallista” ”merkittävyyttä” Marko Enqvist ei mitenkään määrittele. Mitä hän tarkoittaa noilla sanoilla? Riittääkö merkittävyyteen vain se, että henkilöllä on oma mielipide?

Itselläni ei ole sen enempää Suomessa kuin ulkomailla valtapiireihin liittyviä linkkejä ja yhteistyökuvioita. Tietysti sosiaalisessa mediassa seuraan ja siteeraan monia erilaisia tahoja, mutta wc-siivoojan oma (vähenevä) aktiviteetti on pääsääntöisesti yksipuolista. En tohdi vähäisyyteni tähden rinnastaa ironisuuttani ja moitteitani vallaseliittiä vastaan edes niihin kyynikoihin, jotka antiikin orjallisessa yhteiskunnassa protestoivat tuolloista propagandaa ja elitismiä.

Muistutan kritiikistäni 27.10.2018 Helsingin yliopiston julkaisemaa Daniel Sallamaan "tutkimusraporttia" kohtaan, jossa on nimeäni käytetty epäasiallisesti äärioikeiston venäjäyhteyksien kuvauksena. Sallamaan kirjoittaman raportin olen lähettänyt Helsingin yliopistolle uudelleen arvioitavaksi, koska se ei mielestäni täytä tieteellisen työskentelyn laatuvaatimuksia. En pidä siis Marko Enqvistin kalajuttua sinänsä niin outona, kun jopa yliopistollisissa piireissä kirjoitellaan välinpitämättömästi ja ala-arvoisesti, tieteellisiä laatukriteerejä halveksien.

Mikä sinä olet arvostelemaan asiantuntijaa?

Poliisi istutti minut eräisen kerran eteensä, hänellä oli paperi ja valmiit kysymykset, joista pahimpana ja ensimmäisenä oli huikean huolestunut kysymys, vapaasti mukaellen kysymystä ja tilannetta:

”Mikä sinä olet arvostelemaan asiantuntijaa?”

Niin poliisijohto koki häikäilemättömän pahaksi touhuksi, että olin arvostellut "asiantuntijaa", jota ilmeisesti siis pidettiin asiantuntijana.

Vastasin, että ensimmäiseksi arvostelen henkilön julkisesti esitettyjä mielipiteitä Suomen kansalaisena, luottaen perustuslailliseen mielipide- ja sananvapauteeni. Kansalaisena olen eri mieltä kuin mainittu propagandisti.

Toiseksi arvostelen henkilön mielipiteitä, koska mielestäni tuo asiantuntijana esiintyvä ja esitelty henkilö ei ole mikään asiantuntija: oma asiantuntemukseni on tuossa kohtaa parempi, eikä tuo asiantuntijana esiintyvä henkilö ole lainkaan asiantuntija, vaan pelkkä valetietäjä.

Tämä jälkimmäinen röhkeys sanoa erilainen ja oma mielipide asioista, joihin on mielestään perustellusti oma tuntemus, koetaan hyvin ärsyttäväksi nykypäivänä Suomessa, jossa orjallista yhteiskuntaa tahdotaan palauttaa. Se tapahtuu siten, että vallaseliitti ja sen puudelit puhuvat tarinoitansa, kun muun väestön pitäisi uskollisesti ja nöyrästi uskotella uskovansa tarinoihin.

Jos toimit antiikin kyynikon tavoin, pahimmassa tapauksessa jopa naurat ja haukut puudeleiden tarinoita, niin siitä seuraa tietysti sanktioita ja korvausvaatimuksia. Orjallisen yhteiskunnan eheys on vaarannettu.

Terveisin, Juha

Professori Panarin: Kamppailu kansallismielisten ja lontoolaisten globalistien kesken

 

Kaksinkertainen tohtori, professori ja akateemikko Igor Panarin kävi Tampereella Lenin-museossa.

Venäläinen akateemikko ja professori Igor Panarin päättää tuoreimman, massiivisen teoksensa ”Hybridisodat – historia, teoria ja käytäntö” (Johan Bäckman Publications, 2019) mielipiteitä ja vapauksia kunnioittaen:

”Lukijat saavat olla samaa mieltä tai eri mieltä esittämieni hypoteesien ja päätelmien kanssa. Se on jokaisen oikeus” (s. 375).

Igor Panarin on psykologian ja valtiotieteen tohtori, akateemikko ja professori, joka on julkaissut 15 teosta. 

Tuoreimman teoksen kääntäminen suomeksi on varmasti ollut Carelia-lehden päätoimittajalle Armas Mashinille ja Johan Bäckmanille valtava työ. Professorin huomattavasta tunnettavuudesta huolimatta suomennos on vasta ensimmäinen käännös Panarinin teoksista.

Panarin muistuttaa teoksessaan venäläis-suomalaisten suhteiden erityisestä luottamuksellisuudesta: minkään muun ulkovallan johtaja ei ole koskaan osallistunut Venäjän turvallisuusneuvoston istuntoon, paitsi Suomen presidentti Sauli Niinistö. Tämänkin vuoksi Panarin pitää oikeana, että hybridisotaa käsittelevä kirja ilmestyy suomeksi.

Nato-trollit käärmeissään

Akateemikko Panarinin teoksen sensuuria yritettiin järjestellä Suomessa monella tavoin heti, kun tieto teoksen suomennoksesta tuli julkisuuteen.

Everstiluutnantti Torsti Sirén oli käärmeissään ja aloitti teoksen julkistamistilaisuuteen osallistuvien ihmisten mustamaalauksen ”nilviäisiksi” ja ”maanpettureiksi”. Näitä kahta sanaa Sirén on toistanut useammassa yhteydessä, ottamatta kuitenkaan mitään kantaa osallistuneiden ihmisten esityksiin tai itse teoksen sisältöön.

Joensuulainen kokemusasiantuntija Janne Rysky Riiheläinen reagoi teokseen jo ennen kuin oli edes nähnyt teosta. Hän viritti salaliittoteorian Putinin johtamasta operaatiosta, kenties hän kuvitteli teoksen jonkinlaiseksi Putinin viestiksi Suomelle. Teoksen julkistamistilaisuuden jälkeen Rysky on kohdentanut hyökkäykset Johan Bäckmania, Paavo Väyrystä ja Ilja Janitskinia vastaan, joista kaksi jälkimmäistä eivät todellisuudessa mitenkään kuitenkaan liittyneet edes kirjan julkistamiseen. Rysky ei antanut faktojen häiritä: vauhdikas teoria oli taas tarve vuodattaa lukijoille.

Kirjan julkistamistilaisuudessa puhunut Jarmo Ekman toi esille vaalivaikuttamisen valtamedian – johon suomalaiset edelleen mittavasti uskovat – toimittajien avulla ja kyseli, missä määrin nuo lähinnä kokoomukseen tai vihreisiin suuntautuneet toimittajat ovat tiedostamattaan tai tietoisesti toimittamassa tiettyä agendaa.

Rysky ei kertonut mustamaalausjutussaan mitään Ekmanin em. esitelmän sisällöstä, vaan pelkästään mollasi muutoin Ekmania. Mahdollisesti Rysky ei ymmärtänyt esitelmän tärkeää sisältöä. Panarinin kirjan julkistamistilaisuuteen osallistuneiden henkilöiden kanssa pohdiskeltiin yksityisluontoisesti sitäkin, olisiko Rysky mahdollisesti näitä henkilöitä, jotka ymmärtämättömyyttään tuottaa salaliittoteorioita, joihin hän itse jopa uskoo. Ryskyn teorioissa on aina yhdenlainen suuri huipennus: ”Kaikki hänen [Bäckmanin] verkostonsa ovat tahallaan tai tahattomasti osa Venäjän valtion vaikuttamistoimintaa Suomessa”. Ja tähän Rysky uskoo ilmeisen aidosti.

Omalla tavallaan säälittävintä hysteriää ilmensi tietokonettaan vasaroineena toimittajana tunnetuksi tullut Laura Halminen (Hesari), joka on jo aiempina vuosia vaatinut mitä erilaisia voimakeinoja eritavalla ajattelevien ihmisten toiminnan rajoittamiseksi. Tällä kertaa Halminen otti yhteyttä Otavaan, jotta Panarinin kirjan tiedot täytyy poistaa Otavan luettelosta. Lisäksi Halminen vaati, että Bäckmannin kaikkien teosten tiedot täytyy poistaa luettelosta.

Otava liittyi Hesarin toimittaja Halmisen sensuurihankkeeseen, joka ei enää jäänyt salaisuudeksi. Lauran voitonilo jäi kuitenkin lyhyeksi. Pian hän syytti twitterissään ”kunnianloukkauksen” mittaiseksi rikokseksi, ”raukkamaisuudeksi” ja ”härskiydeksi” sitä, että hänen oma aktiivisuutensa sensuurihankkeessa oli tuotu julki.

Helsingissä toimivan Naton hybridisotakeskuksen viestintäpäällikkö Päivi Tampere osallistui Laura Halmisen rinnalla teoksen levitystietojen penkomiseen ja koki teoksen ilmeisemmin uhkaksi Naton vaatimalle narratiiville.

Igor Panarinin teoksen vetoomusta lukijoiden omalle ajattelulle on myös kunnioitettu tasapainoisemmin toisaalla. Isänmaallinen mies Markku Siira on esitellyt 11.3.2019 Panarinin henkilön ja teoksen sisällön laajassa blogikirjoituksessaan. Siira tekee päätelmänsä teoksen merkityksestä bloginsa lopussa:

”Hybridisodat tarjoaa viidensadan sivun verran kiehtovaa luettavaa: historiaa, nykyaikaa, geopolitiikkaa, salaisia ja vähemmän salaisia operaatioita, vaikuttaja-agentteja, idän ja lännen välisiä poliittisia ja sotilaallisia konflikteja, informaatiosotaa, sekä Panarinin omia mietteitä tästä kaikesta. Mieleenpainuva lukukokemus, joka kyseenalaistaa lännen narratiivin ja herättää uusia ajatuksia aikamme politiikasta sekä siitä, mitä tapahtuu kulissien takana.”

Venäjä-tuntijoina toistuvasti julkisuudessa esitellyt kääntäjä Jukka Mallisen ja toimittaja Jarmo Koposen reaktiot ovat olleet tasapainoisempia ja itsenäisempiä, kuin käärmeissään olevien Nato-trollien. Molemmat herrat osallistuivat Helsingissä kirjan julkistamistilaisuuteen. Mallinen kirjoittaa Facebookissa pitkän skeptisen päivityksen kokemuksensa ja teoksen perusteella. 

Mallinen tekee myös lyhyet viittaukset Darja Skippari-Smirnovin, Pirkko Turpeinen-Saaren ja Jarmo Ekmanin esitysten sisältöihin (ei vain persooniin, toisin kuin Rysky). Kun maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen emeritusprofessori Alpo Juntunen ja ex-strategialaitoksen ex-johtaja everstiluutnantti Torsti Sirén ryhtyivät naljailemaan ”sekopäistä”, ”nilviäisistä” ja ”Venäjä-johdetuksi propagandaksi”, niin Koponen halusi hiukan rauhoitella kiivaita sotasetiä:

”Darja oli kääntänyt ihan järkeenkäypää tekstiä, jossa maailma on omamme peilikuva. Ei se mihinkään katoa jos sen kieltää. Arvelivat tilaisuudessa, että jos joku kirjoittaa tai kertoo, mistä oli kyse, ollaan ensimmäiseksi esittämässä, että tilaisuudella on ulkoapäin ohjattu agenda.” (J. Koponen).

Jarmo Ekman päätti esityksensä kiinnostavaan vetoomukseen, jonka Journalistiliiton puheenjohtaja Maria Pettersson kirjoitti 31.1.2019. Siinä Pettersson harvinaisen häpeilemättä ja tiedostavasti ilmoittaa vaalivaikuttamisen journalistin tehtäväksi: ”Me vaikutamme, mistä vaaleissa puhutaan”.  Kukaan kommentaattoreista ei ole valitettavasti tohtinut kauhistella ja analysoida Petterssonin journalisteille antamaa vetoomusta. Tätä Ekman ihmettelee.

Ex-kansanedustaja, psykiatri Pirkko Turpeinen-Saaren voimakasta moitetta "mediapoolia" vastaan, joka alistaa kaiken valtavirran median yhteistyössä huoltovarmuuskeskuksen ja Naton hybridisotakeskuksen kanssa, ei ole sosiaalisen median kommenteissa toistaiseksi huomattu. 

”Lontoo romahtaa, alkaa uusi kansallisvaltioiden aika”

Professori Igor Panarin arvioi massiivisen teoksensa ja historiakatsauksen jälkeen globaalia hybridisotaa käytävän hyvän ja pahan välillä: 

”yhtäältä kansallismielisten valtion etua ajavien ja toisaalta lontoolaisten trotskilaisten globalistien kesken” (s. 372).

”Globalismin ideologit haluavat jatkaa liberaalin kolonialismin kuolinkouristuksia vielä muutaman vuosikymmenen ajan. He ovat syöksemässä maailmaa yhä uusien konfliktien ja kriistine kuiluun hybridisodan menetelmiä käyttäen” (s. 372).

Panarinin teos hybridisodista antaa lukijoille haastetta useiden satojen sivujen ja satojen vuosien verran.

Professori Igor Panarin ei säästele sanoja, kun hän kuvaa sotilasliitto Naton veristen tekojen historiaa. Nato on globalistien hanke, jossa pyrkimyksenä on myös kansallisvaltioiden murskaaminen. Tässä tarkoituksessa on jaettu jopa rahaa Afrikan ja Lähi-idän nuorille miehille, jotta nämä pääsevät Eurooppaan ”pakolaisiksi”.

Professori Igor Panarin määrittelee informaatiosodan ”merkitysten taisteluksi”. Itse hybridisota syntyi käsitteena vuonna 2005, kun yhdysvaltalainen kenraali James N. Mattis käytti sitä kirjoituksessaan ”Tuleva sodankäynti: hybridisotien esiintulo”. Tuolloin tuleva puolustusministeri Mattis komensi joukkoja Irakissa. Siitä alkoi käsitteen kehittely aggressiivisen sotilasliiton Naton piirissä. Vuonna 2014 Walesin Nato-huippukokouksessa hybridisota nousi sotilasliiton agendalle entistä perustavemmin.

Panarinin teoksen hyvää antia ovat seikkaperäiset katsaukset Naton piirissä tehtyyn hybridisota-käsitteen määrittelyyn sekä Venäjän reagointiin tähän uhkaan (s. 27-31). Niin alkoivat myös Natoa palvelevien hybridisotakeskusten perustamiset Tallinnaan, Riikaan ja lopulta Helsinkiin. Varsovassa vuoden 2016 Naton huippukokouksessa hyväksyttiin salainen hybridistrategia, jonka sisältöä akateemikko Panarin hahmottaa Operaatio Gladion avulla.

Operaatio Gladio oli alkuaan koodinimi, joka tarkoitti Naton niin sanottua ”stay behind” -verkostoa, jonka avulla Nato toteutti terrori-iskuja erityisesti Italiassa ja Saksassa, mutta vyörytti syyllisyyden Neuvostoliiton ja sitä mahdollisesti tukevien poliittisten ryhmien mustamaalaamiseksi. Kyse oli ”harhautusterrorismista”.

Panarinin mukaan Operaatio Gladio ei kuitenkaan täysin loppunut paljastusten ja oikeudenkäyntien jälkeen, vaan Gladio-hanketta jatkettiin Afganistanissa, kun lännen Neuvostoliittoa vastaan käymän hybridisodan tärkein ideologi, vannoutunut Venäjän vihollinen Zbigniew Brzezinski sai neuvostoarmeijan puuttumaan tilanteeseen. MI6 ja CIA perustivat kansainvälisen islamistisen liikkeen ja näin sai alkunsa Al-Qaeda (s. 26).

Afganistan antoi lännelle arvokasta oppia ja selkeän toimintamallin: 1) mikäli maa ei alistu läntisiin pelisääntöihin, siellä aloitetaan aluksi värivallankumous; 2) mikäli hallitus antautuu, määrätään tilalle länsimielinen hallitus; 3) mikäli hallitus ei anna periksi, ryhdytään voimankäyttöön, esim. tukien hallituksenvastaisia kapinaliikkeitä (s. 27). Samaa kaavaa käytetiin myös Syyrian kriisin kehittelyssä. Hybridisodan tavoitteina on valtion täydellinen tai osittain disintegraatio, valtion sisä- tai ulkopoliittisen linjan olennainen muuttaminen, valtiojohdon vaihtaminen lojaaliseen johtoon.

Menetelmällisesti ja ideologisesti hybridisotaa oli jo ennen käsitteen kehittelyä: esim. Panarin liittää Kominternin perustajiin kuuluvan Lev Trotskin brittitiedustelu MI6:n merkittävimmäksi agentiksi bolševikkien keskuudessa (s. 80, 136). Trotski sai myös tämän mukaisesti rahoitusta. Juuri proletaarinen internationalismi oli trotskilaisen maailmanvallankumouksen tärkein periaate.

Uusi Gladio 2 uudessa hybridistrategiassa voi olla toisinajattelijoiden vainoamista. Panarin viittaa Helsingissä kuultuihin sosiaalisessa mediassa toimivien itsenäisten toimittajien kokemiin uhkailuihin, joiden uhkailujen taustalla on Naton hybridiuhkien strategia. Keskusteluissa tuli ilmi myös EU parlamentin 14.10.2016 antama EU:n strategia viestinnästä, jossa on tarkoituksena voimistaa median ja puheen valvontaa. Vaihtoehtoinen media on haastanut propagandatehtaiden monopolin.

Igor Panarin kävi sunnuntaina 10.3.2019 Tampereella Lenin-museossa, jossa on tamperelaisen sanomalehtimies Yrjö Mäkelinin tyrmän ovi. Mahdollisesti on tulossa jälleen aika, jolloin mielipiteiden tähden suljetaan vankeuteen. Se sopisi Naton hybridisodan strategiaan.

Igor Panarin muistuttaa toistuvasti Naton toimittamasta raa'asta terrori-iskusta Italiassa Bolognan päärautatieasemalla 2.8.1980. Naton suorittamassa terrori-iskussa keskellä Eurooppaa kuoli 85 ihmistä ja yli 200 haavoittui. Kyseessä oli CIA, MI6 ja Naton ohjaama isku. Julmuus ei ole poistunut Naton työkalupakista!

Julmuus tulee jälleen esille Naton tukemassa huumekaupassa Afganistanissa, jonka seurauksena kymmenet tuhannet eurooppalaiset lopulta kuolevat. Huumekauppa on Naton valvonnassa viisinkymmenkertaistunut. Nykyisestä Kosovasta on tullut Europan tärkein keskus huumeiden leviämiselle Eurooppaan. Tämäkin on tapahtunut Naton valvonnassa.

Naton harjoittamassa hybridisodassa on kyse lontoolaisten globalistien sodasta kansallisuuksia ja valtioita vastaan. Britannian imperiumi oli jo hybridisodan ideologian kehittelyn tärkein aloittaja. Näillä on taistelu tällä hetkellä presidentti Donald Trumpia vastaan, joka tahtoisi vapauttaa Yhdysvallat lontoolaisten pankkiirien ja FED:n kontrollista. Myös Kennedy yritti vapauttamista, mutta hänet murhattiin.

Panarin tekee teoksessaan seikkaperäisen katsauksen Pyöreän pöydän perustamaan Ulkosuhteiden neuvostoon (Council on Foreign Relations) New Yorkissa ja Chatman Houseen Lontoossa. Nämä palvelevat globalistien hybridisodan tehtäviä.

Vuosien aikana on tapahtunut paljon hybridisodan kentällä ja Nato on siirtynyt hybridisodan teoreettisesta käsittelystä myös hybridisotanäkemyksen käytännön soveltamiseen (s. 247). Myös Naton Eurooppa-joukkojen komentaja kenraali Philip M. Breedlove on korostanut Naton joukkojen valmentamista ”uudentyyppiseen sodankäyntiin”. Hybridisota on Naton Varsovan huippukokouksessa hyväksytyn patoamisstrategian tärkein osa.

Panarin sanoo suoraan, että esimerkiksi Isis-järjestö on länsimaiden MI6:n ja CIA:n luomus, jolla on pyritty epävakauttamaan Lähi-itää. Toisaalta Venäjä tuhosi Isis-järjestön Syyriassa. Turkin, Iranin ja Venäjän yhteistyö Lähi-idässä on tasapainottamassa maailmaa.

”Terrorin käyttö hybridisodan erikoismenetelmänä sai alkunsa Naton salaisesta projektista, jonka brittiläinen tiedustelu MI6 ja CIA käynnistivät toisen maailmansodan jälkeen” (s. 278).

Panarin viittaa Tshetshenian päämies Ramzan Kadyroviin, joka puhui ensimmäisenä Naton ja ISIS:n välisistä yhteyksistä 7. helmikuuta 2016. Kadyrov kertoi Lähi-idässä toimivista wahhabiittien valmennusleireistä, joiden kouluttajat olivat Nato-maaista. Tällöin ISIS ei ollut vielä olemassa. Kadyrov moitti: 

”Poikiamme valmennettiin Naton koulutusleireillä ja lähetettiin sieltä Syyriaan” (s. 283).

Panarin liittyy asiantuntijalausuntoihin siitä, että ISIS on ennennäkemätön, tarkkaan järjestetty globaali projekti. Yhtä paljon eurooppalaisia jihadisteja ei ole koskaan aikaisemmin osallistunut mihinkään sotaan – ei Afganistanissa, ei Irakissa 1990-luvulla eikä Somaliassa (s. 288). Panarin moittii yksilöidysti, että Iso-Britannia on tärkein kansainvälinen keskus, josta radikalismin leviämistä ohjataan. Britannia harjoittaa salaista toimintaa, ja sinne on perustettu useita säätiöitä (s. 292). Nato kontrolloi nukkuvia jihadistisoluja gladio-operaatiossaan.

Muutoksen vuosi

Panarin arvioi maailmassa elettävän muutosten vuotta. Brexit-kriisi on Iso-Britanniassa. Yhdysvalloissa vastakkainasettelu syventyy ja sisällissodan syttyminen tulee todennäköisemmäksi. 

”Vuosi 2020 voi olla iso murros. Lontoo romahtaa, alkaa uusi kansallisvaltioiden aika. Trump voittaa vaalit. Shangain öljypörssi on alkanut toimia jo Kiinan valuutassa, mikä ennakoi öljydollarijärjestelmän romahdusta. Nato lakkaa olemasta”.

Panarin pitää Putinin ja Trumpin kohtaamista Helsingissä äärimmäisen tärkeänä. Juuri tuota huipputapaamista vastaan Lontoo teki kaikkensa, tahtoen estää myös uudet tapaamiset.

Suomalaiset ovat Euroopan Nato-vastaisin kansa: viime vuosina tehdyissä mielipidekyselyissä 70-80 %:a suomalaisista ei kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Panarin viittaa siihen, että suomalaiset luottavat Venäjän valtionjohtoon, joka suhtautuu arvostavasti Suomeen (kirjan esipuhe).

Allekirjoittanut sai osallistua vapaasti professori Igor Panarinin teoksen julkistamistilaisuuteen Helsingissä ja Tampereella. Samanaikaisesti Hesarin toimittaja Laura Halminen ja Naton hybridisotakeskus blokkasivat tämän kansalaisen Twitteristä. 

Juha Molari, D.Th, BBA.

GSM +358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374 

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Twitter: https://twitter.com/molarijuha

LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4

Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html

Suosittelen: Igor Panarin, Hybridisodat (2019)

Ensimmäinen akateeminen teos suomeksi 

Suosittelen professori ja akateemikko Igor Panarinin teosta Hybridisodat (2019), jonka saa nyt myös suomeksi.

Suomeksi ei ole toistaiseksi mitään professoritason teosta aihepiiristä. Äänekkäästi aihepiiristä ovat Suomessa kirjoittaneet toistaiseksi lähinnä pari ylioppilasta, jotka ovat korkeimman asiantuntijan asemassa kokemustensa ansiosta. Professorin ja akateemikon teos täyttää tuota tyhjiötä Suomessa.

Igor Panarin ei ole edes kuka tahansa professori, vaan alansa eräs legenda. Jos vaikka oma sydän tykyttäisi Naton HybridCoe:n tahdittimen mukaan, niin legendan analyysiin on hyödyllistä perehtyä.

Hesarin toimittajan hysteriä

Akateemikko Igor Panarinin teoksen merkittävyyttä tuo ilmi se hysteria, jota esimerkiksi Hesarin omalla tavallaan "maineikas" toimittaja Laura Halminen on jälleen kerran osoittanut hyökätessään teoksen levitystä vastaan.

Laura muistetaan siitäkin, miten hän oli intoa täynnä yrittäessään estää Aleksandr Duginin vierailua Suomessa pari vuotta sitten.

Suurelle yleisölle Laura Halminen tunnetaan parhaiten tunnekuohusta, jonka varassa hän vasaroi tietokonettaan ikävin seurauksin.

Marraskuussa 2018 Hesarin Laura Halminen kirjoitti fantasioitaan, joiden mukaan meikäläinen pitkänmatkan hölkkääjä ja osa-aikainen siivooja pitää sulkea turvasäilöön valtiollisesti vaarallisena tyyppinä!

Laura Halminen toimii Hesarin ideologian mukaisesti ja tahtoo rajoittaa ilmaisuvapautta ja tukahduttaa kansalaisyhteiskunnan avointa keskustelua. Hän ei jää sensuurin vaatimuksissa edes yksin!

Laura Halminen saa intoilussaan tykkäämisiä esimerkiksi Suomen Pankin Iikka Korhoselta, professori Pekka Saurilta ja UPI:n Mika Aaltolalta.

Hysteriasta kertoo myös jotain strategian tuntijan, everstiluutnantti Torsti Sirénin tunteikas purkaus, jossa hän tohkeissaan soimaa jopa suomalaista perustuslaillista ilmaisu- ja kokoontumisvapautta.

On kuitenkin muistettava, että Igor Panarin on akateemisesti ansioituneempi kuin sotasetä Torsti Sirén. Siitä huolimatta Sirén kutsuu sellaiseen tylyyn kohteluun akateemikkoa ja suomalaisia asiantuntijoita vastaan, että saa vaikutelman ikäänkuin terroristit olisivat paikalla.

Torsti Sirén jakoi tunteiden kiihdyttämiseksi erään joensuulaisen kokemusasiantuntijan mielipiteen asian johdosta. Joensuulaismies ei ole akateemisesti ansioitunut alan tutkijana.

Kiinnostava keskustelutilaisuus 

Kirjassa ja sitä esittelevässä tilaisuudessa lauantaina 9.3.2019 selvitetään sitä, mistä paljon puhutuissa hybridisodissa on kysymys? Miten Suomi liittyy niihin? Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuus ja kirjaesittely on Helsingissä lauantaina 9.3.2019.

Tilaisuudessa suomalaiset ja venäläiset asiantuntijat keskustelevat ajankohtaisesta hybridisotateemasta. Yleensä Suomessa puhutaan Venäjästä, mutta ei kuulla venäläisiä asiantuntijoita aihepiiristä - ja pahimmillaan Suomessa kuullaan vain suomalaisia ns. kokemusasiantuntijoita.

Lauantaina samalla esitellään uutuuskirja "Hybridisodat", joka käsittelee perusteellisesti, noin 500 sivun verran, hybridisotatematiikkaa venäläisestä näkökulmasta.
Helsingin tilaisuus alkaa la 9.3. klo 14.30, paikka Helsingin keskustassa.

Minulla ei osaa eikä arpaa 

Minulla itselläni ei ole mitään osaa eikä arpaa tilaisuuden järjestelyissä, enkä ole ollut tietoinen uudesta kirjastakaan ennenkuin vasta äsken mainoksen johdosta.

Kirja tulee merkittävään tarpeeseen. Olen tyytyväinen ja jopa tyydytetty kirjasta.

Ilmoittelin syksyllä 2018, että kirjoittaisin kirjaksi lyhyen trollihistorian. En ole tehnyt lupauksen jälkeen mitään asian hyväksi. Pari päivää jaksoin, mutta sitten innostukseni hiipui.

Innostukseni hiipui, koska en ole kuitenkaan ns. pelikentällä, vaan olen ulkopuolella sivustaseuraaja ja ohikulkija. Täten en voisi kirjoittaa edes kokemusasiantuntijan roolissa, missä voimassa suomalaiset ovat toistaiseksi kirjoittaneet.

Minä siivoan aamuisin ja kuntoilen sitäkin enemmän. Siinä on pienimuotoinen elämäni. Miksi kirjoittaisin suurista asioista? Ketä oikeasti kiinnostaa jonkun siivoojan huomautukset suuriin teemoihin?

Niin ymmärsin, että turhaa tuhlaisin energiaani, kun voin käyttää tuon ajan toisaalle. Jos poljen kuntopyörällä pari tuntia parvekkeella, niin teen hyödyllisempää kuin tietokoneen ääressä pari tuntia hybridiuhkien ja infosodan spekulaatioissa, joihin minulla ei ole lähituntumaa.

Sitten ajattelin sitäkin, että miksi kirjoittaisin ja käyttäisin energiaani, kun en saa siitä mitään taloudellisesti. Sitä vastoin monet turpo-tietäjät olisivat jo pian irvailemassa, että kirjoitin ruplasalkku pöydän alla.

Akateemikon teos tuli hyvään tarpeeseen. Uskallan suositella sitä, vaikka en ole edes lukenut sitä. Laura Halminen tahtoo estää kirjan saannin, vaikka hän ei ole myöskään lukenut sitä. Minulle kirja antaa rauhan vetäytyä jälleen kerran yhdestä lupauksestani: nyt ei tarvitse ahertaa ja kirjoittaa sitä, minkä jo lupasin syksyllä.

Terveisin, Juha