Statcounter

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Euroopan parlamentin lehdistövapauden seminaari perui osallistumisoikeuden

Euroopan parlamentin Suomen osasto järjestää perjantaina 7. joulukuuta 2018 Helsingissä ns. Saharov-seminaarin, jossa esitelmöitsijät ovat maailman kuuluisa tutkiva journalisti ja monella tavoin rikollisesti vainottu Jessikka Aro, maailman kuuluisa ihmisoikeusihminen suoraan Brysselistä Heidi Hautala ja suuri journalisti "Venäjä-tietäjä" Jarmo Koponen.

Saharov-seminaari ilmoittaa pahoittelunsa, ettei tilaisuuteen mahdu.


13 päivää sitten 22. marraskuuta 2018 ilmoittauduin Euroopan parlamentin Suomen osaston järjestämään Saharov-seminaariin lehdistövapaudesta. 13. päivää myöhemmin keskiviikkona 5. joulukuuta järjestäjä ilmoittaa vilpittömästi ja ystävällisesti pahoittelunsa, että tilaisuuteen ei enää mahdukaan. Samalla he pahoittelevat viivästyneestä ilmoituksesta.

Tiedän useita kavereita, jotka ovat saaneet välittömästi ilmoituksensa, jos tilaisuuteen ei mahdu. Minä sain ilmoituksen vasta kaksi viikkoa myöhään. Hyvä tietenkin tämä ystävällinen ilmoitus pari päivää edellä, kuin vasta oven suussa.

Tilaisuuden järjestäjät aidosti "kiittävät viestistä ja ilmoittautumisesta", eikä ole syytä epäillä, etteikö heidän kiitoksensa olisi täynnä iloa ja hyvää mieltä. Kysehän on tietysti seminaari lehdistövapaudesta, joten tämän teeman tähden iloa ja hyvä mieli ilmoittautumisen johdosta on täysin luonnollista.

Sen vuoksi on tärkeää osallistua myötätunnolla ja tukien järjestäjiä kohtaan, jotka kirjoittavat, että "valitettavasti tilaisuus on täynnä". Tuo voimakas ja tunteikas sana "valitettavasti" osoittaa, miten järjestäjät ovat surullisia epäonnesta, joka heitä on kohdannut esiintyjien tähden, kun tilaisuuteen ei voi ottaa osallistujaa.

Minun kohdallani lupaus Facebook-seurannasta tilaisuutta kohtaan ei sekään voi toteutua, mitä järjestäjät eivät tiedä: en ole Facebookissa.

Lopulta järjestäjät ilmoittavat vielä kerran pahoittelunsa: "Pahoittelemme viivästynyttä vastausta".

Otan tietenkin osaa heidän suruunsa ja rohkaisen heitä kestämään koitunut mielipaha. Ehkä heidän ei tarvitse liikaa pahoittaa mieltänsä. Elämä on kuitenkin vapaa ja onnellinen Suomessa, jossa lehdistövapaus on maailman huippua.  Sattuuhan sitä elämässä, että seminaaritila on vain ahdas, eikä yleisö mahdu siinä määrin kuin olisi kiinnostunut saapumaan.

Olin jo sopinut tilaisuuteen saapumisesta tunnetun helsinkiläisen yliopistotutkijan kanssa, mutta nyt hänellekin saatan tiettäväksi, että en sovi tilaisuuteen. Olin jo etukäteen varoittanut häntä, että ehkä kaikenlaista elämässä voi sattua tilaisuuden estymiseksi.

Heidi Hautalaa en ole koskaan onnistunut tavata kasvotusten. Erään kerran syksyllä 2011 ilmoittauduin Vuosaaressa pidettävään avoimeen tilaisuuteen, jonka järjestänä oli Hautalan johtama Finrosforum. Tilaisuuden aiheena oli Venäjän media sananvapaus ja esitelmöitsijänä ministeri Heidi Hautala. Finrosforumin sihteeri Mikael Storsjö (sai sittemmin rikostuomion tiettyen tshetsheenien laittoman maahantulon järjestämisestä) ja Finrosforumin tiedottaja Kerkko Paananen ottivat minut erilleen heti ortodoksisen kirkon omistaman kurssirakennuksen aulassa sanoen, että sinä et tänne pääse sisälle. Storsjö tempaisi jopa väkivaltaisesti puhelimeni kädestäni. Olin ilmoittautunut tilaisuuteen ja menossa sinne Venäjän valtion RT-kanavan kolumnistin ominaisuudessa. Olin lisäksi sopinut Pravda-lehden kanssa, että voisin kirjoittaa juttuja heille. Sekin hankkeeni kaatui tuolla kertaa.

Heidi Hautala oli Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana ja sittemmin Suomen hallituksen ministerinä niin kauhistunut minusta, että hän laati juristinsa kanssa rikosilmoituksen minua vastaan kirjoitusteni johdosta. Hän toimitti poliisille aineistoa yhdessä Storsjön ja Paanasen kanssa. Hän pyysi jopa Euroopan parlamentin puhemieheltä kirjelmän, joka toimitettiin Venäjä duuman puhemiehelle. Sain sen kirjelmän valtakunnansyyttäjän virastosta Suomesta.

Hautalan rikosjuttu ei edennyt, vaan syyttäjä torppasi Hautalan hankkeen, jossa alunperin tutkinta aloitettiin myös Johan Bäckmania ja Abdullah Tammea vastaan. Hesari ja Yle ennättivät tietysti mustamaalata minut Hautalan kunnian solvaamisesta  jota ei siis tapahtunut.

Muutama päivä sitten Tammi kertoi aikeensa saapua kanssani perjantain 7. joulukuuta seminaariin, mutta hän sai välittömästi vastauksensa, ettei mahdu tilaisuuteen.

Sittemmin Hautala joutui ongelmiin pimeän työn teettämisestä ja vieritti syyn ongelmistaan ulkoministeriön lehdistötilaisuudessa televisiokameroiden edessä "arkkivihollisilleen", kuten hän määritteli minut ja Bäckmanin nimeltä mainiten.

Sittemmin Kerkko Paananen ja suuri journalisti Jarmo Koponen olivat järjestäjiä muutaman muun tahon kanssa Yhdysvaltain valtion (USAID, NED) rahoittamassa tilaisuudessa Eduskunnassa. Silloin aiheena oli Venäjän media. Tilaisuutta edellä olin tavannut Komsomolskaja Pravdan toimittajan, joka pääsi tilaisuuteen. Minä sain virallisen komennuskirjeen Venäjän hallituksen viralliselta sanomalehdeltä ja ilmoittauduin tilaisuuteen, mutta minulta evättiin pääsy sillä perusteella, että minulla ei ole mitään tekemistä median kanssa. Samalla tavalla evättiin pääsy myös Johan Bäckmanilta ja Janus Putkoselta - muilta ei evätty pääsyä. Vain meillä ei ole mitään tekemistä Venäjän median näkökulmien kanssa. Tuolloin seurauksena minun epäämisestäni oli se, että Venäjän hallituksen virallinen lehti ei tykästynyt kasvokontrollista (face controll) ja niin Venäjän diplomaatit jäivät tilaisuudesta pois.

Jarmo Koposen ja Jessikka Aron olen onnistunut kuitenkin nähdä erään kerran Suomen ulkoministeriön järjestämässä sananvapauden näytelmässä kansallisteatterissa Maailma kylässä -päivänä. Silloin en puhunut sanaakaan, menin vain istumaan syrjäiseen kylmään tilaisuuteen ja hiljaisuudessani lähdin pois teatterista, jossa oli mielestäni huono näytelmä. Tuosta hiljaisesta läsnäolostani syntyi melkoinen kauhukokemus suurelle toimittajalle, sillä häntä tukevat Pentagonin propellipäät - siis aidosti CIA:n toimintaan liittyvät ihmiset - kiivailivat seuraavasta päivästä alkaen LinkedIn-artikkelissa, koska heidän mukaansa olisin hyökännyt neiti Aroa vastaan. Samoilla sanoilla myös espanjalainen El Pais -lehti kertoo jonkun "MV-lehden toimituksen henkilön" hyökänneen fyysisesti neiti Aroa vastaan Helsingissä. Kenties jopa poliisi ja syyttäjä ovat tutkineet jo pitkät ajat "hyökkäyksen" "rikollisuutta".




Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374 
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Hesarin Laura Halminen: sinut suljetaan turvasäilöön

Hesarin toimittaja Laura Halminen on paljastanut merkilliset väkivaltaiset unelmansa, kun hän kirjoittaa iloissaan siitä, kun (jos) tavallinen itsenäinen suomalainen suljetaan ”turvasäilöön”.

Laura Halminen on ilmaissut jälleen omia fantasioitaan ja ilmeisesti varsin tyypillisiä Hesarille yleensäkin.

Itsenäiset suomalaiset turvasäilöön


Näin Laura kirjoittaa 28.11.2018 vedoten Puolustustilalakiin!

”Sua vaan korpeaa se että jos turvallisuustilanne tarpeeksi heikkenisi, joka puolueesta löytyisi tukea sille että sut ylennettäisiin siivoamaan ikiomaa turvasäilöä:)” (Laura Halminen 28.11.2018 klo 14:06). 
Laura Halminen ei ole valitettavasti tarkoittanut viestiään humoristiseksi, vaan hän kirjoittaa tosissaan, kuten käy ilmi seuraavista viesteistä.

Hesarin asiantuntijan visiota voi aiheestakin ihmetellä ja luonnehtia jopa ”sadistis-paranoidiseksi toivekuvaksi”. Tähän ihmettelyyn Laura Halminen vastaa kipakasti psykologisten tieteiden korkeimpana oppineena:

”Enpä ole aikaisemmin kuullut puolustustilalakiin sovellettavan keittiöpsykologiaa, mutta kerta se on tietysti ensimmäinenkin, ja mielikuvistustasi tuntien tavallaan jopa aivan odotettavissa” (Laura Halminen 28.11.2018 klo 14:52).

En suostu kiistämään mitenkään Laura Halmisen psykologista oppineisuutta luokitella asiantuntemukseni väitöskirjani käsitteistön käyttäjänä ”keittiöpsykologiaksi”, mutta mielestäni Laura Halminen paljasti edellä omat hallusinaationsa, mitkä ovat psykologisia asioita eivätkä puolustustilalakiin mitenkään liittyviä.

Laura Halminen kieltäytyy hyväksymästä, että minua käsiteltäisiin tavallisena kansalaisena ja vaatii oikeutta näkemykselleen turvasäilöön sulkemisesta. Itse puolestani pidän Halmisen lipsautusta psykologisena. Niin Halminen kiivastuu ja vyöryttää twitterissä ison joukon disinformaatiota, ikään kuin olisin kutsunut Venäjän tiedustelupalvelua ”lahtaamaan suomalaisia”, järjestänyt manaamistilaisuuden Senaatintorille, mielenosoituksia kansalaisten kotipihoille ja saanut kenkää tuomiokapitulilta.

Laura Halmisen kiihko kansalaisvapauksien ja -oikeuksien rajoittamiseksi on Hesarille itselleen luonteenomaista. Pörssiyhtiön talouden kurjistuminen heijastaa kansalaisten lisääntyttä ymmärrystä, että Helsingin Sanomat, tuttavallisemmin Hesari, on valehtelemisen ammattilainen, sananvääristelyn huippuosaaja Suomessa.

Valehtelusta ja vääristelystä saadaan toistuvasti pieniä ja isoja esimerkkejä: äskettäin Hesari otsikoi 600 pakolaisesta Aquariuksella ja viisi kuukautta myöhemmin selosti jo 600 siirtolaisesta. Hesari luottaa häpeilemättä siihen, että lukijat eivät muista. Nyt hän vääristelee ja valehtee myös edellisessä viestissään.

En ole pyytänyt, että FSB lahtaisi suomalaisia, vaan että auttaisi Al-Qaida-sivuston (YK:n turvaneuvoston sanktiolistan mukaan) tuhoamisessa. Olen jopa keskustellut FSB:n viranomaisen kanssa kasvotusten tuon Al-Qaida -sivuston verkostoista ja rahoituksesta. Kyse ei ole suomalaisten lahtaamisesta. Hesarin viha- ja valeuutisoinnille on valitettavan tyypillistä, että YK:n terroristisanktiot sivuutetaan vaivihkaa eikä haluta niitä kenenkään havaitsevan, kun itse puolustetaan terrorismiin kytkeytyvää sivustoa sananvapauden airueena.

Jotkut toiset ovat määritelleet manaamistilaisuudeksi sen, että olen pappispuvussa pitänyt vanhan kristillisen rukouksen sen hyväksi, jotta paholainen lähtisi pois. Tuossa tilanteessa oli kyse juuri Al-Qaidan sivuston paholaismaisesta ideologiasta ja kaikesta siitä saastasta, jota sivusto edistää ihallessaan ihmisten surmaamisia uskonnollisten ja etnisten syiden johdosta sekä suorastaan markkinoidessaan ”marttyyrien” tekemiä terrori-iskuja.

En ole koskaan käynyt myöskään mielenosoituksessa kenenkään pihalla. Kerran järjestin mielenosoituksen Helsingin ydinkeskustassa Bulevardilla. Paikalla oli myös Ylen televisiokamera. Bulevardilla oli mielenosoitukseen sopiva paikka, koska sinne oli rekisteröity tuolloin Al-Qaidan -sivusto.

Suomenlinnassa kävin yhdistyksemme yhdellä syysretkellä yhdesssä Risto Tammen kanssa eikä tilaisuuteen liittynyt mitään mielenosoitusta. Silloin Interpolin etsintäkuuluttama terroristi yritti pysäyttää minut ja todella tarttua kiinni. En juossut kuitenkaan mihinkään, vaan kävelimme lautalle. Laura Halminen esittää rajua disinfoa, kun väittää minun järjestäneeni ”kaksi mielenosoitusta” kodin pihalla ja tshetsheenin ottaneen kiinni minut, jolloin olisin juossut pakoon! Minä itse ilmoitin kyseisen Interpolia paossa olleen tshetseenin Interpolille ja FSB:lle, mutta Suomessa Korkein Oikeus kieltäytyi sittemmin luovuttamasta häntä oikeudenkäyntiä varten terrorismirikoksista huolimatta.

Tämän jälkeen Laura Halminen pistää linkin Kerkko Paanasen ja Mikael Storsjön hallinoimalle vihasivustolle Finrosforum, jossa Ylen sanotaan väittävän minun yllyttävän rikokseen. Todellisuudessa poliisi tai syyttäjä tai oikeus ei ole mitään tuollaista rikosta nähnyt, kuin Yle ja Finrosforum esitti törkeästi minua vastaan. Vastasin Halmiselle, että hänen postauksensa kertoo enemmän Suomessa mediasta, kuin minusta, sillä kyseessähän on median disinfoa. Kyllä Suomessa viharikoksesta joutuisi käräjille! Mikään vakavasti otettava toimittaja ei viittaisi Finrosforumin kaltaiseen valesivustoon.

Laura Halminen ei ole yksittäistapaus, vaan ilmaus lehden toimintakulttuurista. Hänen oudot ajatukset eivät tietenkään oikeuta pahuuteen Lauraa vastaan. Hän paljastaa itse itsensä sekä Hesarin merkillisen eetoksen.

Puolustustilalain 7 §:n mukaan kenenkään perustuslaissa turvattuja oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin välttämätöntä eikä saa asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän perusteella. Laura Halminen katsoo yhtenevästi Hesarin eetoksen ja historian kanssa, että vakaumuksen ja mielipiteen vuoksi tulisi eristää yksittäisiä suomalaisiakin jopa turvasäilöön.

Tunnetaan likaisista, verisistä toimista


Hesari järjesteli tunnetusti likaisen provokaation presidentti Donald Trumpin vierailun häpäisemiseksi Suomessa. Alhaisten keinojen mestarina Hesari ja sen Nyt-liite vertasi Trumpia sikaan.

Helsingin Sanomat on jopa syntynyt poliittisten murhien perustalle Suomessa. Perustamiskertomus lienee verisempi ja vihaisempi, kuin millään muulla Suomessa ilmestyvällä lehdellä.

Valtakunnan pahin vihamedia Helsingin Sanomat perustettiin Bobrikovin murhaa ylistävän Päivälähden kirjoituksen ”Juhannuksena” jälkeen. Tämä ei ole edes edesmennyt haihtunut haamu, vaan elävää todellisuutta lehdessä. Tuota veristä kiihkoa kunnioittaen jälleen kerran 17.9.2017 Helsingin Sanomat nosti ihanteeksi Eugen Schaumanin teot ”venäläismielisiä informaatiovaikuttajia” vastaan. Hesari nosti otsikossa ihanteeksi poliittisen murhan: ”Sananvapauden säilymiseen johti verinen tie”, kuten Hesari kertoi Antti Majanderin kirjoittamassa artikkelissa.

Helsingin Sanomien artikkelissa Nikolai Bobrikovin murhaa ja Eugen Schaumania käsiteltiin siitä näkökulmasta, miten suomalaiset voisivat tapauksen avulla löytää rohkeuden taisteluun oman aikamme ”venäläistä informaatiovaikuttamista” vastaan.  

Juttu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin historian katsaus: se on kiihotusta tämän päivän taisteluun!

Kirjoitin 17.9.2018 MV-lehteenanalyysin Helsingin Sanomin verenhimoisesta sunnuntainumerosta. 

Laura ei ole yksittäistapaus


Helsingin Sanomien pitkäaikainen toimittaja Laura Halminen parhaiten tunnetaan valtakunnallisesti ”journalistisesta vasaroinnistaan”.

LinkedIn kertoo Laura Halmisen saapuneen Sanoman palvelukseen jo kesällä 2006, mitä ennen hän työskenteli yli vuosi Iltalehden reportterina ja kolme vuotta City -lehdessä.

Parhaiten tunnetuksi Halminen tuli kuitenkin vasta äskettäin, kun hän vasaroi tietokoneensa kovalevyä niin, että syntyneen katkun vuoksi hän tuli kutsuneeksi palokunnan paikalle. Palokunnan mukana tuli myös poliisi, joka suoritti kotietsinnän, koska Halminen oli toinen Hesarissa ilmestyneen, Puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsittelevän jutun kirjoittajista.

Hesarin mukaan Halmisen vasaroidulla tietokoneella ei (olisi) ollut turvaluokiteltua aineistoa, joten herää kysymys, mitä muuta aineistoa Halmisella oli ja kenen asialla Hesari lopulta onkaan. Monien epäilijöiden mukaan Sanoma on mediaksi verhoutunut tiedusteluorganisaatio, joka palvelee läntisiä tiettyjä isäntiään.

Laura Halmisen kieroutuneeseen ”sananvapauden” näkemykseen kuuluu, että hänen työnantajansa Hesarin sananvapaus on itse asiassa sanankäytön monopolisointia. Kun itsenäinen suomalainen yhdistys Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus ry. järjesti avajaistilaisuuden 11.4.2017 Helsingin Kansallissalissa, niin tunnettu professori Alexander Dugin käsitteli lännen ja Venäjän suhteita moninapaisessa maailmassa. Tuosta oli kuitenkin seurauksena, että koko lauma nato-trolleja oli jo etukäteen kuin kusiaispesään istahtaneita.

Eversti evp., ex-puolustusasiamies Anders Gardberg jakoi tuolloin Helsingin Sanomien kybertoimittelija Laura Halmisen twitter-kauhistelua Alexander Dugin esiintymisestä Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksen avajaisissa Helsingissä. Puolustusministeriöstä controller Virpi Heikkilä sekä moni otti osaa Laura Halmisen kauhistukseen.

Christo Grozevin kanssa Laura Halminen pohti mahdollisuutta jopa estää Alexander Duginin saapuminen Schengen-alueelle! Laura Halminen kiitti suuresti ja sydämellisesti kaikista mahdollisista tiedoista saada Dugin Schengen-alueen mustalle listalle! Grozev pahoitteli, että Dugin oli käynyt Kreikassa pari päivää sitten.

Syyskuussa 2014 kiinnitin huomiota siihen, että Maanpuolustuskorkeakoulun silloisen strategialaitoksen johtaja everstiluutnantti Torsti Sirén kirjoitti lähes päivittäin rinta rottingilla herjoja pitkäaikaistyöttömyyteni voimaannuttamana. Psykoanalyytikko Melanie Kleinin käsitteistöä käyttääkseni voisin määritellä, että hämmästyttävän monelle hyväosaiselle päättäjälle tuotti suurta mielihyvää työttömyyteni ja köyhyyteni. Sellaista mielihyvän asennetta Klein olisi kutsunut sadistis-skitsofreniseksi positioksi.

29.9. ja 30.9.2014 Sirén oli jo varhaisesta aamusta myöhään iltaan tutkimassa tätä blogiani sekä kirjoitteli vakuutteluja työttömyyteni jatkumiseksi omaan Facebookiinsa kavereilleen. Tuossa Facebookissa jopa toista sataa yhteiskunnallista tunnettua vaikuttajaa, niiden joukossa myös Laura Halminen Helsingin Sanomista, jakoi kiitoksen tunteensa työttömyyteni jatkumisesta. Sekin kertoo jotain merkillistä Lauran pitkäaikaisesta kieroutuneisuudesta toisinajattelijoita kohtaan.

Väkivaltaiset fantasiat ovat todella tyypillisiä ja toistuvia Hesarin toimittajien keskuudessa. Hesarin pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio kirjoitti 20.2.2017, että Janne Riiheläisen luottelemat MV-lehden ympärillä olevat isänmaalliset osana ”Venäjän informaatiovaikuttamisen verkostoa” mahtuisivat Niuvanniemen psykiatrisen sairaalan pihalle.

Lauraa saattaa ahdistaa: Hesari on ahdistava yhteisö, jossa vapaus on uhka ja ajattelu on vaarallista. Lauraa ei ahdista ainoastaan epäily syyllistymisestä valtakunnan rikokseen, jollaisiin syyllistyneiden paikka olisi kriisin aikana turvasäilössä.

Kukahan olisi todellakin kriisin aikana turvasäilöön suljettava riski: yksityishenkilö, joka siivoaa vessoja toimeentuloaan varten, vai valtakunnan turvallisuudelle salaiseksi luokitellun tiedon luvaton haltija?


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374 
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

lauantai 27. lokakuuta 2018

Mustamaalatuksi Daniel Sallamaan ja yliopiston raportissa: Äärioikeisto 2010-luvun Suomessa


Daniel Sallamaan kirjoittama raportti on metodologisesti levoton ja heikko.

Helmikuussa 2017 menin aamuyöllä siivoamaan vessoja Rautatieaseman laitamille. Siinä vaiheessa tuntipalkkani oli hiukan yli 9 euroa. Aamuyöllä näin, että muuan ulkomaalaismies makasi siivouspaikan tuntumassa. Lopulta vartija saattoi miehen pois.

Siivousvuoron päätyttyä varhain aamulla lähdin silmäilemään torin suuntaan, jonne ulkomaalaismies oli mennyt. Näin matkalla Marco de Witin, James Hirvisaaren ja Rautatietorin Suomi-Maidan -leirin. Pysähdyin muutamaksi minuutiksi, kun ensimmäistä kertaa oli mahdollista nähdä nämä tunnetut de Wit ja Hirvisaari. Sen jälkeen en ole heitä nähnyt. En ole vain aktiivinen toimija. Näitä edellä mainittuja miehiä vastaan en ole mitenkään "taistelemassa", mutta en ole myöskään mikään Venäjän tuen kantaja heille!

Mikäpä siinä, että aamuyön siivooja kotimatkallaan silmäilee paria julkisuudessa ollutta henkilöä. Jatkoin sitten metrolle ja kotiin. Ei olisi pitänyt eksyä leirin alueelle, sillä jouduin yliopistolliseen raporttiin!

En olisi uskonut tieteellisistä tutkimuksista tunnetun Helsingin yliopiston julkaisuksi, kun minulle täysin tuntematon maisteri Daniel Sallamaa kirjoittaa valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisemassa raportissaan äärioikeiston ”ulkomaisista yhteyksistä” sen argumentin varassa, että kävin tuolla Rautatientorilla (nuo muutamat minuutit).

Sallamaa kirjoittaa asiatekstiä, joka ei ole kuitenkaan akateemisesti vastuullista ja rehellistä.

Sivulla 31 maisteri Sallamaa kehittelee suhteita: ”Venäjä-yhteyksistään tunnettu Juha Molari puolestaan vieraili Rautatientorin Suomi-Maidanilla helmikuussa 2017” (s. 31). Kohta on monella tapaa yliopistolliseksi julkaisuksi ongelmallinen.

PT-media on jo 26.10.2018 omasta näkökulmastaan aiheellisesti ja ansiokkaasti arvioinut Sallamaan läpyskää.

Ensiksi, ”Venäjä-yhteyksistä tunnettu” on propagandistinen väite, jota ei ole mitenkään subtanssin puolesta määritelty. Minulla on venäläinen anoppi ja appi, jonka luona oheisessa valokuvassa olen savesta vuoraamassa taloa etelä-Venäjällä. Jalkani ovat uponneet syvälle talon pihan savialtaaseen, Venäjän maaperään, mutta kotiin palattua tuo savi on pesty jo pois. Ei minulla ole ”Venäjä-yhteyksiä”. Raportin kielenkäytössä ”Venäjä-yhteyksistä tunnettu” viittaa valtiolliseen, poliittiseen tai sotilaalliseen agendaan ja administraatioon, johon minulla ei ole mitään linkkiä. 

Juha Molarin jalat syvällä Venäjän savessa, mutta silti ei pitäisi kirjoittaa poliittisessa raportissa "Venäjä-yhteyksistä". Savi ei luo noita yhteyksiä.


Toiseksi, ”Venäjä-yhteyksistä tunnettu” on raportissa lause, jolla määritellään valheellisesti ja harhauttavasti sekä minua itseäni että suhdettani de Witin johtamaan Suomi-Maidan leiriin ja näiden suhdetta Venäjän valtioon. Eihän minulla tai Venäjän valtiolla (!) muodostunut mitään yhteistyösuhdetta Suomi-Maidan leiriin minun siivoustyön jälkeisen kotimatkan perusteella, jos ei myöskään mitään negatiivista vastakkainasettelua. Leirillä on käynyt sadat muutkin ihmiset.

Kolmanneksi, ”Venäjä-yhteyksistä tunnettu” on tyhjiä sanoja, joita ei tulisi olla yliopistollisessa raportissa. Sanojen määrittämiseksi kirjoittaja ei ole tehnyt mitään tutkimuksellista työtä. Esimerkiksi vakavasti otettava maisteri olisi haastatellut osallisia ja muodostanut oppineen näkemyksen tämän jälkeen.

Jälkimmäinen kritiikkini toistuu valitettavasti yhä uudestaan uusien ”tutkimusten” arvioissa, joita on tehty köykäsen metodologisen laiskuuden ja aatteellisen kiihkon vallassa. Muistan toisenlaistakin menetelmää: Gustav Strömsholm – huolimatta mahdollisista erilaisista omista ajatuksistaan – otti aikoinaan yhteyttä, haastatteli ja vasta sen jälkeen muodosti näkemyksensä tutkimuksiinsa.  Olen arvostellut, että uuden ajan ”tietäjinä” Saara Jantunen Infosota-kirjassaan kehitti salaliittoteorian suhteistani kysymättä koskaan mitään minulta asioiden oikeasta tilasta. Jessikka Aro näyttää nimeäni Nato-konferensseissa kailottaen kaikenlaista villiä ja sekavaa, mutta ei ole koskaan itse varmistanut asioiden todellista tilaa tutkijan tavoin. Toki Arolla ei ole tutkijan koulutusta, joten hänen taitamattomuudesta suuri osa mennee huonon lukeneisuutensa piikkiin. Mistä johtunee Sallamaan löperösti kehitellyt lausahdukset raportissa?

Hiukan myöhemmin sivulla 69 Daniel Sallamaa ”määrittää” MV-lehden ”yhteydet Venäjää kannattaviin toimijoihin”, mitkä sanat itsessään ovat epämääräiset. Mitä tarkoittaa ”yhteydet”, mitä tarkoittaa ”Venäjää kannattava” ja mitä tarkoittaa ”toimija”?

Edelleen nuo ”yhteydet Venäjää kannattaviin toimijoihin” on määritelty raportissa sivulla 69 sillä, että ”Bäckmanin lähipiiriin kuuluva Juha Molari on laatinut osan kirjoituksista,...”. Mitä tarkoittaa ”Bäckmanin lähipiiriin kuuluva”, kun olen ollut vain satunnaisesti some-yhteydessä dosenttiin useiden vuosien aikana enkä ole vuosikausiin edes tavannut – paitsi ehkä pari kertaa julkisessa tapahtumassa, joissa ei ollut juuri sijaa keskustelulle? Mikä substanssi on ilmaisulla ”lähipiiri”? Miten Johan Bäckmanin nimi liittyy laatimiini kirjoituksiin ja miten kirjoitukseni liittyisivät ”yhteyksiin Venäjää kannattaviin toimijoihin”?

Lukiessa lauseita saa vaikutelman, että yliopistollinen metodologinen kurinalaisuus on erittäin heikkoa tai sitten yliopistossa on jouduttu tiedettyä pahemman paranoian/propagandistisen agendan kouriin. Minulla on osa-aikaisena vessojen siivoojana näkemyksiä, joissa en liity pelotteluohjelmiin, joita länsimaiset ostetut toimittajat ja Natoa ihannoivat turpo-tietäjät esittelevät suurelle yleisölle, mutta tämä viileyteni ei tarkoita, että olisin ”Venäjää kannattava toimija”. Olen vain ihminen.

Helsinki City -maratonin tiedot vuodelta 2012 kertovat, että vuonna 1984 syntynyt Daniel Sallamaa olisi ”kävellyt” tai ”hölkännyt” maratonin ajassa 5:02:04. Julkaistu uusi raportti ei valitettavasti osoita, että Daniel olisi sen parempi tutkijanakaan kuin maratoonarina. Tietysti osa kritiikistä pitää kohdistaa hankkeen johtajaan Leena Malkkiin, mutta silti noin 34 vuotta vanhan Danielin pitäisi kuitenkin pystyä itsekin jo vuonna 2018 aikuisena ihmisenä parempaan raportin kanssa.

Helsingin yliopiston sivusto kertoo, että maisteri Daniel Sallamaa on omistautunut terrorismin ja ääriliikkeiden pohdiskeluihin, itse asiassa näissä on jopa verinen etuliite ”väkivaltainen” ääriliike. Tuollaisen maisterin tutkielman tai raportin sivuilta en tietenkään tahtoisi löytää nimeäni, koska en liity mitenkään ”väkivaltaiseen” ääriliikkeeseen, olen kaikkialla vastustanut väkivaltaista poliittista liikehdintää. En edes tiedä kenenkään tuttuni liittyvän sellaiseen. En myöskään näe Venäjän mitenkään minun nimeni kautta tai ilman nimeäni liittyvän väkivaltaisen liikehdinnän tukemiseen. 

Uudessa Suomessa Daniel Sallamaa jopa spekuloi, että mainittu äärioikeisto voi ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin. Sallamaa käsittelee raportissa lukuisia tahoja, joilla ei ole mitään pyrkimystä väkivaltaisuuteen, vaan pikemmin ovat joutuneet antifan väkivaltaisten hyökkäysten uhreiksi. 

Sinänsä Daniel Sallamaa on vasta opintojaan suorittava henkilö, jota ei voi pitää pätevöityneenä tutkijana. Tässä vaiheessa vastuu on osittain ohjaajalla. Sallamaan kirjoittama raportti on Äärioikeisto 2010-luvun Suomessa (SFÄÄRI) -tutkimusprojektista, jonka vastuullinen tutkija on Leena Malkki. Oudoista terrorismiin liittyvistä lausahduksistaan suurelle yleisölle tunnettu Leena Malkki on koulutukseltaan tohtori. Hänen olisi pitänyt valvoa vastuullisesti, että maisteri Sallamaan kirjoittama raportti olisi laadukas julkaistavaksi.

Tässä on silmäys vain yhteen salaliittoteoriaan, jota Daniel Sallamaan raportti yrittää viritellä "äärioikeistosta". Muilta osin raportti on tuskin yhtään laadukkaampi.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)