maanantai 30. toukokuuta 2016

Kummaa väkeä nuo amerikkalaismieliset infosoturit!



En ole koskaan kirjoittanut mitään sotasetä Torsti Sirénin Facebook-sivustolle, mutta muistelen hänen kerran saapuneen kirjoittaa minun seinälle. Mutta sitten hän pisti eston, niin että en voi nähdä hänen sivuaan. Nyt hänen nimellään on perustettu ilmeisesti valeprofiili twitteriin, jonka avulla joku kirjoittaa typeryyksiä minulle twitteriin.

Ihmettelen, että muutoin avoimen Facebook-sivunsa Sirén sulkee minulta, vaikka en ole ikinä sinne kirjoittanut mitään. En voi edes seurata keskusteluja. Mikä on se West ja Freedom?



Samanlainen kummajainen on Torstin yhdysvaltalainen kollega Joel Harding. Vasta muutama päivä sitten saatoin lukea hänen Facebook-sivua. En ole koskaan kirjoittanut mitään myöskään sinne. Itse asiassa en ollut koskaan kirjoittanut mitään hänestä, mutta ilmeisemmin sotasetä Torsti Sirénin tekstin Joel Harding päätti julkaista omissa nimissään. Siinä tekstissä oli minuakin vastaan kaikenlaista epätarkkuutta.

Ihmettelen, että noin kovan tason informaatiosodan päällikkö Joel Harding sulkee Facebook-sivunsa pieneltä suomalaiselta siivoojapapparaiselta, joka ei ole ikinä mitään kirjoittanut edes hänen sivulleen! Havaitsin tämän ongelman, kun ajattelin laittaa hänelle viestiä, että hänen nimissään on kirjoitettu ”perätön ilmianto” minua kohtaan.


Enhän minä ole ollut koskaan mikään ”RT:n propagandisti”, olen kirjoittanut ja kirjoitan edelleen blogiani satunnaisesti – niin kuin miljoonat ihmiset maailmassa. Minun persoonaa ja toimintaa oli Hardingin tekstissä kovasti vääristelty. Mielestäni Torsti liittyi siinä RFE:n kanavajohtajan outoon vanhaan lausahdukseen, jonka Torsti löysi Wikipediasta, jossa on epäilemättä huono kuvaus elämästäni.

Samalla tavalla ovat menetelleet myös sotatohtori Saara Jantunen ja Ylen journalistina tunnetuksi tullut Joel Hardingin suojatti Jessikka Aro. Hekin ovat sulkeneet Facebook-sivunsa minulta, vaikka en ole ikinä mitään edes kirjoittanut heidän sivuilleen!

En tietenkään haluaisi, että minua kohtaan kenellekään muodostuisi noin outo ja vääristynyt kielteinen käsitys!
Sitä en kuitenkaan hyväksy, että Joel Harding tulee mahtailemaan suomalaisille keskustelufoorumille, kertoo kääntäneensä puukkoa kylkiluiden välissä ja voivan tehdä se uudestaankin, jos keskustelija tahtoo haastaa. Hänen viestinsä tulkittiin tuolla laittomaksi uhkaukseksi. Kaikenlaisia amerikkalaisia ystäviä ovat nuo tietyt suomalaiset haalineet itselleen!

Minulla on ollut ihan onnellinen rauhallinen pienen ihmisen elämä tänäänkin! Aamulla kävin siivoamassa ravintolan vessoja. Laitoin kolmelle pojalle ruoat, kun olin hakenut pojat koulusta. Mukana oli myös naapurin poika. Ja he söivät paljon. Kävin jopa juoksulenkillä kauniissa säässä! Sellaista on minun elämäni. Siihen ei kuulu mitään informaatiosodanrintamia. Pelkästään ihmetellen seuraan, mitä siellä ja täällä sekä tuolla kirjoitellaan. En ole tekijä, vaan lukija!

Koen jopa paljon surua, kun minua vedetään mukaan kaikenlaiseen infotaisteluun ilman että itse haluaisin mitenkään siihen osallistua. Tietysti miehenä provosoidun vastaamaan, kun syytöntä syytetään ja mollataan! Pitäisi jaksaa olla hiljaa eikä välittää perättömistä puheista minua vastaan!

Torstin, Joelin, Jessikkan, Saaran ja Ryskyn pitäisi ajatella realistisesti, että minun taustani on hengellinen – raamattu- ja rukouspiiri, eikä siellä informaatiosodan ja politiikan moni-ilmeisiä juonia opetella! Ei minua tarvitse pelätä tai säikkyä! Pelkkä hyvin niukalla koulutuksella varustettu hengenmies!

Eikö voitaisi jo sopia, että unohdatte kokonaan minut! Minä vietän vanhenevan miehen rauhallista perhe-elämää!

Kuva tämän illan juoksulenkiltä:

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

lauantai 28. toukokuuta 2016

Ulkoministeriö rahoitti näytelmän kansallisteatteriin - rooleissa Jessikka Aro, Jarmo Koponen ja Abdirahman Hussein



Menin epävarmana Helsingin kansallisteatteriin, sillä ulkoministeriön näytelmät ovat usein epäonnistuneet, kun rooliin kutsutut näyttelijät eivät ole hoitaneet tehtäväänsä. Muistan miten kävi kolme vuotta sitten.

Kolme vuotta sitten 25.toukokuuta 2013 oli Helsingin kulttuurifestivaaleille ilmoitettu Pussy Riot, joita Suomen viranomaiset kutsuivat ”ihmisoikeusaktivisteiksi”.

Tapahtuman järjestäjä ja sponsori oli myös tuolloin Suomen ulkoasiainministeriö. Silloisen festivaaliohjelman mukaan ”Pussy Riot” –tytöt olisivat toistaneet saman ohjelmiston, jonka he suorittivat Moskovassa Kristus Vapahtajan katedraalissa ja josta he saivat vankeusrangaistuksen.  Sen sijaan että he saapuivat Helsinkiin, anarkistitytöt menivät Amerikan Yhdysvaltoihin tapaamaan sikäläistä ulkoministeriötä.



Tällä kertaa luvassa oli Jessikka Aron, Jarmo Koposen ja Abdirahman Husseinin näytelmä.

Aro on kiertänyt maailmaa viime aikoina kovasti. Ehkä hänkin olisi mennyt Amerikan Yhdysvaltoihin tapaamaan sikäläistä ulkoministeriötä, kun juuri edellispäivinä Amerikan sotilastiedustelun ja informaatiosodankäynnin grand old sotasetä, ns. yhdysvaltalaisen trolliarmeijan komentaja Joel Harding oli kovasti suositellut Aroa ja kertonut yhteistoiminnasta. Sitä paitsi tänään New York Times julkaisi Aron kansikuvatyttönä ja siellä hän oli käsitellyt MV-lehteä. Tämä lehti on noussut merkittäväksi uhkaksi USA:lle!

NYT-lehden etusivun kansikuvan perusteella Jessi on menossa Suomenlinnan lautalla katsomaan Saara Jantusta. Samana päivänä Jessi päivitti Facebookiin: "Alas trollit. LOPPU MV-LEHDELLE". Sellainen "sananvapauden" kannattaja oli tullut paikalle!

Näyttelijät tulivat kuitenkin paikalle!

Minullakin oli epävarmuus Jessin kunnosta, kun olin lukenut sosiaalisesta mediasta ja poliisin dokumenteista hyvin rajuja juttuja, että hän on käyttänyt pitkät ajat amfetamiinia suonensisäisesti. Sitä paitsi edellisissä esiintymissä hän oli selvästikin sekaisin ja levoton. Nyt hänellä ei ollut kuitenkaan punaisia silmälaseja eikä värikkäitä vaatteita, vaan tässä roolissa kaikki näyttelijät olivat hyvin suomalaiskansalaisen näköisiä.




Minulle iloinen uutinen oli, että Jessi ei varmasti tullut teatterin näyttämölle pirissä! Hän oli hyvin terävä. En hyväksy, jos joku väittää hänen olevan nyt sekaisin aineista. Ei ollut! Ihan hyvässä kunnossa!

Sain itse asiassa juuri tuolla hetkellä Messenger-viestin, jossa pyydettiin minua kysymään, miksi Jessi vääristelee huumetuomiotaan julkisuudessa, nimenomaan levittämisestä ja pitkäaikaiskäytöstä, kun hän esiintyy kansainvälisessä julkisuudessa. En olisi ehkä tätä tohtinut kysyä, kun näytelmä oli tehty roolihenkilöiden vuoropuhelun varaan, johon yleisö saattoi ottaa osaa vain kuunnellen ja ihastellen. Olen oikeasti hienotunteinen, kun kysyn ihmisten asioita. En tykkää erilaisten foorumien törkykielestä!

Sitä itse ihmettelin, että vaatimattomasti pukeutuneena ja syrjäisessä pimeässä paikassa istuneena en välttynyt Jessin silmiltä. Ihan ensimmäiseksi istuttuaan teatterin lavalle hän kiinnitti katseensa minuun, minkä jälkeen ilmoitti asian Jarmo Koposelle, jotka sitten molemmat katsoivat minua ja vienosti nyökkäsivät. Teatterin esitys ei ollut vielä alkanut. Mielestäni näyttelijät merkillisesti ja ilman aiheellista syytä kiinnittivät huomiota olemassaolooni siellä!


Poliittinen keskustelunäytelmä Helsingin kansallisteatterissa ei vastannut aivan odotusta.

Jarmo Koponen korosti kovasti, että vihakirjoittelu on sopimatonta. Hän ei kuitenkaan tuonut näytelmään mitään niitä vuorosanoja, joita hän julkaisi jouluaattona 24.12.2011 artikkelissaan ”Venäjän Putin-woodoo on päättynyt”. Siinä Koponen julkaisee ihannoiden Artemi Troitskyn vihatekstin, jossa vaaditaan ja luvataan verenvuodatusta Venäjälle, jos Vladimir Putin osallistuu Venäjän presidenttivaaleihin. 

Koponen oli aivan voimaton siihen nähden, mitä hän olisi voinut ammentaa rooliinsa lukiessaan noita sanojaan verenvuodatuksen välttämättömyydestä. Koponen ei päästänyt vihaansa julki. Hän hillitsi itsensä tässä näytelmässä. Hänellä oli nyt rooli, eikä raju Koponen päässyt esille!

Ajattele sitä dynamiikkaa, jos Koponen olisi nyt toistanut Troitskyn sanoja: ”Voin sanoa rehellisesti, että en todellakaan anna paskaakaan - - - - poliittisille puolueille, en välitä paskaakaan - - - parlamentista. Jos - - - lähtee vaaleihin, silloin me näemme todella verenvuodatusta”. (nuo aukot voinet täyttää ihan minkä tahansa kotimaasi nimellä ja ihmisten nimillä). Mutta mitään tätä jännitystä Koponen ei tuonut näytelmään!

Koponen yllätti toki näytelmässään, kun hän ilmoitti erottavansa Venäjän valtiohallinnon propagandan ja suomalaisen trollitoiminnan. Tämä erottelu olisi voinut luoda kiehtovaa jännitettä näytelmän prinsessan roolissa olevalle Jessikka Arolle, joka oli tutkijan roolissa esitellyt juuri noiden yhteyttä. Mutta tämäkin jännite hypättiin yli. Siihen ei tartuttu. Ei mitenkään keskusteltu!

Jessikka Aro tunnetaan juuri keskusteluilmapiirin militarisoinnista, siinä tehdään keskustelijat vapaan maailman tai Venäjän trolliarmeijan vihakirjoittelun toteuttajiksi. Nyt Jessi on löytänyt yksilöidyn kohteen: MV-lehti.

Todellisuudessa Jessi ei roolissaan puhunut niin paljon MV-lehdestä kuin MV-lehden keskustelufoorumista, joissa kansalaiset käyttävät vapaa sanaansa. Näytelmän kannalta ei tietenkään yksityiskohtiin hän kiinnittänyt huomiota.


Oikeana tutkijana Jessi olisi tehnyt havaintoja siitä, miten Iltalehden keskustelufoorumeilla yhdysvaltalaisten mielipiteiden esittäjät ovat vuosikaudet kirjoittaneet hirvittäviä uhkauksia ”venäläismielisiä” vastaan. Tutkijana olisi Jessi kohdistanut samanlaisen moraalisen paheksunnan myös Iltalehteen kuin MV-lehteen. Mutta Jessi oli teatterissa tutkijan roolissa, ei tutkijana.

Oikeana tutkijana Jessi olisi arvioinut sitäkin riskiä, että amerikkalaisen informaatiosodankäynnin trollitehtaan työläiset kirjoittavat tarkoituksellisesti vastapuolen sosiaaliseen mediaan viha- ja pornotekstejä, jotta voisi leimata vastapuolen. Tutkija Jessi voisi kysyä asiasta vaikka Joel Hardingilta, joka tietää varmasti asiasta, jos Jesikka Aro ei muista enää asiaa koskevia paljastuksia Snowdenin aineistosta.


Oikeana tutkijana Jessi olisi arvioinut oman toimintansa sidonnaisuutta esiymmärrykseen ja aiheuttamaa ärtymystä mielipidevapautta kunnioittavassa Suomen kansassa, mutta nyt Jessi totesi, että hänessä ei ole mitään vikaa kansalaisten ärtymykselle.

Meikäläinen osa-aikainen siivooja olisi tietysti tahtonut keskustelijoilta tuota jännitystä, mitä oikeasti tutkijana olisi voinut luoda asian rosoisuutta lisäten. Nyt kuitenkin näytelmän keskustelijat vaativat parempaa keskustelua, jossa he yksimielisesti keskustelevat keskenään.

Tietysti tämä oli näytelmä, sillä oikeassa elämässä keskusteluun olisi kutsuttu yleisöä. Olisin oikeassa elämässä kysynyt Koposelta, miltä hänestä tuntuu vihapuheen kannalta Artemi Troitskyn viestin ylistäminen, mitä hän teki jouluaattona. Jessiä olisin pyytänyt yksilöimään sen yhteydenpidon, jota hän on harjoittanut yhdysvaltalaisen sotilastiedustelun ja informaatiosodankäynnin viranomaisen Joel Hardingin kanssa.

Nyt Helsingissä kansallisteatterissa oli Suomen ulkoministeriön rahoittama poliittinen keskustelunäytelmä, jossa tyhmää kansaa sivistettiin, mutta tietenkään yhtään kysymystä ei kukaan voinut esittää roolihahmoille. Parempi näin kuin heidän edeltäjänsä Pussy Riot, se ryhmäseksi-virtsankaatajien anarkistiryhmä, joka ei edes saapunut paikalle, vaan meni suoraan Washingtoniin.

”Manaushuudossa” anarkistiryhmä Pyssy Riot vetosi Pyhän Mariaan, jotta tämä karkottaisi Putinin pois. Sitten heidän ”rukous” syveni kuoron toistuviin huutoihin:
Pyhä paska, paska, Herran paska!
Pyhä paska, paska, Herran paska!
Nämä sananvapauden esitaistelijat ja heidän Voina-ryhmänsä (Pussy Riot) oli kutsuttu vastaavaan tilaisuuteen kolme vuotta sitten, mutta liikkeellä ollut porukka meni suoraan Washingtoniin ulkoministeriön vieraaksi.

Sellainen teatteri ei kuulune Koposen ja Aron näkemyksissä vihapuheen piiriin. Kuva: Rouva Tolokonnikova ja herra Verzilov luonnontieteen museossa pienten koululaisten museovierailun aikana. Heidän näytelmässä olisi ollut ehkä enemmän jännitystä kuin tänä vuonna keskustelunäytelmässä, joka ei tuonut yhtään mitään uutta.

Allekirjoittanut on joutunut russofobisen vihatoiminnan kohteeksi jo vuosikymmenen ajan. Erään tahon vihatoiminnan johdosta olen jättänyt toistakymmentä rikosilmoitusta: henkilö lähetti viranomaisille väärennettyä postia minun nimissä, perusti nettikanavia vilpillisesti minun nimeä käyttäen mustaten minua, esitti hurjia perusteettomia väitteitä minusta, lupasi murhaani ja kävi siinä asiassa kotiovella sekä lenkkipolullani yms. Venäjään ystävällisesti ja maltillisesti suhtautuvat ihmiset ovat joutuneet jo usean vuoden ajan massiivisen vihatoiminnan kohteeksi. 

Itse asiassa olen käynyt pappiskurssini, joka on niin kuin raamattu- ja rukouspiiri ”uskonasioiden” tuntemiseksi. Ehkäpä vähäinen taustani raamattu- ja rukouspiireissä valmistaa hyvin tätä pelottelun maailmaa varten. Jarmo Koponen puhui myös trollikeskustelussa uskosta: siitähän taitaa olla kyse, vaikka hiukan eri tavalla kuin Koponen mahdollisesti hahmottaa, sillä en usko peikkoihin enkä mörköihin. Mitä tulee Venäjän tahtoon Suomea kohtaan, niin siinä suhteessa iloisin mielin istutan omenapuun ja odotan rauhallisesti satoa vuosien päästä: mitään hätää ja kiirettä ei ole mihinkään, kun naapuri on hyvä ja ystävällinen.






Kuvassa allekirjoittanut helmikuussa 2016. 

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

torstai 26. toukokuuta 2016

Tutkimus venäjä- ja suomivihamielisten trollien toiminnasta Suomessa



Venäjä- ja suomivihamielisten trollien kartoittaminen on aloitettu. Voit ilmoittaa trollikokemuksesi allekirjoittaneelle Juha Molarille.

Venäjä- ja suomivihamieliset nettihäiriköt, eli trollit levittävät propagandaa ja terrorisoivat keskusteluja. He levittävät mahdollisesti yhdysvaltalaisten intressien mukaisia viestejä Ukrainasta, Itämeren ja Baltian turvallisuustilanteesta ja Naton tarpeellisuudesta. Viestien sisältö tukee Yhdysvaltojen johdettua informaatiosotaa suomalaisten itsenäisen ajattelun sumentamiseksi, suomalaisten riippuvuuden tunteen voimistamiseksi sotilasliitto Natoa ja Yhdysvaltoja kohtaan. Kaiken kaikkiaan nettihäiriöt tahtovat tukahduttaa kansalaisyhteiskunnan vapaan demokraattisen keskustelun.

Kerro kokemuksiasi siitä, miten olet joutunut näiden trollien häirittäväksi!

Jokaisen suomalaisen havaittavissa ja kovin monen jopa koettavissa oli, että venäjävihamielisten trollien toiminta voimistui erityisesti Jessikka Aron, Janne "Rysky" Riiheläisen, Torsti Sirénin ja Saara Jantusen julkisen aggressiivisen toiminnan alettua pari vuotta sitten. Vastaavien trollien toimintaa on ollut toki vähemmän massiivisessa määrin myös aiemmin. Aron, Riiheläisen, Sirénin ja Jantusen julkinen toiminta aktivoi trollien toimintaa siinä määrin, että tällä voi olla valtiollisesti johdettu päämäärähakuinen syy.

Tutkimuksen merkittävyys on yhteiskunnallisesti yhä lisääntynyt sen jälkeen, kun venäläis- ja suomalaisvihamielisen äkäisen trollitoiminnan laukaisseen Jessikka Aron yhteys yhdysvaltalaiseen informaatiosodankäynnin viranomaisiin on tullut julkiseksi. Sittemmin on käynyt ilmi, että Jessikka Aron toiminta linkittyy kiinteästi yhdysvaltalaisen sotilas- ja tiedusteluorganisaation sekä sotilaallisen informaatiosodankäynnin viranomaiseen, epäviralliseen ”trollikuninkaaseen” Joel Hardingiin. Täten trolleista tehtävä selvitys arvioi yhdysvaltalaisen informaatiosodankäynnin vaikutusta suomalaisen valtamedian kautta kansalaisten toimintaan ja sosiaaliseen mediaan. 

Tutkimuksessa on lopulta kyse todellisuudessa suomalaisen itsenäisen ajattelun säilyttämisestä, suomalaisten kansallisen turvallisuuden suojelemisesta, kun arvioidaan yhdysvaltalaisen informaatiosodankäynnin vaikutusta venäläisvihamielisen trollitoiminnan käynnistymiseen ja suomalaisen valtamedian vääristyneeseen kuvaan Suomessa.

Tutkimuksen julkaisutahoja ei ole toistaiseksi sovittu, mutta yhteistyötä pyritään etsimään tutkimuksen julkisuuteen saattamiseksi esimerkiksi kansainvälisen DONi-mediakeskuksen, Donetskin kansantasavallan edustuston Suomessa sekä mahdollisten muiden Suomen itsenäisyyttä kunnioittavien tahojen kanssa.

Kuvassa kirjoittaja helmikuussa 2016. Tutkimus toteutetaan osa-aikaisen siivoustyön ohessa kutsumuksena ilman apurahoja tai palkkaa.

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

tiistai 24. toukokuuta 2016

Miksi portit sulkeutuvat puudelille, Rysky ja Jarmo?



Kävin maanantaina ja tiistaina 23.–24. toukokuuta erikoisen mielipiteiden ja tunteiden vaihdon Janne ”Rysky” Riiheläisen kanssa sen jälkeen, kun tämä oli uhannut minua että ”vie poliisille” jonkun vanhan MV-lehden jutun, jonka Rysky tulkitsi minun kirjoitukseksi. 

En osaa kirjoittaa tätä blogiani jotenkin yleisellä tasolla, koska en ole niin objektiivisella ja yleisellä tasolla, vaan peilaan vain vähäiseen omaan elämääni.

MV-lehteen olen lähettänyt uutisvinkkejä ja materiaalia uutistarpeisiin, mikä ei tee minusta kuitenkaan kirjoittajaa. Sieltä on myös kopioitu blogini tekstejä. Olen minä lähettänyt myös yli 1000 kertaa suurempaankin mediaan joskus uutisvinkkejä ja materiaalia, joita on jopa käytetty uutistarpeisiin, vaikka asiaa ei ole huomattu Suomessa!

Se, mikä minua ärsytti Rysky Riiheläisen uhkailuksi koetussa viestissä, ei ole linkittäminen MV-lehteen, jota minä pitäisin sinänsä parempana moraalisena ansiona kuin linkittää Yleisradioon tai Helsingin Sanomiin. Minun ärtymykseni tulee siitä, että tiedän oman vähäosaisuuteni. Siitä vähäosaisesta hiljaisuudestani huolimatta kaikenlaiset tyypit keksivät salajuonia ja kummallisia selityksiä minun ihmeellisestä elämästä, jota todellisuudessa ei kuitenkaan ole! Siksi suosittelen aika töykeästi mielenterveyspalveluja noille ihmisille, jos nämä keksivät elämästäni ihmeellisempää kuin hiljainen elämäni todellisuudessa on.

Sinänsä MV-lehden juttu Rysky Riiheläisestä oli niin oikeaan osunut kuin voi ollakin, myös pilakuva on niin hyvä puudeli-Rysky, että hän itsekin jakoi kuvaa. Niistä tuskin löytyy poliisin puolesta mitään moitittavaa. Sopii nyt kysyä myötätuntoisesti, miksi portit sulkeutuvat puudeleille?

Rysky Riiheläinen oli valtakoneiston puudeli, mutta hänen palvelujaan lemmikkinä ei tarvita enää Helsingin Sanomissa.


Pidän keskeisenä tosiasioiden tunnustamista. Tässä asenteessa olen joutunut kovastikin argumentoimaan jopa ystäviäni vastaan, jotka tahtoisivat keksiä suurempaa tarinaa kuin todellisuus sallii. Tietenkin itsensä kuvittelu suuremmaksi, antaa toki kai hiukan lohtua arjen vaatimattomuuteen! Kävin asian johdosta useamman keskustelun myös Jussi Parviaisen kanssa, ja kai vähän aikaa kuuntelin hänen ajatuksiaan, mutta silti en uskonut niihin: voin uskoa vain aidosti sen, minkä tiedän todeksi osattomuudessani.

Turhamaisuutta on tituleerata tohtoriksi, kun teen oikeasti työtä siivoojana. Sitä paitsi teologian tohtoriksi ei vaadita muuta kuin käy ahkerasti rukous- ja raamattupiirissä! Myös liiketalouden opintoja ei pidä liikaa ylistää. Jos on ihan rehellinen, niin tradenomiksi ja vähän enemmänkin opintoja suorittaakseen tarvitsee vain hymyillä kauniisti kassaneidin ja –pojan tavoin: opintoihin ei tarvitse yhtään mitään muuta, eivätkä nuo opinnot anna valmiutta yhtään mihinkään muuhun.

Minä tiedän ja olen vakuuttunut, että ainoa oikea asiantila on esittäytyä osa-aikaisena siivoojana, joka olen, sen sijaan että keksisin joitakin kuvitelmia olemattomasta tulevaisuudesta, jonka avulla yrittäisin luoda mahtavuutta itselleni.  Jussi Parviainen piti liki asemalle sopimattomana, että käyn aamuisin siivoamassa ravintolan vessat ja saan ansiotuloja siitä 9 euroa nettona (verojen jälkeen). Vielä enemmän sopimattomana hän piti, että esittäydyn julkisesti siivoojaksi, joka oikeasti kuitenkin olen. Mielestäni se ei ole mitenkään ihmisarvoani loukkaavaa, vaan työmarkkinoilla näytetään todellinen arvoni: enempää en ole, minkä uskon jo hyvin puolen vuosikymmenen jälkeen.

Niin pidän siivooja-titteliä myös Facebookissa, blogissa, LinkedIn-sivustolla ja kaikissa yhteyksissä. Se on todellinen osallisuuteni ja osaamiseni. 

En ole siivoojien eliittiä: olen hakenut lukuisia kertoja kokoaikaisen siivoojan paikkaa, mutta en ole päässyt edes haastatteluihin. Näin, että moni maahanmuuttaja pääsi siivoamaan metroasemia, joita olisin itsekin tahtonut siivota noin 1000 euron kuukausipalkalla kokoaikaisesta työstä. Olen hakenut raitiotievaunukuskin kuljettajan koulutukseen, mutta minua ei kutsuttu edes valintatilaisuuteen.  Ja paljon muuta vastaavaa! Myös Venäjän viennin ja kaupan tehtäviin valittiin useisiin eri paikkoihin hiukan yli kaksikymppinen merkonomityttö, jolla ei ollut venäjän kielen mitään osaamista, kun taas minä en päässyt edes haastatteluihin. 

Jos ajattelen Rysky Riiheläistä ja Jarmo Mäkelää – jotka ovat myös tulleet vanhoiksi miehiksi – niin heillä on nämä samat mahdollisuudet nöyrästi vain hyväksyä nyt kun heitä ei enää tarvita valtaapitävien maksettuina puudeleina.  Jarmo Mäkelä olisi tahtonut säilyttää asemansa Ylessä, mutta silti hänet potkittiin pois. Kovillehan se ottaa, kun ei kelpaa valtakoneiston koiraksi.

Näin ollen minä tunnistan lähes 1000 hakemuksen jälkeen markkina-arvoni. Sen tunnistamisen jälkeen epäilemättä ärsyttää, kun Rysky Riiheläinen keksi huikeita tarinoita minusta MV-lehden kirjoittajana. Eihän minulla ole mitään noin suuria suhteita tai painoarvoa, ei oikeastaan mitään suhteita!

Olen käyttänyt noissa keskusteluissani Jussi Parviaisen kanssa tiettyä ilmaisua: ”Mitkään mahtavat portit eivätkä edes pienemmät ovet aukene minulle”. Järjestelmissä ja instituutiossa ei tunneta tätä erästä osa-aikaista siivoojaa, minulla ei ole ansioita tai osaamista. Sen enempää Suomen ulkoministeriössä tai Venäjän suurlähetystössä ja vielä vähemmän Venäjän suurten ovien takana (joita minä en edes tunne tai uskalla kolkuttaa vienosti) ei ole tuskin kukaan koskaan kuullut mitään minusta – tai eivät ainakaan muista. Toisin on tietysti Rysky Riiheläisen ja Jarmo Mäkelän kanssa, jotka ovat potkut saatuaan vielä julkisuuden henkilöitä ja vaikutusvaltaisia – toistaiseksi. Kyllä tietysti heidätkin pian unohdetaan, mikä Ryskyä ja Jarmoa tässä vaiheessa kauhistuttaa.

Edes pienen puudelin portit eivät aukenisi meikäläiselle siivoojalle.


Valtakoneiston linnojen portit eivät aukene minulle, mutta eivät edes puudelia varten piskuruisen koiran luukut, sillä minusta ei edes olisi kenenkään puudeliksi. Minulla ei ole suhteita mediaan ja poliittiseen koneistoon: suhdetta ei synny vielä siitä, että lähettää joskus viestiä heille ja nämä käyttävät!

Se, että Jarmo Mäkelä Yleisradiosta ja Janne ”Rysky” Riiheläinen Hesarista saivat potkut asenteellisten mielipidekirjoitusten tekijöinä, on tietysti heille ikävä kokemus, jota surua en voi edes kuvitella, koska itselläni ei ole ollut milloinkaan vastaavaa pääsyä mediaan tai valtapiireihin. Rysky esiintyi jopa Kultarantakeskusteluissa valtakunnallisessa turvallisuuspoliittisessa seminaarissa! Aivan huikea kokemus, jota jaksaa muistella seuraavat vuosikymmenet!

Jarmo Mäkelän kysyntä on ollut julkisuudessa hiipuva niin kuin meillä iäkkäämmillä ihmisillä tahtoo olla. Hänen paikkansa Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin keskusteluissakin 22.1.2015 oli enää lausua pelkästään yleisön joukosta katkerat sanat siinä missä yleisön joukosta ainoan hymyilevän puheenvuoron piti Leena Hietanen. Minua osa-aikaista siivoojaa ei päästetty edes sisälle tilaisuuteen! Saara Jantusen Infosota-kirjasta saattaa saada väärän käsityksen, että olisin ollut tuolla Eduskunnassa, kun sotatohtori Jantunen kirjoittaa niin pitkät tarinat minusta kyseisen tapahtuman osalta. Todelisuudessa en ollut siellä edes paikalla. 

Minä itse olen yrittänyt ajatella asemaani ns. tyyneysrukouksen alkusanojen tavoin. Tämä rukous on pistetty erheellisesti Franciscus Assiasialaisen ja Reinhold Niebuhrin nimiin. ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa”. On väärin selitellä ja keksiä tarinoita omasta merkittävyydestä, kun oma paikka on työmarkkinoilla osoitettu osa-aikaiseksi siivoojaksi. Mediassa itselläni on se paikka, että noin miljoonan muun suomalaisen tavoin luen Facebookista ja Twitteristä juttuja, joskus laitan oman kommentin sinne. Sanomalehtiä ei minulle tule, koska niitä ei ole vara ostaa!


Kuvassa kirjoittaja helmikuussa 2016 omien häittensä aikana:


Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha