Värivallankumoukset. Venäjän ja Yhdysvaltojen suhde Iraniin

Tämä pitkä blogikirjoitus on hyvin raju tiivistelmä siitä haastattelusta ja noin 30 sivua laajasta venäjänkielisestä aineistosta, jonka sain Venäjän ulkoministeriön diplomaattiakatemian professori Andrei Manoilolta 3. elokuuta 2009, kun selvitimme Obaman ja Medvedevin tapaamista Moskovassa sekä Iranin tapahtumia. Haastattelu julkaistaan sanomalehtiartikkelina toisaalla (ks. myös http://www.datsha.com/uutiset/110809.shtml). Alkuperäisaineistossa oli paljon viittauksia akateemisiin tutkimuksiin ja korkeatasoisiin selvityksiin, mutta riisun nyt kirjallisuuskeskustelun minimiin.

Iran oli keskeinen aihe Yhdysvaltojen presidentin Barach Obaman ja Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin tapaamisessa Moskovassa heinäkuussa 2009. Eipä ihme, että tunnettu politiikan toimittaja Vladimir Sotnikov on toistuvasti luonnehtinut Venäjää tärkeäksi välittäjäksi Iranin tapauksessa; ks. Sotnikovista myös: http://www.russiatoday.ru/Interview/2007-12-13/Interview_with_Vladimir_Sotnikov.html ja http://www.russiatoday.ru/Interview/2007-10-31/Interview_with_Vladimir_Sotnikov.html.

Hyvin tiedetään, että Iranin vaaleissa Mahmoud Ahmadinejad sai 62,6 %, mutta valtava mediakampanja virisi jo ennen vaaleja, että Mousavi olisi kuitenkin oikea voittaja. Yltyneissä levottomuuksissa kuolleet kymmenisen ihmistä saivat enemmän tilaa läntisessä mediassa kuin puolivuotta aiemmin 1400 kuollutta ja yli 5000 loukkaantunutta Gazassa, kun Israel pommitti aluetta 22 päivän aikana. Mistä tässä on oikein kyse?

Iranin suurlähettiläs Mohammad Hassan Ghadiri moitti ankarasti erään nuoren naisen, Neda Agha-Soltanin (26 vuotta vanha), raakaa murhaa CIA:n tilaamaksi tapoksi, joka olisi toimitettu vain median kameroita varten; ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Death_of_Neda_Agha-Soltan. The Financial Times –lehden haastattelussa Ajatollah Ali Khamenei ja Hassan Qashqavi syyttivät, että läntiset hallitukset ja erityisesti brittien tiedustelupalvelu M16 yrittävät provosoida mielenosoittajia ja kaataa Iranin hallitus. Kenraali Mirza Aslam Beg viittasi CIA:n tietoihin ja syytti, että CIA käyttää 400 miljoonaa dollaria Iranin vallankumouksen tekemiseen; ks. myös http://www.youtube.com/watch?v=iaGCJmCAJ40&eurl ja http://pakalert.wordpress.com/2009/06/18/cia-has-distributed-400-million-dollars-inside-iran-to-evoke-a-revolution/. Henry Kissinger korosti jopa hyvin avoimesti Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian tarvetta vaihtaa hallitus siinäkin tapauksessa, että vallitseva yritys värivallankumoukseen ei olisi menestyksekäs! Katso myös video Kissingerin kertomista tavoitteista: http://www.youtube.com/watch?v=EkQ1iNHEGW8&eurl= . Nämä seikat olivat lähtökohtina, kun päätin kysyä professorilta näkemystä tapahtumien kulkuun ja tulkintoihin.

Värivallankumous on johdettu

”Värivallankumouksella” tarkoitetaan vallankaappauksia, jota tavoitellakseen ulkovallat saattavat maan poliittiset olot epävakaiksi. Nämä värivallankumoukset poikkeavat kansallisista vapausliikkeistä, joita on tapahtunut Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa. Moskovan diplomaattiakatemiasta professori Andrei Manoilo (3.8.2009) kutsuu ”lapselliseksi uskoksi”, jos värivallankumouksia uskotellaan ”luonnolliseksi tapahtumaksi, kansan tahdon osoituksiksi”. ”Se ei ole mitään muuta kuin kaunis legenda, satukuva konfliktista, joka kätkee ulkomailta järjestetyn banaalin vallankaappauksen”.

Kaikissa värivallankumouksissa on ollut panos ulkomaalaisilla erikoispalveluilla, joilla on tarvittavat taloudelliset ja inhimilliset voimavarat sekä huomattava kokemus. Kaikkien maiden lainsäädännön mukaan toki ulkomaisten tiedustelupalveluiden toiminta on kielletty näiden alueella. Usein tätä tarkoitusta varten on perustettu järjestöjä ja säätiöitä, joihin viranomaiset ja tiedustelupalvelut ohjaavat rahoitusta. Iranin ulkoministeri M. Mottaki on nimenomaisesti sanonut, että Iranin viimeaikaisissa tapahtumissa on kyse Britannian salaisen palvelun salaisesta toiminnasta, jota nämä ovat valmistelleet yli kaksi vuota. ”Minusta tuntuu, että tämä on totta. Britannian turvallisuuspalvelut ovat ihanteellisia vallankumouksen järjestäjiksi. Irania jopa ympäröi entinen Britannian imperiumi, jossa brittiläiset yhä vaikuttavat suurelta osin” (Manoilo 3.8.2009).

Värivallankumous on mullistava psykologinen tapahtuma. ”Väkijoukossa ihmiset menettävät yksilöllisyytensä, vapautensa, kykynsä objektiivisesti ja kriittisesti arvioida sitä, mitä tapahtuu ympärillä. He joutuvat vapaaehtoisesti laumavaiston varaan. Se on jo pitkään havaittu, että suuret ihmismassat on helposti hallittavissa. Menetelmät ovat hyvin samat kuin totalitaarisissa lahkoissa. Ihmiset joutuvat psyykkiseen shokkiin, joka vastaa alkoholijuomien aiheuttamaa krapulaa. Sokeutunut tajunta on edellytys poliittiselle kohmelolle” (Manoilo 3.8.2009).

Jos poliittinen valta on vakaa, tällöin konflikti on luotava niin kuin on tapahtunut Iranissa, vaikka molemmat osapuolet ilmoittavat suojelevansa islamilaista vallankumousta. ”Pehmeissä” tekniikoissa saatetaan valtio vallankumoukseen, kun valtiossa on jo sisäistä poliittista epävakautta (Ukraina, Georgia, Kirgisia, Moldova), mutta ”kovissa” operaatioissa Afganistanissa ja Irakissa tarvitaan sekä massojen tajuntaa että kansainvälistä yhteisöä varten poliittisia myyttejä kansainvälisestä terrorismista (Bin Laden) ja joukkotuhoaseiden olemassaolosta.

Värivallankumousten psykologiset menetelmät ovat tulleet hyvin tunnetuiksi aiemmista kumouksista: Serbian puskutraktorivallankumous, Georgian ruusuvallankumous, Ukrainan oranssivallankumous, Moldovan vallankumous (huhtikuu 2009), Kirgisian tulppaanivallankumous, Libanonin setrivallankumous, Uzbekistanin vallankumous ja Meksikon vallankumous (2006) sekä Portugalin sotilasvallankaappaus ja Tšekkoslovakian hajoaminen kahteen osaan ovat hyvin näkyvästi psykologisten poliittisten operaatioiden tulosta. Professori Manoilo viittaa S. Enders Wimbushiin, amerikkalaisen tulevaisuuden turvallisuusstrategiakeskuksen ja washingtonilaisen Hudson Instituutin johtajaan; ks. myös video http://www.youtube.com/watch?v=MyZsLQiH7BI. Winbush määritteli entisen Neuvostoliiton mahdollisen hajoamisen kolmen mallin mukaisesti: (1) Georgian ”demokraattinen vallankaappaus”, (2) Ukrainan ”värivallankumous” tai (3) Kirgisian ”normaalivallankaappaus”. Wimbushin mukaan jokainen näistä vaihtoehdoista voidaan toteuttaa missä tahansa entisen Neuvostoliiton alueella. Wimbush ei myöskään otaksunut näitä vallankumouksia spontaaneiksi ikään kuin ihmismassat olisivat vaatimassa demokraattisia arvoja. Georgian yhteydessä ”demokraattinen” on vain symboli poliittisille voimille, jotka panivat täytäntöön vallankaappauksen. Jos Saakašvili ei kykene täyttämään lupauksiaan, vallankaappaus voidaan myös toistaa Georgiassa. Wimbushin mukaan värivallankumous olisi mahdollinen myös Venäjällä, jolloin Putinin valta päättyisi.

The Guardian –lehden kirjeenvaihtaja Ian Traynor kuvaillut hyvin suorasanaisesti, miten Ukrainan oranssivallankumous tapahtui Yhdysvaltojen hyvän suunnitelman mukaan huolellisessa valvonnassa. Yhdysvaltojen hallitus sponsoroi kampanjoita. Vallankumouksen tukena olivat amerikkalaiset konsultit, sosiologit, kansalaisjärjestöt ja kaksi johtavaa amerikkalaista puoluetta. Menetelmää käytettiin ensimmäistä kertaa jo Belgradissa vuonna 2000, kun piti varmistaa vaalien tappio Slobodan Milosevicille. Tällöin operaatioita johti Yhdysvaltojen suurlähettiläs Richard Miles. Vähän myöhemmin tämä henkilö oli auttamassa Georgiassa saman tempun onnistumista. Kymmenen kuukautta Belgradin menestyksen jälkeen Yhdysvaltojen Minskin suurlähettiläs Michael Kozak järjesti lähes samanlaista kampanjaa Valko-Venäjällä diktaattori Alexander Lukashenkoa vastaan, mutta kuitenkin epäonnistui.

Värivallankumous ostetaan rahalla

Ruusuvallankumouksessa manipuloidaan väestöä, jotta tämä protestoisi parlamenttivaalien tuloksia vastaan. Amerikkalaiset kansallisdemokraattinen instituutti yhdessä demokraattisen puolueen ja Kansainvälinen republikaaninen instituutti yhdessä republikaanisen puolueen kanssa, US Department of State, US Agency for International Development (USAID) sekä kansalaisjärjestöt ”Freedom House” ja ”Open Society Institute Soros” käyttävät valtavasti osaamista ja rahaa vallankumousten edistämiseen; ks. Soroksen Iran-operaatioista lisää myös: http://www.nypost.com/seven/05222007/news/worldnews/irans_soros_spot_worldnews_.htm ja http://watchingthewatchers.org/article/18342/irans-fear-george-soros-funded-velvet. Ukrainassa ja Kirgisiassa Yhdysvallat käyttivät yli 110 miljoonaa dollaria kahta värivallankumousta varten. Ei ole satumaa, että maaliskuun lopulla 2007 Yhdysvaltojen ulkoasiainvaltiokunta, edustajainhuone ja Yhdysvaltojen kongressi äänestivät yksimielisesti suuren budjetin ”demokratian edistämiseen” ulkomailla; ks. esimerkiksi ”US Supporting Human Rights and Democracy: The U.S. Record -2006”. Vuodelta 2007 ranskalainen dokumenttielokuva ”Vallankumous. Yhdysvaltojen Idän valloitus” kuvailee karusti vallankumouksen vientiä. Myös M. Redin kirjoitti 2004 analyysin ”Ruusuvallankumous – Piikit erikseen – terälehdet erikseen”.

Manoilo kuvaa seikkaperäisesti Yhdysvaltojen operaation vuonna 2000 Jugoslaviassa. Operaation rahoitus hoidettiin Keski- ja Kaakkois-Euroopan poliittisen akatemian ja Balkanin akatemian sekä Kansallisen demokraattisen järjestön (NDI) välityksellä. NDI avasi toimistonsa Belgradissa vuonna 1997 ja koulutti vuoteen 1999 jopa yli 900 johtajaa ja aktivistia. The Guardian –lehdessä 26.11.2004 luetellaan ytimekkäästi samettivallankumouksen menetelmät: vallankumouksen eräs tekijöistä on rinnakkainen ääntenlaskenta. Laskennasta saadaan tehokas väline psykologista manipulointia varten, kun halutaan tuottaa erilaisia sensaatiomaisia ja harhaanjohtavia tietoja sekä helpottaa poliittisten provokaatioiden syntyä. Äänestyspaikan ulkopuolella tehdyt tiedustelut ovat tärkeä osa mainittua järjestelmää. Niin oli myös Serbiassa ennen vuoden 2000 vaaleja: Yhdysvaltojen virkamiehet ja jotkut EU-maat syyttivät Jugoslavian hallitusta petoksista. Serbian demokraattinen oppositio julisti oman ehdokkaansa voittajaksi ”rinnakkaislaskennan” perusteella. Kun virallisten tulosten rinnalle asetetaan toinen tulos, ihmiset muodostavat harhan olemassa olevasta rinnakkaisesta poliittisesta vallasta, joka suorittaisi myös samoja toimintoja ja valvontaa. Niin viranomaisille syntyisi korvaavat käsitteet. Lopulta vallankumousta edistetään tukemalla kansalaistottelemattomuutta.

G. Ilits kirjoitti toukokuussa 2000 selonteon ”Salainen sota Jugoslaviaa vastaan”. Siinä hän muistutti, että ennen Serbian vuoden 2000 vaaleja EU loi ankaraa psykologista painetta: vain opposition ehdokkaan voitto johtaisi seuraamusten poistamiseen, mutta Milosevicin paluu johtaisi pakotteiden säilymiseen. Vuonna 1999 Yhdysvaltojen valtiosihteeri M. Albright vaati, että kaduilla protestoivan opposition on kaadettava hallitus, jos Serbian vaalit ovat ”huonot”; ks. myös http://www.nytimes.com/1998/03/08/world/albright-warns-serbs-on-kosovo-violence.html. Vuonna 2000 M. Albright ilmaisi pettymyksensä aiemmista yrityksistä kaataa Jugoslavian hallitus; ks. myös http://www.whatsontv.co.uk/youtube/search/'Ratu/video/zf84gioy8hU/1. Lopulta aseelliset joukot miehittivät parlamentin, ”demokraattisen opposition” kannattajat seurasivat mukana. Tuossa tilanteessa vaalia tarkkaillut komissio totesi virheen äänten laskennassa ja julisti voiton Kostunicalle. Keskiyöllä Kostunica puhui televisiossa ja totesi, että pakotteet poistuisivat jo maanantaina. Vastaavassa tilanteessa 21. marraskuuta 2003 Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoitti virallisesti Georgiassa tapahtuneesta vaalivilpistä. 22. marraskuuta oppositio kokoontui Tbilisissä. Saakasvili oli protestoijien johdossa ruusukimput käsissään. Vallankumouksen symboliksi pitää valita sopiva oppositiojohtaja, jolla on likipitäen sama mielentila kuin amerikkalaisilla. Tämän henkilön on sitouduttava ”demokraattisiin arvoihin” ja ”vapauden ihanteisiin”, usein on sopivinta, jos henkilöllä on myös länsimainen aviopuoliso (Kostunica, Saakasvili, Justsenko).

S. Kara-Murza, S. Telegin, A. Alexandrov ja M. Murashkin kirjoittivat jo vuonna 1995 seikkaperäisen tutkimuksen samettivallankumouksista, vallankumouksen viennistä ulkomaille. Siinä he luonnehtivat psykologisia prosesseja, joiden mukaisesti väestössä on luotava mielikuva ehdokkaasta, joka pelastaa maan. Lisäksi on manipuloitava etnisiä ja muita identiteettejä. Tätä varten sosiaaliset ja kulttuuriset arkkityypit ovat suotuisia. Amerikkalaisten ja brittiläisten suosima psykologinen jako ”meihin” ja ”muihin” on osa vallankumouksen propagandaa, kun vihollisesta muodostetaan yhteinen kuva. Tämän jälkeen kehitetään vallankumouksellista massaa varten ideologisia kliseitä, joiden avulla oikeutetaan väkivallan käyttö ”jaloa tarkoitusta” varten. Ulkovallat voivat lämmittää väestöä lisäämällä psykologista stressiä esimerkiksi äänestystuloksen epäonnistumisen uhkatilanteessa. B. Silenko luonnehti vuonna 2005 tutkimuksessaan ”Oranssivallankumouksen manipulointitekniikka” modernien vallankumouksia näiden käyttämien psykologisten menetelmien tähden ”nykyaikaisiksi totalitaarisiksi lahkoiksi, jotka varmistavat vapaaehtoisen, myötämielisen seuraamisen”. Myös Steve Hassen hahmotti vuonna 2000 teoksessaan ”Tajunnan hallinta ja kultti-ilmiö” kolme vaihetta mielenjohtamisessa: (1) Sulauttaminen, joka tarkoittaa luopumista kriittisestä todellisuusnäkemyksestä ja itsenäisestä ajattelusta, stereotypioiden omaksumista; (2) Muutos, jolloin kehittyy vahva tunne-elämys ja euforia uudesta valtiosta ”korkeampaa syytä” varten; (3) Jäädyttäminen, jotta säilytettäisiin uudet stereotypiat, vanha identiteetti korvautuisi uudella identiteetillä ja ”uuden perheen” jäsenyydellä. Propagandassa on tärkeää ylistää ”korkeampaa tarkoitusta”, jotta tällainen kannattaja olisi altis uhrauksiin. ”Emotionaalista pumppausta” varten tarvitaan lauluja ja iskulauseita.

Miksi värivallankumous ei onnistu Venäjällä?

Professori Manoilo myöntää, että värivallankumousten uhka ”on tietysti olemassa myös Venäjällä”. Tämä uhka on ollut aina, niin kuin näkyy värivallankumouksesta Ukrainassa ja vallankumouksen yrityksestä Valko-Venäjällä. ”Venäjän hallituksen on tehtävä paljon, jotta Venäjällä vältettäisiin tällaisen vallankumouksen mahdollisuus ja maa säilyttäisi riippumattomuutensa sekä kykenisi suojelemaan kansalaisiaan ulkomaisilta psykologisilta aggressioilta” (Manoilo 2009).

Venäjän alueella on lopetettu sellaisten järjestöjen kuin British Council toiminta; on estetty rahavirtoja ”demokratian” maahan viennille. ”Miksi helpottaa heidän elämäänsä?”, professori Manoilo kysyy Venäjän hajottamista tahtovien tahojen tähden: ”Venäjä ei ole sinua varten, älä edes yritä!”

Venäjällä on tuettu nuorisoliikkeitä (”Nashi”, ”Nuoret vartijat” ja ”Oikeudenmukainen Venäjä”), jotka on suunniteltu torjumaan ulkopuoliset poliittiset ääriliikkeet ja yritykset vaihtaa hallitusta. Venäjällä on vertikaalinen valta vahva. Venäjää johtaa pätevät ja innostuneet ihmiset. Lisäksi Manoilo muistuttaa siitä, että Venäjä on suuri maa, jossa väestön protestointi Moskovassa tai Pietarissa ei riitä muuttamaan valtaa toisin kuin pienemmissä valtioissa Ukrainassa, Georgiassa ja Jugoslaviassa. Värivallankumoukset ovat onnistuneet pienissä valtioissa. ”Venäjällä tarvittaisiin tusinan verran oranssivallankumouksia, niiden pitäisi kasvaa samanaikaisesti ja toisiinsa kytkettyinä, mikä vaatisi suurta organisaatiota ja erityisen valtavasti rahaa” (Manoilo). Venäjällä ei ole edes karismaattisia oppositiopoliitikkoja, jotka voisivat juurruttaa kansan tietoisuuteen vallankumouksen kuvaa. Loppujen lopuksi Venäjällä ei ole oppositiolla sellaisia tiedotusvälineitä, joita se voisi käyttää väestöä yllyttämiseksi värivallankumoukseen. Joillakin lehtisillä ei saada aikaan vallankumousta.

Rauhaa rakentava Iran-vuoropuhelu

Venäjällä ymmärretään hyvin, että Iran on suuri alueellinen mahti, jossa ei voi käyttää poliittisen provokaation menetelmää valtiota vastaan. Iran tukee yhtenäisesti hengellistä johtajaansa, sillä on armeija – alueen yksi suurimmista – ja Iran on jopa kyennyt kehittämään omia ydinohjelmia. Miksi tuossa tilanteessa vahvistettaisiin ulkoisen uhkan kasvua? ”Millaista rauhan vuoropuhelua voi siis puhua?” ”Nyt - kun ulkovallat sekaantuivat mielenosoittajien provosointiin - päästään Iranin ongelmien kanssa rauhanomaiseen ratkaisuun huomattavasti hitaammin, jopa vuoropuhelu voidaan saada tilapäisesti loppumaan”(Manoilo 3.8.2009).

Venäjän kanta ei ole Irania kohtaan ”pehmeä, vaan hyvin tasapainoinen ja järkevä, ainoa mahdollinen järkevä politiikka, koska se tuottaa hyödyllisiä tuloksia” (Manoilo 3.8.2009). Ahmadinejad sai julkisen ja vakuuttavan tuen väestön enemmistöltä: tuskin kukaan väittää, että hänellä ei olisi tätä tukea. Nyt vihastuneet ihmiset voivat oikeutetusti vaatia, että hallitus ei antaisi mitään myönnytystä maailmalle ja vain nopeuttaisi oman ydinohjelman luomista. Hallitus ei voi jättää huomiotta kansan tahtoa.

Moskovalainen professori tekee havaintoja suurvaltojen presidenttien tapaamisesta Moskovassa: ”On totta, että Yhdysvalloissa on koettu voimakasta kiinnostusta Venäjän Iran-kantaa kohtaan. Obama ja Medvedev edustavat uutta aaltoa: heidän asenteet ja käytännöt eivät täysin vasta edeltäjiensä näkemyksiä. He laajentavat yhteistyön näköaloja ja etsivät kompromisseja, yhteistä pohjaa. Moskovan kokouksessa heinäkuussa 2009 D. Medvedevillä ja B. Obamalla on vakaat aikomukset luoda kumppanuuksia, hylätä vanhat mallit ja asenteet, jotka estäisivät Yhdysvaltoja ja Venäjää edistymästä yhteisellä polulla” (Manoilo 3.8.2009).

Nykymaailmassa kansainväliset ja kansalliset konfliktit eivät ole vähenemässä, vaan pikemmin lisääntymässä. Konflikteilla on uusia muotoja. Kansainväliset konfliktit ovat tärkeimpiä syitä maailman politiikan epävakaudessa. ”Uskon, että lähitulevaisuudessa Iranin ongelman tähden syntyvät uudet toimintaedellytykset Venäjän ja Yhdysvaltojen välisille neuvotteluille ja kumppanuuksille” (Manoilo 3.8.2009).

Iran on Venäjän pitkäaikainen strateginen kumppani. Ilman Irania on mahdotonta kehittää energiapolitiikkaa. Kollektiivisen energiaturvallisuuden kannalta Iran on keskeinen valtio. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Iranin mahdollisuudet taloudellisessa yhteisössä ovat vasta alkaneet avautua ja tulla käytäntöön. Venäjä näkee taloudellisen yhteistyön Iranin kanssa selkeästi ja pitkän aikavälin taloudelliset hyödyt.

KATSO ELOKUVA Революция.com, или США - завоевание Востока