lauantai 21. maaliskuuta 2009

Viro, Liettua ja Latvia hyökkäävät Suomeen


Viron, Latvian ja Liettuan hallitukset ovat paljastuneet informaatiopsykologisen sodankäynnin härskeiksi hyödyntäjiksi Venäjä- ja venäläisvastaisessa vihamielisyydessä. Informaatiopsykologisella sodankäynnillä on kaksi tehtävää:

(1) Baltian propagandistiset sanansaattajat tahtovat luoda "historiallisen ja teoreettisen" (so. myyttisen) perustan, jotta hallituksen olisi helpompi perustella häikäilemätöntä diskriminaatiota, jota Baltian alueella harjoitetaan alueella asuvia venäläisiä vastaan. Massachusetin yliopiston psykologian professori Ervin Staub on tuonut ilmi kyseisen menetelmän 2000-luvulla tutkimuksissaan sodan ja vihan ilmiöistä sekä holokaustin ja sotien traumoista. Venäläisten ihmisyyden (sisältää ihmisarvon ja ihmisoikeudet) riistämisessä käytetään ns.”de-individualisoitumisen” menetelmää: maailmasta tehdään hallittava viholliskuvan avulla, jossa vihollinen demonisoidaan. Staub ei tutkinut Viron informaatiopsykologista sotaa Venäjää vastaan, mutta tuo menetelmä on otettu nyt myös Virossa käyttöön. Menetelmän avulla on helpompi perustella kulttuurisen kansanmurhan toteuttaminen venäläisiä vastaan. Pariisilaisen kansainvälisten suhteitten tutkimuskeskuksen (Centre d'études et de Recherches Internationales, CERI) johtaja, politiikan tutkimuksen professori Jacques Semelin (2007) on selvittänyt kansanmurhia. Hänen mukaansa ääriryhmien johtajat esittävät uskomuksen, että he olisivat “historian uhreja”, ”kilpailevien voimien kurittamia” ja ”määrätty kohtaloon”, joka saattaa sisältää myös taistelua. Hämmästyttävän selvästi Viron, Latvian ja Liettuan SS-hallitukset sekä heitä myötäilevät propagandistiset sanansaattajat ovat valinneet juuri mainitun menetelmän venäläisten ihmisoikeuksien tuhoamiseksi.

(2) Baltian informaatiopsykologisen sodankäynnin kohteena eivät ole ainoastaan alueella elävät sorretut venäläiset, vaan nyt myös Suomi, johon yritetään menetelmän lanseerausta 23.3.2009. Suomi on joutunut Baltiasta saapuvan informaatiopsykologisen sodankäynnin objektiksi, koska suomalaisiin mieliin halutaan provosoida talvisodan kauhut ja Venäjä-vihamielisyys NATO-option lunastamisen helpottamiseksi. Venäläisissä lehdissä on myös kiinnitetty huomiota Baltian valtioiden johtamaan informaatiopsykologiseen sodankäyntiin, jossa yrityksenä on saartaa Venäjä venäläisvihamielisen valtiorenkaan avulla.

Informaatiosodassa vedotaan kauhukuvaan Stalinista

Informaatiopsykologinen sodankäynti on sinänsä vanha juttu ja siitä on kirjoitettu runsaasti 1990-luvulta alkaen. Sain kunnian haastatella Venäjän etevää alan asiantuntijaa vuoden 2008 lopulla (laajemmin http://www.datsha.com/uutiset/111208.shtml; venäjäksi poimintoja toimittamattomista vastauksista: http://blogs.mail.ru/mail/juham/#2212154C7B941CA): Andrei Viktorovits Manoilo (s. 17.10.1975) valmistui Moskovan yliopistosta fysiikan tiedekunnasta vuonna 1998. Tämän jälkeen hän haki työ- ja tutkimuskokemusta informaatiopsykologisen sodankäynnin luonteesta Norjassa ja Tanskassa vuosina 1999–2002. Vuonna 2003 hän suoritti tohtoritutkinnon informaatiopolitiikasta moskovalaisessa akatemiassa (”Akatemia Venäjän federaation presidentin hallinnon tehtäviin”). Nyt hän toimii maineikkaassa Venäjän federaation ulkoasiainministeriön diplomaattiakatemiassa ym. Manoilon julkaistujen tutkimusten määrä on huikeat yli 40. Juuri tuolloista haastatteluani edellä Manoilo oli osallistunut paneelikeskusteluun, jossa käsiteltiin kansainvälistä politiikkaa ja informaatiopsykologista sodankäyntiä (Moskovan konferenssi ”Informaatiosota nykypäivän maailmassa”). Puheenjohtajana oli Venäjän Federaation Liittoneuvoston puhemies Sergei Mihailovits Mironov. Paneelissa keskusteli myös Euroopan parlamentin jäsen, italialainen Giulietto Chiesa sekä professorit Igor Nikolaevitz Panarin ja Andrei Manoilo.

Manoilo määritteli haastattelussa Suomen tilanteen selkeästi: ”Suomen mediassa toteutetaan erityistä ”myynninedistämistä”: tarkoituksena on työntää Suomea Yhdysvaltojen politiikan suuntaan, vaikka itsenäisen valtion tulisi valita itsenäisesti oma polku!” Manailon mukaan ”myynninedistämisessä” käytetään hyväksi suomalaisten pelkoja, joiden mukaan Venäjä olisi ”uusi aggressiivinen uhka”. Pelokkaat ihmiset menevät paniikkiin. He etsivät mitä tahansa saalistajaa. ”Ja silloin Yhdysvallat ojentaa auttavan kätensä, tietenkin, sen omilla ehdoillaan eikä ilmaiseksi: USA tarvitsee poliittisia liittolaisia ja tykinruokaa, kun on lopettanut sodan Afganistanissa ja aloittaa uuden – ehkä sotilasoperaation Irania vastaan.” NATO-henkisessä informaatiopsykologisessa sodassa halutaan tavallisiin suomalaisiin soveltaa ”poliittisen polarisaation” – mustavalkoisen vastakkainasettelun – tekniikkaan. Niin vaikutetaan alitajunnan kautta. ”Vaikutusta tehostetaan olemassa olevilla arkkityypeillä – esimerkiksi talvisodan kauhuilla. Yhdysvaltojen politiikka on jo pitkään käyttänyt häikäilemättömiä keinoja.

Baltit rakentavat vihamielistä valtiorengasta


Liettua, Latvia ja Viro ovat olleet Naton jäseniä jo viisi vuotta. Nämä pikkuvaltiot käyttävät sotilasliitto Natoa taistelussaan Venäjää vastaan. Nämä kolme valtiota eivät ole allekirjoittaneet sopimusta tavanomaisten aseiden vähentämisestä Euroopassa. Näiden valtioiden hallitukset suosivat militaarista ilmapiiriä. Liettua, Latvia ja Viro ovat ilmaisseet yhä röyhkeämmin Venäjää vastaan hyökkääviä pyrkimyksiään sen jälkeen, kun he tulivat sotilasliiton jäseniksi. NATO:n päämajassa uskottiin alkuaan optimistisesti, että Latvia, Liettua ja Viro ratkaisivat ongelmansa vähemmistöryhmien kanssa. NATO:n päämajassa uskottiin myös, että jäsenyys normaalistaisi näiden pikkuvaltioiden suhteet Venäjään, mutta kävi juuri päinvastoin. Baltian hallitukset suosivat vanhoja kompleksejaan ja markkinoivat mielikuvaa, jonka mukaan Kremlin politiikka olisi arvaamaton ja vaarallinen. NATO ei ole kuitenkaan kokonaisuudessaan yhtä paranoidinen kuin Liettuan, Latvian ja Viron hallitukset antaisivat vaikutelmaksi.

Liettua, Latvia ja Viro ovat osittain onnistuneet pyrkimyksissään: NATO-liittouma on muuttanut suhtautumistaan Venäjään kielteisemmäksi viime aikoina. Toki Bushin aika tarjosi erityisen suotuisan ajan russofoobikoille. Bushin ajan jälkeisessä tilanteessa Liettuan, Latvian ja Viron hallitukset yrittävät etsiä vihamielisiä liittolaisia lähiympäristöstään, kun Yhdysvaltojen tuki ei ole enää yhä taattu. Baltian maat ovat tulleet ponnahduslaudaksi NATO:n itälaajentumiselle. Kohta otaksutaan, että vuorossa olisivat Ukraina ja Georgia sekä entisen Neuvostoliiton tasavallat Azerbaidzhan, Armenia ja Moldova. Ukrainan ja Georgian sotilaat ovat jo saaneet sotilaallista koulutusta Viron tuella. Hyvin mahdollisesti Virossa koulutuksensa saaneet sotilaat osallistuivat Kaukasuksella sotaan, kun Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan. Baltialla on merkittävä rooli NATO:ssa hyvän maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Tutka-asemista on helppo seurata keskeistä osaa Venäjää. Baltian asevoimien sotilaat palvelevat Irakissa, Balkanilla ja Afganistanissa.

Stalinin hirvittävistä teoista kertominen toden ja sadun sekä myyttien sekoittamisen avulla on Viron, Latvian ja Liettuan suurlähetystöjen harkittu hyökkäys suomalaisten demokraattista vapautta vastaan, koska Suomessa turvallisuus- ja puolustusselonteko on arviointikierroksella ja Suomessa NATO-päätös on yhä viipynyt (kiitos, että liittoutumista ei ole tehty!). Baltian hallitukset tahtoisivat virittää suomalaisissa kansalaisilmapiiriä NATO:n hyväksi provosoiden Stalin-pelkokuvia. Tällöin tunnettujen markkinaviestinnän ja informaatiopsykologian lainalaisuuksien mukaisesti tahdotaan siis rakentaa tavallisen suomalaisen tunteisiin assosiaatio Stalinin ja nykyisen Venäjän johdon välille: Venäjän mielikuva tahdotaan väärentää arvaamattomaksi ja pelottavaksi uhkakuvaksi.

Viro, Latvia ja Liettua hyökkäävät Suomeen 23.3.2009 informaatiopsykologian sodankäynnin perusmenetelmien avulla, mutta Viron, Suomen ja Venäjän antifasistit puolustavat itsenäisten suomalaisten vapautta pelottomaan, hyvään ja ystävälliseen kanssakäymiseen Venäjän kanssa.

Olen kirjoittanut tämän analyysin aikamme informaatiopsykologiseen sodankäyntiin aiemmin toisaalle: http://antifasistit.blogspot.com/2009/03/viro-latvia-ja-liettua-hyokkaavat.html
Juha Molarin kotisivut ovat tässä: http://personal.inet.fi/business/molari/

Ps. tämä edellä oleva kirjoitus on perustelu sille, miksi osallistun eri tavoin maanantaina 23.3.2009 Nashi-nuorten ja muiden antifasistien mielenilmaukseen Helsingissä. Mielenosoituksen järjestävät venäläiset, virolaiset ja suomalaiset antifasistit. Minä itse en ole tilaisuuden järjestäjä, mutta olen rauhan ja sovinnon rukoilija, joka seuraa tapahtumaa.