En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi niin idässä kuin lännessä kirkot julistavat pääsiäisenä ylösnousemuksen passiivin preesenssissä, juuri nyt tapahtuvana ihmeenä, vaikka oikea verbimuoto olisi imperfekti tai perfekti menneisyyden tapahtuman johdosta.
Pääsiäisenä tunnustan uskoa elävään Jumalaan, joka ei ole vain kuolleiden patriarkkojen, profeettojen ja apostoleiden jättämä teoreettinen viitekehys ja kulttuuriperintö. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ei kuitenkaan tapahdu tänään, vaan se tapahtui kaksi tuhatta vuotta sitten. Tämä Jeesus elää edelleen.
Sunnuntaina 19. huhtikuuta 2020 juhlistetaan itäisessä kristikunnassa vanhan kalenterin mukaisesti pääsiäistä, Kristuksen Jeesuksen ylösnousemusta.
Kunnioittaen muistan Justinus Marttyyrin merenrantakävelyä, joka tapahtui ennen kuin filosofi kääntyi kristityksi. Justinos oli saanut hyvän filosofisen sivistyksen. Mietiskellessään merenrannalla hän tapasi vanhuksen, joka toi esille elävän Jumalan tuntemisen. Tämä avasi filosofin uuteen maailmaan, jossa Jumala ei ole filosofien jumala, vaan elävä Jumala, jonka patriarkat, profeetat ja apostolit ovat tunteneet ennen häntä.
Justinos Marttyyri eli 100-165 jKr. Hän on jäänyt historiaan tunnettuna kirkon opettajana.
Elävän Jeesuksen Kristuksen tuntemista ei pidä sekoittaa vaatimukseen, jossa elävä ylösnoussut Jeesus näyttäytyisi todeksi kristittyjen "elämyksellisissä" performansseissa. Läntisessä kristikunnassa uudemman kalenterin mukaan tänään ei vietetä pääsiäistä, vaan pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina ihmetellään, kuinka apostolit saivat ylösnousseen todistajina kohdata ja tunnistaa Ylösnouseen Jeesuksen.
Muistan surullisen hyvin, kun pitkäperjantaina 1990-luvun alussa kävin tutkimusmatkalla torontolaista herätystä esittäneen kristillisen lahkon tilaisuudessa. Pastori huusi kuorolaisille, että enemmän voimaa, enemmän Henkeä ("more Spirit"). Hän vaati antaumuksellisuutta niin kuin kiivaimpien urheiluvalmentajien tiedetään pakottaneen urheilijoita suorituksiin.
Elävää Jeesusta Kristusta ei suinkaan tunnista siitä, että omilla elämyksillämme ylitämme ja syrjäytämme profeetat ja apostolit. Elävää Jeesusta Kristusta ei tunnista myöskään valheellisuuteen perustuvassa itsepetoksessa, jossa uskottelemme "uskovaisuudesta" sellaista pyhyyttä ja hengellistä kasvua, joka ei pidä paikkaansa Raamatun todistuksen kanssa.
Elävä Jeesus Kristus ei käännä kasvoja ja unelmointia ihmisen omaan erityislaatuiseen vireystilaan: itse elävä Jeesus Kristus voi, kun ihminen ei voi. Minä en ihmisenä kannattele Jumalan valtakuntaa, vaan Jumala toimii kaikkivaltiaana minusta riippumatta ja minusta huolimatta. Jumalan valtakunta itse kantaa sanan ja sakramenttien kautta.
Eilen Keskuspuistossa hämmästyin ihmispaljoutta, suorastaan ruuhkia, jotka ovat vaarallisia koronaviruksen leviämiselle.
Mietin siinä hölkätessä - surullisesti väsyneempänä kuin pitkään aikaan pitkällä lenkillä, että elän tätä elämääni, en etsisi mitään muuta, vähätkin unelmoinnit hylkään, tyytyisin vain tähän - ja jatkossa mahdollisesti vielä vähempään. Jätän myös jäähyväiset urheiluun liittyvälle unelmoinnille. Unelmat on hylätty, uho kuollut pois. Näin saattaa myös käydä, että jätän jäähyväiset urheiluun liittyvälle unelmoinnille, vaikka tuskin aktiivikuntoilijan liikkumista hylkään.
Tuollainen houkutus elämän ja tavoitteiden hylkäämisestä saapuu lähelle ihmismieltä, siitä löytyy kosketuspintaa tietyissä elämäntilanteissa. Voin kiittää ja perustella itselleni, että olen saavuttanut jo terveydelle sopivan 58-62 kg painon, minkä säilyttämiseksi ruoan säännöstely ja niukkuus ovat tärkeintä. Ei mitään enää.
Väitöskirjani viitekehysten myötä olen analysoinut toistuvasti, että ihmisen omien halujen kieltäminen ja näin "uhrautuminen" eivät ole suinkaan terveen psyykeen merkki. Sellaiseen liittyy ainakin riski, vaikka kristillinen hurskaus sisältää tuon riskin.
Halun jännite - tietty dialektiikka - on päinvastoin luonnollista ja tarpeellista ihmismielelle. Kamppailu niukkuudessa parempia saavutuksia kohti, mutta epäonnistuen, on terveen ihmisen tuntomerkki. Kristillinen usko elävän Jumalan kaikkivoipaisuudesta ei suinkaan tee kristitystä mystikkoa, joka luopuen maailmasta rakastaisi täysin tyhjentäen itsensä, ilman ehtoja ja halua.
Professori Bruce Fink on vuonna 1997 teoksessaan A Clinical Introduction to Lacanian Psychoanalysis (sivut 100–101) ja professori Paul Moyaert vuonna 1996 artikkelissaan Lacan on Neigborly Love julkaisussa A Journal for the History of Philosophy (sivut 1–31) tuonut esille "halun kuoleman" ja mystikkojen täydellisen "itsensä kieltämisen" ongelmallisuuden ihmispsyykelle.
Kristittynä voimme tunnustaa uskoa Ylösnousseeseen, elävään Jeesukseen, niin kuin Martti Luther Roomalaiskirjeen luennoissaan katsoen Jumalan aarteen olevan kätkössä "likaisessa pellossamme". Tämä tunnustaminen ei tapahdu kiistäen omaa elämää ja "likaista peltoa", eikä ikäviä ja keskeneräiseksi jääviä tehtäviä, joita meillä on epäonnisen maallisen elämämme kanssa.
UT:n kirjoituksissa ja luterilaisissa oppikirjoissa lukuisia kertoja mainittu "oman lihan ristiinnaulitseminen" ja "halujen kuolettaminen" eivät ole hengellinen johdatus skitsofreeniseen mystikon mielenlaatuun, josta Fink ja Moyaert ovat aiheellisesti varoittaneet. Sellainen houkutus ja riski vaanivat lähellä.
Skitsofreenisen mystikon mielenlaadussa "oman halun kuolettaminen" kulkee käsitysten harhaisen kuvitelman kanssa, jossa itselleen kuvitellaan erityinen missio ja nähdään kaikkien kasvojen kääntyvän itseään kohti, ihaillen tai pahantahtoisesti. Muistan kanttorin, joka julisti "oman halunsa kuolettamista", mutta ei voinut sietää ketään muuta kanttoria tai muusikkoa lähituntumassa kateutensa johdosta, kuvitteli suuria taivaallisia ääniä. Tyypillinen skitsofreenisen mystiikon patologia.
Kristitty aivan oikein nöyrästi tunnustaa oman vähäisyytensä ja syntisyytensä, jättää liiat kuvitelmat pois omista haavekuvistaan, hän ei kuvittele myöskään hengellistä asemaansa mitenkään erityislaatuiseksi. Tässä maailmassa on vain elettävä ihmisen kohtalo, toisella toisenlainen. Elävän Jeesuksen Kristuksen osallisuus ja vaikutus on tässä ihmisen kohtalossa salaisuus: elävä Kristus on todellinen, ei pelkästään papereiden ja dokumenttien periaate, mutta Hänen vaikutuksensa ei ole pääsääntöisesti sydämessä ja silmissä nähtävissä ja tunnettavissa.
Sen vuoksi en pidä siitä, että pääsiäistä julistetaan kirkoissa preesens-aikamuodossa. Ylösnousemus on tapahtunut joskus kauan sitten, mutta minä en tunne "ylösnousemus-elämää", joka olisi kenties skitsofreenisen mystiikon hallusinointia tai muuta vastaavaa. Käytän noin kovaa ilmausta, kuin "skitsofreeninen", koska psykiatrian professorit Fink ja Moyaert käyttivät sitä ilmaisua.
Jeesus Kristus elää - vaikka minulla menisi huonosti tai paremmin.
Terveisin Juha
Tuollainen houkutus elämän ja tavoitteiden hylkäämisestä saapuu lähelle ihmismieltä, siitä löytyy kosketuspintaa tietyissä elämäntilanteissa. Voin kiittää ja perustella itselleni, että olen saavuttanut jo terveydelle sopivan 58-62 kg painon, minkä säilyttämiseksi ruoan säännöstely ja niukkuus ovat tärkeintä. Ei mitään enää.
Väitöskirjani viitekehysten myötä olen analysoinut toistuvasti, että ihmisen omien halujen kieltäminen ja näin "uhrautuminen" eivät ole suinkaan terveen psyykeen merkki. Sellaiseen liittyy ainakin riski, vaikka kristillinen hurskaus sisältää tuon riskin.
Halun jännite - tietty dialektiikka - on päinvastoin luonnollista ja tarpeellista ihmismielelle. Kamppailu niukkuudessa parempia saavutuksia kohti, mutta epäonnistuen, on terveen ihmisen tuntomerkki. Kristillinen usko elävän Jumalan kaikkivoipaisuudesta ei suinkaan tee kristitystä mystikkoa, joka luopuen maailmasta rakastaisi täysin tyhjentäen itsensä, ilman ehtoja ja halua.
Professori Bruce Fink on vuonna 1997 teoksessaan A Clinical Introduction to Lacanian Psychoanalysis (sivut 100–101) ja professori Paul Moyaert vuonna 1996 artikkelissaan Lacan on Neigborly Love julkaisussa A Journal for the History of Philosophy (sivut 1–31) tuonut esille "halun kuoleman" ja mystikkojen täydellisen "itsensä kieltämisen" ongelmallisuuden ihmispsyykelle.
Kristittynä voimme tunnustaa uskoa Ylösnousseeseen, elävään Jeesukseen, niin kuin Martti Luther Roomalaiskirjeen luennoissaan katsoen Jumalan aarteen olevan kätkössä "likaisessa pellossamme". Tämä tunnustaminen ei tapahdu kiistäen omaa elämää ja "likaista peltoa", eikä ikäviä ja keskeneräiseksi jääviä tehtäviä, joita meillä on epäonnisen maallisen elämämme kanssa.
UT:n kirjoituksissa ja luterilaisissa oppikirjoissa lukuisia kertoja mainittu "oman lihan ristiinnaulitseminen" ja "halujen kuolettaminen" eivät ole hengellinen johdatus skitsofreeniseen mystikon mielenlaatuun, josta Fink ja Moyaert ovat aiheellisesti varoittaneet. Sellainen houkutus ja riski vaanivat lähellä.
Skitsofreenisen mystikon mielenlaadussa "oman halun kuolettaminen" kulkee käsitysten harhaisen kuvitelman kanssa, jossa itselleen kuvitellaan erityinen missio ja nähdään kaikkien kasvojen kääntyvän itseään kohti, ihaillen tai pahantahtoisesti. Muistan kanttorin, joka julisti "oman halunsa kuolettamista", mutta ei voinut sietää ketään muuta kanttoria tai muusikkoa lähituntumassa kateutensa johdosta, kuvitteli suuria taivaallisia ääniä. Tyypillinen skitsofreenisen mystiikon patologia.
Kristitty aivan oikein nöyrästi tunnustaa oman vähäisyytensä ja syntisyytensä, jättää liiat kuvitelmat pois omista haavekuvistaan, hän ei kuvittele myöskään hengellistä asemaansa mitenkään erityislaatuiseksi. Tässä maailmassa on vain elettävä ihmisen kohtalo, toisella toisenlainen. Elävän Jeesuksen Kristuksen osallisuus ja vaikutus on tässä ihmisen kohtalossa salaisuus: elävä Kristus on todellinen, ei pelkästään papereiden ja dokumenttien periaate, mutta Hänen vaikutuksensa ei ole pääsääntöisesti sydämessä ja silmissä nähtävissä ja tunnettavissa.
Sen vuoksi en pidä siitä, että pääsiäistä julistetaan kirkoissa preesens-aikamuodossa. Ylösnousemus on tapahtunut joskus kauan sitten, mutta minä en tunne "ylösnousemus-elämää", joka olisi kenties skitsofreenisen mystiikon hallusinointia tai muuta vastaavaa. Käytän noin kovaa ilmausta, kuin "skitsofreeninen", koska psykiatrian professorit Fink ja Moyaert käyttivät sitä ilmaisua.
Jeesus Kristus elää - vaikka minulla menisi huonosti tai paremmin.
Terveisin Juha
 |
Juha Molari,
pitkäaikaistyötön, koronalomautettu osa-aikainen wc-siivooja D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti