Ajankohtaisin ja tärkein Roomalaiskirje
Martti Lutherin luennot pääsiäisestä vuodesta 1515 alkaen edistyvät apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen toisessa ja kolmannessa luvussa. Tietysti kaikki sanat Roomalaiskirjeessä ovat niin tärkeitä, että ne ovat sydämessä tarkoitettu muistettavaksi sanasta sanaan ulkoa.
Koronavirukseen liittyvän jännityksen
ja pelon johdosta ystävät ovat kysyneet Vkontaktessa, että tekisin
videoita YouTubeen ja arvioisin Ilmestyskirjaa. Teologian
opinnoissani minun velvollisuuksiini kuului lukea Ilmestyskirja myös
kreikaksi alkukielellä ja tenttiä sitä koskeva kommentaari.
Sinänsä Ilmestyskirja ei olisi vieras aiheena, mutta minulla on
kaksi henkilökohtaista syytä torjua pyyntö.
Ensinnäkin olen enemmän niitä
ihmisiä, jotka tahtovat lukea, kuin kuunnella ja katsella. En
mitenkään halua katsella kymmenien minuuttien lähetyksiä tai
esityksiä.
Elokuvateatterissa on käynyt useita kertoja, että nukahdan ensimmäisten minuuttien jälkeen. Lukien voisi saada selkoa useita kertoja nopeammin sanottavasta, kuin kuunnellessa ja katsellessa videota. Vaikea arvioida täsmälleen nopeuseroa, mutta luettua tekstiä voi silmäillä ja ymmärtää melkein kokonaisen A4-sivun yhdellä tai kahdella katsahtamisella, ehkä kymmenessä sekunnissa, kun vastaavan tekstimäärän kuuntelemiseen videolta menisi kymmenisen minuuttia!
Elokuvateatterissa on käynyt useita kertoja, että nukahdan ensimmäisten minuuttien jälkeen. Lukien voisi saada selkoa useita kertoja nopeammin sanottavasta, kuin kuunnellessa ja katsellessa videota. Vaikea arvioida täsmälleen nopeuseroa, mutta luettua tekstiä voi silmäillä ja ymmärtää melkein kokonaisen A4-sivun yhdellä tai kahdella katsahtamisella, ehkä kymmenessä sekunnissa, kun vastaavan tekstimäärän kuuntelemiseen videolta menisi kymmenisen minuuttia!
Toiseksi ja kaikkein tärkeimpänä
pidän sitä, että paastonajan ja pääsiäisajan johdosta apostoli
Paavalin Kirje roomalaisille on ajankohtaisempi ja teologisesti
huikeasti merkittävämpi kuin Ilmestyskirje, joka saa herättää
tietysti koronaviruksen johdosta uteliaisuutta ja spekulaatioita.
Näihin uteliaisuuksiin amerikkalaisvaikeutteiset ja muut hengelliset
bisnespuhujat keksivät tarjontaa, niin kuin vuosikymmenien aikana on
nähty.
Roomalaiskirje on yhteiskunnalliselta ja teologiselta merkitykseltään painavampi puheenvuoro juuri tälle ajalle, mikäli tuohon Roomalaiskirjeeseen paneutuu huolellisesti.
Roomalaiskirje on yhteiskunnalliselta ja teologiselta merkitykseltään painavampi puheenvuoro juuri tälle ajalle, mikäli tuohon Roomalaiskirjeeseen paneutuu huolellisesti.
Maallinen ja hengellinen aateli
Roomalaiskirjeen luennon suomennoksessa
toisen luvun käsittely alkaa sivulta 45. Luther nostaa esille
apostoli Paavalin kirjeesta usein tunnistetun lausahduksen, jota ei
yleensä ymmärretä, mutta jonka avulla halutaan tukkia kaikki suut:
”Sen tähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olipa kuka hyvänsä” (Room. 2:1)
Martti Lutherin mukaan apostoli ei
tarkoita yksinomaan roomalaisia, vaan sekä maallista että
hengellistä aatelia, jotka ”ovat ylpeitä, ylellisiä,
avionrikkojia ja varkaita pahempia, tottelemattomia sekä Jumalalle
että ihmisille ja epäoikeudenmukaisten sotien alkuunpanijoita”.
”Ja kuitenkin he rankaisevat mitä ankarimmin alamaisiaan tällaisista rikkomuksista”.
Noilla mahtavilla ihmisillä ei ole
ihmisten keskuudessa tuomaria, joten apostoli Paavali sanoo, että he
eivät vältä Jumalan tuomiota.
Martti Luther kysyy, millä valtuudella
ja oikeudella maalliset ruhtinaat ja vallanpitäjät ottavat
etuisuutensa, kun taas rahvaamiestä sanottaisiin varkaaksi ja
ryöväriksi ja kavaltajaksi, jos menettelisi samalla tavalla:
”Yhteisestä omaisuudesta anastaisi sellaista, mikä ei hänelle
kuulu”.
”He kiristävät kansalta veroja
ilman pakottavaa syytä tai tuottavat alamaisilleen vahinkoa
voitonhimosta ja ahneudesta muuttamalla tai huonontamalla rahaa. Mitä
muuta tällainen on kuin vieraan omaisuuden varastamista ja
ryöväämistä?”
”Hengellisetkin ruhtinaat syvässä
sokeudessaan tekevät tällaisia, vieläpä suurempiakin, sen
tietävät kohta lapsetkin kaduilla. Ylellisyys, kunnianhimo,
prameilu, kateus, ahneus, mässäys ja kaikenlainen jumalattomuus
eivät näytä olevan minkäänlaisen tuomion ansaitsevia.”
Luther luennoi kunnianhimoisen, ahneen,
prameilevan ja mässäilevän piispan touhuista, kun tuo piispa
kuitenkin nuhtelee alamaisiaan. Niin Luther kysyy apostoli Paavalin
sanoilla: ”Vai luuletko, ihminen, joka tuomitset niitä, jotka
senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät
Jumalan tuomion?”
Kova sydän halveksii Jumalan hyvyyttä,
kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Jotkut tekevät näin
himonsa ja ulkoisen ihmisen hekuman tähden. Toiset tekevät näin
oman ajatuksensa ja oman viisautensa ja uppiniskaisuuden vuoksi
omassa pyhyydessään, kuten juutalaiset, kerettiläiset, lahkolaiset
ja erikoisuuksien rakastajat.
Martti Luther viittaa pyhän
Bernhardiin, jolla hän tarkoittaa Bernhard Clairvauxlaista, joka eli
1090-1153 jKr. Hänet tunnetaan myös mehiläisten kasvattajana ja
kynttilöiden valmistajana. Bernhard kirjoitti kovasta sydämestä:
”Kovaksi sanotaan sydäntä, joka ei
pehmene saamistaan hyvistä töistä eikä pelästy uhkauksista eikä
parannu ruoskimisesta eikä liikutu lupauksista”.
Luther viittaa apostoli Paavalin
sanaan: ”Vai etkö tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua
parannukseen” (Room. 2:4).
Synnin tekijän suuri onnettomuus tulee
ilmi, että hän käyttää saamansa hyvyyden onnettomuudekseen.
Vanhurskas ja jumalainen ihminen sitä vastoin käyttää hyväksensä
senkin, mikä hänelle annetaan vahingokseen.
Itserakasta uhriutumista
Apostoli Paavali kirjoittaa
Roomalaiskirjeessa ”vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion
ilmestymisen päivästä” (Room. 2:5). Silloin jumalattomat
rangaistaan ja joutuvat häpeään, hurskaat taas palkitaan ja
nostetaan kunniaan.
Apostoli Paavali kirjoittaa hyvissä
työssä kestävistä (Room. 2:7). Lutherin mukaan kestävyys on
välttämätöntä, sillä maailma on siinä määrin nurinkurinen ja
jumalaton, ettei perkele voi antaa minkään hyvän työn tapahtuvan
vainoamatta sitä, minkä kautta Jumala ihmeellisestä neuvosta
hyväksyy teon, joka on hyvää ja hänen mielensä mukainen.
Luther jopa varoittaa suorastaan
ohjenuorana, että tekojen mieluisuutta Jumalalle saa epäillä, jos
emme saa hyvistä teoistamme moitteita, vihan purkauksia ja vahinkoa.
Jumala ei ole noita tekoja vielä hyväksynyt, koska hän ei vielä
niitä koetellut. ”Hän ei näet hyväksy muuta kuin minkä on
ensin koetellut”.
”Jos vaino heti seuraa meidän
tekojemme kintereillä, iloitkaamme ja uskokaamme sen miellyttävän
Jumalaa, uskokaamme suorastaan sen olevan Jumalasta. Sillä kaikki
se, mikä on Jumalasta, joutuu pakosta maailmassa ristiinnaulituksi,
eikä minkään voida tietää olevan Jumalasta, ennen kuin se on
viety ristille, toisin sanoen häpeän kestävyyteen asti”, Luther
luennoi teologiaa opiskeleville kristittyjen karuista kokemuksista
(s. 50).
Luther kääntää tämän kristikunnan
vanhan ymmärryksen kristittyjen kärsimyksistä rohkaisuksi, ei
suinkaan kehotukseksi keksiä kärsimyksiä.
Kristityn ei pidä siis ruikuttaa uhriutuen kärsimyksen narratiiveja, vaan löytää rohkeutta:
Kristityn ei pidä siis ruikuttaa uhriutuen kärsimyksen narratiiveja, vaan löytää rohkeutta:
”Ne, jotka valittelevat ja ovat
kärsimättömiä, kun he hyvää tehdessään joutuvat kärsimään,
osoittavat siten, ettei tämä heidän hyvä tekonsa ole Jumalasta,
vaan ihmisvanhurskauden tuoma, jonka vaikutuksesta ihminen tekee hyvää
itsensä vuoksi, koska hän saa mainetta ja kunniaa sen kautta,
koska hän pakenee ja vihaa moitituksi, parjatuksi ja vihatuksi
joutumista sen vuoksi. Täten on ilmeisen selvää, ettei hän ole
rakkaudesta ja nöyryydestä tehnyt hyvää ainoastaan Jumalan
tähden, vaan itsensä ja oman maineensa tähden, salaisesta
ylpeydestä ja itserakkaudesta”.
Luther huomauttaa apostoli Paavalin
kirjoittavan 2. Korinttilaiskirjeen 12:9 Herran armosta ja voimasta,
”Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”, koska ihmisten
hyve kasvaa yleisesti ottaen kiitettynä, koska se etsii kiitosta,
mutta kristittyjen hyve kasvaa moitittuna ja kärsivänä –
kiitokseen mielistyneenä kristityn hyveestä ei tule mitään.
Hengellinen laki velvoittaa kaikkia
Apostoli Paavali kirjoitti
Roomalaiskirjeessä ihmistä, jotka ”ilman lakia hukkuvat” (Room.
2:12). Lutherin mukaan ”laki” tarkoittaa koko Mooseksen lakia,
missä säädetään 10 käskyä ja rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä
kohtaan.
Vaikka pakanat eivät ole saaneet
Mooseksen lain tapoja ja menoja, ovat pakanatkin saaneet hengellisen
lain, jota tavat ja menot moraalisesti merkitsivät. Tämä laki on
painettu kaikkiin ja velvoittaa kaikkia.
Luther huomauttaa, että peritty laki ei ole mitään muuta kuin tämä luonnollinen laki, joka ei voi olla kenellekään tuntematon eikä kukaan siksi voi itseänsä puolustaa.
Luther huomauttaa, että peritty laki ei ole mitään muuta kuin tämä luonnollinen laki, joka ei voi olla kenellekään tuntematon eikä kukaan siksi voi itseänsä puolustaa.
Apostoli Paavali kirjoitti
roomalaiskirjeessä ”Sillä Jumala ei katso henkilöön” (Room.
2:11) ”juutalaisten kopeutta vastaan”, luennoi Luther
Wittenbergissä keväällä 1515. Nuo kopeat juutalaiset ”ylpeilivät
lain saamisesta ja kerskasivat olevansa sen kuulijoita ja
opetuslapsia. Siksi he olivat myöskin närkästyneitä siitä, että
pakanoita verrattiin heihin hyvissä ja heitä pakanoihin pahoissa
asioissa”.
Lutherin mukaan samalla tavalla
apostoli hävittää myös pakanoiden ylpeyden, kun nämä ovat
”pullistelleet sillä puolustuksella, etteivät muka ole tunteneet
lakia eivätkä siksi myöskään muka ole ansainneet vihaa” (s.
55).
Luther moittii hengellistä ylpeyttä:
”Nyt sinäkin korotat itsesi syntisen
yläpuolelle, oppimattoman yläpuolelle, alhaissukuisen yläpuolelle
ja tahdot heidän kärsivän tätä sinun puoleltasi, kärsi siis
sinäkin samaa heidän puoleltaan, ettet kukaties tahdo kieltää
ihmisten olevan syntisiä ja oppimattomia ja halpasyntyisiä”.
Pyhäinryöstäjät
Apostoli Paavali osoittaa terävät
sanansa hengellisestä opista ja lainoppineisuudesta, jotka eivät
itseänsä opeta: ”Sinäkö, joka toista opetata, et itseäsi
opeta” (Room. 2:21).
Luther muistuttaa, että nuo
lainopettajat eivät opeta itselleen saati muille, että lain teot on
tehtävä vapaasta tahdosta ja sydämen puhtaudella (s. 62).
Ulospäin nuo saattavat näyttää
vanhurskailta ja hyviltä, mutta he tekevät vain näön vuoksi ja
kirjaimen mukaan ilman sydäntä – vastoin sydämensä halua, ikään
kuin tämä ulkoinen tekeminen olisi kylliksi. Todellisuudessa heidän
sydämensä ei ole ”ympärileikattuna kaikista himoista”. Luther
sanookin, että tuo
”sydämen ympärileikkaus tapahtuu vain armon kautta. Luonto näet on taipuvainen pahaan, heikko hyvään, ja kauhistuu pikemmin lakia, joka pakottaa hyvään ja estää pahasta, kuin rakastaa sitä. Sen vuoksi ei sillä itsessään ole mitään halua lainalaisuuteen, vaan ainoastaan vastenmielisyys. Ja niin se aina pysyy kiinni pahassa himossa lakia vastaan täynnänsä haluja toimipa se ulkoinaisesti rangaistuksen pelon pakottamana tai ajallisiin asioihin kiintyneen rakkauden houkuttamana miten paljon tahansa, ellei se saa apua ylhäältä”.
”sydämen ympärileikkaus tapahtuu vain armon kautta. Luonto näet on taipuvainen pahaan, heikko hyvään, ja kauhistuu pikemmin lakia, joka pakottaa hyvään ja estää pahasta, kuin rakastaa sitä. Sen vuoksi ei sillä itsessään ole mitään halua lainalaisuuteen, vaan ainoastaan vastenmielisyys. Ja niin se aina pysyy kiinni pahassa himossa lakia vastaan täynnänsä haluja toimipa se ulkoinaisesti rangaistuksen pelon pakottamana tai ajallisiin asioihin kiintyneen rakkauden houkuttamana miten paljon tahansa, ellei se saa apua ylhäältä”.
”Apostolin ja hänen Herransa koko
tehtävä on tämä, että hän nöyryyttäisi kopeat ja saattaisi
heidät tuntemaan tämän asian ja opettaisi heidän olevan vailla
armoa, hävittäisi omavanhurskauden, niin että he nöyrtyneinä
etsisivät Kristusta, tunnustaisivat olevansa syntisiä ja niin
saisivat vastaanottaa armon ja pelastuisivat. Näin hän edempänä
Room. 11. luvussa päättelee: 'Sillä Jumala on sulkenut kaikki
tottelemattomuuteen, että hän kaikki armahtaisi'” (Luther s. 63).
Apostoli Paavalia seuraten Martti
Luther vertaa pyhäinryöstäjiin näitä juutalaisia, jotka
riistävät oman sydämensä ja sielunsa totuudesta ja hengestä sekä
istuttavat sen omahyväisyyteen. Lisäksi nämä ovat pyhäinryöstäjiä
”riistämällä ja vääristelemällä” ”kaikkein pyhimmän
sanaa ja kirjainta” ja ”tekemällä siitä siten itselleen
valamalla ja veistämällä hengellisen epäjumalankuvan” (s. 64).
”Pyhäin ryöstöksi leimaa hän
tämän ennen kaikkea siitä syystä, että ei ole niin suuri synti
sepittää jotain erheellistä kuin on panna Raamattuun joku
valheellinen ajatus, ts. ryöstää sitä mikä on pyhää” (s.
64).
Martti Lutheria on aiheetta ja
aiheellisesti arvosteltu juutalaisten vastaisesta vihasta, mutta
Roomalaiskirjeen luennossaan Luther antaa apostoli Paavalin
mukaisesti myös kunnian juutalaisille ensinnäkin siitä syytä,
että juutalaisille ”on uskottu, mitä Jumala on puhunut, ts. he
olivat arvolliset vastaanottamaan laissa olevat lupaukset, mitä ei
ollenkaan suotu pakanoille”.
Sairas kiistää olevansa sairas
Luther kiinnittää tarkkaavaisesti
huomiota apostoli Paavalin tekstiin ”Jumala on totinen” (Room.
3:4), jossa ei sanota, että ”Jumala havaitaan vanhurskaaksi”,
eikä sanota Jumalaa havaittavan vanhurskaaksi vasta sen jälkeen kun
me pidämme hänen puhettaan totisena ja vanhurskaana.
Ihmiset eivät ”omista” Jumalan sanoja, vaikka uppiniskaiset ihmiset typeryydessään kuvittelevat niin.
Ihmiset eivät ”omista” Jumalan sanoja, vaikka uppiniskaiset ihmiset typeryydessään kuvittelevat niin.
Luther viittaa Persiuksen tunnettuun
erääseen lääkärikertomukseen. Tuo Persius oli roomalainen
runoilija ja satiirikko, joka eli 34-62 jKr, syntyi etruskilaisessa
Volaterraessa Italiassa, mutta jäi nuorena orvoksi ja muutti
Roomaan, jossa hän asui tätinsä ja sisarensa kodissa. Hän sai
hyvän kasvatuksen, johon kuului tutustuminen stoalaisuuteen. Heikko
terveys vaivasi Persiusta läpi elämän.
Lääkäri tahtoo parantaa sairaan,
mutta sairas kieltää olevansa sairas ja julistaa lääkärin
typeräksi ja sairaammaksi kuin hän itse, koska lääkäri on kyllin
röyhkeä ruvetakseen parantamaan tervettä ihmistä. Tämän
vastarinnan vuoksi lääkäri ei pääse osoittamaan
lääkäritaitoansa. Lääkäri voisi osoittaa taitonsa, jos sairas
myöntäisi sairautensa ja sallisi parantaa itsensä ja sanoisi: Minä
todella olen sairas, jotta sinä saisit kiitosta, kun olet parantanut
minut.
Lutherin mukaan nuo jumalattomat ja
ylpeät ihmiset ovat sairaita Jumalan edessä, mutta ovat omasta
mielestään aivan terveitä. Sen tähden he eivät ainoastaan torju
lääkäriä Jumalaa, vaan myöskin pitävät Häntä tyhmänä ja
valheellisena ja pahemmin sairaana, koskapa Hän julkeaa parantaa
heidät, aivan terveet ihmiset.
Jumala vanhurskauttaa
Martti Luther ei tyydy vain siihen,
että Jumala näyttäytyy vanhurskaaksi, kun rankaistaan pahuudesta syyllisiä, vaan Luther pitää tärkeimpänä, että Hän vanhurskauttaa väärät ja
vuodattaa heille armonsa. "Tätä jälkimmäistä kutsutaan Jumalan ja
uskonvanhurskaudeksi" .
Tämä uskonvanhurskaus on kuin hyvä taitelija, joka siirtää tahtonsa täydellisyyden kokemattomille, joilla ei sitä taitoa ole: tämä on oikea osoitus hänen hyvyydestään.
”Sillä ei se, että moittii toisia tai että osoittautuu taiteilijaksi, so. olevansa kiitettävä taiteilija, vaan se, että tekee toisista taiteilijoita."
Tämä uskonvanhurskaus on kuin hyvä taitelija, joka siirtää tahtonsa täydellisyyden kokemattomille, joilla ei sitä taitoa ole: tämä on oikea osoitus hänen hyvyydestään.
”Sillä ei se, että moittii toisia tai että osoittautuu taiteilijaksi, so. olevansa kiitettävä taiteilija, vaan se, että tekee toisista taiteilijoita."
”Me emme voi itsestämme tulla
vanhurskaiksi ja me käymme Hänen eteensä, että Hän tekisi meidät
vanhurskaiksi, tunnustaen, ettemme kykene voittamaan syntiä. Tämän
Hän tekee, kun me uskomme Hänen sanaansa. Sellaisen uskon kautta
Hän nimittää vanhurskauttaa meidät, ts. tunnustaa meidät
vanhurskaiksi. Sen vuoksi kutsutaan tätä uskonvanhurskaudeksi ja
Jumalan vanhurskaudeksi vaikutuksellisesti” (Luther. s. 76-77).
Luther painottaa, että mikään Psalmi
tai apostoli eivät suinkaan tarkoita meidän syntimme
vanhurskauttavan Jumalaa, vaan synnin tunto ja tunnustaminen tuovat
hänen vanhurskautensa ilmi. Synnintunnustus tekee Jumalan
vanhurskauden ylistettäväksi. Synnintunto pakottaa minua niin että
Jumala tulee vanhurskautetuksi minussa, kun uskon Häneen ja Hän
niin vanhurskauttaa minut. Hän yksin on vanhurskas ja meidän
vanhurskauttajamme.
”Niin kuin Hän ei siellä tule ylistetyksi, missä syntiä ei tunnusteta tai tunneta eivätkä ne pyydä Hänen vanhurskauttaan, joille heidän omansa on mieleen ja riittävä” (s. 77).
”Niin kuin Hän ei siellä tule ylistetyksi, missä syntiä ei tunnusteta tai tunneta eivätkä ne pyydä Hänen vanhurskauttaan, joille heidän omansa on mieleen ja riittävä” (s. 77).
Jumalan vanhurskauttaminen on sitä,
että ”Hän tulee vanhurskaaksi ja totiseksi sanoissaan tai että
Hänen sanansa tuleva vanhurskaiksi ja tosiksi. Tämä taas tapahtuu
uskomalla ja vastaanottamalla ne ja pitämällä niitä tosina ja
vanhurskaina. Mutta tätä vanhurskauttamista vastustaa ihmisen
sydämen ylpeys epäuskon kautta. Sillä tämä ei vanhurskauta, vaan
tuomitsee. Hän ei usko niihin sen vuoksi, että ei pidä niitä
tosina. Hän ei pidä niitä tosina sen vuoksi, että hän pitää
totena omia mielipiteitään, joille ne ovat vastakkaisia. Tästä
selviää, että tuo Jumalan vanhurskauttaminen on Jumalalle ja hänen
sanallensa ulkokohtaista, nimittäin ihmisessä, sillä sisimmässään
niin hyvin Jumala kuin Hänen sanansa ovat vanhurskaat ja todet.
Mutta meissä ne eivät tule ennen sellaisiksi, ennen kuin meidän
oma viisautemme väistyy niitten tieltä ja antaa uskomalla niille
sijan ja vastaanottaa ne” (s. 81).
”Jumalan vanhurskauttamisella me itse
tulemme vanhurskaiksi. Tuo Jumalan vanhurskauttaminen, joka tapahtuu
meidän puoleltamme, on passiivista, kun taas meidän
vanhurskauttamisemme tapahtuu Jumalan puolelta aktiivisesti.”
”Jumalan passiivinen ja aktiivinen vanhurskauttaminen ja usko
Häneen ovat sama asia. Koska se, että me pidämme Hänen puheensa
vanhurskaina, on Hänen itsensä lahja ja tämän lahjan vuoksi Hän
itse pitää meitä vanhurskaina, ts. vanhurskauttaa. Ja me emme
vanhurskauta Hänen sanojaan, paitsi uskoessamme niiden olevan
vanhurskaat” (s. 82).
Pitää tulla hengellisesti syntisiksi
Luther muistuttaa, että vaikka me emme
tuntisi itsessämme mitään syntiä, niin meidän täytyy kuitenkin
uskoa olevamme syntisiä.
Olemme valmiit sanomaan: Olen kaikkein kurjin syntinen (s. 86).
Ihmisen pitää hengellisesti tulla syntiseksi: tämän muutoksen koko voima piilee meidän mielialassamme eli arvostelukyvyssämme ja arvostuksessamme, luennoi Luther (s. 87).
Olemme valmiit sanomaan: Olen kaikkein kurjin syntinen (s. 86).
Ihmisen pitää hengellisesti tulla syntiseksi: tämän muutoksen koko voima piilee meidän mielialassamme eli arvostelukyvyssämme ja arvostuksessamme, luennoi Luther (s. 87).
Apostoli Paavali kirjoitti ”Että
kaikki ovat synnin alla” (Room. 3:9), mikä on ymmärrettävä
hengellisesti:
”Se ei puhu ihmisistä sellaisina kuin he ovat omissa silmissään ja ihmisten edessä, vaan sellaisina kuin he ovat Jumalan edessä, missä kaikki ovat synnin alla, nimittäin sekä ne, jotka silminnähtävästi myöskin ihmisten mielestä ovat pahoja että ne jotka itsestään ja ihmisistä näyttävät hyviltä” (s. 89).
”Se ei puhu ihmisistä sellaisina kuin he ovat omissa silmissään ja ihmisten edessä, vaan sellaisina kuin he ovat Jumalan edessä, missä kaikki ovat synnin alla, nimittäin sekä ne, jotka silminnähtävästi myöskin ihmisten mielestä ovat pahoja että ne jotka itsestään ja ihmisistä näyttävät hyviltä” (s. 89).
Apostoli Paavali kirjoitti: ”Ei ole
ketään vanhurskasta” (Room. 3:1). Luther luennoi, että ”ei ole
ketään vanhurskasta, koska kukaan ei itsestään vapaaehtoisesti
taivu Jumalan lakiin, vaan kaikki ovat ainakin sydämeltään Jumalan
tahdon vastustajia”
”Ei ole ketään ymmärtäväistä, koska Jumalan viisaus on kätkössä, maailmalle tuntematon”.
”Ei ole ketään ymmärtäväistä, koska Jumalan viisaus on kätkössä, maailmalle tuntematon”.
Kristuksen vanhurskaus
Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumalan
vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat
omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa”
(Room. 3:22). Näin uudemman kirkkoraamatun suomennoksen mukaan.
Vuoden 1938 suomennoksessa jae ilmaistiin ”Se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään erotusta” (Room. 3:22).
Vuoden 1938 suomennoksessa jae ilmaistiin ”Se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään erotusta” (Room. 3:22).
Luther painotti luennossaan tässä
kohtaa, että Kristuskin on Jumala. Vain tällä perusteella on mahdollista, että Jumalan vanhurskaus annetaan
uskon kautta Kristukseen. Jumala ”ei halua eikä voi antaa” ilman
Kristusta vanhurskauttansa.
Perkeleen monet teot
Luther päättää Roomalaiskirjeen 3
luvun luennot selostukseen perkeleen monista teoista (s. 120-121).
Perkele, tuhattaituri, väijyy meitä ihmeellisillä juonilla.
Muutamia hän eksyttää kietomalla heidät julkisynteihin. Toisia hän saa itseään vanhurskautettuina pitävinä pysähtymään, käymään penseiksi ja hukkaamaan kaipauksensa, niin kuin Ilmestyskirja 3 Laodikean enkelin kohdalla.
Kolmannet hän viettelee taikauskoon ja eriseuraisuuteen, niin että he muka mutia pyhempinä ja vanhurskauden saavuttaneina eivät suinkaan käy penseiksi, vaan toimivat kiivaasti eristyneinä muista, joita he kopeudessa halveksivat.
Neljänsiä se hätyyttää typerillä ponnisteluilla yrittämään olla puhtaita ja pyhiä ilman mitään syntiä.
Muutamia hän eksyttää kietomalla heidät julkisynteihin. Toisia hän saa itseään vanhurskautettuina pitävinä pysähtymään, käymään penseiksi ja hukkaamaan kaipauksensa, niin kuin Ilmestyskirja 3 Laodikean enkelin kohdalla.
Kolmannet hän viettelee taikauskoon ja eriseuraisuuteen, niin että he muka mutia pyhempinä ja vanhurskauden saavuttaneina eivät suinkaan käy penseiksi, vaan toimivat kiivaasti eristyneinä muista, joita he kopeudessa halveksivat.
Neljänsiä se hätyyttää typerillä ponnisteluilla yrittämään olla puhtaita ja pyhiä ilman mitään syntiä.
Kunnioittaen,
Juha Molari,
Lomautettu osa-aikainen siivooja D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti