tiistai 15. joulukuuta 2009

Miksi Heidi Hautala keksii aina uusia hyökkäyksiä Venäjää vastaan?

Olen todella pettynyt ja häpeissäni hölmöilystä, johon suomalainen meppi sortui Venäjällä. Itse Suomen televisiokin kertoi tänään tuosta hölmöilystä, vaikka ei tyypillisesti osannut tunnistaa hölmöilyä ja sivistyneisyyttä toisistaan, vaan sekoitti ne juuri päinvastoin. Minun on vaikea kirjoittaa kauniisti Heidistä tämän menettelyn tähden, kun hän korkean EU-asemansa avulla ihmisoikeuksia tutkivana johtavana poliitikkona päätti sekoittaa oman patologisen Venäjä-vihansa ja julkisuuden Venäjä-matkaansa. Kyse on todella merkillisestä ryhmittymästä, jota Hautala on alkanut kutsua "ihmisoikeusaktivisteiksi"!

Heidi Hautala on juuri äskettäin ilmaissut Jekaterinburgissa tukensa nuorelle häirikölle, joka totta kai on osana ”Toinen Venäjä” (Другая Россия) –ryhmää ja sympaattisessa suhteessa amerikkalaishenkiseen Kasparoviin sekä aiheuttanut monenlaista levottomuutta Venäjällä. Sanomattakin selvää on, että Kasparovin ryhmä on järjestänyt laittomia mielenosoituksia erityisesti vaalien yhteydessä, yrittänyt tunkeutua anarkistien menetelmiä noudattaen vaalihuoneistoihin ja sitten tiedottanut välienselvittelyistään länsimaiselle medialle ikään kuin he vaalien ulkopuolisena anarkistisena ryhmänä edustaisivat poliittisesti vainottua oppositiota. Juuri tämä Kasparov on uutisoinut Nikiforovista kotisivuillaan.

Aleksei Nikiforov (Алексей Никифоров) on vasta nuori poikanen, toki villi sellainen, tyypillinen Kasparovin villien kannattajien joukkueessa. Tärkeämpi taustahenkilö on kuitenkin jo laittoman ääriliikkeen johtamisesta tuomittu Eduard Limonov. Aleksei syntyi 3.3.1985. Hänellä ei ole käytännöllisesti katsoen mitään omakohtaista tajua kommunistisesta Neuvostoliitosta, sillä Neuvostoliiton hajottua hän oli aivan pikkupoika niin kuin jokainen osaa varmasti laskea vuosiluvuista, ja Jeltsinin sekavalla 90-luvullakin hän oli vasta varhaiseen nuoruuteen varttuva poikanen. Nyt tämä 24 vuotta vanha miehen alku – yhä hyvin babyface - on kuitenkin villiintynyt, koska villinä miehenä hän uskoo olevansa varmempi kun oman nuoren sielun pelottava epävarmuus uhkaa hänelle kertoa pienuudestaan ja osattomuudestaan. Hän ennätti olla Venäjän kommunistisen puolueen (КПРФ) jäsenkin, mistä syystä Venäjän kommunistit protestoivat Aleksein vangitsemistä syksyllä 2009 (http://kprf.ru/rus_soc/72275.html). КПРФ esitti lehdistotiedotteessaan 22.10.2009 moitteet Aleksein tuomiota vastaan: ”Aleksei Nikiforov ei ole tehnyt mitään väärää: hän on aktiivinen kantaaottava, hän vastusti nykyistä poliittista valtaa, mutta tämä ei ole riittävä syy tuoda häntä oikeuden eteen, saati vangita”. Tuo on kuitenkin pelkkää kaunista pötypuhetta, jota vain epärehellinen poliitikko osaa kirjoittaa.

Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että politiikan nimissä kaikki ei ole suinkaan sopivaa eikä lainmukaista. Heidi Hautala sitä vastoin julisti juuri äskettäin medialle Jekaterinburgin vankilassa, että ”Euroopassa huomataan, että Sokolovia ja Nikiforovia vainotaan poliittisista syistä,koska he ovat avoimesti ilmaisseet mielipiteensä.” Hautalan mukaan Nikiforovin toiminta olisi täysin hyväksyttyä länsimaissa, joissa poliittiset oikeudet ja vapaudet ovat kunniassa (http://www.youtube.com/watch?v=H-JM6PLJVpU). Hautala osaa vääntää jokaisen asian Venäjän valtion ja sen johdon vastaiseksi vihaksi ja hyökkäykseksi. Miten hän osaakin kaikissa asioissa hyökätä Venäjän poliittista johtoa vastaan? Tässä vihassaan Heidi Hautala on suunnaton tuhattaituri ja ansaitsee tulla palkituksi. Kaiken lisäksi Heidi on tärkeä, jopa johtohahmo Suomen russofobia-sivustolla (http://www.finrosforum.fi), josta itsekin sain facebook-kutsuja heti, kun äskettäin Abdullah Tammen kanssa päätimme järjestää mediatilaisuuden Tšetšenian terroristien ja heidän ulkomaisten palkkasoturien vaarallisesta tukemisesta Suomessa.

Viharikoksia on olemassa

Aleksei otti äskettäin osaa mielenosoitukseen, jonka iskulauseena oli ”Stop Putin!”. Putinin politiikan vastustaminen ei ole rikos, mutta anarkistisen ääriryhmän tyypillinen tuntomerkki on Putinin vastustaminen, johon myös Heidi Hautala on mielistynyt ja sen tähden valinnut merkillisen Nikiforovin ystäväkseen. Jekaterinburgin tuomioistuin tunnisti myös sen, että mielenosoituksen järjestämisestä vastuussa oli kielletty äärivasemmistolainen ryhmä, kansallisbolševistinen puolue (”Национал-большевистской партии ”). Olen jo aiemmin kirjoittanut vastenmielisyydestäni venäläistä ”äärivasemmistoa” vastaan eikä tämä Aleksei Nikiforovin äärivasemmistolaisuus ole mitenkään muuta venäläistä äärivasemmistoa kauniimpi, vaikka Heidi Hautala nyt on käynytkin puolustamaan Nikiforovin poliittisia vapauksia ja oikeuksia. Suomessahan on Pariisin rauhansopimuksen velvoittavuus hämärtynyt tajunnasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja yhä enemmän sallitaan erilaisia kostoa, vihaa ja fasismin kaltaisia ihmis- ja rotuvihaa tukevia ryhmiä jopa rekisteröityinä yhteisöinä. Venäjällä rikoslain mukaan on viranomaisten velvollisuus suojella ihmisten perusoikeuksien toteutumista sellaisia ääriryhmiä vastaan, jotka yrittäisivät myös järjestäytyneen toiminnan avulla rikkoa nuo oikeudet toisilta ja hajottaa kansakuntaa erilaisiin taisteluihin. Venäjän Rikoslain 282 ensimmäinen ja toinen momentti on tässä venäjäksi (rangaistusasteikon luettelo on jätetty pois). Sen jälkeen se on suomeksi.

Статья 282. Возбуждение ненависти либо вражды, а равно унижение человеческого
достоинства
1. Действия, направленные на возбуждение ненависти либо вражды, а также на унижение
достоинства человека либо группы лиц по признакам пола, расы, национальности, языка,
происхождения, отношения к религии, а равно принадлежности к какой-либо социальной группе,
совершенные публично или с использованием средств массовой информации, -
2. Те же деяния, совершенные:
а) с применением насилия или с угрозой его применения;
б) лицом с использованием своего служебного положения;
в) организованной группой, -

Epävirallinen käännös:

1. Toimet, joiden tarkoituksena on yllytys vihaan tai vihamielisyyteen, samoin kuin ihmisarvon
alentamiseen jotakin henkilöä tai henkilöryhmää vastaan, sukupuolen, rodun, kansallisuuden, kielen, alkuperän, uskonnollisten asenteiden, samoin kuin sillä perusteella, että kuuluu johonkin
yhteiskunnalliseen ryhmään. Jos nämä teot on tehty julkisesti tai joukkoviestimiä käyttäen,
---
2. Samoista teoista tuomitaan:
a) henkilö, joka käyttää väkivaltaa tai sen uhkaa sen käytöllä;
b) joka käyttää omaa virka-asemaansa
c) joka toimi järjestäytyneessä ryhmässä

Toisessa momentissa siis annetaan kovennettu rangaistus, jos henkilö liittää rasistiseen toimintaansa väkivaltaa, virka-asemansa tai järjestäytyneen toiminnan!

Brianne Todd, Notre Damen yliopistosta poliittisista tieteistä valmistunut toimittaja on tutkinut rasismin vastaisen lainsäädännön tarpeita Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Artikkelissaan ”Hooliganism or Violent Intolerance?” hän kertoo surullisista tapauksista, jotka hänen mukaansa osoittavat, että suvaitsemattomuus ja muukalaisviha ovat osittain institutionalisoituneet sekä Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Yhtä vähän kaupunginjohtaja Juri Luzhkov kuin senaattori George Allen ovat puuttuneet rasistisiin rikoksiin, jotka lainsäätäjä on kuitenkin määrännyt tuomittavaksi. Todd kirjoittaa, että Yhdysvalloissa ja Venäjällä olisi myös valvottava tämän lain täytäntöönpanoa. Hän käyttää nimitystä ”hate crime”, ”vihan rikos”. Hän muistuttaa, että vuonna 2005 Nižni Novgorodissa moskeija joutui vandalismin kohteeksi ja ihmisillä oli pelko tulla ulos moskeijasta. Todd toteaa, että FBI:n vuoden 2005 tietojen mukaan Yhdysvalloissa oli 5190 tapausta luokiteltavissa mainittuun kategoriaan. Todd viittaa Moscow Times maaliskuun 2007 juttuun, jonka mukaan Venäjällä oli vuoden 2006 aikana loukkaantunut 67 ihmistä rodullisen suvaitsemattomuuden tähden syntyneissä väkivaltaisuuksissa. Todd toteaakin kiitoksella, että rikoslain 282 pykälä tuomitsee ”yllyttämisen vihaan tai rasistisiin ajatuksiin” ja pykälän toisessa momentissa käsitellään ”ääriliikkeitä”. Rikoslain pykälässä 105 käsitellään murhia, joiden motiivina on ollut kansallinen, rodullinen tai uskonnollinen viha. Rikoslain 357 artiklan tarkoituksena on puolestaan tuomita kansanmurhat. Rikoslain 244 artikla kieltää hautapaikkojen tuhoamisen, ja täten uskontojen loukkaaminen. Nikiforov sai tuomion juuri mainitun viharikoksen johdosta, mutta Heidi Hautala ei tunnusta viharikoksen olemassaoloa, koska vastustaa Nikiforovin tuomiota.


Suomessa on ihmisvihaaja-misantrooppi –yhteisöjen tarpeellisuus tullut yhä tiukemman arvioinnin kohteeksi, kun nuoret ovat alkaneet tappaa toisiansa. Myös itse kukin on saanut erilaisia uhkaavia kirjeitä ja viestejä. Venäjällä ovat useat tutkimukset käsitelleet viime vuosien aikana tiettyjen uskonnollisten lahkojen psykoottista ja skitsofreenista luonnetta (Moskovan Patriarkan virasto 1996; Korolenko & Dmitrieva 1999; 2004; Kazakov 2000; Orel 2001; Šapar 2004; Oleinik & Sosnin 2005). Tyypillistä näyttäisi olevan, että nämä ääriliikkeet (jotka Suomen Amnesty kirjoittaa kauniisti muotoon ”ekstremit”) riistävät yksilöiden persoonallisuuden, luovat uuden identiteetin ja rakentavat johtajakultin. Ääriliikkeiden kriminalisointi voi olla hyvinkin aiheellista omassa maailmassamme. Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja uskonnollisten lahkojen psykodynamiikkaa. Itselläni on iso joukko sellaisia tutkimuksia (esim. Miczek, Thompson & Tornatzky 1990; Cabib & Publisi-Allegra; Roy 2006; Finklestein & Dent-Brown 2008; Center of Excellence 2008; Sharpe 2008). Turkin Ankarassa toimiva Natoon terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, laati vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen, CIA:n johtava psykiatri, jonka kirjoituksista pidän kovasti, Jerrold Post on monissa kirjoituksissaan, tutkimuksissaan ja puheenvuoroissaan arvioinut huolestuttavaa uhkaa, joka syntyy ääriliikkeiden psykodynamiikasta. Nikiforovin toiminnassa on kyse todella osallisuudesta vakavaan ääriliikkeeseen, jonka kutsuminen "ihmisoikeusliikkeeksi" on sitäkin merkillisempää, kun sen tekee EU:n asiaa selvittävä johtava politiikko.

Valitettavasti Heidi Hautala ei jättänyt Jekaterinburgissä edes lehdistöä epäselväksi siitä, kenen puolelle Heidi asettui – ääriliikkeiden ja ihmisvihaajien vai oikeusvaltion ja suvaitsevuuden puolelle. Heidi oli kovin hiljaa, kun Jussi Halla-ahoa tuomittiin Suomessa rasistisen ja uskontoa loukkaavan kirjoittelun perusteella, vaikka Halla-aho oli ehkä hyvin valkoinen pikku enkeli vielä siihen verrattuna, mitä Nikiforov on ollut toimissaan osana Eduard Limonovin ääriliikettä! Heidi näkee sokeasti poliittisia ongelmia vain Venäjällä, kun siellä tuomitaan rasistiseen ääriliikkeeseen osallistunut henkilö, mutta Heidi vaikenee poliittisesti argumentoiduista tuomioista Suomessa. Sanottakoon varmuudeksi, että en tue Halla-ahon politiikkaa!

Tunki Venäjän lipun housuihinsa

Elokuun 22 päivä 2007 vietettiin Venäjän Federaation lipun päivää, mutta Nikiforov oli sammuttanut juhlavalaistuksessa olevan yliopiston valot, laskenut Venäjän lipun alas yliopistonsa lippusalosta, rutistanut lipun alushousujensa alle ja nostanut tilalle musta-valko-keltaisen keisarillisen lipun. Hänet tuomittiin jo tällöin 3 kuukaudeksi vankeuteen rikoslain 329 pykälän nojalla, joka kieltää Venäjän lipun häpäisyn (надругательство над Государственным гербом РФ или Государственным флагом РФ).  Jo 2007 Moskovan käräjäoikeus käsitteli Aleksein osallistumista kiellettyyn kansallisbolševismin puolueeseen. Vuoden 2007 tuomiossa todettiin Nikiforovin osallisuus ääriryhmän toimintaan, jonka tarkoituksena on ollut heikentää Venäjän poliittista tilannetta, provosoida ja horjuttaa sosiaalista ja poliittista tilannetta. Rangaistuksestaan huolimatta Nikiforov jatkoi toimintaa Toinen Venäjä –ryhmässä. 

Eduard Limonovin rikollisryhmä

EU:n vihreät luonnehtivat lehdistötiedotteessaan, että Aleksei Nikiforov olisi ”ihmisoikeuksien puolustaja ja oppositioaktivisti” (Aleksey Nikiforov is a human rights defender and opposition activist,http://www.greens-efa.org/cms/pressreleases/dok/318/318676.human_rights_russia_visit@en.htm). Mitäkö muuta Aleksei on tehnyt kuin työntänyt Venäjän lipun housuihinsa sekä saanut Euroopan Virheiden ja EU:n ihmisoikeuskomitean puheenjohtajan varauksettoman rakkauden osakseen?

Syyskun 14 päivä 2009 Jekaterinburgissa Aleksei Nikiforov tuomittiin uudemman kerran, nyt Rikoslain 282 pykälän 2 momentin mukaisesti ääri-organisaation järjestäjänä vuodeksi vankileirille. FSB otti kiinni Nikiforovin 18.12.2008, kun tämä oli jo levittänyt Jekaterinburgin rautatieasemalla sanomalehteä ”Työväen taistelu” ("Рабочая борьба") ja äärivasemmistolaisen anarkistisen ja aseellisen ryhmittymän johtajan Eduard Limonovin esitettä "Мои соратники". Limonov oli itse saanut aiemmin jo rangaistukset aseellisen ryhmittymän kokoamisesta. Nikiforov on ilmoittanut tukevansa Eduard Limonovia vuoden 2012 presidenttivaaleissa.  Nikiforovilta takavarikoitin myös kannettava tietokone ja CD-levyjä pidätyksen yhteydessä. FSB oli todennut miehen hallusta aineistoa, joka oli ”suunnattu kansallisen ja uskonnollisen vihamielisyyden yllyttämiseen”. Mies oli myös luvattomasti levittänyt Venäjän Yhtenäisyyden (Единая Россия) puolueen toimistoa vastapäätä Stop Putin –kylttejä («Хватит Путина»), kun Putinin syntymäpäivänä oli paikalla julkinen vastaanotto.

Uudemmat rikostutkimukset aloitettiin 4.3.2009 rikoslain 282.2:n perusteella Alekseita vastaan, kun hänen oli ensin annettu juhlia syntymäpäivänsä 3.3.2009. Syyttäjä oli haastatellut 25 todistajaa, 7 todistajaa oli puolustuksen puolella. Erityisesti Nikiforov moitti syyttäjää, että syyttäjä oli katsonut banderollit ”Stop Putin” ja pääministeri Putinille myöhemmin osoitetetun suoran kirjeen syntyneen osana kiellettyä ääriryhmää. Nikiforov yritti puolustautua sillä, ettei kansallisbolševismi ole vain tietty äärijärjestö niin kuin hänen syytetään olevan sen jäsen, vaan se on vain yleinen kulttuurillinen ja traditionaalinen yhteys kansallisbolševismin ideologiaan. Oikeudenkäynnissä Nikiforov vetosi kansallisbolševismin ideologian hyväksi viittaamalla Nikolai Ustrjalovin teokseen "Kansallisbolševismi" (Николай Васильевич  Устрялов «Национал-большевизм»). Kyseessä olisi siis ideologia eikä ääriliike. Ustrjalov syntyi jo 1890, kuoli 14.9.1930 Moskovassa. Juuri Ustrjalovin teoksen ideologiaa ihaileva kansallisbolševistinen puolue syntyi 90-luvun alussa, joten pääideologin ja kielletyn äärivasemmistolaisen puolueen erottaminen semaattisin perustein ei ollut kovin uskottavaa. Mainittu puolue kiellettiin Moskovan käräjäoikeuden päätöksellä 2007.

Lukiosta valmistumisensa jälkeen 2002 Nikiforov aloitti opintonsa Uralin valtiollisessa vuoritieteellisessä yliopistossa. Opiskelujen aikana hänen mielenkiintonsa suuntautui kuitenkin yhä enemmän poliittiseen toimintaan. Hän liittyi Eduard Limonovin (Лимонов, Эдуард Вениаминович) kiellettyyn kansallisbolševikkien ryhmään, osallistui lukuisiin mielenosoituksiin ja järjesti muuta toimintaa ideologiansa mukaisesti, - ja lopulta myös häpäisi yliopistolla kansallisena juhlapäivänä Venäjän Federaation lipun.

Limonov muutti jo vuonna 1974 Neuvostoliitosta pois Yhdysvaltoihin, toimi toimittajana Yhdysvalloissa hyvin tiukasti kapitalismia vastaan. Lopulta FBI kutsui hänet jopa kuultavaksi. Nykyään on ilkikurisesti osattu kirjoittaa, että keskustelut olivat aiheellisia senkin tähden, että Limonovilla oli ehkä rakkaussuhde FBI-agentin tyttären (Julie - Gary Carpenter) kanssa. Limonovin yhteydet Venäjän ulkopuolisiin tahoihin ovat myös 1990- ja 2000 -luvuilla olleet usein otsikoissa, vaikka toki hän on kirjoittanut tiukkaa tekstiä FBI:n toimistakin. Jotkut epäilevät Venäjällä, että Limonovin tiukka teksti olisi kuitenkin tarkoitettu kätkemään hänen repivien toimiensa todellinen taustavoima. Vuonna 1980 Limonov tuli Pariisiin, jossa hänestä tuli tärkeä kommunistien vaikuttaja. 1987 Limonov sai Ranskan kansalaisuuden, vaikka Ranskan turvallisuuspalvelu vastusti kansalaisuutta, sillä tämä epäili Limonovia vakoilijaksi. 1990-luvun alussa Limonov palasi Venäjälle ja perusti vuonna 1994 kansallisbolševikkien puolueen. Puolueen sisältö on äärimmäisen rasistinen: Limonov ei kaihtanut avoimesti luetella pahoja ihmisrotuja, joita olivat hänen mukaansa tšetšeenit, kroaatit, latvialaiset, tsekit, slovakit ja inguušit. Rasistisuus palvelee Limonovin tarkoitusperiä Venäjällä juuri siinä, että rodulliset ja uskonnolliset riidat rikkovat valtiollista yhtenäisyyttä. Venäjä ei ole sellainen pikkupopulaation joukko kuin Suomi, vaan siellä tulee useiden kansallisuuksien ja uskontojen selviytyä keskenään sovussa: ristiriitojen virittäminen näiden välille hajottaa Venäjän yhtenäisyyttä. Venäjän hajottaminen on Limonovin "nationalismin" päämääränä. Huhtikuussa 2001 FSB löysi Limonovilta laittomia aseita: hän oli perustanut laittoman aseellisen ryhmän. 15.4.2003 Limonov tuomittiin neljäksi vuodeksi ehdonalaiseen vankeuteen. Limonov on kirjoittanut myös mm. teoksen Putinia vastaan (ЛИМОНОВ ПРОТИВ ПУТИНА"), jossa hän esitti valheellisen väitteensä, jonka mukaan FSB räjäytti talon Venäjällä syksyllä 1999.  Opiskelijanuorukainen Nikiforov sai poliittisen toimintatapansa ja mallinsa tältä jo kuuluisalta Limonovilta, kun Limonov oli jo todettu rikolliseksi ja hänen puolueensa laittomaksi ääriryhmäksi. Nyt Nikiforov on yrittänyt puolustua, että hänen henkilökohtainen yhteytensä Limonoviin, Limonovin esitteiden levittäminen ja kiintyminen kansallisbolševismin ideologiaan eivät tarkoittaisi, että hän olisi kuitenkaan osallinen Limonovin kiellettyyn tuon nimiseen puolueeseen. Heidi Hautalan mukaan Limonovin poliittisen toiminnan muodot olisivat aivan hyväksyttäviä, joten Venäjä loukkaa nyt ihmisoikeuksia. Mitäköhän Heidi Hautalan puolustuksesta tykkäävät latvialaiset, joita Limonov ei pidä paljon eläimiä arvokkaampana rodultaan?