Viisitoista vuotta sitten, 11. joulukuuta 1994, Venäjän joukkojen oli otettava esivallan tavoin vastuu rauhasta ja järjestyksestä. Heidän oli mentävä Tšetšenian tasavallan alueelle.
Venäjän oli aloitettava lain ja järjestyksen rakentaminen. Venäjän oli kitkettävä terrorismi pois. Tšetšenian hallinto oli julistautunut itsenäiseksi ja päättänyt vetäytyä Venäjän yhteydestä. Ihmisoikeuksia loukattiin rajusti.
Tšetšenian ”hallitus” alkoi luoda erilaisia virastoja ja tiedotusverkostoja, joilla oli kuitenkin suorat kytkennöt pahamaineisiin terroristeihin.
Tuo ”hallitus” johdonmukaisesti kiisti Venäjän federaation lainsäädännön ja loi Dudajevin johdolla omia asevoimia.
Laittomat asevoimat saivat merkittävän osan aseistaan Neuvostoliiton aseista, jotka olivat jääneet tasavaltaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Nämä aseet menivät nyt separatesteille, joista tuli todellinen uhka Venäjälle ja lähde kansainväliselle terrorismille.
Onneksi terroristivaltiota ei saatu luotua, mutta Venäjän piti maksaa valitettavan kova hinta järjestyksen palauttamisesta. Yli 4000 Venäjän sotilasta kuoli seuraavan parivuotisen sodan aikana, noin 2000 katosi ja lähes 20 000 haavoittui.
Voimme vain arvailla, kuinka monet länsimaiset yhteiskunnat olisivat olleet hyökkäysten kohteena, jos terroristivaltio olisi saanut syntyä alueelle. Osama bin Ladenilla on ollut läheiset suhteet alueen terroristeihin.
Venäjä ja Tšetšenia allekirjoittivat vuonna 1996 tulitaukosopimuksen. Venäjän puolelta asiakirjan allekirjoitti Venäjän turvallisuusneuvoston päällikkö Alexander Lebed ja Tšetšenian puolesta separatistien johtaja Aslan Mashadov. Lebed kuoli helikopterionnettomuudessa 2002 ja tšetšeeniterroristien johtaja Aslan Mashadov surmattin 2005.
Tuhannet venäläis- ja tšetšeeniperheet olivat joutuneet kärsimään, kun Tšetšenian ”hallinto” asetti väkivaltaiseksi tavoitteekseen rakentaa itsenäinen islamilainen valtio Mustaltamereltä Kaspianmerelle.
Reaalipolitiikka ei johtanut suunnitelmia, vaan agressiivinen fantasia, joka johtaa aina ja väistämättä valitettaviin väkivaltaisiin yhteentörmäyksiin. Aggressiivisen fantasian ainoa reaalinen puoli oli johtajien henkilökohtainen voitontavoittelu terrorijärjestelmien vallan ja rahoituksen avulla.
Venäjä tehosti rauhantoiminnan mukaisia operatiivisia toimenpiteitä, joiden avulla se onnistui hillitsemään kaikkein suurimpia uhkia, jotka olisivat vaarantaneet kansalaisten turvallisuuden.
Eräs menetelmistä oli 8.10.1998 aloitettu FSB:n erityiskoulutus, jota varten täsmennettiin tehtävät ns. a-ryhmän «А» (группа «Альфа») ja b-ryhmän «В» («группа – «Вымпел») välillä. Tarkoituksena oli operatiivisen tehokkuuden vahvistaminen.
7. elokuuta 1999 räjäytykset antoivat selvää uutta informaatiota terroristien kansainvälisistä suhteista. Toinen Tšetšenian sota alkoi tuolloin, kun Shamil Basajevin ja emiiri Khattabin pyssymiehet tunkeutuivat Dagestaniin. Molemmilla henkilöillä olivat läheiset suhteet Al-Qaidaan ja Osama bin Ladeniin. Khattab tutustui bin Ladeniin jo nuorukaisena, kun hän osallistui Afganistanin sotaan. 4.9.1999 Tšetšenian terroristit räjäyttivät pommin Dagestanin tasavallassa Buinaksken (Буйнакск) kaupungissa virkamiesten viisikerroksisessa asuintalossa ja tappoivat 64 ihmistä.
Alueen väestö on ollut myös sekä aiemmin että sittemmin terrori-iskujen kohteina (esim. 2003, 2004 ja 2005). Vähän myöhemmin jo samassa kuussa terroristit tekivät hyökkäykset Guryanovan ja Kashirskojen moottoritiellä Moskovassa ja Volgodonskessa. Nämä johtivat satojen siviilien kuolemaan Venäjällä.
Terrorismin vastainen toiminta lisääntyi kuitenkin Tšetšeniassa kymmenen vuoden ajaksi, kunnes virallisesti se voitiin jo lopetettaa tämän vuoden keväällä 16.4.2009.
Tšetšenian laillinen hallinto oli siirtyi Venäjä-myönteiselle politiikolle Ahmat Kadyroville, paikalliset viranomaiset olivat ottaneet esivallalle kuuluvan valvonnan vastuulleen.
Venäjä siirsi myös paljon varoja alueen talouden palauttamiseksi. Venäläiset lukuisat tutkimukset selvittivät monitieteellisesti terrorismin luonnetta ja myös yhteiskunnallista hyvinvointia päätettiin kehittää, jotta epäreiluuden provosoimana eivät nuorukaiset etsisi vihansa muodoksi terrorismia.
Lännessä on kuitenkin onnettomasti koko ajan syytetty Venäjää ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka samanaikaisesti tšetšeeniterroristit ovat tehnet kauheita tekoja eri puolella Venäjää: kerrostalojen räjäytykset Moskovassa, Buinakskissa ja Volgodanskissa 1999, satojen henkilöiden pankkivankidraama Moskovan teatterissa 2002, terroristit tappoivat viattomia lapsia Beslanissa syyskuussa 2004. Terroristit tekivät aseelliset hyökkäykset 24.8.2004 Tulan alueelle, Tu-134 ja TU-154 matkustajakoneita vastaan tehdyissä hyökkäyksissä 90 ihmistä menehtyi.
Shamil Basajaevin terroriorganisaatio teki 6.2.2004 kello 8:32 moskovalaisesta metroasemasta maanalaisen ruumishuoneen niin kuin "Kommersant" (6.2.2004) kuvaili: junassa matkustinoin 1500 ihmistä, kuolleiden määrä nousi ainakin 250:een. Nämä terroriteot ovat tehneet selväksi, etteivät terroristit ole vapaustaistelijoita tai ihmisoikeusihmisiä, vaan ammattimaisia hirviöitä, joiden osaksi on oikein Venäjän lainsäädännön perusteella langettaa myös kuolemantuomiot.
Tšetšenian istuva presidentti Ramzan Kadyrov oli vasta teinipoika, kun ensimmäinen sota alkoi alueella. Hän on kasvanut vaikeiden olojen keskellä ja tehnyt johtopäätöksen, jonka mukaan Tšetšenian sota on länsimaiden ohjaama. Päämääränä oli aluksi Neuvostoliiton ja nyt Venäjän romahduttaminen. ”Se on julkinen salaisuus, että Neuvostoliitto hajosi vastoin kansan tahtoa. … Nyt Länsi tahtoisi sytyttää tuleen paikallisen sodan, heikentää tai jopa tuhota sen avulla Venäjän yhtenäisen kansan”. "He haluaisivat käynnistää paikallisia uskonnollisia konflikteja Tšetšeniassa ja toivovat muslimiväestön osallistuvan näihin konflikteihin. Myöhemmin he haluavat herättää suurimittaisia häiriöitä muualla maassa” (11.12.2009).
Hyvä on muistaa, että venäläiset sotilaat eivät häirinneet alueen tavallisen väestön rauhallista elämää, vaan Tšetšeniaa repi jo ennen vuotta 1994 useat sisäiset veljessodat. Terroristit ja terroristien kanssa flirttailevat tahot olivat rakentamassa aidosti terroristista valtiota kansainvälisen terrorismin emovaltioksi, mutta he epäonnistuivat Venäjän tähden.
Ehkä myöhemmin saamme tietää enemmän alueen strategisesta ja poliittisesta kehityksestä, jos saisin tietoja Kadyrovilta…
Huh huh, mitä tämä pappi oikein kirjoitteleekaan...
VastaaPoista”Se on julkinen salaisuus, että Neuvostoliitto hajosi vastoin kansan tahtoa. … LOL!
VastaaPoistaOlisiko Tsetseniassa terroristeja nyt, jos maan olisi annettu itsenäistyä Venäjästä?
VastaaPoistaMaa voisi olla tällöin nyt hyvinkin toimiva, vauras ja teknologisesti edistyksellinen. Nyt sen sijaan kehitys on pommitettu rikki, ja maa on hyvin köyhä. Kun ei omaisuutta ole, ja vanhemmat ovat kuolleet sodassa, on nuorilla aika matala kynnys tehdä jotain kostoiskuja Venäjää vastaan. Mietin vain, että olisiko sellaista tarvetta, jos maan olisi annettu itsenäistyä, kuten Tsetsenian asukkaiden enemmistö silloin aikoinaan halusi.
Hyvä kirjoitus, mutta en ihan luottaisi tuohon Ramzan Kadyroviin. Hän taisteli isänsä kanssa ensimmäisessä Tsetsenian sodasssa terroristien joukoissa venäläisiä vastaan. Ramzan oli tuolloin vain 16-vuotias, kun sota alkoi mutta johti myöhemmin omaa separatisitiryhmäänsä.
VastaaPoistaYhden palveluksen tsetseenit kuitenkin tekivät, kun onnistuivat irrottamaan Abhasian Georgiasta. Siitä heille voi olla kiitollinen. Basajev jopa ylennettiin ansioistaan tuolloin Abhasian apulaispuolustusministeriksi. Basajev johti ratkaisevia taisteluja, joissa georgialaiset fasistit ajettiin Abhasiasta ikuisiksi ajoiksi.
t. Risto
Tervehdys
VastaaPoistaOlen kanssanne samaa mieltä useimmista asioista, mutta tässä asiassa olen eri mieltä.
Tshetshenia antoi alueella järjestetyn itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen seurauksena kansainvälisen oikeuden ja Neuvostoliiton perustuslain mukaisen itsenäisyysjulistuksen.
Shamil Basajevin ja Khattabin yhteydet sekä CIA:han että FSB:hen ovat käsittääkseni varsin toteennäytettyjä. Aslan Mashadov sen sijaan on edustanut hyvin maltillista linjaa ja toivonut itsenäistä Tshetsheniaa, jolla olisi läheiset yhteydet Venäjään. USA:han Mashadov suhtautui epäluuloisesti.
Tshetsheniaan pyrittiin Mashadovin, Dudajevin ym. toimesta luomaan länsimaisen mallin mukainen demokraattinen valtio, mutta FSB:n ja CIA:n tukemat terroristiryhmät sytyttivät alueelle sisällissodan, jonka tarkoituksena oli sabotoida uuden valtion synty.
Suosittelen lukemaan Hannu Yli-Karjanmaan kirjan "Valtiot ja terrorismi" sekä tutustumaan hänen verkkosivuihinsa. Mm. Tshetsheniaa käsittelevä osio löytyy täältä:
http://www.saunalahti.fi/wtc2001/terrori.htm
Hän on kirjoittanut hyviä tekstejä myös Suomi-Tshetshenia-seuran verkkosivuille:
http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/kommentteja.htm
Pidän itseäni kristittynä antifasistina, ja jaan hyvin voimakkaasti näkemyksenne russofobiasta, Viron apartheidista, Natosta, Soviet Storysta, ProKareliasta ja monista muistakin asioista.
Rauhaa, siunausta ja hyvää joulua,
Kristitty antifasisti
Suomi-Tshetshenia-seuran sisältö on kokonaisuudessaan erittäin kyseenalainen. Myös siinä annetut viittaukset Kavkaz-sivustoille osoittavat, miten erikoisia ja sairaalloisia yhteyksiä ko. seura tukee. Julkaisen kuitenkin em. viestin, sillä tervehenkinen voi itsekin pienen tutkiskelun jälkeen havaita, ettei kaikki ole ihan kohdallaan kyseisessä seurassa.
VastaaPoistaTervehdys
VastaaPoistaEn puhunutkaan Suomi-Tshetshenia-seurasta kokonaisuudessaan vaan Hannu Yli-Karjanmaan teksteistä. Tokihan sivustolta löytyy mm. Juhani Putkisen kirjoituksia, ja tietolähteenä ko. tyyppi onkin ihan eri luokkaa.
Rauhaa & siunausta,
Kristitty antifasisti