sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kirkon risti?

Tänään sain ensi kertaa nähdä Savon Sanomien julkaiseman korjaukseni sanomalehden pääkirjoitukseen, jossa minua leimattiin kirkon ristiksi eli häpeäksi. Savolaiseen tapaan tekstiäni oli lyhennetty, mutta kuitenkin pelkästään reilusti. Pikkuriikkisenä vastaukseni oli mielipidekirjoitusten joukossa.


Kävin tänään hiihtämässä toiseksi nuorimman poikani kanssa. Huomenna lähden yksin hiihtämään. Siihen on varsin perustellut syyt: sain Pietarista ystävältäni "kauhistuttavat" valokuvat, jotka paljastivat, miten olen paisunut kasvoista ja vatsasta syksyn jälkeen. Kesällä pääsin jo hyvään juoksemiseen, mutta sitten syksyllä tuli erilaisia esteitä. Nyt näyttää kauhealta - pahemmalta kuin koskaan elämässäni. Jos ennätin jo kuvailla ProKarelian Virossa asuvaa tehoryhmää "pulskan" sorttiseksi, täytyy myöntää valokuvan jälkeen, että minullakin on samanlaisia ongelmia. Sinänsä toki hyvä, että en ole riutunut surkeuteen kaikenlaisten solvaajien jälkeen. Tästä jatkuu nyt kuntoiluni. Ehkä se maraton menee silti kesän päätyttyä alle 3 tunnin, koska vauhtina se olisi kuitenkin aika hiljaista. Kun juoksen, niin lenkillä pidän vauhtia yleensä lähemmäksi 3 minuuttia kilometriltä kuin 4 minuuttia kilometriltä, vaikka usein täytyykin pysähdellä hengähtämään. Hiljainen juoksu on vain niin tylsää - ei oikeastaan juoksua lainkaan teknisestikään. Tärkeintä on kuitenkin säilyttää keho terveenä ja mieli vireänä. Maraton tai muut kuntotapahtumat eivät ole itsetarkoituksia.


Kuvassa: pulskistunut Juha Molari Pietarissa ystävän kodissa tammikuussa 2010:



Juha Molari - kotisivut: http://personal.inet.fi/business/molari/