sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Rakastan elämää


Kuulimme tänään Pohjan seurakuntatalolla muistotilaisuudessa kanttori Päivi Lindströmin upeasti laulaman ”Rakastan elämää”, koska vainaja oli kokenut tämän laulun itselleen hyvin rakkaaksi. Kiinnitin uteliaana huomiota pieniin muutoksiin, joita venäläisen ja suomalaisen sanoituksen välillä oli tapahtunut.

Muistotilaisuudessa tyydyin ainoastaan siihen näkökohtaan, että alkuperäisessä runossa laulaja puhuttelee rakastuneen sulhasen tavoin elämää ikään kuin rakastettuaan: ”Minä rakastan sinua, elämä”. Surun jälkeenkin ja surun aikana on oikein etsiä rakkautta elämään. Tällä kertaa paljastan kuitenkin paljon enemmän tunnetun laulun aatteellisista yhteyksistä.

Konstantin Vanshenkinin (Константин Ваншенкин) runo julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1956 Komsomolskaja Pravdassa. Mark Bernes näki runon ja halusi tehdä siitä kappaleen. Alkuaan runoilija oli epäileväinen. Bernes aloitti säveltäjän etsimisen. Lopulta sävellyksen laati Eduard Kolmanovskii (Эдуард Колмановский). Monet julkisuuden henkilöt ovat ilmoittaneet, että he rakastavat tätä laulua. Juri Gagarin (Юрий Гагарин) kertoi, että tämä on hänen suosikki kappaleensa. Martti Ahtisaari lauloi itsekin voitontunnelmissa Rakastan elämää - epäselvää on toki, missä määrin tuon laulun ylistys työläisten elämän kunniaksi ja fasisteista saadusta voitoista oli mainitun poliitikon mielissä sillöin ja yhä edelleen.

Venäjänkielinen laulu

Venäjäksi laulu kuuluu näin (Марк Бернес Я люблю тебя жизнь, 1962 г):

Я люблю тебя, жизнь, Что само по себе и не ново,
Я люблю тебя, жизнь, Я люблю тебя снова и снова.

Вот уж окна зажглись, Я шагаю с работы устало,
Я люблю тебя, жизнь, И хочу чтобы лучше ты стала.

Мне немало дано - Ширь земли и равнина морская,
Мне известна давно Бескорыстная дружба мужская..

В звоне каждого дня, Как я счастлив, что нет мне покоя,
Есть любовь у меня, Жизнь, ты знаешь, что это такое,
Есть любовь у меня, Жизнь, ты знаешь, что это такое.

Как поют соловьи, Полумрак, поцелуй на рассвете,
И вершина любви Это чудо великое - дети.

Вновь мы с ними пройдем, Детство, юность, вокзалы, причалы,
Будут внуки потом, Всё опять повторится сначала.

Ах, как годы летят, Мы грустим, седину замечая,
Жизнь, ты помнишь солдат, Что погибли тебя защищая?

Так ликуй и вершись В трубных звуках весеннего гимна,
Я люблю тебя, жизнь, И надеюсь, что это взаимно.


"Sanatarkka käännös" suomeksi

Kun venäläinen runo suomennetaan varsin ”uskollisesti” alkutekstille, saadaan tällainen runo suomeksi:

Rakastan sinua, elämä, mikä sinänsä ei ole uusi asia,
Rakastan sinua, elämä, Rakastan sinua uudelleen ja uudelleen.

Niin ikkunoissa on valot, Kävelen kotiin töistä väsyneen näköisenä,
Rakastan sinua, elämä, Ja haluan, että sinä tulet paremmaksi.

Olen saanut paljon, laajan maan ja aukean meren
Olen tuntenut jo kauan miesystävien pyyteettömyyden

Jokaisen päivän soitossa, olen iloinen, koska minulla ei ole lepoa
Minulla on rakkaus, Elämä, sinä tiedät mitä se on,
Minulla on rakkaus Elämä, sinä tiedät, mitä se on.

Satakielet laulavat, hämärä, suutelu aamunkoitteessa,
- Ja rakkauden huippu -- Tämä on suuri ihme - lapset.

Jälleen kerran voimme mennä lasten kanssa
Lapsuus, nuoruus, rautatieasemat, laiturit,
lastenlapset tulevat myöhemmin,
Kaikki jälleen toistuu alusta alkaen.

Voi, miten vuodet lentävät, Olemme surullisia, harmaat hiukset havaitessamme
Elämä, muistatko sinä sotilaat, jotka kuolivat puolustaen sinua?

Ole iloinen ja anna tapahtua, Keväällä trumpettihymnin ääni,
Rakastan sinua, elämä, Ja toivon, että tämä on molemminpuolinen.


Pauli Salosen "virallinen" suomennos

Pauli Salonen on laatinut suomalaiset sanat. Kauko Käyhkö teki laulun tunnetuksi suomeksi jo 1960-luvulla. Suomalaiset sanat poikkeavat venäläisistä myös sisällöllisesti.

Päättyy yö, aamu saa, uusi päivä kun kirkkaana koittaa,
Sulle oi, kotimaa sävel kaunehin tuulessa soittaa

Rakastan elämää, joka uutena aamussa aukee.
Rakastan elämää, joka uupuen illassa raukee
Kirkkahin päivä ei aina parhainta loistetta suone,
Unelman usein vei, eikä ystävä lohtua tuone.
Rakastan elämää, joka kyynelten helminä hohtaa.
Rakastan elämää, joka myrskyihin tietäni johtaa.
Jäänyt on päivän työ, ilta varjoja tielleni siirtää.
Kaupungin sydän lyö, valot laineille siltoja piirtää.
Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa,
Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa
Rakastan elämää, sille lempeni tahdon mä antaa.
Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä kantaa


Erot suomalaisen ja venäläisen runon välillä

Venäläisessä runossa laulaja puhuttelee elämää niin kuin rakastanut sulhanen morsianta tai tyttö ja poika toisiansa, ”minä rakastan sinua”, mutta suomeksi suhde on muuttunut abstraktisemmaksi, ”rakastan elämää”. Venäjänkielinen tyypillinen rakkaudentunnustus ”minä rakastan sinua” on häipynyt.

Erityisesti suomennetun laulun keskiosa on muuttunut hyvin tumman synkäksi. Päivä ei enää anna parasta loistetta eikä ystävä tuo lohtua! Elämä johtaa kyyneliin, joista rakentuu jopa helmet. Elämä johtaa myrskyihin. Niin suomalaiset laulavat. Venäjänkielisissä sanoissa sitä vastoin ylistetään pitkäaikaisten ystävien pyyteettömyyttä. Venäläisten ajattelun mukaisesti kaikkein "pyhintä" on miesten keskinäinen pyyteetön ystävyys, se olisi jopa naisten keskinäistä ystävyyttä jalompaa. Tätä jälkimmäistä lisäystä ei toki sanota laulussa, mutta miesystäviin viittaus sisältää tuon korostuksen erityisen jaloon ystävyyteen (Бескорыстная дружба мужская). Suomalaiset vievät surun niin syväksi, etteivät edes ystävät tuo lohtua!

Suomalaiset ovat epäluuloisia eikä kirkas päiväkään aina suo parasta loistetta, vaan elämä johtaa kyynelissä ja johtaa myrskyihin. Venäläiset sanat sisältävät kommunistisen eetoksen, jonka mukaan kapitalistien omaisuuden kommunistisessa uusjaossa laulaja on saanut laajan maan ja aukean meren. Venäläinen runo muistaa rakkauden huippua lapsia, koko elämän kaarta ja lapsen lapsia. Suomalainen laulu vaikenee perheen iloista.

Venäläinen runo muistaa (neuvosto)sotilaita, jotka puolustivat elämää. Suomennos ei kerro mitään sotilaiden työstä suojella elämää. Luultavasti runoilija muistaa kokemuksiaan Ukrainan rintamalla, jossa hänen oli puolustettava elämää fasistien hyökkäyksiä vastaan. Ukraina oli joutunut natsi-Saksan miehittämäksi 1941–1944. Saksalaiset miehittäjät alistivat Ukrainan, noin 600 000 – 900 000 Ukrainan juutalaista tuhottiin. Saksalaiset tuhosivat Babi Jarissa Kiovan lähellä syyskuussa 1941 kahden päivän aikana jopa 34 000 Ukrainan juutalaista! Konstantin Vanshenkin oli vapauttamassa laskuvarjojääkärinä Ukrainaa fasismista. Tätä voittoa hän muistaa myös runossaan ”Minä rakastan sinua, elämä”.

Konstantin Vanshenkinin elämäntarinasta

Sanoittaja Konstantin Vanshenkin syntyi 17.12.1925 Moskovassa. Hänen isänsä oli insinööri, jonka töiden tähden Konstantin asui lapsuutensa Keski-Venäjällä. Isällä oli ilmeisemmin myös merkittävä vaikutus pojan runoilijauran syntyyn, sillä Konstantin on itse kertonut muistavansa, miten isä luki hänelle runoja. Vuonna 1942 Konstantin meni armeijaan koulun kymmenennen luokan jälkeen. Aluksi hän palveli laskuvarjojääkärinä Ukrainan rintamalla. Konstantin on kertonut, että armeijasta tuli ”hänen yliopistonsa, joka kasvatti miestä”. Sodan jälkeen Konstantin aloitti opinnot Moskovan geologisessa instituutissa, mutta siirtyi sitten kirjallisuuden tutkimuksen piiriin. Erityisesti tutustuminen Mihail Vasiljevits Isakovskiin loi Konstantinille innoituksen runoilijan uralle. Hän lähti myös opiskelemaan runoutta Gorkin kirjallisuusinstituuttiin, josta hän valmistui vuonna 1953. Vanshenkinin ensimmäinen runokirja "Песня о часовых" julkaistiin jo vuonna 1948. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen hän oli jo vuodesta 1951.

Joulukuussa 2000 Konstantin Vanshenkinin syntymäpäivänä Venäjän Federaation presidentti Vladimir Putin onnitteli runoilijaa tämän 75-vuotispäivän kunniaksi. Putin kutsui runoilijaa ”merkittäväksi runoilijaksi, rohkeaksi ja viisaaksi mieheksi" ("замечательным поэтом, смелым и мудрым человеком"). Konstantin Vanshenkin on voittanut useita huomattavia kirjallisuuspalkintoja, kuten ”Neuvostoliiton valtiopalkinnon” (Государственной премии СССР). Hän on saanut myös kunniamerkit mm. isänmaallisesta sodasta, ”Saksasta saadusta voitosta” (За победу над Германией), Kansan ystävyydestä (Дружбы народов). Vuonna 1995 Konstantin Vanshenkin sai Venäjän presidentin myöntämän eläkkeen.

Kotisivu: Juha Molari - http://personal.inet.fi/business/molari/