torstai 4. helmikuuta 2010

Ruotsinkieliset toimittajat liioittelevat ja pistävät omiaan

Svenska.yle.fi päätti tehdä toimituksellisen ”tempun”. Ensiksi he soittivat Pojo svenska församlingin kirkkoherralle, joka lupasi haastattelun kasvotusten. Niin tulisi esille totuus meikäläisen ”poliittisuudesta” seurakunnassa. Mutta kirkkoherra ennätti sanoa toimittajille puhelimessa, ettei mitään ongelmia ole ollut kanssakäymisessä. Osallistun kaikkiin valtakunnallisiin kirkollisiin juhlallisuuksiin, osallistun seppeleiden laskuun veteraanien, kunnan edustajien kanssa. Niin toimittajalta hävisi kiinnostus. Sitten he löysivät Pohjan suomalaisen seurakuntaneuvoston jäsenen. Olavi Saarinen sanoi asiallisesti, että ”olen hyvä työssäni ja pidetty henkilökunnan keskuudessa” (Juha Molari gör ett bra jobb som tjänsteman och att han är omtyckt av sin personal). Olavi ei itse kertonut kuulleensa mitään ongelmallista saarnoissani, mutta toimittajalle ei ollut tuo hyvä tunnustus este, kun piti etsiä sensaatiota. Itse asiassa mainittu asia jäi lausumatta itse jutussa. Olavi myönsi kuulleensa sellaisen juorun, jonka mukaan pitäisin esillä Venäjää – ja että veteraanit raivostuisivat asiasta. Olavi ei ole itse kuullut koskaan mainitunlaista saarnaa.

Svenska.yle.fi päätyy täten otsikkoon, jonka mukaan ”sotaveteraanit ovat raivoissaan saarnoista” ja ”Juha Molari on toistuvasti ottanut asian esille Venäjän sillä tavalla, jonka koetaan satuttavaksi”. Pidän erittäin ikävänä, että toimittaja luo pahaa mielikuvaa veteraaneille ikään kuin loukkaisin heitä saarnoissani! Jälleen kerran toistan, että kaikki saarnani ovat internetissä: http://personal.inet.fi/business/molari/saarnat.htm. Sieltä sopii poimia loukkaukset veteraaneja vastaan, jos niin väitetään. Viime sunnuntain saarna ei ole vielä siellä, koska olin aika vapaa paperista – ja saarnan vieminen nettiin vie sen vuoksi enemmän aikaa. Puhelinkeskustelussa Olavi kertoi minulle, että hän oli kuunnellut viime sunnuntain saarnan erityisen tarkasti, mutta sittenkään ei ollut löytänyt poliittista siitä!
Olen pitänyt kaksikielisen saarnan veteraanien kuullen itsenäisyyspäivänä, mutta saarnan sisältö noudattaa hyvin pitkälle Martti Ahtisaaren puhetta: http://personal.inet.fi/palvelu/molari/saarnat7.html#Dragsvik. Tuskin ruotsinkieleni on niin heikko, vaikka se on huono, että merkitys olisi kääntynyt ylösalaiseksi. Seuraavilla kerroilla hoidin liturgian ja käytin kirkkokäsikirjaa, jolloin suomenkielisen ja ruotsinkielisen käsikirjan tekstit ja rukoukset tuskin ovat erityisen loukkaavia, vaikka ne tulisivat minun suustani.

Västra Nyland ei myöskään tehnyt vähäpätöistä virhettä uutisoinnissaan: ”Juristen bad också polisen utreda huruvida det kunde röra sig om ett fall av ärekränkning”.

Lehti kuvaili pahaa käytöstäni, joka olisi kapitulin tuomioiden syynä, mutta perustuslaillisia vapauksiani ei sentään loukattaisi. Niin piti löytää tuomiokapitulin merkillisen lehdistötiedotteen takeeksi todiste pahasta käytöksestäni. Västrä Nyland kertoi todisteena, että ”juristi pyysi myös poliisia selvittää, onko Molari syyllistynyt kunnianloukkaukseen”. Mistäkö Västrä Nyland sai tiedon asiasta? Tuomiokapituli ilmoitti tutkintapyynnöstä ensimmäiseksi kotisivuillaan. Mainittu ilmoitus oli erittäin leimaava ja loukkaava – ikään kuin todellisuuden kuvaus ”käytöksestäni”. Tuomiokapituli on kieltäytynyt pyynnöistäni huolimatta korjaukseen, sillä poliisi ja syyttäjä eivät koskaan katsoneet aiheelliseksi tutkia mainittua tutkimuspyyntöä. Kyseessä oli perätön ilmianto, koska juristilla ei ollut edes eritellä, mitä loukkaavaa olisin sanonut. Miten voi tapahtua kunnianloukkaus, jos asianosainen ei edes tiedä tai kuule mitään loukkaavaa? Valitettavasti tuomiokapituli lähtee syyllisyysolettamuksesta, jonka mukaan olisin kaikesta huolimatta käyttäytynyt rangaistavalla tavalla. Tuomiokapituli ei menettele vastaavalla tavalla niiden tutkimuspyyntöjen suhteen, joiden kohteeksi tuomiokapitulin jäsenet ovat mahdollisesti joutuneet jopa vakavampien tuntomerkkien vallitessa. Tuomiokapitulin sivustoilla ei ole ainakaan yhtään mitään muuta lehdistötiedotetta tutkintapyynnöistä. Tällä tavalla Västrä Nyland sai luotua mielikuvaa minusta pahatapaisena pappina, kun aluksi tuomiokapituli oli pirullisen raamatunlukijan tavoin poiminut sanoja, jotka oli irrottanut vuorovaikutustilanteesta, muuttanut lauserakenteita, merkityssisältöjä, tyylilajeja. Täten katsotaan todistetuksi persoonani pahatapainen luonne.


Vielä pahempaan sorjui Hufvudstadsbladet 13.1.10, s. 6, vaikka itse lehteä en koskaan saanut lukea. Erään blogikirjoituksen perusteella näyttää siltä, että mainittu sanomalehti väittää minun toivottavan tuomiokapitulin helvettiin (Domkapitlet kan dra åt helvete)!

Onkohan sanomalehti siteerannut minua oikein? Onkohan sanomalehti kertonut nyt tutkinnan ja tuomion perusteet? Ihanko totta tuollaisesta olisi muka lähtenyt liikkeelle tutkinta? Vasta JÄLKIKÄTEEN olen arvostellut tuomiokapitulin työskentelyä, mutta EN KOSKAAN helvetillisesti. Kriittinen olen, mutta en helvetillinen. Edelleen kirjoituksessa väitetään erheellisesti, että ”seurakuntaneuvoston mukaan” olisin luonut luottamuskriisin kirkkoherran ja seurakuntaneuvoston välille, vaikka olisi pitänyt kirjoittaa, että ”tuomiokapitulin mukaan” seurakuntaneuvosto ja kirkkoherra kokevat luottamuskriisiä. Seurakuntaneuvosto ei ole ilmaissut mainittua käsitystä antamassaan vastauksessa. Olemme vasta äskettäin taas kerran kokoontuneet seurakuntaneuvoston kanssa. Kokous tapahtui hyvässä sovussa.

Kysyn siis, mihin tuomiokapituli tähtää tällä menettelyllä? Valitettavasti muistan liian hyvin vuoden 2008 keskustelut ja vastakset, joita Espoon tuomiokapituli lausui kaikkia Raaseporin alueen seurakuntia ja Porvoon hiippakuntaa vastaan kirkkohallitukselle. Espoon tuomiokapitulin mukaan Pohjan seurakunnan pitäisi sulautua osaksi alueelle rakennettavaa suurta suomalaista seurakuntaa. Niin ei käynyt. Tuomiokapituli antoi oman aikataulun, johon ei kuulunut enää seuraavat seurakuntavaalit. Jos kirkoherra saadaan nyt pois Pohjan suomalaisesta seurakunnasta, tuskin Espoon tuomiokapituli julistaa enää koskaan Pohjaan kirkkoherran virkaa haettavaksi. Väliajaksi saadaan ehkä vt. kirkkoherra tai vastaava, jonka jälkeen tehdään kaikki mahdollinen seurakunnan lopettamiseksi ja liittämiseksi muihin. Tulin hyvin otollisella ajalla ”pahakäytöksiseksi” kirkkoherraksi sekä saatiin ”todistettua” luottamuspula seurakuntaneuvoston ja kirkkoherran välille, jotta Korkeimman kaitselmus päätyy sopivaan lopputulokseeni itse seurakunnankin osalta.