Statcounter

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kaatuneiden muistopäivä

Tänään oli 6. sunnuntai pääsiäisestä (Exaudi), Pyhän Hengen odotus, jota vietetään tänä vuonna myös kaatuneiden muistopäivänä.

Radiojumalanpalveluksessa Lahdessa pastori saarnasi kaatuneiden muistolle tavalla, jossa en ollut enää varma, elääkö pastori 6. sunnuntaita pääsiäisestä 2000-luvun Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vai vieläkö pastori elää taistelujen maailmassa kansallisen propagandan mukaisia tarpeita varten.

Itse pidin luonnollisesti erilaisen saarnan – siis kristillisen saarnan, jossa Pyhä Henki luo uuden kansan. Kävin valtiollisen tradition ja paikallisen käytännön mukaisesti seppeleiden laskutilaisuudessa Pohjassa hautausmaalla: ensin laskimme vuosina 1939–1944 kaatuneiden muistolle ja sitten punaisten haudalla vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistolle. Seurakunnat ja Raaseporin kaupunki laskivat yhteiset seppeleet. Itse luin vuosien 1939-1944 haudalla yhden 6. sunnuntain pääsiäisestä päivänrukouksista kirkkokäsikirjan mukaan.

Jumalanpalveluksessa pääasia ja ainoa oikea asia oli Pyhän Hengen odotus, Pyhä Henki luo uuden kansan.


Päivän psalmi Ps. 27: 7:


Herra on minun valoni ja apuni,
ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun,
he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.
Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota,
ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua!
Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: "Etsikää minun kasvojani."
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!


Epistola Room. 8: 12-17

Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.

Evankeliumi Joh. 15: 26-16: 4

Jeesus sanoi:
"Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille."


Saarna

6. sunnuntai pääsiäisestä julistaa Pyhän Hengen odotusta. Juhlapäivän tekstit alkaen jo päivän psalmista ovat konfliktitekstejä – niissä kaikissa on mahtavien ja juhlavien sanojen rinnalla ja taustalla ristiriita, vainoojat, erotetaan synagogasta, jopa itse sana Puolustaja Pyhän Hengen määrityksenä tarkoittaa itse asiassa tuollaista puolustajaa.

Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 8 luvussa Pyhästä Hengestä ja Jumalan lapsen vapaudesta ja suuresta perintöosasta taivaassa.

Apostoli Paavali sai kehitettyä kasteeseen ja Pyhän Henkeen koskevan opetuksensa tähän huippupisteeseensä Roomalaiskirjeeseen sen jälkeen kun juuri samat aiheet tulivat hänelle ajankohtaisiksi jo aiemmin nykyisen Turkin alueella sattuneessa kirkollisessa konfliktissa.

Apostoli Paavali kirjoitti noissa tunnelmissa Galatalaiskirjeen. Paavali oivalsi ensimmäisten kristittyjen kanssa, että Pyhä Henki luo aivan uutta sen sijaan että rakentaisi vanhojen kansallisten rintamalinjojen mukaisia järjestelmiä.

Apostoli Paavali oli joidenkin muiden ensimmäisten kristittyjen kanssa tuntenut Pyhän Hengen vapauttavan uudet syntyvät seurakunnat uutta maailmaa varten, aivan uusissa oloissa, monikulttuurisessa ja monikansallisessa toisenlaisessa maailmassa. Se merkitsi vapautta juutalaiseen pyhään perinteeseen liittyvistä tavoista.

 Erityisesti Pyhä Henki antoi vapauden juutalaisista ylitarkoista ruokasäädöksistä ja ympärileikkauksesta.

 Sopii ymmärtää, että nämä säädökset olivat olleet pyhiä perinteitä, jotka olivat myös osa Vanhan testamentin pyhiä kirjoituksia – Jumalan sanaa.

Israelin kansa oli kokenut nuo perinteet todella pyhiksi monissa kansan vaikeissa kohtaloissa vuosisatojen aikoina.

 Varmasti nuo pyhät tavat olivat heille Israelin kansana jopa pyhempiä kuin Kaatuneiden muistopäivän perinteet suomalaisille tai äskettäin vietetyn Voitonpäivän tapahtumat venäläisille.

 Jos tänään sanon lähellä tai kaukana hautausmaata sanan ”Kaatuneiden muistopäivä”, se herättää suomalaisissa tunteita. Sunnuntaina ja maanantaina katsoin Pietarissa ”Voitonpäivää” ja se herätti syviä tunteita venäläisissä niin kuin varmasti myös ranskalaisissa, briteissä ja amerikkalaisissa.

 Apostoli Paavali ymmärsi Pyhän Hengen vapauttavan jostakin silloiseen aikaan liittyvästä vielä tarkemmin ja pyhemmin vaalittavasta perinteestä, kun apostoli perusti seurakuntia uusissa oloissa.

Paavali oli ottanut seurakuntansa kanssa vapauden – Jumalan lapsen vapauden Pyhässä Hengessä – ja aloittanut vapaamielisen ateriayhteyden pakanataustaisten kristittyjen kanssa piittaamatta juutalaisista pyhistä perinteistä, kaiken lisäksi uudet seurakuntalaiset eivät olleet edes ympärileikattuja.

Jerusalemista saapui Paavalin luo vanhan perinteen mukaisia arvovaltaisia apostoleita, nämä riitautuivat Paavalin kanssa.

Ympärileikkaus on raaka, väkivaltainen toimi Jumalan luomaa ihmislasta vastaan: se oli ollut pyhä vanhan kansallisen israelilaisen tradition mukaan eläville apostoleille, luultavasti he muistivat Israelin kansan vuosisataiset kovat traumat ja taistelut kansakunnan olemassaolon puolesta, mutta siitä huolimatta Paavali katsoi, että nyt seurakunnan pitää elää uudessa ajassa Pyhässä Hengessä, Jumalan lasten vapaudessa.

Paavali kirjoitti galatalaiskirjeessään, että Kristuksessa kaikki ovat yhtä eikä enää erotella kreikkalaisia eikä juutalaisia, - ei ruotsalaisia, ei suomalaisia, ei venäläisiä. Kaikki ovat yhtä Kristuksessa.

Galatalaiskirjeessään aloittamansa teologisen perustelun apostoli Paavali saattaa huippuunsa Roomalaiskirjeessä – päivän epistolassa. Apostoli Paavali näkee, että kristillinen kaste luo uuden kansan. Tämä kansa ei ole enää kansallisen, rodullisen, kielellisen, sotahistoriallisen tai kulttuurisen näkökohdan mukaan määritelty.

Tietenkään ei ole kyse siitä, etteikö kreikkalainen, israelilainen, ruotsalainen, suomalainen tai venäläinen saisi tuntea tyytyväisyyttä omasta kielestään, kansastaan ja kulttuuristaan, vaan että seurakuntaa, Jumalan kansaa ja Jumalan valtakuntaa ei enää määritellä kansallisin perustein.

Kasteessa saatu Pyhä Henki luo vapauden vanhoista kansallisista myyteistä ja ennakkoluuloista. Pyhä Henki antaa myös rohkeuden arvioida uudella tavalla pyhinä pidettyjä asioita, joissa on rehellisin silmin katsottuna aimo annos pahuutta ja väkivaltaisuutta.

Jeesuksen puhe Pyhästä Hengestä puolustajana liittyy samaan varhaiskristilliseen kokemukseen, jossa he ovat joutuneet erilleen kansallisesti määritellystä israelilaisesta uskonnosta. Elämä on ollut oikeasti vaarallista ja vaikeaa.

Ensimmäiset kristityt kokivat kuitenkin, että Jeesuksen sana kävi toteen: Pyhä Henki loi aivan uutta, uuden tulevaisuuden, uuden kansan – Jumalan kansan, jolla on täysi oikeus usko itsensä Taivaan valtakunnan perilliseksi ja kaikkien vanhojen lupausten omistajaksi.

Tämän päivän kristittyjen haaste on nähdä, missä määrin ja missä asioissa Pyhä Henki voisi uudistaa seurakuntamme toimintatapoja ja vallitsevia ajattelutapoja, meillä harjoitettua uskonnollista toimintaa.

 Pyhä Henki luo uuden Jumalan kansan eri puolilla nykyistä maailmaa, ja eri puolilta toisen maailmansodan aikaisia muinaisia rintamalinjoja.

Maailmamme on nyt uusi. Pyhä Henki luo meidät uutta maailmaa varten. Pyhä Henki antaa varustaa meidät myös kestämään ja voittamaan maailmamme ja oman elämämme muutoksen kipeyden.

Ystäväni – siskot ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa! Se on totta, minkä Jeesus lupasi: me saamme puolustajan, Pyhän Hengen turvaksi vaikeuksissa ja rohkaisuksi uuden näkemiseen.


11 kommenttia:

  1. Kun lukee rinnan Kaatuneiden muistopäivän saarnaasi ja raporttiasi Voitonpäivästa, niin ei ole eäilystäkään kumpi näistä kahdesta on Sinulle tärkeämpi.

    Miksi muuten laitoit länsimaisen demokratian lainausmerkkeihin?

    Lukuisin tervehdyksin

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  2. Voitonpäivä on epäilemättä maailmanlaajuisesti ja eurooppalaisittain merkittävempi juhla kuin Kaatuneiden muistopäivä. Itse asiassa jälkimmäinen juhla on muodostunut mielestäni täysin tarpeettomaksi, kuten olen usein kirjoittanut. Ensinnäkin keväisin on Suomessa kyllästyttämiseen saakka sankarihaudoilla käyntejä, mikä ei ole varmasti hyväksi sille, että veteraaneja ja sankarivainajia voitaisiin kunnioittaa asiallisesti. Toiseksi Kaatuneiden muistopäivänä valtaosilla Suomen hautausmaita on vain tusinan verran ihmisiä, joista puolet ovat viran puolesta laskemassa seppeleet. Oliko edes Kalevi muistamassa seppeleen laskulla kaatuneita? Niimpä herää kysymys, missä määrin viranomaistoimin on pidettävä tuota traditiota, joka ei enää edes nykyisellään ole itseään kannattavaa ja elävää. Kirkon näkökulmasta olen ehdottomasti sitä mieltä ja teen jossakin vaiheessa asiasta aloitteen, että kirkkojen tulisi missionäärisen, ekumeenisen ja katolisen (so. kaikkia koskevan) luonteensa vuoksi luopua sotapolitiikkaan liittyvän mytologian palvelusta hautakäyntien muodossa: se on poliittisten puolueiden, veteraanijärjestöjen ja ääritapauksessa vähän kuntien tehtävä, mutta ei kristillisten seurakuntien tehtävä muistaa hautausmaalla Suomen sotahistoriaa. Kaatuneiden muistopäivänä julistetaan haudoilla jopa täyttä valhetta Suomen vapauden puolesta taistelleista, vaikka jatkosota oli selvä brutaali hyökkäyssota yhteistoimin aseveljen Hitlerin kanssa Neuvostoliittoa vastaan kommunismin ja venäläisten tuhoamiseksi. Kirkon ei pitäisi antaa monikansallisessa Euroopassa väärää käsitystä, jossa ikään kuin kirkko tukisi vähääkään silloisten kypäräpääpappien verenhimoista propagandaa.

    VastaaPoista
  3. En ollut muistamassa kaatuneita hautuumaalla, koska olin kotikappelissamme kuuntelemassa seurakuntamme virolaisen ystävyysseurakunnan Kosen pastorin Mare Palgin saarnaa. Hän kertoi siinä, että NL:n miehityksen aikana heidän seurakuntansa jäsenmäärä väheni viidennekseen. Syynä on, että kaiken takana oli pelko. Palgi vertasi neuvostoaikaa alkuseurakuntien vainoihin.

    Kirkkokahveilla sain tietää, että seurakunnat joutuivat mm. maksamaan sähköstään viisinkertaisen hinnan normaalihintaan verrattuna.

    Safkalaiset ovat mielenkiintoinen poppoo. Henkisenä johtajana häärää ortodoksi kommunisti. Moskovan Tiltuna Leena Hietanen, jonka yksi unohtumattomista ajatuksista on: "Neuvostoliiton yksi suuria saavutuksia oli kristillisyyden kitkeminen. Asia lähti liikkeelle Leninistä ja Stalinista. He näkivät uskovaisissa
    vaarallista ”lahkolaisuutta”. Herra Tammi vaatii Suomeen sharialakia. Luterilaista kirkkoa edustaa teologian tohtori. Sitten on vielä Pohjois-Korea fani Tommi ja Krohnien aikamiespoika Petri. Kuinka te tulette toimeen keskenänne? Onko niin, että yhdistävä lenkki on armoton fennofobia?

    Lukuisin tervehdyksin

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  4. Kerrotko Kalevi tarkemmin, mistä seurakunnasta oli kyse Suomessa, jotta asian johdosta voi tehdä kantelun alueen tuomiokapitulille. Seurakunnissa ei tule harjoittaa poliittista propagandaa, vaan julistaa Jumalan sanaa. Nyt kokemasi tapaus oli surullinen esimerkki poliittisesta propagandasta kirkon kulissien sisällä. Kai hän muisti myös saarnata, miten sikäläinen kirkko osallistui juutalaislasten täydelliseen teurastukseen Virossa ja pyysi asiaa anteeksi?

    VastaaPoista
  5. Poliittista propagandaa?

    Lukuisin tervehdyksin

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  6. Pastori,kerrankin loistava ajatus tuo kaatuneiden muistopäivän lakkauttaminen.Vinkkinä vain,että voisitte laajentaa leikkauslistaa koskemaan myös jumalanpalveluksia.On kohtalaisen hölmöä esim. siellä Pohjassa järjestää sunnuntaisin palvontamenoja kaiketi 15 mummon ja parin kansanlähetyksen kaaderin mielenvirkistykseksi.Varmasti sellaisiakin pyhäaamuja on,että suorittavan portaan edustajia on Herran huoneessa enemmän kuin sanankuulijoita.Käytännollisempää ja huomattavasti edullisempaa olisi ostaa mummoille transistoriradiot joilla messagea kuunnella.Radio Dein kautta tuo muuten onnistuu lähes läpi vuorokauden. "Anti"fasistisen julistustyönnekin kannalta olisi siunauksellisempaa kun voisitte tuohonkin tuhratun ajan käyttää kirjasarjaprojekteihinne Riston kanssa.Loppuviimeksi teidän Herranpalvontamenonne ovat sangen kyseenalaisia maahanmuuttajaväestöämme kohtaan,jotka totisesti,totisesti eivät tunnusta luterilaista Raamatuntulkintaa. Siukkista.

    VastaaPoista
  7. Anonyymillä on väärä tieto Pohjan seurakunnan jumalanpalveluksista, vaikka tuollaista erheellistä tietoa toki levitetään innokkaasti.

    Todelliset tiedot ovat tässä tilastossa: http://1.bp.blogspot.com/_NrZ_tbdQHnk/S4-0pMQDrHI/AAAAAAAABHI/Y_-IOzUn7L8/s1600-h/Jumalanpalveluksiin+osallistuminen+2005-2009.jpg

    Sanallisesti sama on kerrottu tässä: http://juhamolari.blogspot.com/2010/03/pohjan-seurakunnassa-oli-henkea-ja.html

    Ensi sunnuntaina on helluntaipäivän perhekirkossa isosten siunaaminen, mukana on Irakistakin väkeä ja esiintyjiä. Messun jälkeen on pihalla grillimakkaraa ja kaikkea kivaa. Meillä on hyvä dynaaminen tunnelma kirkossamme!

    VastaaPoista
  8. Pastori,muistakaa makkaraa grillatessanne,että irakilaiset vieraanne ja Risto eivät syö sianlihapitoista wurstia. Jumalanpalvelusten väkimäärä oli taholtani karkea arvio ja perustui siihen mitä täälläpäin Pohjan kokoisissa seurakunnissa käydään pyhäisin sanankuulossa.Siukkista.

    VastaaPoista
  9. Epäilemättä muistopäiviä järjestetään uudelleen veteraanisukupolven poistuttua. Senkin jälkeen keskuudessamme on kuitenkin sotaorpoja.

    Kaatuneiden muistopäivä kuuluu sivistyneisiin tapoihin ja on yleinen muuallakin maailmassa.

    Kun ajatellaan kaatuneiden muistopäivän alkuperää Suomessa, käytäntö sopisi esimerkiksi myös kansainvälisesti: Mannerheim luopui 1940 vapaaehtoisesti voitonpäivästään ja määräsi sen
    musitopäiväksi kaikille kaatuneille. Ei siis kysytty enää, kuka oli ollut 1918 "oikealla" ja kuka "väärällä" puolella, vaan ymmärrettiin, että kaikilla on omaisilla, jotka haluavat heitä muistella.

    VastaaPoista
  10. Marjo on viimeisessä kommentissaan oikeassa, kun kertoo Mannerheimin tahdosta Kaatuneiden muistopäivälle. Siksi Pohjassa lasketaan kahdet seppeleet: vuosien 1939-1944 sodan kaatuneille ja vakaumuksensa puolesta 1918 kaatuneille.

    Liian usein Kaatuneiden muistopäivästä on kuitenkin vääntynyt militantiksi uhoksi hävitystä sodasta huolimatta. Itse en pidä mitenkään siitä, että Kaatuneiden muistopäivänä on tapana laulaa haudalla "Jumala ompi linnamme", koska siinä Jumalan taistelu ja ihmisten mielikuvissa sotaisa taistelu sekoittuvat ikäänkuin Neuvostoliitto-Venäjä olisi Jumalan vihollisia. Tuollaista vihaa vahvistavaa ja eteenpäin siirtävää virren käyttötapaa en tahtoisi. Esitän, että jatkossa emme laula Jumala ompi linnamme kaatuneiden muistopäivänä Raaseporin kaupungin juhlissa, tai jos laulamme, en ole enää paikalla.

    VastaaPoista