Statcounter

perjantai 22. marraskuuta 2013

Kristillinen ortodoksinen kärsivällisyys

Serafim Sarovilaisen ikoni kotini pöydältä
Venäjän ortodoksisen kirkon vuoden 2012 kalenterin prologissa [8] opetettiin omana lukunaan kärsivällisyydestä ja luvun alussa viitattiin Pyhään apostoli Jaakobiin, joka kirjoitti: ”Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän” (venäjäksi: блажен муж, иже претерпит искушение: зане искусен быв, примет венец жизни; Jaak. 1:12). Raamattu liittää tällä tavalla kärsivällisyyden ikuisuuden voitonkruunuun.  Myös monin esimerkein pyhien elämästä Venäjän ortodoksisen kirkon kalenteri kaitsi uskovia kristilliseen kärsivällisyyteen.

Suomessa ei ole juurikaan käyty kärsivällisyyden hyveen puolesta kirkollista keskustelua. MTV 3 kertoi taloustutkimustuloksen 17.10.2013, jonka mukaan kärsivällisyys palkitaan paremmalla terveydellä ja taloudella.[9] Koillissanomat kertoivat 31.10.2013, että kiekkokansan kärsivällisyys oli koetuksella, koska Kuusamoon jääkiekkohallin saaminen oli viivästynyt. Suomalaiseen hengelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ei kuulu kärsivällisyyden hyveellisyys – eikä ilmeisemmin juuri kärsivällisyyden ymmärtäminen sisällöllisesti ja hengellisesti. Muuta keskustelua kärsivällisyydestä saakin jo etsimällä etsiä Suomesta kuin paitsi mitä tulee jääkiekkoon ja liike-elämään.

Kärsimättömyys purkautuu raivokkaasti esille siellä, missä ihminen on menettänyt toivon, hän on vajonnut epätoivon vakavaan syntiin. Kun ja jos ihminen ei jaksa syystä tai toisesta enää luottaa ja toivoa, hän ei kärsivällisesti odota, niin pahimmillaan hän riehuu voimansa ja intohimonsa mukaan sairaalloisesti ja väkivaltaisesti. Jumala varjelkoon meidät epätoivoiselta kärsimättömyydeltä! Suomalaiset kristilliset kasvattajat eivät ole merkittävämmin paimentaneet kärsivällisyyden jalouteen.  

Uskovaisten kärsivällisyys ilmenee liturgiassa ja rukouksessa

Venäjän ortodoksisen kirkon liturgia ohjaa uskovaista synnillisestä epätoivoisesta kärsimättömyydestä synnintunnustamiseen ja rukoukseen. Uskovainen rukoilee ja laulaa kymmeniä kertoja yhä uudestaan ja uudestaan liturgiassa: Herra, armahda, Господи, помилуй. Ortodoksisessa liturgiassa korostuu ex- luterilaisen ex-kirkkoherran silmin uskovaisen nöyryys, luottamus ja kunnioitus Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan edessä: ortodoksit eivät näytä keskisormea Jumalalle, Raamatusta ei tule myöskään ortodokseille leikkaa-liimaa-muokkaa- paperikokoelmaa, jota itse kukin oman mieltymyksensä mukaan sovittaisi euforiaa tavoittelevien intohimojensa ja mielihalujensa tarpeisiin. Nöyryyttä ja turvautumista Pyhä Kolmiyhteisen Jumalan armoon korostaa lukuisia kertoja toistuva pyyntö ”Herra, armahda”. Ortodoksista uskoa ja liturgiaa värittää consensus patrum, uskollisuus pyhien isien perimätiedolle.[15] 

Kun kirkkoisä Augustinus lausui, että kristityn tulee nauttia Jumalasta ja käyttää maailmaa, niin maallistunut nykyihminen menettelee epäluottamuksessaan ja kärsimättömyydessään juuri päinvastoin. Ortodoksisen uskon mukainen elämä Kristuksessa ei ole ajanmukaisten mieltymysten tavoittelua, vaan teologi Vladimir Losskyn ja Georges Florovskyn sanojen mukaan suuntautumista ”Eteenpäin – isien luo”. Elämä Kristuksessa on isien yksimielisyyttä opinkappaleiden peruskysymyksissä, consensus patrum, uskollisuutta pyhien isien perimätiedolle tässä maailmassamme, kun vastaamme nykypäivän ihmisten polttaviin kysymyksiin. Ortodoksisen uskon dogma perustuu ja ilmenee liturgiassa, joka on todellinen rukouskoulu, jossa ihmisen mieli ja sydän uppoutuu syvyyteen, kohtaavat Jumalan. Tämän vuoksi jokaisen rukouksen sana ja kieli kuvastaa todellisuutta, joka piilee siinä ja sen takana. Rukous ei voi alkaa ilman vaikenemista; so. sydämen, järjen, huulten ja tunteiden sekä aistien mykistymistä. Piispa Kallistos lausui, että ”vaikeneminen on kaikkein vaikeinta ja tärkeintä rukouksen taidossa”.




Leo Tolstoi, Anna Karenina: Lyhyen euforisen intohimon tragedia

Ortodoksinuorison keskusteluportaalissa Samaran alueella foorumin vierailija kuvailee vallitsevaa maailmaa rajusti: ”Nykyään sellaiset synnit kuin viha ja ärtyneisyys ovat valitettavasti hyvin yleisiä. Jopa syvästi uskonnolliset ja kirkolliset ihmiset eivät kykene hillitsemään mielenrauhaansa jokapäiväisessä elämässä, vaan emotionaalinen ärtyneisyyden aalto, kuten raivokohtaukset, kaappaavat heidät kokonaan ja he joutuvat syvälle synnin valtakuntaan riitoihin ja kiistoihin”.  


UT:n Jaakobin kirja kertoo epävakaasta ihmisestä, että tämä horjuu kahtaalle, hän on epävakaa kaikessa mitä tekee (Jaak. 1:8). Kärsimättömyydelle voidaan keksiä monia selityksiä katkeruudesta, masentuneesta mielestä, surusta, pettymyksistä, kateudesta ja kaunasta pahansuopaisten ihmisten tähden. ”Tunteet saattavat ilmetä varsin spontaanisti, mutta tunteitakin voi hallita”, kirjoittaa nuorisosivun henkilö. Erityisesti väkivaltainen raivoaminen ilmentää poikkeuksellista riittämätöntä itsehillintää. Intohimoissa ei ole tulevaisuutta, olipa intohimo tupakkaan, raha-automaatteihin tai kasinoihin. Ne vievät henkilön voimat ja tunteet, mutta eivät anna vastineeksi mitään, paitsi lyhyen aikavälin euforian.

Ortodoksinuorison keskusteluportaalissa painotetaan lyhyen euforian valheellisuutta ja traagisuutta, kun muistutetaan myös kirjallisuuden klassisesta intohimoisesta kertomuksesta, joka päätyi traagisesti: Leo Tolstoin kirjoittama lemmentarina Anna Kareninan ja kreivi Aleksei Kirollovits Vronskin väillä. Kaiken tragedian ja intohimon jälkeen Anna huomaa, että suhde Vronskin kanssa ei olekaan niin onnellinen.  Annan jatkuva mustasukkaisuus ja katkeruus johtaa riitoihin Vronskin kanssa, jonka tähden hän oli hylännyt miehensä. Annan turhamaisuus kasvaa ja hän lähtee rakastajansa luota, päätyy juna-asemalle, jossa hän miettii kuinka helppoa olisikaan päättää kaikki.

Ortodoksisen nuorisoportaalin kirjoittaja lausuu, että tunteita on voitava valvoa, muuten tunteet hallitsevat ihmistä. Hän viittaa Raamatun Sananlaskujen viisauteen: ”Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus” (Snl. 16:32). On hyvin tarpeen torjua intohimon emotionaaliset ulkoiset ilmentymät viha (ilmenee ärtyneisyytenä, kyvyttömyytenä sietää toisten puutteita), epätoivoinen ja masentunut suru, haureus jne. Uskova on kärsivällinen, ei loppujen lopuksi edes itsensä ja kulttuurin tai tahdikkuuden vuoksi, vaan Jumalan vuoksi. Ortodoksi on Kristuksen käskyjen edessä, pyytää Häneltä apua, puhdistautuu ja turvautuu armonvälineisiin – katumukseen ja sakramenttiin: Jumala vahvistaa ja antaa kärsivällisyyttä.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill 

Venäjällä ortodoksinen kirkko on kokenut, että oman aikamme yhteiskunnan eräs vakavimmista uhkista on uskon menetys. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill lausui tämän uhkatekijän haastattelussaan Interfaxille Venäjän kirkon suurena juhlapäivänä jouluaattona 6. tammikuuta 2013.[11] Kirill pohti haastattelussa, mitä pitäisi ajatella siitä, että meidän aikanamme on ollut kaikenlaisia hyökkäyksiä kristillisiä symboleita vastaan – pyhäkköjen tuhoamista ja häpäisemistä sekä uskovien tunteiden loukkaamista. Ateisteille ja ihmiskunnan vihollisille olisi hyödyllistä nähdä, että kirkko vaikenisi synnistä, vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta niin että jäljelle jäisi vain merkityksettömyys. 

Kirill ei suostu siihen, että kirkko jäisi eräänlaiseksi kansallisen elämän eksoottiseksi sisustukseksi: Venäjän ortodoksinen kirkko ei luovuta hyökkäysten johdosta: ” Syntiin paatuneet ihmiset ovat tottuneet saamaan hyötyä ja saavuttaa intohimonsa ilman seurauksen pelkoa. Mutta kirkon on toistuvasti vedottava kaikkiin, ennen kaikkea tietysti niihin, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, jotta he muuttavat mielensä ja tekevät parannuksen. - - - Venäjän tärkein uhka on mielestäni uskon menetys: kansan tietoinen luopumus. Se ei ole pakosta niin kuin oli Neuvostoliiton aikana, vaan vapaaehtoista halveksuntaa taivasta vastaan turhamaisuudessa ja maallisen valtakunnan näennäisessä vetovoimaisuudessa.  Valitettavasti on jo merkkejä tästä prosessista. Mukavuuden ja mielihyvän vuoksi ihmiset kieltäytyvät noudattamasta moraalin mukaisia normeja.  Vähitellen hämärtyy synnin ja vanhurskauden rajat. Nopeasti rakennetaan kelvottomuus: humalajuominen, huumeriippuvuus, aviorikos, prostituutio, homoseksuaalisuus. Yhteiskunnassa on aina ollut tuska moraalisista heikoista, mutta meidän aikanamme, kuten Rooman ja muiden sivilisaatioiden tuhoutuessa, niitä pidetään sosiaalisesti hyväksyttyinä. Tämän seurauksena rikotaan perinteisen perheen toiminta. Miesten synnin juuret ovat intohimon voimassa, hän ei halua enää kuulla Kristuksen sanaa, koska evankeliumin käsky vaatii häntä uudenlaiseen käytökseen, muuttumaan. Todellinen riski on ortodoksisen kristinuskon hylkääminen”.[11]

Jos synnin ja häpeän todellisuus katoaa ihmisen sydämestä, silloin mikään yhteiskunnallinen laki ei suojele ihmistä. Ihmisestä, joka menettää moraalin ja käyttää vapauttaan pahuuteen, tulee omien intohimojensa orja”, sanoi Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill tiistaina 21.5.2013 tapaamisessa Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin kanssa Danilovan luostarissa: ”Ihmiskunnan elämässä kriisin syyt ovat moraalissa. - - - Valitettavasti viime aikoina on moraalinen ulottuvuus kadonnut, kun moderni ajattelu on korostanut moraalin suhteellisuuden ajatusta. Tämän seurauksena meillä on edessämme erittäin suuri ongelma” [12]

Pyhän Liturgian lopussa 24.3.2012 lausuessaan arvion anarkistiryhmän Pussy Riot toimittamasta kirkon häpäisystä, Patriarkka Kirill kutsui kristittyjä kärsivälliseen rukoukseen: "Olemme kaikki käyneet paaston aikaan. Paholainen nauraa meitä kaikkia vastaan, luo monia ongelmia näihin päiviin, kun meidän pitäisi päästä tämän maailman huolista ja upota rukoukseen, tyyntyä paastoon ja parannukseen omista synneistämme. Mutta ehkä, Herra vie meidät läpi näitä tutkien pyhään paastoon, jotta me kaikki olisimme tietoisia vastuusta maatamme kohtaan, Pyhän Venäjän hyväksi, ortodoksisen uskon hyväksi. Ortodoksinen kristitty ilmaisee vastuunsa ensinnäkin rukouksessa Jumalalle. Sitä vastoin nuo ihmiset eivät usko rukouksen voimaan. He uskovat propagandan voimaan, valheiden ja panettelun voimaan, Internetin voimaan, tiedotusvälineiden voimaan, rahan ja aseiden voimaan. Me uskomme rukouksen voimaan. Ja minä kehotan koko Venäjän kirkkoa kuumaan ja ahkeraan rukoukseen meidän maamme hyväksi, meidän uskomme hyväksi, meidän kansamme hyväksi, jotta Herra antaa meille anteeksi meidän syntimme ja jälleen nojautuisi meitä kohti armossaan, antaen armosta Pyhän Henkensä voiman. Niin Jumala saattaisi meidät kiusaustenme ja koettelemustemme läpi niin että pääsisimme niistä pois puhdistettuina, vahvoina ja pystyisimme rakentamaan tulevaisuutta Jumalan säädösten ja ihmisen omantunnon mukaisesti"[13]

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on luonnehtinut modernille ajalle valitettavaksi piirteeksi ”moraalisen tunnon tuhoutumisen”: ”Kukin yksilö uskoo, että hän on itselleen oma totuutensa”. Tällaisessa maailmassa sosiaaliset verkostot manipuloivat ihmisten tietoisuutta, luovat illuusion ja tuhoavia riippuvuuksia poliittisen propagandan, viihdeteollisuuden ja mainosten kiusausten avulla. Arkkipappi Vsevolod Chaplin käyttää värikästä ilmaisua ”sosiaalisen netin hamsterit”, jotka yllyttävät ja manipuloivat ihmisiä.[14] Kokonaan toisenlainen on ortodoksisen uskon mukainen ihanne uskovaiselle ihmiselle: kärsivällinen rukous ja toivon säilyttäminen kaikissa tilanteissa.

Kärsimätön epätoivo on vakavin synneistä

Valamon luostarin vanhin Mikael Pitkevich kehotti, että ole kärsivällinen ja kestä kaikki – kaikki kärsivät panettelua ja muuta, mutta ennen kaikkea pelkää epätoivoa, joka on vakavin synti.[5]

Athos-vuoren vanhin Paisios opettaa, että Jumala sallii ihmisille erilaisia koetuksia, sairauksia ja vammojakin, jopa kunnianloukkauksia, mutta meidän pitäisi ottaa ne kärsivällisesti ilman häiriötä, koska saamme Jumalan siunauksen. Kun joku kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti, meidän pitäisi iloita ja säilyttää luottamus, sillä tästä epäreilusta ihmisestä tulee suuri hyväntekijä.

Glinskin vanhempi Serafim (Romancev) lausuu, että henkiset rikkaudet hankitaan juuri kärsivällisyydellä.  Arkkimandriitta Sergein (Shevich) opetti, että olemme tässä maailmassa juuri kärsimässä vaivaa ja kantaen ristiämme.[5]

Apostoli Paavali opastaa Toisessa kirjeessään tessalonikalaisille (2. Tess. 3:5) suomalaisen luterilaisen uudemman käännöksen mukaan: ”Herra ohjatkoon sydämenne rakastamaan Jumalaa ja odottamaan kestävinä Kristusta”. Vanhassa 1700-luvun Bibliassa jae käännettiin suomeksi ”Herra ojentakoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen”. Kreikankielisessä alkutekstissä ilmaistaan Kristuksen kärsivällisyyttä kreikankielen ύπομον –sanan avulla. Kärsivällisyyttä ja ”kestävää odotusta” voidaan pitää synonyymeina, mutta kreikankielinen teksti niin kuin vanha Biblia painotti enemmän myös uskovaisen kärsivällistä hyvettä, osallisuutta Kristuksen kärsivällisyyteen, kun taas uusi suomennos odottaa vain tulevia tapahtumia. Venäjänkielinen Raamattu noudattaa samaa sisältöä ja rakennetta kuin vanha suomalainen Biblia: Господь же да управит сердца ваши в любовь Божию и в терпение Христово", ”Herra ohjatkoon sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen."












 Ortodoksinen päiväkalenteri [6] kertoo sen johtopäätöksen, että Herra Jeesus antoi meille oman esimerkkinsä jumalallisesta kärsivällisyydestä, minkä tähden ortodoksi rukoilee: ”Herra ohjaa sydämemme Jumalan rakkauteen ja osaksi Kristuksen kärsivällisyyttä”. Rukoilemme ja etsimme oppimista kestääksemme epäonnistumiset työssä, säilytämme rohkeutemme, pelkäämättä kiireen haittaa teemme myös hyvää sekä muistamme senkin, että ennenaikaisesti revityt raa’at hedelmät eivät ole riittävän voimakkaita ja maukkaita.[6]

Venäjän ortodoksisen kirkon perhekasvatuksen uutiset kertoivat 11.9.2013, että rakkaus asuu siellä, missä on myös kärsivällisyyttä. Isä Konstantin viittasi Anton Tšehoviin, jonka mukaan perheessä ei edes rakkaus ole perustava asia, vaan kärsivällisyys. Rakkaus on korkein hyve, jonka Jumala antaa kärsivällisyyden kautta. Jos ei opita sietämään, ei koskaan voi rakastaa aidosti. Vahva perhe on mahdollista vain silloin, kun puolisot kuuntelevat toisiansa. Tuossa samassa haastattelussa Isä Konstantinin vaimo Elena Pantiukhova ymmärtää perheen kiireitä: isät viettävä paljon aikaa töissä ja vanhemmuuden asioita täytyy sopia puhelimessa tai myöhään yöllä.   

Marina Zhurinskaya opettaa kärsivällisyydestä

Moskovan valtionyliopistosta valmistunut semantiikan ja kielitieteen asiantuntija Marina Zhurinskayan (Марина Журинская), joka toimii myös ortodoksisen lehden Alfa ja Omega kustantajana ja päätoimittajana, artikkeli Ortodoksi ja maailma ("Православие и мир") –julkaisussa 27.10.2011 käsitteli länsimaissa valitettavasti unohdettua hyvää elämää kärsivällisyydessä. Hänen artikkelinsa nimi oli ”Kärsivällisyys”  (Терпение).[1]

Me tiedämme ilmeisemmin kaikki, että Kristus kärsi lopulta myös ristinkuoleman Golgatalla.  Marina Zhurinskaya jatkaa selitystä Raamatun esimerkein valitettavasti liian usein unohdettuun kärsivälliseen elämänasenteeseen, jossa Kristuksen kärsivällisyys on mallina ja voimana. Jeesus Kristuksen kärsimys ilmeni myös hänen ”kenoosiksessaan”, kuten teologiassa määritellään kreikankielistä sanaa toistaen se, miten Raamatussa ilmaistaan Jumalan Pojan tyhjentyminen kuninkuudesta ja inhimillinen oleskelu ihmisten keskuudessa.

 Zhurinskaya kirjoittaa: ”Ja jos me kristityt tahdomme kestää Kristuksen tavalla, on meille tärkeää kärsivällisyys – kärsivällisyys langennen maailman oloissa ja itsessämme”.

Apostoli Paavali kirjoitti Kirjeessä filippiläisille Kristuksen nöyryydestä ns. Kenoosis-hymnissä: ”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt oikeudestaan olla Jumalan kaltainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:1-8).

Kärsivällisyys on hyve – universaali hyve. Marina Zhurinskaya kuvailee, että kuumana päivänä pientä janoista lasta ei ole mahdollista rohkaista kärsivällisyyteen, vaan hänelle on annettava juoda: kärsivällisyyden vaatiminen olisi kiduttamista. Älykäs äiti ei heti rankaise lasta, joka käyttäytyy mahdollisesti huonosti vaatien vettä. Kärsivällisyyden kouluttaminen vaatii kypsempää ikää. Aikuisten pitäisi sietää ei ainoastaan fyysisellä tasolla, vaan myös epäoikeudenmukaisuutta ja nöyryytystä.  Zhurinskayja pitää kuitenkin kristillisen kärsivällisyyden erillään väärinymmärretystä askeettisuudesta, joka menee jo lähelle psykopatologiaa. Kärsivällisyydessä kamppaillaan hyveellisyyden puolesta meidän omaa itsepäisyyttä ja kyvyttömyyttä vastaan tulla toimeen ihmisten kanssa. Kärsivällinen ihminen ei loukkaa heitä.

Ilman kärsivällisyyttä on mahdotonta opetella mitään ammattiakaan, koska useimmat ammatit vaativat taitoa ja kärsivällistä harjoittelua. Musiikkikouluissa opiskelu vaatii kärsivällisyyttä, joka päivä useita tunteja opiskelua. Kaikki hienot ballerinat harjoittelevat useita tunteja päivässä. Perhe-elämässäkin tarvitaan valtavasti kärsivällisyyttä. Marina Zhurinskaya kertoo, että Tšehov (Чехов) piti kärsivällisyyttä tärkeimpänä, jota häneltä vaaditaan. ”Hyvin suuri osa meidän avioeroistamme syntyy kärsivällisyyden puutteesta. Ihmiset luovat odotuksia kauniissa mekossaan, epäpyhissä luxus-häissään ja siitä alkavissa jatkuvissa mainoksissa, mutta aloitusrutiinien jälkeen tulee järkytys, kun rakkaan olennon lähempi tarkastelu herättää kysymyksiä ja jopa jossain mielessä protestin. Ja täytyisi kestää, sopeutua ja myöntyä, oppia rakastamaan elävää henkilöä, joka ei ole oman mielikuvituksemme haavekuva. Jos tämä on sellainen asia, että siitä ei voi antaa periksi, niin meidän on toimittava rakkaudella ja rukouksessa.  - - - Valtavasti tarvitaan kärsivällisyyttä myös lasten kasvatuksessa; ja ainoa tapa vähentää perheessä vaikeuksia on rakkaus, joka muuttaa elämän niin, että kaikesta arjesta tulee juhla. Mutta se on myös hengellistä työtä”.

Marina Zhurinskaya tarkastelee myös hengellisessä elämässä vaadittavaa kärsivällisyyttä. Rukouksessa vaaditaan kärsivällisyyttä. Valitettavasti meillä ei ole riittävää kärsivällisyyttä edes alkeellisiin hengellisiin harjoituksiimme, joka olisi aiheellista itsetuntemuksemme syventämistä varten. Jokaisen ihmisen olisi ymmärrettävä, miten synti on hänen persoonallisuutensa osa ja loinen. Pääsääntöisesti ihmisellä ei ole edes kärsivällisyyttä. Meillä on vain ulkokuoreksi kärsivällisyyttä, kun elämme langenneessa maailmassa.

Kärsivällisyys synnyttää nöyryyttä: huomaat yhä selvemmin, että et pidä itseäsi ylivertaisena aarteena muihin nähden. Itsensä sietäminen kristillisessä merkityksessä ei tarkoita rentoa hemmottelua, jossa puolustaudutaan ja selitellään ”että olen mikä olen, mitä sitten”, vaan kristitty todella kärsii itse siitä, kun hänelle on syntynyt jo jonkinlainen käsitys omasta elämästä sellaisena kuin se on. Uskovainen tunnustaa kärsimättömyytensä eli kärsivällisyyden puutteensa. Kuinka usein ihmiset luovat ihanteellisen kuvan itsestään, vaikka aito kärsivällisyys merkitsee ensisijaisesti kykyä katsoa itseä Jumalan silmissä ja tarttua haasteisiin: kuinka Hän loi minut? Mitä varten? Kuulenko Hänen äänensä kutsuvat minut vapaaksi synnin vallasta?

Kärsivällisyys ei ole epätoivon lähde tai ilmaus, vaan kärsimys liittyy luottamukseen Jumalaan. Ilman uskoa kärsivällisyys on haitallista. Todellinen kristillinen kärsimys edellyttää henkilön tietämystä sen puolesta, että Jumala rakastaa häntä.

Piispa Panteleimon opettaa kärsivällisyydestä

Piispa Panteleimon vastasi Ortodoksi ja maailma ("Православие и мир") –julkaisussa 9.11.2010 [2]kysymykseen, miksi kärsivällisyys ei ole pelkästään hyve, vaan myös välttämätön edellytys kristillisessä elämässä. Kärsimys koskettaa sinänsä kaikkia ihmisiä, myös niitä, jotka eivät usko Jumalaan. Kärsimys on luonnollinen tila ihmiselle, joka elää ajassa eikä vielä ikuisuudessa. Usein emme voi muuttaa asioita, vaan meidän on siedettävä. Kuitenkin jotkut ihmiset kärsivät kärsimättömässä vihassa ja epätoivossa, kun taas toiset kärsivät kärsivällisesti toivoen ja sisäisessä rauhassa. Kristinuskossa kärsivällisyys on luoteeltaan erilainen.

Piispa Panteleimon ei samaista kärsivällisyyttä passiivisuuteen. Ihminen voi kärsivällisesti käsitellä pelkoa, surua ja syntiä, mutta tämä kristillinen kärsivällisyys ei tarkoita passiivisuutta. Sellainen kärsivällisyys on aktiivisuutta. Kärsivällisesti voi nousta yhä uudestaan ylös kohtalon kovien iskujen jälkeen ja mennä taas taisteluun! Kärsivällisesti voi rakentaa ja luoda. Kärsivällisyys ei ole sama asia kuin menetys ja passiivisuus. 

Piispa Panteleimon ei pidä avaimena ihmisen pyrkiessä parempaan sitä, että tämä ihminen menisi jonnekin Eurooppaan tai Venäjälle tai johonkin erityiseen maahan, vaan sen pitää olla ”itseensä menemistä, sisälle sydämeen”. Piispa Panteleimon viittaa paholaisen tarjoavan vapautta ilman rakkautta: paholaisen vapaus tukahduttaa muiden vapautta, paholainen ei voi rakastaa koska hän ei halua kärsiä.  Liian monet ihmiset eivät tahdo uskoa Jumalaan, koska ”he eivät halua vapautta, joka on rakkaudessa. He eivät halua oppia rakastamaan, vaan haluavat olla hallitsijoita ja tyranneja maailmassa, haluavat olla olemassaolon keskellä”. 

Kristuksen kärsivällisyyteen perustuu suuri kristillinen kulttuuri, Venäjä luotiin mahtavaksi Venäjäksi, syntyi Venäjän kulttuuri ja kirjallisuus. Vapautuminen jumalattomuuden ikeestä liittyy Venäjällä marttyyrien kärsimykseen: nämä uhrasivat henkensä ateismin takia, tuon kauhean harhan tähden, joka vallitsi Venäjällä (Neuvostoliitossa).

G. Szymanski opettaa kärsivällisyydestä

Ortodoksisen kirkon lahjakas tiedemies ja kirjalija G. Szymanski (1915-1970) on selvittänyt pamfletissaan kristillisen kärsivällisyyden hyvettä. Ortodoksisen kirkon virallinen sivusto Православие.Ru julkaisi 16.5.2012 tiivistelmän tästä esitelmästä.[3]

Szymanski käsittää kärsivällisyyden UT:n kreikankielen ύπομον avulla: filologisesti sana tarkoittaa vastarintaa paineessa. Latinaksi kirkon opettajan käyttivät ilmaisua patientia: kärsivällisyys oli kykyä ja taitoa kuljettaa ja siirtää kärsimyksen aiheet, kuten Pyhä Johannes Krysostomos selitti. Pyhä isät liittävät kärsivällisyyden hyveen nöyryyteen: nöyryys on kärsivällisyyden lähde. Pyhä Serafim Sarovilainen opettaa kristillisen ”katumuksen vaativan kärsivällisyyttä ja anteliaisuutta. … Kärsivällisyys tekee sielun ahkeraksi. Kärsivällisyys vie rakkauden työhön”. 

Ortodoksisen kirkon pyhät isät määrittävät "kärsivällisyyden" hyväksi johdonmukaisuudeksi, sielun lujuudeksi ja rohkeudeksi, kun elämässä kohdataan vaikeuksia, surua ja kiusauksia.  Kirkon pyhät ihmiset osoittavat, että kärsivällinen ihminen ei suinkaan ole ahdistuksista täysin välinpitämätön, vaan päinvastoin hän ymmärtää kärsimyksensä, vastoinkäymiset, surut ja muut ahdistukset ilman vihaa ja hämmennystä, hän sietää päättäväisesti ja iloisesti.

Lähteet:

[1] Marina Zhurinskaya (Марина Журинская), "Православие и мир" 27.10.2011 (№19 -35-, 2011). ”Kärsivällisyys”  (Терпение).[ http://www.pravmir.ru/terpenie/

[2] Piispa Panteleimon (Shatov) (Епископ Пантелеимон (Шатов)). "Православие и мир" 9.11.2010. ”Kärsivällisyydestä ja kärsimyksestä” (О терпении и страдании). http://www.pravmir.ru/terpet-ili-net/
[3] Hermogenes Szymanski (Гермоген Шиманский). Православие.Ru 16.5.2012. ”KÄRSIMYKSESTÄ” (О ТЕРПЕНИИ)

[4] Ortodoksinuorison keskusteluportaali Samaran alueella. Портал православной молодежи Самарской областиСамарская епархия РПЦ 28.5.2010. ”O терпении http://pmd-samara.ru/forum/?PAGE_NAME=read&FID=16&TID=245

[5] C. Devyatova (Девятова C.). ”Hengellinen majakka: XX vuosisadan ortodoksien vinkkejä kärsivällisyyden puolesta” (Духовный маяк: советы православных подвижников XX столетия: О терпенииПравославие.Ru  http://www.pravoslavie.by/page_book/o-terpenii

[6] 25. päivä: Anna Herra kärsivällisyyttä (25 день ДайГосподитерпениеhttp://kladovay.ucoz.ru/publ/pravoslavnye_mysli/25_den_daj_gospodi_terpenie/167-1-0-1347

[7] ”Ortodoksinen perhe: rakkautta on siellä missä on kärsivällisyyttä”. Православная семья: любовь живет там, где есть терпение. Kasvatus ja ortodoksinen usko (Образование и Православие. 11.9.2013. http://www.orthedu.ru/eparh/7913-pravoslavnaya-semya-lyubov-zhivet-tam-gde-est-terpenie.html

[8] Venäjän ortodoksinen kirkko. Prologi: Ortodoksinen kalenteri vuodelle 2012. Русская Православная Церковь. Пролог: Православный календарь на 2012 год с чтениями на каждый день,— М.: Благовест, 2011.

[9] MTV 3, 17.10.2013. Lehti: Kärsivällisyys palkitaan paremmalla terveydellä ja taloudella. http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/lehti--karsivallisyys-palkitaan-paremmalla-terveydella-ja-taloudella/2370760

[10] Koillissanomat 31.10.2013. Kiekkoväen kärsivällisyys koetuksella. http://www.koillissanomat.fi/paakirjoitus/kiekkov%C3%A4en_k%C3%A4rsiv%C3%A4llisyys_koetuksella_6620930.html

[11] Juha Molari 21.1.2013. Patriarkka Kirill: Venäjän suurin uhka – uskon menetys. http://juhamolari.blogspot.fi/2013/01/patriarkka-kirill-venajan-suurin-uhka.html  Alkuperäislähde: Interfax 6.1.2013. Главная угроза для России - утрата веры. http://www.interfax-religion.ru/?act=interview&div=370

[12] Juha Molari 22.5.2013. Kirill: kirkko ei koskaan tunnusta ”homo-avioliittoja”, vaan julistaa ne synniksi. http://juhamolari.blogspot.fi/2013/05/kirkko-ei-koskaan-tunnusta-homo.html Alkuperäislähde: Православие.Ru 21.5.2013. Патриарх Кирилл напомнил генсеку Совета Европы о греховности однополых "браков". http://www.pravoslavie.by/news/patriarh-kirill-napomnil-genseku-soveta-evropy-o-grehovnosti-odnopolyh-quotbrakovquot

[13] Juha Molari 25.3.2012. Patriarkka Kirill (24.3.2012): Meillä ei ole tulevaisuutta, jos alamme pilkata suuria pyhyyksiä. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/03/patriarkka-kirill-2432012-meilla-ei-ole.html

[14] Juha Molari, 14.1.2012. Western shock headlines misrepresent Patriach Kirill. Russia Today. http://rt.com/op-edge/western-media-patriarch-kirill/

[15] Juha Molari 11.8.2012. Venäjän ortodoksinen kirkko, liturgia ja rukous. Consensus patrum, Lex orandi lex est credendi. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/08/venajan-ortodoksinen-kirkko-liturgia-ja.html




. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри
GSM+358 40 684 1172
Työtön Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)