Minun
taloudellinen romahdukseni tapahtui erityisesti vuonna 2011, kun irtisanouduin
evankelisluterilaisen kirkon keskipalkkaisesta pappisvirasta ja
liityin Venäjän ortodoksisen kirkon jäseneksi köyhänä työttömänä suomalaismiehenä. Kärjistäen voisi kuvata, että
luterilaisesta keskipalkkaisesta virkamiehestä tuli ortodoksinen köyhä
askeetikko.
Valheellista olisi kuvailla, että köyhyys on helppo ja luotettava
tie pyhityksessä. Köyhyys ei ole ollut valintani, vaan se on ollut kohtaloni
siitä seurauksena, että en voinut hyväksyä Suomen evankelisluterilaisen ja
erityisesti Espoon tuomiokapitulin moraalitonta toimintatapaa. Valitsin
vapauden tuosta luterilaisesta kirkosta, mutta en valinnut köyhyyttä: köyhyyden
sain kutsumattomana seurauksena.
Näiden yli kahden vuoden aikana olen kärsinyt köyhyydessä ja ajatellut köyhyyttä joka päivä, varmasti enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä.
Kuvassa Juha Molari Venäjän ortodoksisen kirkon konfirmaatiossa. syksyllä 2011. |
Näiden yli kahden vuoden aikana olen kärsinyt köyhyydessä ja ajatellut köyhyyttä joka päivä, varmasti enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä.
Köyhyys
ilmenee siinä, että olen joutunut rahoittamaan aivan maksimirajoille saakka
välttämättömiä kulutusmenoja luottokortilla. Reilulla viidellä sadalla eurolla
kuussa ei vietetä normaalia elämää Suomessa, jos ja kun on työvuosilta
perintönä velanlyhennystä. Olen joutunut rahoittamaan velan maksua ystäviltä
vipatuilla satasilla, jotka olen sitten maksanut takaisin. Olen joutunut
siirtämään pieniä muutaman kympin tavaraostoksia, koska rahaa ei ole ollut
missään. Olen joutunut maksamaan laskuja viikon tai pari myöhässä eräpäivän
jälkeen, joka on ollut hyvin minun tiedossani.
Köyhyys
tuo ilmi myös pahoja tunnetiloja: näin tänään kuvia ja sain tietoja Aleksanteri-listan uutiskirjeessä (sähköpostilista), miten tutut
ihmiset olivat olleet Moskovassa RISI:n konferenssissa. Myös Suomi tänään -blogspotissa oli 22.11.2013 uutinen Moskovan RISI-konferenssin annista. Suomen delegaatiosta tunnistin Pekka Tiaisen, Jon Hellevigin, Petri Krohnin, Leena Hietasen, Peter Iiskolan sekä Jyrki Leivosen,[16] Suomalaisdelegaation muita mainittuja nimiä en tuntenut. Enhän minä koskaan ole
voinut käydä Kremlissä, olen vain kaukaa katsonut televisiosta hienoja saleja,
mutta toisin on suomalaisen delegaation ollut taas kerran!
Tosiasiassa minä en olisi työttömänä ihmisenä edes saanut lähteä sinne Moskovaan ja Kremliin, koska minulla ei olisi ollut rahaa maksaa matkoja. Lahjaksi saatuja matkoja en olisi saanut ottaa vastaan (työläisen tilanne on toinen): sellaisesta olisi pitänyt sopia TE-keskuksen ja Kelan kanssa työmarkkinatuen katkaisua varten. Siksi jo lähtökohtaisesti olen sanoutunut irti kaikista tuollaisista hienoista tapahtumista, joihin en toki olisi todennäköisesti muutenkaan edes päässyt mukaan, vaikka halu olisi ollut jopa myönteinen.
Kyse ei ole lopulta
pääsemisestä tai lähtemättömyydestä Moskovaan vaan tuo haluttava ilmiö ("Kremlin kultaiset salit") ja sen
mahdottomuus muistuttivat aidosti vähäisyydestäni: tunsin taas kerran kateutta
toisten mahdollisuuksista ja muistin entistä voimakkaammin oman vähäosaisuuteni.
Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, vaan jo toistunut tunne yhä uudestaan.
Tosiasiassa minä en olisi työttömänä ihmisenä edes saanut lähteä sinne Moskovaan ja Kremliin, koska minulla ei olisi ollut rahaa maksaa matkoja. Lahjaksi saatuja matkoja en olisi saanut ottaa vastaan (työläisen tilanne on toinen): sellaisesta olisi pitänyt sopia TE-keskuksen ja Kelan kanssa työmarkkinatuen katkaisua varten. Siksi jo lähtökohtaisesti olen sanoutunut irti kaikista tuollaisista hienoista tapahtumista, joihin en toki olisi todennäköisesti muutenkaan edes päässyt mukaan, vaikka halu olisi ollut jopa myönteinen.
Kuvassa konfirmaatiokuva |
Minä
en ollut Moskovassa, jonne en olisi voinut mennä enkä olisi päässytkään, vaan
olin Helsingin kaupungin erään asuntoyhtiön matkalle ilmoittautumisen ansiosta
Nokian Eden-kylpylämatkalla, joka varmasti oli tosiasiallisesti tarpeellisempi
ja hyödyllisempi minun elämälleni kuin komeat ja koreat Moskovan juhlasalit.
Ei siinä mitään, että Nokian Eden on jo hiukan vanhan oloinen, ei mikään loistopaikka koolta ja
laadultaan, mutta se on erinomainen paikka viettää päivä lasten kanssa. Mikä on
oikeasti tärkeämpää kuin että olen uimassa uima-altaassa neljä vuotta vanhan
poikani kanssa? Mikä on oikeasti tärkeämpää kuin että syön tämän pojan ja
toisen poikani kanssa rinnatusten kylpylän ravintolassa? Komeutta ja mahtavuutta
väärämielisesti ihastelevana ihmisenä minä en ehkä ymmärtäisi tehdä
oikeita valintoja sen puolesta, kuka on oikeasti kaikkein tärkein, voisin langeta kultaisten salien kiusaukseen, mutta
Jumalan sallima köyhyys on pakottanut hyviin valintoihin minun puolestani: käytän
kaiken aikani lasteni kanssa.
Venäjän
ortodoksisen kirkon sosiaalietiikka
Sergei
Sharapov ja Marina Ulybysheva kirjoittavat, että onnistunut taloudellinen
toiminta ja ortodoksinen usko eivät ole ristiriidassa keskenään. [1] He
viittaavat myös hyvin rajuun taloushistoriaan, jossa ortodoksinen usko on vaikuttanut: ortodoksimiehen
Alexander Naydenovin yksityisen liikepankin ovelle 27.12.1917 saapuivat
vallankumoukselliset aseistetut vartijat, jotka ryöstivät armottomasti pankin
kassakaapeista rahat ja kultaharkot uuden hallituksen käyttöön. Pankinjohtajana
tämä ortodoksi mies tunsi velvollisuudekseen maksaa kaikille velkojille jopa omista
rahoistaan. Niin hän maksoi yli kolmen vuoden aikana kaiken ja täytti kaikki
velvoitteensa tallettajille – ja sen jälkeen kuoli. Kun ex-pankkiiri maksoi
ortodoksisen uskonsa innoittamana näitä talletuksia velkojille,
Neuvostoliitossa hänet pidätettiin useita kertoja ”valtion vastaisesta
toiminnasta”. Mies oli tehnyt moraalisen tulkinnan ortodoksisen vakaumuksensa
perusteella.
Ortodoksisesta
teologiasta ei löydy selkeää opetusta työstä, omistamisesta ja yrittäjyydestä.
Pastori ja kansantalouden opettaja Sergei
Nikolajevitš Bulgakovin teoksen esipuheessa julkaistiin vuonna 1913 itävaltalaisen teologian
professorin Inaz Zeupelemin teologinen pohdinta työn etiikasta. Bulgakovin mukaan Zeupelem korjasi
huomattavaa puutetta meidän teologisessa ja taloustieteellisessä kirjallisuudessa. Bulgakov on itsekin
kirjoittanut hyvin rajua koiramaista satiiria sivistymättömistä kommunisteista,
jotka tärvelevät hyvät kodit.
Vuonna 2005 Venäjän ortodoksinen kirkko julkaisi asiakirjan
Sosiaali-käsitteestä («Основы социальной концепции Русской православной церкви»[15]),
jossa pohdittiin omistamista, ammattietiikkaa ja yrittäjyyttä. Asiakirjan mukaan kirkkoteologian
perusta on siinä, että kirkon muodostavat Kristukseen uskovat, jotka Kristus itse
kutsuu. ”Kaiken taivaassa ja maan päällä on oltava yksimielisiä Kristuksessa”.
Kirkko on jumalallis-inhimillinen organisaatio, Kristuksen ruumis. Tämä Kristus
ei ole tästä maailmasta, vaan Hän tuli tähän maailmaan, ”nöyrtyi” maailman
ehtoihin. Niin kirkon täytyy käydä myös historiallisen kenosiksen prosessi,
täyttää Kristuksen pelastavaa tehtävää maailmassa. Kenoosis tarkoittaa alentumista ja tyhjentymistä.
Asiakirja tuo esille yhä uudestaan oikeusvaltion periaatetta. Asiakirja säilyttää kristillisen kansalaistottelemattomuuden
option: ”Kaikessa, mikä koskee maallisen
järjestyksen asioita, ortodoksikristitty on velvollinen noudattamaan lakia, ei
väliä kuinka ne lait ovat täydellisiä tai epäonnistuneita. Mikäli lain
vaatimukset uhkaavat ikuista pelastusta ja vaativat uskosta luopumista,
sellaista mikä on kiistattomasti syntiä Jumalaa ja lähimmäistä vastaan,
kristittyä kutsutaan tunnustamaan uskonsa Jumalan totuudesta ja pelastuksensa
sielunsa iankaikkisesta elämästä. Hänen on puhuttava lainmukaisesti siitä että
yhteiskunnan tai valtion säädökset rikkovat Jumalan käskyjä; ja jos tämä
laillinen toiminta on mahdotonta tai tehotonta, hänen on otettava
kansalaistottelemattomuuden asenne”.[15]
Ortodoksisen kirkon asiakirjan mukaan työ on orgaaninen osa
ihmiselämää, niin kuin Raamatun ensimmäiset sivut jo todistavat. Jumalan sana
ei ainoastaan kiinnitä huomiota päivittäisen työn tarpeeseen, vaan myös erityisen
rytmiin määrätessä lepopäivän pyhittämisen. ”Kristityn näkökulmasta työ sinänsä ei ole itseisarvo, vaan työ on
siunattu, kun se edustaa työtoveruutta Jumalan kanssa ja edistää Hänen
suunnittelunsa täyttämistä ihmisten keskuudessa ja maailmassa. Työ ei
kuitenkaan miellytä Jumalaa, jos se on tarkoitettu palvelemaan yksittäisten
ihmisten tai ihmisyhteisöjen itsekkäitä etuja sekä syntisen lihan ja hengen
tarpeita”.[15]
Ortodoksinen kirkko lausuu erittäin voimakkaasti
matalapalkkaisten sortoa vastaan. Raamattu sanoo: ”Älä sorra päiväpalkkalaista”
(2 Moos. 24:14–15). Asiakirja toteaa: ”Kirkko
opettaa, että kieltäytyminen maksaa rehellisestä työstä palkkaa ei ole vain rikosta
tuota henkilöä vastaan, vaan myös syntiä Jumalan edessä”. Kirkon asiakirja
ottaa huomioon myös työttömät ja muut köyhät: ”Jumalan käsky käskee työntekijöiden huolehtia niistä ihmisistä, jotka
eri syistä eivät pysty ansaitsemaan elantoansa – ovat heikkoja, sairaita,
muukalaisia (pakolaisia), orpoja ja leskiä – ja jakaa heidän kanssaan työnsä
hedelmät”.[15]
Tämä asiakirja oli eräässä mielessä ortodoksisen liikemiehen
eettinen koodisto. Vuonna 2011 Venäjän ortodoksinen kirkko julkaisi myös
teoksen ”Köyhyys ja rikkaus”. Näiden ja muiden ortodoksisten teosten mukaan
uskoa ei ole annettu ihmiselle, jotta ihminen voisi luoda hyvinvointia ja
mukavuutta tässä maailmassa, vaan jotta usko johtaa uskovaisen ikuisuuteen,
taivaaseen, pelastaa hänet ja johtaa Jumalan yhteyteen. Olisi kuitenkin väärin
kuvitella, että ortodoksisuus velvoittaa uskovaiset ”vain kestämään” tämän
elämän huonoa todellisuutta, jotta kestämällä nuo kärsimykset hän voittaisi
tuonpuoleisuudessa paremman maailman ikään kuin maallinen elämä olisi vain
huonoa todellisuutta, Sergei Sharapov ja Marina Ulybysheva
huomauttavat[1].
Ortodoksisen uskon mukaan maallinen olemassaolo on arvokas ja
merkittävä. Sen enempää rikkaus kuin köyhyys eivät ole edellytyksiä ihmisen
pelastumiselle. Tulotaso ei ole sinänsä paha, vaan tuloista tulee paha vain
silloin, kun tämä varjostaa henkilössä kaikkea muuta. Tietysti ihmisen on
helpompi olla rikas ja terve kuin köyhä ja sairas. Joskus äärimmäisessä
köyhyydessä ihmisellä ei ole tarvittavia keinoja elämänsä ja terveytensä
hoitamiseksi. Pyhä Hermas lausui, että köyhyys tekee jonkun ihmisen avuttomaksi
vangiksi eikä sellaisessa tilanteessa köyhän ihmisen sielusta suinkaan nouse
hyviä hedelmiä Herralle. Köyhyys ei ole universaali lääke kaikille
sairauksille. Siinä missä rikkaus on tyyssija turhamaisuudelle, ylpeydelle,
itsekkyydelle ja julmuudelle, niin köyhyys on kateudelle, tuomitsemiselle ja
vihalle. Ortodoksisen kirkon Raamatussa Siirakin kirja lausuu: ”Hyvä ja paha, elämä ja kuolema, köyhyys ja
rikkaus tulevat Herralta” (Siirak 11:14). Jumala johdattaa meidät aina
sellaisiin oloihin, jotka ovat suotuisimmat meidän pelastuksellemme.
Ortodoksisuus antaa jokaiselle uskovaiselle ehtymätöntä optimismia: uskomme
vahvistaa elämää.[1]
Maailman Venäläisten
Kansojen Neuvosto varottaa ylellisyydestä
Maailman Venäläisten Kansojen Neuvostossa todettiin, että
ortodoksinen usko ei tuomitse vaurautta, mutta vaurauteen liittyvät tietyt
ongelmat: ihmiset olisi käytettävä aineellisia resursseja viisaasti.
Jos ihminen unohtaa hänen henkisen omaisuutensa ja uppoutuu
täysin materiaaliseen maailmaan, tällaisen ihmisen maailma jää pieneksi,
sosiaaliset ja taloudelliset järjestelmät eivät pysty lopulta vastaamaan
ihmisen materiaalisiin tarpeisiin. Pelkästään materiaalisiin tarpeisiin
suuntautunut ihminen saattaa käyttää hyvin irrationaalisesti vaurauttansa.
Kansanviisaus kutsuu tuota ilmiötä ylellisyydeksi: olipa henkilö ansainnut tai perinyt vaurautensa, mutta hän
ehkä käyttää sitä oikkuihinsa ja paheisiinsa. Ortodoksisen kirkon teologit
määrittelivät, että olisi tärkeää, että ihmiset näkisivät työntekonsa
korkeamman merkityksen.[2]
Ortodoksisen kirkon
diakonit: köyhien pitäisi saada tuntea itsensä täysiarvoisiksi jäseniksi
Arseni Zagulyaev[3] opettaa Venäjän ortodoksisen kirkon virallisella
diakonia-verkkosivustolla, että köyhä ei aina tarvitse vain aineellista tukea,
vaan hänet tulisi auttaa myös jaloilleen työllisyyttä kehittämällä ja muilla
tavoilla, että tällä henkilöllä on energiaa työtä ja toimeentuloa varten.
Venäjällä on virallisesti köyhyysrajan alapuolella noin 10-12
% väestöstä.[4] Todellisuudessa köyhien osuus on vieläkin suurempi.
Metropoliitta Kliment (Климент) painotti Pyöreän pöydän neuvottelussa, että valtion
olisi tärkeää luoda ihmisille mahdollisuudet ansaita riittävästi.
Kirkon hyväntekeväisyysosaston projektikoordinaattori Natalia
Kuznetsova tähdensi, että köyhien pitäisi saada mahdollisuus tuntea itsensä
yhteiskunnan täysiarvoisiksi jäseniksi, ei pelkäksi hylkiöksi: Köyhää pitäisi
auttaa uskomaan, että hänen elämänsä voi muuttua parempaan suuntaan.
Eräässä saarnassaan patriarkka Kirill on lausunut, että
”kirkko on jo oppinut puhumaan rikkaiden kieltä, mutta nyt on opittava
puhumaan myös köyhien kieltä”( «Церковь научилась говорить языком богатых,
теперь она должна научиться говорить на языке бедных».).[3][4]
Ortodoksiuskovainen elää
maallisen elämänsä kärsivällisesti, nöyrästi, kestäen vastoinkäymisensä
Venäjän
ortodoksisen kirkon teologiassa eskatologia ei ole erillinen oppi, millainen
eskatologia on tyypillisempi läntisessä kristikunnassa, vaan eskatologia on ortodoksille
hyvin jatkuvaa tunnelmaa, ortodoksi ”hengittää eskatologista ilmaa”. Tällöin myös hengellinen elämä
valmistautumisena kuolemaan ja uuteen ikuiseen elämään Jumalan kanssa maallisen
olemassaolon jälkeen saa luonnostaan ”askeettisemmaksi” koettavan merkityksen.
Platonismin
mukaan kuolema tuo vanhurskaalle sielulle onnen. Venäjän ortodoksinen teologia
ei ole kaukana platonismin ajatuksista tietyssä analogisuudessaan.
Yhteys syntyy luonnollisesti UT:n ja vanhan kirkon teologian avulla.
Ortodoksisessa perinteessä ilmenee vakuuttuneisuus siitä, että uskovaisen
täytyy elää maallinen elämänsä kärsivällisesti, nöyrästi, kestäen
vastoinkäymisensä. Arkkimandriitta
Paisij Velichkovsky (Паисия Величковского(1722-1794))[5][6]
opetti, että ”tässä elämässä täytyy
sietää ja rakastaa savua, höyryä, tuhkaa, pölyä, löyhkää”.
Ortodoksisen
peruseetoksen tähden on koettu kärjistetysti, että ortodoksinen lähestymistapa ei
aktiivisesti uudistaisi sosiaalisia suhteita ja lieventäisi köyhien ja
rikkaiden ristiriitoja. Ortodoksit korostavat todellakin ”sisäistä” hengellistä
työtä, rukousta ja mietiskelyä, mutta eivät ”ulkoista” työtä ja hyvinvointia. Maallinen
aktivismi ei ole hengellisen elämän korkein muoto. Venäjän kirkon pyhimykset ovat malleja
rukouksesta sielun puhdistumisen puolesta.
Maallista toimintaa ja kamppailua ihanteellisempaa on munkkien pyhä
elämä ja vetäytyminen luostariin. Lopulta luostareista heijastuu ihanne koko
kristilliseen yhteisöön, myös maallikoihin: hiljaisesti kasvaa kunnioitus
ei-ajallisille hyveille, jotka asettuvat ajallisen menestyksen edelle
ortodoksiuskovaisella.
Luostarin
tärkein symboli on kenoosis, alhaisuus ja vähäisyys, joka on SA Averintsevin (С. А. Аверинцев) mukaan myös jopa venäläinen
kansallinen pyhyyden ominaisuus. Sergei
Averintsev oli venäläisen historian, filosofian, kulttuurin ja kirjallisuuden
asiantuntija, Moskovan valtionyliopistossa tohtoriksi Plutarkhoksen historiasta
väitellyt henkilö, joka toimi myös 1989-1994 Moskovan valtioyliopiston
kulttuurifilosofian professorina ja lopulta kuolemansa edellä kymmenisen vuotta
Wienin yliopiston slaavilaisen laitoksen professorina.
Kenoosista – oppia Jumalan nöyryytyksestä ja alhaisuudesta – ei ole johdonmukaisesti opetettu koko kristikunnassa varhaisaikoina: erityisesti syyrialaiskoptilainen harhaoppi ei tunnustanut tuota oppia. Monofysiittien harhaopissa tahdottiin välttää Jumala kärsimystä. Heille syntyi dokeettisia muutoksia inkarnaatio-oppiin.[8]
Kenoosista – oppia Jumalan nöyryytyksestä ja alhaisuudesta – ei ole johdonmukaisesti opetettu koko kristikunnassa varhaisaikoina: erityisesti syyrialaiskoptilainen harhaoppi ei tunnustanut tuota oppia. Monofysiittien harhaopissa tahdottiin välttää Jumala kärsimystä. Heille syntyi dokeettisia muutoksia inkarnaatio-oppiin.[8]
Kenoosiksessa ilmenee Kristuksen kokema mielivaltainen
kärsimys, itsensä alentaminen ja nöyryytys, joka uskovaisen elämässä näkyy myös
sosiaalisessa yksinkertaisuudessa ja niukkuudessa. Venäläiset
ortodoksiuskovaiset antavat kaiken Jumalalle ja odottavat Jumalaa. Tämä
kenoosiksen henki tuomitsee taloudellisen laskelmoinnin.
Bysanttilaisessa kristillisessä kenoosis-pyhyyden perinteessä
tulee ihanteeksi moraalinen puhtaus, nöyryys ja anteeksianto. Nämä ovat tulleet
tärkeäksi osaksi venäläistä sielua. Pyhimyskertomuksissa kenoosis ilmenee
pyhien ihmisten lähtönä pois intohimojen ja turhuuksien maailmasta. Se ilmenee
uskollisena suhtautumisena Kristuksen evankeliumin käskyihin. Nämä
pyhimyskertomukset painottavat rukousta ja paastoa sekä halua pelastua
iankaikkiseen elämään.
Venäjän 1100–1700 –vuosisatojen kulttuurissa näkyi halu
vanhurskaaseen totuudellisuuteen ja sydämen puhtauteen Jumalan kasvojen edessä.
Niin uskovaiset vetäytyivät maallisista haluista. He tahtoivat hengelliseen
siveyteen – yksityisyyteen ja hiljaiseen rauhaan, jotta voivat olla yhteydessä
Jumalan kanssa.[9][12] Tuo vanha venäläinen hurskausihanne on joutunut
paineeseen modernin kapitalistisen maailman menestystarpeiden kanssa, joiden
arvon ja haasteet ortodoksisen kirkon täytyy tunnistaa.
Köyhyys, nöyryys ja rakkaus
Venäläinen kenoottinen hurskausihanne tuo esille erityisesti kuvan
kärsivästä nöyrästä Vapahtajasta. Venäläinen munkki on ollut historiallisesti
ja kulttuurisesti lähempänä Palestiinan muinaista asketismia kuin Egyptin ja
Syyrian asketismia. Palestiinalaiset askeetit säilyttivät
”suhteellisuudentajun”, he palvelivat vieraanvaraisesti myös maailmassa
lähetystyön hyväksi. Pyhälle Theodosiukselle – Kiovan luostarilaitoksen eräälle
perustajalle – kenoottinen idea toteutui köyhyydessä, nöyryydessä ja
rakkaudessa. Venäjällä on tällä tavalla säilynyt rinnakkain kenoottinen
askeettinen munkki-ihanne ja hyväntekeväisyyden ihanne.[10][12]
Ortodoksinen kenoosis-pyhyyden ihanne on saanut voimakastakin
vastarintaa uskosta luopuneiden ja ateistien keskuudessa, joille omistaminen,
moraalinen vapaus ja hetkellinen nautiskelu ovat tärkeämpiä puolustettavia ”oikeuksia”.
Tällöin on moitittu, että askeettinen ehdottomuus olisi mielisairautta.
Munkkien väitetty ”Hengen voima” olisi vain hulluuden varjo. Maailman
halveksunta olisikin tavallisten ihmisten kaikkien perusedellytysten torjuntaa.
Niin munkkien askeettisuus on tulkittu taistelukeinoksi aistillisuutta vastaan,
typeräksi ilmaukseksi halveksia maailmaa ja hylätä tavallisten ihmisten
olemassaolo. Tällöin kriitikot ovat kadottaneet venäläisen kenoottisen
hurskausihanteen todellisen luonteen, jossa köyhyys, nöyryys ja rakkaus ovat
aina yhdessä.
Venäläinen emigranttijournalisti V.P. Fedotov (В.П.Федотов)(
(1886-1951) [13][14] tunnisti venäläisen kenoosis-ihanteen Venäjän kansan
uskonnollisen tietoisuuden ja kansallisen tietoisuuden piirteeksi, vaikka hän
itse tahtoi sijoittaa luovuuden kaiken lähtökohdaksi. Niin hän moitti
teoksessaan ”Venäjän uskonnollisuus” («Русская религиозность»), että
nöyryytyksen ja Kristuksen kenoosiksen radikaalit toimenpiteet ovat tyhmiä (Fedotov,
52, s. 294). Fedotovin merkillisen kiivasta kriittisyyttä selittää ilmeisemmin
hänen psyykkiset traumat 11-vuotiaana, kun hänen isänsä kuoli pitkäperjantaina
ja isä oli odottanut ylösnousemusta Kristuksen kanssa, mutta pojan oli
kohdattava rajun menetyksen lisäksi pahat vaikutukset perheen
taloustilanteeseen. Fedotov kiinnostui marxismista, jonka hän koki vapauttavan
lapsenomaisen uskon pelosta ja uskosta yleensäkin.
Yhteenvetona totean, että köyhyyteen joutuminen on antanut
minulle mahdollisuuden syventyä ortodoksiseen kenoosis-traditioon, jossa köyhyys ei ole
itsessään arvokasta, vaan ainoastaan rakkauden mahdollistajana ja
ylellisyydestä luopumisena se on merkityksellinen Kristuksen seuraajille.
Jumala on sallinut ja antanut köyhyyden, mikä on ollut varmasti parasta sieluni pelastukselle ja mieleni vapautumiselle "Kremlin kultaisten salien" valhekuvista, vaikka edelleen kadehdin tuollaisia ylellisiä paikka ymmärtäen kuitenkin tyytyä alhaiseen reaaliteettiin. Kenoosis-hurskaus on nimenomaisesti tyhjentymistä ylellisyydestä alhaisuuden hyväksi. Köyhyyteni on tarkoittanut aivan oikeita kovia kokemuksia ja epävarmuuden
tunnetta, kun en aina tiedä, miten päivästä ja viikosta selviää taloudellisten
velvollisuuksien suhteen. Nyt olen
saanut työkutsunkin "vihamiesteni" kaikista vihamielisistä parjauskirjoitteluista huolimatta, vaikka on sanottava teologian näkökulmasta, että nuo aidosti pahaa tahtovat tyypit ovat koituneet voitokseni, kun olen saanut näin "korkeakoulun" opetella ortodoksista kärsivällisyyttä ja alhaisuutta. Jumalan salliman Paholaisten hyökkäysten kärsimyksissä olen paneutunut käytännössä ortodoksiseen kenoosis-teologiaan! Ennenkaikkea
niukkuus on nostanut entistä lähemmäksi ja tärkeämmäksi ne henkilöt, joiden
pitäisi olla myös rikkaille kaikkein ensimmäiset ja tärkeimmät, mutta jotka unohtuvat liian usein kiintymyksessämme ylellisyyteen: omat lähimmät
ihmiset.
Viitteet
[1] Sergei
Sharapov ja Marina Ulybysheva. Ortodoksisuus ja yrittäjyys. 4.1.2013. Сергей Шарапов, Марина Улыбышева. Православие
и предпринимательство Православие.Ru http://www.pravoslavie.ru/smi/58570.htm
[2] Köyhyys – modernisaatioprojektin suurin este. Бедность - главное препятствие на пути модернизации
страны. Maailman Venäjän Kansojen neuvoston konferenssi Moskovassa. http://chelt.ru/2007/5-07/sobor507.html
[3] Арсений
ЗАГУЛЯЕВ: Чем Церковь может помочь бедным? Arseni Zagulyaev: Miten
kirkko voi auttaa köyhiä? Venäjän ortodoksisen kirkon Hyväntekeväisyys ja
sosiaaliset palvelut –jaoston virallinen verkkosivu Diakoniya.ru. Официальный
сайтСинодального отдела по церковной благотворительности и социальному служению
Русской Православной Церкви. http://old.diaconia.ru/news/chem-tserkov-mozhet-pomoch-bednym/
[4] ЦЕРКОВНАЯ СОЦИАЛЬНАЯ
ДЕЯТЕЛЬНОСТЬ БУДЕТ СИСТЕМАТИЗИРОВАНА. 14.8.2012.
http://www.pravoslavie.ru/smi/55453.htm
[5] Wikipedia: Паисия Величковского. http://ru.wikipedia.org/wiki/%CF%E0%E8%F1%E8%E9_%C2%E5%EB%E8%F7%EA%EE%E2%F1%EA%E8%E9
[6] Pyhän Paisius Velichkovskyn
kirjallisia opetuksia. Учение преподобного Паисия Величковского
по письменным свидетельствам. 12.6.2009. http://www.psmb.ru/vera-bez-del-mertva/priobshchenie-k-pravoslavnoi-asketicheskoi-tradicii/statja/uchenie-prepodobnogo-paisija-velichkovskogo-po-pismenn/
[7] Wikipedia: С. А. Аверинцев http://ru.wikipedia.org/wiki/%C0%E2%E5%F0%E8%ED%F6%E5%E2_%D1.
[8] Aleksandr Kornilov. Корнилов, Александр Павлович 2004. Учение о о кенозисе
на Христианском Востоке в IV-VI веках и его влияние на монофизитское
богословие. Научная библиотека диссертаций и
авторефератов disserCat Санкт-Петербург. http://www.dissercat.com/content/uchenie-o-kenozise-na-khristianskom-vostoke-v-iv-vi-vekakh-i-ego-vliyanie-na-monofizitskoe-b#ixzz2lV80hHhe
[9] E.P. Tihonov. Ortodoksisuus
Venäjän henkisen kulttuurin lähteenä. Тихонова Е.П. Православие как исток
русской духовной культуры.
[10] Venäläinen kenoosis. Русский кенотизм http://www.textfighter.org/raznoe/Culture/Article/k_kotorym_russkii_narod_pital_osoboe_pristrastie_iz_za_ih_legendarnogo_russkii_srednego.php
[11] БЛАЖЕННЫЕ
И ЮРОДИВЫЕ КАК РЕЛИГИОЗНЫЕ ТИПЫ ДРЕВНЕЙ И СОВРЕМЕННОЙ РУСИ http://student.zoomru.ru/religiya/blazhennye-i-jurodivye-kak-religioznye/130378.1021758.s2.html
[12] Отличительные черты русского менталитета. http://bobych.ru/referat/72/16996/1.html
[13] Федотов Г. П. Русская
религиозность. Часть 2. VI.
Преподобный Сергий Радонежский. http://www.odinblago.ru/filosofiya/fedotov/fedotov_russkaya_relig2/7
[14]
Гумерова Жанна Анатольевна. Проблема русского национального
сознания в творчестве Г.П. Федотова. диссертация
... кандидата исторических наук : 07.00.09 / Гумерова Жанна Анатольевна; [Место
защиты: Том. гос. ун-т].- Томск,
2008.- 226 с.: ил. РГБ ОД, 61 09-7/172. http://www.dslib.net/istorio-grafia/problema-russkogo-nacionalnogo-soznanija-v-tvorchestve-g-p-fedotova.html
[15] ОСНОВЫ СОЦИАЛЬНОЙ КОНЦЕПЦИИ Русской Православной
Церкви. 12.9.2005. http://www.patriarchia.ru/db/text/141422
[16] Suomi tänään blogspot 22.11.2013. Arktinen superkaupunki Skolkovo-II, ja muuta Moskovan Risi-konferenssin antia. http://suomitanaan.blogspot.fi/2013/11/arktinen-superkaupunki-skolkovo-ii-ja.html
. . . . . . . .
Juha Molari Юха Молaри
GSM+358 40 684 1172
Työtön Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)